Pelaajalauta

Mitään täysin varmaa on mahdotonta sanoa, mutta arvioita voi aina tehdä.

Perfect Dark



Jo yksinpeliin itsessään upposi kiitettävän monta kuuskytminuuttista, mutta vasta moninpelin äärellä aikaa tuntui hukkuneen roimasti. Tätä tuli parin vuoden ajan pelattua säännöllisesti kavereiden kanssa ja luulen, että tuntimäärissä se on Goldeneye 007:n edellä.  PD:n moninpeli oli sen verran vaihtelevampi ja omasi enemmän optioita, että sen parissa oli helppoa viihtyä pitkiä jaksoja kerrallaan.

Colin Mcrae Rally 2.0


Toinen KilinKalinKolin kesti kulutusta 4-pelaajan championship-moodin tähden määrättömästi. Laskelmieni mukaan reilusti sadoissa tunneissa liikutaan.  CMR 2.0 voi olla jopa eniten pelaamani peli koskaan, mutta kuten sanoin, varmoja lukuja on mahdotonta sanoa. Colin 2 on myös harvoja pelejä, joita pelatessa on tullut tunnettua "tässä olen oikeasti tosi hyvä!" fiilikset. Tarkoitan, että hioin CMR2.0:ssa taitoni äärimmilleen. Ja se on oikeasti totta, ei turhaa kehuskelua. Nettilistauksien perusteella haastoin time attack -ajoissa jopa maailman kärjen.


Nämä kaksi ovat olleet varminta ajansyöjää. Enää nykyään ei ole aikaa pelata näin paljoa, joten ihmettelen suuresti jos nämä pelit tältä henkilökohtaiselta pikku listaltani onnistutaan syrjäyttämään.

Onhan niitä varmasti ollut useampiakin, mutta nyt tulee yksi ehdoton mieleen...FF VIII. Tottahan toki jo "nopea" läpäisykin vie kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja, mutta eniten aikaa vei ehdottomasti äärettömän addiktion aiheuttanut Triple Triad. Joka kerta kun peliin on tarttunut, on tullut aina jäätyä tunneiksi pelaamaan jotain satunnaista vastaantulijaa vastaan, kunnes on ollut varma, että häneltä on tullut nyhdettyä kaikki hyvät kortit. Ja tätähän jatkettiin, tavoitteena saada kaikki mahdolliset kortit.
Sitten siinä sivussa nostat kaikki hahmosi ja GF:t tasolle 100 on tunteja vierähtänyt useampikin kappale.

Gran Turismot, ehkä kolmonen eniten.
Tekkenit ja näistä viides osa.

Ja sitten mahoton Final Fantasy VII jonka olen laskelmieni mukaan läpäissyt helposti yli kymmenen kertaa. Että siinäpä meetwurstia teille.

No ainakin Pro Evolution Soccerit, kutonen luultavasti ollut kovimassa kulutuksessa. PESiin on vain niin hankala kyllästyä.

Toisena tulee luultavasti MGS:t. MGS2 menty läpi ehkäpä n. 5-10 kertaa ja MGS3 kymmenisen kertaa, tänäänkin aloitin uuden pelin MGS3:ssa ;)

Wario Waresta löytyvä Dr. Wario ja Picross DS ovat varmaan keränneet vähän liikaakin pelitunteja. Kun tulee katseltua DVD-levyistä löytyviä extroja tai kuunneltua kommenttiraitoja, niin tulee jompaakumpaa peliä pelattua.
Dr. Wariossa on monet kerrat päästy pistekattoon ja Picrossistakin on jo kaikki puzzlet menty moneen kertaan läpi, etten minä mitään noissa peleissä ole saavuttanut pitkään aikaan. . . rentouttavaa puuhaa silti.

Ja, no. . . kai se Counter-Strikekin monet versiot ovat ehtineet aika kasan tunteja syömään. Ylä-asteen ATK-tunnit ja monet koti-illatkin menivät pyssyjä paukutellessa.

Live-peleistä eniten aikaa tuli käytettyä Halo 2:seen, Bungie.netin mukaan voisi tuntimääräksi laskea jotain 800 tuntia. Perässä tulee 3rd Stike ehkä jollain +500 tunnilla. Ubi-peleistä aikaa ovat syöneet parhaat moninpelikokemukset tarjonnut Pandora Tomorrow ja ensimmäinen Live-pelini Rainbow Six 3. Ikävä kyllä innostus Liven suomiskeneen on sitemmin lopahtanut tämän suosion kasvettua. Those were the days.

Offline-puolelta mainittakoon Ikaruga (~200-300 tuntia), NHL 2000 (säännöt pois ja sen "puolelta toiselle ja laukaus" -kikan armotonta hyödyntämistä pelistä toiseen), PESsit, Ninja Gaiden ja RE4, jonka läpäiseminen turboahdetulla handcannonilla on tavattoman rentouttavaa puuhaa.

Huvittavinta on, että vaikka hyllystä löytyy järkyttävä määrä pelaamattomia pelejä, tulee yllämainittujen nimikkeitten pariin palattua kerta toisensa jälkeen.

