Pelaajalauta - Yhden konsolin miehet

Yhden konsolin miehet « : 04.03.2008 01:06 »

Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0

No niin. Eli kaikki tiedämme termin "yhden konsolin mies". Eli elmo, joka on sitoutunut kantamaan vain yhden konsolivalmistajan lippua mukanaan, oli se sitten joko Nintendo, Sony taikka Microsoft. Toki kaikki eivät ole vanhan kunnon Dragon Snaken tapaan yltiöpuolueettomia, vaan omistavat kaikki konsolit, mutta hierovat silti kaapin kätköissä sitä yhtä ja ainoaa oikeaa laitetta. Tarvitseeko "yhden konsolin mies" nimityksen ansaitaksekseen omistaa siis vain yksi konsoli? Vai fanittaa sokeasti vain yhtä?

Varmasti jokainen vähänkin meikäläisen postaushistoriaan tunteva luokittelee minut pahemman sortin nintendo-faniksi. Ja he ovat oikeassa. En peliharrastuksen parista saa enää mistään muusta niin suuria kiksejä kuin Nintendon legendaarisista pelisarjoista. Odottelen esimerkiksi jo täpinöissä toisiko tämän vuoden E3 tullessaan uuden Zelda-trailerin, jota voisi kuolata taas ainakin sen kaksi vuotta. Nintendo on syy miksi pelaan enkä sitä syytä halua mitenkään kätkeä.

PS3 on minulla tällä hetkellä vain yhden ainoan asian takia: se on helvetin kova skaalaava dvd-soitin ja Blu-Ray toistin. Peleistä lähitulevaisuudessa pelaan ehkä MGS4:n ja GTA4:n, ehkä GT5:nkin.

Mutta topicin idea on siis herättää keskustelua siitä oletteko tälläisiä yhden konsolin miehiä, täysin puolueettomia "pelaan pelejä en konsoleita" -äijiä vaan kenties jotain siltä väliltä? Olisi myös mielenkiintoista tietää miten kukin ovat omiin tilanteisiinsa päätyneet ja millaista keskustelua ne herättävät. Esim. miten paljon sokeasti yhtä konsolia ylistävä missaa todellisuudessa peliharrastuksestaan, koska muille konsoleille julkaistavia huippupelejä menee ohi iso pino?

www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #1 : 04.03.2008 01:29 »

Rocky_Balboa

Jäsen Viestejä: 3 953 Basaaripisteet: 1

En luokittelisi itseäni yhden konsolin mieheksi. Yhden konsolin vihaajaksi kylläkin.

Nuorenpana ei mitään konsolisotaa edes osannut ajatella. Silloin kun oli hyllyssä NES, se oli paras. Sitten tuli Megadrive ja sitä pelattiin ihan samallalailla. Paras oli sekin. Konsolit vaihtuivat, merkillä ei ollut väliä. Eipä ole kyllä nytkään. Olen ostanut aina konsolin tilanteen mukaan. Dreamcast oli pakko saada, kun se oli niin iso hyppy N64:stä, PSOnesta ja Saturnista. Sitten piti saada DVD-soitin ja hommasin PS2:n. Paskahan se oli ja vaihdoin sen oikeaan DVD-soittimeen. Mitään kuningaspeliä sille ei ollut edes näkyvissä silloin kun se minulla oli, joten Dreamcastilla pärjäsi täysin mahtavasti. Sitten kun Dreamcastilla alkoi tilanne heikentymään pahasti, tuli juuri sopivasti uusi tehokas Xbox markkinoille. Sillä pärjäsin hyvin siihen asti kunnes 360 julkaistiin. Sonyn SPRING 2006 puheita tai hypeä en uskonut, joten 360 oli ainoa vaihtoehto. Hyvin on pärjännyt tähän asti.

Minulla on melkein aina ollut vain yksi konsoli kerrallaan, paitsi poikkeuksena N64 ja PS1. Ehkäpä PS3 ja X360 ovat seuraava pari.

Play-Asia

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #2 : 04.03.2008 03:17 »

Frank Jäsen Viestejä: 937 Basaaripisteet: 3

Joskus SNESin aikoihin aloin pelaa ihan kunnolla, eikä niihin aikoihin muita konsoleita ollutkaan perheessä. Silloin oli "tyydyttävä" Supraan, joka on kyllä yhä yksi suosikeistani. Sen jälkeen saatiin perheeseen PlayStation, jota pelattiin ihan innoissaan, vaikkei SNESsiä kokonaan unohdettukaan. Mitään muita konsoleita ei edes ajateltu hommattavan, sillä niitä ei tarvittu. Sama juttu kävi myös PS2:n aikakaudella. Silloin ei tosin olisi ollut mahdollisuuksiakaan unelmoida toisesta konsolista.

