Kyllä, juoni ontuu ihan hyvistä ideoista huolimatta ja hahmot on pääosin kökköjä. Itse pääasia eli pelaaminen on kuitenkin hauskaa. Omasta mielestäni erittäin kelvollinen kolmannen persoonan räiskintä. Aseissa on potkua ja headshottien paukuttelu on tyydyttävää. Ympäristöt on hienoja, vaikka aika putkea onkin. Tosin en nyt näe, että miten tämä on ongelma?
Minua häiritsi ympäristöissä se, että ne olivat välillä suorastaan henkeäsalpaavan hienoja, mutta niiden mielenkiintoinen hyödyntäminen jäi liian vähille. Sen sijaan välillä suorastaan ärsytti, kun tuli todella siistin näköinen paikka vastaan, josta heti alkuihastuksen jälkeen huomasi paikan tai pari, jossa varmasti tulee jälleen umpiskriptattu toimintakohtaus. Vihollisia ei näy mailla halmeilla, mutta maagisen rajan ylitettyä niitä spawnailee aivan epäloogisistakin paikoista. Bonuksena päälle toiminnan perään aluea alkaa vielä räjähtelemään ja hajoamaan alta, jolloin päästään jälleen kerran juoksemaan vuoristorata-ajelua. Jos tuota olisirajoitettu pariin kolmeen kertaan pelin aikana se olisi jopa saattanut olla siistiä. Liika on kuitenkin aina liikaa.
Jos tuosta jatkuvasta jotain positiivista haluaa etsiä, niin ainakin hiippailuosuudet tuntuvat sitäkin paremmilta. Vihollisten äänetön nappailu yksitellen jousella tuntuu erittäin hyvältä, joten noiden kohtien vähyys harmitti todella paljon. Ylipäätään ampuminen tuntuu oikeasti mielekkäältä, mutta nuo jatkuvat itseään toistavat toimintakohtaukset veivät siitä hohtoa.
Yhdistettynä toki liian suuriin vihollismääriin kankealla ohjauksella, mutta tämä lienee enemmän minun ja tattiohjauksen välinen ongelma.
Ympäristöistä samaa mieltä, mutta tuo on toisaalta käytännössä joka ikisen nykypelin ongelma.
Sniikkailu ja jousen käyttö oli tosiaan hauskaa. Ja sitten kun hommat meni vituiksi ja piti kaivaa vähän isompaa pyssyä esiin, niin niissä oli onneksi ihan hyvin tuntumaa. Ei tuntuneet miltään hernepyssyiltä.