Pelaajalauta

Jokainen meistä on varmasti kokenut saman. Olet säästänyt ison tukun rahaa ja menet kauppaan ostamaan uuden pelin. Innosta piukeana kotona tunget pelin konsoliin tai pc:hen ja alat pelaamaan. Pian kuitenkin innostus muuttuu inhoksi(ja ilme kuvaa vastaavaksi), ja peli heitetään hyllyn perukoille keräämään pölyä. Mitkä ovat siis teidän tämän kohtalon kokeneet pelit?

Aloitan triidin siis omilla poiminnoilla:

FIFA 08 - Xbox 360
En tiedä mikä tässä on, pelin realistinen ote veti puoleensa ja presentaatio hakkasi konamin arcadeistuneen futissarjan uusimman osan täysin. Tästä huolimatta peli jäi muutamia näytösotteluita ja paria kausipeliä lukuunottamatta miltei täysin pelaamattomaksi ja päätyi lopulta Gamestopiin vaihdettavaksi. Syytän PES-sarjan Master Leagueen verrattuna surkeaa kausimoodia.

Escape From Monkey Island(aka. Monkey Island 4) - PC
Aiemmat pelit pelattu läpi, check. Kova odotus uusinta osaa kohtaan, check. Jäi pelaamatta läpi, double check. Syytän pahamaineista Moneky Fu:ta tästä täysin. Herranjumala, kuinka typerän pelin pysäyttävän osion pystyy devteam tekemään peliin?

Joopajoo en yleensä osta paskoja pelejä, mutta Devil May Cry 2 täyteen hintaan oli aikamoinen willbreaker ja siinä jäikin pelailut tuolloin vähäksi aikaa tauolle. Peli oli myös hyvä todiste mitä pelilehtien "ennakoilla" tekee.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://blogs.menupages.com/southflorida/toiletpaper.jpg)

Olen varmaan aika harvinainen tapaus kun tällaisia pelejä ei juurikaan löydy. Jotkut pelit ovat jääneet vähän vähemmälle pelaamiselle, mutta ne onkin ostettu sitten niin halvalla, että ei niitäkään huonoiksi ostoksiksi kehtaa sanoa. Viime aikoina on tullut osteltua vähän riskilläkin pelejä, kun on halvalla saanut ja toisaalta siksi, että arvosteluihin ei nykypäivänä voi juuri luottaa ja pelimaku keskittyy myös aika erilaisiin peleihin. Silti ongelmia ei ole tullut.

Jos nyt miettii pelejä, jotka ovat hieman pettäneet niin tulee mieleen ainakin kasa uudempia ropeja. Nykyään harva rope iskee. Onneksi en itse ole noista ostanut kovinkaan montaa varsinkaan täyteen hintaan. Esimerkiksi FF XII on sellainen peli, joka tuli ostettua innokkaana täyteen hintaan heti julkaisussa ja se kyllä petti lopulta pahasti. Ainakin ennakko-odotuksiin ja alkuvaikutelmiin nähden. Oikeastaan ainoat ropet, jotka ovat viime vuosina iskeneet ovat olleet Dragon Quest VIII ja ehkä länsirope puolelta Mass Effect, vaikka sekin nyt alkuhuuman jälkeen on osoittautunut hieman heikommaksi. Yleensäkin niinsanotut "perinteisemmät hc-pelit" ovat alkaneet enemmän ja enemmän tuntumaan mielenkiinnottomilta ja paikalleen jämähtäneiltä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Eli oikeastaan ainoa peli, jonka ostoa olen katunut viimevuosina on ollut FF XII, mutta sekin johtuu lähinnä täyteen hintaan ostamisesta. On sitä varmaan muutama huonompikin peli tullut ostettua, mutta kohtuu hintaan. Nykyään kuitenkin tulee todella harvoin ostettua pelejä täyteen hintaan ja toisaalta pääsee pelaamaan ja lainaamaan kavereiden pelejä. Moni kehuttu peli nykyään tuntuu minun kohdallani pettävän. Ei vain tule niitä ostettua kun niitä pääsee muuallakin ensin pelaamaan.

Joskus kakarana kasibittisen Nintendon ajoista kyllä tulee muutamia pettymyksiä mieleen. Silloin pelien osto oli osittain aika arpapeliä. Eipä niitä enää tahdo edes muistaa. Jotain lisenssisontaa silloin tuli ostettua.

En mäkään montaa paskaa peliä ole ostanut. Edelleen voiton vienee PC:n Phantom Menace, josta skidinä tykkäsin paljon, ja jotenkin oli jäänyt tosi positiiviset mielikuvat, joten heräteostostelin sen joskus vuosi pari takaperin. Läjä kamalan näköistä ja hajuista paskaahan se oli, ja näillä eväillä tuhottiin yksi setti kultaisia muistoja.

Kyllä se ajan patina voi joskus kusta linssiin.

