Pelaajalauta

Jenkkijulkaisupäivä näillä näkymin 2.3.2012

Games Radarin E3-hands-on kesäkuulta (http://www.gamesradar.com/e3-2011-ssx-hands-on-preview-dont-worry-this-is-still-the-ssx-you-love/)

IGN:n previkka syyskuulta (http://ps3.ign.com/articles/119/1197458p1.html)

Kokoelma pelin trailereita sekä kenttäsuunnittelyesittelyitä (http://www.youtube.com/playlist?list=PLEFC3CFF017FFC6F3)


SSX, tuo PS2:n lautapelien kuningas! (Kukaan ei toivottavasti muista sarjan Wii-sidesteppausta...) Varsinkin SSX3, joka on in my oh so humble opinion sarjan ehdoton kruununjalokivi, on edelleen yksi lempipelejäni koskaan. Loistava soundtrack, intuitiiviset kontrollit, monipuoliset radat ja vauhdikas arcade-henkinen lautailu veivät mukanaan kerta toisensa jälkeen, ja pelin pariin palaa oikein mielellään edelleen silloin tällöin. Noista päivistä on kuitenkin aikaa, ja uudelle SSX-pelille olisi jo kovasti tilausta. Onneksi odotus päättynee helmikuussa.

Uusi pelihän rakentuu pitkälti kolmen pilarin varaan: temput, kilpalasku ja selviytyminen. Kaksi ensimmäistä elementtiä ovat olleet sarjan kantavana voimana aina, mutta selviytymisaspektilla taas koitetaan hakea uutta twistiä peliin. Selviytymislaskuissa pelaaja pudotetaan keskelle ei mitään, ja ainoana tehtävänä on päästä ehjin nahoin vuorelta alas lumivyöryjen ja muiden vaarojen keskellä. Hahmon liikkeiden pitäisi vaikuttaa lumivyöryjen syntymiseen ja niiden pitäisi olla joka kerta uniikkeja tapahtumia. Mahdollisista apuvälineistä on julkaistu ainakin wingsuit, jolla pystyy liitämään isompien rotkojen yli tuulen varassa. Lisäksi käytössä saattaa olla kuvakulma, jolla takana jahtaavan lumivyöryn näkee samalla kun pujottelee itse läpi rinteiden. Ratoja varten tiimi on geoanalysoinut useita oikeita vuoria ja huippuja, ja dataa on vissiin käytetty melko tarkkaankin, vaikka taiteellisia vapauksia on toki otettu siellä missä se on tarpeellista. Esimerkkinä nyt vaikkapa rata, johon on sijoitettu segmenttejä kiinan muurista luomaan rakennetta. Kaiken kaikkiaan kenttäsuunnittelu näyttää ja kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

Uusi selviytymispelimoodi lienee se suurin kysymysmerkki tulevassa SSX:ssä, ja se sekä pelin realistisempi ulkoasu ovat pitkälti jakaneet jengin kahtia: osa on pirun innoissaan, osa taas kaipaa neonväriputkia ja eeppisiä hyppyreitä. Minusta nillitys tuntuu vähän hassulta, sillä värikäs ja superöveri ulkoasu ei ikinä ollut se tärkein juttu, vaikka kieltämättä se on karakterisoinut ainakin sarjan varhaisempia osia. Samahan se on minkä näköisestä hyndästä sen ilmansa ottaa, tärkeintä on että kontrollit toimivat ja toimintaa riittää. Lisäksi nautin aina eniten kolmosen freeride-moodista, jossa saattoi vetää about puolen tunnin vapaan laskun vuoren huipulta sen juurelle itse valitsemaansa reittiä, eli suurin osa laskusta vedettiin nimenomaan puuterilumilla villeissä maisemissa. Siitä saatuja kicksejä ei voita mikään, ja näyttää siltä että uusi SSX tarjoilee nimenomaan tuota samaa fiilistä rutkasti lisää. Olenkin siis onnistuneesti hypettynyt pelistä aika lailla, eikä nyt voi kuin toivoa ettei peli petä. Pahin moka varmaan olisi kontrollien kuseminen, sillä IGN:n testikoodista syksymmällä tuli sanomista nimenomaan löysistä kontrolleista. Koodi on kuitenkin ollut varhaista(tai sitten testaaja dorka), eli jospa asia saataisiin kuntoon ennen julkaisua. Muuten paketti kuulostaa vain ja ainoastaan hyvältä, ja tulee varmasti ostettua heti kun kauppa sen mulle myy.

Odottaakos kukaan muu peliä lainkaan?

SSX 3 oli samperin hyvä peli, mutta kun en itse snoukkaa, niin on jäänyt hypetys väliin. Jos tämä kuitenkin osoittautuu timanttiseksi, niin voisin ehkä joskus poimia alelaarista.

SSX 3:n freeride oli ehkä juurikin se siistein juttu. Muistaakseni pelin tarjoamat haasteet (oliko näin?) olivatkin sitten aika helvetillistä paskaa.  :/ Niitä jaksoi mättää vain sen vuoksi, että sai avattua uusia mestoja.

Itsekin odotan innolla. Kaikki ps2:n ssx:t on pelattu puhki, varsinkin SSX3:n pelikellossa lienee satoja tunteja.. Trailerit näyttää pirun hyvältä ja näköjään vanhat hahmotkin ovat mukana. Julkaisupäiväksi menee hankintaan tämä.

Mä en kyllä muista traumatisoituneeni niistä, vaan enemmänkin viihtyneeni, eli kait ne on ilman itkuntuherrusta tullut pelattua läpi. Freeraidausta on kyllä varmasti luvassa fiilistelyn vuoksi taas, kunhan uuden SSX:n julkaisu lähestyy, joten vois ehkä samalla pelata myös muutamia kisoja ja haasteita uusiksi. Osaa sitten sanoa tarkemmin, oliko sinne lipsahtanut paskaakin mukaan. :b

EDIT. Heitin aloitusviestiin linkin mainioon YouTube-playlistiin, johon on kerätty aika lailla kaikki pelin trailerit sekä kolmiosainen kenttäsuunnittelukatsaus. Hyvää kamaa.

SSX 3 ja SSX: On Tour... Niitä on hakattu ja tullaan vielä hakkamaan  ;) Soundtrackit ovat jääneet mieleen muun mahtavuuden kanssa. Toivpn mukaan Maiden soi myös seuraavassa pelissä!

Täällä ainakin odotellaan. SSX-pelejä on tosiaan melkein poikkeuksetta tahkottu urakalla, ja odotukset uusintakin kohtaan on melkoiset. Kyllä snoukkailu maistuu aina. Trailerit ainakin lupaavat kelpo peliä. Noita selviytymislaskuja odottelen kyllä mielenkiinnolla. Vaatinee todennäköisesti muutaman kerran, että pääsee alas turvallisesti.

Sopii toivoa. Trailereissa on pumpattu pääasiassa konevetoista musaa, ja vaikka esim. tämä (http://www.youtube.com/watch?v=LzHFj4Hfkbk) Tricky-remix on aika mahtavaa kamaa, olisi toki kiva kuulla myös läjäpäin rehellistä räppiä ja rokkia laskumusana. Toivottavasti monipuolisuudesta on pidetty kiinni.



Tällä hetkellä ehdottomasti kiinnostavinta pelissä. Voin hyvin kuvitella, kuinka kuumottavaa vaikkapa sen pimeän rinteen laskeminen on, mielellään ilman musiikkia ja vain tuuli suhisten kaiuttimissa.

Kyllä. Jos tuosta ei irtoaisi kunnon fiilistä, niin mistä sitten. Ei muuta kuin volyymit korkeelle, ja alas vain..

Mitä musiikkeihin tulee, niin näissä peleissä on kyllä se puoli ollut aina aika hyvin hallussa, joten odotukset tämänkin suhteen ovat korkealla.

Onko demoa jo testattu? Itse imutin juuri ja pelasin muutaman kerran.

+Hienon näköinen
+Ei tule samanlaisia off course -hetkiä, kuin SSX3:n kanssa. Rataa jatkuu kaikkialle mihin vain lautailijan kuljettaa. En tosin vielä laittanut tätä puolta kunnolla koetukselle.
+Hyvä vauhdintunne. Kun buustin heittää päälle, lautailija todella lähtee hirveää kyytiä.

-Grindit. SSX-sarjassa grindaaminen on ollut aina suht haastavaa. Tässä se täysin automatisoitua, sen kuin buustit vain päälle ja grindi kuljettaa satojen metrien matkan.
-Hieman turhan yliampuva. En pidä kamalasti siitä miten lautailija pyörii lyhyemmilläkin lennoilla 4324346720 astetta.
-Haastetta saisi olla lisää. Ensimmäistä kertaa pelasin, enkä kertaakaan kaatunut. Lumilautailukin on nykyään helppoa?


Lisää vaan demoa jauhamaan, jonka jälkeen tulee vähän syvällisempiä kommentteja.

