Vs: Anime ja manga
« Vastaus #131 : 04.02.2009 04:08 »
Azu
Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it
Jäsen
Viestejä: 993
Basaaripisteet: 1
Ekan Akiran pistin tilaukseen TheBookDepositorystä (kiitän ja kiroan sen, joka toi tuon nettikaupan helvetin halpoine puntahintoineen minun tietooni). Tuota on tullut aikaisemminkin silmäiltyä, mutta hinta on melko suolainen (mangaksi). Toisaalta, sivujakin löytyy 2-3x normimangaan verrattuna, joten kyllä siitä sen ~16€ kehtasi pulittaakin. Lompakko kiittää, ettei Akira ole noilla hinnoilla Berserkin tms. tyylinen ikuisuusmanga.
Samalla lähti tulemaan myös 12. Death Note (vika osa), Gantz vol. 1-2 ja Beck ~Mongolian Chop Squad~ vol. 7 ja 8. Valitettavasti toka Planetes, 12. Berserk ja kolmas Battle Angel Alita oli kaikki OOS, ne oli kuitenkin etusijalla. Niitä seuraavia osia kyllä löytyi, mutta en nyt jaksanut jättää välistä yhtäkään kirjaa. Gantz vetää kyllä sairaudessaan vertoje Berserkille, ellei ole jopa pahempikin, joten se täyttää Berserkin jättämän tyhjiön oivallisesti.
Vastataanpa samalla yhteen vanhaan viestiin
Sille on yksi ja paskan hailee kunhan jälki pysyy laadukkaana.
Jäljen pysyminen laadukkaana tuskin on se suurin ongelma. Ilmeisesti tyyppi piti viime vuonnakin pitkän tauon (joka ei ole vielä edes loppunut?), koska halusi pelata Japanissa julkaistua uutta Idolmaster-peliä... >_>; Ei siinä muuten mitään, mutta kun Berserkin tarina saavutti jonkun Miura-haastattelun mukaan vasta puolenvälin viime vuonna. Jos lopun tarinan kertominen vie yhtä kauan aikaa ja yhtä monta kirjaa, niin saa ostaa kirjahyllyn tai kaksi vain Berserkkejä varten.
« Viimeksi muokattu: 04.02.2009 04:15 kirjoittanut Azu »
Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval
Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves
Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade
tallennettu
Vs: Anime ja manga
« Vastaus #135 : 04.06.2018 13:11 »
IPlayer
fagotti
Jäsen
Viestejä: 147
Basaaripisteet: 0
Rikotaanko lähes yhdeksän vuoden hiljaisuus ketjussa? Rikotaan vaan. Sillä onhan se nyt totta, että
on kovaa kamaa. Itse olen vähän late to the party, mutta parempi myöhään kuin...
Sarjasta luin kyllä kymmenisen vuotta sitten kolmen ensimmäisen kirjan verran eli ekan juonikaaren, mutta siihen se sitten jäikin. Tuntui että hehkutus jäi vähän itselleni vieraaksi, mutta jälkikäteen täytyy sanoa, että alku on sarjan vähiten hyvä osa. Laatu kyllä nousee kunhan Golden Age pääsee vauhtiin eikä juurikaan hellitä sen jälkeen. Vasta reilu vuosi sitten aloin ostelemaan ja lukemaan sarjaa kunnolla, mutta täytyy sanoa jo nyt että sarjassa on yksi viihteen historian ikonisimmista pahiksista ihan siellä Sephirothien ja Darth Vadereiden rinnalla. Ja juu, jutut Miuran Idolmaster-addiktiosta ja sen tuomista tauoista on kuultu jo moneen otteeseen, sarja ei lopu vielä kymmeneen vuoteen, tiedetään tiedetään.
29 pokkaria hyllyssä ja Adlibriksesta on tulossa postissa seuraavat neljä (edukkaasti kun saa). Kirja nro. 39:kin ilmestyy ensi kuussa, mähän näen edistystä!
It's the end of the world as we know it, and it's only just begun.
tallennettu
Re: Anime ja manga
« Vastaus #136 : 04.06.2018 14:24 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
No huhhuh! Enpä muistanut, että Laudalta tällainen ketju edes löytyy. Piti heti selata läpi, aika todella kovaa paatosta parhaimmillaan. Ai että, vanhat hyvät Lauta-ajat!
Hauska sattuma myös sinänsä, että viime vuosina on tullut huomattavasti aiempaa enemmän katsottua animea (pitkään se oli aika lailla vaan Ginga Nagareboshi Gin ja Death Note), kiitos yllättäen jopa Neflixin valikoimien, mutta pääasiassa Crunchyroll-palvelun. Esimerkiksi herran vuonna 2009 Joelin tuossa yllä hehkuttama Code Geass ei aikanaan sanonut mitään, mutta on tosiaan erittäin mukaansatempaava ja eeppinen seikkailu. Suosittelen.
Näistä animetiirailuista voisi itse asiassa ihan huvikseen jotain tuoreempia lemppareita nostaa esiin, kun nyt kerta tälle linjalle ruvettiin.
One Punch Man & Mob Psycho 100
Niputin nämä kaksi nyt yhteen, kun originaali kirjoittaja on sama ja tämän myötä tyylillisesti sarjoissa on paljon samaa. Aidosti omintakeisia sankareita, maailman timanttisinta huumoria, syvyyttä ja fiiliksiä, sekä järkyttävän näyttäviä taisteluita niputtavat samaan pakettiin molemmat. Lisäpisteitä kompakteista kokonaisuuksista, olen aina ollut huono katsomaan kymmenien jaksojen mittaisia megasarjoja. Jos vaan anime yhtään nappaa, ja melkein vaikka ei nappaiskaan, niin näille kannattaa antaa mahdollisuus. All-time-listojen kärkikamaa, helposti.
Parasyte
Ulkoavaruuden parasiitit laskeutuvat maapallolle, ottavat ihmisiä haltuunsa ja alkavat kulisseissa hommata maailmanvalloitusta. Yhden näistä reissu ei kuitenkaan mene putkeen, kun täyden haltuunoton sijaan tämä saa valtaansa vain nuoren teinipojan käsivarren. Kun parasiitin biologisena tarkoituksena on ennen kaikkea taata oma selviytymisensä, ja sitä kautta nyt myös pääosa-kaiffarin selviytyminen, päästään äkkiä seikkailun makuun. Sarjan headlining feature ovat tietysti grafiikan puolella todella groteskisti ihmisiä orgaanisiksi tappokoneiksi muovaavat parasiitit, jotka mahdollistavat mielikuvitukselliset taistelukohtaukset. Gorea siis on, mutta pidin kyllä sarjan draamankaaresta noin niinkuin muutenkin. Ei mitään all-time-lempparikamaa, mutta erittäin kiehtova ja näyttävä sarja, jos tämä kauhu- ja toimintaelementtejä yhdistelevä tyyli napostaa.
FMA: Brotherhood
Fullmetal Alchemistin täysikatseluun meni ihan rikollisen kauan, ja lopulta se vaati näemmä sen, että sarja saapui ihan Suomi-Netflixiin katsottavaksi. Valitsin ihan jo modernimman ulkoasun vuoksi katseluun uudemman Brotherhood-iteraation, mistä varmasti sarjasta pidempään nauttineilla on kovasti mielipiteitä. Lopputulema? Tämä on nyt yksi suosikkisarjojani koskaan. Tietystä keveydestä ja huumorista Brotherhood saa käsittääkseni pääasiassa kakkia niskaan, mutta minua se ei näin nyyppänä haitannut. Siististä konseptista ammennettu järkyttävän kova tarina, joka myös paketoidaan tyydyttävästi, sekä huima hahmokaarti takasivat penkkiin liimautumisen alusta loppuun. Nautin FMA: Brotherhoodista jopa niin paljon, että pitänee jossain vaiheessa katsella verrokiksi myös se vanhempi, oli siinä sitten järkeä tai ei.
Kill La Kill
Tissejä, niiden melkein näkymisestä revittyä huumoria, ja muuta kriippailevaa sisältöä? Kyllä vain. Mutta myös ihan järkyttävää taistelupaatosta ja yleisesti eeppistä epistolaa, jolle mulla on aina ollut hellä kohta sydämessä. Piti piipahtaa ihan vaan katsomaan, kuinka naurettavasta sarjasta nyt olikaan kyse, mutta niin se vaan (pun intended) ui liiveihin. Viimeistään siinä vaiheessa kun Kill La Kill onnistui jotenkin universuminsa fysiikan lakien avulla perustelemaan nämä vaatepolitiikat, oli pakko vaan hersyvän naurun alta nostaa kädet pystyyn ja nauttia kyydistä. Dorkaa viihdettä parhaimmillaan.
Devilman Crybaby
Devilmania on tituleerattu heti kärkeen vuoden parhaaksi animeksi ja Netflixin ensimmäiseksi onnistuneeksi animeprojektiksi. Ensimmäisestä en tiedä, mutta todella onnistunut teos joka tapauksessa kyseessä. Huuruista visuaalia, yllättävän nopeasti lapasesta lähtevää kertomaa ja karvat pystyyn nostattavaa musiikkia. Ei sovi varmasti kaikille, eikä kannata katsoa julkisissa jos siellä on lapsia. :b Mutta! Kannattaa kyllä antaa mahdollisuus.
Tokkopa näistä kukaan täällä enää mitään irti saa, mutta yrittänyttä ei laiteta! Also, Berserkkeihin pitäisi kanssa joskus tutustua tarkemmin, nekin ovat jääneet vähän paitsioon.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2018 14:45 kirjoittanut Sharkie »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Re: Anime ja manga
« Vastaus #138 : 04.06.2018 14:53 »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Re: Anime ja manga
« Vastaus #149 : 24.04.2020 21:48 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Aijai, onko se taas bienniaalin animepostauksen aika? Otetaanpa ensin tärkein pois alta:
Esimerkiksi Attack on Titanin uudemmat kaudet ovat olleet loppujen lopuksi varsin yhdentekeviä, vaikka niitä katsookin lämpimikseen.
Jännä! Tai siis, jos esimerkiksi on ensimmäisen kauden jälkeen olettanut, että samanlainen toimintahurmos on sarjan ainoa jippo, niin toki ymmärrän silloin, ettei jatko välttämättä putoa. Mutta, jos on osannut ottaa tarjonnan sellaisena kuin se on tarjottu, niin kyllähän AoT on yksi viime vuosikymmenen merkittävimpiä ja moniulotteisimpia animeadaptointeja. Tarina uskaltaa ottaa aikansa, rakentaa pitkiä kaaria ja tarjoilla payoffeja monissa eri muodoissa. Pienilläkin jutuilla voi olla iso merkitys myöhemmin, eli tarkkaavainen katsoja palkitaan, ja nyt "loppua" kohden kerronta on melko lailla pelkkää loren juhlaa, kun vyyhti vyyhdiltä homma alkaa aina vaan vauhdikkaammin paukkua auki. Plus, pienenä bonuksena sarja sekä kuulostaa että näyttää upealta kautta linjan.
Muissa aiheissa, Dororon uusioversio on kyllä kiinnostanut, pitäisi ottaa työn alle. Sen sijaan olen parin viime vuoden aikana nauttinut kovasti muun muassa seuraavista:
Promised Neverland
Ihan kärkeen: jos on pienintäkään riskiä, että aiot tätä lähteä katsomaan, älä tsekkaa sen enempää trailereita tai muita matskuja, vaan mene sokkona sisään. Kannattaa. Sarjaa on vähän nihkeä katsoa laillisesti Suomessa, Crunchyroll + VPN lienee simppelein taktiikka, mutta se on kyllä sen arvoista. Promised Neverland on jo ensimmäisen kauden perusteella yksi tämän hetken tyylikkäimpiä ja kiehtovimpia sarjoja. Se leipoo saumattomasti yhteen Attack on Titanin ensimmäisen kauden eeppisyyden (vaikka sarjassa ei taistella) ja Death Noten älymittelöt, paketoiden koko setin jumalaiseen soundtrackiin ja taidetta lähentelevään "kameratyöskentelyyn". Tämän jatkoa odotan ehkä AoT:n loppuhuipentuman ohella eniten juuri nyt animen rintamalla.
Megalobox
Mikäli pitää altavastaaja-tarinoista, Rocky-filkoista ja/tai urheiluanimesta yleisesti, Megaloboxilla ei voi mennä vikaan. Tiukka, tiivis ja rosoinen kokonaisuus, jossa niin henkiset kuin fyysiset iskut todella tuntee. Lisäpisteet todella upeasti "retrotyyliin" tehdystä animaatiosta, vaikka kyse on ihan modernista sarjasta vuoden parin takaa.
Anohana
Kuuma kesä. Joukko tiensä hukanneita nuoria, joita sekä yhdistävät että ajavat erilleen monimutkaiset suhdesotkut ja yksi erityinen trauma. Jos on joskus tarve huutoitkumuotoiselle katharsikselle, tai vaan tykkää slice of life -henkisistä sarjoista pienellä twistillä, Anohanaa ei voi liikaa suositella. Löytyy näppärästi ihan Netflixistä.
Re:Zero
Putoaa alagenreen isekai, jossa päähahmo joko teleporttautuu tai uudelleensyntyy johonkin fantasia-/peli-/rinnakkaismaailmaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näitä sarjoja on tullut kuin sieniä sateella, mutta konsepti ei ole allekirjoittanutta kauheasti koskaan kiinnostanut. Re:Zerossa on kuitenkin lisäjippona se, että päähahmolta lähtee jatkuvasti henki ja uusien starttien kautta virheistä on opittava. Lopputuloksena on sekä viihdyttävää/brutaalia visuaalia että päähahmo, joka saa suhteellisen uskottavasti olla inhimillinen ja usein varsin typerä. Konsepti antaa hyvän pohjan kasvulle sekä laajaan hahmokaartiin tutustumiselle eri vinkkeleistä. Kokeilin, viihdyin, ja nyt odotan jo kovasti kesän kakkoskautta.
Carole & Tuesday
Cowboy Bebop -isukki Shinichirō Watanaben uusin sarja, eli jo sillä meriitillä automaattisesti vuoden 2019 sielukkain tapaus. Itse sanoisin vielä päälle, että jos on koskaan esimerkiksi kuunnellut musiikkia jossain muodossa, tämä on must watch -kampetta. Jälleen Netflix tarjoilee, eli ei muuta ku pyörimään samoin tein.
JoJo's Bizarre Adventure
Jos JoJo on konseptina vähänkään tuttu, mutta vielä katsomatta, niin otetaan tärkein pois alta: tätä sarjaa ei voi kuin suositella. Pitkään virui omallakin listalla, mutta viimein viime vuoden aikana sain naputeltua kaikki viisi tähän asti julkaistua anime-osaa läpi. Ja matkahan meni kuin siivillä. Jos JoJo ei ole lainkaan tuttu millään tasolla, niin kyseessähän on varmasti yksi universaaleimpia popkulttuuri-ilmiöitä, joita Japanista on koskaan tullut. Jo kasarilla alkanut manga ja myöhemmin siitä adaptoitu anime ovat arviolta joka toisen nettimeemin takana jollain tasolla. JoJon tarina alkaa pienestä, mutta paisuu kausien edetessä vuosikymmeniä, sukupolvia ja maanosia läpäiseväksi erittäin omituiseksi seikkailuksi, josta ei oikein voi kuin nauttia. Ensimmäinen kausi on kankea, vaikka goottikauhutoiminnan ystävät voivat pitää aidosti siitäkin. Toisesta kaudesta eteenpäin homma ottaa kuitenkin vauhtia nopeasti ja jokainen uusi osa tarjoile jotain uutta. Aseistariisuva kombo kreisiä huumoria, brutaalia toimintaa, täysin naurettava(n mahtava)a hahmodesignia sekä monien eri elokuva-genrejen parhaimpia puolia. (Otsikkoon linkkasin vaan yhden mun lemppari-introista, kun ei tätä millään trailerilla kasaan saa.)
One Punch Man & Mob Psycho 100Niputin nämä kaksi nyt yhteen, kun originaali kirjoittaja on sama ja tämän myötä tyylillisesti sarjoissa on paljon samaa. Aidosti omintakeisia sankareita, maailman timanttisinta huumoria, syvyyttä ja fiiliksiä, sekä järkyttävän näyttäviä taisteluita niputtavat samaan pakettiin molemmat. Lisäpisteitä kompakteista kokonaisuuksista, olen aina ollut huono katsomaan kymmenien jaksojen mittaisia megasarjoja. Jos vaan anime yhtään nappaa, ja melkein vaikka ei nappaiskaan, niin näille kannattaa antaa mahdollisuus. All-time-listojen kärkikamaa, helposti.
OPM:stä ja Mobista tuli kans toiset kaudet ulos. One Punch Manin visuaalit meni pilalle studion ja ohjaajan vaihtuessa aikataulusyistä, mutta stoori oli edelleen viihdyttävä. Mob taas sen kun parantaa juoksuaan, ja tämä taistelee entistä kovemmin mun kaikkien aikojen lempi-anime-sarjan tittelistä. Lämmintä suositusta edelleen.
No niin! Siitä taas vinkkejä todennäköisesti ei-oikein-kellekään. Mutta jos edes yksi uusi sarja nasahtaa jollain kohdalleen, niin onhan se sen arvoista. Nähdään vuonna 2022! :D
« Viimeksi muokattu: 24.04.2020 22:24 kirjoittanut Sharkie »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu