Pelaajalauta

Tätä nykyä iso osa pelaamisestani koostuu Co-Op-pelien tahkoamisesta kaverin kanssa. Niinpä minua huolestuttaakin jonkin verran se, miten paljon nykyinen sukupolvi kykenee tarjoamaan samalla sohvalla tapahtuu yhteistyöpeliä kun kaikki paukut satsataan verkkotoimintaan. Jokin aika sitten saimme kuulla muun muassa siitä, ettei Halo 5:een tulla välttämättä sisällyttämään lainkaan jaetun ruudun co-oppia mikä on hieman pöyristyttävää siinä mielessä, että kyseisen pelin ensimmäinen osa oli aikoinaan järisyttävän hyvä yhteistyöpeli ja siitä lähtien Haloja on paukuteltu jaetulla ruudulla lukematon määrä tunteja torpissa kautta maailman.

Tässä aiheessa seurataan tilannetta ja raportoidaan omista Co-op pelaamisista. Saatan hyvinkin päivittää aloitusviestiin listaa erinomaisista Co-op peleistä jossain vaiheessa.


Aloitan turisemalla viime perjantain peleistä: silloin aloitettiin Resident Evil 5 ja ihka ensimmäinen Gears of War.


Kokemukset Ressa femmasta ennen tätä olivat vähäisiä. Pelasin PS3:n demoa verkon yli kaverin kanssa muutaman kerran ja mietin, että tämä olisi himputin hienoa vääntää joskus jaetulla ruudulla. Sitten kuluikin vuosia.

Pari ensimmäistä pelituntia saivat jo koukuttumaan tähän peliin mukavasti. Hassusti koko televisioruudun pinta-alaa ei käytetä jaetun ruudun tilassa hyväksi koska peli haluaa ilmeisesti säilyttää alkuperäisen kuvasuhteen ennallaan. 50" ruudulla tämä ei tosin haittaa lopulta liikaa.

Teknisesti homma pysyy erittäin hyvin kasassa ainakin Xbox 360:llä. Hidasteluja ei ollut havaittavissa ja peliä oli kaikinpuolin nautinto pelata.


Gears of Warin aloittaminen tuntui jotenkin eeppiseltä. En ollut pelannut SEKUNTIAKAAN sarjan pelejä ennen tätä, mutta tiesin että odotettavissa oli todella laadukasta räiskintää. Kehut eivät ole todellakaan metsään menneet, sillä alku koukutti täysin ja kontrollit iskostuivat selkäytimeen varsin nopeasti. On makeaa antaa kaverille suojatulta samalla kun tämä etenee örmyjen selustaan takavasemmalla. Tunnelma on kertakaikkisesti katossa.

Pelillä on ikää jonkin verran, mutta eipä se pahalta jaetulla ruudulla todellakaan näyttänyt. Pirun harmaahan se on, siitä ei pääse mihinkään.

Seuraavissa osissa ja etenkin kolmosessa on sitten jo muitakin värejä. Itse ajattelin pistää tuon Ultimate Editionin tulemaan Onelle. Tulisi jotain pelattavaa sillekkin. Gears1:stä en kuitenkaan ole pelannut loppuun vaikka joskus ilmaisena olikin jaossa Gold -jäsenille.

Resident Evil vitosta on pelattu nyt suurinpiirtein puoleenväliin asti.

Totaalisen huikea Co-op kokemus. Tämä jättää kaikki muut tähän asti pelaamani yhteistyöpelit kiistatta varjoonsa, niin vaihtelevaa, hauskaa ja pelimekaanisesti mietittyä tämän pelin pelaaminen kaverin kanssa on. Siitä saa kiittää sitä, että koko kampanja mietittiin alusta alkaen kahden pelaajan näkökulmasta. Ne pettyivät ketkä odottivat nelosen kaltaista yksinpelikokemusta, mutta co-opin ystäville saatiin sellaista mannaa taivaasta että oksat pois. Tämä on minun kirjoissani parempi kuin nelonen, jopa huomattavasti ja vuosia julkaisun jälkeen pelattuna.

Viime perjantain peli-illassa pelattiin yksi kohta, jossa toinen jäi snipulla erääseen rakennukseen korkeammalle kun minä itse lähdin etenemään konekivääri tanassa etäämmälle. Pelaaminen on hyvin tunnelmallista ja monissa kohtaa on mukava miettiä millaisella yhteistyöllä saavutettaisiin paras lopputulos. Ammusten vaihtelu ja hyödykkeiden jakaminen hahmojen kesken on myös loistava ja tietyllä tapaa tunnelmaa kohottava juttu.