Ps. Kabanossi, rikoin ennätysaikasi, lälällää!

Yh, grindauksen vieminen tuohon suuntaan on kyllä pettymys. TK taas valitteli jotain heikosta frameratesta. Itse en ole vielä saanut demoa käsiini, mutta katsotaan josko saan aikaiseksi testailla ennen julkaisua.

Paperilla peli vaikuttaa loistavalta ominaisuuksiensa puolesta, mutta ainakaan demo ei mitenkään suuremmin vakuuttanut. Olisin niin toivonut supersulavaa 60fps lautailua, mutta kun peli ei tahdo aina pysyä edes siinä 30 ruudun sekunti vauhdissa mukana. Selvästi hidastelee jonkin verran siellä täällä.

Ja kuten snake jo sanoi, niin peli on täysin automaattinen. Grindaaminen on automaattista ja kaatuminen lähes mahdotonta, sillä kun päästää vaan napeista irti niin lautailija laskeutuu oikein. Lisäksi nähtäväksi jää, miten kauan tuollainen avoin, puoli-random maasto jaksaa kiinnostaa pidemmän päälle. Kaipa lopullisessa versiossa on myös jotain kapeampia ja huolellisesti suunniteltuja rinteitä, joista jää jopa jotain mieleen.

Katotaan mitä koko versio tuo tullessaan.

Joo, täysin typerä ratkaisu näin hc-pelaajan kannalta, että tatista irroittaminen laittaa lautailijan oikeaan laskeutumisasentoon.

Nyt kun tajusin, että minullahan on hyllyssä tuo SSX: On Tour, jota en ole vielä pelannut tippaakaan, ja joka on SSX3:n tyylinen, voisin jopa harkita tämän uuden SSX:n skippaamista. Ei nimittäin juuri tuon demon perusteella hotsita.

Täyttä paskaa, että kaikki pelit pitää aina olla pelattavissa kaikille. Eikö ne Wii Sportsit ja Kinectit riitä casuaaleille, vaan pitää helpottaa oikeatkin pelit täysin yliampuvan helpoiksi :(

Oliko niin, että tässä uusimmassa ei ole myöskään manualia? Mielestäni oli kolmosen paras yksittäinen uudistus verrattuna trickyyn.

Demoa on tässä nyt tullut testailtua, ja kyllähän tämä hyvältä näyttää ja hyvältä vaikuttaa. Toki huonot puolensakin on, kuten esim. asennon palautuminen oikeaksi automaattisesti, niin kuin SS ja TK jo mainitsikin. Ja kyllähän tuo grindaus on tehty helpoksi. Ei tarvitse laudallakaan kuin vähän osua siihen suuntaan, niin tarttuu heti kiinni ja grindaus käy automaattisesti. Mutta näistäkin huolimatta jaksoi demo ainakin innostaa.

Temput vaikuttivat monipuolisilta, tosin pelin tiimellyksessä niiden muistaminen on vähän hankalaa. Ohjaus myös tuotti minulle alkuun hankaluuksia, mutta eiköhän senkin harjoittelun kautta opi.

Kyllä pelin odotusarvo pysyy täysin ennallaan demon perusteella. Siitä on niin pitkä aika jo, kun viimeksi lautailupeliä olen pelannut, joten jo sen puolesta on kova into. Tulee varmaan tuota demoa nyt tahkottua aika mukavasti. Onneksi pelin pitäisikin kohta tulla. Siihen asti jaksaa varmasti.

Olihan siellä se manualkin. En vaan ollut yhdessäkään videossa tuota jotenkin rekisteröinyt.

Mitä enemmän tätä testaa, sitä paremmalta tämä tuntuu. Monessa mielessä tämä on kuin SSX3 steroideissa, kuitenkin huvällä tavalla. Ländäyksen helppous otti päähän aluksi, mutta nyt enemmän pelattua tuo ei haittaa oikeastaan lainkaan. Haaste tulee enemmästä vauhdista ja rönsyilevämmästä maastosta.

Monessa mielessä oltu uskollisia SSX:n sielulle. Päivitetty tietyssä mielessä seuraavalle tasolle. Aivan mielettömän hyvältä paketilta tämä alkaa vaikuttamaan. Jopa liian hyvältä, veikkaan, että koko version parissa saisi vierähtämään vuoden jos toisenkin...

TK:n mainitsema persoonaton avoimempi maasto häiritsi itseänikin aluksi, mutta enemmän testattua tuokin kääntyy oikeastaan positiiviseksi. Sieltä löytyy ne tietyt reitit ja radan persoona löytyy pikku hiljaa. Optimaalisen laskun löytäminen on huomattavasti haastavampaa ja pinnanmuotoja on paljon enemmän.

Myös se on hienoa, että paikallaan pomppiminen kertoimen ja basescoren perässä on eliminoitu.

http://www.youtube.com/watch?v=l0bTUBuimwc

Demo nätisti läpi koskematta ohjaimeen kertaakaan. Vaikka en demoa tai oikeastaan sarjan aiempiakaan pelejä ole käytännössä pelannut, niin kyllähän tuossakin videossa 2:18 näkyvä reilaus aika kuolettavan tylstältä vaikuttaa.

En ole vielä päättänyt että pidänkö demosta vai en. Tavallaan ihan mukavaa pelailua, homma toimii, mutta toisaalta taas peli on vähän liian vauhdikas, tai siis tempuissa ei kestä enää mukana kun lautailija pyörii kuin hyrrä eikä tuo täysin automaattinen grindauskaan ihan vakuuta. Menee jo vähän tylsäksi se temppuilu.

Vanhassa vara parempi muttei tämä täysi susi tule olemaan.

Sama tunne täällä. Monen monituista kertaa on tullut tätä nyt vedettyä, ja fiilikset edelleen loistavat. Vauhdin tunne on kova, ja kyllä saa haastetta, kun joka hyppyri yms. tulevat nopeesti, ja yrittää vauhdissa tehdä kaikkensa. Ja eiköhän peli tule varmasti monta kertaa tarjoamaan vau-fiilikset. Enpä muistanut, että lautailu on näin mukavaa  :)

Mä en taas jotenkin innostunut. Gamestopista soitettiin tänään, että huomenna saisi hakea. Pyysin vaihtamaan varauksen Mass Effect 3:een ja sehän onnistui.

Koko versiota tahkottuani olen kyllä innostunut reilusti demoa enemmän. Toki käytännössä kaikki valitukseni aiheet pätevät yhä, mutta radat ovat vain niin siistejä, ettei ennen ole nähty. Meininki on hyvin erilaista SSX:n aiempiin osiin verrattuna, mutta mielestäni suunta on oikein mainio.

Erityisesti hyvää fiilistä tuovat ne valtavat hyppyrit, joista Wingsuitin avulla saa hiton pitkät ilmat. Todella tyydyttävää leijailla wingsuitin avulla kärkeen nopeuskisassa tai pelastaa pieleen mennyt loikka rotkon kuolemalta.

Se oli aika siistiä, että jos rotko kutsuu, peli on ohi. Toki tässä voi käyttää takaisin kelausta, joka kuluttaa pointseja, mutta itse haluan täydet pointsit, joten en juuri aikaa kelaile.

Rinteet ovat aivan mahtavia.

Tuo temppuilun turha nopeus vähän rasittaa kyllä. Samoin se laskeutumisasennon automatisointi on hölmö ratkaisu. Grindit nyt ainakin pitäisi saada itse tasapainottaa, edes näennäisesti.

Mutta näistä huolimatta olen kyllä viihtynyt todella tiiviisti pelin parissa.

Kuulostaa olevan juuri niitä vahvuuksia joihin itsekin olen peliä odotellessa luottanut, vaikka toki liiat automisoinnit tietyissä jutuissa ovat aika kummallinen ratkaisu. Peli onkin jo postissa matkalla, ja ensi viikolla ehtinen starttaamaan itse. Hyvä tulee!

En ole demoa testannut, mutta videoiden perusteella näyttää sen verta paskalta, että jätän väliin.  :/

Peliä tullut tässä nyt jonkin verran tahkottua, ja kyllä ne kaikki ennakko-odotukset ja demon nostattamat fiilikset ovat ainakin vielä olleet täysin kohdillaan. Todella hienolta ensinnäkin näyttää, ja todella vau-fiilikselta tuntuu. Rinteet ovat tosiaankin mahtavia ja reittejä ihan mukavasti, kun vain vielä löytäisi sieltä ne nopeimmat ja itselle parhaimmat, mutta eiköhän ajan kanssa. Lisää laskemista, lisää laskemista. Napitkin on vielä ihan sekaisin ja mitä pitikään milloinkin tehdä, mutta eipä tuo ole vielä tahtia haitannut.

Tässä pelissä riittää varmasti potentiaalia pidemmäksikin aikaa. Varmasti maittaa lautailu. Pitkästä aikaa peli, jonka hommaan heti julkaisussa, ja ensifiiliksien perusteella kannatti. Minä tykkään  :)

Hoblaa, nyt olen itsekin ehtinyt pari pidempää sessaria peliä veivata ja kokonaisuutena tykkään kyllä, vaikka ei tämä tosiaan täydellinen ole.