Nyt uuden sukupolven aikana päädyin aluksi Nintendoon halvan hinnan, innovatiivisuuden ja Zeldan takia. On kyllä alkanut tuntua siltä, että uusi konsoli voisi olla paikallaan Wiin viereen. En tosin osaa vielä päättää PS3:n ja XO:n välillä, mutta eiköhän sekin päätös tule vielä jossain vaiheessa tehtyä. Aika varmaa on, etten tällä sukupolvella jää yhden konsolin mieheksi.

Jokaisen konsolin ohella on muuten ollut PC pelikoneena, joten ihan täysin yhdellä konsolilla ei ole kerralla pelattu. Nytkit pelailen vielä PS2:della ja PC:llä Wiin lisäksi.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #3 : 04.03.2008 04:47 »

Azu

Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it Jäsen Viestejä: 993 Basaaripisteet: 1

Kaikki lähti alkuun yhden konsolin miehenä (tai ennemminkin perheenä). NES ja SNES olivat ainoat 8- ja 16-bittiset konsolit meidän olohuoneessa silloin 80-luvun lopulla/90-luvun alkupuolella. Sitten tapahtui N64:n myöhästyminen ja ostimme sen sijaan aluksi PlayStation 1:n ja sille mitä mainioimman Ridge Racerin (ei taitaisi tänä päivänä oikein toimia, että joutuisi pulittamaan muutaman radan ihmeestä täyttä hintaa). Koska oli kuitenkin pakko päästä pelaamaan Super Mario 64:sta, niin N64:kin yllätti yhtenä iltana ilmestyessään takkahuoneeseen.

Kun nuo kaksi alkoivat tulla tiensä päähän, saimme ensin jouluna Dreamcastin, n. 9kk sen julkaisun jälkeen Playstation 2 ja sittemmin vielä GameCuben. Dreamcasthan kuoli sitten valitettavasti melko nopsaan pois, mikä oli sinänsä harmi. Sen verran laadukasta tavaraa sille julkaistiin (R.I.P. Shenmue *kyynel*).

Nyttemmin tuossa vieressä pörrää taas "vain" kaksi konsolia, elikkä PS3 ja Wii. Oikeastaan Boksit eivät ole henk. koht. kiinnostaneet ikinä sen vertaa, että olisin ne hankkinut. Boksilla oli muutama peli, joita olisin halunnut kokeilla (Ninja Gaiden, Otogi 1 & 2, Galleon ja Panzer Dragoon Orta, lähinnä), mutta muuten sai kyllä melko hyvin pelattua ne Biowaren ropet ja petyttyä Fableen myös PC:llä.

En voisi ikinä nähdä itseäni vain yhden konsolin omistajana, pitää sitä olla vähintään se kaksi konsolia, ettei jäisi vain yhden konsolin omistajana paitsi liian monista hyvistä peleistä. Nykyään on DS:n ja PSP:n myötä alkanut pelata enempi myös käsikonsoleilla. GB(A):t sun muut eivät vain jostain syystä silloin aikoinaan sytyttäneet (tosin Link's Awakening <3), joten tuli enempi harrastettua tuota kotikonsolipuolta. Nythän noilla tosiaan tulee pelattua melkeinpä enemmän kuin kotikonsoleilla.

Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval

Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves

Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #4 : 04.03.2008 08:34 »

zoukka

guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14

Uuden sukupolven koneista omistan vain Wiin.

Tänä päivänä ei ole varaa olla "yhden konsolin mies", jos oikeasti diggailee videopeleistä yhtä paljon kuin vaikkapa leffoista. Hyvät ja persoonalliset pelit hukkuvat paskaan yhä herkemmin ja jos minulta kysytään, niin niitä on lähivuosina tullut entistä vähemmän. Yksi kone ei siis millään riitä. Olin jo ennakkovarannut PS3:sen eli olin täysillä Hypejunassa parisen vuotta sitten. Mutta onnekseni Sony päätti paskantaa Eurooppalaisten päälle ja peruin tilauksen, enkä ostanut mitään "next-gen" masiinaa, vaan keräsin PS2-sukupolven missatut helmet kasaan. Päätös oli oikea, sillä kaverien luonapa noita uusia "klassikoita" on päässyt testaamaan ja itkuhan niiden äärellä on päässyt. Mitähän helvettiä minä olisin sillä PS3:lla tehnyt tähän päivään asti. Liputetut messiaspelit, kuten Uncharted, R&C, Heavenly Sword olivat karmeita pettymyksiä. Oivallisia esimerkkejä hypellä ratsastuksella... jostain vitun Resistancesta nyt puhumattakaan :lol:

Mikkisoftan vehkeet ovat aina olleet eniten luotaantyöntäviä lähinnä pelivalikoiman takia. Haloja on mätetty TK:n luona enemmän kuin tarpeeksi ja ne muutamat helmet on läpäisty lainakoneella. XO on tosin tällä hetkellä huomattavasti kovempi kapistus kuin PS3, vaikka hajoileekin. Tosin tiedän jo varmaksi, että jos HD-masiinan lähiaikoina hommaan niin se on PS3 ja vain ja ainoastaan neljännen MGS:n vuoksi. Minkäs teet.

Joo-o, eli kaikenlaisia pelejä olen aina pelannut (NES:istä ja Megadrivestä se lähti) ja aion jatkossakin pelata. Wii tuli taloon kun sen 100 metrin päästä kotoa sai 199 euroon. Ja on pakko sanoa, että oli helvetin kova ostos. Gamecube kirjasto lähti heti kasvamaan ja Wiin omatkin pelit ovat olleet loistavia. Toki niitä on vielä helvetin vähän, mutta niitä sentään jaksaa pelata.

Niin ja oli Wii sitten miten paska tahansa kenen tahansa mielestä, niin ilman sitä seuraava sukupolvi olisi varmaankin huonoin generaatio ikinä.

EDIT: Niin ja suurimman osan harrastukseni ajasta olen ollut eniten Sony-fanboy. PS3:lla Sony kuitenkin onnistui käännyttämään jopa minut. Oli se kyllä vuosikymmenen floppi. Parrat saattavat jopa muistaa kultaiset ajat alkuperäisiltä Pelaajaboardeilta

"polvillaan nintendon edessä"

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #5 : 04.03.2008 09:16 »

Pyramidhead Vieras En ole ollut yhden konsolin mies pitkiin aikoihin ja silloinkin vain pakottavista syistä. Mutta se täytyy myöntää, että tässä sukupolvessa kiksit tunnun saavan selvästi eniten yhdeltä valmistajalta eli Nintendolta. Omistan kyllä myös XO:n ja olen siihen ihan tyytyväinen, mutta se ei tarjoa sitä samaa mitä Wii ja DS on minulle tarjonnut. Uudenlaista pelaamista ja ennenkaikkea erilaisia pelejä. En ole kuitenkaan mikään sokea fanittaja. Olen itseasiassa hyvinkin kriittinen kaikkea kohtaan ja jos fanittamisen määritelmänä on yleinen jumaloiminen ja nimenomaan tuo sokeus niin en ole kyllä koskaan fanittanut yhtään mitään. Jos taas pelkästään se, että pidän tällä hetkellä jostain ylitse muiden niin sitten voin ilmottautua juuri nyt Nintendo-faniksi. Samalla määritelmällä olin viime sukupolvessa eniten PS2-fani ja fanitin vain Nintendon joitain omia pelejä kuten aina olen tehnyt. En yleisemmin Nintendoa tai heidän konsoliaan. Nyt Nintendo on onnistunut kaikessa paljon laajemmin. Kuka tietää mitä sitten ensi sukupolvessa. Ainakin muutoksia tapahtuu muillakin valmistajilla. Se on melko varmaa.

Nintendollakin on toki ongelmansa, mutta mielestäni muut uudensukupolven konsolit tarjoavat liiaksi sitä samaa. Siinä ei silti tarvitse olla mitään vikaa, sillä esimerkiksi itselleni XO toimii hyvänä kakkoskoneena. Haluan kunnon "HC-pelaajana" pelata kaikenlaisia pelejä. Siis myös sitä mikä nykyään on perinteisempää eli vaikkapa XO:n tarjonta. Tällä HC-pelaaja -termillä tarkoitan tietenkin sellaista, joka seuraa koko alaa mielenkiinnolla ja pelaa lähes kaikenlaisia pelejä, myös casuaaleja. Niin Wii Sportsia kuin Mass Effectiä. Kumpaa sitten pitääkään kakkoskoneena, HD-konsolia tai Wiitä, niin se on erittäin toimiva ja kattava yhdistelmä.

Uudet grafiikat ja suuremmat tehot tarjoavat minulle kovin vähän. Aletaan olemaan siinä pisteessä jolloin tehojen merkitys vähenee huomattavasti ja uskoisinkin tehojen olevan jo seuraavassa sukupolvessa todella mitätön asia. Ehkä Wiissä on vielä moneen asiaan liian vähän tehoa, mutta XO:ssa ja PS3:ssa sitä kyllä jo alkaa olemaan mielestäni riittämiin. Kuitenkin jo nyt ensisijaisena asiana ovat itse pelit. Pelaaminen on vielä niin lastenkengissä, että pelisuunnittelu on paljon tärkeämpää kuin se mitä teoriassa tehoilla pystyisi tekemään. Ehkä seuraavassa sukupolvessa jo pysähdytään kehittämään itse pelejä, ei vain tekniikkaa. Nintendo teki sen jo nyt, mutta kieltämättä vielä hieman lisää tehoja ei olisi pahitteeksi. Silti Wii on minulle tässä sukupolvessa selvästi se paras vaihtoehto.

