sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 828
Basaaripisteet: 6
Puzzle-pelit, ovat ne sitten ylhäältä putoavista palikoista, alhaalta tunkevista palikosta, limapalloista, viruksista, pop-musiikista, planeetoista, tai poraamisesta, ovat mahtavia. Ne valloittivat ei-pelaajien sydämmet jo kauan ennen Wiitä ja ne ovat vieneet minulta yllättävän paljon tunteja elämästäni.
En kovin monesti nosta mitään peliyhtiötä millekkään jalustalle, mutta voisin tässä ja nyt julistaa Nintendon puzzle-kuninkaaksi: Tetris (se paras versio?), Panel de Pon, Dr. Mario, Picross ja ehkä pari muutakin sarjaa. Sydän melkein pysähtyy kun katsoo tuota nelikkoa. Varsinkin Dr. Marioon minulla on maaginen side, koska luulen, että ensimmäisestä Wario Waresta löytyvä Dr. Wario on eniten pelaamani videopeli. Monet kesäpäivät olen viettänyt istuen huoneessani, kädessäni GBA, jossa pyörii Dr. Wario ja päässäni kuulokkeet, joista kuuluu jonkun DVD:n kommenttiraita (suosittelen kovasti tähän Sidewaysin kommenttiraitaa, jota ei valitettavasti löydy elokuvan Suomijulkaisusta).
No, hmm. Viimeisin addiktioni on Picross DS. Kuvaus "sudoku piirtämisellä" tulee mieleeni, mutta ei tuo nyt aivan peliä kuvaa. Pelin yllättävän hyvät sivut kertovat pelistä paremmin kuin minä, kaikenmaailman tutoriaalien avulla.
Koska peli kuuluu Nintendon hassuun Touch! Generation-joukkioon, on siihen lisätty päivittäismoodi (joka on aika kiva) ja jotain tylsiä nopeasti liikkuvien palikoiden tökkimistä aikarajan sisällä, koska tälläiset ilmeisesti viehättävät Touch! Generation-pelejä ostavia ihmisiä, kai?
No, mutta. Missä te olitte kun Tetris-palikat kidnappasivat presidentin?
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Jaha, alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä että Picross täytyy koeajaa, sen verran mielenkiintoiselta ja pidetyltä vaikuttaa.
Loppujenlopuksi en edes pelaa hirveästi puzzleja. Tetris nyt jaksaa viihdyttää aina, ja sekin pitäisi melkein laittaa DS:lle, kun tulisi halvalla vastaan. Lumines oli vielä jokin aika sitten semi-kovassa kulutuksessa, mutta on nyt hetkeksi jäänyt. Challenge-moodissa on se vika, että pelikerrat venyvät huiman pitkiksi, joten millekään bussimatkalle ei sitä kannata edes aloittaa. Minua kovasti viihdyttäneessä puzzle-modessa jäin taas jumiin kahdesti ruudun tyhjennystä vaativaan missioon. Pitäisi ehkä taas pelailla joku päivä.
Aaah niin, olinpa unohtaa GBA:n bit Generations sarjan. Kaikkia näistä ei vissiin voi laskea puzzle-peleiksi, mutta esimerkiksi Dialhex, jossa tehtävänä on pyöritellä pelialueella erivärisistä kolmioista muodostuvia kuusikulmioita ja tyhjentää alue rakentelemalla yhdenvärisiä kokonaisuuksia, on rehellistä ja koukuttavaa puzzletusta. Erikoismaininnan näistä seitsemästä pikkupelistä ansaitsee silti Orbital. Siinä ohjataan kahdella napilla(veto- ja työntövoima) erilaisten planeettajärjestelmien gravitaatiokentissä liikkuvaa pienempää kappaletta, tehtävänä kasvattaa sitä syömällä samankokoisia taivaankappaleita ja kerätä kiertolaisia. Idea on mukava, toteutus nerokkaan yksinkertainen ja puzzlet upeita. Peli(kuten muutkin sarjan tuotokset) on ulkonäöltään simplistisen tyylikäs, ja taustamusiikki juuri sopivan eteeristä luodakseen loputtoman tilan tunnelmaa. Lopputuloksena on ehdottomasti viihdyttävin ja koukuttavin "puzzle" miesmuistiin. Pelattavaa riittääkin vielä mukavan pitkäksi aikaa, ja varsinkin loppua kohti kentät äityvät varsin haastaviksi, joten läpijuoksustakaan ei voida puhua. Lisätekemistä löytyy kiertolaisiksi kerättävien kuunsirppien muodossa, joilla voi avata extra-kenttiä. Pelattava loppuu tietysti silti jossain vaiheessa, mutta tätä pelailee kyllä ilokseen siltikin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan niin Orbitalia kuin muitakin bit Generations -nimikkeitä. Pelejä saa japsilasta alle parinkympin vaikkapa Play-Asian kautta.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Aihe: Se ei-niin-pakollinen Puzzle-ketju!
