Pelaajalauta

No niin, huomenna pukkaa julkkaripäivää, joten onhan se pistettävä aihe pystyyn.

Itse haen pelin huomenna aamulla Gamestopista, kun tuli käytettyä "vie 2 peliä vaihtossa ja saat sen 1 eurolla" -tarjous hyväkseni. Eipä silti, olisi tämä varmasti täyden hinnankin arvoinen kevyesti ollut.

Ensimmäinen Uncharted oli aikoinaan hieno kokemus. Muikeat maisemat, nykyajan Indy-fiilis ja pelimaailman eheys muutenkin vakuutti. Itse nautin myös tulitaisteluista melkoisesti. Vain pelin pari viimeistä tuntia eivät iskeneet ihan niin kovaa kuin kaikki muu, mutta eivät ne kokonaisuutta riipineet mitenkään huoletuttavan paljoa metsään.


Kerrostalon korkuisilla odotuksilla tätä lähdetään pelaamaan. Moninpeli on itselleni tässä ehkä sivuseikka, mutta hyvähän se on jos se pystyy joitakin kymmeniä tunteja lisää viihdyttämään. Tai sitten saattaakin iskeä yllättävän kovaa ja se onkin menoa...


Kertokaahan fiiliksiä pelistä. Ainakin Azu näytti jo saaneen oman kappaleensa. Mistäs muut aikoo hommata?

MUISTAKAA SPOILER-TAGIT ERITOTEN JUONTA KOSKEVISSA PALJASTUKSISSA!

Gamestopista tuli varattua samalla tarjouksella, kun ei ollut oikein muutakaan. En ole jaksanut näitä yksinpelejä pitkään aikaan, joten saa nähdä olisiko tämä poikkeus. Moninpeli oli jäätävää paskaa, mitä nyt kerran jaksoin tuota betaa kokeilla. Co-oppia täytyy kuitenkin kokeilla.

Kyllähän tämä tulee jo varmaan huomenna noudettua. Samalla 2 peliä + euro tarjouksella pelin maksoin eilen, kun ei innosta laittaa peliin 60 €. Yksinpelin takiahan peliä odottelen, mutta ihan hauskan oloinen tuo moninpelikin on. Ainakin Co-opit varmaan tulee pelattua ja katsotaan paljonko sitä perusmättöä jaksaa ja ehtii tahkota. Kuitenkin mukava bonus ja yksinpelin takiahan tämä pitää ostaa.

Viihdyttävää ja vauhdikasta seikkailua odotellessa. Mukava jos olisi saatu kiipeilyö ja räiskimistä hyvin tasapainotettua(vaikka räiskintää taitaa piisata) ja tulitaisteluissa ei olisi liikaa venyttämistä.
Ykkönen oli nautittava kokemus ja toivottavasti tämä on parempi.

Taitaa olla Uncharted 2 muuten räiskintäpainotteisempi kuin ensimmäinen osa? Jos nyt olen ymmärtänyt arvosteluja lukeneiden foorumikeskustelijoiden jutuista jotain. Itse olen skipannut arvioiden lukemisen lähes tyystin.

Ykkösessä oli mielestäni ihan loppukahakoita lukuunottamatta osattu löytää tasapaino räiskinnän ja seikkailun välille. Vaikka näistä jälkimmäinen oli minullekin maistuvinta antia, niin kyllä ne räiskyttelytkin meni. Varsinkin kun sai käsiin Magnumin ja rynnisti apinan raivolla vihulauman kimppuun räiskimään olalta - vallantunne nousi uusiin lukemiin. Munakas mutka tuo iso M.

Mutta voehan jukupätkä, ei tässä meinaa nyt oikein housuissaan pysyä. Saankohan yöllä edes nukutuksi? Fiiikset ovat katossa, ja viimeksi olin näin täpinöissäni pelistä Super Mario Galaxyn kohdalla.  :)


Lautalaisten kesken voisi sitten sopia jotakin moninpelimittelöitä, jos kymmenkunta pelin hankkinutta online-räiskijää saadaan messiin.

Vähän olen vieläkin kahden vaiheilla, että pitäisikö sitä huomenna kipaista kaupan kautta ennen kuin painun syyslomalle vai ei. Expert Expossa hakkasin noin vartin verran peliä ja himo onkin siitä asti kasvanut enemmän kuin tasaisesti. Kaikkea kun on tunnuttu hiottavan aina räiskimisestä nyrkkitappeluihin ja ennen kaikkea hiippailuun. Kenttäsuunnittelukin tuntui ainakin kolmoschapterin alussa lupaavahkolta, joten periaatteessa jatko-osa on aikalailla sitä, mitä olen hiljaa toivonutkin, vaikka se tutkiminen ja varsinainen seikkailu nyt taitaakin jäädä taas vähemmälle.

Arght, what to do...

Päinvastoin, vähemmänhän tuota räiskintää tuntuu olevan, ainakin tähän mennessä (en taida olla ihan puolessa välissä peliä). Ensimmäisen 1-1,5 tunnin aikana ei ollut ammuskelua yhtään ja muutenkin monissa kohdissa voi hankkiutua eroon isosta osasta vihollisia ilman, että tarvitsee juurikaan vaivata liipasinsormea. Ehkä voisi sanoa, että tässä on enemmän toimintaa kuin edellisessä, mutta se ei läheskään aina tarkoita Trigger Happy meininkiä, vaan esim. takaa-ajoja yms.

Tähän mennessä tuossa ei myöskään ole ollut paria kolmea kohtaa enempää niitä edellisosan ärsyttäviä areenoita, joihin tuntuu tulevan jatkuvasti lisää ja lisää vihollisia. Ja nekin yksittäiset tuollaiset kohdat, joita on tullut vastaan, on suunniteltu huomattavasti paremmin kuin ensimmäisessä Unchartedissa.

Seikkailua sen sijaan on ollut huomattavasti enemmän. Puoleen väliin mennessä varmaan enemmän kuin ekassa Unchartedissa yhteensä. Kaiken lisäksi aarteet tuntuvat olevan tällä kertaa keskimäärin paljon vaikeammissa piiloissa, ainakin olettaen että minulla on jäänyt niitä välistä vaikka kuinka paljon. Yhdessä vaiheessa meni varmaan kolme tai neljä chapteria ilman, että löysin yhtäkään - ja yritin tosiaan löytää niitä... Ja tällä kertaa ne jaksaa ehkä etsiä kaikki ilman ohjeita, koska peli näyttää kuinka monta aarretta on löytämättä mistäkin chapterista. Ei mene aivan niin hakuammunnaksi kuin ensimmäisessä osassa.

:lol:

No ainakin betassa matchmaking oli huonointa mitä olen nähnyt ja pelinhaku todella hidasta. Kaipa nämä on lopulliseen korjattu.

Itse moninpelin pelimekaniikka on ihan hauska. Veikkanpa vaan, että MGO:ksi tämäkin menee mitä enemmän aikaa kuluu, eli porukka kävelee kaikki rifle-perksit päällä ympäri kenttää metsästämässä heduja. Jännää.

Apina skillit ja melee ovat tämän moninpelin parasta antia. Ja kämppereille tulee kylmää kyytiä (miksi Scarf esim varmaan pelistä ei tykännyt).

Läjäyttivät Gamestopissa sittenkin meikälle tuollaisen "limited edition collector's box" -U2:n käteen. No en valittanut, onpahan ainakin jokunen euro enemmän jälleenmyyntiarvoa.  :)

Hmmm.. Mitähän sitä seuraavaksi? Olen kotona, loppupäivä ylimääräisistä aktiviteeteista vapaana, pöydällä lojuu Uncharted 2...  ;D

Sorruin.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://img97.imageshack.us/img97/4830/dsc00470g.jpg)

Herääkin vain enää kysymys, että kuinkahan "Limited" tämäkin versio mahtaa olla :lol:

Mullekin myyjä lätkäisi "limited editionin", vaikka maanantaina toinen myyjä sanoi, että enää ei spessua saisi. No enpä tietenkään valittanut vaan otin pelin matkaan ja jos väärälle jätkälle meni spessu, niin syyttäkäämme myyjää. Eipä mikään kovin Limited taida olla kyseessä tämä versio. :D Sama peri eri kansilla ja taisi mukana jotain paskapaperia olla. Kampankoodia on myös mukana.

Saa nähädä miten hyvin ehtii pelailla, kun huomenna lähtö Lappeenrantaan ja muista peleistä Persona4 on vielä pahasti kesken ja sille aion jatkossakin peliaikaa suoda. Brutal Legend on myös varmaan tulossa, mutta en tiedä milloin saapuu ja mikä versio edes.

Moninpeli voi kyllä hyvällä porukalla olla oikein mukavaa hommaa. Co oppiin vaaditaan vain kolme ja isompiin karkeloihinkin ei tarvita kuin max 10.

Hoho, jos olisit oikeasti joskus pelannutkin minun kanssani, niin tietäisit että olen viimeinen henkilö, jonka löydät jostain kulmista jumittamasta. Miksi U2 vaikutti niin paskalta, on sen tyhjänpäiväisyys, ja juuri tuo "hauskuuteen" painottaminen. Eipä juuri kiinnosta pelata jotain deathmatchia kun se on toteutettu kuin MGO:ssa, eikä tuossa ollut edes mitään tyylitajua (jotain wall guyn näköisiä äijiä, jotka pitävät koko ajan jotain meteliä) tai sitä omaa fiilistä, joka vetäisi puoleensa. Tämän lisäksi melee oli mitä typerintä sohimista (molemmat kuolevat samaan aikaan) eikä hedareihinkaan ilmeisesti kuole ellei buustaa ukkoaan jollain perkeleen perkeillä. Se on sitä balanssia. Matchmaking ja kaikki muu tekninen hömppä puolestaan on jälleen toteutettu PS3-tyyliin päin... no tiedätte kyllä mitä.

Ei mun kuppi teetä, mutta PS3:llahan rima on totutusti alhaalla.

No hyvin harvoin noi on oikeasti Limited.. Muutama vaikeasti saatava on MGS4:n paketti johon on pakattu figuuri mukaan ja boxipuolelta Dead Risingin tinbox ja Oblivionin CE minkä mukana tuli kolikko ja kirja.

Kaksi ensimmäistä chapteria tuli läpäistyä alkupaloiksi. Koitan säännöstellä seikkailua jonkin verran, ettei herkku pääse loppumaan heti muutamassa päivässä. Kestäisi nyt edes tämän viikon loppuun.  :)

Mutta mutta.. Alku ei iskenyt aivan yhtä kovaa kuin ensimmäisen osan aivan fantastinen startti. Koska

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Hiippailu ei ole minulle kovin mieleistä puuhaa, ainakaan Unchartedissa. Alun tiukasta paikasta selviytyminen tarjosi toki upeita maisemia ja suuren budjetin elokuvan tunnelmaa oikein urakalla, ja takaumakerronta toimii sekä pitää kiinnostuksen tarinaan hyvin yllä.  Mutta silti viidakossa toilailu laskuvarjohypyn jälkeen maistui minulle U1:ssä hitusen paremmin.

Nyt en tarkoita että alku olisi huono tahi edes mikään valtava pettymys. Hyvää menoa se toki oli, ja uskon pelin parantavan edetessään. Toivottavasti tällä kertaa niin päin, että alku on se pelin vähiten hyvä asia.

Jos jonkun mielestä ekan Unchartedin viimeinen (ja ainut) loppari oli huono, niin oottakaahan kunnes pääsette Among Thievesin loppuun.  :/ Hardilla ainakin ihan käsittämätöntä tuskaa. Käsittämätöntä miten koko muu peli on parhautta, mutta sitten ei osata tehdä viihdyttävää lopetusta.

E: Siis OIKEEEEEESTI. Vittu mitä paskaa.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

 Ei riitä, että kyseinen loppari käyttää haulikkoa, joten viimeistään toinen osuma vähänkään lähempää tappaa tai ainakin haavoittaa Draken niin henkihieveriin, että raapaisu yhdestäkään luodista sen jälkeen tappaa varmasti. Nohou, loppari voi ampua toiselta puolen taistoareenaa ympäristön räjähtäviä pisteitä JA hän heittelee loppupuolella taistoa millimetrin tarkkuudella kranaattiryöpyn pelaajaa kohti, joita on hieman vaikeahko väistellä kun ne saattavat kimpoilla puista vähän miten sattuu. Eikä tuossakaan muuten mitään, mutta loppari on nopea, ketterä ja pystyy hyppimään 4 metrin korkuisia hyppyjä, puhumattakaan siitä, että usein on vaikea tietää missä loppari kulkee. Kun kuvittelet, että se on takanasi, se onkin juossut jotain toista reittiä ja ampuu kuoliaaksi sivulta. Tai se hyppää alatasanteelta eteesi, ampuu haulikolla -> kuolema.

(ei oo spoilereita itse juonesta, vain siitä mitä loppari tekee)

Jossakin chapterin 12:n hujakoilla muistaakseni pyyhällän. Lukemattomat pyhät lehmät suustani lentäneet ovat ja leuat pudonneet tatamiin maisemien ihmettelyn tiimellyksessä. Että paraneeko tämä? Kuin sika juoksuaan. Ihan alusta en digannut kuin ysillä, mutta jatko onkin ollut sellaista ilotulitusta, että raikaa.

Juonispoilia, kylläpä vaan:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Aaaaaw, sikasöpö Elena oli makeeta saada jengin jatkoksi. Draken ja tämän räiskyvät kemiat nousivat heti kunnolla esiin. Hitot siitä helkutin hyväpeppuisesta brunetista, ei se ole niin kiva kuin Elena. Oletettavasti tästä nyt sitten jonkinlaista (pelin mittapuussa) kolmiodraamaa kehitellään, toivottavasti Drake valitsee oikein. 

Sen Nepal on tarjonnut huimasti räjähtävän hienoja kohtauksia: kopteria vastaan taistelu, kameramiehen saattaminen, Elenen ja Draken pako... Ihan helkutin hienoa kamaa.

Jotenkin tuliluikkujen käyttäminen on munakkaampaa tässä kakkosessa. Colt on edelleen suosikkieni joukossa, ja jos sen käsiini jostain saan vihollislauman läheisyydessä, niin ruojat saavat tuta kuka on se äijä talossa.

Aarteet on tosiaan aika hyvin kätketty tällä kertaa. Olen niitä yrittänytkin jonkin verran kuikuilla, mutta tässä vaiheessa peliä mukaan on tarttunut niitä alle 15, minkä oletan olevan hyvin vähän. Noh, lisäläpipeluut on sitten reliikkien jahtaamista varten.

w00t! Läpi meni! Helvetti meinasin vielä lopussa kämmätä, ruutu oli jo ihan väritön, mutta sitten vihu ei kuitenkaan ampunut haulikollansa vaikka seisoin suht kauan ilman suojaa, joten sain viimeisteltyä työn!

Jos ihan pelkästään pelattavuuden kannalta tätä peliä lähti arvioimaan, niin, varsinkin juuri tuoreeltaan Mirror's Edgen ja Batmanin jälkeen, ei tämä nyt niin kovin kummoinen peli ole.
Kummatkin Mirror's Edge ja Batman pistävät paljon painoa hahmojensa liikkeille sekä varsin vaivattomasti ja pienellä vaivalla tunnen olevani kummassakin pelissä kykenevä tekemään uskomattomia ja sulavia liikkeitä ja suorituksia ilman, että tuntisin pelin mitenkään ohjaavan liikkeitäni, vaikka se niin ehkä tekeekin.
Unchartedin Drake taas tuntuu oudon painottomalta. . . Jotenkin pystyn tietämään koska olen tarkalleen katon reunalla juuri siinä kohtaa jotta hyppyni onnistuu Mirror's Edgessä näkemättäni edes koko katon reunaa saati sitten Faithin jalkoja. Unchartedissa taas useiden hyppyjen jälkeen tuntui käyvän uskomaton tuuri, joskus Draken liikkeet tuntuvat olevan kamalan sätkiviä ja hypättäessä mies tuntuu käyttävän kengurukenkiä. Vai enkö vain ole tottunut Unchartedin ohjaukseen?

Muuten peli on ollut joskus jopa henkeäsalpaavaa pelattavaa. Hieman epämukavasta ohjauksesta lukuunottamatta ne hieman hitaammat pomppimiskohdat ovat olleet varsin hauskoja, mutta se pieni Shenmue 2:den neloslevyä muistuttava kylä-kohta on ollut minun pikkuinen suosikkikohtani. Jotain hienoa pelin räiskimisessäkin on, tykkään miten aseet eivät ole pelkkiä lisäammuksia omaan aseeseen; vaan enemmänkin tulee löydettyä ase maasta, räiskittyä hektisesti sillä eteensattuvia vihollisia ja ammusten loputtua heitettyä tyhjä ase pois ja napattua seuraava maasta löydettyä ase tilalle.

Pari chapteria jäljellä ja heti into laski kun Azu valitteli viimeisestä pomosta. No, saa nähdä mitä sieltä nyt sitten eteen tulee.

Uncharted 2 on nimenomaan elämys isolla E-kirjaimella. Siinä missä ND:n pojat ovat laittaneet pelaajan konkreettisesti pelaamaan helvetin hienot ja elokuvamaiset toimintakohtaukset, moni kehittäjä olisi tehnyt niistä pelkkiä välinäytöksiä. Hienoja välinäytöksiä, mutta ilman minkäänlaista interaktiota. Homma on kertaluokkaa siistimpää kun hommat pääsee hoitamaan itse, vaikka putkea kuinka edessä olisikin ja käsikirjoitettua latua eteenpäin suihkittaisiin.

Tässä vaiheessa suosikkipelieni ykkösnimi SMG vapisee peloissaan. Mutta kantaako U2:n voima sinne asti? Ja maistuuko se yhtälailla vielä toisenkin läpipeluun aikana? Suuria kysymyksiä, johon vastauksia en kykene tältä seisomalta tarjoamaan.


Joidenkin sanaleikkien Suomenkieliset käännökset ovat muuten melko huvittavia:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Vitsi "hikoilen kuin huora kirkossa" kääntyikin muotoo "hikoilen kuin sika saunassa" 

Nojoo, ei tuo lopulta ollutkaan enää NIIN älyttömän ärsyttävä. Piti vain oppia se lopparialue kunnolla, että osasi juosta oikeisiin paikkoihin piiloon ja että tiesi mistä päin loppari voi mahdollisesti tulla. Ja jos pelaat Normalilla etkä Hardilla (?), niin onhan tuo sittenkin heti kertaheitolla astetta helpompi ja siten saattaa ehkä olla jopa ihan miellyttävä kokemus, luulen ma. Lähinnä Hardilla ärsytti se, kuinka helposti homma saattoikaan kusta totaalisesti. Aluksi menee hyvin, sitten lentääkin kranu eteen etkä oman toilailus takia saa väistettyä sitä ja se on kaputt.

Paljon hyvää tässä pelissä on. Maisemat ovat huikean hienoja, hahmot karismaattisia, taisteluihin on saatu vaihtelevuutta eri aseilla ja vihollisten hoitaminen "stealth takedowneilla" on toivottu lisä. Juoni olisi tosin saanut olla vähemmän kliseinen.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ikuisen elämän antava vesi/pihka ja sitä havitteleva pahis on niin usein käytetty juttu. Olisivat saaneet kehittää jotain vähän erilaisempaa. Lähtökohdathan oli tosi lupaavat. Marco Polo ja hänen kadonnut laivastonsa. Mitä kaikkea jännää tuosta olisi voinutkaan kehittää.

Hardilla oli pari kohtaa, joissa meinasi mennä hermot.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ekan kerran, kun kohdataan Shambalan varsijousivartijat, ja toisen kerran lopputaistelussa. Varsijousityypit kesti ihan pirusti kuritusta, kun taas itse kuoli parista osumasta niiden sarjatulijousista. Varmaan parikymmentä kertaa tuli kuoltua tuohon kohtaan.
Lopputaistelu oli taas niin turha ettei mitään rajaa. Jotain kekseliäämpää olisivat voineet keksiä kuin "räjähtäviä tynnyreitä" tähän. Pirun vaikeakin tuo oli hardilla, kun vertaa muihin pelissä olleisiin taisteluihin. Menihän se sitten, kun juoksi ympyrää, kieri ja hyppi niin maan perkuleesti ja lisäksi valitsi pari kohtaa missä räjäyttää tuon pihkan.

Oikeasti ei nämä loppubossit vaan toimi tämmöisissä seikkailupeleissä. Crushingilla nämä ovat varmaan tosi herkkua.

Monipeli on hauskaa, kunhan on vain ensin onnistunut pääsemään peliin mukaan. Ärsyttävän hidas tuo matchmaking ja erroriakin pukkaa aina välillä.

Charted - Normal

Ja olihan se eeppistä pelattavaa. Vähän vajaaseen puoleen väliin asti olin liikenteessä vielä "ihan ok" -fiiliksin, mutta kyllä sitä kummasti alkoi nuorempikin innostua, kun kiukaaseen lisättiin löylyä niin huimien tapahtumien kuin jo pelkkien maisemienkin avulla. U2 on todellakin elämys.

Drake's Fortunea pelatessa silloin tällöin vastaan tullut turhautuminenkin vältettiin oivasti, kun tekemistä oli jatkuvasti vähän eri tyyppistä. Joskus toki tuttuun tyyliin kiipeillään sekä räiskitään, ja lähes aina siinä sivussa etsitään aarteitakin, mutta peli-ilon säilymisen turvaa kummasti vielä muutamat pienemmät tapahtumat, paremmalta tuntunut rytmitys sekä hiippailu.

Juurikin hiiviskely varmistikin hienosti, ettei varsinkaan pelin loppupuolella vihollisen näkeminen johtanut puolitoistavuotiseen depressioon, ja mahdollistipa sen olemassaolo samalla useassa kohdassa vieläpä hieman taktisemmat taistelut. Alueilla kun pystyi sijoittumaan nyt hieman paremmin ennen luotisateen alkua, ja pystyihän sitä halutessaan pistämään suuria määriä vihujakin päiviltä jo näin etukäteen. Kenttäsuunnittelukin kun rokkaa, on pelaaminen yhtä hubaa.

Koko komeudenhan tietenkin kruunaa pelin hyvät hahmot ja dialogi, jotka jo yksinään pitivät minut pelin parissa "vielä ne toiset pari tuntia". Onpahan hattua myös nostettava siisteille musiikeillekin ja ylipäätänsä mukavalle äänimaailmalle, joka tapahtumarikkaissa tilanteissa sai parhaimmillaan huiman tunnelman aikaiseksi.

Mukava peli siis :) Jossain vaiheessa hardilla uusiksi.

Mites olisi jos tässä joku ilta yritettäisiin saada kunnon moninpelimittelöt boardilaisten kesken? Itse olen testannut toistaiseksi vain eliminationia. Hauskaa oli, vaikka omat mp-taidot eivät vielä kovin huikeat olekaan :)

Läpi napsahti tänä aamuna normaalilla vaikeuasteella.

Täydellinen? Valitettavasti ei. Loppua kohti Uncharted 2 ei maistunut enää ihan yhtä makoisalta kuin puolivälin parhaina hetkinä.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

On mielestäni uskomatonta, että tässä sorruttiin tekemään samat erheet kuin ykkösessä, vaikka niistä nostettiin aikanaan kohtuu suuri äläkkä. Tarkoitan, että lopussa vastaan asteli taas huikean kestäviä ökömököjä varsijousineen. Eivät ne sentään mitään zombeja olleet, mutta taas pelistä olisi jäänyt paljon parempi maku ilman niiden olemassaoloa.

Lisäksi ahtaat väijiytystaistelut, joita loppupuolella peliä oli ripoteltu reitin varrelle avokätisesti, tuntuivat vähän pelin tahalliselta pitkittämiseltä.

Shambalassa meininki ei ollut ihan niin makeaa kuin se olisi voinut olla. Tässä kohtaa hukattiin mielestäni vähän potentiaalia. Yksi esimerkki on viimeinen bossi, joka oli itselleni melkoinen pettymys. Siinä ei oikeastaan tullut kunnolla sellaista finaalin makua suuhun.


Peli ei siis ole täydellinen edes elämyspelaajalle. Siinä on kuitenkin niin tunnelmallisia ympäristöjä, älyttömän makeita kohtauksia ja esimerkillistä hahmojen välistä vuorovaikutusta, että tuollaiset sinällään kohtuu merkittävätkin viat ovat niiden rinnalla lopulta aika pieniä. Eivätkä estä sitä, etteikö peli olisi silmissäni hitusen parempi kuin ensimmäinen osa. Molemmat ovat jokatapauksessa loistavia seikkailupelejä.

Pelin teknisestä toteutuksesta pitää yhtyä siihen ylistykseen joka kaikkialla korviin lankeaa: miten hitossa tämä on ollut mahdollista tehdä 1,5 vuodessa? Jo junakohtaus riittää lyömään ällikällä.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Minua nuo eivät ideana haitanneet ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Pidin ensimmäisessäkin pelissä niiden ömppien tuomasta vaihtelusta. Among Thievesissäkin ne onnistuivat olemaan varsin "pelottavia" vastustajia. Iski paniikki heti kun sellaisen näki rynnivän päin. Mutta ND epäonnistui niissä juuri siinä mielessä, että niistä on tehty niin älyttömän kestäviä tuliaseita vastaan. Ei ole mitään järkeä, että joku antiikkinen varsijousi tappaa ne parista osumasta siinä missä millä tahansa muulla aseella niihin saa osua montakymmentä kertaa ennen kuin ne kaatuvat.

Vaikka lopussa oli tosiaan ehkä pari tulitaistelua liikaa, jotka oltaisiin mielestäni voitu korvata vielä vähän enemmällä seikkailulla/ongelmanratkonnalla, niin eivät ne sinänsä pelin pitkittämiseltä tuntuneet, koska ne olivat aina niin pieniä ja lyhyitä taisteluita, joihin ei yleensä mennyt (ehkä yhtä kohtaa lukuun ottamatta) muutamaa minuuttia kauemmin aikaa. Olisi ollut eri asia, jos ne olisivat olleet ensimmäisen pelin kaltaisia taisteluita, joissa lappaa porukkaa koko ajan lisää ja yhteen paikkaan oltaisiin pysähdytty pidemmäksikin aikaa. Mutta niistä tosiaan pääsi suht nopeasti ohi, joten eivät ne niin häirinneet. Ainakaan minua.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Hardilla kyllä tuli melkoinen finaalin maku suuhun. Tietty jatkuva kuoleminen alkoi vituttaa, mutta kunhan oppi tosiaan liikkumaan tuon tulitaistelun alueella kunnolla, niin sitten taistelu super-Lazarevicia vastaan oli lopulta melko jännittäväkin, joskin edelleen täynnä pelisuunnittelullisia tyhmyyksiä. Ei kyllä edelleenkään mikään maailman paras viimeinen loppari, mutta en sitten tiedä miten Unchartedin kaltaisessa pelissä edes saisi aikaiseksi mitään hirveän hyvää lopparitaistelua. Sinänsähän ND pysyy noidenkin suhteen melko uskollisena lähdemateriaaleilleen. Niissäkin on sellaisia "sankari huomaa pahiksen jalan takertuneen koukkuun, joka on kiinni jyrkänteen reunalla olevassa härvelissä, hän ryntää työntämään laitteen alas jyrkännettä ja pahis menee mukana" ratkaisuja.

Vaikka hajosin täysin viimeiseen loppariin, niin kyllä tuo on mielestäni kokonaisuutena selkeästi Drake's Fortunen yläpuolella. Kaikin puolin monipuolisempi, isompi ja parempi toimintaseikkailupläjäys, niin tarinansa, pelattavuutensa kuin teknisen toteutuksensakin puolesta.

Luulen, että tämä tulee vielä nousemaan lisäläpipeluukertojen myötä omassa arvostustaulukossani. Jopa ihan henk.koht. TOP kymppiin asti.

Isoveli tulossa vierailulle ensi viikolla, niin pitää tämä läpäistä pikaistunnossa kun haluaa nähdä pelin tarinan. Se mies ei välitä seikkailupeleistä pätkääkään, mutta aikoinaan katsoi haltioituneena kun pelasin U1:n läpi. Sekin puhuu omaa kieltään miten kiehtovat hahmot ja asetelmat näistä peleistä löytyy.

Mulle muuten sopis huomenna vaikka joku coop-sessio. Tää viikonloppu on pitänyt lukea - tai siis "lukea" - maanantaiseen tenttiin, joten annoin U2:n isoveljelle pelattavaksi viikonlopun ajaksi. Huomenna haen sen takaisin, joten joskus illalla vois testata miten hyvin tuo yhteistyö onnistuu.

Coop oli kyllä hauskaa mättöä Hardilla, kun koko ajan jompi kumpi semi-kuoli ja toisen piti juosta luotisateeseen pelastamaan kuolemassa ollut tyyppi, mikä johti aika jänniin läheltä piti -tilanteisiin. Sekin oli varsin mukava huomata, että Hardilla viholliset oikeasti rynnivät kohti, ne kestävät Shotgun-pirulaiset mukaan luettuna. Iskee paniikkia kun ne eivät enää löntystäneetkään hitaasti päin, vaan juoksevat suoraan kohti kämäistä suojaasi.

Harmi vain, että noita cooppitehtäviä ei ole kuin kolme kappaletta. Ne jaksaa kyllä pelata useampaankin kertaan läpi, koska ne tulee pelattua joka kerta hieman eri tavalla läpi (vihollisia kun tulee aina vähän mistä sattuu, niin ei tule aina oleskeltua samoissa piiloissa), mutta ois Naughty Dog voinut tehdä noita vielä muutaman lisää.

Omalla osalla peli on myös mennyt läpi ja aikaa kului 11 h 15 min ja aarteita tarttui mukaan 55. Kestoa oli juuri sopivasti tälläiselle pelille. Olihan nuo aarteet paremmin laitettu mukaan, kuin ykkösessä, mutta ei silti mikään hauskin ratkaisu nämä pienet välkkyvät pisteet. Itse peli oli todella hyvä ja paransi kyllä ensimmäisestä osasta ja varsinkin hiippailumahdollisuus toi vaihtelua taisteluihin. Muutenkin varsinkin normaalilla pelatessa taistelut pysyvät mukavan monipuolisina, kun pystyy taistelemaan vähän räväkämmilläkin tyyleillä. Ekat 18 kappaletta peli pysyi loistavasti kasassa ja rytmitys toimi mainiosti. Sen jälkeen homma ei pysynyt omaan makuun aivan tasaisena, vaikka huppuhetkiä koettiinkin. Suurimmaksi ärsykkeeksi koituivat ylikestävät vihut, joita loppuvaiheissa tuli turhan paljon.

Jo ykkösosassa harmitusta aiheutti vihujen kestävyys ainakin vaikeimmila vaikeusasteilla ja ND pistää vain lisää vettä myllyyn. Erikoiskestävät soltut rikkovat pelin fiilistä ja turhauttavat yksinpelissä. Moninpeliin ne sopivat paremmin. Jos superhaulikkomies vaatii ainakin kolme osumaa haulikosta ylävartaloon kuollakseen lähietäisyydeltä, niin on jotain pielessä. Varsinkin kun Drake voi kuolla jo ensimmäisestä. Ja Gatlin äijää saa ampa ihan singolla ja se vain horjahtaa. Loistava toimintapeli kuitenkin ja elämysjunan kyydissä oli oikein mukava olla. Huikeita kohtauksia piisaa pelissä ja aseet osattiin myös laskea käsistä aina välillä. Rauhallisissa kohtauksissa oli ainakin yhtä hyvä fiilis, kuin toiminnassa ja niitä olisi voinut vähän lisää myös olla. Niin ja ihmettelen vain miksi se vaikein vaikeusaste ei voi aueta suoraan ensimmäisen läpäisyn jälkeen.

Moninpelikin on oikein hauska tuttavuus ja sitäkin on jonkin verran tullut pelattua. Co oppeja kyllä on enemmän kuin ne 3 kenttää. Tuon perus co-opin lisäksi, kun pelistä löytyy myös survival ja gold rush co-op-tilat. Survivalissa tulee kyllä hyvä fiilis, kun pääsee ne kaikki 10 hyökkäystä läpi kovan taiston jälkeen. Pelin haku publalla voisi kyllä toimia paremmin ja Co-oppia suosittelen vain kaverilistan tyyppien kanssa ja ei siihen publalta edes seuraa taida löytyä. Oma psnid on Rirpe jos kiinnostaa lisätä, vaikka co-oppia varten.

Hyvä peli, kustu loppubossi. Moninpeli on hubaa, mutta käyttöliittymä aika kura. Miksei näitä voi toteuttaa kuten pc:n moninpeleissä? Rasteja ruutuun millaisen pelin haluaa ja serverilistaa naaman eteen, ainoa oikea tapa. Ajatuksena oli hankkia tästä Platinum trophy kuten Drake's Fortunestakin, mutta taitaa jäädä hankkimatta jos ND ei patchaa Lazarevichia järkevämmäksi. Kummallisuutena peli on kaatunut glitchin jälkeen tai ilman sellaista pari kertaa sekä yksin- että moninpelissä. UC1 ei crashannut mulla koskaan.

Crushingilla läpi! Loppari aiheutti taas vitutusta, kun kuolin oman häsläämisen takia sen viimeisessä vaiheessa pariinkin otteeseen. Mutta kyllähän se meni lopulta läpi, kun oli tarpeeksi vikkelä jaloistaan, hoksasin käyttää omia kranaatteja vasta loppupuolella taistelua enkä kämmäillyt reittivalintojen suhteen.

Vielä olisi parikymmentä aarretta löytämättä. Voisi alkaa metsästelemään niitä.

E: Huzzaah! Platina!

Haha toi loparihan oli ihan heittopussi. Shoot the glowing blue orbs. Kuolin kahdesti.

Ja ihan ok pelihän tämä kun jaksoi jopa loppuun asti vetää. Välillä veti vertoja Dead Spacellekin.

Mä muistin että sä et pitänyt Dead Spacesta. :f

Millä vaikeustasolla?

Ja lollero, onhan tää kaikin puolin Dead Spacea parempi.

Eipä oikeastaan millään tapaa. Tai no, moninpelin ansiosta pääsee aika lähelle Dead Spacea kokonaisuutena, mutta yksinpeli ei napannut muutamia mahtavia kohtauksia lukuun ottamatta ainakaan itselle lähellekään Dead Spacen tapaan.

Hard tietenkin.

Ja mun mielipidehän on tunnetusti sinun vastaavaa parempi.

Tunnetusti.

Toisen kerran läpäisin tämän juuri, tällä kertaa Hardilla. Samalla tuli noukittua loput aarteet ja parit Trophyt, jotka ekalla kerralla jäivät väliin. Ainoa puuttuvat Trophy on tällä hetkellä se, minkä saa kun pelaa pelin läpi Crushingilla. Tuo onkin sitten seuraavaksi edessä, joskaan en tiedä milloin tuohon ryhdyn.

Saatanan hyvä ja nätti pelihän tämä kyllä on vielä vuosi julkaisun jälkeenkin, ei siitä mihinkään pääse  :)

Uncharted 2 on muuten naurettavan helppo Crushingilla. Mun kaltainen paska pelaaja läpäisi sen ongelmitta. Muutamaa kohtaa joutui hinkkaamaan, mutta missään vaiheessa ei tullut seinää vastaan.

Joo eipä se ensimmäinen osakaan mitenkään erityisen hankala ollut. Senkun pitää pään piilossa ja ottaa rauhallisesti, niin siinähän se menee suht helposti.

Jos sitten jossain bongaatte näistä kahdesta pelistä hyvän tarjouksen, niin saa linkittää. Jo jonkin aikaa on tehnyt mieli ostaa Unchartedit pois, mutta ei ole vielä sattunut silmään sopivalla hinnalla.