Jos vanhoja muistelee, niin tyhminä pikkuipanoina menimme Simpson-fanituksen takia vaihtamaan erinomaisen (tosin silloin puhki pelatun) Axelayn Simpsons: Bart's Nightmare peliin. Tuo ei ehkä häirinnyt pienenä niin hirveästi, vaan vasta sitten vähän vanhempana kun olisi halunnut pelata Axelayta eikä sitä löytynytkään enää muiden SNES-pelien joukosta. Eipä tuon uudelleen hankkiminen tosin hirveästi maksanut, vajaan kympin.

Vähän uudemmista ostoksista eniten katumusta on aiheuttanut Enter the Matrix, jonka tosiaan menin ostamaan joitain vuosia sitten lukematta yhtäkään arvostelua (kummasti ETM:sta ei ollut ilmestynyt arvosteluita vielä julkaisupäivään mennessä... :rollaus:). Olihan se läjä haisevaa.

PS:n karmea Tomorrow Never Dies lojui ennakkotilauksessa puoli vuosisataa! Goldeneyen jälkeen odotin uuden Bond-pelin olevan vähintäänkin "ihan OK", mutta lopputulos on silkkaa roskaa ja TKmaisesti sanoen voisin nuolla ennemmin vessani putipuhtaaksi ennenkuin kyseistä peliä enää pelaisin. Ja täysihintaanhan se tuli hankittua.

Ja sitten tapaus NHL99. Pelin edeltäjähän oli aivan loistava, paras kiekkopeli mitä siihen mennessä oltiin nähty. Ensimmäinen ottelu 99-painoksessa ja epäusko hiipi tajuntaan: nykivä ja tökkivä ja kontrolleja sekä tekoälyä muutettu aiempaa huonompaan suuntaan. Eihän tämä voi olla totta! Peli on oikeasti täyttä roskaa verrattuna 98 ja 2000 painoksiin, joten rahat ne hukkaan menivät.

Itselleni ei tällaisia ole paljoa kertynyt. Yleensä luen pelistä arvostelun, joka kehuu peliä loistavaksi mutta pelattuani peliä mielipiteeni on täysin päinvastainen. Eli se ei välttämättä tarkoita, että pelin ostaminen oli huono veto. Esim. Oblivionista en välittänyt pätkääkään vaikka peliä kehuttiin maasta taivaisiin, ei vaan itseä sytyttänyt yhtään.

Mutta todellinen huono ostos oli Star Wars ep. III lisennsillä rahastava samaa nimeä kantava paskaläjä. Jopa pelikaupan myyjä sanoi, että huippupeli mutta paskaksihan se osittautui lopulta. Otti kyllä päähän ku pistin siihenkin 65€ menemään. Vahvistaa ainakin sitä käsitystä, että lisennsipelit on paskoja.

Mitäpä mitäpä...

Quake II. Menetin elämästäni kaksi vuo...ai, että oikeasti huonoja pelejäkö pitäisi?

Asghan: The Dragon Slayer oli peli, josta maksettiin aikoinaan sata markkaa. Ja se oli yksi kamalimmista peleistä ikinä...niin kamala, että siitä ei löydy edes Youtube-pätkää, joka sitä esittelisi. Kuvitelkaa peli, jossa Tomb Raiderin Lara on korvattu isolla köriläällä, jossa ääninäyttelijät kuulostavat kaduilta palkatuilta prostituoiduilta ja joka sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa jokainen paikka näyttää kuutiolta. Muistan ostaneeni sen ihan sillä perusteella, kun PC-peliluolan Kreivi Stakula sanoi, että peli oli ihan toimiva. Paskat oli.

Mölyapinan Black & White oli aikanaan karvaimpia pettymyksiä ikinä. Hauskan lemmikkijärjestelmän lisäksi (oli hauskaa esimerkiksi saada elukka niin sekopäälle, että se alkoi syömään kiviä) peli oli helkkarin ärsyttävä versio Populouksesta. Ja tykkäsin Populouksesta, joten se että täysin toimiva kaava onnistutaan saamaan ärsyttäväksi vaatii jo erikoistaitoja. Onneksi en sentään Project Eg...siis sori, Fablesta hypettynyt lainkaan - sekin oli aivan samantapainen pannari.

Maksoin kolme euroa Mortal Kombat: Deadly Alliancesta. Haluan rahani takaisin. Olisi silläkin saanut jätskin tai jotain.

Ai niin, ja A500:n Exile oli vakuuttavista teknisistä saavutuksistaan huolimatta aikamoinen kasa hevonpaskaa. Kaksi tuntia ja nyt löytyy hyllystä lähinnä hienon pakettinsa vuoksi.

