Pelaajalauta

Se alkaa olemaan taas aika kertoa mitkä ne vuoden kovimmat pelit olikaan.
Mulla tilanne on jo varsin selvä sillä mitään yllätyksiä en enää odota.

1. Kirby and the forgotten land

Tässä vaan toimi kaikki vaikka myös pari pientä kauneusvirhettä löytyi kuten kauempana olevat viholliset joiden animaatiot rullaa korkeintaan 15fps.
Tarina oli oikeasti kiinnostava ja yllättävä aiempien pelien jälkeen, maailmat tarjosi vaihtelua ja pelaaminen oli hauskaa alusta loppuun.
Mikään ei häirinnyt tai ärsyttänyt ja 100% läpäisyn jälkeen olisin halunnut vielä jotain lisää. Vaikka vaan pari tasoa siihen minipeli labyrinttiin tai jtn.

2. Horizon forbidden west

Visuaalisesti todella upea seikkailu jossa oli tällä kertaa myös sisältö kohdillaan.
Toki tässä on samoja asioita mitä monessa muussa open world pelissä, mutta nyt kaikkea oli just oikea määrä ja jopa niinkin perus asiaan kuin vihollisten leirien valtaamiseen oli saatu laitettua ihan kiinnostavaa tarinaa mukaan ja sama pätee oikeastaan kaikkiin sivutehtäviin.
Kai sekin jotain kertoo, että ensin ostin tämän gigantin tarjouksesta, pelasin 100% läpi ja sen jälkeen ostin sen 200e erikoisversion kun peli vaan oli niin helvetin hyvä.
Ei kuitenkaan parempi kuin kirby  ;D

3. Tämän kohdalla mä taas rikon perinteitä sillä mulla on kaks valintaa joista kumpikaan ei ns. oikeasti sovi vuoden peli keskusteluun.

Eka vaihtoehto on tuore resident evil villagen lisäri shadows of Rose joka oli kaikkea sitä mitä sen toivoinkin olevan sillä se hieman selventää alkuperäisen pelin lopetusta ja lisäksi siinä oli paljon vahvempi tunnelma mitä peruspelissä, joka oli myös viime vuonna mun kolmas valinta.

Toinen vaihtoehto on psp:n final fantasy 7 crisis core joka vei mukanaan ja vaikka mä en ole edes mikään final fantasy fani niin silti tämä vaan piti paikkansa vaikka olin varma, että vaikka stray syrjäyttää tän.
Isoin syy saattaa olla pelin viimeinen taistelu joka kyllä osui tunteisiin todella kovaa ja mä olen yllättynyt sekä pettynyt jos kukaan ei tunnusta vuodattaneensa hieman nestemäistä ylpeyttä kun pelaa tuon uuden remaken myötä, olettaen ettei sitä olla muutettu mitenkään.

Mukavaa nähdä Kirby ykkösenä! Oli kyllä hieno peli ja hätyyttelee varmasti kärkisijoja meikäläisenkin tulevalla listalla, jonka kasaaminen menee varmaan joulukuun loppupuolelle, sillä ensi viikolla ilmestyvät Pokemon Scarlet/Violet ja Sonic Frontiers saattavat vielä sotkea pakkaa.

Ellei ihmeitä tapahdu, Xenoblade Chronicles 3 nappaa ylivoimaisesti kärkisijan – minulle se on yksi parhaita Switch-pelejä, ellei peräti paras koskaan. Vain Tears of the Kingdom olisi pystynyt tätä vuonna tosissaan uhkaamaan sitä.

Sijoille 2 ja 3 onkin sitten niin kova tunku, että todennäköisesti luettelen top femman. Sekin tekee tiukkaa.

EDIT: Korjaus: Uusi Pokemon ilmestyy 18.11, eli ei vielä ensi viikolla, vaan sitä seuraavalla viikolla.

1. Xenoblade Chronicles 3

En muista edellistä kertaa, kun silmäni kyyneltyivät puhtaasta liikutuksesta läpipeluun aikana näin monta kertaa. Se kertoo, että peli on tehnyt tarinallaan minulle jotain erityistä ja unohtumatonta. Pelin juonenkäänteet kummittelevat tuoreina mielessäni vielä kuukausia läpäisyn jälkeen, eikä siihen pysty ihan jokainen videopeli.

