Pelkästään jo Wiimote tekee Wiistä automaattisesti Nintendon huonoimman laitteen. Sydäntä riipaisee kuinka moni tuhoutui sen kapistuksen takia, kun piti väkisellä vääntää pelejä sen varaan. Se kapine ei tehnyt varmaan yhdestäkään pelistä parempaa, vaan 99% peleissä täysin turhake, joka vain huononsi pelattavuutta.
Näin jälkeenpäin ajateltuna Wiille tuli lopulta kohtuullisen monta hyvää ja ihan hyvää peliä, mutta siinä se ongelma juurik piileekin, sillä ihan hyvä ei riitä. Itse ostan Nipan laitteet aina niiden 10+ -luokan yksinoikeuspelien takia, joita ei muille laitteille saada ja jotka korvaavat multiplattarien vähyyden, mutta niitähän ei tullut Wiille juuri yhtään. Nintendo itse julkaisi suurimmaksi osaksi roskaa ja minipelikokoelmia. Zelda, Mario Kart, Smash, Metroid ja muut olivat kaikki reilusti surkeampia kuin Gamecuben edeltäjänsä.
Parasta Wiissä on sen erinomaiset homebrew-ominaisuudet (ehkä paras homebrew-konsoli koskaan), Xenoblade ja sen Virtual Console-palvelu, mikä tosin oli suurimman osan laitteen elinajasta surkea. Moni ei edes ymmärrä, miten hyvä valikoima siellä on nykyään eri alustojen pelejä.
Itseasiassa Wiin parhaiten wiimotea hyödyntävät pelit tulivat suoraan julkaisussa. Ylivoimaisesti eniten on tullut Wiillä hakattua kaupanpäällisenä jaettua Wii Sportsin tennistä ja keilausta, mahtavia jurrissa pelattavia moninpelejä, joissa wiimote juuri tekee siitä pelaamisesta niin hemmetin siistiä. Tämä tosin ei pelasta sitä faktaa, että normipadilla suurinosa Wiille julkaistuista peleistä olisi toiminut paremmin. Sydäntä myös riipaisee mikä potentiaali tuossa motessa oli ja miten sitä ei vieläkään ole osattu hyödyntää oikein.
Wii on varmaan sellaiselle pelaajalle ihan onnistunut laite, joka aloitti sillä pelaamisen, mutta kun on hakannut 8-bittisestä asti videopelejä, niin se rima vaan nykyään on aivan helvetin korkealla. Mikään keskiverto peli ei tunnu enää missään. Kaiken mitä pelaa pitää olla oman luokkansa valiota.