SMW:tä tuli pelattua pienempänä lähes päivittäin viikkojen ja kuukausien ajan. Se oli kovin SNES-peli, joka kokoelmasta löytyi ja sen seuraan palasi aina mielellään. Pelasin peliä sekä yksin että yhdessä siskoni kanssa ja hauskaa oli. Vuorottainen kaksinpeli oli mukavaa, vaikkakin sen takia ei voinut pelata koko ajan. Pelikumppania oli tosin hauska kannustaa vieressä.

Muita pelejä ei pentuna tullut hirveästi pelattua, kun ei ollut rahaa.

Uudemmista peleistä voisin sanoa Ocarina of Timen ja Twilight Princessin. Ne veivät paljon aikaa.

Ehdottaman ykkösenä taitaa olla World of Warcraft, pelitunteja on varmaan noin 1500 tuntia päähahmolla ja tähän kaikki muut hahmot. On kyllä aika jumalaton aika peliin laitetuksi ajaksi tämä, saa nähdä pelaanko mitään ikinä tätä enemmän.

Kakkosena on varmaan Guild Wars ja siihen on uponnut aikaa noin 600 tuntia.

Offline peleistä varmaan Civilization sarjan pelit, pelkästään Civ4 olen pelannut noin 500 tuntia ja Civ3 ehkä 20 tuntia. Todella aikaa vievä peli tämäkin, suosittelen.

PlayStationin änärit 97'–02'. Nykyisin aivan järkyttävästä NHL 97:sta pidin aikoinaan niin paljon, että vuosipäivityksiä piti kyseisen tekeleen jälkeen aina ostella. PS2:n NHL 2005 oli sitten sen luokan rimanalitus, että en ole sen koommin EA:n änäreihin koskenut. Uuden sukupolven änäreitä pitää vielä joskus testata.

Ja kyllä ne taitavat meikäläisellä mennä ne eniten pelatut pelit luokkaan urheilu- ja ajopelit. Toki esim. Plesen Armored Corea tuli aikoinaan pelattua kaksinpelinä aika paljon.

NHL 97 SNESsillä on mielestäni edelleen paras lätkäpeli ikinä. Se on myös yksi pelatuimmista peleistäni.

Nopeasti tulee kolme peliä mieleen, joita on varmuudella tullut pelattua useampi sata tuntia. Satasen rikkoneita on jo varmasti useampikin.

Super Smash Bros Melee menee konsoleilla yli muiden. En tiedä kuinka paljon pelikello näyttäisi, jos samaa tallenusta olisi pelattu alusta asti. Nyt voi vain veikkailla, sillä tallennus on korruptoitunut parinkiin otteseen, jonka lisäksi peliä on pelattu kahdessa paikassa, joissa luonnollisesti eri tallennukset. Vähintään 500+ tunnin tietämillä kumminkin mennään. Brawlin tullessa Melee saanee väistyä, mutta siihen asti se on moninpelien kuningas.

PC-puolelta löytyy parikin useamman sadan tunnin rikkonutta peliä. Ensimmäisen mieleen tulee Heroes of Might and Magic III lisälevyineen, joskaan tarkempia arvioita en osaa sanoa. Lisäksi Warcraft 3:sta olen pelannut arviolta 500-600 tuntia. Sinänsä mielenkiintoisena faktana kerrottakoon, että itse "normaalia" peliä en ole pelannut ehkäpä paria kummoista tuntia pidempään näiden kolmen vuoden aikana, mitä olen pelin omistanut.;D Kaikki aika on mennyt netissä custom mappien kanssa, joista yksittäisenä mainittakoon DotA, joka on imenyt kokonaispeliajasta vähintään puolet.

Nämä peli ovat olleet näkyvimpiä kestosuosikkeja, ja niitä tulee vieläkin pelattua paljon. Näistä HoMM 3:sta tosin kausiluontaisena, eli saattaa olla pitkiäkin taukoja, jolloin peliin en koske.

Itselläni on aikaa palanut noihin Suikoden ja FF-sarjoihin. Erityisesti tuo Suikoden 1 on tehokkaasti syönyt hyvää työskentely/nukkumisaikaa. En osaa arvioida kuinka paljon olen näihin käyttänyt enkä tiedä haluanko koskaan todistaa kauanko olen samoja pelejä tahkonnut.

Jaa no ei sellaisia pahemmin ole. Kyllähän noita pelejä löytyy, joihin yleisesti laitetaan paljon tunteja, mutta ei niistä juuri mikään ole onnistunut imaisemaan todella sisäänsä. 50h ylittäneitä pelejä on ehkä muutama (Gradius V, Ratchet & Clank 3), mutta sataa tuntia ei taideta edes lähennellä. Toisaalta jos tanssipeleissä saa summailua suorittaa, niin ITG:tä, DDR:ää ja Stepmaniaa on varmaan yhteensä sen 300h paukuteltu, mutta mää lasken ne kyllä nykyään ihan täysin urheiluksi. En tanssiksi todellakaan, mutta fyysisesti pirun raskaaksi toiminnaksi. Jos maksimeja vedän - tai vähän allekin, niin syke on minulla siellä 200:ssa. Jännää.

Halo: Combat Evolved

Joulukuu 2003. Olin kaverin luona ja pohdimme mitä toivoisimme joululahjaksi. En edes tiedä mistä sain ideaksi toivoa Xboxia. GameCube oli pettymys, PS2 jaettuna pikkuveljien kanssa. Kai halusin vai oman konsolin? No eniveis. Niihi aikoihi boxien mukana tuli bundlattua Halo ja Midtown Madness 3. Olimme kuulleet Halosta paljon hyvää. Aattona soitin kaverille ja kysyin, että miltä se Halo tuntuu? Itse olin serkkuni luona ja halusin kokeilla konsolia ensimmäistä kertaa yksin kotona rauhassa. Kaverin mukaa Halossa ei ollut mitää erikoista. No päätimme kuitenki kokeilla co-oppia meillä muutaman päivän aaton jälkeen. Ensimmäinen kenttä meni läpi ilman kummempia ihmettelyjä. Toinenki alkoi ihan normaalisti. Mutta ei Jeesus kun eteemme pudotettiin Pelicanista Warthog-jeeppi. Toinen kuskiksi ja toinen lavalle ampumaan minigunilla. Halo-teema soi taustalla. Painelimme kaverin kanssa pitkin niittyjä, yli purojen ja jokien, väistelimme kiviä. "Oh no! Perässämme oli vihollisten lentoalus. Käännä ajoneuvo hyvään kulmaan, että pääsen niittaamaan tuon paskiaisen"! Ja loppupelikin oli yhtä taivasta. Valehtelematta varmaan joka viikonloppu kokoonuimme jommankumman luokse, ostimme sipsiä, karkkia, limua ja pelasimme Halon läpi, läpi ja läpi. Kymmeniä kertoja. Vaikeimmalla, speedrunia, etsimme bugeja, easter eggejä yms. häröilyä.

Minä ja kaverini olemme olleet aina kaveripiirissä edelläkävijöitä ja esikuvia konsolihankinoissa. Meillä oli PS2:t, muillakin oli. Ostimme Xboxit, muutkin ostivat. Nykyään varmaan kymmenellä tyypillä on Xbox 360 ja lisää on tulossa jouluna.  :rollaus: No asiaan. Kun muutkin siis ostivat Xboxit, olimme netistä lukeneet jo sellaisesta ominaisuudesta kuin System link. Eli useita Xboxeja linkitettiin yhteen ja näin pystyi pelaamaan moninpeliä yli neljällä pelaajalla. Maalla kun asuttiin, olimme muutaman tyypin kanssa hernepellolla kesätöissä. Joka päivä töiden jälkeen kaikki kävivät kotona syömässä, suihkussa ja hakemassa ohjaimet ja Halot. Kokoonuimme meille, valtasimme minun ja pikkuveljeni huoneen, linkitimme kaksi Xboxia yhteen, iskimme kumpaankin neljä ohjainta, arvoimme tiimit ja armoton mättö alkoi. Taivas potenssiin kaksi..toista. Oi niitä aikoja. Ei huolia. Vain Haloa aamusta iltaan..  :rollaus:

TUHANSIA TUNTEJA!

Itse olen kuluttanut näitä tuhansia tunteja seuraaviin peleihin:
Marvel vs Capcom 2
Soul Calibur
Golden Eye
Mario Kart 64
Counter Strike b3-1.6

Uusista peleistä:
Lumines Live 70h
Bejeweled 2 90h
DOA4
GH2
Chromehounds 75h

Uskaltaisikohan sitä tehdä jonkinnäköistä varovaista arviota.


Metal Gear Solid  -  tämä on tullut vedettyä läpi lukemattomia kertoja, yksin ja kaverinkin kanssa. PlayStationin paras peli, onneksi sain käsiini sen demo-CD:n, jossa pelin traileri oli.


Halo: Combat Evolved  -  pelasin tätä ensimmäisen kerran GameOn-tapahtumassa Tennarissa ja jäin heti koukkuun. Tämäkin on läpäisty kymmeniä kertoja, joista suurin osa co-oppina serkun kanssa. Alkuperäisen Xboxin paras peli, vikoineenkin aivan helvetin hyvä. Aika samanlaiset fiilikset kuin Kabanossillakin, joten mitä turhia kertaamaan.


Crash Team Racing   -   sanokaa mitä sanotte, mutta tätä peliä on pelattu vuosien varrella aivan helvetisti. Käytännössä ainoa moninpeli, mitä mummolassamme oli saatavilla ja tätä pelattiin siellä aina serkkujen kesken. Ja tietenkin myös kotona. Mielestäni yhä yksi PlayStationin parhaita pelejä, joihin pääsin käsiksi. Papu's Pyramid = parhautta.
 

Black & White   -   tähän peliin olen varmasti kuluttanut eniten aikaa PC-peleistä, jos WoW:ia ei lasketa. Bugeineenkin tämä oli aikoinaan aivan helvetin koukuttava jopa nuhapumppu-koneellammekin ja tätä väännettiin serkun kanssa harva se päivä. Vieläkin muistuu mieleen kakkossaaren kymmenen minuutin mittaiset savetukset ja loadaminen ;D Huvittavasti en ole koskaan päässyt tätä peliä läpi, aina on sattunut jotain jonka vuoksi viimeinen kenttä on jäänyt kesken  - viimeksi kone piti formatoida  :( Pitänee vetää läpi lähiaikoina, loppuu se serkunkin vittuilu  :)


World of Warcraft   -   pelasin tätä peliä julkaisusta lähtien yli vuoden putkeen, lopetin ja aloitin lisärin julkaisun yhteydessä uudelleen. Lopetin viimeinkin viime keväänä, kyllästyttyäni peliin jo toisen kerran. Tähän tuli kulutettua aivan luvattoman paljon aikaa, yhteensä varmasti yli 1000h.

Tässä jotain, toivottavasti mitään ei unohtunut.

Crash Team Racing on kyllä uskomaton esitys Naughty Dogin kyvyistä. Yhdellä yrityksellä kaverit tekivät yhden parhaista ajopeleistä koskaan.

Itselläni on ylivoimaisesti eniten mennyt aikaa Socom kakkosen parissa, reippaasti toista tuhatta tuntia tuli sitä netissä hakattua. Sen jälkeen tulevat THPS4 ja THUG1, joita molempia tuli hakattua reippaasti päälle 500 tuntia, THUGissa meni mahdollisesti 1000 tuntiakin rikki.

Seeteeärrää on tullut pelattua täälläkin paljon. Oli todella loistava peli joskus silloin kun se tuli. Papu's Pyramid oli tosiaan mahtava rata. Harmi, ettei Jak X yltänyt samaan.

Kun sanon paljon, niin tarkoitan myös sitä. Yli viisi vuotta aktiivisesti ja edelleen koneessa pyörimässä. Peli ja sen tuomat turnausreissut ovatkin nykyään oikeastaan harrastus.

Oikeastaan pelitunteja ei voi edes verrata muihin, kun se määrä ei ole inhimmillinen. >_>

Jedi Knight 2: Jedi Outcast



Tämä on ainoa peli, jota olen aktiivisesti pidemmän aikaa pelannut netissä. Kuuluin pariinkin suomalaiseen klaaniin ja verkkoyhteisö oli ihan mukava. Välillä oli kyllä kilpailevien klaanien välillä sellaista draamaa, ettei salkkareissakaan ole kuunaan nähty. :) Tehtiin myös kaiken maailman taisteluvideoita ja omia pukuja sun muita. Oho! Mähän olin melkein nörtti joskus.

Tuo moninpelisysteemihän oli kerrassaan hauska. Kokoonnuttiin servulle ja johonkin kenttään ja sitten vain haastettiin kavereita matseihin tai juteltiin niistä näistä. Klaanimatsit olivat erästä suomalaista urheilun pääsarjaa lainaten "draamaa ja rytinää".

Taistelumekaniikkakin oli pelissä niin onnistunut, että oman kehittymisen ja muiden paremmuuden, samantasoisuuden tai huonommuuden huomasi helposti. Jossain vaiheessa kiinnostus sitten lopahti, enkä oikein ole mihinkään muuhun verkkopeliin koskaan syventynyt. Jedi Academy meni sitten jo aivan metsään, enkä sitä koskaan jaksanut kunnolla pelata.

Koska pelien pahaiset kellot lopettavat laskemisen yleensä jo vaivaiseen 99.59.59 - aikasuureeseen, en ole täysin varma mitä peliä olen pelannut eniten.

Useamman kerran tuohon tappiin asti olen kuitenkin pelannut ainakin seuraavat pelit:

- FFVII
- FF Tactics
- Disgaea
- Digimon Card Battle


Muita suursuosikkeja, joissa vastaan on tullut ainakin yksi tappi:

- Erinäiset Pokemon-pelit
- Erinäiset FF-pelit
- Yoshi's Island
- BoF II

Sitten on vielä ne huippu-uber-pelit, joita ei ehkä ole hakattu tappiin saakka vaikka ne ehdottomia suosikkeja ovatkin:

- Silent Hill 2
- LocoRoco
- Super Mario World
- SSBM

Ja kun tätä listaa katselee, tulee mieleen että mitä muuta sitä elämänsä aikana onkaan ehtinyt tekemään?

Ei vitsit, kun en enää muista kerralla, mihin olen aikaani pistänyt. Jedi Outcast oli mieletön peli, jota pelasin lähinnä yksinäni, kun ei laajakaistaa silloin vielä ollut. Jedi Academy tuli juuri sopivasti samaan aikaan kun sain uuden yhteyden, joten sitä pelasin lähinnä ja kuuluin erääseen klaaniin. Tein myös omia skinejä ja yritin kovasti väkertää omia kenttiä. Voi niitä aikoja.

Tuli mieleen eräs peli, jota on tullut pelattua enemmän kuin mitään muuta. Ja tällä kertaa ihan oikeasti enemmän:

Call of Duty ja sen lisäosa United Offensive.
Yhä mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimpia FPS-pelejä ja sellaisena se varmaan pysyy vielä monta vuotta. Olen pelannut peliä sen julkaisusta asti, mikä tekee nyt noin 4 vuotta. Pelaan lähinnä netissä ja olen kehittynyt aika hyväksikin rifle only -servuilla. Mahtava peli yhä tänä päivänäkin.

Se salainen Co-Op-moodi, joka aukeaa kun läpäisee pelin pelastamalla sekä Meryl että Otacon, on kieltämättä mahtava!  :o

Tällä kertaa kaveri istui vieressä  -  tai sitten minä  :)

Ajallisesti varmaan on urheilupelejä tullut eniten pelattua, mutta kaikkein eniten ehkä on tullut pelattua:


Tota tuli aikanaan tahkottua aivan mielettömästi! Minulla oli peli ensin ja pian sitä alkoi löytyä kavereiltakin. Aina kavereilla tai meillä pelattiin tuota. Ja yksinkin aina kun ei tekemistä ollut, yritin vain ennätyksiä parannella tai jotain. Mielestäni CTR on parempi kuin N64:n Mario Kart 64.

Olen käyttänyt tunteja vaikka mihin peleihin mutta tässä on kolme joista olen pelannut eniten:

Pro Evolution Soccer 5


En ole ikinä pelannut mitään muuta urheilupeliä yhtä paljon kuin PES5:sta jota pidän yhä sarjan parhaana. Pelin hidas tempo oli erinomainen ja realistinen ja keskikenttäkin oli olemassa. PES6 ja 2008 ovat huomattavasti nopeatempoisempia ja tämän takia tykkään vitosesta enemmän.

Call of Duty 2(PC)


Läpipeluukertoja noin 15 ja minusta COD2 on paras toisen maailmansodan räiskintä, vaikka olenkin normaalisti genreen erittäin kyllästynyt. Harmittaa kyllä perhanasti kun ei koneella toimi COD4 jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja arvostelujen lukeminen ei auta asiaa ollenkaan. Netissäkin olen tätä pelannut mutta en paria tuntia kauempaa koska en yleensä pidä verkkoräiskinnöistä lukuunottamatta Team Fortress 2:sta. Nykyään COD2:n saa kaupoista halvalla ja suosittelen peliä lämmöllä.

Tekken 5


Tässä on peli johon olen käyttänyt pelitunteja noin tuhat. Ehdottomasti paras tappelu- ja bilepeli ikinä. Välillä pidän broidini kanssa peli-iltoja (suunnittelemattomasti) jossa pelaamme päivästä yöhön vain ja ainoastaan Tekken 5:sta. Kuulostaa kyllä nörtiltä mutta mitäs sille voi jos on niin hyvä peli  ;D

Tietenkin olen pistänyt satoja tunteja myös FF-sarjaan mutta en tässä nyt viitsi luetella kaikkia erikseeen...

Championship Manager 00/01:n parissa tuli vietettyä noin viiden vuoden aikana satoja ja satoja tunteja. Ai, että miksi juuri tuo versio oli niin kovassa käytössä? Yksinkertaisesti siitä syystä että pelisarjan myöhemmät osat eivät enää pyörineet ikivanhassa koneessani edes välttävästi.  Pari vuotta sitten uuden koneen myötä pystyin pelaamaan Football Manager 2006:sta, joten CM00/01 sai jäädä muuten pelaisin sitä varmasti vieläkin.

FFVI ja CT olivat ensimmäiset roolipelit joita voi sanoa varsinaisesti pelanneensa. Siinä missä FFVI oli henkilökohtaista pelaamista ajatellen uraauurtava ja täysin unohtumaton kokemus, oli CT omalla tavallaan piirunverran vetoavampi. Tämän voi yhdistää melko suorasti siihen, että olin jo jonkin aikaa heräillyt tähän kummalliseen ja mullistavaan japsikrafiikkaan, eli mangatyyliin jne, jota CT sitten artwörkkeineen (ja peligrafiikallaan) melko puhtaasti edusti ja sai näistä henkilökohtaista kantavuutta loputtomiin asti - mainittakoon että Akira Toriyamasta en ole CT:tä enempää välittänyt.

Kaikki pelissä on mahtavaa. Ihan kaikki. Siinä ei ole huonoja puolia ollenkaan. Ei niin mitään valitettavaa. Se tunne kun alun hienon festivaaliosuuden ja siellä sattuneen onnettomuuden jälkeen kun pääsee virkeän ja arvoituksellisen musiikin tahdittamana metsikköön, ja kun päähahmo vetää miekan tupestaan ensimmäisen taistelun alkaessa... kylmiä väreitä. Hahmosuunnittelu ja ennenkaikkea animointi oli totaalisen upeata, ja vaikka Secret of Mana olikin tuttu, iski CT tajuttomaksi mahtavuudellaan kerta toisensa jälkeen uuteen paikkaan saapuessa. Se että hahmot pystyivät suorittamaan yhteishyökkäyksiä oli myöskin vähintään mullistavaa. Taistelut olivat eläväisempiä (mikä FFVI:n animoimattomuuteen verrattaessa ei ole mikään ihme), eikä sitä ole vielä tähänkään päivään saakka odottanut missään pelissä samankaltaisella innolla että pääsisi nahistelemaan. Siinä missä FFVI:ssä oli kauttaaltaan samankaltainen tekninen fiilis grafiikassa (niin hyvässä kuin pahassa) paikassa kuin paikassa, oli CT:ssä maailmat toinen toistaan ihmeellisempiä ja mieleenpainuvia.

Musiikki on kerrassaan mahtavaa ja sen muistaa vieläkin kun ensimmäistä kertaa loikkasi pelissä ajassa taaksepäin ja löysi tiensä maailmankartalle... mikä karttamusiikki! Totaalisen klassista kamaa ja FFVI:n tapaan nousi musiikki viimeistään tässä pisteessä äärimmäisen suureksi ja tärkeäksi osaksi kokonaisuutta - kaikkien on kertakaikkiaan pakko kuunnella levy The Brink of Time, jossa on pelin musiikkia jazz-sovituksina. Parhaina päivinään Yasunori Mitsuda ei todellakaan kalpene Uematsun rinnalla.

Yksi pelin erikoisuus oli erilaiset loput. Itse en näe CT:tä liian lyhyenä pelinä, vaikka jotkut näin kovasti huitovatkin unohtaessaan tuon erilaisten loppujen merkityksen uudellenpeluuta ajatellessa. Peli on minusta sanalla sanoen sopivan pituinen. Erilaisten loppujen perässä tuli tahkottua lukemattomat illat ja yöt, vuoroin yksin ja välillä ystäväporukalla - se jos joku kertoo pelistä jotain, että jotkut jaksaa seurata tuntikaupalla kun toinen pelaa. Tarina ei ollut mitenkään äärimmäisen kimurantti, mutta pelissä tapahtui kuitenkin paljon ja kaikki nämä tapahtumat olivat merkityksellisiä ja ikimuistoisia - ratkaisu että pelin pääkkärin luokse voi hypätä aikaportaalilla suht varhaisessa vaiheessa peliä oli vähintään ultranerokas. Oudolla tavalla peli on minusta äärimmäisen henkilökohtainen - mamma herättää unilta ja sitten suunnistetaankin ystävää hakemaan ennen festivaalien alkua. Pelin päähahmo ei pukahda sanaakaan. Joitakin tämä häiritsi ylitsepääsemättömästi. Itse olin pelin päähahmo.

Melko pitkään jo itkenyt CT:n tuloa VC:lle. Sukulaiset kun hukkasivat miun SNESsin peleineen. Tokihan tätä voisi emulaattoreilla lähteä pelaamaan, mutta hitto vie, CT:tä pitää pelata Nintendolla.

PC-pelit ovat olleet yllättävän vahvoilla kestävyyden suhteen. Esim. Diablo II ja sen lisäosa ovat vieneet kyllä lukemattomia tunteja.



Toinen massiivinen aikasyöppö oli aikoinaan alkuperäinen Call of Duty. Pelin tiukat kontrollit ja mahtava moninpeli olivat jotain ennen kokematonta. CS:ään ei tarvinnut tämän jälkeen koskeakkaan.



Red Alert 2:sta pelasin myös joskus useita kymmeniä tunteja, mutta en kuitenkaan ihan niin paljoa kuin kahta ylempänä olevaa peliä.

Konsolipuolella Goldeneye 007:aa on tullut pelattua varmasti satoja tunteja. Kolmin- ja nelinpelit olivat päivittäistä hupia vuosituhannen vaihteessa. Muut nuoret pelasivat pleikkareitaan ja minä N64:llä Bondia.



Perfect Dark pääsi tunneissa hyvin lähelle (niitä laskettiin vuorokausissa), mutta se ei ollut tullessaan enään niin orginelli, joten se jäi tunneissa Bondille, vaikka olikin parempi peli.



Käsikonsolipuolella on oikeastaan kaksi valtiasta.
Alkuperäinen Advance Wars oli ihan mielettömän koukuttava peli. Onneksi olen sittemmin päässyt tästä huumeesta eroon vaikka DS-versio saikin minut repsahtamaan hetkeksi uudestaan.



Game Boy Colorin Mario Golf on ehkäpä vieläkin paras Golf peli mitä maa päällä kantaa. Peli kun oli rakennettu loistavan roolipeli-pohjan päälle. Level 99:n ja kymmenien tuntien jälkeen peli vasta alkoi ja moninpeli kaverin kanssa lisäsi pelin ikää.

PC:n Diabloja tuli tahkottua kyllä melko luvattoman paljon. Ykkönen oli yläasteaikaan välituntien puheenaihe number one pitkän aikaa. Verkotukset olivat äärimmäistä herkkua noina päivinä ja oli se vain hienoa seisoa oven takana shifti pohjassa ja naksutella yksitellen ovesta tursuava vihollislaula kuolijaaksi... Mahdottoman hieno kaupunkimusiikki pelissä. Klassikkomatskua. Hellfire-lisäosa oli aikanaan melkoisen kaivattu paketti. Kakkonen oli pirun tiukka peli myöskin ja siinäkin tuli hakattua pari ukkoa jonnekin tason 90 tietämille.

Tullut pelattua pariin otteeseen tuo ensimmäinen Diablo lävitse nyt vuosikausien jälkeen. Onhan se pirun karkea, mutta se tummanpuhuva fiilis on melko mielekäs ja oon vieläkin sitä mieltä että se tietäjä kuulostaa ihan Sean Conneryltä.

Aikoinaan Naughty Dogin Crashit tuli pelailtua yksinkertaisesti puhki ja vielläpä useaan otteeseen. Tasoloikka miellytti aikanaan ja aina onnistuin kehittämään päässäni ties mimmoisia leikkejä Crashin kanssa ja pelikello senkuin huusi hoosiannaa. Crash Team Racing taas oli yksinkertaisesti niin helvetin viihdyttävä, että eri cupit tuli vedettyä aina jos tylsyys iski. Kavereiden kanssa peli pääsi totaalliseen loistoonsa, varsinkin kun kaverit olivat suht samantasoisia pelissä kuin minä. Muutenkaan noihin aikoihin ei itselläni ollut edes paljoa valinnan varaa pelien kanssa, joten Crashit vuorottelivat melkeinpä keskenään peliajasta.

Joko DS:n Mario Kart, jota on tullut runkattua kavereiden kanssa koulussa. Joka välitunnin piriste, vaikka nykyään se on jäänyt vähemmälle.







tai Dark Chronicle, jota jaksaa pelata vaikka kuinka pitkään. Pelattavan paljous, hauskat hahmot ja juoni, mielettömän siistit sivutehtävät. Kuvaaminen, keksiminen, kalakilpailut, kaupunkien rakentaminen, aikahyppely. Käsittämättömän hauskaa.




Myös MGS2 on tullut vedettyä monta kertaa läpi.

Varmaan eniten on mennyt aikaa Final Fantasy peleihin. Eli Final Fantasy 7, Final Fantasy 8 ja Final Fantasy 9. Todella koukuttavia ja mahtavia pelejä. Sitten on tietysti Zelda: Ocarina of Time ja Civ4. Näitäkään pelejä ei vain voinut laskea käsistään. Mahtavia.
Kun aloin oikein ajatettelemaan niin tuli mieleen että erääseen mättöön on tullut laitettua myös mielettömästi aikaa: Killer Instinct Gold. Ja tietty alkuperäinen SNES pelikin. Luoja niitä komboja tuli hiottua. Paras juttu minkä muistan oli se kun keksin kuinka sen nyrkkeilijän (oliko Combo?) sai pyörittämään nyrkkiä. Se oli ihan yksinkertainen juttu. Muistaakseni piti vain pitää tiettyä nappia pohjassa, sitten päästää irti ja käsi alko pyörimään. Sitten kun painaa uudestaan lähtee lyönti. Se oli niiiin cool :D Leikin sillä vaikka kuinka kauan. Ja parasta oli kuin vain odotti että vihu tulee ja jos se sattui vaikka hyppäämään ja siitä sai iskun, hymy oli niin leveä ;D Voisin sanoa peliä jopa parhaaksi mätöksi, mitä olen pelannut. Kumpa Rare ottaisi sarjan taas kehitykseen. Ja julkaisisivat vielä perinteisen 2D-mätön. Damn se olis hienoo.

Yllämainittu Dark Chronicle, joka omalla kohdallani sijoittuu parhaiden ps2 pelien joukkoon, koukutti sadoiksi ja taas sadoiksi tunneiksi. Sim Citymäiset elementit, loistava aseiden kehitys ja kaikki muu valokuvaamista myöten nappasivat aivan satasella.

Final Fantasy -sarja: Kuten varmasti niin monella muullakin samaa ikäluokkaa edustavalla. Final Fantasy III (aka VI) sen SNESillä aloitti. Legendaarinen - joskin VI-osaa kehnompi - VII koukutti liialtikin. VIII jäi hieman vähemmälle, kun taas IX - ps1:n paras fantasia (tactics jäänyt välistä) - palautti vanhat hyvät ajat mieleen. Pelitunteja on kerännyt myös GBA:n Tactics Advance.

Monkey Island - sarja Need I say more. Puhdasta viihdettä loistavimmillaan.

Listasta tuli melko sarjapainotteinen, mutta yksi peli on kuitenkin ollut edellämainittujakin suurempi tuntisyöppö. Tällä hetkellä omalla kohdallani talviunia koisiva World of Warcraft on ahminut tuhansia pelitunteja. Ei itse peli, vaan pelaajat ovat saaneet palaamaan pelin maailmaan uudestaan ja uudestaan.

Tämä on kyllä mahtava sarja. Ja tätäkin on pelattu useita kertoja, mutta en ole sarjaan aikaa kuluttanut oikeastaan niin paljon kuin noihin muihin, joten jätin sen sitten pois omasta listasta. Mutta mahtava pelisarja kyllä kyseessä.

