Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Mun eka muisto tästä pelistä on MoonTV:n alkuajoilta, jolloin siellä pyöritettiin pelien introvideoita jostain syystä ja MGS:n sukellusvenesetti oli yksi niistä. Näin sen kymmeniä kertoja ja se vaikutti ihan sairaan makeelta. Ensimmäisen kerran pääsin peliä pelaamaan kaverin synttäreillä, ja sittemmin useissa muissa tilanteissa. MGS:n läpipelaamiseen itse menikin sitten aikaa(vaikka melkein koko peli olikin jo kavereiden kautta koettu), kun meillä ei konsoleita tuohon aikaan ollut, ja vasta PS2:n aikoihin hommasin kaverin kautta pelin itselleni ja tinttasin läpi. Puhdasta neroutta tottakai, ja edelleen lempipelejäni kautta aikojen. Ne hahmot, se tarina, se toiminta. Pomotaistot vievät toki potin, mutta ikimuistoisia tilanteita on kymmeniä muitakin. Paniikin tunne, kun syöksyy sniperin perään Merylin jäädessä kitumaan, tai se hätäruikuli joka napsahti, kun Otacon huutaa naama vääränä stealth-sotilaiden olevan Snaken kanssa samassa hississä. Huhhei.
Viime läpipeluusta on pari vuotta, mutta seuraava kerta lähestyy parhaillaan, kun (hitaasti mutta varmasti) pelailen Subsistencea läpi osana jokin aika sitten viimein aloittamaani MG-maratonia. Mikä onkin hyvä, sillä pelkästään tämän muistelohetken vuoksi syntyi kova hinku päästä taas tämän helmen pariin.
Niin, kerran olen itsekin pelannut Twin Snakesin läpi, ja olihan se mainio tottakai, vaikkakin Epin mainitsemat ohjauksen tuomat helpotukset sekä ne surullisen kuuluisat välivideot jättävätkin sen alkuperäisen varjoon. Itse tuhouduin ehkä eniten niille Liquidin kaiteella heittämille perhosvolteille samalla, kun äijä luennoi geenibiologiasta. Out of place, anyone? Kiva kuitenkin, että tällainen on tehty mainiota peliä kunnioittamaan, ja tuomaan sitä myös nuoremmille sukupolville pelattavaksi.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu