Joo hankala on tehdä tarpeeksi esim. pelimyyjänä (rahaa siis). Mutta mitä tulee viihtymiseen, niin yksi parhaista työpaikoista kyllä on tämänhetkinen myyntityöni ja voin suosittella. Vaikka väliin mahtuukin silloin tällöin asiakkaita, joiden typeryys on vain todiste siitä, että koko kansan äo keskiarvo todellakin on siellä sadan paikkeilla.
Tällä hetkellä ei myyjäksi pääsemisen luulisi kovinkaan vaikeata olevan, kun GameStopkin vasta levittelee siipiään Suomessa. Ja kannusteeksi, niille jotka eivät ehkä eniten kaikista vaihtoehdoista juuri myyjäksi haluaisikaan; tunnen muutamia ihmisiä joille pelimyymälässä työskentely on ollut pelkkä ponnahduslauta aivan erilaisiin pelaamiseen liittyviin töihin. Pelimyymälöissä (tai vain alan ammattilaisille suunnatuissa taphtumissa) kun on helpompi törmätä ja tutustua muihin vastaaviin esim. pelifirmojen, tai -median edustajiin, kuin vaikkapas paskaroudarina.
Mutta tiedän kyllä syvällä sydämessäni, että olisin maailman paras pelimyyjä.
"Ai haluat Beyond Good and Evil -pelin? Etkö tiedä kuinka paska se oikeasti on? Niin ne sanoo että se olis hyvä, mutta se on oikeasti aivan paska. Ei sitä pelaa edes homo norsu. Ota GC:n Smash Bros. Muut on homoille."
Kyllä, kauppa kävis
Yksi parhaista piirteistä, mistä itse työssäni pidän on, kun asiakas, joka ensimmäistä kertaa myymälään saapuessaan on vähällä ostaa paskaa, päätyykin ostamaan jonkin suosittelemani pelin ja palaa myöhemmin ostamaan lisää uutena vakioasiakkaana samalla hehkuttaen kuinka hyvä peli edellinen suosittelemani oli.
Tämä tosin vaatisi rautaisen liiketoimintaidean, jotta siitä saisi tuottoisan, eikä homma jäisi harrastetasolle.
Tämähän se juurikin on. Tämä on oikeastaan aika yleinen ongelma nykypelibisneksessä. Pelikaupat pyytävät peleistä enemmän kuin mikään muu firma ja silti tuntuu että monella on samanlainen asenne kuin fraeonilla. Eli miksi menisin pelikauppaan kun pelit ovat kalliita ja sieltä harvoin saa kunnollista palvelua tai mitään mitä en saisi paikallisesta prismasta, eli pelit hyllyssä? Uusia ideoita kaivattaisiin...
Ja oikeastaan ne eivät ole edes mitään ihmeellisiä ideoita. Minulla olisi heti muutama idea mitä kaikkea pelikulttuurista ja bisneksestä puuttuu. Suurin ongelma on se toteutus ja rahoitus. Pitäisi odotella sitä lottovoittoa...
Toinen ongelma rahan puutteen lisäksi on vielä tämä suomalaisten outo asenne palveluun. Suomalaiset pitävät palvelusta, ja että heidän arkeaan helpotetaan palveluilla. Mutta sen pitäisi olla luontaisetu, siitä ei haluta maksaa senttiäkään. Myönnän että minullakin on tälläistä vikaa, mutta olen kyllä "pehmentynyt" ajanmittaan kun kokemusta palvelualastakin on tullut. Palveluunhan monet nykyideat tai uudet ideat suuntautuvat, mutta kun porukkaa valittaa usein jopa Liven 60€ vuosi maksusta, niin aika heikossa hapessa on että peleihin liittyvällä palvelulla elantonsa saisi.
Itselläni oli pelimyyjänä aloittaessani suurta intoa (etenkin Suomalaisen palvelualan parantamiseen) ja ideoita, kuinka pienillä asioilla saadaan asiakkaat palaamaan kauppaan (ja tietenkin nimenomaan vain ja ainoastaan siihen kauppaan, jossa itse olen töissä). Varsinkin kun tällä alalla on myynneissä helppo saada aikaan suuri ero vakioasiakaskannan koolla.
Hyvin sainkin parin kollegani kanssa vakioasiakaskantaa heti alusta alkaen luotua. Muistin parhaimmillani lähemmäs 100 asiakkaan nimetkin! Mutta jossain vaiheessa innostus alkaa hyytyä. Varsinkin kun Big Boss päättää, että moinen toiminta ei ole firmalle ominaista, eikä sitä silloin voida hyväksyä tai kun ei siitä suuremmasta yrityksestä saa sen suurempaa hyvitystä (kuten provisiota) kuin taputuksen olalle ja viimeistään silloin kun oma työpiste vaihtuu toiselle puolelle kaupunkia, ei enää jaksa alottaa koko ruljanssia alusta.
Aihe: Videopeleistä leipä pöytään
