PS2:n menestys johtui minusta paljon alun DVD-buumista. PS2:n mukana taisi vielä tulla Matrix -leffa joka nosti hypeä entisestään. Muistelisin että aluksi oli jopa niin että PS2 meni kaupauksi sitä mukaa mitä hyllyyn saatiin tavaraa, mutta pelit eivät menneet, kun laite oli monelle DVD-soitin. Totta kai PS1:llä ja sen tuomalla imagolla oli oma osansa menestyksessä, mutta DVD-soitin oli se, joka räjäytti myynnit.
Dvd-tuki varmasti buustasi myyntejä todella paljon. En kuitenkaan laittaisi dvd-tuen piikkiin liikaa menestyksestä. PlayStationin brändi oli todella vahva, PS2:n hype oli osunut nappiin ja markkinointi oli terässä.
Ihmiset järkeilevät ostoksiaan. Jos taloon halutaan uusi konsoli, joka maksaa montaa sataa euroa, täytyy olla järkevät perustelut ostaa se. Siinä vaiheessa se, että saa dvd-soittimen samaan hintaan, painaa paljon vaakakupissa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että laite myisi lähinnä dvd-ominaisuutensa takia tai se ostettaisiin lähinnä dvd-soittimeksi. Matrixia en kyllä muista tulleen minkään PS2-paketin mukana, mutta voin olla väärässä.
Mitä peleihin tulee, PS2:n julkaisupelit olivat ihan hyviä. Sieltä löytyi muutama ostamisen arvoinen tekele, jonka parissa meni ne pari kuukautta. Muutaman kuukauden jälkeen ilmestyi Gran Turismo 3, joka on PS2:n suurimpia hittejä. Zone of the Enders julkaistiin myös keväällä 2001. Loppuvuosi 2001 oli sitten jo ihan järjettömän kova peliensä puolesta. Mielestäni tässä se pesäero Gamecubeen ja Xboxiin tehtiin.
Nintendo tuli GC:llä ikävästi vähän jäljessä, ilman kunnon peliä "Tomb Raider ja MGS -kansalle". GC:lle tuli kyllä erittäin hyviä pelejä, mutta se mikä kusi, oli kohderyhmä ja pelien tyyli. Elokuvamaiset, juonivetoiset ja tunnelmalliset pelit olivat selvästi nousussa jo PS1:n perusteella. Tekken Tag Tournament oli suosittu PS2:lla ja viime sukupolven suosituimpia pelejä oli Tomb Raider, Tony Hawk, MGS, Final Fantasy. Kaikki leimaa tietynlainen realistisuus ja elokuvamaisuus. N64:lläkin suosituimpia pelejä oli 007 ja Perfect Dark. Tämä oli mielestäni aika selvä juttu silloin. Mitä teki Nintendo seuraavaksi? Muutti Zeldan piirretyksi, odotti yli vuoden Metroid Primen tuloa (jonka juoni perustuu paljolti lukemiseen. Tämä siis aikana jolloin FF- ja MGS-pelien CGI pätkiä oikein odotettiin), julkaisu pelinä "piirretty" Luigi's Mansion, julkaisi söpöimmän Super Marion (Sunshine) tähän mennessä (okei ehkä Yoshi's Island voi mennä ohi).
Tavallaan totta, sillä monilla keskustelupalstoilla Gamecubea haukuttiin lasten konsoliksi. Brändillisesti tämä oli katastrofi. Vaikka järkevät tajuavatkin, etteivät Nintendon laatusarjat ole mitään lasten pelejä, ei Gamecube todellakaan ollut katu-uskottava. Tosin Xbox oli, eikä se senkään myyntejä auttanut. PS2 oli vain liian ylivoimainen.
Luulen, että Nintendon pointtina oli vain tehdä pesäeroa kilpailijoihin. PS2:lla ja Xboxilla synkisteltiin, GC:lla syvennyttiin värikkäisiin pelimaailmoihin. Tämä näkyy jo konsolin ulkomuodossa. Xbox on iso huriseva musta laatikko, GC taas kompakti violetti kuutio.
Tätä sillä varmastikin haettiin. Ja edelleen painotan sitä, että GC hävisi Xboxille vain parilla hassulla miljoonalla. Xboxia kuitenkin markkinoitiin miljardeilla ja miljardeilla, todella aggressiivisesti. GC:ta ei.
Ehkä noita "aikuisten pelejä" olisi voinut enemmänkin olla. Nintendon tärkeimmät pelit tällä saralla olivat Resident Evil remaket, jotka olivat edellisen sukupolven pelejä. MGS:TTS ei myöskään innostanut ihan yhtä paljon, kun kilpailevilla konsoleilla pääsi pelaamaan kokonaan uutta MGS:ää. Jostain syystä Metroid Primekään ei myynyt niin paljon kuin sen olisi pitänyt.
Twilight Princessin ja Resident Evil 4:n aikoinahan monet päivittelivät, että voi kun nämä pelit olisi saatu Gamecuben alkuvuosina markkinoille.
Aihe: Wanha kunnon GameCube
