Pelaajalauta

Edgen TOP-10-lista jakaa selkeästi pelaajien mielipiteet ja on sanomattakin selvää, että yhtä oikeaa pelien TOP-10-listaa on mahdotonta laatia. Tässä topicissa on tarkoitus laatia pelien TOP-10 omien mieltymysten pohjalta. Olisi mielenkiintoista nähdä miten pelaajien mieltymykset kohtaavat/eroavat ja kuinka omat listat korreloivat EDGEn vastaavan kanssa. Aloitanpa omalla listalla:

10. Suikoden 2: Sydämellä tehty RPG, loistavan tunnelmallinen.
 9. Final Fantasy IX: Ensimmäinen rope, jota pelasin. Erittäin upea maailma ja loistavat hahmot.
 8. Gradius V: Mielestäni paras Shoot 'Em Up, aina jaksaa kokeilla vielä kerran.
 7. Castlevania Symphony of the Night: Kaikkien aikojen paras 2D-loikka. Musiikit loistavat.
 6. Super Mario 3: Paras Super Mario.
 5. Metal Gear Solid: Tästä tuskin voi enää sanoa mitään uutta, yksinkertaisesti loistava.
 4. Disgaea: Hour of Darkness: Tätä peliä olen pelannut ajallisesti eniten. Uskomattoman addiktoiva ja pitkäkestoinen peli.
 3. REZ: Synestesiaa! Hieno idea ja toteutus.
 2. ICO: Taidetta. Missään pelissä en ole kokenut vastaavaa tunnelmaa ja empatiaa pelihahmoja kohtaan.
 1. Final Fantasy VII: Paras RPG ja paras peli. Juoni, hahmot, maailma ja musiikki omaa luokkaansa.

Eipä ollut yhtään samaa peliä kuin EDGEn listassa  :lol: Ei muuta kuin omia listoja postailemaan! :)

Nintendomination!  ;D

10. Gran Turismo  Vei ajopelit täysin uuteen luokkaan. Syvyyttä, valintoja, ratoja ja autoja piisasi ennennäkemättömän paljon.
9. Zelda: Twilight Princess Moderni mestariteos. Parantaa kuin sika juoksuaan.
8. Colin McRae Rally 2.0 Ikimuistoinen ajopeli. Ajolinjojen ja säätöjen opetteluun kului valtavasti aikaa. Huikeaa neljän porukassa.
7. Final Fantasy IV  Loistavat ja mielenkiintoiset hahmot, upea musiikki ja kiintoisa juoni. Loistava.
6. Goldeneye 007 Lisenssipelikin voi olla hyvä! Helkatin hyvä. Facility-kentän jälkeen tiesin, että peli oli jotain aivan erikoista...
5. Megaman 2 Ahh... Ne musiikit, ne musiikit.  Loistavat bossit, hienot kentät. Nostagiaa parhaimmillaan.
4. Super Mario World 2D-tasoloikka hiottuna täydellisyyteen. Muistan miten kaksin tuli tätä pelattua ja etsittyä salaisuuksia.
3. Perfect Dark Kauniimpi, pelattavampi ja monipuolisempi kuin Goldeneye. Paras konsoli-FPS vielä tänäkin päivänä.
2. Super Mario 64 Virtual Consolessa pelattuna, ihan yhtä valovoimainen kuin ennenkin. Pelaamisen riemujuhlaa.
1. Zelda: Ocarina of Time Läpipeluiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Mutta peli on aina yhtä hauska pelata läpi!

Top-10 pelilista 3. heinäkuuta 2007 (lista saattaa muuttua uusien pelien myötä.)

1. Super Smash Bros. Melee Tarvitseeko mitään edes sanoa? Pelissä on kaikki, mitä tarvitaan; Jumalainen pelattavuus, jumalaiset grafiikat, paras soundtrack tähän mennessä ja tekemistä vaikka koko loppuelämäksi. Ja joo, onhan siinä niitä Nintendo-hahmojakin joo.

2. The Legend of Zelda: Wind Waker Ensimmäinen kolmiulotteinen Zeldani, ja ehkäpä paras myös. (Parempi, kuin TP :O)

3. Shadow of the Colossus Ennenpelaamaton, ennennäkemätön ja ennenkuulematon. Kakkospleikkarin parhaimmistoa.

4. Metroid Prime "Retro Studios has done the impossible; It truly is Super Metroid in 3D"

5. Viewtiful Joe Siistiä; voit hidastaa aikaa, ja mätkiä samalla vihuja turpiin. Pomotaistelut olivat mukavan haastavia.

6. Jak 3 Joulu 2004. Uskomattoman hauskaa ja kaunista pelattavaa!

7. Half-life 2 Peli säväytti heti alkuunsa upealla ulkonäöllään. Hahmot olivat animoitu uskomattoman tarkasti. Oli tätä hauska pelatakkin.

8. Pokémon Yellow version Ensimmäinen pokepelini. Tämä tuli pelattua kakarana läpi aina uudestaan, ja uudestaan.

9. Halo: Combat Evolved Näytti upealta siihen aikaan. Pelattavuus oli huippuluokkaa, ja on vieläkin.

10. Paper Mario: The Thousand-Year Door Roolipelattava Mario? Hei, tämähän toimii, ja erittäin hyvin vielä!

+ many more.

EDIT: Meni sitten parhaimmasta "huonoinpaan", mutta olkoon.

10) Splinter Cell: Pandora Tomorrow Tunnelmallisin moninpeli ikinä. Yksinään hiipiminen oli perus Clancy-jöötiä, mutta kun moninpelin upouudet ideat pikkuhiljaa menivät jakeluun, oli Spyiden ja Mercenaryjen välinen kissa ja hiiri -leikki jotain ennenkokematonta. Pulssi nousi joka ilta kaakkoon, kun kokoonnuimme koijaamaan toisiamme mitä hienoimmilla taktiikoilla. Tässä jos missä, on peliäly valttia.

9) Halo 2 Pelatuin pelini. Vihaan, rakastan -suhde on koko ajan läsnä, kun FPS-nettipelien toimivammasta pelituntumasta nautittuaan räjähtää raivoon lagisissa jenkkipeleissä, huonoissa mapeissa, epätasaisilla säännöillä. Matchmaking oli mullistava, mutta parhaat pelit löytyvät kuitenkin jorpakon tältä puolen, suomicustomeista. Halo 3 tuo mukanaan toivottavasti enemmän kuin vain muutaman loppupeleissä pelattavan mapin.

8) Deus Ex Maailman paras FPS-peli. Mahtavat miljööt, cyperpunk-meininki, ikimuistoinen musiikkiraita ja ennen kaikkea näistä muodostuva tunnelma, jota ei ehkä enää koskaan tulla kokemaan. Bioshock? Meh...

7) Ninja Gaiden (Sigma?) Turboahdettu ninjamättö, joka kärsii ajoittain tylsästä kenttäsuunnittelusta, "mullistavasta kamerasta" ja pelattavuudesta, jossa on välillä liikaa kyse tuurista (tai pikemminkin sen puutteesta) eikä pelaajan hallinnasta. Mutta minkäs teet kun se aurinkolaseja varmaan yölläkin pitävä rääväsuu työstää pelimaailman parhaat graffat, tykeimmät bossit ja kuumottavimmat tilanteet energiapalkin välkkyessä punaisella keskellä superaggressiivista vihollislaumaa.

6) Devil May Cry Ei omaa kolmososan syvällistä pelimekaniikkaa, minkä kuitenkin paikkaa pelin sielu ja freshiys. Bossit olivat koviksia, pelialue toimivampi, musiikit eeppisemmät ja peli mukavampi pelata kokonaisena alusta loppuun. Stylish!!!