Otetaanpas vaikka huonot puolet ensin. Automaattinen grindaaminen on totta totisesti aika ankeaa, kun koko rinteen mittaisia vuoristoratoja voi vetää boosti pohjassa sen enempää miettimättä. Ilmassakin huomaa monesti, kuinka laskija ohjautuu kohti railia, jos se on lähelläkään oletettua laskeutumispaikkaa. Toisaalta, saahan siinä keskittyä temppuilemaan, mutta mielummin ottaisin vanhoista peleistä tutun onnistumisen riemun, kun jonkun vaikeamman reitin pääsee viimein slaidailtua alusta loppuun. Tiedä sitten miksi tällaiseen malliin on päädytty. Toinen - ja minusta melkeinpä ankeampi - aivopieru grindeihin liittyen on railattavien paikkojen erottelu virallisiin ja luonnon muodostamiin. Varsinkaan vanhoihin SSX:iin tottuneelle ratkaisu ei tunnu millään lailla loogiselta, ja menee varmaan ikuisuus ennen kuin selkärangasta tulee sataprossaisella varmuudella kolmion painaminen vaadittavissa tilanteissa. Kun edes yksi painallus riittäisi, eikä sitä pirulaista tarvitsisi pitää pohjassa. Voi toimia uusilla kontrolleilla paremmin, mutta old school -ohjausmallissa tuo sitoo yhden sormen todella hankalasti tempuilta ja hypyltä. Kaiken muun hyvän lisäksi pelin fantasiatason ilmoja ja tuhansia asteita olisi voinut omaan makuuni hieman hillitä, mutta se nyt on lähinnä kosmeettista eikä juuri pelaamisen aikana sureta. Ja onhan touhu makean näköistä, siitä ei pääse mihinkään.

Mites sitten ne hyvät puolet? No niitähän riittää. Ensinnäkin iso kiitos klassikko-ohjauksen sisällyttämisestä! Uudet kontrollit vaikuttivat hyvin jäsennellyiltä ja uudet ominaisuudet istuvat niihin paremmin, mutta itse en oppisi tuohon malliin enää ikinä. Peli näyttää erittäin hyvältä, ja kuten uumoilin, ovat rinteet kautta linjan rakennettu rakkaudella. Varsinkin Deadly Descentit tuovat mukavaa maustetta normi-kisailuun, vaikka toki jotkut ideat toimivat paremmin kuin toiset. Tähän mennessä lemppareitani ovat olleet auringossa pysyttely, wingsuit sekä jää-rinne. Varsinkin viimeinen oli todella mielenkiintoista ja kutkuttavaa laskettavaa. Netissä en ole sen kummemmin ehtinyt vielä pelata, mutta jo geotagit ja muut vastaavat ovat tosi kivoja yhteisöllisiä lisiä. Huvittaa aina jossain rotkojen sumussa pilkottavat tagit. Itse kävin kiipeämässä mahdollisimman vaikeasti yhden rinteen seinämille ja pudotin omani sinne. Toistaiseksi ei ole kadonnut. Kaiken muun lisäksi pidän myös pelin pykälän aiempaa aikuisemmasta tyylistä.

Virheistään huolimatta siis erittäin viihdyttävä tuotos, ja tulen varmasti kurvailemaan tätä hyvän tovin. Mites, ketkäs täällä pelaavat SSX:ää PS3:lla? Ois kiva saada Rivalsseja. :)

Täällä PS3 SSX, tosin odottelen luultavasti hiukan hinnan alennusta ennenkuin ostan pelin, jos nyt vielä kärsivällisyys riittää. Voi lisätä listalle, CyrusQ on nimimerkki.

Ps3:lla pelaillaan täälläkin, arvelin itsekin lisäillä muutamia lautalaisia kavereiksi jotka tätä pelailee. Pääsee aikoja vertailemaan :)

Vinn123 on käyttäjänimi.

Harmi kun tässä ei ole mitään normaalia moninpelimuotoa. Voisi pelailla lautalaisten kesken.

Heitinpäs sitten requestit molemmille.

Vaan eikö omaa nettipelieventtiä perustaessa voinut valita, että ketä siihen pääsee? Jos sen siis sais laitettua vaan kavereille, niin oltais melko lähellä.

Nythän tätä saa vihdoin kohtuuhinnalla. Oma kopio tuli Zavvista muutama päivä sitten. Ekat ehkä 15 tuntia takana ja vakuuttavalta vaikuttaa. Online-ominaisuudet omistaa.

Kyllä tämä taitaa jyrätä SSX3:n ohi parhaaksi sarjan peliksi ja samalla yhdeksi suosikkipeleistäni, ellei nyt jotain ihmeellistä paljastu, kun enemmän pelitunteja kertyy. World Tour oli ihan jees intro peliin, mutta kyllähän se varsinainen content on explore ja global eventit, jotka loistavan online-toteutuksen ansiosta tarjoavat käytännössä loputtomasti hupia.

Tyypillinen Pelaajalauta-ketju. Viestejä tulee kyllä ennen pelin julkaisua, mutta julkaisun jälkeen ehkä yksi "ihan jees, peli"- kommentti ja ihmiset siirtyvät muihin peleihin.

Nyt kun pelin julkaisusta on aikaa, niin mitä mieltä porukka on ollut tästä pelistä alkuinnostusten / pettymysten jälkeen? Erityisesti Crysiksen kommentit kiinnostaisi, koska muistelen hepun pelanneen näitä skeitti- ja lumilautailu pelejä kunnolla, eikä vain juosten kusten pikaisesti kerran läpi.

Onko time trialeissa ja pisteiden keräämisessä tarpeeksi haastetta ja paranneltavaa vai tuleeko katto heti vastaan? Pelin saa nykyään todella halvalla, joten olen harkinnut ostamista.

Kyllä noissa ihan mukavasti haastetta on noissa tehtävissä. Useasti pelin haasteet tuntuvat vain melko keinotekoisesti tehdyiltä. Tämä siksi, että itse pelin pelattavuus on ihan järjettömän helppo. Siksi niiden tahkominen ei ainakaan itseäni huvittanut kovinkaan kauaa.

SSX:n kiinnostavuuskaari laskee aika nopeasti. Omalla kohdallani meni näin:

Onpa automatisoitua paskaa. Hyi! > Hmm, ehkä tästä on johonkin... > Vaikuttaakin yllättävän kovalta! > Onpa automatisoitua paskaa!

En sano että on paska peli. Kyllä SSX on ihan hyvä tekele. Suurin ongelma on siinä, että peli antaa pelaajalle illuusion siitä, että väistitpä puun todella tarkasti, vaikka tosiasiassa pelaaja laskikin suoraan puuta päin, mutta peli ohjasi lautailijan automaattisesti sivuun. SSX3:ssa moka oli moka, tässä moka on syy uskotella pelaajan olevan taitava.

Esim. Wingsuitilla saa kuitenkin todella tyydyttäviä hetkiä aikaan ja kyllä pelissä on pari ihan oikeasti haastavaa rinnettäkin, joita pelatessa saa olla tarkkana.

Mutta hyvin nopeasti tulee eteen se karu fakta, että eihän tässä nyt itse tullut tehtyä yhtään mitään, vaan peli teki kaiken puoleastani. Tämän jälkeen innostus laskee nopeasti ja hyllystä tulee kaivettua SSX3.

Täytyy kuitenkin sen verran mainita, että minulle SSX:n kilpalaskun pointti on aina ollut siinä, että osaa ohjastaa laskijaansa mahdollisimman tarkasti. Oikoreitit ovat nopeita, mutta haastavia ja mokailu tiputtaa sijoitusta nopeasti. Uusimmassa SSX:ssä ei tule tällaisia hetkiä, sillä pahimmankin ryteikön läpi laskee buusti pohjassa helposti.

Loistava peli fantastisilla online-ominaisuuksilla, kilpailtava ei lopu kesken koskaan. Katto ei todellakaan tule nopeasti vastaan. Rinteet ovat niin aukeita ja monipuolisia, että niillä tullaan rikkomaan ennätyksiä vielä pitkään. Aiemissa SSX-peleissä homma alkoi pikku hiljaa mennä siihen, että löytyi se täydellinen reitti, jota vielä multiplierien (joita ei siis tässä ole lainkaan) sijainnit korostivat, mutta väittäisin, että tämän pelin rinteillä ei ole olemassakaan täydellistä reittiä.
 Onhan tässä paljon niitä kuolemanloukkorinteitä, jotka eivät niin viihdytä, mutta pelissä on niin käsittämätön määrä noita droppeja, että sinne mahtuu niitä loistavia uudelleen ja uudelleen viihdyttäviäkin vaikka kuinka paljon. Ja toisaalta kuolemanloukkorinteetkin vaativat jälleen erilaista hullua taitoa, jotta niissä saa kovia tuloksia. Tuovat siis vaihtelua peliin.

Omasta puolesta en kyllä allekirjoita tuota, että ei itse tulisi tehtyä ja peli tekisi kaiken puolestasi. Kyllä tässä tulee huikeita tasoeroja pelaajien taitotasojen mukaan. Tietyssä mielessä on toki automatisoitu aiempiin verraten, mutta toisaalta pelin fysiikat, vauhti, rinteiden monipuolisuus ilman multipliereita ja ne viimeistenkin spinnien kaivaminen tuovat peliin erilaisen, aivan yhtä kovan haasteen ja pelaajalla on kehittymisen varaa huikeasti. Omasta mielestäni peli kunnioittaa vanhaa SSX-fiilistä, luoden kuitenkin räjähtävämmän uuden kokemuksen.

Itselläni lähinnä tulee pelistä nauttimiseen vastaan se, että olen pelaajana muuttunut. Haluan pelata useampia pelejä, jolloin yhdelle pelille omistautuminen ei onnistu. Lisäksi tietysti työt ja muu vie niin paljon enemmän aikaa, että tällaiset pelit eivät enää sovi elämään samalla tavalla. Kuitenkin kannattava ostos oli itselleni, vaikken tätä niin paljoa tule loppuje nlopuksi hakkaamaankaan.

Tässähän on aika paljon kiinni siitä, mitä snoukkailupeliltä odottaa. Itselleni se on äärimmäisen tärkeää, että ohjastamisessa täytyy olla tarkkana. Puuhun törmääminen tarkoittaa kaatumista ja temput on itse ländättävä oikein, eikä niin, että peli tekee sen puolestasi.

Onko Cyrus väärässä? Ei. Kyllä kaikki Cyruksen hehkuttamat asiat ovat pelissä. Kyse on enemmän siitä, mikä on itselle tärkeää.

Kyllä SSX on hyvä peli, mutta silti omalla kohdallani nautinto jäi turhan lyhyeksi juurikin noiden mainitsemieni asioiden takia. Jos niistä automatisoinneista voi päästä yli, pystyy varmasti nauttimaan äärimmäisen paljon.

Noin 20e:lla näyttäisi Ebaysta saavan, joten ei kai siinä menetäkään mitään jos peli ei nappaakaan.

On se kyllä aivan käsittämätöntä miten ikivanhansa N64:n 1080-lumilautailussa on edelleen ylivoimaisesti paras (ja realistisin) pelituntuma. Yksinkertaisimpaankin hyppyyn kaatuu jos ei osaa notkistaa polviaan tai suoristaa lautaa oikein laskeutuessa. Hahmot eivät ole mitään ilmapalloja, vaan raskaita ja paino vaikuttaa selvästi pelituntumaan riippuen siitä laskeeko puuterilumessa vai tampatulla.

Eihän SSX yritä olla edes realistinen, mutta kyllä itselle kelpaisi tuollainen vähän realistisempi lautailu taas pitkästä aikaa. Toivottavasti WiiU:lle tulisi joskus jatko-osaa pelisarjalle, siillä Gamecuben 1080 Avalanchella ei käytännössä ole mitään tekemistä alkuperäisen 1080-pelin kanssa. Täyttä arcade tavaraa.

Tuo lievä yliampuvuus jäi pelissä vähän häiritsemään. Joka hypyssä pelihahmo heittää 50 volttia etu ja takaperin, loikitaan alas 200-metrisiltä jyrkänteiltä ja pisteitä pitää tulla miljardi per lasku. Mulle olis riittänyt vähän maltillisempi meininki. Aika pitkälti samaa mieltä snaken kanssa tästä pelistä.

MasterTK, kannattaa pelailla Ampedia ja Amped 2:ta. Helvetin hyviä snoukkailupelejä ja nimenomaan realistisia. Supreme Snowboarding on myös asiallinen snoukkapeli pc:llä. Harmi, että sen Xboxille ilmestynyt jatko-osa, Transworld, oli aivan liian helppo pelattavuudeltaan.

SSX ei toki yritä kilpailla näiden pelien kanssa, enkä sitä sarjalta toivokaan. Toki peli oli maltillisempi vanhoina päivinään, joka ainakin itseeni puri paremmin, mutta uusiman osan viat löytyvät silti muualta kuin yliampuvista tempuistaan.

Huono tämä peli ei missään nimessä ole, mutta sen tyyli hoitaa tietyt asiat on niin kärkevä, ettei se varmasti sovi kaikille(Sneikki pukikin tämän jo sanoiksi sangen osuvasti). Minullekin sopisivat hieman maltillisemmilla tasoilla liikkuvat pisteet ja loikat, enkä edelleenkään ymmärrä miten automaattislaideihin on oikein päädytty, mutta kaiken tämän unohdan aina noin minuutissa heittäessäni päivän ensimmäisen laskun kehiin. Vauhtia, adrenaliinia ja eläytymistä ovat istunnot pullollaan, ja pari tuntia lentää kuin siivillä.

Peli on ikään kuin vahingossa luomassa uudenlaista genreä - raideräiskintä-henkistä lautailukokemusta. Tämä siis siltä osin, että lautailija ländää oikein päin itsekseen eikä reilejä voi kusta oikeastaan mitenkään. Usein siis löytää itsensä vetämästä minuuttitolkulla rinnettä alas keskittyen lähinnä temppujen tekemiseen, jottei pohjassa laulava boosti loppuisi kesken. Samalla Cyrus on kuitenkin oikeassa siinä, että rinteitä on valtava määrä ja niissä vaihtoehtoisten reittien määrä on lähemmäs loputon - eikä paras reitti kuhunkin tilanteeseen todellakaan ole itsestäänselvä. Pisteiden ja muiden ennätysten hiomiseen voisi siis käyttää vuosia, ja ghostit tuovat omalta osaltaan skabaamiseen todella paljon mielekkyyttä. Lisäksi osa Deadly Descenteistä on aidosti hauskaa pelattavaa. Pimeistä luolastoista ja lumisateista - eli  toisin sanoen haasteen hakemisesta näkökykyä rajoittamalla - en nauti lainkaan, mutta vaaran tunteen luonti monissa muissa rinteissä - kuten puu-, kivi- ja wingsuit-kentissä - on sangen onnistunutta ja pitää pelaajan kivasti varpaillaan. Kaiken muun hyvän lisäksi sarjaa pelanneet tuntevat old-school-ohjauksen taatusti selkäytimensä jatkeeksi, mikä palkitsee ihan valtavasti. Tosin muutamat uudet ominaisuudet on kyllä jouduttu sijoittelemaan ko. ohjausmalliin hieman heikosti.

Takana on nyt pidempi tauko SSX:stä, mutta en minä toisaalta tenttikiireissäni ole mitään muutakaan ehtinyt juuri pelata enkä missään nimessä ole vielä valmis laittamaan peliä naftaliiniin. Kunhan aikaa taas löytyy, palaan mieluusti pelin rinteille nauttimaan vauhdikkaasta ja tyylikkäästä laskukokemuksesta. Vähän tosin pelottaa, miten paljon jengillä ovat ennätykset lähteneet lapasesta ja onko Rivalsseista enää mitään iloa. Mutta sen näkee sitten. Yhteenvetona vielä monen muunkin mielipide: Ei täydellinen ja joitain asioita tehty kolmosta huonommin, mutta joitain taas paremmin. Ymmärrän hyvin, jos peli ei maistu pätkääkään, mutta ymmärrän myös, jos sitä rakastaa. Itse en kadu ostosta lainkaan, vaikkei tästä uutta lempparia varmasti tulekaan, sillä on se silti pirun viihdyttävää settiä.

Aluksi ne muutamat automatisoinnit häiritsivät suunnattomasti, mutta kun peliä pelasi enemmän, huomasi, että ne ovat vain osa pelin visiota tehdä todella nopeatempoinen kokemus, kuitenkaan unohtamatta syvyyttä. Haastetta löytyy silti samalla tavalla kuin ennen, omalla tavallaan jopa enemmän ja kun aletaan hakea rajoja (ainakin trick itissä, racea en ole oikeastaan pelannut), kaatumisia ja mokailuja tulee kyllä samaan tapaan kuin aiemminkin.

Tässä mielestäni yksi erinomainen video huippupelaajalta. Ainakin peliä pelanneet ymmärtävät varmasti tästä jotain, huikeaa taitoa ja hyvä esimerkki siitä, että nuo kuolemanloukkorinteetkin tuovat peliin oman mausteensa. Hullua tarkkuutta, ajoitusta ja luovuutta:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=dUM80Y0n2RM

Huhhei, on tuota tosiaan joutunut tovin hiomaan. Monet hypyt olisi jäänyt itsellä suosiolla kokeilematta.

Videosta on myös hyvä imeä taktiikkavinkkejä. Itse esim. runkkaan vieläkin aivan liian vähän noita kenttien laitoja. :b