Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Aihe: Tunnelmallisin videopeli  (Luettu 7623 kertaa)
Tunnelmallisin videopeli « : 17.07.2008 21:28 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW Videopelit ovat pakoa todellisuudesta, ja mitä tiukemmin peli onnistuu pelaajansa toiseen maailmaan vetämään, kokemus on sitä parempi. Asiaan vaikuttavat tottakai myös henkilökohtaiset kokemukset ja mielipiteet. Tietty tunnelmallinen pelikokemus voi olla jollekin toiselle jotain ihan muuta.

Minulle tunnelma on sitä, kun pääsen kokonaisvaltaisesti sisään pelimaailmaan. Musiikki, kontrollit, ulkoasu ja pelin tarina muodostuvat yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi ja imevät minut täysillä vallitsevaan tilanteeseen sisään - eivätkä meinaa päästää irti.

Pelin ei tarvitse olla seikkailua jotta nämä ehdot täyttyisivät. PS3:n F1 Championship Editionissa olen kokenut vastaavaa. Keskityn kisatessani tekemisiini sataprosenttisesti ja ajattelen silloin samoja asioita kuin oikeat F1-kuskit. Tappio tuntuu karvaalta, pisteet hyvin ansaituilta ja voiton saavuttamiseen tarvitaan huima viimeinen rutistus. F1 CE on tunnelmallisimpia ajopelejä mitä olen koskaan pelannut, samassa kastissa Colin Mcrae Rally 2.0:n kanssa.




Mutta jos omalla kohdallani voittajaa etsin, totean tylsästi voittajaksi Zelda-pelin. Tarkalleen ottaen Wind Wakerin.



Suuri Meri. Kiehtova maailma täynnä kätkettyjä salaisuuksia, syvyyksiin vajonneita aarrearkkuja ja mielikuvituksen juoksemaan laittavia asioita. Miten hienoa on seilata pitkin merta yön hämärässä ja kalastella esiin aarteita, löytäen alueilta melkein aina jotakin uutta. Välillä ukkosmyrskyt riepottelevat Linkin alusta. Mutta aina tietää päivän lopulta voittavan ja auringon säteiden nousevan hiljalleen meren ylle.



WW:n ulkoasu on ajaton. Se on peli, jossa eivät vuodet näy. Mielikuvitusta kutkuttavat näkymät on veistetty lauantaipiirretyistä tuttujen tyylien mukaisesti. GameCubessa ei ollut niin paljoa vääntöä, että realistinen grafiikka oltaisiin voitu toteuttaa yhtä herkullisesti. Tämä tuli ilmi viimeistään Twilight Princesissä.

Wind Wakerin tunnelma on niin lähellä täydellistä kuin olla voi, minulle ainakin. Se pitää tämän vuoden aikana taas läpäistä oikein ajan kanssa. Ja saa minut toivomaan tulevaan Wii Zeldaan tietynlaista tyyliä...




www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #1 : 17.07.2008 22:10 »
Fraeon /fɹeɪɔnʰ/ Moderaattori * Viestejä: 1 652 Basaaripisteet: 3 Profiili
Keskityn kisatessani tekemisiini sataprosenttisesti ja ajattelen silloin samoja asioita kuin oikeat F1-kuskit.

Strippareita ja ökyveneitä?
A légpárnás hajóm tele van angolnákkal
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #2 : 17.07.2008 22:13 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW
Keskityn kisatessani tekemisiini sataprosenttisesti ja ajattelen silloin samoja asioita kuin oikeat F1-kuskit.

Strippareita ja ökyveneitä?

Pretty much   :P


Tai sitten seuraavaa varikkokäyntiä, renkaiden kulumista, tulevan pistepotin vaikuttamista MM-taistoon, kanssakilpailijoiden sijoituksia ja tekniikan kestämistä...
www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #3 : 17.07.2008 22:49 »
Omenarosvo Supersankari Jäsen Viestejä: 198 Basaaripisteet: 8 Profiili
WW:n ulkoasu on ajaton. Se on peli, jossa eivät vuodet näy. Mielikuvitusta kutkuttavat näkymät on veistetty lauantaipiirretyistä tuttujen tyylien mukaisesti. GameCubessa ei ollut niin paljoa vääntöä, että realistinen grafiikka oltaisiin voitu toteuttaa yhtä herkullisesti. Tämä tuli ilmi viimeistään Twilight Princesissä.

Wind Wakerin tunnelma on niin lähellä täydellistä kuin olla voi, minulle ainakin. Se pitää tämän vuoden aikana taas läpäistä oikein ajan kanssa. Ja saa minut toivomaan tulevaan Wii Zeldaan tietynlaista tyyliä...
I hear you bro' :) Fanit älähtivät kun peli julkistettiin ja mölisevät siellä täällä edelleen, mutta epäilen silti että Wind Wakerin arvostus tulee kasvamaan aikojen myötä kun kaikki muut pelit näyttävät HD-grafiikkoineen vanhentuneilta ja se näyttää edelleen... noh, ainakin ihan vitun hyvältä ellei paremmalta. Pelin toimivuus ei sekään osoittaudu kai haitaksi.