5) Resident Evil 4 Ehkä intohimoisin peliprojekti, johon olen törmännyt. Peli on täynnä yksityiskohtia, jotka salpaavat hengityksen kerta toisensa jälkeen. Antiikinaikaisesta perusliikkumisestaankin huolimatta on pelattavuus, etenkin Wiillä, tehty uskomattoman viihdyttäväksi: ampuminen ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Vuoristorata, joka ei nouse koskaan.

4) Metal Gear Solid Sarjan paras osa, joka yritettiin tuoda uudelleen esiin The Twin Snakesin myötä. Erinomainen juoni, hahmokaarti ja ikimuistoiset maisemat toki säilyivät, mutta nerokkaat bossit menettivät hohtonsa uuden pelattavuuden seurauksena eikä legendaarisista musiikeista ollut tietoakaan. Muistohin palaaminen vaatii PSX-lätyn.

3) Skies of Arcadia Ainoa oikea seikkailu, jonka olen kokenut pelien muodossa. Arcadian pilvet peittää alleen lumoavan pelimaailman, johon ei voi olla uppoutumatta. Pelihahmojen sydämet ovat toivoa täynnä. Ja tämä peli sydäntä.

2) Ikaruga Täydellisin videopeli, joka on koskaan tehty. Parikymmentä minuuttia pelattavaa, loppuikä opittavaa.

1) Street Fighter III: 3rd Strike Peli, johon ei voi kyllästyä. Kahdeksanvuotias 2d-mättöpelien kuningas ei ole ikääntynyt päivääkään millään osa-alueella. Pelaan kunnes Street Fighter 4 ilmestyy. Tai delaan.

En nyt jaksa ruveta väsäämään top 10 listaan niin joudutte nyt tyytymään tähän top5 listaani.

5.God of War
4.Zelda: Majora's Mask
3.Super Mario 64
2.Zelda: The Wind Waker
1.Zelda: Ocarina of Time

Ja myönnän vielä ihan ylpeänä Zelda "fanipoikuuteni" (onko toi yhdyssana?).

Hmm, katsotaan saanko väsättyä jonkinnäköisen top 10:n

10. Metal Gear Solid 2 Sons of Liberty - Yksi syistä jonka takia aikoinani hankin PS2:n.

9. Mario Kart 64 - Parasta kartingia ja hulvatonta hupia kavereiden keskuudessa.

8. Super Mario Bros - Yksinkertaisesti tasoloikkien parhain ikinä!

7. The Legend of Zelda Twilight Princess - Tällä hetkellä vielä kesken, mutta ehdottomasti ansainnut paikkansa klassikoiden joukosta.

6. Final Fantasy VII - Toisiksi paras FF peli mitä olen pelannut

5. Final Fantasy IX - Paras FF peli jota olen pelannut

4. Silent Hill 2 - Konsolikauhujen kruunamaton kuningas!

3. NHLPA Hockey 93 - EA Sportsin eka änäri josta lähtien allekirjoittanut on ollut kova EA:n NHL pelien kannattaja.

2. The Legend of Zelda Ocarina of Time - Peli joka vei sydämmeni ja sai minut ihastumaan Hyrulen mahtavaan maailmaan jonne aina mukava palata uudestaan ja uudestaan =)

1. GoldenEye - Peli joka teki itsestäni vankkumattoman konsolipelien ystävän, tämän pelin jälkeen paluuta ei enää ollut!

Aika nostalginen lista tuli.

Tässä minun Top10:

10. Metal Gear Solid: Portable Ops PO piti laittaa listalle pelkästään järjettömän hyvän viihdearvonsa takia. Parasta PSP:lle.
9. Viewtiful Joe VJ pitäisi olla jokaisella itseään kunnioittavalla pelaajalla. Hyvää ja melkein parasta Cloveria.
8. Black Räiskintää parhaaseen malliin, jonka graafiset ominaisuudet repivät PS2:sta tehot irti.
7. Jak II Tätä tuli odotettua, eikä lopputulos ollut huono.
6. Metal Gear Solid 3: Snake Eater MGS3 oli peli, mitä olen/olin odottanut eniten koko elämäni aikana. Odotukset Snake Eaterista kalpenivat todellisen pelin rinnalla.
5. Shadow of the Colossus Jotain, mitä ei voi sanoin kuvata.
4. Silent Hill 3 Kolmas kerta toden sanoo, vaikkei paras Silent Hill olekaan.
3. Resident Evil 4 RE4 räjäytti potin. Melkein täydellinen.
2. Silent Hill 2 Kauhupelien kuningas, jonka kunniaksi nickini on Silent Hill.
1. Metal Gear Solid Peli, jonka voi nostaa suurimmalle sijalle jo, noh, pelkästään kaiken takia. MGS, aito ja alkuperäinen ei jätä kylmäksi. Paitsi Sneikin.

Kunniamainintoja peleille, jotka eivä ole listalla:
Crash Team Racing, Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty, Jak III, Ratchet & Clank, Splinter Cell: Chaos Theory ja Prince of Persia: Sands of Time.

Hah, jokainen peli listalla löytyy Pleikkarilta, joko ykköseltä tai kakkoselta. Eikä mitään näistä löydy EDGEN Top10:ltä.

Jos pistelis omaa listaa (tosin erikseen Pleikalle ja Tietsikalle), tosin pirun vaikeata listailla...

PlayStation2
1. Pro Evolution Soccer(it)
2. Metal Gear Solid(it)
3. Shadow of the Colossus
4. Okami
5. Resident Evil 4
6. ICO
7. Summer Heat Beach Volleyball
8. Jak(it)
9. EA Fight Night Round 2
10. Gran Turismo(t)
mainintoina viel Aggressive Inline sekä Canis Canem Edit

PC
1. UFO : Enemy Unknown
2. Sensible Soccer(it)
3. Civilization(it)
4. Geoff Crammond’s Grand Prix(it)
5. Fifa Soccer 96
6. ex-Championship/Football Manager(it)
7. NHL Hockey (vuosimalli -94)
8. Ultima(t) (erityisesti VII)
9. System Shock(it)
10. Richard Burns Rally
mainintaa NewStarSoccer3, Fahrenheit, Nethack, Gabriel Knight(it), Doom sekä Pizza Tycoon, Outcast

Tämä on oikeastaan vähän huono tehdä kun viime sukupolvi on jäänyt vähemmälle pelaamiselle. Mutta tehdään nyt kuitenkin jonkinlainen lista. Kolmen kärki on aika selvä, mutta sen jälkeen on sen verran tasaista että voi riippua päivästäkin kuinka ne sijoittuisivat. Ja tästä löytyy PC-pelit samassa:

10. Goldeneye 007
Tätä hiukan epäilin. Mutta moninpeliä tuli pelattua monta yötä kavereiden kanssa hurmoksessa niin pakkohan tälle on paikka antaa. Ja kun yksinpelikin oli kieltämättä todella hyvä. Tämän jälkeen en ole konsoliräiskintään juurikaan tykästynyt.

9. Half-Life 2
Tämä peli on suurin syy miksi ihmettelen kun räiskintää haukutaan putkijuoksuksi. Peli on täysin putki, mutta silti mahtava. En olisi ikinä uskonut että pitäisin näin paljon räiskinnästä.

8. Civilization 4
Aloitat pelaamaan kello 11.00. Kello 18.00 huomaat että peli alkaa olemaan lopussa ja että kohta voisi syödä jotain eikä vain juoda kokista. Ja seuraavan päivänä uudestaan. Tarvitseeko muuta sanoa?

7. Final Fantasy IX
Tässä pelissä iski upea maailma. Keski-aika tyylinen ja ilmalaivat jne...Todella hieno.

6. Super Mario World
Paras 2D-tasoloikka mitä on. Jälleen pelattavuus loistaa niin kirkkaana että pelaaminen on pelkkää iloa. Nintendo totisesti osaa tämän pelattavuuden.

5. God of War
Mättöä mättöä mättöä. Ja upeaa sellaista. Taistelu ei ole ikinä ollut näin hauskaa, toimivaa ja sulavaa.

4. Monkey Island 1 tai 2
En erottele pelejä koska sarja ei ansaitse kahta paikkaa, mutta noille kahdelle annan yhden sijan.
Ja nämä pelithän ovat vain nerokkaita ja yksinkertaisesti hauskoja. Insult Swordfighting on niin yksinkertaisen nerokas keksintö teema musiikin lisäksi, että jo niiden vuoksi peli ykkösen voi nostaa tähän. Puhumattakaan ovelista ongelmista mahtavasta huumorista. Nyt vain odottelemme uutta Monkey Island peliä DS:lle..................................

3. Super Mario 64
Tässä voi olla pientä vaikutusta silläkin että peli oli ensimmäinen N64 pelini. Ja silloinhan tunnelma oli valtava kun sitä pääsi pelaamaan. Mutta, peli kuitenkin kesti uudelleenkin peluun helposti ja kaikki 120 tähteä tuli kerättyä ilolla. Ja tässä on sama vetovoima kuin Zelda: OoT -pelissäkin: "Suurin ilo tulee itse pelaamisesta"

2. Final Fantasy 7
Ensimmäinen peli jossa oli oikeasti tunteet mukana. Ja ne CGI-animaatiot. Juoni on minusta yksinkertaisesti paras ikinä. Joka kerta kun laitan RPG-pelin sisään toivon yhtä hyvää juonta. Tähän mennessä olen siis kokenut aika monta pettymystä jo. Jos voisin saman kokemuksen kokea vielä pelistä mitä FF7:sta sain, ostaisin sitä pyörittävän laitteen vaikka se peli olisi ainoa peli jonka laitteelle ostaisin.

1. Legend of Zelda: Ocarina of Time
Tämä on vain paras. Ja varsinkin kun ajatellaan pelinä. Juoni ei ole yllättävä tai erikoinen, mutta varsin toimiva. Suurin ilo tulee itse pelaamisesta ja omalaatuisista hahmoista

Ketjun nostoa. Olen aina ollut huono tällaisissa, mutta päätin vihdoin ottaa ja kokeilla. Kliseinen lista incoming.

10. The Legend of Zelda: Twilight Princess Toi samat fiilarit kuin Ocarina aikoinaan. Kuuluu sen takia listalle.
9. Pokémon Yellow Oli se kiva ja kohtalaisen syvä aikoinaan. Eivät olleet matkat enään niin tylsiä. Peli jonka voi vetäistä taskusta milloin tahansa pikapeluuta varten taikka sitten uppoutua tunneiksi. Nyt ei ole vaan vielä saumaa tullut tutustua uusimpiin versioihin.
8. Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty Ensimmäistä kertaa hypettelin peliä heti ensimmäisistä uutisista lähtien. Hämmästytti ja hämmensi aikoinaan, mutta teho laskenut vuosien varrella. Tavallaan suosikki-MGS:ni. Jos jonkun niistä haluan läpi kahlata valitsen tämän.
7. Deus Ex Paras pc-peli koskaan. Häpeäkseni täytyy myöntää, että omistan "fyysisenä" tämän pelin vain pleikkarille. Koneella parempi silti.
6. Halo 3 Paras konsoliräiskintä.
5. Resident Evil 4 Yllättäjä. Vaikea kyllästyä. Hieno peli (tm) ja sarjansa paras.
4. Metal Gear Solid Myönnetään, että nostalgia nosti näin korkealle. Ei enään mikään jeesuspeli, mutta vaikutti aikoinaan sen verran. Taisin olla neljännellä luokalla peruskoulussa kun tämä julkaistiin. Luulin silloin olevani ainoa, joka tajusi että tämä on muutakin kuin kiva peli.  :lol:
________

Okei nämä sijat oli todella vaikea kirjoittaa. Tuli ärsyttävän sekalainen lista "niitä hyviä pelejä" ja sitten niitä jotka ovat vaikuttaneet henk.koht tasolla aikoinaan. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. ;) Monta jäi pois kuten Metroid Prime ja ensimmäinen oma pelini Sonic the Hedgehog 2.
Tuntui tosi oudolta pistää joku Halo 3 tuonne, mutta päätin jo ennen kirjoittamisen aloittamista että pistän kaiken fiilispohjalta, joten nämä pelit voivat heitellä riippuen mistä tuulee. Top 3 on sitten helpompi:

3. Super Mario 64 Opetti erottamaan loistavat pelit hyvistä peleistä. 8-vuotias taisin olla kun isi toi uuden nintendon työpaikaltaan. Jäänyt tämän ympärille joku maagisuuden voimakenttä, joka kestää vieläkin. Oli riemu ladata Virtual Consolesta pitkästä aikaa. Paras Mario.

2. Final Fantasy VII Peli joka pyyhki muilla peleillä lattiaa. Tämän läpäisyyn meni viikkoja, kaikkea oli kokeiltava, juoni oli sopiva sekoitus häröilyä ja selkeää linjakkuutta + tämä sai minut melkein tirauttamaan. >:( Franchisena sarja on yliarvostettu, mutta pelkästään tämä peli saa minut hyväksymään tämän vääryyden joka aamu. Eikä ollut edes eka pelaamani FF/JRPG.
Minkä tahansa soundtrack-biisin kuuleminen laukaisee heti älyttömän kaipuun tämän pariin. Tekisi taas mieli aloittaa alusta. Ymmärrän kyllä hyvin VI:n puolesta taistelevia, mutta tää vaan menee näin.

1. The Legend of Zelda: Ocarina of Time Kävi finaaliseitsemän kanssa verisen taistelun ykköspaikasta. Tämä oli kuitenkin se, jonka jälkeen mikään muu peli ei oikein tunnu miltään. (Muuten... läpäisin tämän vasta WW-julkaisun yhteydessä!!)

Hiukan vaikeaa kirjoittaa Top 10 -listaa, mutta yritetään.

10. Phoenix Wright: Ace Attorney: Justice for All - Trilogian toinen peli, joka oli pienoinen pettymys. Hyvä osa loistavaan sarjaan, mutta juoni ja ideat eivät nousseet samalle tasolle kuin sarjan muissa osissa. Vain viimeinen keissi pelasti paljon.
9. The Legend of Zelda: The Wind Waker - Kaunis ja hyvä Zelda, joskaan ei paras. Vapaan kameran olisin tahtonut nähdä myös TP:ssä.
8. Unirally - Yksipyöräiset kaahailevat SNESillä. Hyvä moninpeli.
7. Jak and Daxter: The Precursor Legacy - Mukava tasoloikinta Crash Bandicootin hengessä. Hyviä ideoita ja loistava tarina. Me like!
6. Super Mario World - Tätä tuli tahkottua pienenä ja paljon. Yksi parhaista sivuttain skrollaavista tasohyppelyistä ikinä.
5. The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Pitkähkö ja mukava peli. Nautin tästä paljon, mutta se ei silti pääse kärkikolmikkoon.
4. Phoenix Wright: Ace Attorney - Trilogian avaaja, mahtavan pelisarjan ensimmäinen osa. Loistavaa dialogia ja mukava aihe. Lähes täydellinen.
3. Jak II: Renegade - Jak and Daxter -sarjan ehdoton ykkönen.
2. Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations - Phoenix Wright -trilogian viimeinen peli, joka on erittäin hyvä. Vaikkei pelimekaanisia uudistuksia sarjan aikaisempiin peleihin ole luvassa, T&T päihittää AA:n ja JFA:n juonellaan ja dialogillaan. Apollo Justicea odotellessa.
1. The Legend of Zelda: Twilight Princess - Ensimmäinen 3d-Zelda, jota koskaan pelasin, eikä peli pettänyt. Ehdottoman kaunis ja upea teos, jonka ääressä menee helposti yli 60 tuntia. Tässä pelissä on lähes kaikki kohdillaan.

Listan ulkopuolelle jääneitä helmiä:

- Muut The Legend of Zeldat - Sarja ei ole vielä tähän päivään mennessä pettänyt, mutta kaikki eivät mahdu kymmenen parhaan pelin joukkoon.

- Jak 3 - Jak and Daxter -sarjan kolmas paras peli. Peli on todella hyvä, mutta se on liian paljon Jak II:n kaltainen.

- WarioWaret - Hyvä minipelisarja, joka ei tosin ihan kymmenen parhaan joukkoon pääse.

Lista on siis painottunut aika pitkälti kolmeen pelisarjaan, mutta pidän niistä enemmän kuin muista sarjoista. Listalle saattaa vielä nousta Okami, kunhan olen sen saanut hommattua.

En kyllä jaksa alkaa vääntämään omaa listaa, sillä joitain pelejä on vain mahdoton laittaa järjestykseen. Top-3:ssa luonnollisesti Colossus, MGS2 sekä Phoenix Wright(tässä olen kovasti kahden vaiheilla, että veikö T&T ekaa osaa vaikö eikö...), ja ihan lähituntumassa ICO, Okami, eka Jak&Daxter, Guitar Hero ja monta muuta klassikkoa.

Kukapa ei näitä feivoreita jo tietäisi.

Yritin miettiä vain kymmentä parasta peliä. Nämähän aina vaihtelee mielen mukaan. Yhdeksän keksin melko helposti, mutta se kymmenenten valitseminen on hankalaa. Resident Evil 4: Wii Editionissa olisi ainesta listalle, mutta en mielestäni oli pelannut tarpeeksi, jotta uskaltaisin nostaa sen jo listalle. Super Mario Worldissa ja Super Mario 64:ssa on potentiaalia, mutta niihin olen vasta nyt tutustumassa paremmin. Silti on sanottava jo nyt, että tasohyppelyt ovat makuuni ja niinpä listaltani löytyy niitä melko paljon. Itseasiassa yllättävän paljon.

Pidän kyllä FPS-peleistä, mutta varsinkin tänä päivänä ne eivät mitenkään erotu toisistaan, eikä niihin tule tutustuttua. Eikä mulla nyt sellaisia pelikoneita olekkaan ollut, joilla niitä pelaisi (PS3, X-Box, X-Box 360 ja tehokas PC). Urheilu- ja ajopeleistäkin pidän, mutta niitä on paha pistää listalle, kun pidän niitä moninpelinä. Yksinpelinä suurin osa niistä on melko puuduttavaa. Esimerkkinä käy Mario Kartit. Oma listani on täysin erilainen kuin muiden.


10. Sonic The Hedgehog 2
Sonic Team, Sega
1992
Sega Mega Drive


Sonic-peleistä ehkä se paras. Mitä voi vielä sanoa? Sonic 1-3 (+ Sonic & Knuckles) ovat loistavia tasohyppelyitä. Sonic The Hedgehog 2 mielestäni paras. Vanhat Sonicit ovat mahtavia ja kivan erilaisia verrattuna esimerkiksi Marioihin. Harmi että nykyiset Sonic-pelit vaikuttavat aivan kurapaskoilta.

9. The Lost Vikings
Silicon & Synapse, Interplay Entertainment
1992
Sega Mega Drive, Super NES, DOS, Amiga blaablaablaa...


Erikoisin puzzle mihin olen törmännyt. En nyt hirveästi tätä ole pelannut. Joskus 90-luvulla vähän Mega Drivella ja 00-luvulla tullut jokusen kerta pc:llä pelattua.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kyseistä peliä, ellei ole tuttu.

8. Donkey Kong Country
Rare, Nintendo
1994
Super NES


Yksi läheisimmistä peleistä minulle, ehkä lähimmäisin tasohyppely. Ikäänsä nähden hieno peli ulkoasultaan. Hyvät musiikit, teema, toimivaa tasohyppelyä ja HAUSKA. Taattua Rare-laatua. Toiset sanovat peliä helpoksi, toiset vaikeaksi. Mene ja tiedä.

7. Ape Escape
SCEI, SCEA
1999
Playstation


Eihän peli, jossa pyydystetään haavilla apinoita, voi olla huono? Eihän? Paras PS1:n peli. Joskus PS:n Super Mario 64:ksi kutsuttu, mutta ehkä jossain määrin myös vähän aliarvostettu peli.

Jos jotain pahaa pelistä pitää sanoa, niin hahmot. Tai se pahis ja sitten se hyvis. Ne on niin karmeita. Varsinkin se Spike (hyvis). Vihaan sitä. Sillä on tosi gay äänikin. Noh, se professori sentään on symppis.

6. Doom
id Software
1993
PC


Doom se vaan potkii perseitä. En jaksa enempää ylistää tätä klassikkoa.

5. GTA: Vice City
Rockstar North, Rockstar Games
2002
PS2, X-Box, PC


Vähän jäänyt harmittamaan, että Vice City jäi meikäläisen osalta vähän välistä. Koskaan en ikävä kyllä peliä ole omistanut. Tunnelmaltaan ylivoimaisesti paras GTA.

En kuitenkaan uskalla nostaa paremmalle sijalle, koska..

4. GTA: San Andreas
Rockstar North, Rockstar Games
2004
PS2, X-Box, PC


.. San Andreas on parempi. Se ei ehkä tunnelmaltaan päässyt VC:n tasolle, mutta kyllä minulle passasi tämä "yoyoniggahiphop"-juttu. Vähän erilainen siinä suhteessa. San Andreas voittaa Vice Cityn ihan sen takia, että se on laajempi ja kehittyneempi (esim. uiminen). Toisaalta on moitittava sen verran, että peli lässähtää täysin toisessa kaupungissa (San Fierro). SF on kaupunkina ihan täyttä paskaa. Tylsät tehtävät ja tylsä kaupunki. Los Santos ja varsinkin maaseudut on jotain ihan parasta. Ehkä hienoin hetki pelihistoriassani on ajaa prätkällä SA:n maaseuduilla K-Rosea kuunnellen.

3. Mortal Kombat II
Midway
1993
en jaksa luetella alustoja


EN ole Jari Tapani Peltonen. Mutta myönnän olevani JTP:n tavoin MK-fanboy. Kolme ekaa MK:ta vaan kolahtaa. Ja kakkonen on niistä paras. III oli jo vähän liian "monimutkaista" ja I oli vielä vähän lapsenkengissään. II:seen kulminoituu 2D-MK:den loistavuus.

Verta, luita ja haastavuutta. Minulle paras tappelupeli, yhä.

2. Super Mario Bros. 3
Nintendo
1988
NES


Lähes täydellinen peli. Eiköhän kaikki jo tiedä miksi tämä vain on niin kova peli. Paras tasohyppelypeli ja näin tulee varmaan aina olemaankin.

Mutta sitten number unoon...

Mikä se on?
Onko se kenties.. Super Mario Bros 1? No ei, jos SMB3 on paras tasohyppelypeli ja se oli sijalla kaksi.
Entäs.. Halo? Imekää munaa. Yliarvostettua kakkakikkarea.
Mitäpä joku Zeldoista? Ei.. En ole koskaan innostunut Linkin seikkailuista.
Noh, Final Fantasy? Ei, nämäkään ei kiinnosta.
Sitten sen on oltava joku Metal Gear Solideista.. Mutta ei! Ei ole! HAA!

Ei kai minulla sitten ole mitään peliä, joka olisi 1. Kaikki hyvät pelit on käyty jo läpi....

....


....


WRONG!

