Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
linktree Pelaajalauta  >  Yleinen  >  Popkeskustelu
linktree Aihe: Kirjallisuus, food for thought.
Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7]
« edellinen seuraava »
Tulostusversio
Aihe: Kirjallisuus, food for thought.  (Luettu 113513 kertaa)
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #180 : 01.01.2019 21:46 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Nykyään tulee luettua todella paljon suhteutettuna siihen miten velliperse tuli aikaisemmin oltua itsensä kehittämisen ja opiskelujen suhteen.

Luin 2018 yli 40 kirjaa ja yhden niistä haluan nostaa ylitse muiden.

David Goggins - Cant Hurt Me

Moni on varmaan tutustunut tähän jätkään Joe Roganin Podcastin kautta. Niin minäkin. Sen jälkeen oli pakko ostaa kirja Amazonista. On tällä hetkellä Amazonin toisiksi luetuin kirja Obaman muijan kirjan jälkeen. Aika hyvin tyypiltä jota kukaan ei aikaisemmin tuntenut. Tähtiarvosteluissa pelkkää 5 -tähteä. Täysin oikea arvio.

Maailmassa on paljon kaikkea selfhelp ja positiivuus paskaa. Ja sanon paskaa, koska sitä ne ovat. Jokainen tietää sen ihmistyypin joka haksahtaa kaikkiin verkostomarkkinointi Zinzino, Tuppervaara, Juice+ jne höpöhöpö juttuihin. Samat ihmiset lukee vuodesta toiseen kaikkia opuksia jotka muuttavat elämän, mutta eivät ne muuta. Edelleen ollaan läskiperseitä ja finanssiasiat on mallia Kreikka. Lopulta päädytään lekurilta hankkimaan se Prozac -kuuri siihen Live Laugh Love -taulun viereen.

Gogginsin kirjaa ja tarinaa voi myös luonnehtia selfhelpiksi jos näin haluaa, mutta pitää ymmärtää kirja on aivan toisen kategorian ja tyypin kirjoittama. Goggins on oikeasti muovannut 300 paunaisesta pullahiirestä ja vastuunvälttelijästä yhden kovimmista tyypeistä joka tätä palloa tallaa. Todellakin tosielämän Rocky -tarina. Tarina siitä mihin ihmisen pystyy, kun ei etsi tekosyitä muista vaan katsoo sinne peiliin ja muuttaa itsensä. En halua spoilata niitä jotka kirjaa eivät ole lukeneet, mutta uskon jokaisen tän kirjan lukeneen asenteen muuttuvan parempaan suuntaan. Jotain kertoo, että Podcastin jälkeen luin tän melkein putkeen ja kun aamulla klo 5.30 olin lopettanut, lähdin klo 6:30 töihin. Entinen Gba olisi varmaan miettinyt ettei ihminen nyt 1h unilla voi pärjätä yhtä päivää, mutta Goggins Gba vain nauroi.  8)
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #181 : 01.01.2019 22:38 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili 2018 tuli luettua ja kuunneltua noin 40 kirjaa. Parhaat kirjat itselleni olivat:

Thinking Fast and Slow - Daniel Kahneman. Pitkä ja puiseva, mutta äärimmäisen kiehtova kirja ajattelumme vinoutumista ja rajoitteista. Tunteet, ego ja pelot määrittävät elämämme suunnan ja rajat, mutta muunmuassa tämän kirjan tieteellisillä havainnoilla voi alkaa selkeyttämään omaakin päätään.

Sapiens - Yuval Noah Harari. Tätä kirjaa suositellaan joka tuutista, eikä turhaan. Ihmisen ja länsimaisen kulttuurin historia selitetty auki selkeästi ja viihdyttävästi. Toisin kuin ylempi kirja, Sapiens etenee kuin jännitysromaani. Hararia voi ahmia vaikka koko päivän ja tämän kirjan jälkeen luin suoraan kaksi muutakin tyypin kirjaa, jotka olivat aivan yhtä kutkuttavia. Kirjan rinnastukset ja historialliset havainnot aiheuttavat varmasti itsepäisemmissä lukijoissa ahdistusta, mutta itselleni tuli kirjan loppua myöten runsaasti lisää mielenrauhaa ja tyyneyttä.