Tunnelmakin on pikku paatissa merta kyntäessä niin napilleen, että joku Shadow of the Colossus korkeintaan ajautuu alkoholismiin siinä vierellä.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #4 : 17.07.2008 23:33 »
Dueli Jäsen Viestejä: 16 Basaaripisteet: 1 Profiili Ephramin viestiin on vaikea lisätä paljoa, The Wind Waker tuntuu vievän voiton. Vaikken sitä paljoa pelaakaan ja ensimmäinen läpäisy on vielä toteuttamatta, niin silti...hienoa. Monsteriluolastojen välillä tuntuu niin vapauttavalta seilata aukealla meressä pieni vene jalkojen alla. Musiikki on jättimäinen piste i:n päällä.

Eipäs sittenkään. TWW ei viekään voittoa, vaan yksi suosikkipeleistäni koskaan. Puhun nyt Animal Crossingista, GC-versiosta ehdottomasti. Pelaaja heitetään erittäin kotoisaan pikkukylään mukavien (enemmän tai vähemmän) puhuvien eläinten seuraan. Pelin värikkyys ja rennot musiikit luovat loistavan combon. Tätä kaikkea on vaikea selittää. Pelin reaaliaikakello mahdollistaa realistiset vuodenajan vaihtelut. Satoi vettä tai lunta, aina on fiilis huipussaan. Se tuntuu niin hienolta, pääset kokemaan tuppukyläelämän ilman huonoja puolia.  Enempää en nyt jaksa kertoa, ehkä muokkailen myöhemmin enemmän tunteitani peliä kohtaan.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #5 : 17.07.2008 23:39 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW
Pelin reaaliaikakello mahdollistaa realistiset vuodenajan vaihtelut. Satoi vettä tai lunta, aina on fiilis huipussaan.

Tälläinen luo oikein toteutettuna tosiaan säkillisen tunnelmaa. Muistan miten samankaltainen aikaidea toteutettiin Dreamcastin loistavaan Metropolis Street Raceriin: peli laski DC:n sisäisestä kellosta oikean ajan. Kun San Fransiscossa oli valoista, Tokiossa olikin pimeää, Lontoossa taas kurvailtiin hyvin samankaltaisessa ajassa kuin koto-Suomessa. Peliin tuli se ylimääräinen tunnelma-aspekti tätä kautta.

MSR, kyllä minä muistan sinut!
www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #6 : 18.07.2008 01:26 »
Fyysinen Preesens Pakko toistaa Jäsen Viestejä: 1 838 Basaaripisteet: 1 Profiili En tiedä ymmärsinkö topicin idean täysin, mutta minun on vastattava Fifa 99 (tai 98). Fifa 98: Road to World Cup oli ensimmäinen PS-peli jota pelasin isoveljeni luona aikanaan. Silloin pelattiin sitä paljon, sitten veli vaihtoi sen Fifa 99:iin. Fifa 99 on aika samanlainen peli kuin edeltäjänsä, mutta todella suuri miinus on se, että pelistä ei löydy sisähallia. Fifa 99 pelattiin aina kaksinpelinä kun veljellä kävin. Myöhemmin "adoptoin" veljen pelit ja Pleikkarin. Nykyisin aina kun hän on täällä käynyt, ollaan pelattu monet tunnit Fifaa. Joulunakin pelattiin monet tunnit. Matsit olivat kiihkeitä ja tunnelma oli mahtava. Juhlimme joka maalia kuin oikeat jalkapalloilijat. Vähän molempia on harmittanut se, että Fifa 98:ia ei enää löydy, mutta tämä asia korjaantui kun veli huusi sen minulle. Ei vielä ole keretty testaamaan kaksinpelinä.

Omalla tavallaan tunnelmallisin peli.
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.

-----

Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #7 : 18.07.2008 01:29 »
Lanttu Jäsen Viestejä: 977 Basaaripisteet: 1 Profiili Wind Waker on kyllä upea peli. Joku päivä olisi tarkoitus pelata läpi uudestaan. Jotenkin noiden 3D-Zeldojen aloittaminen tuntuu jotenkin 2D-partnereitansa työläämmältä. Joka tapauksessa... Seilaaminen on paljon mukavampaa mitä aluksi saattaisi luulla. Itse purjehdin paikasta toiseen vielä pelin loppupuolellakin sen tunnelman takia. Yön vaihtuminen päivään klassisen musiikin säestämänä, lokkien lentäessä laivan vierellä ja aamuauringon samalla noustessa vähitellen taivaanrannassa, on erittäin hieno kokemus. Monesti tuli seilatessa liikuteltua kameraa, ja miettiessä kuinka upean tästäkin kyseisestä hetkestä saisi.

Oman listani kärkeen nousee kumminkin Metroid Prime. Soundtrack on ehkä paras koskaan. Pelin aloittamiseen menee aina noin 5 minuuttia, koska ne alkumusiikit on vain päästävä kuuntelemaan. Ohjaus toimii loistavasti, ja pidän siitä enemmän mitä Corruptionin. Grafiikat saattavat olla osittain jo ehkä hieman vanhentuneita (eipähän ainakaan löydy järjetöntä bloomin ylikäyttöä), mutta se mikä tekstuurien tarkkuudessa menetetään, saadaan takaisin mahtavilla pelialueilla. Etenkään tällä osa-alueella jatko-osat eivät ole tuntuneet miltään alkuperäiseen verrattuna.