Temporal upsampling -skaalaustekniikka on puolestaan nostanut visuaalisuuden uudelle tasolle. Teknisesti, pelimekaanisesti ja tarinallisesti XC 3 on äärimmäisen vahva paketti, jonka nimittäminen Switchin toistaiseksi parhaaksi peliksi ei saa minulta hölmistyneitä katseita.

2. LIVE A LIVE

Omintakeinen, kekseliäs, omia polkujaan tallaava, mutta silti lämpimän perinteinen. Näin kuvailisin peliä lyhyesti.

LIVE A LIVE rikkoo tarinansa pienempiin tarinoihin, joiden tuoksinassa nähdään jopa hauskoja silmäniskuja muille peleille ja elokuville. Olo tuntuu onnekkaalta, kun tällainen peli on ylipäätään tehty nykyaikana näin laadukkaana remakena. HD 2D on suunnattoman puoleensavetävä grafiikkatekniikka, eikä LIVE A LIVE muuta viehtymistäni sitä kohtaan lainkaan – päinvastoin; auringossa kiiltelevät lumihanget, solisevat vuoristopurot, kuumuudessa hohkaava hiekka ja vanhan Japanin yllä loimottava kuutamo luovat tunnelmaa pienieleisellä tavalla, johon nykyaikaisten efektien on vaikeaa pystyä. Peliä jää ajoittain tuijottamaan kuin hienoa maalausta.

3. Triangle Strategy

Kyllä, vuonna 2022 ilmestyi peräti kaksi HD 2D -peliä. Kohta kuitenkin väsähdätte niihin, sanoo joku. Ja paskanmarjat! Nämä ovat raikkaita tuulahduksia nykypelitarjonnan keskellä, enkä pane pahakseni jos jatkossakin näitä tulisi pari vuodessa. Varsinkaan, jos laatu on näin hyvää.

TS oli myös riittävän erilainen kuin LIVE A LIVE, olemalla kumarrus FF Tactics -pelille. Se on tod.näk alustansa paras strategiapeli. Nostan ainakin itse sen esimerkiksi uusimman Fire Emblemin edelle, koska tykkäsin myös pelattavuudesta enemmän. Syvyyttä on paljon ja asiat voi saavuttaa monilla eri tavoilla, joka tietenkin kuuluu hyvään genren peliin.

4. Kirby and the Forgotten Land

Tämä ei ollut iso loikka pelaajalle, mutta valtava askel Kirbylle; tämän kaltaisia toimintaseikkailuja on nähty ennenkin, mutta oman pelisarjansa sisällä tässä tapahtuu jotakin merkittävää. Kirby on tehnyt onnistuneen loikan kohti vapaampaa pelattavuutta ja täyttä kolmiulotteisuutta. Forgotten Land ei vielä aivan ole Mario Odyssey, mutta sen suunnittelussa on paikoitellen yhtä riemastuttavaa oivaltamisen riemua ja puhdasta iloa. Yksikään uusi NS-peli ei naulaa Nintendon "tuomme hymyjä huulille" mantraa niin hyvin kuin uusi Kirby.

5. Splatoon 3

Fakta: tulen ajan kanssa latomaan tähän peliin PALJON enemmän tunteja kuin neljään muuhun peliin listalla YHTEENSÄ. Itse asiassa moinen olisi jo tapahtunut, jos listalla ei olisi Xenoblade kolmosta.

Splatoon 3 palaa hitaalla liekillä, se on nautittava ja sisältää paljon hyviä muutoksia edellisestä osasta. Se ei kuitenkaan ole massiivinen parannus tai selkeästi uusi kokemus. Siinä on enemmän lisäosan makua kuin useimmissa Nintendo-peleissä, vaikka Splatoon 2:n ja 3:n väliin mahtuukin viitisen vuotta. Splatoonin konseptiin ei sinällään kannata liikaa kajota, koska jos jokin ei ole rikki...

Julkaisua vaivanneet yhteysongelmat olivat merkittäviä. En ollut kokenut niin paljon katkoksia sitten MK8: Deluxen julkaisun ja communication error -helvetin. Nyt kaikki alkaa olla onneksi paremmalla tolalla.

Herää myös kysymys: miten Splatoon 3 sijoittuisi listalla, jos siinä olisi ollut mukana kaikki se kontentti, joka peliin päivitetään tulevan kahden vuoden aikana? Tämä on Nintendon "semi live serviceä", ja siten tavallista vaikeampaa arvioida.

Vuoden uusi peli: Destiny 2 - The Witch Queen

Höhö, onkohan kuinka mones vuosi putkeen, jolloin ainoa vuoden aikana pelattu aidosti uusi julkaisu on Destiny 2:n uusin lisäri? En tiedä, mutta koska ale- ja kirjastopelien pelaaminen on elämää, tällä varmaan mennään jatkossakin. Ainakin siihen asti, kun Silksong viimein tulee ulos ja pakottaa pitkästä aikaa Day 1 -ostoon.

Eniveis, lasken tässä The Witch Queen -lisärin nyt maininnan arvoiseksi julkaisuksi, ja sehän oli oikein mainio paketti, jonka jälkeen sellainen 1-2 kuukautta tuli pelattua D2:sta erittäin aktiivisesti. Uusittu tarinakamppis oli haastavin/kuumottavin varmaankin koko pelin historiassa, ja lisärin rinnalla pyörinyt kausi oli sekin tarinaltaan ja pelimatskultaan oikein toimiva kokonaisuus. Peliin tuli paljon kiinnostavia uusia aseita jahdattavaksi ja aseiden craftaus toi vielä oman mausteensa päälle. Lisäksi hurahdin ihan vähän taitojeni petraamiseen PVP-puolella, mikä oli siisti projekti. Eipä olisi uskonut, että tästä tasoloikkajantterista vielä joskus saadaan loadoutteja ja taistelutilannetajua viilaava FPS-kallo. :b

Sittemmin D2 on taas jäänyt tauolle, mutta eiköhän me oteta uusi kuukauden tai parin pyrähdys, kunhan Lightfall laskeutuu saataville ensi vuoden alussa. Onhan tämä vikoineen ja rahastuksineenkin (jotka kyllä aina ohitan ydintekemiseen keskittyen) vuosikymmenen pelisarja itselleni, mihinkään muuhun ei ole uponnut näin paljoa aikaa.


Vuoden vanha peli: It Takes Two

Aitoja co-op-kokemuksia ei ole näinä päivinä liikaa, ja It Takes Two on kyllä sarjassaan hurmaavinta vuosiin. Aivan täydellinen peli pelattavaksi puolison tai bestiksen kanssa. Kokemus on paljolti stressitön, mutta ei kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, eli keskittyäkin pitää. Pieniä hupaisia salaisuuksia ja minipelejä on hyvään tahtiin ja vaihtelevuus on sitä luokkaa, että väistämättä molempien pelaajien taitoalueille osuu jotain sopivaa - eli molemmat ottavat jossain vaiheessa minipeleissä auttamatta takkiin, ei mene möksähdykset yksipuolisiksi.

Tarinahan tässä ei sinänsä ole mitään mullistavaa, mutta täytyy silti myöntää, että kyllä tuo tälleen perheenisänä loppua kohden sydäntä alkoi sulattelemaan. Päälle vielä kauniit ja leikkisät visut, niin mikä jottei! Suosittelen parisuhdepukinkonttiin, jos jollain on vielä pelaamatta.


Vuoden bonusylläri: Dead by Daylight

Tässä vaiheessa jo iänvanha tuote, eikä suoraan sanottuna pelin syvällisemmät mekaniikat, hahmojen minmaxaus, kausikierto, valuutat tai oikeastaan edes tappajilla pelaaminen kiinnosta yhtään. Mutta, meille sattui muodostumaan tänä vuonna pieni kaveriporukka höntsäpelien pelaamiseen etänä iltaisin, ja cross-playnsa sekä matalan starttikynnyksensä vuoksi DBD toimii ihan tosi hyvin 1-2 tunnin sessioissa lasten nukutusten jälkeen, jos tarpeeksi porukkaa sattuu olemaan laitteiden äärellä yhtä aikaa. Discordissa läppä lentää, ruudulla osa porukasta panostaa enemmän, ja itse lähinnä jallitan murhaajia juosten ja korjaan generaattoreita sen kummemmin hifistelemättä. Oikein hyvä tekosyy olla enemmän yhteydessä kavereihin.

Tässä oma lista peleistä jota tuli tänä vuonna pelattua. Monet ovat vanhempia, mutta eipä se haittaa. Jotain jätin pois, kun ei oikein ollut mitään sanottavaa niistä.

TOP3:
*****
Cyberpunk 2077
Paras peli mitä tuli tänä vuonna pelattua. Auttoi varmasti asiaa, että alotin pelaamisen ison pätsin jälkeen, jossa oli korjattu jo suurin osa bugeista. Hyvä juoni, toimintaa ja roolipelaamista. Ainoa miinus tulee Keanu Reevesistä. Tykkään kyllä näyttelijästä, mutta hän ei sopinut tähän rooliin yhtään. Panam <3 5/5

Sekiro
Vuoden toiseksi paras peli. Tai ehkä paras. Tämä ja Cyberpunk oli ehdottomasti parhaimmasta päästä. Mielestäni tämä menee helposti Dark Soulsien ohi. Otti kyllä aikansa, että peliä oppi pelaamaan ja siltikin oli kunnolla haastetta. Lisäksi piti ainakin yksi bossi cheesata, kun meni järki. Loppupomoakin piti yrittää turhan monta kertaa, mutta olihan se mahtava fiilis kun sen pääsi läpi. 5/5

Vampire Survivors
Heti kolmantena Cyberpunkin ja Sekiron jälkeen. Tuli jäyhettyä ja kerättyä lähes kaikki unlockattavat. Toimii kuten hyvän pelin tuleekin. Yksinkertainen ja koukuttava. 5/5

*****

MUUT:
Borderlands 3
Juoksin läpi eli tein vain päätehtäviä ja satunnaisesti sivutehtäviä. Ostin alunperin, että olisi voinut pelata kaverin kanssa cooppina, mutta ainakin crossplay (xbox-PC) oli käyttökelvoton lagin takia. Tuli siis pelattua yksin läpi ja melkoista paskaahan tämä oli. Moninpelinä olisi ollut todennäköisesti ihan OK. 1.5/5

Control
Tykkäsin paljon Alan Wakesta ja tämäkin maistui. Martti the Janitor oli hyvä suomilisä ja pelin tarina muutenkin tarpeeksi koukuttavam että jaksoi läpi asti pelailla. 3/5

Dark Souls 1-3
Tuli pelatttua kaikki kolme läpi. 2 ja 3 oli ennestään jo pelattu, mutta 1 oli itselle uusi. Eipä näistä mitään uutta sanottavaa, mutta nyt kun kaikki pelasi putkeen niin DS2 on selvästi näistä heikoin. DS1 ja DS3 5/5 ja DS2 4/5

Dead Cells
Kyllähän tämänkin pelaili. Castlevania DLC pitää tsekata sitten joskus. Pelattavuus ja roguelikeily kohdillaan. 4/5

Death's Door
Ei tästä enää hirveästi muista, mutta Zeldamaista seikkailua. Kyllä tämä läpipelaamisen arvoinen peli oli. Sopivasti tutkimista ja toimintaa. Tarpeeksi haastava ajoittain. 3.5/5

Escape Academy
Pakohuone/puzzle-puuhailua. Positiivinen yllätys, mutta teknisesti hieman heikko. 3/5

Firewatch
Interaktiivinen tarina. Kuuluu luokkaan "naputtele läpi" eli ei vaadi mitään muuta kuin tarinan seuraamista. Haasteet ja pelattavuus 0. Noh tarina oli kuitenkin jees ja jaksoi sen seurata loppuun asti. FPS cap oli 30 fps Xbox Series X:lläkin ja mitään päivityksiä ei ollut tulossa. Tämän tyyppisessä pelissä ei niin haittaa, mutta sulavampi on aina parempi. 3/5

Gears 5
Kaverin kanssa pelasin cooppina. Yksi paskimmista peleistä joka tuli tänä vuonna pelattua läpi. Päähahmot perseestä, "open world" kohdat täysin turhia, toiminnassa ei mitään kehitystä sitten ensimmäisen Gearsin. 1/5

Greedfall
Dragon Age -tyyppinen roolipeli. Tähän tuli jossakin vaiheessa 60fps patch, joten piti kokeilla. Oli tämä parempi kuin uudemmat Dragon Aget ja tarinankin jaksoi seurata loppuun. 3.5/5

Hades
Roguelike toimintaa. Tässä oli sopivasti haastetta ja narratiivi/presentation kunnossa lafkan tuttuun tapaan. Kakkosta odotellessa 5/5

Halo Masterchief Collection
Halo 1-4 + ODST. Tuli pelailtua jokaisesta kampanjat läpi. Yllättävän hyvin nämä jaksoi pelailla vaikka eihän nämä pitkiä ollut kun meni juoksemalla läpi. Aika paljon loppujen lopuksi käytävissä juoksentelua ja backtrackia. Jotenkin Halon juoni ei ole koskaan napannut niin paljon, että jaksaisi kunnolla seurata. Nyt tuli tietty hieman paremmin kun nämä pelasi putkeen läpi, mutta silti homma jää paikoin sekavaksi. 3/5

Halo Infinite
Ensimmäiset pari tuntia 5/5 ja sitten tulee todellisuus vastaan. Saman toistoa. Kampanja olisi vaatinut enemmän vaihtelua. Kokonaisuudessaan 2/5

Hellblade: Senua's Sacrifice
Tämä oli positiivinen yllätys. Ajattelin, että tämäkin on läpinaputtelu-pelejä, mutta kyllä tässä oli toimintaakin ja ihan hyviä puzzleja. Grafiikat on vieläkin hyvät ja animaatiot kohdillaan. Itse päähahmo on tosin ärsyttävä, joten siitä miinusta. 4/5

Immortality
Erilainen pelikokemus. Pelin tarina jäi oman makuun turhan mysteeriseksi, mutta muilta osin hauska peli/katselukokemus. 4/5

Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don't Dry
Ei yllä mitenkään vanhojen Larryjen tasolle. Graafinen tyyli ei oikein nappaa ja pelin läpät suurilta osin paskaa. Oli mukana muutama hauskakin juttu, mutta siinäpä se. 2/5

Monster Train
Roguelike korttipeli kai. Aika peruskorttipelailua. Kyllä tätäkin aikansa jaksoi ja hyvät pelimekaniikat. 4/5.

Nier Automata
Ilmeisesti tämä olisi pitänyt pelata useamman kerran läpi, jotta tarina olisi selvinnyt paremmin. Noh hahmot ei persettä lukuunottamatta kiinnostanut, joten jai yhteen kertaan. Tyhjän oloinen maailma ja toiminnassa jäi toivomisen varaa. 3/5

Nobody Saves the World
Hyvä toimintaseikkailu, jossa oli reilusti erilaisia hahmoja pelattavana. Eipä tästä paljoa huonoa sanottavaa löydy. Kerran jaksoi pelata läpi hyvin, mutta coop jäi kokematta. 4/5

Picross 3D: Round 2
Sain 3DS:n käyttöön joka tuli sitten haxoroitua tappiin. No laitteen ainoa hyvä peli tuli pelattua eli Picross ja se olikin laatua. Kyllä näitä tuli naputeltua ainakun sopiva hetki löytyi. 5/5

Record of Lodoss War: Deedlit in Wonder blaablaa
Castlevania-klooni. Melko lyhyt ja mitäänsanomaton. Ei tässä oikein mitään vikaakaan ollut, mutta ei tästä enää mitään muistakaan. 2.5/5

Remnant: From the Ashes
Tämä tuli cooppina pelattua ja täysin pätevää paukuttelua/toimintaa. Loottia ja hahmonkehitystä olisi voinut olla enemmänkin. Kakkosta odotellessa. 3.5/5

Ring of Pain
Korttiroguelike. Aika sama kuin Monster Train. Kyllähän näitä hetken aikaa jaksaa ja tässäkään ei oikeastaan mitään vikaa ole. 3.5/5

Rogue Legacy 2
Samaa laatua kuin ensimmäinenkin. Tuli pelattua läpi, mutta ei jaksanut enää jatkaa sen jälkeen. 4/5

Ryse: Son of Rome
Xbox One jäi kokonaan kokematta niin päätin testata yhden launchpelin. Eihän tämä huono ollut. PS4:n Knack on tietty aivan omaa launchpeliluokkaa, mutta kyllä Rysen pelaili läpi. 3/5

Sniper Elite 5
Cooppina läpi. Tässä on kyllä potentiaalia ja varsinkin jos yrittäisi oikein realistisesti ja hiipien pelailla. Cooppina meni kyllä usein räiskinnän puolelle. Invasion mode oli myös ihan hauska, kun pääsi kiusaamaan muita kampanjaa pelaavia pelaajia. 4/5

Star Wars Jedi Fallen Order
Yllättävän hyvä Star Wars-peli. Hieman Souls tyyppistä menoa ja paikoin sopivan haastava. Päähenkilön kasvoanimaatiot häiritsi tosin todella paljon ja vaikutti niin sieluttomalta oliolta. 3.5/5

The Gunk
Paskat hahmot. Ei haastetta. Huono tarina. Ei jatkoon 1.5/5

Yakuza Like a Dragon
JRPG:t voisivat ottaa mallia tästä. Tarina, hahmot, pelattavuus kohdallaan. 5/5

Pakko äänestää My Friend Peppa Pig, kun ei ole tänä vuonna muuta tullut pelattua.

Vuoden peli: GOD HAND tietenkin! Eikun hetkinen...



Emulaattoreila kun kikkailee, niin aika menettää kokonaan merkityksensä. GOD HAND oli kuitenkin minulle se vuoden paras pelikokemus. Shinji Mikami on jeesus, joka kosketuksellaan muuttaa kaiken timantiksi. Pelin kahden tatin mekaniikat ovat täyttä nerokkuutta - mikään muu peli ei ole tappelupelejä lukuun ottamatta sisäistänyt tätä man to man -taistelua paremmin kuin GOD HAND. Lisäksi olen väsäillyt peliin tekstuuripakettia, jolla yritän luoda peliin omanlaistani twistiä. Tekstuuripaketista laittelen varmaan kuvia joskus, kun saan sen valmiiksi. Emulaattorilla pelinopeuden saa myös nostettua 120%:iin, joka vähentää pelin natiivin ruudunpäivityksen (30fps) tönkköyttä ja input lagia. Toimii paljon paremmin kuin netistä löytyvät 60fps-patchit, jotka vain rikkovat pelin.

Elden Ring oli toki vuoden peli 2022, vaikken peliä jaksanut lopulta edes pelata loppuun asti. Toisaalta näin kävi kohdallani myös Dark Soulsin, Dark Souls 3:n ja Sekironkin kanssa - pelit vain jäivät kesken ja lopulta läpäisin ne vasta vuosien päästä julkaisusta. Todennäköisesti näin käy myös Elden Ringin kanssa.

Kaiken kaikkiaan yksi surkeimmista pelivuosista, mitä on tullut koettua. Ensi vuosi pitäisikin olla sitten kunnon tykitystä. Ehkä silloin tapahtuu myös ihme ja Ephram antaa edes yhden pisteen pelille, joka ei ole Nintendo-peli!

2023:

5. Starfield
4. Godd Howard
3. Bethesda
2. 30fps
1. Gamebryo

Oli hyvä peli. Perunamaa oli vähän vaikea, mutta lopulta 1000/1000 saavutukset plakkarissa.

Sitä en vain tajua, että miksi tässä pelissä voi valita Performance ja Resolution tilojen välillä. Luulis nyt jumalauta että Series X -tehot ei lopu Pipsa Possu -pelissä.

Kyllä meidän kaksivuotias ainakin tykkäsi sen verran, että piti ostaa se merirosvolisäri.

Kiitti vinkistä. Laitetaans Pipsa Possu pukin konttiin.

Löytyy myös game passista.

Voi olla vähän over kill kaks vuotiaalle.

Aika paljon tuli pelattua(itelle paljon), mutta samoja pelejä uudelleen ja uudelleen.

Tunneissa eniten aikaa keräsivät:

Hell Let Loose 140h
MW2 (Warzone) 130h
Battlefield 1 ~100h

Ja ne täytyy varmaan nimetä omaan top3 vuoden peleihin.

Yksinpelinä SnowRunner PC:llä keräsi ehkä 50h eniten tunteja ja tietenkin vanha klassikko HOI4 ehkä 40h Suur-Suomea rakentaen.

Kaikkia top3 peliä yhdistää tietenkin kaverien kesken pelattava moninpeli. Nykypäivänä on hyvin vaikea motivoitua pelaamaan yksinpelejä botteja vastaan. Autopelit ehkä ainoana poikkeuksena ja niissäkin taitaa nykyään ihmishaamut olla kilpakumppaneita usein. Tarina on ainoa keino koukuttua yksinpeliin. Last of Us 2 hyvänä esimerkkinä.

Cyberpunk 2077 on edelleen kesken, pelasin ehkä 10h silloin julkaisussa ja peliä varten ostettu 2000e peli PC on toiminut lähinnä Twitchin seuraamista varten (170h 2022). Tästä pitäisi ottaa reset ja aloittaa alusta.

Normaalisti olen pelannut aina samojen tyyppien kanssa, mutta tänä vuonna on ainakin +6 uutta kaveria löytynyt pelien ääreltä. Harvinaista tässä iässä, mutta harrastus yhdistää. Toimii muuten Warzone ihan hyvin crossplayna PC/PS5 pelin sisäisen chatin kautta myös eli discordia ei edes tarvita.