Eleanorille kuuluu hyvää - Gail Honeyman. Suurin osa vuoden kirjoista oli tieteellistä/historiallista tai sitä kammottua self-helppiä. Fiktiosta eniten jäi mieleen tarina Eleanorista, jonka äiti on psykopaatti ja joka opettelee elämään normaalia elämää laitoshoidon jälkeen. Itselleni vuoden paras kirja ja pitkästä aikaaa tuli kirjan loputtua surullinen olo ja ikävä tarinan hahmoja.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #182 : 02.01.2019 04:34 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Sapiens ja Kahneman on molemmat tuossa, mutta vielä en ole ehtinyt aloittaa. Nytkin on neljä kirjaa vielä kesken. Tykkään lukea useampaa kerralla, jolloin tylsät osuudet kirjoissa eivät niin paljoa paina. Kuuntelemaan en oo vielä oppinut, muutamia koitin, mutta sellainen eläytyvä lukijaääni ei sovi itselle ollenkaan. Alkaa vaan ärsyttämään. David Gogginsin Dont Hurt Me:n aion silti kuunnella vielä. Joe Rogan ja useat muut ovat tuota suositelleen myös audio bookkina koska Goggins heittää lisäkommentteja siinä.

Vaikka määrätavoitteet kirjoissa ovatkin vähän tyhmiä, niin otan silti tavoitteeksi 52 kirjaa vuonna 2019. Ei siksi että sillä olisi väliä luenko yhden vai 52, vaan siksi että se pakottaa lukemaan ja vielä tähän päivään mennessä en ole kertaakaan katunut jos olen jonkun kirjan aloittanut. Elokuvia ja pelejä on lukuisia tullut lopetettua kesken, kirjoja hyvin harvoin. Varsinkin kun vielä vähän taustatutkimusta tekee, niin laadukkaita tekeleitä on luettavina vielä satoja ellei tuhansia. Lisäksi mitä enemmän lukee sitä paremmaksi siinä tulee ja lukeminen myös nopeutuu. Vielä vuosi sitten tuntui kuin olisi nykyajan ADHD -jonne jonka on pakko keskeyttää aina muutaman sivun jälkeen ja tehdä jotain muuta. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti, vaikka ei se edelleenkään ole samaa tasoa kuin joskus parikymppisenä.

Nyt on menossa Tuomas Vimman - Enkeleitä ja yksisarvisia. Kertoo suomalaisen start-up skenen synnystä ja useamman firman tarinan. Pelifirmat vahvasti mukana Remedystä ja Housemarquesta lähtien. Suosittelen kyllä. Löytyy mm. bookbeatista. Tuli heti itselle taas pitkästä aikaa fiilis oman firman perustamisesta. Olin ite mukana myös silloin 2010 -luvun alkupuolella kaikennäköisissä "start up yrityshautomoissa" ja yhden firman liiketoimintasuunnitelma tuli tehtyä suht pitkälle, mutta toteutus vain puuttui ja vuotta myöhemmin yhdet julkisuudenhenkilöt lanseerasivatkin vastaavan palvelun.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #183 : 02.01.2019 15:19 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Lukeminen on nopein tie sivistykseen. Tietenkin sillä lisäyksellä, että lukee monipuolisesti.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #184 : 03.01.2019 11:55 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Meikällä on jäänyt lukeminen vähän heikolle viime aikoina ja on parhaimmillaan ollut kolme kirjaa kesken kun ajatus ja mielenkiinto harhailee eri aiheisiin. Mutta joulun aikaan otin työn alle jo kirjamessuilta ostetun Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti. Oikeastaan jopa yllätyin että sain sen loppuun asti, koska loppujen lopuksi aihe oli hyvin oppikirjamainen. Joka oli siis johtaminen. Paljon pelasti se että se oli sekoitettu Nokian tuhon ja uuden nousun raameihin. Ja oliha se mielenkiintoinen kun sen jaksoi loppuun asti lukea. Nokian osalta varsinkin, mutta myös Siilasmaan pointtien vuoksi. En nyt tietty sanoisi että mitään mullistavaa tietoa siitä sai, mutta mielenkiintoista lukea kuinka huipulla toimitaan. Esim. mitä Nokia & M$ kauppojen neuvottelujen raameista ja käänteistä kerrottiin.