Siltä kantilta olen tosin ehkä hieman omituinen, etten juuri jaksa skannailtuja tekstejä lukea. Jotenkin en vain ole järin innostunut siitä. Pitäisi varmaan pelata yksi pelikerta jolloin todella tutustuu skannejen anteihin. Kaikkea muuta pelissä minä rakastan. Ensimmäistä kertaa peliä läpi pelatessani säädin reilusti yli puolituntia Underwater Frigate Reactor Coressa huomatakseni, etten vielä pysty pääsemään eteenpäin. Nautin kumminkin joka sekunnista, sillä aivan käsittämättömän hieno ja kaunis musiikki yhdistettynä rauhalliseen ja hitaaseen pelaamiseen (ilman gravity suitia vedessä läträäminen on, noh, hidasta...) loi upean tunnelman. Itse asiassa tuo kyseinen hetki on varmaan yksi parhaista, mitä minulla on koskaan pelien kanssa ollut. Lisäksi etenemin (pitkän) paikallaan jumittamisen jälkeen tuo mahtavan fiiliksen. Sama juttu salaisuuksien löytämisen kanssa.

Minulle Metroid Prime on täydellinen peli juuri sen tunnelman takia. En usko, että toista vastaavaa enää koskaan tulee eteen.


Niin, ja 2D-puolella Super Metroid omistaa. Pelasin sen vähä aika sitten putkeen läpi ensimmäistä kertaa, ja siihen käytetyt kymmenen tuntia olivat täyttä nautintoa. Nautionta jonka vertaista peleistä harvoin enää saa. Täydellinen peli, joka pomppasi suoraan oman top-3:eni.
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #8 : 18.07.2008 01:31 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW
En tiedä ymmärsinkö topicin idean täysin

Ymmärsit kyllä. Peräänkuulutan, että itse peliin rakennetun maailman ei tarvitse välttämättä olla tunnelmallinen. Peli voi luoda ympärilleen hienon tunnelman. Sinun tapauksessasi on kyse enemmänkin jälkimmäisestä.

Jonkun mielestä tunnelmallisin peli voi olla vaikka jokin Mario Partyistä, koska ne ovat nelinpelattavana ihan helkkarin hienon fiiliksen luovia pelejä.
www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #9 : 18.07.2008 08:58 »
Pibe Jäsen Viestejä: 6 Basaaripisteet: 0 Profiili Tunnelmallisin on tällä hetkellä helppo sanoa.



Epätoivo, mielettömät musiikit, tunnelmaa tukeva grafiikka ja äänimaailma, mahtavat hahmot ja Old Snake tekevät tästä jotain käsittämättömän tunnelmallista. Ensin peli tuli mätettyä kahdessa tai kolmessa päivässä läpi ja heti uudestaan about yhtä nopeasti. Ensimmäinen viikko upposi MGS4:n parissa niin tiiviisti, että en tehnyt töiden lisäksi yhtään mitään muuta. Todellisuuteen palaamisen jälkeen oli totaalisen friikki olo. Ainoat pelit / elokuvat / sarjat mitkä on saaneet tällaisen fiiliksen aikaan on MGS4 ja Battlestar Galactica. Kumpakin aivan liian koukkua kamaa :)

MGS 4:n jälkeen toiseksi tunnelmallisia pelejä on niin paljon ettei kaikkia voi edes muistaa. Mainitsen nyt muutaman hyvin erilaisen tunnelmoinnin takia. Kaikki on tunnelmaltaan yhtä kovia paketteja, mutta täysin erilaisia.

Metroid Prime 1: The Seikkailu, jonka musiikit ja erilaiset ympäristöt tekevät pelin tunnelmasta erinomaisen. Yksinäinen tutkija...

FFVII: Jo juoni pelkältään loisi tunnelmaa, mutta sitä auttaa yksi historian parhaista soundtrackeistä. Sanat Cloud, Sephiroth, Aeris, Jenova ja Shinra sanoo jo tarpeeksi tunnelmasta  :)

Zelda: WindWaker: Yllä oli kuvailtu jo niin hyvin Wind Wakeria, ettei enempää tarvitse sanoa.

MGS3: Bond, mutta ei silti niinkään... Vihaan Bondia, rakastan MGS3:a. Gregsonhan se paljon tällekin pelille antoi, mutta kyllä superit hahmot ja niiden legendaariset ääninäyttelijät auttavat paljon. Ei paljon The Bossista legendaarisempaa ääninäyttelijää ole olemassakaan. Paitsi tietysti The Snake.

Heavenly Sword: Ihan omalla tasollaan erityisen friikin tunnelman luonnissa. Varmasti Serkisin ansiota suhteellisen paljon tämän pelin tunnelma. Miekan kalskeet ja musiikit tukee hyvin pelin visiota näyttelystä ja muusta. Onhan pelin näkemys tietysti alunperin muiden, mutta Serkis auttoi toteuttamisessa luultavasti aika paljon. Peli tuli tykitettyä elokuvafiiliksessä läpi yhdeltä istumalta ja se auttoi varmasti paljon siihen omaan tunnelmaan pääsemiseen.

Silent Hill2: Eihän sitä uskaltanut edes laittaa koneeseen pimeällä  :o

Megaman 2: Musaa, musaa, musaa!
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #10 : 18.07.2008 09:40 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Moneskohan tälläinen ketju tämä on...no, annetaan tunteiden vuotaa:



On lähes masentavaa miten huonosti nykypelit sieppaavat minut mukaansa niin että en muistaisi enään kuinka paljon ajateltavaa ja mietittävää oikeassa maailmassa on. Pakkohan se on myöntää jo että tämä ei johdu (ainoastaan) peleistä. Jotenkin en vain pääse peleihin enään niin sisään kuin ennen. Alku alkaa usein todella hyvin ja se sieppaa mukaansa, mutta usein viimeistää tunnilla numero 5 peli alkaa maistumaan "kun ei muutakaan tekemistä ole" viihteeltä.

Eli minun tunnelmallisimmat pelit tulevat ajalta ennen 2000-lukua. Ja nämähän ovat nämä perinteiset: PSOnen FF-pelit erityisesti FFVII ja N64:n Mario 64 ja Zelda: OoT. Todella mahtavia ja oikeasti pitivät otteessaan tunteja ennen kuin edes tuli mieleen että olisi hyvä syödä ja nukkua joskus.
Nykyään en ole edes uskaltanut aloittaa noita pelejä uudestaan ettei oma nykyinen rajoitteisuus pilaisi hienoja pelejä. Ehkä sieltä vielä tulee jotain mikä saisi minutkin pauloihinsa. Mutta monet ehdokkaat, Zelda: TTP, FFXII, LostWinds ja monet muut ovat pidemmälti tuottaneet pettymyksen. Ja siis kyllähän pelaaminen ihan mukavaa viihdettä on. Mutta entinen tunnelma siitä on aika kaukana. Ehkä joskus vielä....

Nyt palaan jälleen siihen mistä nyky-yhteiskunta haluaisi minulle intohimon: Töihin.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #11 : 21.07.2008 00:59 »
Aivis Nettikiusaaja Jäsen Viestejä: 978 Basaaripisteet: 0 Profiili Wind Waker on ehkä tunnelmallisin peli ikinä, ja sitä lähelle pääsee vain SotC.


... Kuitenkin vielä ennen näitä pelejä, kakarana, oli yksi tunnelmaltaan ylitse muiden.

                                                                       


Medievil oli synkkä ja adistava zombimättö, jonka edetessä pelko ja ahdistus vain kasvoi, vaikka välillä huumoriakin oli. Tunnelmallisimpiin paikkoihin lukeutuu varmaan taso ennen lasihirviö-bossia, jossa oli laavaa, paljon zombeja ja mäki jonka huipulle piti kiivetä samalla loputtomasti alas vieriviä kivenjärkäleitä väistellen. Lopputaistelu Zarokvaimikänytolikaan kanssa, ja sitä ennen luurankoratsu sekä kuolleiden joukkojesi taistelu pahisluurankoja vastaan kuuluu tunnelmallismpiin lopputaisteluihin, mitä olen koskaan kokenut. Loppufiilistelyn kruunaa vielä iloisensurullinen outro, jossa sankarimme palaa hautaansa koisimaan raskaan, mutta palkitsevan seikkailun jälkeen.

Tämä oli hyvä peli.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #12 : 21.07.2008 02:06 »
Turilas Jäsen Viestejä: 570 Basaaripisteet: 1 Profiili Tunnelmallisin, mieleenpainuvin ja jopa paras pelikokemukseni on ensimmäinen Metroid Prime. Tähän liittyy ehkä myös joitain pelin ulkopuolisia tekijöitä, kuten se, että en oikeastaan koskaan päässyt käsiksi GameCubeen sen elinkaaren aikana. Olin ehkä kuullut jotain juttua 3D-Metroidista, mutta vasta lukiossa kuulin parilta uudelta tuttavuudelta tarkempaa tietoa pelistä. Wiin oston myötä aukeutui myös GameCuben maailma ja noin vuosi sitten pääsin kokeilemaan, voiko se kolmiuloitteinen Metroid kovin kummoinen olla.


Voi. Alun avaruusasema oli vielä totuttelua pelimekaniikkaan, eikä tunnelmakaan vielä kaapannut mukaansa, mutta Samuksen laskeuduttua Tallon IV:lle olin silmät tapillaan ja korvat höröllä. Musiikki tempaisi mukaansa tutkimusmatkalle, kauniit maisemat ihmetyttivät ja ihastuttivat ja tunnelma oli... yksinäinen. Aivan kuten Metroideissa pitääkin. Yksin oudolla, mutta kauniilla planeetalla. Yksin tutkimassa historiaa sekä mysteerejä, olentoja sekä kasveja ja avaruuspiraattien suunnitelmia. Mutta mitä muuta pelillä oli annettavaa?


Visiirinäkymä, erilaiset visiirit ja Samuksen puvun kokoonpano ja sen muutokset oli toteutettu mitä mieleenpainuvimmalla tavalla. Vesipisarat roiskuvat lasille, se höyrystyy, vääristyy ja näyttää oleellisen informaation. Koskaan aiemmin en ollut tuntenut olevani niin syvällä pelihahmon pään sisällä kuin Metroid Primessa. Tunnelmallinen peli? Kyllä. Tunnelmallisin...


Kyllä! Televisioruudulle lävähtää Phendrana Drifts, tunnelmallisin pelialue, mitä olen missään pelissä nähnyt tai kuullut. Lumi leijailee hiljalleen maahan ja sulosointuinen musiikki yhtyy tähän hiutaleiden leikkiin. Niin kaunista, että voisi melkein kyynelen tirauttaa. Kontrastina alueelle saavutaan vieläpä Magmoor Cavernsin tulihelvetistä ja pakkasen voikin melkein tuntea hiiltyneellä ihollaan Phendrana Driftsin avauduttua silmille koko komeudessaan.

Peli ei silti ole pelkkää maisemien ihailua, sillä esimerkiksi Phazon kaivoksilla tunnelma käy niin yksinäisen painostavaksi ja ahdistavaksi, että sieltä tahtoo mahdollisimman nopeasti pois. Joka nurkan takana saattaa odottaa uusi vaara ja siksi eteneminen kaivoksessa olikin hidasta ja arkaa. Tällaisen arkuuden ja varovaisuuden pelityylissä aiheuttaa myös eräs toinen peli tai oikeastaan pelisarja, josta lisää seuraavaksi.


Silent Hill -pelisarjan sietäisi voittavan jonkin ahdistavan pelitunnelman hyperpalkinnon. Vaikka pelit eivät ole pitkiä, niiden pelaamiseen menee viikkoja, sillä yksi pelikerta ei yleensä kestä puolta tuntia kauempaa. Sydän alkaa tykyttämään niin paljon ja painajaiset vellomaan mielessä, että taukoja on pakko pitää runsaasti.

Musiikki ja äänimaailma ovat puolet Silent Hill -pelien tunnelmaa. Akira Yamaokan mestarillisen melankoliset ja jopa hulluutta lähentelevät sävellykset aiheuttavat skitsofreenisen olotilan, jota ei pääse karkuun, sillä muuten ei kuulisi vihollisista varoittavaa radiotakaan. Arh!

Tunnelmaa ovat tietenkin luomassa myös värimaailma ja ympäristöjen suunnittelu. Kaikki kuin ihmisen pahimmasta painajaisesta. Ruskeaa, ruostetta, punaista ja likaista valkoista. Ahdistuneisuutta ei myöskään helpota kaikkien aikojen häiriintyneimmät viholliset eikä mahdollisimman synkeä tarinakaan.

Silent Hill -peleissä tunnelmassa korkeimmalle pääsee yllättäen sarjan parjatuin osa, The Room.


Mitä hittoa! Olen vankina omassa huoneessani eikä kukaan kuule huutojani tai koputuksiani. Lisäksi kämppään ilmaantuu kokoajan lisää hämäriä juttuja ja koloja, joista pääsee toisiin maailmoihin. Eivätkä nämä toiset maailmat ole miellyttäviä, mutta niihin on jumalauta pakko mennä, koska muutakaan ei ole tehtävissä! Omassa huoneessa odottaa nääntyminen ja lopulta painajaismaiset olennot alkavat piinaamaan sielläkin, joten turvapaikkaa ei ole. Täytyy siis mennä koloihin ja tutkia kaikki kammottavat paikat läpi. Pelottavaa ja ahdistavaa, mutta silti mahtavaa!
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #13 : 21.07.2008 06:28 »
tuhis Vieras


Shadow of the Colossus on surullinen peli. Tai ainakin sitä se onnistui olemaan minulle, vaikka kämppis ravasikin rikkomassa fiilareita eikä voinut seistä paikallaan katselemassa seutuja näennäisesti vailla syytä. Pelissä alleviivautui tavallaan tietynlainen epätoivon tila, kun ainoa etenemistapa oli tappaa kolosseja rakkaan pelastamiseksi, ja hitto että oli surkeat fiilikset kun kolossi kaatuu hiljaa maahan aivan kuin joku väsytetty eläin viimeisillään. Musiikki kieli aina siitä että nyt tuli tehtyä jotain peruuttamatonta koska on tätä polkua lähdetty tallaamaan.

Pelattavuus oli hirveätä mahdottoman viiveen vuoksi, mutta kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #14 : 21.07.2008 15:56 »
Riepu Oh nice. Moderaattori * Viestejä: 984 Basaaripisteet: 2 Profiili
Shadow of the Colossus on surullinen peli. Tai ainakin sitä se onnistui olemaan minulle, vaikka kämppis ravasikin rikkomassa fiilareita eikä voinut seistä paikallaan katselemassa seutuja näennäisesti vailla syytä. Pelissä alleviivautui tavallaan tietynlainen epätoivon tila, kun ainoa etenemistapa oli tappaa kolosseja rakkaan pelastamiseksi, ja hitto että oli surkeat fiilikset kun kolossi kaatuu hiljaa maahan aivan kuin joku väsytetty eläin viimeisillään. Musiikki kieli aina siitä että nyt tuli tehtyä jotain peruuttamatonta koska on tätä polkua lähdetty tallaamaan.

Pelattavuus oli hirveätä mahdottoman viiveen vuoksi, mutta kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin.

Tuohon vielä lisättävä ankean harmaa, hiljainen ja muutenkin kuollut maailma, mikä sopi peliin aivan täydellisesti. Maisematkin ja välillä huikeat kolossitkin saivat vielä haukkomaan henkeä. Ei ihmekään, että tässä yksi hienoimpia pelikokemuksia.
To defy me is a senseless act which goes against your world's wishes...
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #15 : 21.07.2008 21:22 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Vastaaminen on helppoa. Vikoineenkin ja teknisesti vaatimattoman grafiikan alta löytyy edelleen se syvä ja musta kuoppa, mihin alkudemon jälkeen joka kerta uppoaa. Kokemus vainoaa unia ja ennenkuin peli on läpi, en ainakaan itse saanut sielunrauhaa. Tämä on ikävä juttu kun peliä pystyy pelaamaan aina juuri ja juuri seuraavaan savepisteeseen ennenkuin jokin napsahtaa.

Peli on mikäs muukaan kuin Silent Hill 2. (sisältää spoilereita)




Okei, saat kirjeen kämppääsi kuolleelta vaimoltasi. Kirje voi olla väärennös, mutta siinä on intiimejä yksityiskohtia ja päähahmo on muutenkin hiukan "sressaantunut", joten sama kai se on lähteä Silent Hilliin tutkimaan asiaa. Jamesin vaimo Mary näytetään väläyksiltä alussa ja joku yskäkin näyttää olevan. Parannusta ei ilmeisesti köhään löytynyt..... vai löytyikö?

Peli alkaa kun James tuijottaa itseään peilistä ja lähtee samoamaan jotain polkua Silent Hilliin. Jo avauskohtaus näytti aikanaan, ettei kyseessä ole mikään terve peli. Hiljaisuudessa polkua tarvotaan minuutteja ilman mitään ärsykkeitä. Ensimmäisen save-laatan jälkeen matka jatkuu kaupunkiin asti ja jonkinlaisen sillan alle. Matkaradio pärähtää yhtäkkiä kohisemaan ja kun James nostaa radion maasta huomaa hän sen vieressä epämiellyttävän näköisen mutantin joka oksentelee polttavaa nestettä päin pläsiä. Vanhana timpurina James huomaa puukepakon ja muto asettuu muutaman läppäisyn jälkeen takaisin turpeeseen. Matka jatkuu epäilyttävän näköisen hahmon perässä sumun läpi kohti asuntolaa, jossa Silent Hillin tarina alkaa aueta.

Sen enempää juonta selittämättä pitää vain sanoa, että tunnelma todellakin on veitsellä leikattavaa sorttia. Klaustrofobia iskee käytävillä ja huoneissa samoillessa eivätkä viholliset narisevine äänineen auta asiaa. Ilman lamppua niiden ohi voi hiipia, mutta kuka helvetti uskaltaa sen lampun sammuttaa, kysyn vaan. Tunnelmaa lisäävät todella hyvin kaikki hämäräksi jäävät viitteet entiseen elämään kaupungissa. Moni pelottava paikka on täysin turvallinen, mutta jotenkin näistä huoneista on saatu helvetin ahdistavia ilman vihollisiakin. Yhdessäkin huoneessa vain lepattaa jättimäisiä yöperhosia jokapaikassa ja se ääni on aika karmea. Tai kun menet vessaan ja kuulet onttoa kuminaa aivan kuin joku takoisi patteria ylä tai ala-kerrassa. Oma lukunsa ovat hetket kun pelialueet syöpyvät ja muuttuvat helvetillisiksi ja mädiksi versioksi itsestään. Tällöin myös soundtrack räjähtää pauhaamaan ja hiljaisuuden jälkeen se tuntuu aluksi aika ylivoimaiselta settingiltä järkevälle pelaamiselle. Eteneminen muuttuukin nopeasti vain päättömäksi juoksemiseksi ja savepaikan etsimiseksi.

Hahmot ovat ehkä jopa vihollisia pelottavampia tapauksia, eikä kukaan niistä näyttäisi olevan järjissään. Joku niiden ulkonäössäkin on vikana, ehkä parhaana esimerkkinä Maria. Nainen joka näyttää täysin Marylta ja roikkuu Jamesin mukana pelin loppuun asti. Naisella ei ihan kaikki ole kotona ja lopussa hänellekin kiitos seisoo.




Ykkösestä tutulla tavalla peli myös osaa potkia munille heittämällä ainoa päältäpäin näyttävä ystävällinen hahmo välivastukseksi ja näyttämällä James ulisemassa hahmon ruumiiin vierellä kun dueli on päättynyt. No etkai luullut, että kaupungista lähdetään hengissä, ethän?