Pitää nyt vielä mainita, että minusta PS3:ssakaan ei ole mitään vikaa, vaikken sitä omistakaan. Se jää edelleen omalla konsolilistallani kolmanneksi, mutta tilanne saattaa muuttua. PS3 on parantamassa tänä vuonna asemiaan. Saa nähdä mihin se riittää. PS3-pelaamiseni on vain valitettavan harvinaista. Parhaimpia pelejä olen lähes kaikkia päässyt pelaamaan ihan kotuullisen hyvin, mutta ihan lähipiiristä ei laitetta löydy. Eräältä tuttavalta kylläkin. PC-pelaaminen pitää vielä mainita, sillä sitäkin olen aina harrastanut. Tällä hetkellä koneeni on melko vanhentunut ja pitkästä aikaa ei edes tee mieli sitä päivittää. Seikkailupelejä sillä kuitenkin ahkerasti väännän. Niin vanhoja kuin uusiakin.

Yhteenvetona sen verran, että en todellakaan ole yhden koneen mies, mutta tällä hetkellä painotus on yllättävän vahva yhteen suutaan. Silti pelaisin mielelläni kaikkea mahdollista, mutta tietenkin raha on yhtenä esteenä, mutta vielä suurempana on aika. Jostain syystä sitä tuntuu olevan aina vain vähemmän pelaamiseen. Silti onnistuin esimerkiksi viime vuonna pelaamaan melkolailla kaikkia yleisemmin huippupeleiksi väitettyjä pelejä ja vielä suuren osa läpi asti. Valitettavasti välillä tuntui, että se kävi työstä, vaikka kyseessä olisi ollutkin laatupeli. Mutta sellaista se on. Jos haluaa kattavasti tietää alasta pitää myös pelejä pelata. Turhan moni tuomitsee asioita kokeilematta.

Edit: Pelihistoriastani unohdin tarkemmin kirjoitella. Laitetaan nyt kunnolla tekstiä kun alkuun päästiin.

Eli aloitin pelaamisen aikanaan isosiskojeni Atari 2600 -laiteella sekä Commodore 64:llä. Silti vähän enemmän tosissaan pelasin vasta omalla NES:illä, josta eteenpäin minulla olikin muutama sukupolvi käytössä vain yksi kone. SNES:in ja Megadriven aikoihin valitsin Megadriven, mutta se oli kieltämättä näistä kahdesta vähän väärä valinta minulle. Hyvä laite sekin silti. SNES:iä pääsin pelaamaan kuitenkin kaverilla ihan riittämiin, joten jo tuohon aikaan pelasin usealla konsolilla ja yhden laitteen fanitus oli vaikeaa kun molemmilla oli niin pirun hyviä pelejä.

Playstation oli seuraava konsolini, joka muuttikin paljon pelaamistani. Myöskin PC tuli tuohon aikaan kuvioihion mukaan ja on siellä taustalla toissijaisena pelialustana pysynyt tähän päivään asti. N64 kiinnosti, mutta kalliit hinnat karkottivat pois sen luota. Ja nyt kun niitä hintoja miettii niin olivat ne kyllä törkeitä ja ihan oikean päätöksen tein aikanaa, vaikka laitteella olikin aivan mahtavia pelejä. Pääsin sitä pelaamaan kuitenkin kaverilla ihan kohtuullisesti.

Seuraavaksi vuorossa oli ensin PS2 osittain myös DVD-soittimeksi ja sitten Gamecube. Tässä vaiheessa aikuistumisen myötä omaa rahaa alkoi olemaan enemmän mikä mahdollisti useat laitteet. Näihin laitteisiin olin erittäin tyytyväinen toisiaan täydentävänä. PS2 ykköskoneena laajan ja erittäin hyvän pelivalikoiman kanssa ja Cube kakkoskoneena, jolla pelattiin Nintendon huippupelit ja väittäisin, että sukupolven ne aivan parhaimmat pelit. Tästä alkoi siis kunnolla useamman konsolin omistukseni, vaikka PC siellä taustalla olikin jo edellisessä sukupolvessa.

Eli ei tässä suurempia mahdollisuuksia yhden laitteen fanitukseen ole ollut. NES aikaan fanitin konetta aika paljon, mutta silloin ei käytännössä tuntunut olevan edes vaihtoehtoja. Ja toinen vähän vastaava oli eka Playstation, vaikka N64 näin jälkikäteen aika kova kone olikin. Mutta olin silloin tyhmä teini enkä tajunnut näistä asioita mitään

Ehkä silloin tuli mentyä vähän trendin ja kaveripiirinkin mukana. Jos joskus niin tähän aikaan minulla oli pientä kritiikittömämpää fanitusta joitain asioita kohtaan.

« Viimeksi muokattu: 04.03.2008 11:34 kirjoittanut Pyramidhead »

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #6 : 04.03.2008 11:37 »

JayeizH

Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2

Olen ollut enemmän tai vähemmän aina Nintendo miehiä. Vaikka Final Fantasy -sarja iskeekin kampoihin aika hyvin, ja johdattelee Sonyn puolelle, samoin GoW. Tällä hetkellä minulta löytyy Wii, PS2, DS, SNES ja GC. Näiden lisäksi myös peli kelpoinen PC. Joten pelailen kyllä aika monenlaisia pelejä. Ja tällä hetkellä jos rahaa ja aikaa olisi ostaisin varmasti PS3:n ja X360:n. Ilman miettimistä. GeoWin lisäksi Fable2, Ninja Gaiden 2, Too Human ja Banjo tulevista X360:n peleistä kiinnostavat. PS3:n puolelta Heavenly Swordin (mättö on aina mättöä

) lisäksi Final Fantasy (totta kai) ja GoW3 ovat olisi aivan pakko saada. Lisäksi (ilmeisesti) molemmille tuleva Street Fighter 4 nostaa innostusta.
Tähän voi sitten vielä lisätä sen PC kiinostuksen. Civ4 on peli jonka ääressä on tullut viettyä huomaamatta 6h putkeen (okei kokis tölkin varmaan otin jossain välissä). Samoin Half-Life 2 ja Bioshock ovat pelejä joita en edes ajatellut pelaavani konsoleilla. Hiiri+näppis sen pitää noissa peleissä olla. Sam&Maxin ensimmäinen kausi on ollut myös osto harkinnassa kauan. Ehkä uskallan sen kohta jo ostaa.
Wiille on vieläkin kasa pelejä jotka haluaisin hankkia: Galaxy, MP3:C, Zack&Wiki,...

Eli pidemmälti olen kuitenkin aikalailla enemmän pelaaja kuin konsolin fanittaja. Se miksi laitan itseni tuonne Nintendon lokeroon enemmän on se että olen omistanut myös NESin, GB:n ja N64:n, eli olen ollut Nintendon kelkassa alusta asti. Ja kun tämä sukupolvi julkistettiin Nintendon kone oli se mikä eniten kiinnosti alusta asti ja se oli oikeastaan ensimmäinen varma hankinta.

Tosin tällä hetkellä minut voisi silti luokitella korkeintaan satunnaispelaajanksi. Minulla on mieletön kasa pelejä pelaamatta edelleen laatikossa. Hyvän esimerkin antaa Wii ja Zelda: Twilight Princess. Olen pelannut sitä tuolta marraskuusta asti. Pelikello näyttää nyt noin 25h. DS:ää olen pelannut hiukan sivussa. FF3:sta ja Castlevania: Dawn of Sorrow -peliä. Odotan sitä peliä joka pakottaa pelin ääreen. Luulin jo että Zelda: TP olisi se kun se alkoi niin lupaavasti, mutta sitten se laimeni "vain" pelaamikseksi.

Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #7 : 04.03.2008 11:40 »

finngamer

Miittiparoni Jäsen Viestejä: 1 262 Basaaripisteet: 20

Kauan olin pelkästään Nintendojen omistaja, aina GameCubeen asti. Lapsena omasta lähipiiristä ei jostain syystä löytynyt yhtään Segan omistajaa, joten ei pahemmin tarvinnut niitä vastaan taistella, mutta kunhan PlayStationit alkoivat yleistyä ja Nintendo 64 ei parhaudestaan (fakta) huolimatta menestynyt yhtä hyvin, niin kyllä siitä on monesti peistä väännetty.

Ensimmäinen ei-Nintendo mikä tuli hommattua, oli GC:n kaveriksi Dreamcast. Ajattelin että en kai nyt liikaa hylkää menneisyyttäni jos ihan vaan yhden Segan ostan. Tosin tässäkin tapauksessa tilanteesta teki "hyväksyttävämpää" se että Sega ei konsoleita enää tehnyt. Kyllä Cubella pelattavaa ihan riitti, mutta kenties kyse oli enemmänkin siitä että rahaa alkoi vanhemmiten kertyä lisää, joten tuli pohdittua vielä muidenkin konsolien ostoa. Xbox sitten tuli hommattua, ja tämäkin oli "hyväksyttävää" koska eihän se sentään ollut PlayStation.

Näillä eväillä sitten pärjättiinkin varsin kauan, mutta kyllä se PlayStation 2 tuli hommattua lopulta. Aloin kuitenkin olemaan niin sisällä pelimaailmassa ja -kulttuurissa, että ei se mitään järin vakuuttavaa kuvaa Pelaajasta anna jos jotain konsolia vihaa. Ico pelattiin ensimmäisenä läpi ja sitten Final Fantasy X, ja siitä sitten jatkettiin aina siihen pisteeseen että kaikki koneet pitää hankkia, kaikille löytyy hyviä pelejä. Toki Nintendo on aivan oikeutetusti ja omien ansioidensa takia yhä ykkönen, mutta kyllä Pelaaja rahatilanteen puitteissa hankkii koneen kuin koneen.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #8 : 04.03.2008 13:34 »

Turilas

Jäsen Viestejä: 570 Basaaripisteet: 1

Mä olen yhden konsolin mies pakon edessä, mutta en asenteiltani. Wii tuntui silloin syksyllä 2006 niin pirun hienolta jutulta, että se sai vedettyä minut takaisin konsolipelaamiseen. Jonkin aikaa Wiin oston jälkeen olin ihan taivaissa, mutta pudotus maan päälle on ollut aika kova. Se tapahtui lähinnä silloin, kun kaveri osti 360:n.

Rahan takia siis en voi kahta konsolia vielä ylläpitää. Opiskelut alkavat ensi syksynä ja nyt pitää sivarin aikana kerätä vähän säästöjä. 360 houkuttelee loistavalla pelivalikoimallaan, mutta nyt olen joutunut tyytymään lähinnä lainaboksin laihoihin iloihin. Koskaan ei voi olla varma, milloin se kaveri hakee boksinsa pois. Mass Effect'kin jäi kesken.

Wiihin en kuitenkaan ole niin pettynyt, että olisin sitä myymässä pois. Kyllä niitä kiinnostavia julkaisujakin välillä tulee ja Virtual Console on minulle aarreaitta, koska vanhat retromasiinat myytiin meidän perheestä pois tietokoneen tultua taloon. En muutenkaan ole kovin hyvä myymään omia kamojani, sillä olen melkoinen materialisti.

Sitten kun opinnot ovat lähteneet käyntiin ja alan mahdollisesti käymään osa-aikatöissä niin toisen konsolin hankin kämppääni. Onko se sitten Playstation 3 vai Xbox 360, riippuu sen hetkisestä pelitilanteesta.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #9 : 04.03.2008 13:49 »

Sharkie

Valikoiva pelaaja. Moderaattori

Viestejä: 3 175 Basaaripisteet: 5

Se elämäni paras peliaika oli silloin joskus, kun en omistanut yhtään konsolia. Kaverin luona NESillä aloitettiin nämä hommat, ja siitä jossain vaiheessa SNESin kimppuun parin muun kaverin luona. Välillä sain varmaan puoleksi vuodeksi Sega Megadriven perhetutuilta lainaan, ja hakkasin kaikki sen hittipelit puhki(jotain Soniciakin monta kertaa päivässä, niin yksin kuin kaksinpelinä).

Sitten saapui se joulu, jona kaveri soitti mökiltään, että paketista oli paljastunut N64 ja Super Mario 64. Kingeintä ikinä, enkä itse ollut saanut mitään niin siistiä. Mutta skidinä sillä ei ollut mitään väliä, kun yhdessä oltiin kaikki päivät kuitenkin, ja suurin osa siitä pelattiin. Fiilis oli aivan sama kuin olisi itse saanut Nipan. Pitkän aikaa ei sitten muuta pelatukaan. Mario, Carmageddon, DK64, Goldeneye, Mario Kart ja monet muut parhauden välikappaleet olivat sen ajan juttu. Kyllä kuusnelonen rispektinsä ansaitsee.

Pikkuhiljaa tuli sitten se PSone-aika, myöskin totaalista parhautta, ja myöskin ainoastaan kavereiden luona. Samaan aikaan hakattiin kyllä Nintendo 64:stakin aktiivisesti, ja jossain vaiheessa sain joululahjaksi tykin tietokoneen, jolloin Änärin ja Tomb Raidereiden hakkaaminen liittyi kuvaan. Vuoden parin päästä koitti PS2:sen lanseeraus, ja sen serkkuni sai heti julkaisussa. Vielä meni siis hetki, kun SSX:ää, Rayman Revolutionia, Crashia ja mitäs lie tauhkaa silloin aluksi oli tarjolla, piti pelailla jonkun muun luona.

Vaan sitten, PS2 ja THPS3, tykein kombo ikinä(njoo, saatan olla puolueellinen), löytyi omista joululahjoistani. Ensimmäinen oikeasti oma konsoli. Muistaria en saanut heti, mutta se ei estänyt Career-moden hakkaamista monta tuntia päivässä, melkein läpi asti. Ja joka kerta konsolin sulkeminen sattui todella, kun ei voinut tallentaa. Pian tämä ongelma kuitenkin hoitui, ja loppu on historiaa. Sen jälkeen olin pitkään yhden konsolin mies, omistuksellisesti ainakin, kunnes oli pakko ostaa DS Lite(PW, beibi) ja pian myös PSP.

