Lisäksi ahtaat väijiytystaistelut, joita loppupuolella peliä oli ripoteltu reitin varrelle avokätisesti, tuntuivat vähän pelin tahalliselta pitkittämiseltä.
Vaikka lopussa oli tosiaan ehkä pari tulitaistelua liikaa, jotka oltaisiin mielestäni voitu korvata vielä vähän enemmällä seikkailulla/ongelmanratkonnalla, niin eivät ne sinänsä pelin pitkittämiseltä tuntuneet, koska ne olivat aina niin pieniä ja lyhyitä taisteluita, joihin ei yleensä mennyt (ehkä yhtä kohtaa lukuun ottamatta) muutamaa minuuttia kauemmin aikaa. Olisi ollut eri asia, jos ne olisivat olleet ensimmäisen pelin kaltaisia taisteluita, joissa lappaa porukkaa koko ajan lisää ja yhteen paikkaan oltaisiin pysähdytty pidemmäksikin aikaa. Mutta niistä tosiaan pääsi suht nopeasti ohi, joten eivät ne niin häirinneet. Ainakaan minua.
Eivätkä estä sitä, etteikö peli olisi silmissäni hitusen parempi kuin ensimmäinen osa.
Vaikka hajosin täysin viimeiseen loppariin, niin kyllä tuo on mielestäni kokonaisuutena selkeästi Drake's Fortunen yläpuolella. Kaikin puolin monipuolisempi, isompi ja parempi toimintaseikkailupläjäys, niin tarinansa, pelattavuutensa kuin teknisen toteutuksensakin puolesta.