Pelaajalauta

Kolme järkälemäistä seikkailua. Yksi ääni.

Otin oikeudekseni kulminoittaa äänestyksen kolmeen fantastiseen Zeldaan, jotka toimivat vedenjakajina sarjassaan. Eri mieltäkin saa toki olla.  :)

A Link to the Past täydellisesti alkuperäisen Zeldan konseptin, luoden tukun konventioita, jotka säilyivät sarjassa vuosikaudet. Se on yksi täydellisimpiä koskaan tehtyjä 2D-pelejä.

Ocarina of Time taas siirsi AlttP:n konseptin kolmiulotteisuuteen ikimuistoisesti, ja aikalaisekseen kameroita myöden hämmentävän virheettömästi. Pelin lokaatiot pursuavat tunnelmaa ja immersiota.

Breath of the Wild puhalsi open air -pelattavuuden myötä sarjaan muutoksen tuulet, ja teki täyskäännöksen rajatulta tuntuneen Skywardin Swordin jälkeen.


Sitten... oma ääni.

Nyt – 2,5 vuotta BotWin julkaisun jälkeen – voin vihdoinkin varmuudella sanoa, että peli on paras koskaan pelaamani, ja siten myös valioista valioin oman huikean sarjansa sisällä. Elin maaliskuussa 2017 Hyrulessa, jokainen pelitunti tuntui maagiselta, enkä malttanut odottaa, mitä seuraavan kukkulan taakse kätkeytyisi. Mikään peli ei ole sen koommin pystynyt samaan. Sarja uusi OoT-hetkensä, joka oli kovan luokan temppu, ottaen huomioon tekniikan ja pelikonseptien kehityksen.

Ocarina of Time on mielestäni huikea peli, muttei lähellekään merkittävin. Sen sijaan Majora's Mask on N64-Zeldoista ehdottomasti se ykkönen itselleni. Breath of the Wildista olen aika lailla samaa mieltä, mutta muuten oma kolmikkoni lienee The Wind Waker, Majora's Mask ja Breath of the Wild. Kaksiulotteisista Zeldoista parhaimmat ovat puolestaan Zelda II, A Link to the Past ja A Link Between Worlds.

Tärkeintä itselleni ovat näissä peleissä ehdottomasti elävä maailma ja seikkailun tuntu. Ghibli- ja etenkin Mononoke-fanina olin enemmän kuin tyytyväinen Breath of the Wildiin.

Niin ja mitä Skyward Swordiin tulee, niin tykkäsin siitäkin paljon. Mielestäni lähes kaikki Zelda-pelit ovat erinomaisia ja hienoja kokemuksia. Phantom Hourglass, Spirit Tracks ja Four Swords lienevät ainoat, jotka ovat tuottaneet jonkin sortin pettymyksen.

Kunniamaininta myös Okamille, sillä se on ainoa Zelda-klooni, joka peittoaa osan esikuvistaan.

Okami on kyllä sangen mainio, eikä sen upea tyyli ole vanhentunut päivääkään. Itse olen pelannut siitä ehkä noin kaksi kolmasosaa. Ehkä peli on kuitenkin hieman liian pitkä ns. omaksi parhaakseen? Olisiko se sittenkin ollut vieläkin mieleenjäävempi tiukennettuna, noin 20 tunnin seikkailuna?

Skyward jäi minulle Wiillä hieman kesken, ihan loppupuolella muistaakseni. Toivottavasti Nintendo muokkaa tämän Switchille pelattavaksi perinteisillä kontrolleilla. Rakastan gyro-tähtäystä, mutta kasvoin aika nopeasti ulos "heilauta ohjainta, niin jotain saattaa tapahtua" -tempuista. Jos joku luulee gyro-tähtäystä sellaiseksi, niin on täysin väärässä. Sehän on periaatteessa kuin 3D-hiiri.

SS:n impressionistinen maalauksellisuus myös ansaitsisi 480p:tä tarkemman resoluution puhjetakseen kukkaan (https://stmed.net/sites/default/files/the-legend-of-zelda%3A-skyward-sword-hd-wallpapers-33788-4675401.png).