Jos jaetun ruudun co-opit pikkuhiljaa kuolla kuihtuvat, harmittaa se minua aivan hemmetisti kun tietää millaista niiden pelaaminen voi herkullisimmillaan olla.

Resident Evil 5 on yksiä parhaista co-op peleistä koskaan, ellei jopa paras. Peli sai aikoinaan uskomatonta ulinaa arvostelijoilta sen takia kun ei ole Resident Evil 4, vaikka se ei edes yritä olla. Peliä ei kannata edes yrittää pelata yksinpelillä, koska sitä ei ole tarkoitettu sellaiseen, mutta ihmisillä tuntui olevan vaikea uskoa sitä tai sitten niillä ei ole kavereita. Viime vuosien parhaita elämyksiä, kun vedettiin veljen kanssa Ressa viitonen läpi vaikeimmalla tasolla puhtaalta pöydältä, eli ei mitään new game + varusteita tai kusetuksia. Jo siinä ekalla alueella jossa pitää selviä hengissä tarpeeksi kauan, että helikopterti pääsee hakemaan, oli kunnolla tunnelmaa ja haastetta. Panoksia ei voinut tuhlata yhtään ja yhteistyötä piti oikeasti tehdä kunnolla. Pelisuunnittelun virheet yleensä paljastuvat vaikeimmilla tasoilla pelatessa ja siinä Resident Evil 5 loistaa, toisin kuin vaikka Resident Evil 6 joka oli aivan täynnä halpoja kuolemia.

Pelin ainoa suurempi napinan aihe itselläni oli, että encounterit olivat aika ennalta-arvattavia. Eteen tuli aina sellaisia areenamaisia kohtia joista heti arvasi, että nyt alkaa tapahtua ja vihollisia puski sisään joukkioittain.



Tuli pelattua tässä kesällä myös Time Splitters 2 co-opilla läpi hardilla. Siinä on kyllä malli esimerkki siitä, miten pelejä ei kannata tehdä ja veikkaan ettei kovinkaan moni ole pystynyt pelaamaan pelin kampanjaa hardilla co-opilla läpi. Oli nimittäin melkoista kidutusta ja varmaan halvin ja huonoiten tehty vaikeustaso koskaan missään pelissä. Vihollisia ilmestyy jatkuvasti tyhjästä selän taakse ja vihollisten tarkkuus on täysin rikkinäistä. Kilometrien päästä saattavat ampua millisekunnissa päähän pistoolilla, eivätkä ota välttämättä mitään hitstunnia jne. Co-opilla pelatessa esim. Chigaco kentässä näkee hyvin miten toisen pelaajan juostessa katua eteenpäin, selän taakse ilmestyy kolme vihua tyhjästä konekiväärit kädessä. Vuosikymmenen vanhempi n64:n Goldeneyekin on pelillisesti jokaisella alueella huomattavasti parempi kuin tämä paska. Mutta tulipahan pelattua läpi. Mitä vaikeampia, niin sitä suurempi pakko pelata läpi.  :lol:

Rainbow Six: Siegessä ei ole laisinkaan jaetun ruudun co-opia. Mietin jo pelin hankintaa, mutta tämän vuoksi kiinnostus hiipui.

Hankin 360:lle ensimmäisen Rainbow Six: Vegasin ja siinä on erinomaisen hauskaa kurmottaa terroristeja kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Toinen osa taitaa olla vielä parempi tällä osa-alueella.

Split screen on tässä sukupolvessa oikeasti kuolemassa pois.

Siegessähän ei ole minkäänlaista yksinpeliä, mikä ei mua sinäänsä haittaa, mutta hinnassa tuo ei ikävä kyllä näy. Battlefrontissakaan ei ole mitään tarinayksinpeliä, mutta botteja pääsee kai pyssyttelemään. Toivottavasti tämä ei ole nyt se seuraava pelialan suuntaus. Halvempi hintalappu näille multiplayer only -peleille niin hyväksyisin tämän.

Halo 5 taas sisältää täysiverisen kampanjan ja drop-in/drop-out online co-opin neljälle pelaajalle sekä moninpelin. Kaikki tulevat moninpeli-mapit tulevat vielä ilmaiseksi jakoon. Tätä minä arvostan. Toki syynä voi olla se, että flopanneen Halo 4:n moninpelin jälkeen on yhteisö saatava taas kannustimien avulla kasaan. Jos tässä onnistutaan, niin Halo 6:ssa voi taas olla maksullisia mappeja.

Resident Evil 5 on vihoviimeistä chapteria lukuunottamatta pelattu läpi. Suunnitelma oli alunperin siirtyä kutosen pariin, mutta sitten muistin Resident Evil: Revelations 2:n, joka sijoittuu 5:n ja 6:n väliseen aikaan.

Latasin demon ja pidin näkemästäni. Tämä taitaa olla hieman enemmän kauhupainotteisempi kuin RE5? Grafiikat eivät ole ihan yhtä hyvät, mutta tunnelma oli ainakin demon alueella kohdallaan.

Meni siis Revelations 2 tilaukseen eilen ja läpipeluu alkaa ensi kuun aikana. Mukava pelata tämä 5:n ja 6:n välissä kun meininki on vähän erilaisempaa.

Ostin X360-version koska sille löytyy kaksi ohjainta eivätkä erot eri versioiden välillä ole tässä tapauksessa suuria.  

Revelations 2:ssa on se co-op tyritty siinä mielessä, että toinen pelaaja on vaan sivuhahmo, eikä voi mitenkään upgradettaa varusteita, tai ylipäätänsä tallentaa mitään. Se on enemmänkin vain sellainen supportti ja se vaihtelee, mitä sillä voi tehdä. Ei siis lähelläkään vitosen veroista co-op elämystä. Muuten kyllä peli on varsin hyvä ja paluuta huomattavasti kauhupainotteisempaan suuntaan.

Tätä juttua oikeastaan odotan. Räiskintää suosiva kaverini saa suosiolla ykköshahmon kun taas itse pelaan mieluusti pelin apuhahmona vaihtelun vuoksi. Esineiden etsiminen taskulampulla ja muut pienet tehtävät eivät nyt varmaan pohjattoman mielenkiintoisia aina ole, mutta toisaalta pelikään ei ole hirveän pitkä. Ainakin joidenkin kommenttien perusteella yhteistyöpelaaminen on ajoittain varsin kekseliäästi ja viihdyttävästi tehty.

Muuten, PS4:n Divinity: Original Sin sisältää myös local co-opin. Epi, kannattaa perehtyä asiaan. Siinä on todella hyvä roolipeli.

Videolta tsekkasin nopsaan ja näytti kyllä hyvältä! Kenties jopa syy hankkia se toinen ohjain PS4:lle. 

Dark Alliance 1 on loppupuolella menossa, kakkonen on hankinnassa ja Diablo 3 odottaa avaamattomana X360:lle. Joten hyvää co-oppia kyllä on listalla ja lisää näköjään tulee. Hyvä tilanne!  :)

Laita tuo Diablo 3 myyntiin tai lahjoita pois. Hommaa suosiolla PS4:lle. Saat enemmän tavaraa ja muutenkin kivempi pelailla.

Lisäsin eilen X360:n co-oppi kokoelmaan:

Dungeon Siege 3

Ei ole mitään huippuarvioita saanut, mutta vaikuttaa hyvinkin Baldurs Gate: Dark Alliancen tyyliseltä kevyeltä toimintaroolipeliltä. En usko, että tähän tulee petyttyä jos Dark Alliancesta piti. Tarjoaa varmasti reilut kymmenen viihdyttävää yhteistyöpelituntia.


Borderlands

Hirmuisen kiinnostavan oloinen. Ulkoasu on perinteisten fps-pelien rinnalla melko omanlaisensa ja muutenkin tällä pelillä on todella paljon potentiaalia nousta suureksi yhteistyösuosikiksi. Tästähän olisi saanut PS4-versionkin, mutta kuten sanottua X360:llä minulla on heittämällä kaksi ohjainta, sen sai halvalla ja en piittaa että käytettävissä oleva versio on kaikista kiiltelevin. Edes kaikkea DLC:tä ei tarvitse olla. Näitä lupaavia Co-oppeja on hyllyssä nyt sen verran ettei kaikkia tule todellakaan läpäistyä sadalla prosentilla.


Rainbow Six: Vegas 2

Ykkösessä on hyvää yhteistyötoimintaa, mutta ei oikeastaan ollenkaan juonen mukana kulkevaa kampanjaa (ainakaan jaetulla ruudulla). Samat kentät voi toki pelata läpi kuin yksinpelikampanjassa, juoniosiot on vain riisuttu pois. Vegas 2:ssa on täysiverinen kampanja välinäytöksineen myös co-oppina pelatessa.

Nämä kolme kustansivat yhteensä 14 euroa.


Jos vuodenvaihteessa tulee Marketplaceen jotain alennusmyyntejä, niin voisi parit pelit poistella sieltäkin. En ole ostanut vielä Perfect Darkia (Zeroakaan ei ole pelattu), joten se on tottakai listalla. Taidetaan pelata toi Perfect Darkin remake etunenässä vaikka tarinallisesti Zero tapahtuukin ensin. Iältään vanhemman (ja paremman?) pelin pelaaminen ensin käy jotenkin enemmän järkeen.  :)

Kaverin kanssa saatiin Resident Evil: Revelations 2 nippuun.

Hyvä välipala, vaikka RE5:n jälkeen jäin tosiaan avustavana hahmona pelatessa kaipaamaan suurempaa vuorovaikutusta pelialueeseen. Moiralla pelatessa sai sentään viuhtoa sorkkaraudalla menemään, joka oli lapsiosuuksien jälkeen aina piristävää. Onneksi tässä oli erilaista kauhupainotus, sen puolesta tunnelmaa luotiin huomattavasti tehokkaammin kuin RE5:ssä.

Silti pelattavan arvoinen jaetun ruudun co-op, ei näitä liikaa ole.


Aloitettiin sitten Resident Evil 6, joka taitaa olla enemmän parjattu kuin rakastettu sarjan osa.

Mutta jösses sentään! Aloitettiin Leonin kampanjalla ja pelattiin kaksi ensimmäistä lukua läpi. Ja nehän olivat kerrassaan mahtavia! Perinteisiä zombeja, tujua toimintaa ja tyylikkäitä ympäristöjä, RE2:n hengessä. Tosin tämä taitaa olla useimpien fanien mielestä se RE6:n kaikista onnistunein kampanja?

Jotkut liikkeet, kuten syöksy maahan ja aseilla tulitus siellä maaten, ovat todella makeita. Tässä sekoitetaan Gears of Waria, Unchartedia ja Ressaa samaan pakettiin. Minäkin olisin varmasti vihoissani jos olisin kasvanut rakastamaan sarjaa ensimmäisestä osasta lähtien, mutta omassa tilanteessani ihastuin (myös kaverini tykkäsi) kahteen ensimmäiseen lukuun todella paljon.

Todella mieleenjäävänä kohtauksena mainitsen metrotunnelin ja hetken, kun zombien hitaasti tallustelevat varjot piirtyivät valonheittimien kautta seinille.

Tänään postiluukusta tuli huuto.netistä ostamani Baldurs Gate: Dark Alliance 2. Xbox-versio.

Testasin, että se toimii ja ensivaikutelman perusteella emulaatio vaikutti hyvältä. Skaalautuu mukavasti 720p:ksi, peli näytti huomattavasti terävämmältä kuin ykkönen Gamecubella.

En tiedä mikä esimerkiksi Dungeon Siegessä mättää, mutta se ei meinaa lähteä meillä tulille sitten ollenkaan. Ensimmäinen Dark Alliance oli juuri sopiva sekoitus roolipeli-elementtejä ja arcade-tyylistä pelattavuutta. Yhteistyö-jutut olivat loppuun asti mietitty. Kuten se, että molemmat pelaajat pääsivät yhtäaikaa varusteruutuihin. En vielä tiedä millainen kokemus Diablo 3 voi olla, mutta sen täytyy olla todella kova päästäkseen samalla tasolle kuin Dark Alliance, siinä mielessä miten me näitä pelejä pelaamme.

Odotan todella täpinöissäni Alliance kakkosen aloittamista. Näiden pelien tyyli vain uppoaa niin kovasti siihen vaatimukseen, mitä me hyvältä jaetun ruudun co-opilta haetaan.

Dark Alliance II kuuluu kyllä ehdottomasti omiin suosikki co-op pelikokemuksiin ikinä. Jos sulta Epi löytyy vielä kakkospleikkari, niin suosittelen kokeilemaan Champions of Norrathia (https://en.wikipedia.org/wiki/Champions_of_Norrath). Samalla pelityylillä saman moottorin päälle rakennettu "henkinen jatko-osa" Dark Allianceille. Ei aivan niin yhtä fiilis peli kuin DA:t, mutta ehdottomasti suosittelen jos vähääkään jää kädet tärisemään DAII:en jälkeen.

Onko Dying Lightin moninpeli mistään kotoisin? Enchanted-painoksen ostin tänään, ja pääjuonta tässä starttailen juuri.

Rainbow Six: Vegas 2:n kampanja läpi.

Menee yhdeksi parhaista yhteistyöpeleistä. Sopivan taktinen, ei liian kireäotsainen. Pelimekaniikat suosivat kekseliästä yhteistyötä, kun kentät avautuvat tarjoten erilaisia etenemismahdollisuuksia. Hipsiikö toinen katolta käsin roistojen  kimppuun samalla kun itse ujuttaa kranaatin huoneeseen alakerroksesta? Vaimentimet ruuvataan paikoilleen tyydyttävästi, ja haulikon pitkä lataamisaika voi koitua kohtaloksi. Erinomaista tunnelmaa.

Olisi täydellistä, jos tekoälyn ohjastamat yksiköt saisi co-opissa kokonaan pois päältä. No, onneksi on olemassa Terrorist Hunt -pelimuoto, johon tulee varmasti palattua vielä moneen otteeseen.


Samalla voin ylpeällä rintaäänellä kertoa, että Diablo 3:n kokoista aukkoa pelisivistyksessä on paikattu nyt noin viiden pelitunnin verran. Etukäteen vähän pelkäsin sitä Dungeon Siegen kaltaiseksi, mutta nämä pelot sysättiin syrjään heti alkumetreillä, kun paljastui miten helppoa Diabloa minuuttiakaan pelaamattoman oli sisäistää miten valikot, aseet, suojat sun muut ominaisuudet toimivat.

Sarjakuvamaisuutta ja realismia yhdistelevässä graafisessa tyylissä on jotain kertakaikkisen valloittavaa. Yksityiskohtia on tuhottomasti, pienet nippelit ja nappelivat HUDissa palvelevat tarkoituksiaan, eikä koskaan ole pallo hukassa. Tämä peli on pelinä mestarillinen, ja kuin tehty kunnon yhteistyötä varten.


Tapaamme pelata yleensä kahta co-oppia rinnakkain, joten mikähän päätyy seuraavaksi Diablon rinnalle? Ressa kutosta on pelattu vasta yksi kampanja, ja Gear of War ykkönenkin hivutti itsensä telakalle puolisen vuotta sitten alkuvaiheissaan. Hyllyt pursuavat Halojen kaltaisia elämyksiä...



Seuraaviksi hankinnoiksi kaavailen Fable kakkosta ja kolmosta, Splinter Cell Convictionia ja Left 4 Dead kakkosta.

Tuo Co-OPeratiivisuus peleissä on kyllä asia, mitä arvostan todella suurissa määrin. Ja itsenäi harmittaakin, että se karsitaan huolella peleistä pois nettipelaamisen tieltä. Kyllä, Nettiyhteys on toimiva ja mahdollistaa asioita suuresti jne jne jne, mutta ei saman sohvan ääreltä nautittua kokemusta korvaa mikään.

RE5 oli Ressana huonohko, mutta Co-Oppina aivan mahtava. Lisämotivaattorina paras Mercenaries -lisäpelisisältö, jota tuli itse taottua aika lujalla tasolla aikoinaan. Pelin laadusta kertoo myös se, että juuri hiljan kaverin kanssa ujutettiin se jälleen uuteen peluuseen. Pro-modella tottakait. Annan toki ison käden myös Revelations 2:lle, eikä hahmojen erillinen roolitus ainakaan itseäni häirinnyt. Muutamien pienempien komentojen rajoitus vaivasi enemmän. RE6... noh, eipä sitä ilman co-operatiivisuutta olisi pelannut alkua pidemmälle. Se on kuitenkin itse pelinä hyvin turhauttavasti suunniteltu (endless bossfights gogo).

Kaipuu vanhaan aikaan kun oli Bubble Bobble, Turtles, Chip'n Dale sekä Contra olisi todella tervetullutta. Miksei Battletoadsinkin tyylisiä pelejä, joissa vaikeus vain kasvaa kun kaveri liittyy kuvioihin mukaan. GeoW:it ovat kaukana omista suosikkipeleistäni, mutta niistäkin osasi nauttia puhtaasi sen takia että kaverin kanssa sai jakaa kokemuksen.

Toivon todella, että maailma heräisi arvostamaan myös tätä ominaisuutta pelaamisessa. Sen ei tarvitse olla online-mahdollisuuksista pois, mutta todella surullista että siihen osa-alueeseen ei painoteta.

Xbox 360 (toki osan näistä saisi PS3:llekin) on tarjonnut paljon mukavia yhteistyötunteja, ja tulee niitä tarjoamaan paljon myös tulevaisuudessa. Vilkaistaanpa tämän hetkistä tilannetta:

Halo: Anniversary EI ALOITETTU

Tästä alkaa Halotus, kun aika vihdoin koittaa. Originaalista en muista enää mitään.

Halo 2  EI ALOITETTU

Jäi mieleen aikoinaan moninpelin vuoksi... minulla oli Live, Halo 2 ja pelasin Haloa Livessä. Sitä oltiin kovaa ydintä, kunnes joku perhanan KonsoliFINin supernyyppä ampui raketin naamioon.

Halo 3  EI ALOITETTU

En ole pelannut ikuna kuuna... vai olenko? Hämärästi muistan, että jossain miitissä ohjain olisi eksynyt käsiini, ja yhdessä Suurvisiirin kanssa olisimme olleet pahnanpohjimmaisia. Hylkiöitä. Tykinruokaa. En kuitenkaan tunnusta.

Halo 4  EI ALOITETTU

No tätä nyt en ainakaan ole pelannut... vai olenko? En ole.

Halo: Reach   EI ALOITETTU

Kun ajattelee sitä tulossa olevan Halonhakkuun määrää, menee pistooli vähemmästäkin pöksyyn.

Rainbow Six: Vegas  PELATTU, LUVASSA EHKÄ SATUNNAISTA TERRORIST HUNTIA

Ah, Vegas... Jumankauta, että tämä viihdytti. Kakkonen oli toki ykkönen, mutta kyllä tätäkin räimittiin kuin miittiin eksynyttä eilisen teeren poikaa konsanaan. Huh huh!

Rainbow Six: Vegas 2  PELATTU, LUVASSA TODELLAKIN SATUNNAISTA TERRORIST HUNTIA

Kampanja lunasti odotukset, mutta jaloissa pyörineet tekoälysoltut vain sotkivat kaiken, ja pelastivat meidät kuolemalta kymmeniä kertoja – mutta se ei olekaan pointti; anna meidän vaipua yöhön kahdestaan, ilman näitä uunoja, jotka seisoskelevat ahtaan oven pielessä jonossa kulkuväylän tukkien. Ai... omia ei saanutkaan ampua?

Resident Evil 5 LÄPÄISTY

Vesi nousee vielä jälkimainingeissakin kielelleni! Kenttädesign, asepäikät, hahmot, tunnelma, josta kaikki kauhu loistaa poissaolollaan, mutta joka palvelee yhtä parhaimmista yhteistyöpeleistä koskaan. Olen siinä käsityksessä, että peliin on tehty ainakin yksi DLC. Voi olla, että pelaamme sen jossain vaiheessa.

Resident Evil: Revelations 2  LÄPÄISTY

Hutkittuani sorkkaraudalla monstereita ja osoiteltuani heitä pelottavalla taskulampullani kymmenen pelitunnin ajan...

Resident Evil 6   20% LÄPÄISTY

...tunsin itseni jumalaksi, kun käynnistimme Ressa 6:n, valitsin haulikon ja ammuin hirviöltä kaalin sopaksi maassa kierien.

Splinter Cell Conviction   EI ALOITETTU

Yritimme pelata aiemmin Wiin Splinter Celliä, mutta sen kontrollit osoittautuivat niin helpoiksi, että vietimme puoli tuntia alkuhuoneessa seinille kiipeillen ja miettien, miten sieltä pääsee pois. Sitten toinen meistä pääsi ja ojensi auttavaa kättänsä. "Damn, we are good!" hän sanoi.

Me lopetimme pelin. Odotan tältä parempaa, ja ainakin videon perusteella kontrollit vaikuttavat ihan hyviltä.  

Fable 3  EI ALOITETTU

Ai että! Diablo 3:n jälkeen ehkä se seuraava seikkailu? Tästä tulee ihan sairasta: molemmat voivat luoda oman hahmon, sukeltaa monipuolisiin questeihin ja värikkäseen maailmaan, jossa pelaajat voivat jopa avioitua ja saada lapsen... tästä tulee ihan sairasta.

Perfect Dark   EI ALOITETTU

Todellinen klassikko odottaa jossain vaiheessa. Suorastaan naurattaa miten hiton sulava tämä X360-remake on verrattuna N64-versioon!

Perfect Dark Zero  EI ALOITETTU

Kyllä kyllä, me pelaamme tämän, kunhan temperamenttinen ystäväni ei vain tuhoa ohjaintani sadannen pieleen mennen hiiviskelytavoitteen jälkeen.

Dungeon Siege   ALOITETTU, MUTTA HYLLYLLÄ

Tämä ei vain klikannut. Tuntui jotenkin kylmältä ja sekavalta. Turha pelata tällä hetkellä, kun muutakin tarjontaa riittää.

Diablo 3  ALOITETTU, PELATTU EHKÄ 5-10%

Tästä pitää naatiskella! Mutta silti juosta pää kolmantena jalkana jokaiseen kaninkoloon ja kammioon. Mikä onkaan seuraava avautuva erikoiskyky? Ties vaikka pelaisimme toisenkin kerran eri hahmoilla pienen tauon jälkeen, on tämä vain niin hyvä!

Borderlands   EI ALOITETTU

Näyttää persoonalliselta, ja konsepti on paperilla hyvä. Aistin kuitenkin, että tällä pelillä on vaara tulla hyllytetyksi Dungeon Siegen tavoin. Pari ensimmäistä pelituntia ovat kriittistä aikaa.

Army of Two   EI ALOITETTU

Jälleen sarja, johon en ole vielä kajonnut. Ensimmäinen AoT on kuitenkin ilmeisesti ihan messevää yhteistyöräiskintää?

Aliens: Colonial Marines  EI ALOITETTU

Sanokaa mitä sanotte, mutta katsoin Youtubesta jaetun ruudun kampanjan videoita, ja niiden jälkeen maksoin mukisematta pari euroa tästä pelistä.

Gears of War  PELATTU EHKÄ 5%

Paluu Gearsin ääreen koittanee lopputalvella, alkukeväästä.

Gears of War 2   EI ALOITETTU

Tuskin tulee pelattua heti Gears 1:n läpäisyn jälkeen. Tai sitten tulee, jos pääsee kunnon putkeen ja GoW vetäisee mukanaan.

Gears of War 3   EI ALOITETTU

Trilogian päätös, jonka jälkeen on varmasti pakko hommata vielä esiosa ja tapa pelata Gears 4. Mutta kuinka kauan kuluu, että olemme siinä pisteessä?

Epin postaus toikin mieleen, kuinka hemmetin paljon viime genissä, etenkin Xbox 360:llä, oli laadukasta co-op pelejä. Suurin osa noistakin on läpäisty.

Eilen alkoi Halo: Anniversaryn pelaaminen.

Aloitimme pelin melkein heti Aliens: Colonial Marinesin lopputekstien jälkeen. Paljastimme hirmuisen laatukuilun näiden kahden pelin välillä; 16 vuotta vanhoihin pelimekaniikoihin nojaavassa Halossa on ilo käyttää munakkaita tuliaseita vihollisiin, joista eliiteimmät tuntuvat oikeasti järkeviltä. Alienissakin oli paikoin hetkensä – ainakin kahdestaan pelattuna –, mutta on kyllä julmaa, miten eri laatuisista tekeleistä loppupeleissä on kuitenkin kysymys.

Olin jo unohtanut, miten hauskaa maailman leijuvimman maa-ajoneuvon ohjastaminen tutoriaalikentän jälkeisessä maailmassa on, kun kaveri kipuaa tykkitelineeseen kurmottamaan vihuja, samalla kun pyöritän warthogia kuin teinipoika bemaria keravan viikonloppuyössä. 65" ruudulla riittää kuva-alaa jo siinä määrin, että ei voi kuin ihastuneena todeta, miten upeita kokemuksia nämä co-opit voivat jaetulla ruudulla parhaimmillaan olla.