Pelaajalauta

Noniin aika pamauttaa PS1-fiilistelytopikki käyntiin.

Itselle PS1 on se nostalgisin pelikonsoli kaikista, vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen omistamani pelikone (NES vei tämän paikan). Muistan kun sain laitteen ensimmäistä kertaa testaukseen ja laitoin ekan Spyron pyörimään. Graffat räjäytti tajunnan ja uuden Dual Shockin värähtelyt olivat maagisia. Sen jälkeen konsoli oli kovassa käytössä ja pelailtavaa eri genreistä löytyi aivan helvetisti.

Kovimmat pelit:

Demo 1:stä tuli pyöriteltyä useasti ja T-Rexiä ihmeteltyä. CD:llä oli myös loistavan Tombin demo, joka vain jatkui ja jatkui. Monesti tuli kyseistä peliä pyöriteltyä ja myöhemmin hommasin vielä koko version. Sairaan hieno metroid-klooni hauskoilla kentillä.

http://www.youtube.com/watch?v=7VDgidqJbBo

Grandia veti meikäläisen japsiropejen maailmaan. Yhtäkkiä hiffasin mistä koko genressä on kyse ja aloin nauttimaan suuresti seikkailuista ja NPC:lle puhumisesta. Tahti ei ollut yhtä hektinen kuin tasoloikissa. Ekassa kaupungissa tuli pyörittyä huolella ja musat ilahduttava edelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=tygpLls4GeM

Megaman Legendsissä vanhan sankarin seikkailut jatkuivat kolmiulotteisena ja seikkailupainotteisena. Pelissä oli iso maailma, hauskoja hahmoja ja paljon löydettävää sälää. Graffat ovat myös hieman animetyyliset ja muistuttavat cel-shadingiä. Ääninäyttely on paskaa, mutta kuuluu nostalgiafiilistelyihin.

http://www.youtube.com/watch?v=_ysxbxSgz0E&feature=related

Castlevania Symphony of the Night. Peli oli hankalasti saatavissa siinä vaiheessa kun siitä ensimmäisen kerran kuulin ja oli saavuttanut myös mainetta PS1:sen yhtenä parhaimpana pelinä. Pakko se oli silloin aikanaan hoitaa ja ensimmäinen kopioni oli loose huuto.netistä. Peli ei kuitenkaan pettänyt, päinvastoin se räjäytti tajunnan ja on edelleen itselle varmaan paras peli ikinä.

http://www.youtube.com/watch?v=qZ90ZfUqjJU

Final Fantasy IX oli mieletön kokemus aikanaan ja en voinut uskoa kuinka hienolta se näytti esirendattuine taustoineen. Peli näyttää edelleenkin loistavalta noiden taustojen takia ja herääkin kysymys miksi enää ei käytetä esirendattuja taustoja? Muistan kun pelasin tätä uudenkarhealla PS2:sellani ja broidi kysyi, että näyttäisikö peli muka yhtä hyvältä PS1:sessä.

http://www.youtube.com/watch?v=m9kYCV7X4wA

Nooniin siinä nyt alkajaisiksi jotain pelejä. Laittakaahan mielipelejänne kehiin ja stooreja niistä tulemaan! Varmaan suurin osa kuitenkin omistanut kyseisen konsolin jossain vaiheessa. Myös unohdetuista helmistä olisi kiva kuulla!

Final Fantasy IX:n läpiipelu on jälleen menossa, disc 2. lopussa tällähetkellä. Yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, vaikkei ehkä paras FF olekaan.

--------------------------------------------------

PS1 oli ensimmäinen konsolini, jonka muistan saaneeni 6-vuotiaana äidiltä ruinattuna. Sen mukana tuli demo, jossa oli Spyro, Crash 3, Tomb Raider, Tombi... Ja kokopelinä Croc: Legend of the Gobbos.

http://www.youtube.com/watch?v=f0irhKoCAIo&feature=relmfu

Croc on ensimmäisiä omistamiani pelejä, joten tunnearvo korvaa sen yleisen paskuuden. Muita kovia nimiä oli tietenkin Crashit ja Spyrot sekä Tekkenit yms.

Resident Evileillekin tuli kuumoteltua. Ensimmäisen zombin kohtaaminen on varmaan yksi ikimuistoisimmista kohtauksista videopeleissä.

http://www.youtube.com/watch?v=Fe6srxp1-9I


Sitten oli myös niitä kuriositeettejä:

http://www.youtube.com/watch?v=e_TTCmFWA24

Destregaan liittyy helvetisti nostalgiaa. Pelissä on monta pelattavaa hahmoa ja jokaisella omanlaiset voimansa, joilla taisteltiin suht laajossa kentissä. Pelissä on myös tarina-moodi, joka on muistaakseni parasta paskaa. Kaverin kanssa tuli tätä pelattua junnuna helkkaristi.


http://www.youtube.com/watch?v=45d5lLpUt1s

Guardians Crusade on pleikkaropejen outolintu. Pelissä päähenkilönä ovat ritari ja vaaleanpunainen lohikäärmevauva. Ritari voi myös kutsua leluja apuun taisteluun, joilla kaikilla on omat erikoiskykynsä.
En peliä loppujenlopuksi paljoa ehtinyt hakata, ennenkuin kaveri myi sen eteenpäin.


http://www.youtube.com/watch?v=v5Tjf7h8KB4

Rescue Shot herättää lämpimiä muistoja varsinki co-opina. Eikä haitannut, vaikka joutui padilla pelaamaan GunConin sijaan. Mahtavan sympaattisen tarinan ja hahmot omaava peli, joka pitäisi vielä kaivaa joskus esiin ja pelata kaverin kanssa.

Samaa olen itsekin miettinyt. Tämän takia juuri Baten Kaitosit ovat graafisesti erittäin miellyttäviä, mutta kaipa se sitten vain niin on että nykyään pelintekijät ajattelevat pitkälti jotain että "esirenderöinnille ei vain ole enää tarvetta".

Kolme ekaa Ressaa ja MGS ovat parhaiten muistissa PS1-ajoilta. RE2 on mun ehdoton suosikki vanhoista ja siitäkin saisi tulla se remakesoitu versio. En tosin usko että Capcom enää lähtee tuohon hommaan, vaikka onkin aina välillä vihjailtu että kakkosesta ja kolmosesta tulee ehkä uudet versiot...

PlayStationille on helkutisti kovia pelejä. Perinteisten Gran Turismojen, Fantasyjen, MGS:ien ja muiden tunnetumpien pelien lisäksi laitteelle oli tusinoittain pelejä, jotka olivat laadukkaita, mutta eivät ihan yltäneet siihen kastiin, jota myöhempina sukupolvina fiilistellään.

Fear Effect käytti cel-shading -tyyppistä ulkoasua jo ennen Jet Set Radiota. Pelin elokuvamaisuus, tyylikkäät kohtaukset ja ennen kaikkea, päähahmojen (oletettu) lesbosuhde oli kyllä aikanaan aika hulvatonta kamaa. Pitäisi kyllä nuo Fear Effectit metsästää jostain hyllyyn.

Tenchut taas tarjoilivat hyvää hiippailua ja ninjailua. On hyvä myös muistaa, että Tenchuissa hiippailtiin jo ennen Metal Gear Solideja, vaikka toki näissä oli tarkoitus hiipiä vihun taakse ja viiltää kurkku auki, eikä niinkään vältellä toimintaa.

Pelejä voisi listailla melkein loputtomiin.

Molemmat pitäisi löytyä myös PSN Storesta, jos kelpaa.

Legend of Dragoon


Enpä ole pelannut tätä sitten PS1-aikojen, joten en muista tästä oikein muuta kuin että kyseessä oli erinomainen RPG, jossa hahmot pystyivät muuttumaan erilaisiksi lohikäärmeiksi.


Future Cop: L.A.P.D.


En ole tätäkään pelannut varmaan kymmeneen vuoteen, joten muistikuvat on hämäriä. Sen muistan kyllä että kyseessä oli helvetin kova moninpeli.

Niitä ei fiilistellä sen takia, koska niiden nimi ei ole Mario tai Zelda.

Paras Zeldahan on nimenomaan PS1:llä:



Helposti yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Muistan kun teininä mehustelin tätä jostain pelilehdestä kuukausia etukäteen, ja vielä paremmin sen kun käytiin mutsin kanssa Hobby Hallista hakemassa tää. Julkaisu oli kesällä -97, ei tullut sinä kesänä paljon ulkona heiluttua.

http://www.youtube.com/watch?v=nnn0fgG57CM

Overboard



Pitää varmaan ladata emulaattori ja kokeilla taas.

Overboardia tesmailtiin joskus demona. Silloin se näytti aivan pirun hienolta, varsinkin vesiefektit, vaikkei se nytkään ihan huonolta näytä.


http://www.youtube.com/watch?v=Qb8MiAYOBHU

Huhhuh kun on hyvää settiä.

Alundra on tosiaan loistava Zelda-klooni hyvillä musilla ja kiperillä puzzleilla. Muistan jääneeni johonkin jumiin ja peli on vieläkin kesken, voisi ottaa työn alle kun kerkiää.
Overboardia tuli demolla hakattua. Peli oli värikäs ja hauska, mutta myös petollisen vaikea ja muistan jo pelkän demon aiheuttaneen hampaiden kiristystä.
Guardians Crusade löytyy hyllystä, mutta sitäkään en ole vielä kerennyt testaamaan, pitäisi olla aika leppoisa rope kyseessä.
Fear Effectin voisi hommailla hyllyyn. 32-bittinen lesboilu kiinnostaa.

Sitten niitä hieman oudompia titteleitä, jotka jäivät valitettavan vähälle huomiolle, mutta ovat silti älyttömän hyviä. Näitähän tällä konsolilla riittää kun lähtee hieman kaivelemaan.

Rapid Reload oli yksi konsolin julkaisupeleistä, mutta siitä ei ole kukaan koskaan kuullutkaan. Pelihän on Gunstar Heroes-klooni ja oikeastaan täysin samanlainen peli paremmilla graffoilla. Spekulaatiota on myös käyty osallistuiko GH:n tekijät tämän pelin tekemiseen ja onko kyseessä sittenkin aito jatko-osa.



Herc's Adventures on isometrinen 2D toiminta, jota voisi verrata vaikka Zeldaan. Graffat ovat hienot ja piirroselokuvamaiset.



Pocket Fighter on Capcomin hassuttelumätkintä ja sisältää hahmoja Street Fightereista ja Darkstalkerseista. Ei mitään liian syvällistä, mutta hauskaa mätkyttelyä.



Tail Concerto julkaistiin myös Euroopassa, mutta tosin vain Ranskassa. Peli on kepeä seikkailu, jossa päätarkoituksena on keräillä pahiskissat pois pyörimästä. Graffat muistuttavat MM Legendsiä. Peli on siis ainoastaan ranskan kielinen, mutta hyvin sitä pelaili lukion ranskaa opiskelleena. Peli sai myös jatko-osan DS:lle, Solatorobon, joka on myös aivan loistava peli.



Adventures of Lomax oli Lemmings spin-off. Aikakaudelle ominaista oli, että jokaisesta sarjasta piti tehdä tasoloikka ja niin myös Lemmings-hahmo oli oiva maskotti. Hienoa 2D-grafiikkaa ja hauskaa loikintaa. Niin hienot graffat.



Perkeles näitähän tulee paljon. Lisää unohdettuja helmiä myöhemmin!

Vib-Ribbon! Hassu rytmipeli, joka osasi tehdä ihan tavallisista musiikkicd-levyistä kenttiä.

Vib-Ribbon on niin ihana peli, että gamertagini tulee siitä. Taidanpa pelata jonkun levyn läpi juuri nyt!

Meillähän ensimmäinen konsoli oli juurikin ps1 ja eka peli oli jumping flash. Jumping flashista en koskaan erityisesti innostunut, mutta myöhemmin  pankin räjäytti crash 2. Siitä pääsin imukierteeseen ja videopeleihin sisälle oikeen kunnolla. Eniten pelattiin tekkeneitä, granturismoja, crasheja ja spyroja. Granturismo 2 oli silloin jotain niin uskomattoman täydellistä että sitä ei voi sanoin kuvailla. Lisäksi Vpl:n demoja porasin järjettömät määrät. Trexiä ja sitä siipikalaa pyöritin alkuun vähän liikaakin.  :lol:

(http://media.giantbomb.com/uploads/0/3509/645582-granturismo2_pal.jpg)

Overboardista tuli mieleen Kula World, joka parin eri demon perusteella vaikutti vekkulilta puzzlelta. Pitäis joskus kokoversio hankkia.

http://www.youtube.com/watch?v=xG5UUpw2Dr0

Ensimmäinen muistikuva Playstation 1:sta on se kun muistan jonkun ala-asteen ekan luokan luokkaverin luona tätä peliä pelanneeni. Itse en konsolia koskaan omistanut. Spyrot, Crashit, Driverit, Crocot, Vigilante 8, silloiset ralli-ja formulapelit+urheilupelit ynnä muut legendat saavat aikaan mukavia nostalgiapiikkejä :)

Kulaworld on aika jees, useamman tunnin pelaamisen jälkeen tuppaa tosin olemaan fyysisesti vähän huono olo kaikesta siitä pyörimisestä.
Paljon mielenkiintoisia pelejä mainittu tässä topikissa, Tombia ois mahtava päästä joskus pelaamaan, muttei toisaalta jaksais kyllä alkaa PS1-pelejä hoardaamaan kun ei ole oikeen mitään fiksaatiota nykyisin noihin fyysisiin peleihin.

Löytyy nykyään (muistaakseni sekä US että EU) Playstation Networkista, hinta varmaan se 9.99€.

Voi kyllä, tätä ja Crocia tuli itsellkin skidinä pelattua pirusti. Tosin PC:llä.

PS1:tä ei mullakaan koskaan itsellä ollut, mutta lainakoneilla ja kavereilla pelasin silti paljon. Ehdottomasti rakkaimmiksi peleiksi luonnollisesti jäivät Oddworld-sarjan kaksi ekaa osaa(kuten ehkä erinäisissä ketjuissa on jo käynyt selväksi).

http://www.youtube.com/watch?v=xM3yDoJUyb0



Paljon tuli toki hakattua myös niitä perinteisiä Spyroja, Crasheja ja MediEviliä. Mutta mites Driver, ei vissiin oltu vielä mainittu? Todella kovaa kakkaa!

Mainittu. Löytyy Storesta vitosella. Ostin pois tuossa talvella ja täytyy sanoa että grafiikan kohdalla aika kultaa muistot  :lol:, mutta oli sitä silti mukava päästä pelaamaan taas arviolta 12-13 vuoden tauon jälkeen.

Houkuttaisi ostaa Ps1 jostain hyllyn koristeeksi ja paikata näin niitä lapsuuden traumoja kun en sitä silloin itselleni saanut  :P

Ehkei niin hyvä kuin PS1:n parhaat ropet, mutta kuuluu omiin suosikkeihini.

Legend of Mana



Ehkä hienoin peli mitä koskaan on tehty.

Monia hyviä pelejä mainittu.