Erikoisinta oli kuinka erilaisen kuvan henkilöistä sai kirjasta kuin mitä itse oli muodostanut. Tai no, ei sinänsä ehkä yllätys, mutta jos kirjasta pitää edes osa paikkansa henkilöiden osalta, ei voi kun surullisena miettiä median nykytilaa. Käytännössä media ei aja asiaansa ollenkaan, koska vaikka se asiakin oli mukana, suurin osa jutuista oli ihan silkkaa paskaa. Ja uskon että varsinkin kun puhutaan siitä kuinka joku henkilö kokee toisen henkilön (Siilasmaa koki kirjassa mainitut henkilöt) siihen sekoittuu paljon mielidettä ja ihmiset käyttäytyvät erilailla eri henkilöiden kanssa. Mutta silti jo ihan kirjojen faktojen perusteella moni median kirjoittama juttu oli ihan paskaa. Toki on tiedossa että media ja journalismi on nykyään enemmän klikkien keräänmistä kuin oikeaa faktojen välitystä, mutta tämä jotenkin korostaa sitä vielä niin paljon, että tuntuu että yhtäkään sensaatiohakuista otsikkoa (80-90% kaikista jutuista) ei kannattaisi klikata tai lukea ollenkaan.

Mutta itse kirjaa takaisin. Siitä löytyy myös mielenkiintoista tietoa mitä Nokia & M$ ja Nokia & Alcatel-Lucent kaupasta ei mediasta saanut lukea. Esim. Nokia kaupat oli kyllä vedetty niin hienosti Nokian osalta, että ei voi kuin hattua nostaa. Tietty tässä on sekin, että kun kirjan kirjoittaja (tai sanelija?) on Nokian hallituksen nykyinen puheenjohtaja ja kauppojen pääasiallinen vetäjä Nokian puolelta, tekstissä on varmasti vedetty vähän kotiinkin päin. Mutta jo ihan faktat lueteltuna (ja tiedetty lopputulos) saa kaupasta aika hyvän kuvan Nokian osalta.

Mutta ihan mielenkiintoinen kirja siis. Johtajuudestahan se tosiaan kertoo ja käytännön tapaukset on otettu Nokian murroksesta. Osittain löytyy toistoakin, koska "Paranoidi optimismi" on todellakin ajattelutapa johon Siilasmaa tuntuu uskovan.

« Viimeksi muokattu: 03.01.2019 22:05 kirjoittanut JayeizH »
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #185 : 03.01.2019 17:15 »
Kabanossi Moderaattori * Viestejä: 2 520 Basaaripisteet: 6 Profiili WWW Tuli lomalla kuunneltua tuo Siilasmaan kirja. Oli todella mielenkiintoinen monelta kantilta. Hyvää juttua johtajuudesta ja samalla tietoa Nokian tilanteesta murrosvaiheessa. Tuossa tietysti vain Siilasmaan näkökulma, mutta on kirjaan toki haastateltu useampaa henkilöä, eikä kirjan julkaisun jälkeen tainnut oikeastaan kukaan rientää korjailemaan faktoja. Ollilalla oli kai joitain eriäviä mielipiteitä tapahtumista, mutta sen ymmärtää, mikäli Siilasmaan kertoma Ollilasta on totta.