Mikä sen "yhkomin" sitten tekee? Vähän häilyvä käsite se minusta on, sillä yhden konsolin omistava ihminen voi pelata monipuolisemmin kuin kukaan. Ja samaten todennäköisesti jokaisella, vaikka omistaisi kaikki mahdolliset konsolit ja pelaisi niillä aktiivisesti, on joku lempi-konsoli, jonka pelit ovat syystä tai toisesta sydäntä lähinnä. Mun kohdalla finanssipolitiikka ja hajallaan olevat intressit määräävät aika pitkälti sen, että useampaa saman sukupolven kotikonsolia en tule koskaan omistamaan. Todella pitkään se oli(ja on) PS2, ja kyllä ne parhaat pelit löytyvät sille, ei siitä pääse mihinkään. Pelijuureni ovat kuitenkin jossain aivan muualla, ja edelleen kaikki uuden sukupolven konsolit ovat kavereiden luona pelattavissa. Tämä lokkeiluhan on mulle koko pelaamisen sydän, jos lapsuuteen katsoo.

Ei tästä äijästä yhden konsolin miestä saa millään.

"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #10 : 04.03.2008 17:54 »

Riepu

Oh nice. Moderaattori

Viestejä: 984 Basaaripisteet: 2

Jonkinlaisena Sony fanittajana joku voisi minua pitää. Omistuksessa muutamalla edellisenä sukupolvena oli kotikonsoleista vain Playstation ja Playstation 2. Nyt hyllystä löytyy vielä kolmas pleikkari. Kuitenkin käsikonsolipuolella tunnustan Nintendon nimeen. GBC:tä ei löydy enää (ja sekös ottaa päähän), mutta hyllyltä löytyy GBA sekä DS. Hieman vähemmällä huomiolla nuo toki ovat jääneet, mutta kyllä niitä on aika aktiivisesti käytetty.

Viime aikoina ns. kotikonsoleista huomioni on kiinnittynyt myös Wiihin, jonka hommannen jos vain duuniin pääsen. Toki Xboxikin kelpaisi, mutta täytyy sitä rahaa peleihinkin olla. Päättäkää sitten tuosta olenko yhden konsolin mies vaiko en.

Aikaa ennen Playstationia löytyi huushollista Megadrive ja NES (jälkimmäinen oli serkuilta lainassa vuoden kaksi). Molemmat olivat kovassa käytössä eikä sitä tullut edes ajateltua kumpi on parempi. Megadriveltä löytyi toki enemmän pelejä, mutta Nintendolla oli sentään 3 Mariota sekä Chip 'n Dale.

Moni, niin uusi kuin vanhakin, konsoli kelpaisi nytkin tähän kämppään hyvin, eikä kehittäjällä ole mitään väliä. Jopa CD-i:n voisin vastaan ottaa

To defy me is a senseless act which goes against your world's wishes...

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #11 : 04.03.2008 18:34 »

kas

Jäsen Viestejä: 464 Basaaripisteet: 2

Pomppasin konsolipelaamiseen suhteellisen myöhään, tuossa viime sukupolven puolivälin tienoilla, ja vielä silloinkin pelasin enimmäkseen puuceellä. Nyt sitten näyttää siltä, että tulee hankittua ennemmin tai myöhemmin koko tämän sukupolven setti... Wii ja X0 löytyy jo, mahdollisesti myyn kuitenkin Wiin pois ja ostelen rahoilla muuta pelisälää. Näillä näkymin Wiitä ei viitsi ylläpitää muun kuin Brawlin takia, mutta en sitten tiedä, onko se sen arvoinen (temposta tai kikoista ei mitään väliä, meleetäkin pelailen niin kasuaalisti kuin olla ja voi.)

X0 sitten <3. Eihän tuo konsoli nyt kummoinenkaan ole, nettipalvelut ihunoita, samoin kuin pelivalikoima. Tuosta en luovu, ellei seuraavaan poksiin tule täyttä taaksepäinyhteensopivuutta.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #12 : 04.03.2008 19:50 »

echoes

WELCOME TO SPECIAL ROUND Jäsen Viestejä: 1 300 Basaaripisteet: 7

Kyllähän meikäkin jonkinsortin Sony-miehiä on. Team Icon tuotokset, Metal Gear Solidit, Gran Turismot, Final Fantasyt, Nippon Ichin ropet ym. loistopelit pakottavat Sonyn konsolin ostoon. Vielä en ole kuitenkaan siirtynyt "current-geniin", vaan vanhalla PS2:sella pelailen.

Nintendo DS:än omistan myös ja onhan sekin loistava vehje. Kuitenkin Nintendon omat DS-pelit ovat olleet lieviä pettymyksiä; NSMB ja Zelda: PH jättivät kylmäksi.

Onneksi DS:lle löytyy kuitenkin Contra 4, Castlevaniat, Ouendanit ja tuki GBA-peleille. Ja import-koneena DS on kohtalaisen ässä.

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #13 : 04.03.2008 20:47 »

Munkki_Makkara

Jäsen Viestejä: 3 Basaaripisteet: 0

Kaipa sitä voisi minua sanoa "pieneksi" Sony pojaksi. Ikinä en ole muita kuin Sonyn koneita omistanut. Johtuu varmaan siitä että en oikein pienempänä välittänyt tai oikeastaan tiennyt muista konsoleista mitään. Kenelläkään kaverillakaan ei ollut mitään pelikonsolia kunnes serkku sai PlayStationin. Sitä muutaman kerran pelattuani se oli pakko saada. Siinä sitä pelaili onnellisena kunnes tuli ns.seuraavan sukupolven koneet. Siinä vaiheessa jo tiesin hieman muistakin konsoleista mitä markkinoilla oli. Tarkoitus oli toivoa Gamecubea joululahjaksi nähtyäni hieman kyseisen konsolin pelejä. Kunnes pääsin pelaamaan kaverille PS2:ta. GTA3, FFX, MGS2, GT3. Ne olivat jotain uskomatonta ettei muusta väliä. Varmaanki arvaa jo tekstiä lukemalla mitä yhtiötä tuli fanitettua sen jälkeen. Tosin nyt olisi harkinnassa joko Wii:n tai X0:n ostaminen sitten kun joskus rahaa tienaisi

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #14 : 25.05.2008 20:17 »

Teppo Holmqvist Jäsen Viestejä: 277 Basaaripisteet: 0

Minua voi kutsua Nintendomieheksi. Ostan toki kaikki konsolit sukupolvessa, mutta se on aina ison N:n laite joka tulee ensimmäisenä kotiin polvesta. Ja sitten näen helposti punaista kun teinilaumat vikisevät kuinka Nintendon laitteet ovat perseestä, ja kuinka minä olen lapsellinen kun minua ei juurikaan kiinnosta ruskeansävyiset FPS:t tai autopelit. Mutta jos kysyt minulta, pystyn osoittamaan jokaiselle konsolille vähintäänkin 30 ostamisen arvoista peliä.

« Viimeksi muokattu: 25.05.2008 20:25 kirjoittanut Teppo Holmqvist »

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #15 : 20.06.2008 04:31 »

Xerobos

Jäsen Viestejä: 336 Basaaripisteet: 0

Jos haluatte ääriesimerkin mihin yhden konsolin miehisyys voi pahimmillaan johtaa, niin suunnatkaa tänne - Katso!
Kyseisen ketjun aloittaja on ehkä Suomen pahin Sony-runkkari. Hän on olevinaan puolueeton, mukamas omistaa kaikki konsolit ja yrittää salakavalasti vakuuttaa muita Sonyn ylivertaisuudesta. Parhaat palat alkaa sieltä ysisivun paikkeilta. Joskus tällaiselle käyttäytymiselle vielä keksitään joku hieno nimi (Fanitus Maximus?), nimittäin sairauden puolelle tämä jo menee.

« Viimeksi muokattu: 20.06.2008 05:00 kirjoittanut Xerobos »

(Killzone 2:ssa) "Seiniä ja sillankaiteita pitkin pomppiessa tuli tosin enemmän mieleen Mirror's Edgen pelaaminen kuin karskin toimintapelin"

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #16 : 20.06.2008 06:36 »

Kabanossi

Moderaattori

Viestejä: 2 520 Basaaripisteet: 6

Ah. Viper7:n kaltainen legenda. Ton kanssa on monet ottanu yhteen. Lisäki hän on suuri(n?) MGS-fani, vaikka tässä neljännen osan julkaisun kynnyksellä paljastui, ettei ole läpäissyt toista taikka kolmatta osaa. Ensimmäisestä en osaa sanoa.

IGDB.com | Internet Game Database

tallennettu

Re: Yhden konsolin miehet « Vastaus #17 : 20.06.2008 09:13 »

tuhis Vieras Heh, tuo Wiips 360 on kyllä parasta paskaa aina kun juttuja lukee

Mutta juu, miul on Wii. Ehkä joskus PS3:n päivitetty slim versio MGS4:n kanssa. XO:n japsiropet kiinnostaisi, mutta paskaahan nuo ovat aina. Julkaiskaa nyt Chrono Trigger ja FF6 VC:lle niin en tarvitse muuta elämässä. Olen Nintendomies enkä hylännyt sitä kuutionkaan aikoina vaikka oli vaikeat ajat. Nyt on helppo hymyillä.

Enää ei Wiin omistajana tarvitse olla kuin mikäkin luontoaktivisti ja käydä puolustukseen kun XO/PS3 leiristä tulitetaan. Pahimmat fanittajat kun eivät ymmärrä muuta kuin lukumääriä ja Wiille on tosiaan tulossa melko läjä pelattavaa tulevaisuudessa jotka eivät ole mitään My Little Fetus Rancheja tai vastaavia.

Ei ole erityisemmin syytä ostaa HD-konsoliakaan kun vielä pihisee tuo vanha telkkari ja konsolien pelit näyttävät tulevan myös tietokoneelle.

tallennettu

Sivuja: [1]

« edellinen seuraava »

Pelaajalauta > Yleinen > Pelikeskustelu

Aihe: Yhden konsolin miehet

Siirry: