Pelaajalauta

Vasta nyt olen päässyt tähän peliin kunnolla perehtymään vaikka Lite onkin hyllyssä nököttänyt jo jonkin aikaa. Aivan käsittämättömän hyvä; säteilee vanhaa kunnon 2D-Marioiden tunnelmaa ja se on kehuna megalomaaninen.  Graafisesti myös pirteän raikas, musiikit ovat ärsyttämätöntä Mario-laatua.

Mutta pelattavuus, hitto se on pelin paras osa-alue ihan ylivoimaisesti.  Se on partaveitsen tarkkaa ja vähän aikaa harjoiteltuaan Marion liikkeitä pystyy hallitsemaan aivan täydellisesti.  Kenttien suorittaminen on parhaimmillaan kuin kaunista trapetsitanssia, jonka edetessä itsekin ihmettelee miten tuo tuli oikein tehtyä. Äärimmäisen tyydyttävä ohjausmalli ja aivan yhtä tarkka kuin Super Mario Worldissa.

Olettekos paljon pelanneet ja saaneet kultaisia erikoiskolikoita? Peli ei ole vielä ole omalla kohdallani läpi.  Kasimaailmassa mennään, jonka jälkeen erikoiscoineja keräämään ja missattuja kenttiä pelaamaan.

Maailmanlaajuisesti peli taitaa olla myynyt jotain 10 miljoonan pintaan? Jatkoa, jatkoa, jatkoa! NSMB saattaa hätyytellä jopa omaa pelien TOP kymppiä!

Tämä tuli ostettua heti julkaisussa ;)

Itse olen pelannut pelin jo miltein täydellisesti läpi. Pelattavuus on kyllä parasta tässä, mutta lyhyys harmittaa. Kuitenkin minipelit ovat porukassa parasta heti läpipeluun jälkeen, ja niitä onkin tullut tahkottua kavereiden kanssa monet yöttömät yöt. Kaikinpuolin loistava peli, ja jatkoa odotellaan.

Tulihan tätä silloin n. vuosi sitten pelattua oikein läpi asti ja samat fiilikset oli suurin piirtein päällä (suurin piirtein yhdys sana?!). Pelattavuus tosiaan todella timanttinen ja kentät mielekästä sienimaa designia. Vähän liian lyhyeen vain loppui, johtouiko se sitten vain kenttien helppoudesta vai mistä... Minipelitkin yllättivät positiivisesti vaikka myöhemmin huomasin Mario 64:n sisältävän samoja. Bottomline on, että peli on erittäin laadukas ja jokaisen DS:n omistajan tulisi pelata se ainakin kerran läpi. Minipelitkin yllättivät positiivisesti vaikka myöhemmin huomasin Mario 64:n sisältävän samoja.

Errrh, pituudessa ei niinkään ollut vikaa, mutta peli sattui vain olemaan niin aivan liian helppo. Kun on Bowserin linnassa ja yli 50 elämää käytettävänään, tietää että peli tarvitsee vähän vaikeampia kenttiä. Enkä laske itseäni edes Mario-veteraaniksi.

Toivoin vähän enemmän Yoshi's Islandin DS-versiolta, mutta se nyt oli vieläkin helpompi. Hö.

Vaikeustasoa saa lisää kun pelin läpäistyään yrittää suorittaa kenttiä mahdollisimman näyttävästi; juoksunappi pohjassa koko ajan, kilpparien päällä pomppien ja hyödyntäen kaikki mahdolliset nopeat reitit. Mario-pelien se varsinainen hyvyys ei ole koskaan ollut vaikeustasossa.

Seinähyppy on muuten aivan loistava lisäys Marion liikerepertuaariin 2D-puolelle.

Says you. Lost Levels on lllllloistava ja Mario 3:n pari viimeistä maailmaa ovat pelin parasta antia.

Niin ja siihen kuuluisaan Pongiinkin saa keinotekoista haastetta, kun puhkoo itseltään silmät.  ;D

NSMB ei sinällään ole liian helppo, mutta lisäelämän inflaatio on se, mikä pudottaa kynnyksen pelin läpäisylle niin matalalle. Muutama tattitalo vähemmän ja olisi paljon kivempaa.  ;)

Lienenkö outo lintu, kun sanon peliä varsin tylsäksi tapaukseksi. Onhan se kiistatta hyvä peli, muttei todellakaan sen 40 euron arvoinen, jonka siitä julkaisun aikoihin maksoin. Missään vaiheessa peliä en siitä kummemmin innostunut, eikä se päässyt lähellekään samaan tunnelmaan vanhempien kanssa. Pelin lyhyys ei niinkään haitannut, enemmänkin helppous. Tokihan peliin mahtui kenttä pari, joissa tuli elämiä menetettyä useamman kappaletta, mutta tämäkin johtui lähinnä siitä ettei jaksanut enää keskittyä peliin kunnolla, vaan yritti juosta kentät mahdollisimman nopeasti läpi.:P Musiikit ovat suurimmalta osalta karmeat. Rehellisesti sanottuna en tähän hätään keksi peliä, jossa ne olisivat yhtä paljoa ärsyttäneet.

Minipelit ovat ihan mukavia, ja niitä tulikin tahkottua jonkin verran pääpelin läpäisemisen jälkeen. Moninpelinä toimivat vielä paremmin.

Tuli hankittua tämä peli heti julkaisussa ja pakko oli pelata se 100%:sesti läpi samointein. Todella hyvä tekele oli. Tuli ihan nostalgiset fiilikset. Minipelejäkin olen pelaillut, joitakin enempi ja joitakin taas vähempi. (Pikkuserkku piti DS:äänsä päällä 6kk laturissa kiinni koska halusi sen maximipistemäärän naamantunnistuksessa :D).

:o :o :o


Damn, lienet todellakin SELKEÄSTI vähemmistössä! Kevyesti jopa 60 euron peli tämä, peli-ilo on kattohirsien tasolla ja seitsemännessä kerroksessa.  Onhan se juu vähän lyhyt, mutta kaikkia kenttiä ei kuitenkaan näe ekalla läpipeluukerralla ja special coinsejakin jahtaa mielellään. 

Löytyiskö kiinnostusta listata minipelien parhaita tuloksia? Jos löytyy jotain joka on teidän mielestänne kovis tulos niin...!

New Super Mario Bros on pelinä todella loistava. Pelinä aivan muiden 2D-Marioiden tasoa. Nostalgia vaan tuppaa nostamaan ne muut paremmiksi.

Itse en ole vielä mennyt 100% peliä läpi, enkä varmaan jaksakaan. Kunhan kaikki tasot vaan on auki ja silleen. Ei niitä kolmea kolikkoa jokaisesta tasosta jaksa kaivaa.

Saisi pian jo pukata pelille jatkoa, varsinkin kun Super Paper Mariokin tulee vasta joskus.

Otinkin New Super Mario Brosin mukaan koulutusjaksolle, joten pelaan sitä tällä hetkellä uudestaan läpi. Heti julkaisun aikoihin viime kesänä ostin ja kaikki kolikot keräsin ensimmäisellä läpipeluukerralla. Kyllähän NSMB on näyttävä ja hyvä peli, mutta mun mielestä siitä puuttuu jokin ainesosa, joka saisi aikaan sen tietynlaisen Marion taian. Mulle tää peli tuntuu nimittäin pelkästään hyvältä peliltä, ei niinkään Mariolta.

Lentämisen puuttuminen oli ehkä suurin itkunaihe, nimittäin kentistä puuttui sen takia laajuutta ja salapaikkoja. Lisäksi välillä tuntuu siltä, että kenttäsuunnittelussa on unohdettu uusi liike, persehyppy. Välillä näyttää nimittäin siltä, että tuon palikan voi murskata vain ovelasti kilvellä tai muulla, mutta sitten muistaakin, että voihan sen hoitaa myös yläpuolelta pershypyllä.

Vaikeusaste on tosiaan naurettavan helppo. Tattia ja kukkaa löytyy joka toisesta palikasta ja ukkoja kertyy nopeasti yli 30. Bowser juniorin selättämiseen välilinnoissa ei kummallisia kikkoja tarvitse.

Tuomio: Loistava peli, muttei tunnu Mariolta. Toivottavasti New Super Mario Bros. 2:ssa (oletan, että on tulossa) Marion taika on taas mukana.

Muok: Jep ja se on ehkä tuo nostalgia, kuten yllä mainittiin, jonka vuoksi tätä en pysty arvostamaan yhtä paljon kuin vanhoja Mario-pelejä.

Läpi meni! Loppupäässä oli tosiaan muutama paikka joihin lisäelämiä kului aimo nippu.  Peli itsessään on älyttömän hyvä kokonaisuus, täysin yhtä hyvä kuin SMB3 ja SMW - eli parhaat 2D-mariot.

Maailmat 4 ja 7 ovat vielä kokonaan näkemättä! Huikeaa.  Par´aikaa yritän selvittää miten hemmetissä maailmasta 2 pääsee maailmaan 4...  ;D

Kyllähän tuo NSMB viihdytti aikansa, vaikka olikin tajuttoman helppo. Mutta edelleen paras 2d Mario on tämä:

"Hyvä" kuvaa tätä ehkä parhaiten. Niin kauan kuin pelaamista kesti se oli kivaa ja toimivaa, mutta kun peli oli noin ensimmäiseltä istumalta läpi niin eipä sitä enää muistellut jälkeenpäin. Kehitystä edeltäjistä oli todella vähän ellei laisinkaan ja kenttädesign olisi voinut olla vieläkin hullumpaa. Juurikin Lost Levels oli sitä parasta Mario-toimintaa. SNES:illä tottakai ;)

Niin ja olihan tämä helpoin Mario.

Saanen olla eri mieltä. Kyllähän tämä siis graafisesti oli loistava peli ja kenttäsuunnittelu oli toimiva ja erilainen. NSMB on kuitenkin todella lyhyt, ihan ensimmäisen Marion tasolla. Eihän siinä vielä mitään, mutta uudet kilpikonna- ja jättiläismuodot ovat aika tylsiä, eikä peliä missään nimessä haastellakaan olla pilattu. Kyllähän tuo pelattavan arvoinen oli, muttei rahansa väärti. Ehkä en vain osaa arvostaa Marioa samaan tapaan kuin nuorempana. Meni nopeasti vaihtoon.

Edellinen Mario mihin olen millään tavalla koskenut oli NESsin Super Mario Bros. 3, mutta kun tätä uutta on paljon kehuskeltu, niin päätin tuhlata Pelaaja- lehden arvokkaita HubiHubi ilmaisvuokra- kuponkeja.   ;)

Mutta itse asiaan. Pettymyshän tämä oli. Taitaa olla lähes 15 vuotta aikaa tuosta kolmosen pelaamisesta ja mikään ei ole muuttunut. Tietämätön jos olisin, niin tämähän kävisi täysin kolmosen uudelleenjulkaisusta, jossa graafinen ulkoasu on tuotu nykyaikaan. Paitsi että kolmonen oli paljon parempi lentävine Marioineen. Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka Mario tasoloikista pitää, mutta itselle tämä loputon kierrättäminen ei oikein iske.

Itse arvostan pelissä kuin pelissä syvällistä tarinaa, mutta kun on yhtä Mario- peliä pelannut, on pelannut kaikkia tarinan osalta. On se vain käsittämätön asia, että miten Nintendon annetaan aina mennä tuossa siitä missä aita on matalin. Antaisivat apinalle kirjoituskoneen, niin sieltäkin irtoaisi takuulla syvällisempi tarina.

Pelattavuus on edelleen tosin kultaa, sillä se teki pelistä nautinnollisen pelattavan. Galaxyä pitää tosin koittaa kunhan se ilmestyy. Se näyttää pitkästä aikaa videoiden perusteella mielenkiintoiselta Mariolta.

Hehheh, minä en ainakaan millään osaa kuvitella Marioa, jossa olisi oikeasti syvällinen ja ennen kaikkea uskottava tarina. Miten näillä hahmoilla sellaisen muka edes rakentaa? Toinen seikka on tietenkin se, että vuosien saatossa on tottunut siihen, mitä Mario edustaa(eritoten kotikentällään, loikintapuolella): rautaista pelattavuutta, loistavaa kenttäsuunnittelua ja yksinkertaista riemua. Ja sitä kaikkea NSMB:kin tarjoaa. Se oli lyhyt ja helppo, mutta sitä on pirun mukava pelata, enkä minä ainakaan tällä haavaa osaa vaatia enempää.

Seuraavalta 2D-Mariolta voikin sitten jo odottaa vähintään Mario Worldin kaltaista laajuutta, parempia power-uppeja, entistä hullumpia kenttiä ja muuta pientä, mutta ne peruselementit ovat edelleen sitä samaa. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Tuli eilen vielä hyödynnettyä Gamestopin tarjousta ja vaihdettua  kolme PS2-peliä New Super Mario Brosiin.  :P Kutosmaailmassa mennään tällä hetkellä ja ajattelin, että voisi tässä vaiheessa laittaa jo hieman mietteitä.
Helpoltahan peli tuntuu ja tosiaan noita lisäelämiä kertyy aika mukavaan tahtiin. Kentät ovat olleet suurimmalta osin hyviä, muutamia tylsiä poikkeuksia lukuunottamatta, kuten osa linnoista.
Musiikit pelissä ovat mielestäni todella huonot. Biisejä on vain kourallinen ja suurin osa tuntuu olevan huonoja remixejä vanhoista Mario-kappaleista.
Salaisuuksia pelissä ei mielestäni ole ollut lähellekään yhtä paljon kuin vanhoissa Marioissa, tai sitten ne on vain jäänyt huomaamatta.  :lol:
Kaikenkaikkiaan peli tuntuu hengettömältä ja Mario-tunnelma on hieman kateissa. Odotukseni olivat kyllä korkeammalla arvosteluja lukeneena. Voihan meininki vielä parantuakin huomattavasti, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että vanhojen klassikoiden tasolle ei aivan ylletä.

No, ei tosiaan aivan ylletä.

Eikä se parannu mihinkään siitä. Peli on täyttä roskaa alusta loppuun ja jo pelkästään musiikit saa päähän lahoamaan juuriltaan. En tiedä olenko vahingossa ostanut jonkun vajekeille tarkoitetun version, mutta vaikeustaso on pelissä oikeasti sitä luokkaa, että suurimman osan kentistä voi vetää täysiä juoksemalla läpi ja ensimmäinen kerran saattaa kuolla viimeisessä linnassa, kun nukahtaa tylsyyteen. Tuokaan ei vielä niin haittaisi, jos kentät olisivat mielenkiintoisia, mutta ei... Yhtä paskaa kaikki.

Joo joo, ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että eihän mikään Mario ole vaikea ja niitä pelataan pelattavuuden ja tunnelman vuoksi, niin sanonpahan vaan, että tästä roskasta on muiden Marioiden tunnelma kaukana ja joku raja vaikeustasoonkin. Vedin oman kappaleeni sirkkelistä läpi jo ajat sitten.

Ei se ihan NOIN paska ollut. Tai no siis muihin loikkiin ylipäätään verrattuna... muuta Mariot ovat asia erikseen.

Niin ja mähän pelasin sen yhdeltä istumalta läpi TK:n luona joten ei tosiaan mikään liian vaikea ollut kyseessä  :P

Äläs nyt, TK. Ihan hyvä peli New Super Mario Bros. on. Ei ehkä mikään paras mahdollinen, mutta todella nautittava ja mukava. Vaikeusaste ei todellakaan ole kovinkaan huima, mutta kunnon hupia saa sitten, kun koittaa pelata koko pelin käyttäen pelkästään yhtä lisävoimaa (kaikki kentät mini-Mariolla tai kilvellä). Ei sekään kamalan vaikeaa ole, muttei myöskään lasten leikkiä.

NSMB ei todellakaan ole mikään paska tekele. Olen vetänyt sen läpi 5-6 kertaa, joka kerta eri tavalla (ensimmäinen peruskerta, toinen Luigilla, kolmas mini-Mariolla, neljäs kilvellä jne.). Kiinnostus kesti koko ajan.