Pelaajan kannoilla normaalien vihollisten lisäksi on Jamesin personal tormentor Pyramid Head. Tämäkin piru paljastuu lopussa hieman oleellisemmaksi osaksi peliä kuin vain pakolliseksi isoksi hirviöksi. James myös keskeyttää PH:n ja rivimonsun yksityiset juhlat yhdessä vaiheessa... tämä oli niitä niinsanottuja "MITÄ VITTUA" hetkiä kun peliä ensimmäistä kertaa pelasi.





Joopajoo lopussa odottaa vielä yksi mukava pommi kun selviää mitä yskänlääkettä Mary oli viimeisillä hetkillään vetänyt. No James ystävällisesti kuristi vaimonsa hengiltä kun ei jaksanut kuunnella enää sen vinkunaa ja yskimistä. Ilmeisesti shokki oli miehelle liikaa ja tapaus unohtui. Ehkä miehen reissu Silent Hillin läpi oli vain henkinen matka omien demonien läpi tunnustukseen asti. Ehkä olentoja ei koskaan ollutkaan olemassa ja Silent Hillin yliluonnollinen historia herätti Jamesin aivoitukset henkiin. Tämän pelin kohdalla moni tajusi, että jospa jokainen Silent Hill on vain matka päähenkilön pään sisään. Se selittäisi ainakin Pyramid Headin jättimäisen dildon ja fiksaation niihin hotlegs vihollisiin. Sekä Marian ikävän kohtalon......

No jokatapauksessa fiilikset pelin lopussa ovat sekoittuneet, sillä nyt voit rauhassa laittaa kotelon hyllyyn ja aloittaa terapian, mutta samalla jäin kaipaamaan Silent Hilliä heti kun sieltä päästiin pois. Harva peli esittää tällaisen tarinan näin hienovaraisesti.


Mutta aiheeseenkin liittyen pelin paras puoli on sen tunnelma. Olit sitten sumuisilla kaduilla, hirttolavalla, maan-alaisessa salaisessa rangaistuslaitoksessa tai helvetin porteilla, niin immersio on täydellinen. Vihasit tai rakastit tätä peliä niin se johtuu sen ainutlaatuisesta tunnelmasta. Haasta ittes ja käy Silent Hillissä.


"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #16 : 21.07.2008 21:32 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW Silent Hill 2 jäi n. 3 tunnin jälkeen kesken... En jäänyt jumiin, mutta peli ahdisti niin helkkaristi etten vain kyennyt jatkamaan. Joka kerta kun yritin jatkaa, harhailin peloissani noin viiden minuutin ajan demonisessa maailmassa ja sitten vaihdoin peliä.

Ykkönen vielä meni hiinä ja hiinä, mutta kakkonen on ihan sairas peli.  Joten allekirjoitan tunnelman...
www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #17 : 21.07.2008 22:13 »
Pyramidhead Vieras
Ykkönen vielä meni hiinä ja hiinä, mutta kakkonen on ihan sairas peli.  Joten allekirjoitan tunnelman...

Minusta ykkönen oli pelottavampi ja ahdistavampi ainakin pinnaltaan. Pelissä oli jotenkin hämärämpi maailma ja nopeammat viholliset, joten itse pelaaminen oli ahdistavampaa (rosoinen grafiikka ja kankeammat kontrollit saattoivat vaikuttaa asiaan). Mutta noin muuten kakkonen saattaa kyllä olla ahdistavampi. Ja ainakin se on tunnelmaltaan paras osa sarjaa ja yksi tunnelmallisimmista peleistä ikinä. Ja oikeastaan pidän kakkososaa selvästikin muiden Silent Hillien yläpuolella, vaikka kaikki kolme ekaa olivatkin hyviä. Nykyinen suunta ei toistaiseksi ole oikein napannut. Ei sillä, kyllä tuollaista nelosen tasoista peliäkin pelaa. Vaikka moni asia ei toiminut niin kyllä se tunnelma korkealla oli siinäkin.

Edit: En nyt jaksa pidempiä pätkiä ruveta kirjoittelemaan, mutta muita tunnelmallisimpia pelejä mielestäni jo mainituista ovat ainakin Wind Waker, Metroid Prime ja Shadow of the Colossus. Näistä kaikista saatiinkin jo hyvät selitykset aiemmin. Lisäksi tulee mieleen peleistä joita ei vielä ole mainittu ainakin Majora's Mask ja ICO. Sen lisäksi seikkailupelien puolelta löytyy paljon tunnelmallisia tapauksia, joista voisin mainita päällimmäisenä ainakin Gabriel Knight -sarjan. katsotaan jos myöhemmin jotain tekstiä noista saisin aikaiseksi, jos joku ei ennätä apajille ensin.