1. POKÉMON BLUE / RED
Game Freak, Nintendo
1996
Game Boy


Uskomatonta kyllä, mutta paras peli tulee käsikonsolin puolelta. Pokémon-huuma oli mahtavaa. Piirretty oli joskus kiva, kortit oli kivoja ja nämä vanhat pelit olivat mahtavia. Kaverilla oli Red ja linkkikaapeli, meikäläisellä oli Blue. Ensin tutustuimme erään toisen kaverin kautta Pokémon-peleihin. Hieman myöhemmin tuli korttivillitys. Eli pelit oli eka minulle tuttuja.

Ja kuinka mahtava peli olikin Blue/Red. Tämän parissa on iloittu, itketty ja vietetty monia kymmeniä tunteja. Tulisipa joku päivä Blue/Redin kaltainen Pokémon-peli, nettipelinä.

Paras peli.

Heh mahtavia listoja kyllä ja Preesensillä aika äijä-ykkönen. Enkä väitä vastaan olivat nuo Red/Blue ihan oma ulottuvuutensa aikoinaan. Jyystettiin niin Game Boylla, Pocketilla ja lopuksi Colorillakin. Perus Game Boylla pelin luolat tosin kestivät 1000% pitempään kuin normaalisti, sillä kävely-näkymästä ei saanut mitään selkoa.


Heitän tähän jonkinlaisen mutulistan eli ei ole harkittu ja ei tässä tosiaankaan ole ne tärkeimmät pelini, vaan ehkäpä ne joita on lähiaikoina tullut fanitettua. Jonkinlaisen iki-listan voisin tehdä joku ilta, mutta se vaatii aikaa.


God Hand: Täysin liioittelematta paras mättösysteemi 3D-peleissä. DMC:t, GoW:it ja NG:t ovat hyviä sarjoja, mutta jokaisessa on omat kriittiset mokansa. God Hand on monille kriittisiä mokia täynnä, mutta ei minulle. Kenttädesigniä ei ole, joten sitä ei voi kritisoida ja kaikki muu onkin parhautta. Vihollis-tyyppejä on lukuisia ja kaikilla on omat maneerit, tauntit, ääninäyttelyt ja liikkeet. Viholliset myös oikeasti tuntuvat tehoiltaan lähes oman pelihahmon (genen) veroisilta ja hardilla niiden kanssa repeää perse. Musiikki on jokaisessa kentässä ikimuistoista ja varsinkin pomoissa [kuuntele Genen theme (http://uk.youtube.com/watch?v=tktLTisEZqI)]. Juonikin jaksaa naurattaa vielä kolmannella läpäisyllä.

Tekken 5: No pelatuin taistelupelini. Tykkään hahmoista, musiikeista ja varsinkin juonikuvioista.

Rez: Aina tämän pariin palaa, eikä koskaan kyllästy. Direct assault vie kaikkien kenttien läpi ja kokemus on ensimmäisestä vihollisesta ja ääniefektistä viimeiseen hekumalliseen, surulliseen ja loisteliaaseen lopetukseen asti täyttä psykedeliaa ja ekstaasia. Peli jonka lopussa itkin.

Ocarina of Time: Paras Zelda WW:n kanssa. Nuo kuitenkin eroavat toisistaan aika paljon ja nyttemmin olen alkanut kallistua Oot:in puoleen, sillä pelin eeppinen meininki ja no.... oikeastaan kaikki osa-alueet ovat uskomaton saavutus omana aikanaan. Läpäisin ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja se jo todistaa pelin jeesus-materiaalin. Nintendon maaginen kosketus takasi, ettei pelissä ollut mitään ylimääräistä tai turhaa.

FFVII: Blah blah...

Dragon Quest VIII: Blah blah 80-tuntia blah...

Metal Gear Solid Saaga: Vaikka jotkut homot yrittävä selittää, että pelin tarina on vain melodramaattista live-3D-action animea niin älkää välittäkö moisista suolapatsaista. Sympaattisimmat hahmot ikinä, hauskin pelimekaniikka ikinä ja eeppisimmät musat ikinä. Juoni sekoittaa faktaa ja fiktiota ja mukana on surua, iloa, häpeää, rakkautta, vihaa, suuttumusta, pahoinvointia ja hipaus opettavaisuutta. Sodan vastaisuus on miehistä! Ja Snake on miehisin mies koskaan. Salaisuuksia enemmän kuin raamatussa kirjaimia.

Mario 3: Tasoloikan lakipiste. Se ei tuosta enää parane valitettavasti.

Super Metroid: Prime sarja pääsee lähelle, mutta tunnelmassaan Superi on vieläkin ohittamaton. Olet yksin jossain avaruuden laidalla ja siltä se pelaaminen tuntui ja tuntuu vieläkin vaikkei ruudulla juokse polygonin polygonia. Mitään ei selitellä ja silti pelin "juoni" on kiehtova. Kaikki se taika mikä esimerkiksi ensimmäisessä Alien-elokuvassa on, on täydellisesti pakattu tähän peliin. On se saatana kun sprite-grafiikalla saavutetaan vielä tänäkin päivänä oikeasti pelottavia kohtauksia ja hienot melodiat kuvastavat kyllä jokaista mestaa täydellisesti. Speed-runnerit voivat hirttäytyä, sillä tämä peli pelataan hitaasti ja nauttien joka huoneesta ja salarista. Yksi niistä harvoista "täydellisistä peleistä".

Silent Hill ja Resident Evil Remake: Ruosteisen kolikon eri puolet. Siinä missä Silent Hill sai allekirjoittaneen (siis minut) melkein pöpilään ja kaupan päälle kahden viikon painajaiset ja elin-ikäiset traumat on Remake taasen klassisen jännää selvitymiskauhua. Ja kauneinta sellaista mitä on ikinä telkkuun tungettu. Haasta itsesi ja tartu näihin. Silent Hill on trippi josta ei palata samana ihmisenä takaisin ja Resident Evil nyt vain on kaikki parhaat kauhufella kliseet yhdessä paketissa. Ja sä saat ohjata ja kokea kaiken!




Paljonhan tuosta puuttuu ja eivät ole missään järjestyksessä, mutta jospa siitä irtoaisi jotain. Levittelin vähän niin, että mahdollisimman moni genre on edustettuna.

En yleensä vastaile tällaisia, mutta jospa nyt tämän kerran lauantain kunniaksi.

10. Silent Hill 2

Pelissä on jotain niin inhottavaa, ahdistavaa ja kuvottavaa, että se pitää pelata muutaman kerran vuodessa läpi. Rehellisesti sanottuna en edelleenkään pysty pelaamaan peliä läpi ilman mitään ahdistumisia.

9. Halo 3

Peli, joka ottaa niin helkkaristi päähän koko ajan. Totaalisen paskoja mappeja, raivostuttavaa lagia, naurettava etu hostilla, hitboxit kusevat ja miljoona muuta vikaa, mutta silti sen pariin palaa vain uudestaan ja uudestaan. Varmasti viallisin hyvä peli koskaan, jota olen pelannut.

8. Final Fantasy 7

Ensimmäinen läpäisemäni FF-peli ja edelleen yksi parhaista roolipeleistä.

7. F- Zero X + expansion kit

Paras ajopeli, nopein ajopeli, paras pelattavuus, paras timetrial-peli, loputon uudelleenpelaamisarvo.

6. Elder's Scroll 3: Morrowind

Pelasin peliä ensimmäisen kerran vasta oikeastaan vuosi sitten, mutta myöhäinen peliaika ei tuhonnut pelielämystä. Tällaiset pelit ovat yksinkertaisesti liian vaarallisia minulle, jolla on pakonomainen himo kerätä kaikki mahdollinen 100%. Totaalista parhautta.

5. Phantasy Star Online Episode 1&2

Jäin tähän aikoinaan koukkuun niin pahasti, että ihan säikähdin enää koskea peliin. Cuben paras moninpeli Smashin jälkeen. Tuntikausia joka päivä useiden kuukausien ajan. Tuli yksinkertaisesti pelattua liikaa. Zoukka voi todistaa.

4. Final Fantasy 6

FF-sarja on ollut pelkkää alamäkeä tämän jälkeen. Paras Jrpg helposti.

3. Perfect Dark

Yksi kaikkien aikojen eniten aikaansa edellä ollut peli sisällöltään. N64:n rajat vain tulivat vastaan. Jos ruudunpäivityksen saisi jotenkin nykypäivään, niin en koskisikaan muihin fps-peleihin ikinä.

2. Super Smash Bros Melee

Tähän ei varmaan enempää kommentointia tarvita.

1. Super Metroid

Super Metroid on yksinkertaisesti täydellinen peli. Parasta mitä Nintendolta on koskaan tullut. 2D-peli ei enää parane tästä.

Hankala näitä on listata. Useamman tunnin nytkin varmaan muuta hommaillessa mietin että mitähän pirua sitä oikein osaisi listata. Rupesin tuumimaan siltä kantilta että montaako peliä pelaisin tältä istumalta ja vaikka heti uudestaan läpäisyn jälkeen. Karsi aika paljon kaikenlaista, mutta silti tuo 10 on niin vähän.

Vagrant Story
Chrono Trigger
Parasite Eve
Resident Evil 4
Zelda: Link to the Past
Final Fantasy Tactics
Final Fantasy VI
Super Mario World
Xenogears

Silent Hillejä, Metroid Primejä tai Metal Geareja en listannut syystä että nuo ovat kaksiteräisiä tapauksia itselle. Primejen skannaus oli ideana kiva, mutta aivan liian ylikäytetty ja itse en onnistunut olemaan turtumatta siihen ja sehän ei missään nimessä tule kyseeseen etteikö sitä olisi pakko aina tehdä. Silent Hillit ja MGS:t ovat semmoisia tarinavyyhtejä että ne jättää mieluusti taka-alalle vuosikausiksi jotta sitten unohtamisen jälkeen voisi kokea edes jotain siitä ihmetyksestä mitä ensimmäisellä kerralla. Pelikokemuksina nuo tietysti voisi listaan tunkea jatkeeksi.

Minun lista olisi melkein samanlainen, korvaisin vain Parasite Even Suikoden V:lla ja Resident Evil 4:n Zone of the Enders 2:lla. Xenogearskin saisi väistyä sen prologi-trilogian viimeisen osan l. Xenosaga Episode III: Also Sprach Zarathustran tieltä. Ja kymmenenneksi peliksi listaisin ehkäpä Daigassoo! Band Brothersin.


Sekä Super Mario World että myös Yoshi's Island paransivat tuosta kaikin puolin.

Mario World on vielä parempi kuin Mario 3, mutta Yoshi's Island ei yllä noiden kummankaan tasolle.. edes lähelle.

No melko lähellähän kaikki mariot toisiaan ovat, mutta kolmonen on se joka veti eniten sarjaa eteenpäin ja minusta siinä on kevyesti parasta tasoloikka-toimintaa.

World on lähinnä Mario 3:2.

ARvoin pitkään Yoshi's Islandin ja Mario Worldin välillä. Kummastakin tykkään pirusti, mutta nostalgia painoi vaa'an.

Ja nämähän ovat omia mielipiteitä, niin on ihan sama missä järjestyksessä ne ovat. Jonkun toisen mielestä toinen peli on parepi kuin toinen, that's it.

Eikai kukaan muuta olettanutkaan? :)

Ei varsinaista syytä miksi tuon kirjoitin erikseen että arvoin noitten välillä............ !

Jeps ;) Jotenki liian negatiivinen filliis tuli tohon viestiin vaikka en tarjoittanut  :(

Onhan se paljon enemmän kuin vain Mario 3.2, kiitos monipuolisemman kenttäsuunnittelun, Yoshin, viitan ja salareiden järkyttävän suuren määrän. Jos sitä nyt jotenkin pitäisi kuvailla Mario 3:n avulla, niin sitten Mario 3^10.

Ja onhan Worldin Bowser-taisto paljon eeppisempi kuin 3:n vastaava (Yoshi's Islandissa on tosin eeppisin ja ehkäpä paras viimeinen taistelu mitä missään Mariossa).

Niin kuvailit juuri miksi se on ”Mario 3:2”

Tottakai siinä on paljon uutta ja hienoa, mutta minusta vain 3 on mullistavin Mario. Mutta myös samalla hiotuin ja tiukin.

zoukka on vaihteeksi aivan sekaisin eikä luultavasti itsekään tajua mitä yrittää kirjoittaa


ps. SADAS POSTAUS!

No siis World ei edelleenkään mullistanut niin kuin kolmas Mario. Ainoaksi kunnon uudistukseksi saan vain mieleen Yoshin, muiden juttujen ollessa pelkkiä parannuksia. On Mario ennenkin osannut lentää ja uida, ja salaisuudet olleet pelin yksi suolista...suolasta...what ever...

Kyrpiikö se paskaxis noin paljon?

10. Jaettu sija: Fallout 2 / KotOR (Tanin pyynnöstä ja koska HK-47 on kuningas.)
9. Fallout 2
8. Fallout 2
7. Fallout 2
6. Fallout 2
5. Fallout 2
4. Fallout 2
3. Fallout 2
2. Fallout 2

ja...


1. Planescape: Torment

Se ainoa oikea TOP-10, jonka oikeellisuutta ei kukaan voi kiistää olematta täysin väärässä.

Eipä juuri mutta toi Mario 3:2 oli jo niin absurdi komentti että oli pakko heittää jotain väliin.

Fraeonilla on oikeat pelit listassa. Lisäisin omaani vielä Baldur's Gate 2, Diablo 2, Wii Fitin ja Super Mario Galaxyn.

Absurdi millä tapaa?

Sama kuin väittäisi GTA4:sen olevan GTA3.5:2 koska loppupeleissä samoja elementtejä löytyy molemmista peleistä.

No sitä minä tuossa tarkoitinkin. Että World lähinnä rakensi kolmosen päälle kaiken mitä siitä löytyy. En todellakaan vähättele Worldia, on se heti kolmosen jälkeen kovin tasoloikka, mutta minulta eniten respectiä löytyy kolmoselle. Ja sitä on edelleen mielekkäintä pelata.

Mutta...Olisitko antanut Worldille enemmän anteeksi silloin jos se olisi ollut nimeltään Super Mario Bros 4?

Olen kuullunna juttuja, jotta ykkösmario oisi se kovin ja nämä kolmoset vain keksii jotain lentojuttuja ja rakentaa kaiken muun ykkösen ideoitten varaan. Joten miksi syyttävä sormi kääntyy Worldin suuntaan? Olihan SMB2 jotain mikä toi paljonkin uusia tuulia sarjaan heti ykkösen jälkeen, mutta kumma kyllä se on monelta jäänyt jostain syystä unholaan.

Tästä tulee monimutkaisempaa kuin se oikeasti on. Minusta vain kolmonen on yksinkertaisesti paras Mario. Tottakai se on polveutunut ykkösestä, mutta siinä romppeen määrä ja tasoloikan hauskuus ovat täydellisessä harmoniassa.

Worldissa kaikkea on taas enemmän, mutta peli ei enää ole ihan yhtä tiukka tapaus. Mikä tässä mättää? Yoshi myös taitaa olla pelin ainoa oikeasti uusi juttu ja sekin on tavallaan kehittynyt saapas ;)

Mario 2 on myös helvetin hyvä peli, mutta se eroaa muista Marioista aika perustavanlaatuisesti, eli sitä on paha mennä muihin vertaamaan. Ei näitä nyt realistisesti oikein voi arvottaa, mutta kai nyt jumalauta kaikilla on se oma suosikkinsa. Minulla Mario 3.

Jep, no siinä olet kyllä ihan oikeassa että SMB3 on tasapainotetumpi kokemus kuin World tai ykkönen (tai sitten luin rivien välistä väärin..). Jumalauta.  ;D World on liiian helppo, mutta siitä riittää tekemistä pidemmälle aikaa. Siksi toisekseen oli aika perberistä pelata kolmonen loppuun aina kertaistumalta.

Oma tämänhetkinen top kybäni.

10. Chrono Trigger - Jotenkin tuntuu, että ennen osattiin keskittyä enemmän siihen, että peli kuljettaa eteenpäin mielenkiintoista tarinaa.
9. FFVI - Tässä pelissä on myös tarina kohdallaan ja lisäksi aivan parhaita pelihahmoja. Tämän jälkeen FF:ien hahmosuunnittelu otti suunnan pikkuhiljaa huonompaan. Joku Tidus ja Vaan karmeimmat esimerkki tästä.
8. Longest Journey - Seikkailupelit ovat aliarvostettuja. Tämä on yksi hienoimmista mitä on tehty.
7. Civ IV - Tähän käytetty pelitunteja jokseenkin valtavasti
6. Shadow of the Colossus - Tämä oli jotain uutta ja ihmeellistä, kolossien kaataminen oli kivaa ja todella jännittävää (välillä myös hermoja vievää).
5. Witcher - valitettavasti olen tippunut kyydistä PC -roolipeliskenestä jo heti alkuunsa silloin vuonna öö, joten viitekehystä ei hirveesti ole kuin Neverwinter Nights 2. Pidän Witcheristä valtavasti, mutta vaikuittaisiko listaukseeni jos olisin pelannut mm. KOTOR:in silloin kun se oli uusi juttu, niin en tiedä.
4. Okami - Okamissa on moni asia kohdallaan ja heitetty sekaan sopivasti uutta.
3. Monkey Island 3 - Jos kerran pc -roolipeliskene jäi, niin seikkailupelejä on tullut tahkottua sitäkin enemmän. Ei tätä voi olla rakastamatta. Guybrush <3
2. Xenogears - Tämä tuntui niin hienolta kun tarina oli niin monisyinen ettei silloisella enkuntaidolla edes tajunnut kaikkea!1
1. FFVII - Ensimmäinen JRPG:ni. Materiapallosten asettelu on rentouttavaa.

Top kymppääminen on kyllä todella hankalaa, koska en vain osaa suhteuttaa täysin erilaisia pelejä mihinkään arvojärjestykseen. Yhtenä päivänä lista voi olla tämä, huomenna toisenlainen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Lisäksi on vaikea hahmottaa pelien hyvyyttä nostalgia-arvon takaa. Jos luottaisin vain ajan kultaamiin muistoihin, olisivat listalla mukana mm. Tomb Raider, C&C Red Alert, SMB 3 ja SMB World, Monkey Island 1 ja 2, FF VIII ja FF IX, Chrono Cross ja The Day of the Tentacle.

Myöhemmillä pelikerroilla juuri tuo helppous taitaa olla se Worldin suurin moka. Vähän samaa vikaa oli Galaxyssa, eli pelaaminen oli mahtia ja kaikki näyttää karkilta, mutta peli ei pahemmin haasta sinua. Liikkumisen letkeys tosin Worldissa tasapainotti tätä ongelmaa, sillä viitalla lentäminen oli vain niin helvetin hauskaa, että helppous unohtui. Ja olihan siellä ne spessu-kentät joissa haastetta riitti.

Se onkin se nimeltään:

http://img356.imageshack.us/img356/126/111480295700lb5.jpg

Heh noille pleikkari-velhoille saa aina hymähdellä.

Saisipa vaikka Galaxysta tuollaisella perinteisellä Mario-artilla varustetun spessun. Siinä on samaa taikaa kuin noissa Dragon Questin kansissa ja konsepteissa.

Ainut missä paloi hieman käämit oli vimoinen vastus, mutta muutoin bossin kaadoissa oli vain haikeat tunnelmat. Se oli niin lopen surullista kun iso kömpelö mutta puhdasta elinvoimaa huokuva otus kaatuu ja vaipuu hitaasti unholaan. Korostui aika merkittävästi kolossien merkitys tuossa maailmassa kun se oli niin autio ja haikea muutoinkin. Ei mahtunut omaan toppilistaukseen kuitenkaan, mutta oli kanssa niitä joita tuli mietittyä ja arvottua. Upea kokemus muttei surumielisyyden takia semmoinen jota tekisi kovin usein pelata. Sopivin aikavälein.

Päähahmo on mulkero.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Kunnes huomaa, että sehän leviää käsiin.

Ja onhan tuo peli ollut minunkin listoissa monesti, mutta ei vain nyt mahtunut mukaan. Mukava peli siinäkin tapaa, että pelin tarina alkaa ja loppuu selkeästi. Kun creditsit vierivät ruudulla, on selvästi sellaiset fiilarit, että jotain tässä nyt tuli lopetettua ikuisiksi ajoiksi, mutta samalla sai kylvettyä uuden alun siemenet multiin.

Kiva myös tietää, että jonain päivänä se seuraava "sarjan" peli taas ilmestyy. Toivottavasti tiimi pysyy kasassa hamaan loppuun asti.

Jooh, nämä kaverit ovat kyllä aivan omalla tasollaan videopeliviihteen tuottamisessa. Molemmat pelit ovat olleet taideteoksia.

Toivottavasti tulevat pelit pysyvät samalla tasolla aiempien kanssa, eikä pelejä tehtäisi helpommin massoille aukeaviksi.

En sanoisi, etteivät pelit "aukea" massoille, vaan ongelma on enemmänkin siinä, että pelit eivät hypi naamallesi heti kun levyn lyö sisään koneeseen. Eli sisään pääsy vaatii pelaajalta hieman panostusta ja keskittymistä.

Mikä on nykyään täysin mahdoton vaatimus ;)

Noh Icohan ei ollut mikään myyntimenestys erikoisen konseptinsa ja tyylinsä vuoksi, joten ainakin siinä mielessä peli ei ole täysin peruspelikuluttajalle suunnattu. Molempien pelien lopetus on myös jättänyt kysymyksiä auki, eikä suoria vastauksia juonesta ole annettu.

Oikeastaan ymmärsin molempien pelien loistavuuden vasta kun loppuskenet pamahtivat ruutuun. Näiden kohtauksien jälkeen pelin näki aivan uudessa valossa ja kokonaisuus avautui paremmin. Toivottavasti tulevissa peleissä juoni ei mene liian lineaariseksi vaan jättää pelaajan tulkittavaksi ainakin osan kokonaisuudesta.

No siis eiväthän ne massojen pelejä toki ole, mutta ei niiden sisälle ole vaikea päästä jos genre sattuu miellyttämään. Pelkistetty tyyli vain ei ole omiaan pitämään ADHD-potilaita pelin ääressä loppuun asti.

Tiedän pari äijää jotka eivät olisi ikinä peliin koskenutkaan ilman suosituksiani ja hyvin se lopulta upposi.

Äsht, täytyy kyllä Ramen Soupin listaa ihan sillä kritisoida, että musta The Longest Journey oli kyllä ihan käsittämättömän tylsää huttua verrattuna Day of the Tentacleen. En käsitä, miten se onnistuu kipuamaan millekään top-listaukselle, kun ainoa oikeasti hieno asia, jonka pelistä muistan, oli pelin soundtrack...

...jonka saa ilmaiseksi ilman peliä, näin jälkihuomautuksena (http://www.longestjourney.com/download/music/).

Niin, kun ne seikkailupelit on niin aliarvostettuja!1 Esim. Myst -sarjalla on oma vankka fanikuntansa ja pelit rankataan seikkailupelien saralla aika korkealle. Silti muistan lukeneeni mikrobitistä murska-arvosteluja silloin vuonna 19xx ("Äärimmäisen t-y-l-s-ä-ä, vinkuvonkuvääh").  The Longest Journey julkaisun aikaan (1999) ei seikkailupelirintamalla kummoisia tapahtunut, joten sitä on paha vertailla aikalaisiinsa. Silti muistan pelin olleen varsin nätti, eikä tarinassa mielestäni ole vikaa vaan se piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Oli kiva myös pelata vaihteeksi peliä, jossa tapahtumien keskipisteessä on nainen. Henkilökohtaisesti en muista kiinnittäneeni huomiota pelin soundtrackiin, mutta jos se on jäänyt mieleen hienona jollekulle johon peli ei muuten uponnut niin lisäpointseja The Longest Journeylle.

The Day of the Tentacle on melkein tosin tähän verrattuna jo käsite. Se säväyttää vinkeellä huumorillaan ja tarinallaan ja jää mieleen yhtä vahvasti kuin Monkey Islanditkin. En laittanut sitä listalle kuitenkaan siitä syystä, että mietin antaisiko se ihan niin päräyttävät fiilarit kuin silloin taannoin. Päädyin siihen tulokseen että ei, vaikka jotain kutinaa peli aivan varmasti saisi aikaan.

The Longest Journeyssä on mielestäni yksi parhaimmista tarinoista seikkailupelerintamalla. Ja muuallakin. Hahmot ja dialogit olivat myös varsin viihdyttävää kamaa ja musiikkikin. Tulee varmaan olemaan myös omassa top10 listassa kunhan jaksan värkätä.

Vaikka olin näköjään jo ajat sitten manannut, etten tähän listaamiseen rupea, niin toisin kävi. Järjestyksen jätän kuitenkin pois, se kun olisi todennäköisesti eri jo tunnin kuluttua.

Abe's Exoddus: Vivahteikas oddworld-universumi, sympaattisin päähahmo ikinä, (pieru)huumori, kenttädesign, aivopähkinät ja pelaamisen riemu. Haastetta löytyy perkeleesti, ja peli kestää aikaa ja pelikertoja Mariojen ohella parhaiten tässä maailmassa.

MGS2: Ykkönen on tasapainoisempi ja kompaktimpi, kolmonen taas pelattavampi ja monipuolisempi, mutta mä en vaan pääse tästä yli enkä ympäri: Sons of Libertyssa on SITÄ JOTAIN, ja heti kerralla enemmän kuin laki sallii. Miljoonat salaisuudet ja yllätykset sekä huuruisin, monipuolisin, pelottavin, naurettavin ja mahtavin stoori ikinä kantavat tätä peliä täältä ikuisuuteen.

Shadow of the Colossus: Koskettava, erilainen, lopullinen ja megalomaaninen. Colossuksen pelaaminen on pirun kivaa, sen maailma on kaunis ja koruton kuin parhaimmissa westerneissä konsanaan, musiikki yksinkertaisesti upeaa ja sen pienet virheet antaa anteeksi enemmän kuin mielellään. Kirsikkana kakun päällä istuu täydellinen lopetus, viimeistä bossia myöten.

ICO: Colossuksen aseveli, joka huokuu täysin samaa henkeä ollen kuitenkin täysin erilainen. Pieni, harmaansävytteinen ja henkilökohtainen tarina kuljettaa pelaajan läpi upean linnan täynnä varjo-olentoja, ansoja ja pulmia. Jälleen kerran ei missään nimessä täydellinen, mutta teknisen puolen puutteet korvataan tunteilla ylivertaisesti. Musiikki ei jää mieleen(lukuunottamatta todella kaunista lopetusbiisiä), mutta on silti hienoa ja tukee kokonaisuutta loistavasti. Tämänkin pelin parissa ei voi olla välittämättä.

Phoenix Wright: Ace Attorney: Sarjan kolmas peli, Trials & Tribulations, on parempi, mutta näin fiilispohjaiselle listalle debyytti-Phoenix kuuluu silti ehdottomasti mieluummin kuin T&T. Se on selkeä kokonaisuus, jossa ei ole yhtään heikkoa keissiä, ja jota jaksaa edelleen pelata sarjan peleistä parhaiten. Huumori(kiitos terävän enkkukäännöksen), törkeän hieno hahmogalleria, vaikuttava musiikki, jännittävät stoorit ja koskettava lopetus - tässä on kaikkea.

Jak & Daxter: The Precursor Legacy: Tasoloikkafanin unelma. Tämän jälkeen on tullut monia monipuolisempia, pidempiä ja pelattavampia seikkailutoimintaloikkahybridejä, mutta jos puhtaasta 3D-loikinnasta puhutaan, niin eka Jak vie sen kirkkaimman pystin. Sen maailma on mukavan laaja, yhtenäinen ja ennen kaikkea kaunis(vielä tänä päivänäkin, ja lisäksi mä olen vähän heikkona näihin precursor-designeihin). Ohjaus on tarkkaa ja kenttädesign monipuolista. Päälle vielä huumoripitoinen tarina, ja hommahan toimii.

Super Mario World: Tätä piti nyt hetki miettiä, mutta kyllä kaikista Marioista sydämeni sykkii eniten tälle. Worldissa on kaikkea.

Donkey Kong Country/Sonic the Hedgehog: Näistä mä en sitten osannut päättää, eikä viitsisi kuluttaa Top 10:n paikoista liian montaa klassikkoloikinnalle, vaikka ne sen ehkä ansaitsisivatkin. Sonic on lyhyehkö, mutta tylyn tyylikäs ja vauhdikas, DK taas upean näköinen ja mukavan mittainen. Molemmissa on hienoa musiikkia, juuri oikeanlainen kontrollifiilis, nokkelia kenttiä ja todennäköisesti molempia jaksaa pelata aina.

Guitar Hero: GH aloitti aivan uuden pelikulttuurin, ja onkin puhdasta hauskuutta, niin yksin kuin kaverin kanssa. Ykkösessä on parhaat biisit, ja se yksin tekee siitä sarjan parhaan.

Okami: Koska Okami on vieläkin vähän kesken, niin aioin jo olla mainitsematta sitä, mutta goddamnit, se on vaan niin hieno peli. No can do. Ja taitaa muuten olla ainoa full-length-seikkailupeli johon olen koskaan oikeasti syventynyt, joten propsit jo siitäkin.


Jäähän sieltä aina kilokaupalla kultamatskua pois, mutta nyt ei jaksa stressata. Siitä ei saa kuin harmaita hiuksia. Mukavampi tehdä listaa fiilistellen, vaikka se sitten olisikin vain vähän sinne päin. Jotain aitoa seikkailumatskua olisin tosin varsin mielelläni ottanut listaan mukaan, mutta juuri nyt se ei vain olisi ollut perusteltua. Ehkä ensi kerralla.

Oikeastaan olen nykyään Zoukan kanssa samaa mieltä tuosta Mariosta, vaikka ennen pidinkin Mario Worldia parhaana. Vähän aikaan sitten pelasin molemmat pitkästä aikaa uudestaan läpi ja Mario 3 tuntui reippaasti paremmalta. Peli on monipuolisempi, vaihtelevampia kenttiä, parempi soundtrack, salareita täynnä, haastavampi ja enemmän erilaisia mahdollisuuksia pelata peli läpi. Paras 2D-mario, ei epäillystäkään ja yksi parhaista tasoloikista koskaan. Ainoastaan Donkey Kong Country 2 on parempi.  ;)

Komppaan. DKC2:sessa on kyllä kaikki kohdillaan. Se soundtrack, ne kentät. Uaa.

Pelasin muinoin kyseisen pelin niin puhki, etten yksinkertaisesti pysty pelaamaan peliä enää.

Kun on 102% pariin kertaan saanut, muistaa kentät, paikat ja salarit suht elävästi heti kun nostaa padin. Kymmenen vuoden kuluttuakin.

Kyllä kokeiltu on. En vaan pysty.