Muutaman vuoden taakse pitänee mennä, ja yllättävästi alkuperäinen The Sims lienee varsin vahvoilla tässä. Viikonloppuaamut venyivät illoiksi, ja suunnilleen jokainen ilta yöksi, kun hoivailin virtuaaliminäni tarpeita, suhteita, ja ennen kaikkea sisustin kuin huomista ei olisikaan. Tuli ne shoppailuvalikossa soivat kepeät jatsiluritukset sangen tutuiksi. Nyttemmin en enää ole jaksanut pelistä innostua, niinkuin en kakkosestakaan alkuinnostusta pidemmälle.

Toinen lapsuuteni aikasyöppö on ehdottomasti NHL 98(myöskin PC:llä, sillä kerran minullakin oli hi-tech-kone...). Yksin, kavereiden kanssa, kavereiden kanssa tahi yksin. Milloin vain, aina saattoi pyöräyttää änärin käyntiin. Harppaus ysiseiskasta oli jotain aivan muuta, ja tämä peli kului vuosien varrella täysin puhki käymättä silti kertaakaan tylsäksi. Kokeiltiin aika lailla kaikki joukkueet, tiedettiin pelaajat, tehtiin omia kiekkoilijoita sekä joukkueita, treidattiin, simuloitiin, kehitettiin taktiikoita ja kiellettiin osa niistä liian epäreiluina, läpäistiin tusinoittain kausia, voitettiin Stanley Cuppeja, hiottiin asetuksia, koettiin monia tarkoituksellisia ihmeitä(kuten pelaaja-animaatiot, kun äijiä taklaa pleksistä läpi taikka vaihtoaitioon) sekä muutamia hupaisia bugeja(kiekko takakautta verkon läpi maaliin), tallennettiin hienoja, outoja tai muuten vain erikoisia pelitilanteita, kokeiltiin cheatteja ja - päivästä toiseen - pelattiin kuin pienet eläimet. Näin jälkikäteen katsottuna se touhu lähenteli jo kulttuuri-ilmiötä, ja oli sitä todellista sosiaalista pelaamista. Sen jälkeen eivät änärit olekaan enää paljoa viisaria väräytelleet. Liekö syynä lapsen innon ja enimmän urheilumielen katoaminen historian havinoihin, vai onko se paras kiekkopeli yksinkertaisesti jo koettu? Ken tietää, vaan ei kerro meille....

Luonnollisesti lukemattomat muutkin pelit, niin vanhemmat kuin uudemmat, ovat vieneet kymmeniä tunteja elämästäni, mutta nämä kaksi nousivat mieleni sopukoista ylitse muiden. Liekö vielä joskus tulee peli, joka polttaa aikaa kiireisen elämän keskellä yhtä tehokkaasti.

NHL 97:n ja 98:n välinen laatukuilu on niin iso, että sellaista tuskin tulemme enää ikinä näkemään EA:n lätkäpeleissä.

98 oli aika hulppeasti aikaansa edellä oleva lätkäpeli. Pelituntuma palasi parhaimpien MegaDrive/SNES-änärien tasolle ja pelissä oli todella makea presentaatio: kesken pelin ruutuun tulleet tilastot, pelaajien kasvokortit ja aikaansa nähden ylivoimainen selotus. Nämä tälläiset asiat olivat lätkäpelien ystävälle todella nannaa.

NHL 98 seisoo vielä nykyäänkin omilla jaloillaan hyvin. Toki nykyään EA tuottaa aika realistista shittiä jääkiekkopelien puolella, mutta rentona arcade-lätkänä juuri 98 painos on onnistunein. Sitä oli/on äärimmäisen hauska pelata.

Indeed. Vielä kun nokkelana poikana hoksattiin, että pelin mennessä poikki oli vielä hyvin aikaa laukaista liukumaan kiekko laitaa pitkin hurjaa vauhtia, mikä johti siihen että statsien taustalla näkyvän (esimerkiksi) vaihtoaition ohi liukuu yllättäen kiekko, jonka perässä luistelee epätoivoinen tuomari saadakseen sen pirulaisen kiinni. Tämähän siis tarkoittaa, että kenttä ja halli statsien takana oli edelleen täysin reaaliaikainen!! Ja voi pojat että nauratti.

;D

Kyllä tämä menee Final Fantasy 6 -osastolle (lähemmäs 20 kertaa läpi), sitten on Virtua Fighter 4 Evo ja Tekken 5, sekä vanhemmista Street Fighter -sarjan Alpha 1, Night warriors -vampyyrimättöpeli... siinä "ehkä" pelatuimmat tekeleet.

Pelailin tuossa SF 4:n julkistamisen myötä hekte Alpha Collectionilta SF Alpha ykköstä ja pakko sanoa, että onpa siinä ihmeellinen peli. Ryu + Ken vastaan Sagat on jotain surrealistisen upeaa shittiä, ehdottomasti. Fuck Next Gen.