« Viimeksi muokattu: 21.07.2008 22:28 kirjoittanut Pyramidhead »
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #18 : 21.07.2008 22:19 »
Omenarosvo Supersankari Jäsen Viestejä: 198 Basaaripisteet: 8 Profiili Mulla on Silent Hillit kaikki hyllyssä, mutta olen pantannut niiden pelaamista. En voi katsoa kauhuelokuviakaan ilman kuraa housuissa, joten olen suosiolla jättänyt ne pelitkin jonkun Resident Evil ykkösen jälkeen :)

Medievileitä olen yrittänyt hankkia jo muutaman vuoden, mutta en ole törmännyt sopiviin yksilöihin. Jos jollain on tiedossa ehjät kokonaisuudet kohtuuhintaan niin vinkatkaa ihmeessä!
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #19 : 21.07.2008 22:36 »
Silent Hill Jäsen Viestejä: 25 Basaaripisteet: 0 Profiili Päätin itselleni, että aktivoidun vihdoinkin tälle ihmeellisten ihmisten laudalle, sillä täällä meno vaikuttaa varsin hyvältä, hurjalta ja pätevältä. Kuten eräs tuttavani asian sanoiksi puki, ei tänne paljoa uskalla kirjoitella pätemisen uhalla, mutta nyt halusin tehdä muutoksen.

Täyttä asiaa.

Kuten nimimerkki omalta osaltaan kertoo, tältä zoukan kuvailemasta pelistä on ne parhaat kiksit saatu tunnelmasta ja pelottavuudesta. Vaikka toisaalta SH 2 on varmaan viidennen pelikerran jälkeen pientä inflaatiota tunnelmassa kärsinyt, on se edelleen tunnelmallisin peli i-k-i-n-ä. Kaikkien sattumusten summa on vain kaikessa nerokkuudessan mahtava. Edes SH 3 ei yllä samaan, sillä se jopa liian härö, jotta sen voisi ottaa vakavasti, ja taas The Room tuntuu tyhmältä. Failed.
Toiseksi suurimpaan tunnelmakertoimeen yltää yllättäen Gears of War. Co-Op, taustalla soi AC/DC, kello on 23.00 ja Locustit ottavat turpaan oikein kunnolla. Hyvä peliseura takaa oman tunnelmansa.

E: Sanasekoilua.
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #20 : 22.07.2008 19:33 »
Koo Jäsen Viestejä: 995 Basaaripisteet: 5 Profiili
Medievil oli synkkä ja adistava zombimättö, jonka edetessä pelko ja ahdistus vain kasvoi, vaikka välillä huumoriakin oli.
Tämä oli hyvä peli.
En pystynyt pelaamaan pienenä poikana ekaa kenttää pidemmälle :( Kieltämättä, harvinaisen pelottava tapaus. Se pelin ahdistava tunnelma on vaikea selittää, mutta jotenkin se vaan on niin masentavan synkkä. Originaali Dawn of The Dead tuo vähän samanlaisia fiilareita.

Editedit: Itselleni tunnelmallisinta peliä en osaa ihan suoralta kädeltä nimetä. Alkaa jo unohtumaan mitä kaikkea sitä onkaan pelannut._.
Viimeaikaisista voisin tylsästi sanoa Bioshockin. Mutta ehkä se on HL2. Ei helvetti sitä tunnetta kun ekan kerran käveli City 17:ssä. Siinä oli sitä jotakin. Secret of monkey Islandin hassunhauska piraattitunnelma on myös jäänyt mieleen. DKC 2 on myös lähinnä musiikkien vuoksi melko tunnelmallinen. Ja Rayman 1! Pelin iloinen ja psykedeelinen tunnelma yhdistettynä vittumaiseen vaikeustasoon, siinä on sitä jotakin. Max Payne 1 ja 2 on myös erittäin tunnelmallisia. Mutta, ei kyllä se tunnelmallisin on Driver. Ehdoton kaahauspelien ässä, sivuluisuja ja irtoavia pölykapseleita.


« Viimeksi muokattu: 22.07.2008 19:40 kirjoittanut Koo »
tallennettu
Re: Tunnelmallisin videopeli « Vastaus #21 : 26.07.2008 14:04 »
Azu Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it Jäsen Viestejä: 993 Basaaripisteet: 1 Profiili
Mulla on Silent Hillit kaikki hyllyssä, mutta olen pantannut niiden pelaamista. En voi katsoa kauhuelokuviakaan ilman kuraa housuissa, joten olen suosiolla jättänyt ne pelitkin jonkun Resident Evil ykkösen jälkeen :)
Minusta on jotenkin kummasti tullut hirveä pelkuri teini-iän edetessä ja ohittuessa. Pelasinhan mää nuo Resident Evil 1:t, 2:t ja parit muutkin kauhupelit joskus 9-11-vuotiaana nassikkana läpi ilman ongelmia, mutta nykyään jonkun REmakenkin pelaaminen tuottaa jo vaikeuksia ja RE4:ssäkin oli sen toimintapainoitteisuudesta huolimatta muutama todella ahdistava pätkä (se hissin odottaminen sen yhden ömppimönkiäisen kanssa ja sitä edeltävät pimeähköt käytävät... :( ). Minultakin löytyy hyllystä Silent Hillejä, mutta ykkönen on ainut, jonka olen mennyt läpi. Kakkosen aikoihin olin jo niin pelkuri, etten ole vieläkään läpäissyt sitä, vaikka olenkin minuutti minuutilta saanut pelattua sitä hieman pidemmälle vuosien saatossa.
Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval

Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves

Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade
tallennettu
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines