Tuo palavasta rakennuksesta pakeneminen oli aivan henkeäsalpaavaa pelattavaa. Kaikki näytti niin upealta, että oli suuri kiusaus vain jäädä tuijottelemaan niitä liekkejä! Ensimmäistä kertaa pelattaessa varsinkin to chapteri oli kyllä mahtava kokemus. Ja kuten sanottua, tulitaisteluitakaan ei oltu ängetty väkisin tähän liikaa, vaan sopivasti pääsi pamauttelemaan vihuja päiviltä.

Ranskan visiitti on nyt siis tehty ja Syyrian linnake kutsuu. Saapa nähdä millaista menoa siellä.

Baarikahakka oli hieno aloitus pelille ja 20 vuotta aiemmin -pätkä oli myöskin hienoa meininkiä, nuorella Drakella pelaaminen oli oikein hauskaa. Tulitaisteluita ei tosiaan vielä ole oikeastaan ollut, pari laukausta on päässyt ampumaan. Toivottavasti niitä ei myöskään tule ainakaan samassa mitassa kuin toisessa osassa. Huippupeli sekin mutta kyllähän sen loppupuoli oli pettymys kun pääpaino oli ampumisessa.

Syyrian linnan loppukohtauksessa oli ihan hyvä jippo se Charlien pieni hämäys. Luulin oikeasti, että ei kai se nyt saatana vieläkin vaikuta se mömmö, mutta ei sentään. 

Yemenissä taas Draken hallusinaatiokohtaus oli aika pimeätä settiä ja sen jälkeinen keskustelu varsin mielenkiintoinen. Eli Nathan Drake ei siis olekaan oikeasti Nathan Drake?

Myrskyävä meri ja laiva oli kyllä todella upea ympäristö, mutta sääli että sekin oli tavallaan spoilattu esittelemällä tuota kohtausta etukäteen.

Chapterin 15 loppu oli hieno, kun Drake paukkasi sisään Elenan huoneeseen jälkimmäisen suureksi hämmästykseksi. Hienosti ovat Elenankin tähän saaneet mukaan ja Draken ja Elenan interaktiota on hauska seurata. Varsinkin tuo 15. chapterin loppu oli hieno, kun Drake nukahti sohvalle Elenan syliin. Jotenkin tosi epä-pelimäinen kohtaus ja muistuttaa vaan hyvin siitä, miten lähelle elokuvaa nämä tämän pelisarjan välivideot ovat joka suhteessa.

Laivojen hautuumaa. Siis aivan sanaton! Ehkä komeinta vettä mitä peleissä ollaan nähty toistaiseksi ja se näky, kun kuvakulma avasi näkymän koko romuttamoon Draken ollessa tikapuilla... Menin rehellisesti sanoen tuossa täysin sanattomaksi. Tämä on ensimmäinen kenttä tässä pelissä, joka tuntui graafiselta tasoltaan olevan kuin toisesta maailmasta.

Elenan tuonti juoneen oli tietty mukavaa, vaikka ei millään lailla yllättävää olekaan. Tarinankerronta on ollut tähän mennessä totutun loistavaa - ja jopa hieman edellisosia parempaa ja hiotumpaa. Odotan jatkossa varsinkin Draken ja Elenan yhteisiä kohtauksia, diggaan kovin näiden hahmojen dynamiikasta.

Kuten sanottu, oli aavikkolle sijoittunut chapteri ainakin minulle yksi visuaalisesti upeimpia hetkiä pelien parissa. Dyynit ja silmänkantamattomiin ulottuva näkymä oli kyllä tehty niin hienosti, että ei voi käsittää. Samaten Draken "selvitymiskamppailu" oli tehty hienosti kaikin puolin.

Positiivinen ylläri lopusta oli myös loppubossin puuttuminen. Ihan hyvä vaan, koska joku päälleliimattu tappelu olisi vähän latistanut tunnelmaa. Akka hukkui hiekkaan ja sillä hyvä, ei siinä sen enempää tulitaistelua tarvita.

Olin myös suhteellisen tyytyväinen, ettei Sully kuollutkaan vaikka hetken aikaa vähän siltä näyttikin. En uskonut, että ND menisi tappamaan yhden päähenkilöistä noin vain. Mutta onpa tässä pelissä kyllä aika paljon tuota trippailua  

Hämähäkeistä olisi ollut kiva tietää vähän lisää. Mitä ihmettä ne edes olivat ja miten niitä oli niin vitusti ja monessa eri paikassa. Ilmeisesti joku ansajärjestelmä, mutta lisätieto olisi ollut poikaa.

Marlowesta ja Talbotista sekä heidän järjestöstään olisi voinut hieman lisää kertoa. Sen olisi myös voinut selittää, miten Talbot selvisi siitä Cutterin laukauksesta Syyriassa niin nopeasti. Luotiliivi vai jotain yliluonnollista? Samaten sen, miten miekkonen aina onnistui haihtumaan kuin tuuleen..

Diggasin, miten Sullyn "kuolemalla" ajettiin motivoimaan pelaajaa räiskimään raivon vallassa loppupuolella. Itse toki epäilin voiko kuolema olla aito, mutta silti sen otti henkilökohtaisesti ja halusi räiskiä vihollisia naamaan kahta kauemmin. Mielestäni hyvä veto ja motivaattori loppupuolen räiskintöihin.

Loppubossin puuttuminen ja mörköjen uupuminen tarinasta oli myös piristävää kahden edellisen pelin jälkeen, jotka mielestäni olivat heikoimmillaan lopussa. U1:n zombit ja U2:n karvapeitteiset alkuasukkaat eivät oikein olleet mieleeni. Laatu pysyi tasaisemmin yllä U3:ssa.

Juoni lopetettiin myös hyvään kohtaan ja Drakekin joutui tekemään merkittävän uhrauksen sormuksensa pois antamisen muodossa. Toivottavasti U4:n alussa Nathan ja Elena eivät taas ole välirikossa, sillä se olisi jo vähän vanhan toistoa.

Itä-Ranskan viidakoihin. Jännällä odotetaan mitä seikkailuja sieltä löytyy.

tappelu

Tietyiltä osin loppu muistutti jo hieman liikaakin kakkosen loppua, mutta se miten kaupunki vajosi hiekkaan ja hypitään vajoavilla tasanteilla, huh miten siistiä se oli

Muuten meni mallikkaasti, mutta voi v*ttu neljää viimeistä chapteria! Varsinkin kohta, jossa panssariautot piti räjäyttää singolla. Vihollisen tuli oli niin railakasta, että vaikka ammuin tarkka-ampujat (ja sen sinkomiehen), niin en ikinä päässyt singolle asti, vaan panssariautot ampuivat minut. Sitten kun pääsin, niin hädissäni ammuin puolet raketeista ohi ja sain vain yhden auton räjäytettyä. Onneksi vihut auttoivat ja tuhosivat toisen auton omilla kraanateilla!  
Visuaalisesti peli jäi mieleen "keskellä Ranskaa olevasta viidakosta. Ei chapterin läpi vetäminenkään oikeen kiinnostanut, kun koko ajan piti ihailla maisemia.
Chapterit olivat myös minusta pidempiä kuin kakkosessa, joka minulle ainakin maistui. Tarina oli myös mielenkiintoinen ja paljon juonenkäänteitä. Varsinkin Cutterin kääntyminen Talbotia vastaan ja viimeisten chapterien sekoilut Draken hallusinaatioiden johdosta.

piti sukellella vihollistulta karkuun niiden laivanromujen seassa, ennen risteilijäännousua.

Lopetus oli sellainen ookoo, tuli todella vähän UC2 mieleen. Risteilijäkohtaus oli pirun komea, mutta aika lailla irrallaan muusta juonesta. Syyriaa vihasin, sillä pelkällä hiiviskelyllä sitä ei vain voi vetää läpi. Jossain kohti on vain pakko ampua ilmaan ja odottaa, että vartijat saapuu paikalle. Ja kuka helvetin Talbot, ja miten se pystyi aina katoamaan? Aavikolla vaeltelu oli tehty niin komeaksi, että leuka todella loksahti auki. Lopussa tosiaan räisikintä nousi liian suureen osaan.