Mitään varsinaista ylisontaa en ole koskaan tullut ostaneeksi, mutta pettymyksiä kuitenkin löytyy, ja niistä suurin on varmaankin Dark Chronicle. Peliä jaksoin jollain ihmeen kaupalla mättää peräti 30 tuntia, mutta mitä enemmän aikaa pelin parissa meni, sitä kamalammalta ja tylsemmältä se alkoi tuntua. Taistelut olivat tylsää napin hakkausta, minipelit eivätkä juoni kiinnostaneet, ja luolastot...ovat jotain aivan kamalaa. En voi ymmärtää kenen loistava älynväläys oli jakaa yksi luolasto pahimmillaan moniin kymmeniin osiin, jotka eivät edes olleet mitään lyhyitä pätkiä. Vielä kun tasosuunnittelu on jotain hyvin tylsää, niin tuskainen reissu on varmistettu. Ei tällaiseen kehtaa edes koskea.

Skidinä pelasin paljon The Lion King -tasoloikkaa serkun tietokoneella. Se oli tosi kiva, ja haastava sen ikäiselle ja oli aivan ältsin hienot grafiikatkin. Kaikkein parasta oli karjuminen ja se, että Simba kasvoi pelissä isoksi leijonaksi! Valitettavasti itselläni ei ollut kotona kuin wanha NES, mutta onneksi Disney halusi rahastaa piirretyllään niin paljon että julkaisi pelin jouluksi myös NES:lle. Siispä mentiin äiskän kanssa Sokokselle ja ostettiin peli kirpaisevaan 500 mk:n hintaan (500 mk NES -pelistä oli muuten helvetin paljon tuohon aikaan...jos joku kehtaa laskea paljon se olisi euroissa niin olisi kiva tietää). Aattona sain pelin lopulta pelattavaksi kun olin ensin fiilistellyt lukemalla ohjekirjan kannesta kanteen.

Pettymys oli niin kova ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Grafiikat oli niin törkeät ettei NES -peleissä ikinä. Pelasin pelin läpi kahdessa tunnissa, ja lopputekstit alkoivat rullata ilman mitään ennakkovaroitusta erään täysin normaalin kentän jälkeen. WTF? Ohjekirjassa oli ohjeita siitä, miten isoksi kasvanutta Simbaa ohjailtiin, mutta peli vaan jumalauta loppuu kenttään jossa Simba on vielä pieni, eikä eeppiseen lopputaistoon Scarin kanssa päästä tässä versiossa jostain syystä ikinä vaikka ohjekirja antaa ymmärtää täysin muuta. Käsittämätöntä paskaa.

Olen niin katkera vieläkin, saatana.

Heh, noita skidipäivien hintoja kanssa mietin. Jotkut SNES-pelit maksoivat aivan hemmetisti. Olikohan Donkey Kong Country lähemmäksi 800 markkaa.

Duck Tales oli ihan hyvä peli enkä sitä itse hankkinut, vaan jouluksi sain Mega Man 2:n kanssa. DT:n pelasin siltä istumalta läpi ja oli vähän pettyneet olot.

Laskin juuri, että tuo 500 mk on nykyään 103,57 euroa. 103,5 euroa! Kuka hullu maksaisi pelistä nykyään niin paljon?!

BTW, vuoden 1994 (Donkey Kong Countryn julkaisuvuosi) 800 mk on nykyään 165,72 euroa. Käsittämätöntä, oikeasti.  ;D

Vanhemmat on olleet hulluja.

Samaa luokkaahan moni noista Limited Edition -pelien hinnoista on ja kaupaksi menee nekin.

Tai väsyneitä jatkuvaan "Mä haluun! MÄ HALUUN!!" -jankutukseen...
No hei, pelattavaa niissä lienee enemmän kuin kahdeksi tunniksi. Jotain suhteellisuutta edes tuolle rahasummalle. Ja Limited Editionit sisältää usein muuta kivaa sälpettä joten hinta on ihan ymmärrettävä.

Tekniikka maksaa. Katselin tuossa kaverin möksällä sytykkeiksi tuotuja tietsikkalehtiä niin kymmenen vuotta sitten koneet olivat kymmenen kertaa huonompia kuin nykyiset ja maksoivat kymmenen kertaa enemmän.

Silti eipä tuo vähennä sitä kuinka hullun suuria summia on peleistä maksettu - kun jokainen peli oli keskimäärin puolet kalliimpi kuin pelit nykyään.

Viimeisin paskin ostokseni oli Rogue Galaxy. Helvetin tylsää putkijuoksua paskoilla hahmoilla ja taistelusysteemillä, vaihtoonhan se meni todella nopeasti.

Itsellä paskin hankinta oli Lord Of The Rings : Return Of The King. Ja se oli vielä täyshintane!
Aivan uskomattoman huono peli, kaikki mahdolllinen oli melkosta paskaa. Viikon ajan sitä jaksoin testata silloin tällöin, mutta pelikauppaan se loppujen lopuksi meni. Tilalle ostin Mario Kart: Double Dashin. Tätä vaihtoa en ole katunut! :)