tuhis
Vieras
Tjoo, nyt on tullut kyllä taas vähäksi aikaa mitta täyteen. Ei tarvitse ihan heti katsella animea. Aika monta itselle uutta sarjaa on tullut tarkasteltua tässä lähiaikoina mutta yhtäkään mitenkään erityisen hyvää en löytänyt jota olisi viitsinyt alkaa seuraamaan pitemmälle. Kummallista paskaa tuo anime nykyään kun tuntuu että tuottajat heittelevät satunnaisia kierrepalloja ja katsovat mitkä ovat huteja ja mitkä eivät. Miksei rakenneta sarjoja siten että niissä on jonkinmoista substanssia eikä pelkästään välitöntä animenaolemisella maiskuttelua - siksi että länsimaiset aivottomat ihkuttajat saataisiin verkkoihin.
Mitähän sitä tuli tuijoteltua
Toshokan Sensou oli kenties idealtaan yksi omintakeisimmista, sillä päähenkilö oli naiskadetti jonkinmoisessa puolustusjoukossa jonka tehtävänä oli suojella sananvapautta ja erityisesti kirjastoja joita paikallisen hallituksen joukot yrittävät sulkea. Touhusta tuli mieleen vanha elokuva Fire Brigade, tms, jossa tulipalojen sammuttamisen sijaan tämä virasto vastasi kirjojen polttamisesta ettei kansa saisi liian liberaaleja ja vallankumouksellisia ajatuksia. Toshokanin piirustustyyli lupasi ihan mukavan realistista sarjaa, mutta huumorijuttuahan tämä oli eikä muutaman ensimmäisen jakson aikana oikein auennut mikään muu kuin se, että päähenkilön on motivoinut kirjanpelastajakaartiin joku tapahtuma jossa kyseisen viraston edustusmiekkonen teki toiminnallaan vaikutuksen nuoreen päähenkilöön.
Melancholy of Haruhi Suzumiya on käsittääkseni joku superhitti. Sarjan päähenkilö on kummallinen likka jota ei kiinnosta arkiset asiat vaan tämä fanittaa ufoja, taikaolentoja ja ties mitä muuta. Häpeilemätöntä fanipalvelua onnistuttu muotoilemaan kokonaisuudeksi jota katseli muutaman jakson verran ilman suurempia haukotteluita. Ensimmäinen jakso oli aika jännä siinä mielessä että se oli käytännössä Haruhin aloittaman kerhon harrastajaelokuva jossa ei ollut mitään järkeä - kuvanlaatukin oli erittäin varhaista 90-lukulaista ja mietin pariin otteeseen että mitä hittoa tässä nyt on katsovinaan. Jaksot ilmeisesti esitetään kronologisena sillisalaattina jostain kumman syystä.
Kurenain päähenkilö on Kurenai. Jonninsortin jokapaikanhöylä joka työskentelee yksityisyrittäjänä hieman lain kummallakin puolen. Tarina käynnistyy kun jonkin mahtisuvun lapslikka annetaan Kurenain huostaan suojeltavaksi - pestin antanut taho valvoo työsuoritusta sekä sitten itse Kurenaita, jolla on kytköksiä sitten näihin mystisiin palkkapusseihin. Hommasta meni maku kun selvisi että Kurenai on joku supersankarijeejee.
Aegis of Uruk on sarja joka pohjaa johonkin peliin. Sarjan touhuja voisi tavallaan kuvailla joksikin MMO:n tapahtumiksi jossa etsitään grouppia ja sitten mennään mäiskeisiin - jonkinlainen vuositapahtuma jonka aikana läheisen taivaisiin asti yltävän tornin monsterit ovat heikentyneet, ja niinpä kansakunnan sunnuntaisankarit puskevat groupeissa torniin tekemään ekspiä. Släpstikkisekoilua. Odotin promokuvien perusteella jotain hieman vakaampaa. Laadukkaasti sarja on silti tehty.
Blassreiter oli mopoiluanime. Kolmedeetä paskimmillaan - ihan toimivia modeleita, mutta ei mitään olemusta kun animoitu miten sattuu eikä näillä näytä olevan minkäänlaista elopainoa jne. Legendaarinen prätkäjäbä halvaantuu epäkuolleitten mutanttien hyökkäyksessä kesken rallikisan. Kas kummaa tarjotaan sitten kiertotie halvaantumisen ohitse ja sitten ollaankin sateenkaaren kaikissa väreissä tekemässä jeejeetä ties missä. Hahmodesignista tykkäsin, mutta paskaahan tämä.
Bus Gamer... en muista tästä mitään. Ilmeisesti aika hyvä.
Cluster Edgessä oli lentsikoita ja niist mie tykkään. Designit olivat muutamat mielenkiintoisia ja miljöö luotu ihan näpsäkästi. Hahmodesignista en kuitenkaan tykännyt, mutta täytyypä katsoa pari jaksoa lisää joskus.
Strait Jacket on Hellsingin ja Fullmetal Alchemistin äpäräke. Maailma käyttää magiaa kaikissa asioissa, mutta tietysti tällä on hintansa ja magia muuttaa sitten enemmän tai vähemmän satunnaisesti ihmisiä mutanteiksi ja muiksi mölkeiksi. Paikalle lähetetään sitten jamppoja niittaamaan nämä. Hyvä budjetti sarjalla ja asioita on pähkäilty edes jonkin verran että touhussa on jonkinasteinen uskottavuus. Tuotteen luontaiskäry on kuitenkin sarjan yllä eikä siinä ollut oikeastaan mitään minkä takia jaksaisin vaivautua katsomaan lisää.
Mjoo-o, olihan noita jotain muitakin vielä. En tajua että miksi enää jaksan näitä kun roskaa on niin silmittömät määrät suhteessa hyvyyteen. Koko nuoruuteni piirrelleenä ja sarjakuvia ja piirrettyjä katselleena on tietynlainen veto kai tähän, mutta animen taso ei kyllä tee hyvää harrastukselle. Hirveätä skeidaa valtaosa ja ikä ja terveys siinä pelkästään menee kun sihtaa moskan keskeltä jotain jonkun väärtiä. No, Macross Frontier on ihan ookoota. Tuotantoarvot ovat kivat ja onhan siellä Kanno. Jos sitä sitten seurailee... ja tietysti Narutoa joka on parasta paskaa.
Onkohan sitä nähnyt viimeisen parin vuoden aikana mitään erityisen hyvää?
Seirei no Moribito oli hyvä valkotukkaisesta turhimosta huolimatta.
Aika paska saldo.
EDIT: Pläräsin ketjun ja olihan siellä muutama ihan hyvä joista olin tänne naukunut. Rescue Wings, Kemonozume, Moonlight Mile nyt ainakin. Shigurui on vielä kesken ja koitan katsella sitä melko rauhallisesti kun se on tuommonen taidehässäkkä joka vaatii pohdinta-aikaa.
Ns. "uusien sarjojen ränkkäys" menisi jotenkin näin
1. Kemonozume
2. Shigurui
3. Rescue wings
4. Seirei no Moribito
5. Moonlight Mile
6. Macross Frontier
« Viimeksi muokattu: 05.05.2008 20:48 kirjoittanut tuhis »
Aihe: Anime ja manga