Driverista kommentoisin itsekin sen verran, että tulihan sitä jyystettyä silloin kun se ilmestyi ihan hemmetisti. Erittäin kova peli. Muistan kun demo tuli jossain Virallisen PlayStation -lehden välissä ja sitä tuli aika hyvin väännettyä ennen pelin julkkaria. Lisäksi hyvin on painunut mieleen se, kuinka kaverit vinoili mulla kun eihän siinä pelissä voi edes ampua kuten GTA:ssa. Noh, Driverissa olikin kyse jostain ihan muusta ja ei ainakaan omalla kohdalla ole mikään peli vielä saanut yhtä hyvää ajonautintoa aikaan  :)

Itsellä liittyy myös todella paljon hyviä muistoja noihin lehtien mukana tulleisiin demolevyihin. Silloin joskus muinoin ne olivat kuitenkin usein melkein ainoa keino nähdä trailereita uusista peleistä ja päästä pelaamaan demoja. Mm. Metal Gear Solidista taisin kunnolla innostua vasta nähtyäni trailerin demolevyltä. Melkein kaikki taitaa myös olla vielä tallessakin  :)

Ensimmäisen pleikkarin pelitarjontaan olen alkanut kunnolla tutustua vasta hiljattain. Tulihan lapsena niitä Crasheja väännettyä kavereiden luona, vaikken loppujen lopuksi sarjalle pahemmin lämmennyt. Vib Ribbonia pääsin kokeilemaan lukion peli-illassa ja olisin takuulla nauttinut menosta enemmän ellen olisi tyystin rytmitajuton olmipeelo.

Kovana Castlevania fanina nappasin muutama kuukausi takaperin huudosta Castlevania Chroniclesin, joka edustaa sitä perinteisempää toimintatasoloikka-vaniaa.



Pelihän on käytännössä lähinnä päivitelty versio Sharp X68000 -kotitietokoneelle julkaistusta Akumajou Draculasta, joka taas on oikeastaan remake ensimmäisestä NES:n Linnavaanijasta... Joka tapauksessa mainio tekele, tiukka haaste ja tummanpuhuva kuvasuunnittelu lämmittävät fanipojan mieltä. Ja Castlevanialle tyypilliseen tapaan soundtrack on silkkaa voittoa (http://www.youtube.com/watch?v=9EbNBmnHL6M). Halutessaan biisit voi vaihtaa alkuperäisiin ja valita vielä eri äänimoduulien väliltä - todella (http://www.youtube.com/watch?v=phdJk7a18Cg) mukava (http://www.youtube.com/watch?v=JDB8z8xCdxQ) bonus (http://www.youtube.com/watch?v=ZWJ2dN22rEM).

Toivon mukaan tulevaisuudessa pääsisin uppoutumaan hieman tarkemmin konsolin peleihin. Tyttökaveri onkin jo ehtinyt poimia kirppareilta Raymanin, Ridge Racer Type 4:n sekä Grandian joista luulisi irtoavan hupia näin alkuun.

Hetki sitten pelasin Alundran ensimmäisen kerran läpi. Oikeasti paikoin aika hiton tönkkö ja huomattavasti kankeampi kuin esim. Snessin Zelda peli. Tällaisia pelejä ei silti ole kovin montaa olemassa, joten mielellään tämän läpi pelasi, vaikka kyseessä ei todellakaan ole mikään SOTN:n kaltainen klassikko joka toimii vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

Yksi PS1:n tuntemattomista helmistä. Kaksinpelinä gutaa.

Huh, onneksi postasit tuon. Olin juuri huutamassa Alundraa nostalgiapäissäni kunnes näin tuon järkyttävän intron ja pelivideoa ;) Intromusiikin kautta kaikki palasi välittömästi mieleen ja totesin että ehkei sittenkään.

Mulla on kaksi rikkinäistä Pleikkaria, ja kaverilta pitäis jossain vaiheessa hakea toimiva PS1. Niin kovassa käytössä ollut koneet, että paskaksihan ne on kulunut.  Siitä huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että Pleikkari on edelleen maailman paras konsoli. Joo, tulihan sille paljon paskaa, mutta niitähän luonnollisesti tulee, kun pelivalikoima on niin hemmetin suuri.

Vastapainoksi paskoille peleille, oli Pleikkarilla heittää lähes joka genreen hyviäkin pelejä. Siinä missä väsähtäneet jaksaa hehkuttaa jotain Mario 64:sta, hehkutan ainakin minä (ihan syystä) mm. Ape Escapea, Spyroa ja Crasheja.

Minkähän takia tässä topicissa ei ole vielä fiilistelty thps sarjaa? Kaksi ekaa peliä oli täyttä timanttia ja tällä hetkellä muutenkin ajankohtaisia kun niistä tehty HD versio on tuloillaan.  Varsinkin 2 oli jotain tajunnan räjäyttävää aikanaan.

Ehdottomasti paras urheilupeli on International Track & Field!



Tätä tuli hakattua aikanaan käsittämättömän paljon :D ja muutama ohjainkin meni hajalle, kun sai rämpyttää sydämen kyllyydestä.. Lajeinahan pelissä on 100m juoksu, 110m aidat, pituus, kolmiloikka, korkeus,seiväs,keihäs,100m vapaauinti, kuula,kiekko ja moukari.

Peli on edelleen saatavissa PSN storesta, jonka kautta olen pelin ostanut uusiokäyttöön! Maailmanennätyksiäkin oli joissain lajeissa suht helppo tehtailla, ja niitäkin tullut muistaakseni muihin paitsi seiväshyppyyn, kolmiloikkaan ja keihääseen tehtyä :)

Kyllä! Mahtava peli. Ja koomista sinänsä, kyseinen peli oli aikanaan se, joka myi minulle PS1:n. Ennen tätä odotin myyttistä Ultra 64:ää kuin kuuta nousevaa ja Sonyn konsoli oli paperia, mutta Game Overissa näin pätkän tätä peliä ja sen jälkeen oli pakko saada Playstation. Olin kova Gold Medal Challenge / Track & Field fani NES:llä ja tämä vaan oli pakko saada.

Ja kyllähän sitä tuli hakattua järkyttävä määrä vuosien varrella. Itse asiassa lähemmäs kymmenisen vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti, samoin pelin jatko-osaa, Intrl Track & Field 2000, joka oli itse asiassa vielä parempi kuin eka International. Molempien pelien ennätykset minulta varmaan löytyy vielä jostain vihkosta varastosta. :D Sen muistan, että mm. 100m meni ykkösosassa alle 7 sekunnin ja kaikissa lajeissa maailmanennätykset menivät aivan totaalisesti rikki molemmissa peleissä. Pituuttakin hypättiin jotain 12 metriä ym. En muista kummassa pelissä tuli loppujen lopuksi vauhtimittarin alle joku kysymys "käytätkö huijauskeinoja?" Voi niitä aikoja..

Nykyiset urheilupelit on ihan paskaa. Olikohan PS2:n Track & Field, jonka oli pelannut käytännössä täydellisesti läpi viikonlopussa, kun kaikissa lajeissa oli maksimituloksiin helppo päästä nopeusrajoitusten vuoksi. International Track & Fieldeissä oli vielä niin, että sait juuri niin paljon vauhtia, kuin pystyit rämpyttämään. Uudemmissa urheilupeleissä rennolla näpytyksellä pääsi täysiin vauhteihin ja sitä kautta maksimituloksiin. Mitä nyt demoja testannut, niin muissakin genren peleissä pitkälle sama homma. Nagano 98:ssa oli vielä muutama hyvä luistelulaji sentään.. Sydneyn 2000 pelikin oli jo muistaakseni sitä pelleilysuuntaa.

Tämä on kyllä se kaikkein nostalgisin peli PS1:n kohdalla itselleni. PSN:stäkin ostin pelin itselleni, mutta ei ole pahemmin tullut pelattua, kun jään ennätyksistäni niin paljon. Ei se vaan silloin innosta. Ei Dualshockilla edes pysty rämpyttämään yhtä kovaa kuin PS1:n pikkuohjaimella, DS on liian iso. Vaikka en kyllä muutenkaan enää pääsisi samoihin tuloksiin. :(

Pah, on vain yksi ja oikea Track and Field!

Ei kaikki oo dinosauruksii niinko me.

Kyllä Gold Medal Challenge vie normi TracknFieldin. Lisäksi tuo PS1:n TnF oli oikeasti parempi.

Melkein mikä tahansa track & field on parempi kuin tuo NES:n eka. Jo NES:n kakkososa oli huomattavasti parempi.

Täälläkin päässä ollaan kyllä sitä mieltä että se eka on hauskempi... Tai sitä me ainakin enemmän tahkotaan. ainakin noista kahdesta. Pleikkaversiota en ole koskaan kokeillut saati nähnyt.

Tää on muuten ihan mahtava peli. Ei pelkästään sen Demo One -nostalgisuuden takia, vaan ihan oikeasti toimiva Disney-tasohyppelypeli. Aina jengi jaksaa hehkuttaa niitä vanhempia Disney-pelejä kuten Leijonakuningasta ja Aladdinia, mutta Herculeksen voi kyllä helposti nostaa samaan kategoriaan. Hieno peli.

Tuli tuota hercules videota katsottua 7 minsaa ja tuli fiilis, että tuon voisi jopa hommata. Eihän tuo taida maksaa psn storessa kuin kolmisen euroa.

Henkilökohtaisia nostalgiasuosikkejani ovat
Crash Bandicoot 1-3 (+ Team Racing ja Crash Bash)
Croc vaikka liikkuvuus ja kuvakulmat aiheuttaa ajoittan hampaiden kiristelyä, ovat Gobbot vaan niin lutusia ettei niitä voi olla pelastamatta!
Magical Drop III Tykkään puzzle peleistä ja tää on ihan parhautta!
Parappa The Rapper Tässä olen harvinaisen paska. Hauskaa seurattavaa kun antaa toisen pelata. :D
Spyro 1-3
Bust-A-Groove Vieläkin tuloo tätä tanssipeliä pelattua! Jokasella hahmolla oma tanssityylinsä ja musiikki on erittäin nostalgista.
Tekken 3
Klonoa
Bomberman

Ja monia muitakin löytyy, PS1 on varmaan ahkerimmassa käytössä meikän osalta.

Bomberman World oli PS1:n parhaimpia moninpelejä! Sen äärellä tuli kavereiden kanssa vietettyä varmaan satoja tunteja. Pelin ulkoasu oli miellyttävä, ja kentät olivat vekkuleita - mm. se tulivuorikenttä, jossa kingi oli se, joka pääsi vaunuun. Harmi ettei silloin aikanaan ollut multitapia, niin ei päässyt nelinpelinä pelaamaan. Loistava Bomberman.

http://www.youtube.com/watch?v=fNpnffaFOpU&feature=related

Laitetaanpas näitä ei niin suosittuja pelejä, joita tuli väännettyä todella paljon yksin taikka kaverin kanssa:

ReLoaded 2


Jännitys alkoi latausruudussa toivoen ettei peli tilttaisi (levy oli naarmuinen). Emme tainneet koskaan päästä tätä läpi, vaan tyydyimme kuoleman jälkeen seikkailemaan verimössöinä kentässä johon aina kuolimme. Aivotonta menoa  :lol:

Fantastic Four


Tämäkin meni loppua kohden todella vaikeaksi. Latausruutujen mini kilpa-ajopeli oli todella hauska.

Laitan myöhemmin lisää.

Tuli huomattua tässä pelejä mieteskellä, että suurinosa on juuri ollut kaksinpelejä. Harvoin enään kokoonnutaan samalle konsolille pelaamaan. Mitä nyt silloin tällöin CTR:ää saunaillan ohessa,,

http://www.youtube.com/watch?v=31ivdML1Xes
Paras intro ikinä

Tämä sekä
http://www.youtube.com/watch?v=miZHa7ZC6Z0

Nonniin eka Playstation täytti 20 vuotta (miten helvetissä siitä voi olla niin kauan?) ja aika nostella tätä ketjua. Mitkäs ovat lautalaisten Top 3 PS1-pelit? Oma lista näyttää tällä hetkellä tältä (vaikka tosin lista muuttuu jatkuvasti):

1.  Castlevania Symphony of the Night - Suht kliseinen vastaus, mutta ei siitä mihinkään pääse, tämä peli on kaikkien aikojen lempipelini. Kaikki olennainen on tästä jo sanottu, mutta peli jaksaa aina silti yllättää läpipeluusta toiseen. Yksityiskohtien määrä on järjetön. Pelissä on myös paras soundtrack ikinä.

2. Suikoden II - Eka Suikoden oli hieman suunnanhakua, mutta kakkososassa pankit räjähti. Pitkä seikkailu upeilla spritegraffoilla, hienolla soundtrackillä ja ikimuistoisilla hahmoilla ja tarinalla. Tästä on muodostunut lempiropeni koskaan.

3. Metal Gear Solid - Sain pelin julkaisussa synttärilahjaksi ja se räjäytti tajunnan. Yhtäkkiä pelasin elokuvaa ja en ollut kokenut ikinä mitään vastaavaa. Peli tuli pelattua läpi monta kertaa putkeen ja muistan kaikki salaisuudet ja kikat edelleen. Legendaarista kamaa.

Juuh kaikki näköjään Konamin pelejä, lafka oli liekeissä tuohon aikaan.

Nyt nopeesti heittämällä lista voisi näyttää tältä. Tosin tuossa CTR:n tilalla voisi olla jotain muutakin, mutta en nyt keksinyt.

1. Metal Gear Solid

2. SotN

3. CTR

1. SoTN
2. Resident Evil 1 & 2

En tiedä mihin järjestykseen nuo laittaisi, mutta parhautta kaikki.

Liityn SOTN ylistyskuoroon. Pelaan sitä tälläkin hetkellä kymmenettä kertaa lävitte. Edes juoni, hahmot ja ääninäyttely eivät ole niin huonoja kuin väitetään, vaan sopivat peliin mainiosti. Peli oli suosikki metroidvania tyylinen peli vuosia, kunnes Castlevania: Order of Ecclesia veti siitä ohitte. SOTN:n ainoat huonot puolet ovat sen helppous ja sekä kenttäsuunniteln että soundtrackin osalta heikompi jälkipuolisko. Order of Ecclesiasta sekä löytyy vanhojen Castlevanioiden lineaarisempaa menoa että myöskin uudemmista tuttua metroidvaniaa. Varsin haastava myöskin ja suosittelen sitä kaikille jotka ei vielä ole pelannut.

Michiru Yamane on aivan ylivoimaisesti paras videopelisäveltäjä ja tähän on turha kenenkään mussuttaa vastaan.  PS1:n toiseksi paras peli on sitten FFVII. Parhaat jrpg juoni ja musiikit riittävät syiksi.

SotN on omalla kohdalla spesiaali siinäkin mielessä, että pelasin sen ekaa kertaa vasta 2010 LoS:n ennakkohypen innostamana. Hyppäsi samantien yhdeksi parhaimmista peleistä, mitä olen pelannut. Parasta siinä on myös, että se ei ole vanhentunut mekaniikoiltaan yhtään, toisin kuin moni muu PS1-peli.

