Paljon onnea, Mario!
Kahden viikon päästä on kulunut tasan 35 vuotta siitä, kun peli nimeltä Super Mario Bros. julkaistiin NES-konsolille Japanissa. Siitä alkoikin laadukkaiden pelien vyöry, joka nosti punanuttuisen putkimiehen tasoloikkahahmosta koko maailman tuntemaksi Nintendo-ikoniksi. Super Mario Odysseyn menestyksen myötä voidaan sanoa, että Mariolla pyyhkii vuonna 2020 edelleen mitä mainioimmin.
Mutta mitkä ovat sinun parhaita Mario-muistojasi? Mikä oli ensimmäinen sarjan peli mitä pelasit ja mikä paras tai mieleenjäänein? Toivottavasti Nintendo julkaisee ensi kuussa tapahtumaa juhlistaakseen Super Mario All-Starsin NSO-palveluun, jotta mainioita 2D-tasoloikkia voi fiilistellä SNES:in uusintaversioilla.
We wanted to make a game where we could pack in everything we knew about making cartridge games. A game that fully utilized the Famicom hardware. I still remember that the game was released on Sept. 13. And actually, it was Friday the 13th. I remember thinking that if it were being released on a day like that, the memory would stick with me in the future. We didn't choose that date on purpose. It just happened.
Shigeru Miyamoto,themushroomkingdom.net
Ensimmäinen Mario-muistoni syntyi NES-vuosina, 80-luvun loppupuolella, kun alkuperäinen SMB oli yksi niistä peleistä, jotka konsolin kanssa kotiimme hankittiin. Olin neljännen ikävuoteni paikkeilla, eikä pelaaminen ollut vielä kovin sujuvaa. Olin kuitenkin haltioitunut laitteesta ja pelistä; oli kuin bensaa olisi heitetty mielikuvitukseni kyteviin liekkeihin.
SMB 3:n aikaan olin jo päälle 7-vuotias, eli se on tavallaan jäänyt paremmin mieleen kuin SMB1. Lainasimme kasettia (monelle tuttua niihin aikoihin) R-kioskilta, kunnes jouluna 1992 tämä legendaarinen peli putkahti ulos joulupaketin kätköistä. Se oli paras peli, mitä olin siihen asti pelannut, ja sai minut omistautumaan harrastukselle entistä innokkaammin.
The Raccoon Mario. It was a lot of fun mixing new features like that and the scrolling mechanics. We maximized the Famicom system's capabilities in Super Mario Bros. but since then the cartridge memory capacity increased. We were able to use a lot more characters with bank switching. Now we were able to do a lot more.
Tezuka-san came up with a lot of different ideas. One of them was a hat. It had ears on it and was the cutest of them. I liked how Mario would fly slowly while waggling his tail. Long ago in Japan it was said that raccoons can transform. Such superstition probably doesn't exist in America. Raccoons were thought to put a leaf on top of their head and poof! Transform into different things. I thought that was great and it became Tanooki Mario. There are stone statues called Jizo that are often found in Japanese streets. I thought it would be great if it stomped on enemies. I knew that it wouldn't make sense outside Japan, but it seemed like a lot of fun so we made into [sic] the Tanooki Suit. We all had fun while we were making it.
Shigeru Miyamoto,themushroomkingdom.net
Uudemmalta aikakaudelta hypetin itseni tärviölle ennen Super Mario Sunshinen julkaisua. Katsoin GameSpotista kaikki kuvat, videot ja haastattelut. Silmäni melkein räjähtivät, kun näin kuvakaappauksen Ricco Harborista, jonka vesi näytti vielä aidommalta kuin kylpylän allas, jonka vieressä käyttämäni asiakastietokone oli. Pyöräillessäni kotiin sijoitin mielessäni tasoloikkarakennelmia läheisiin ympäristöihin, näin sieluni silmin pelin vihollisia kävelemässä asvaltilla samalla kun kuvakaappaukset elivät päässäni omaa elämäänsä. Tavallaan pelasin peliä pääni sisällä kauan ennen sen julkaisua!
Sunshine ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut laadullisesti aivan napakymppi. Peli jäi keskeneräiseksi, jota paikkasivat kyseenalaiset siniset kolikot. Hypellä mitattuna se on kuitenkin kovin Mario-julkaisu, minkä olen elänyt. Olin silloin hölmö teini, ja koin kaiken siksi paljon voimakkaammin. Rakastin sitä huumaa, kun tulin julkaisuviikonloppuna pk-seudulle noutamaan peliä. Taika oli paksua kuin alkusyksyn sumu.
How do I want gamers to play Super Mario Sunshine? In each Mario game, players sometimes move around without any specific purpose, yet they may find some secret as a result. While wandering around, players get accustomed to the gameplay so that Mario moves just as they want him to. Then gamers feel some attachment to the game and don't want to sell it to used-software shops. So, the more you play, the more attachment you feel. This is an important element we want you to advertise. Whenever we make a Mario game, or whenever we make any game, we want to make it so that any person can play it, regardless of his or her age.
Shigeru Miyamoto, gamecubicle.com
Lopuksi täytyy sanoa, että Super Mario Odyssey oli mitä loistavin paluu hiekkalaatikkotyylisen Marion pariin. Liikkumisen riemua, pelaamisen juhlaa, Nintendo tekemässä sitä, minkä se parhaiten osaa. Se laittoi vuonna 2017 kaiken peliin, ja korjaa yhä tänäkin vuonna tuon legendaarisen vuotensa satoa.
Tulossa on 3D-elokuva, huvipuisto, ja juuri julkaistiin yhteistyö Legon kanssa; Mario elää kenties parasta aikaansa sitten 90-luvun alun. Gamecube-aikoina se oli Edgelordien tähtäimessä, eräänlainen todiste Nintendon lapsellisuudesta. Synkkyys oli tavoiteltavaa ja ihailtavaa.
Nyt Nintendo-fanit ovat kolme- ja nelikymppisiä aikuisia, ja he ovat tajunneet koko elämän muuttavan faktan.
Sen, että on todella ok olla lapsellinen.