PS1:llä olisi kyllä aivan hirveästi pelaamattomia klassikoita. Vielä joskus kun ehtisi niitä pelata.. :)

SOTN on varmaan paras PS1:n peli FF-trilogian ohella. Ja niin uskomattoman hyvä kuin se onkin, niin mielestäni kalpenee DS:n peleille ja mahdollisesti GBA:n Aria of sorrowille. Aivan liian helpo ja kenttäsuunnittelu on osittain hyvin tyhjää filleriä. Tyyliä on jatkojalostettu eteenpäin myöhemmissä osissa, vaikka samaan tunnelmaan ei olekaan enää päästy. Ja soundtrack ei myöskään pärjää DS:n Portrait of ruinsilla mitenkään. Mikä sääli ettei tällaisia Castlevanioita varmaan enää koskaan saada.  :/

Huvittaa SOTN:ssa ja esim. Doom 64:ssa on, että aikoinaan saivat paskaa niskaansa, kun eivät käyttäneet konsolin tehoja hyväkseen, vaikka nykyään konsolien parhaiten vanhentuneita pelejä. "kuka pelaa 2d-pelejä ps1-kaudella".

EDIT: Myös FF Tactis on super kovis.

1. Colin McRae Rally 2.0

Aikaansa edellä. Neljän pelaajan hot seat championshippiä luukutettiin hirmuinen määrä tunteja. Pelin julkaisua jo edelsi kuumeinen odotus kun ruutukuvia kuolattiin Pelimestarista, Super Powerista ja Peliasemasta vuotta ennen julkaisua. Ei yhtä realistinen kuin jokunen vuosi myöhemmin julkaistu Richard Burns Rally, mutta paljon, paljon hauskempi.

2. Formula 1 97

Rakastin tätä peliä ylettömän paljon. Jatko-osa paljon pelatulle Bizarre Creationsin Formula Onelle piti yllään kovat odotukset, mutta lopulta lunasti ne kaksin käsin.

3. Gran Turismo

Lopulta pistän tämän GT2:n edelle, koska vuonna 1998 tämä oli jotakin, josta jopa PC-ajopelien pelaajat kuhersivat minulle kateellisena. "Onko siinä todella melkein 200 autoa", "Likaantuuko auto tosiaan ja sen voi viedä autopesulaan?" Kyllä, oi kyllä! Tämä oli suunnannäyttäjä ajopeleille ja toi Pokemon-tyylisen keräilyn myös tähän genreen.

Colin McRae Rally 2.0 oli ja on edelleen kova peli. Ainoa rallipeli, jota olen pelannut kunnolla. Löytyy myös omasta hyllystä.

SOTN on pyörinyt tuossa hyllyssä jo useamman vuoden, mutta ei ole kerennyt pelaamaan. Pitäisi ehkä ottaa pian askel kohti sivistyneempää pelaajaa ja korkata klassikko-vania. Siihen asti kuitenkin, oma top 3 ois varmaan:

1. Oddworld: Abe's Exoddus
Yllätys? No ei kait enää. Oddworld Inhabitants hioi vaikean sinemaattisen tasoloikan genren kerralla huippuunsa, ja loi siinä samalla yhden videopelihistorian siisteimmistä loreista. Plus taiteen ja tunnelman taso on ihan omaa luokkaansa. Oli silloin ja on edelleen. Oddysee on kans hyvä, mutta muutama pelillinen jippo ja yleinen panokset kattoon -meininki vie Exodduksen heittämällä edelle.

2. Metal Gear Solid
Kuolematonta tavaraa kaikin puolin.

3. Tony Hawk's Pro Skater 2
Ei ole kestänyt aikaa ihan niin hyvin kuin kaverinsa, mutta aikanaan hioi kans oman genrensä tärkeimmät jutut kuntoon, tarjosi tehokkaan koukun, paljon tekemistä ja kerättävää sekä niin killerin hamppisoundtrackin. Puhtaasti nostalgiapisteillä mennään, niin paljon tunteja alla.

Vielä suurin pettymys: Nagano 98:n PS-versio oli hirveää sontaa verrattuna jumalaiseen N64-painokseen.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Olen puoliksi tosissani  

Itse en PS1:stä ikinä omistanut. Mutta kun näin FFVII trailerin, se oli pakko saada. Ostin pelin ja vaihdoin serkun kanssa päikseen N64:n ja PS1:n joksikin aikaa. Ehkä elämäni huimimmat kuukaudet pelien saralla, OoT:n pelaamisen lisäksi. Tästä alkoi (ikuinen?) fanitus FF-pelejä kohtaan ja vielä tänäkin päivänä toivon joka vuosi että S-E toisi vielä perinteisen FF-pelin ja räjäyttäisi mieleni sillä.

Top-3 on siis hyvin ennalta-arvattava:
1. FFVII
2. FFIX
3. FFVIII

DS:n Castlevaniat ovat loistavia, mutta itselle SOTN menee niistä heittämällä ohi. Syynä on juurikin tuo yksityiskohtien määrä ja se järjetön aika mitä jonkun pienten juttujen viimeistelyyn on käytetty. Esimerkkinä mm. rukouskoppien kummitukset, jotka vaihtelevat puolelta toiselle, lepakkofamiliarin rakastuminen, kun Alucard muuttuu itse lepakoksi, Fairy familiar laskeutuu Alucardin päälle, kun pelaaja on paikoillaan ja yllättyy kun lähetään taas liikkeeseen, Alucardin muuttuminen hyvin pienellä todennäköisyydellä Gargoyliksi hänen kivettyessä. Myös grafiikoissa on jatkuvasti pieniä vaihtuvia yksityiskohtia, kuten se lintuperheen elinkaari siellä Towerissa kun poistut ja palaat alueelle. Näitä olisi huomattavasti lisääkin. DS:n pelit eivä yksinkertaisesti päässeet samalle tasolle viimeistelyssä.

Myös tunnelmaltaan ja musiikeiltaan peli vie mielestäni käsikonsoliversioita.

Konamin alamäki vaan ihmetyttää. Pelasin joku aika sitten MGS1:n  ensimmäistä kertaa lävitte. Yllätyin kun huomasin sen olevan juonen, hahmojen, tunnelman,  miljöön, bossien, ääninäyttelyn, ja jopa kenttäsuunnitelun ja pelattavuuden osalta valovuosia edellä MGS4:jää, joka on  täysin luokatonta roskaa jokaisella osa-alueella. Tämä sama tason lasku on havaittavissa kaikissa muissakin Konamin pelisarjoissa.

Ihan mielenkiintoisia muistoja: muistan PC-perheessä PS1-raudan ja -pelien olleen auttamattoman vanhanaikaisen oloisia kun tuli kavereilla käytyä moista pelaamassa. Parhaat muistot lähtivät kuitenkin Spyrosta, joka meni lähes kertaistumalta läpi kaverin kanssa, Wip3out sekä Ridge Racer Type 4.

Oikeastaan ensimmäinen itse omistama Playstation on PS3 eikä täten varmaan ole minkäänlaisia suuria nostalgiakiksejä mistään PS1-PS2-peleistä.

Sen sijaan jopa täällä on muistoja tuhansista tunneista N64:n Goldeneyen parissa. ;)

Itselläkin oli Saturn ja N64 enemmän pelityksessä kuin PS1. PS2 kävi vain pari kuukautta pyörähtämässä JPN launchin aikoihin. Joten täälläkin on kovimmat nostalgia muistot N64:n nelinpeleistä, kuten Golden Eye ja WCW wrestling peleistä.

PS1 on, ja tulee aina olemaan, maailman paras pelikonsoli minulle.

PS1:llä on älyttömän laaja pelivalikoima. Totta kai joukossa on paljon paskaakin, mutta lähes joka genrestä löytyy kyllä jotain parhauttakin. Mulle läheisin peli on varmaankin Crash Team Racing. Täydellinen moninpeli, joka räikeästi kopioi Nintendon Mario Kartia, mutta oli joka osa-alueella parempi peli kuin Mario Kartit. Toinen peli, mikä mahtuisi mun Top 3:een, on tasoloikka nimeltään Ape Escape. Vasta tuli tätäkin pelattua pitkästä aikaa.

Ja vieläkin on paljon kovia pelejä, joita en ole vielä päässyt edes pelaamaan. Esimerkiksi Castlevania: SOTN on vasta nyt tullut tutuksi, kun tabletista löytyy PS-emulaattori, ja sillä on tullut vähän SOTN:ia pelailtua. Kyllähän tässä on todella monta kertaa tullut mietittyä, että keskittyisi pelailun osalta vain keräilemään PS1-tavaraa. Siinä olisi mulle ihan tarpeeksi pelattavaa.

Kyllähän tällaisessa nostalgiaketjussa on nostettava esille myös Demo 1:n dinosaurus-animaatio, jota tuli silloin joskus hämmästeltyä. Se oli niin aidontuntuinen silloin bäkintödei! Samoin jotkut fifat ja nba:tkin.. Naamoja valikoimmissa oli ehkä se viisi, mutta silti Litti näytti Litiltä.

Hassua nyt kun miettii, niin en ole oikeastaan koskaan omistanut tai pelannut läpi mitään näitä jumal-luokan PS1 pelejä, joita tässä ketjussa hypetetään. Toki olen kokeillut ja katsonut sivusta Metal Gear Solidin läpipeluuta, ja lapsena ensimmäiset kunnon kuumottelut videopeleistä tuli nimenomaan RE1:stä. Abejakin tuli käytyä kaverin luona pelaamassa, tosin PC:llä. SoTN:iin en ole vielä koskenutkaan. Grandiakin pitäisi pelata. Vargant Story? Chrono Cross? Ja varmaankin tuo Suikoden II.

Crashit ja Spyrotkin on vasta muutama vuosi sitten pelattu kunnolla läpi, siis että kerää kaikki mahdolliset laatikot, timantit yms. Varsinkin ensimmäisen Crashin totaalinen läpipeluu on jo yllättävän haastavaa ja hauskaa.

Medievil oli kanssa hauska ja omaperäinen tekele Sonylta, jolle vielä toivoisin kolmannen osan joskus tulevan.

Oma Top 3 lista voisi olla:

1. FFIX

Myönnän, etten ole koskaan pelannut FFVII:tä alkua pidemmälle, joten en osaa sanoa siitä mitään, mutta itselleni IX on sarjan paras osa heti VI:n jälkeen. VIII:tä olen viimeaikoina pelannut, mutta jotenkin ei pelattavuudeltaan ole lainkaan samalla tasolla; Draw -systeemissä on kauhea grindaamisen maku, ja hahmonkehitys tuntuu osittain varsin persoonattomalta ja tylsältä.

2. Rescue Shot

3. Micro Machines V3


Ja vielä Blitter Boy:

http://www.youtube.com/watch?v=qGGoLycD4WY