Nokian tilanteen tekee tietysti mielenkiintoiseksi sen asema Suomessa, mutta myös se, että olin siellä töissä 2007 ja 2008 tuotannon puolella ja myöhemmin yhdellä alihankkijalla. Muistan oikein hyvin iPhonen ensiesittelyn ja miten ylimielisesti siihen suhtauduttiin lähes kaikissa keskusteluissa. Windows Phone -aikakaudella fiilis oli todellakin positiivisempi ja toiveikkaampi, mutta Androidin sivuuttamista ihmeteltiin kyllä ihan lattiatasollakin. Oli kiva saada tietää näistä käänteistä lisää.
IGDB.com | Internet Game Database
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #186 : 03.01.2019 22:12 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Kabanossi - 03.01.2019 17:15
Ollilalla oli kai joitain eriäviä mielipiteitä tapahtumista, mutta sen ymmärtää, mikäli Siilasmaan kertoma Ollilasta on totta.
Jotain pahasti Siilasmaan ja Ollilan välillä on kyllä ristissä. Huomasin heti kirjan alussa että Siilasmaa ei ainakaan nimeltä Ollilaa kiittänyt kirjan muutaman kymmenen nimen listassa, joten eivät taida tulla toimeen vieläkään keskenään. En tiedä onko siellä jotain henkilökohtaista, vai oliko johtamistavat vain niin erilaisia jolloin jomman kumman tai molempien egot ei sitä kestänyt. Luonnollisesti Siilasmaasta saa kirjassa diplomaattisemman kuvan kuin Ollilasta, mutta tiedä sitten miten oikeasti kalistelivat miekkoja. Vaikka onhan sekin sanottava että Ollilahan on ihan yleisesti jo mielletty mulkuksi äijäksi. Oli se sitten johtajan ominaisuus tai ei.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #187 : 14.02.2019 17:56 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Gba - 01.01.2019 21:46
Nykyään tulee luettua todella paljon suhteutettuna siihen miten velliperse tuli aikaisemmin oltua itsensä kehittämisen ja opiskelujen suhteen.

Luin 2018 yli 40 kirjaa ja yhden niistä haluan nostaa ylitse muiden.

David Goggins - Cant Hurt Me

Moni on varmaan tutustunut tähän jätkään Joe Roganin Podcastin kautta. Niin minäkin. Sen jälkeen oli pakko ostaa kirja Amazonista. On tällä hetkellä Amazonin toisiksi luetuin kirja Obaman muijan kirjan jälkeen. Aika hyvin tyypiltä jota kukaan ei aikaisemmin tuntenut. Tähtiarvosteluissa pelkkää 5 -tähteä. Täysin oikea arvio.

Maailmassa on paljon kaikkea selfhelp ja positiivuus paskaa. Ja sanon paskaa, koska sitä ne ovat. Jokainen tietää sen ihmistyypin joka haksahtaa kaikkiin verkostomarkkinointi Zinzino, Tuppervaara, Juice+ jne höpöhöpö juttuihin. Samat ihmiset lukee vuodesta toiseen kaikkia opuksia jotka muuttavat elämän, mutta eivät ne muuta. Edelleen ollaan läskiperseitä ja finanssiasiat on mallia Kreikka. Lopulta päädytään lekurilta hankkimaan se Prozac -kuuri siihen Live Laugh Love -taulun viereen.

Gogginsin kirjaa ja tarinaa voi myös luonnehtia selfhelpiksi jos näin haluaa, mutta pitää ymmärtää kirja on aivan toisen kategorian ja tyypin kirjoittama. Goggins on oikeasti muovannut 300 paunaisesta pullahiirestä ja vastuunvälttelijästä yhden kovimmista tyypeistä joka tätä palloa tallaa. Todellakin tosielämän Rocky -tarina. Tarina siitä mihin ihmisen pystyy, kun ei etsi tekosyitä muista vaan katsoo sinne peiliin ja muuttaa itsensä. En halua spoilata niitä jotka kirjaa eivät ole lukeneet, mutta uskon jokaisen tän kirjan lukeneen asenteen muuttuvan parempaan suuntaan. Jotain kertoo, että Podcastin jälkeen luin tän melkein putkeen ja kun aamulla klo 5.30 olin lopettanut, lähdin klo 6:30 töihin. Entinen Gba olisi varmaan miettinyt ettei ihminen nyt 1h unilla voi pärjätä yhtä päivää, mutta Goggins Gba vain nauroi.  8)




Gogginsin oman kirjan jälkeen tuli luettua kuusi muuta kirjaa tässä välissä, ne eivät tehneet suurtakaan vaikutusta, mutta onneksi löytyi miehestä vielä yksi teos. Täytyy tähän todeta että mikään muu kirja tai henkilö ei ole itseen tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin yllä oleva Cant Hurt Me. Kirja minkä löysin oli multimiljonääri Jesse Itzlerin kirjoittama Living with a SEAL: 31 Days Training with the Toughest Man on the Planet

Jesse oli itsekin nähnyt juoksukisoissa Gogginsin ja miettinyt että mitä aktuaalista vittua mies! Tämän jälkeen kutsui Gogginsin elämään kuukaudeksi luokseen. Goggins lupasi tulla yhdellä ehdolla, hän päättäisi kaikesta. Amazonissa 1145 arvostelusta 82% on antanut täydet viisi tähteä. Varmaan enemmänkin olisi, jos Amazonin arvosteluissa olisi jotain pointtia, mutta arvostelut on tehty niin vaikeaksi etten ole ikinä sellaista onnistunut antamaan. Pitäisi kirjoittaa kaikkea paskaa, eikä pelkkä tähtiarvostelu riitä. Noh takaisin itse kirjaan. Aivan hemmetin hauskaa tekstiä, mikä on yllätys sillä Itzler ei sinänsä mikään kokenut kirjailija ole. Goggins rääkkää Izlerin äärirajoille ja näistä vielä 150% yli. Taas yksi opetus siitä, kuinka paljon ihmisellä on voimavaroja vielä senkin jälkeen kun miettii että ei jaksa. Muistutti myös siitä, että moni meistä laittaa riman aivan liian alas omassa elämässään. Lopuksi Izler toteaa kaikista sadoista miljoonista dollareista huolimatta, että hän haluaisi Gogginsin elämän johon ei mitään ylimääräistä kuulu. Suosittelen jokaiselle tätä sekä yllä mainittua Gogginsin omaa kirjaa. Ei näitä voi edes verrata mihinkään muuhun, moni kaveri on lukenyt nyt molemmat ja huomannut elämässään totaalisen muutoksen parempaan. Saman viestin voi lukea myös lukemattomista arvosteluista ympäri maailman. Huikea ukko ja huikeat kirjat. Lukekaa!  :)
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #188 : 16.02.2019 13:53 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Laitoinpa ihan hyvikseni tilaukseen. Olen yleensä hyvin skeptinen näitä "Elämä paremmin, elä näin" tai "Näin saat elämäsi kuntoon" tai "Näin ihminen on onnellinen" kirjoja kohtaan. Kaikki nämä asiat kuitenkin lähtee itsestä, ei muista tai muiden jutuista. Mutta jos kirja on oikeasti niin hyvä, niin sillä pitäisi olla jotain vaikutusta. Helpompi ja vähemmän pinnaa kiristävä arki on aina tervetullutta. Usein nämä vain sulkevat toisensa pois. Haastava, kiirenen tai pinnaa kiristävä arki ei kannusta etsimään sitä 1,5h väliä jostain että pääset jonnekkin muualle pois kuin istahtamaan ruudun tai kirjan ääreen. Lisäksi olen sitä mieltä että kaiken alku ja juuri on nukkuminen ja mielen tyhjentäminen. Ja kun arjen haasteet on sillä tasolla, että joko nukut kunnolla tai pääset nollaamaan itsesi jotenkin sen lisäksi että käyt töissä ja katsot että kukaan ei kuole (kärjistäen, mutta perimmäinen tavoite kuitenkin), en näe että siinä kauheasti kirjat auttaisivat.

Harmillisesti en löytänyt tästä käännöstä. Mutta tuskin on tulossakaan, joten laitoin kuitenkin tilaukseen. En ole kovin montaa kirjaa lukenut kannesta kanteen englanniksi, joten niiden lukeminen on luonnollisesti vähän raskaampaa. Vaikka ei sillä, näinhän se helpottuu.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #189 : 16.02.2019 22:20 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: JayeizH - 16.02.2019 13:53
Laitoinpa ihan hyvikseni tilaukseen. Olen yleensä hyvin skeptinen näitä "Elämä paremmin, elä näin" tai "Näin saat elämäsi kuntoon" tai "Näin ihminen on onnellinen" kirjoja kohtaan. Kaikki nämä asiat kuitenkin lähtee itsestä, ei muista tai muiden jutuista. Mutta jos kirja on oikeasti niin hyvä, niin sillä pitäisi olla jotain vaikutusta. Helpompi ja vähemmän pinnaa kiristävä arki on aina tervetullutta. Usein nämä vain sulkevat toisensa pois. Haastava, kiirenen tai pinnaa kiristävä arki ei kannusta etsimään sitä 1,5h väliä jostain että pääset jonnekkin muualle pois kuin istahtamaan ruudun tai kirjan ääreen. Lisäksi olen sitä mieltä että kaiken alku ja juuri on nukkuminen ja mielen tyhjentäminen. Ja kun arjen haasteet on sillä tasolla, että joko nukut kunnolla tai pääset nollaamaan itsesi jotenkin sen lisäksi että käyt töissä ja katsot että kukaan ei kuole (kärjistäen, mutta perimmäinen tavoite kuitenkin), en näe että siinä kauheasti kirjat auttaisivat.

Harmillisesti en löytänyt tästä käännöstä. Mutta tuskin on tulossakaan, joten laitoin kuitenkin tilaukseen. En ole kovin montaa kirjaa lukenut kannesta kanteen englanniksi, joten niiden lukeminen on luonnollisesti vähän raskaampaa. Vaikka ei sillä, näinhän se helpottuu.

Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.

Molemmat saa myös Amazonista yhdellä klikkauksella kindleen (eli sun älypuhelimeen) ja voit lukea ne samantien. Molemmat kirjat luin melkein yhdeltä istumalta.

Toi on hyvä, että olet skeptinen sillä 99% noista motivaatio yms haistapaskakirjoista on sitä itseään. Läskit pysyy läskeinä ja kukaan saa mitään aikaiseksi elämässään luettuaan niitä kirjoja. Goggins taas on elävä todiste siitä, kuinka hän nousi laiskasta selkärangattomasta läskiperseestä maailman kovimmaksi mieheksi ja elää edelleen joka päivä kuten opettaa, toisin kuin nämä perinteiset motivaatiokirjailijat jotka istuvat rahojensa päällä ja muistelevat menneitä saavutuksiaan.

En viitsi spoilata yhtään. Parasta kun lukee itse ja huomaa sen ettei voi laskea kirjaa alas. Ja vaikka se elämä ei siitä mihinkään muuttuisi, niin molemmat noista kirjoista on huikeaa viihdettä :)

« Viimeksi muokattu: 16.02.2019 22:25 kirjoittanut Gba »
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #190 : 17.02.2019 12:34 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #191 : 17.02.2019 15:07 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Gba - 16.02.2019 22:20
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.

Lainaus käyttäjältä: zoukka - 17.02.2019 12:34
Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.
No sehän se onkin. Mutta sillä mielellähän ne tehdään. Ja GBAkin kertoi että tämä olisi jotenkin onnistunutkin. Ja eihän kukaan rationaalisesti ajatteleva usko minkään yksittäisen asian muuttavan elämää mihinkään suuntaan. Ja vaikka myönnänkin että tälläisiäkin tapauksia toki on, itseä kiinnostaa kirjassa se että onko sillä oikeasti mitään vaikutusta omaan elämän tai universumin katsomukseen. Harvalla meikäläisen tapauksessa on.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #192 : 17.02.2019 17:21 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: JayeizH - 17.02.2019 15:07
Lainaus käyttäjältä: Gba - 16.02.2019 22:20
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.

Lainaus käyttäjältä: zoukka - 17.02.2019 12:34
Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.
No sehän se onkin. Mutta sillä mielellähän ne tehdään. Ja GBAkin kertoi että tämä olisi jotenkin onnistunutkin. Ja eihän kukaan rationaalisesti ajatteleva usko minkään yksittäisen asian muuttavan elämää mihinkään suuntaan. Ja vaikka myönnänkin että tälläisiäkin tapauksia toki on, itseä kiinnostaa kirjassa se että onko sillä oikeasti mitään vaikutusta omaan elämän tai universumin katsomukseen. Harvalla meikäläisen tapauksessa on.

Jep, sehän varmasti on itsestäänselvyys etteivät ne kirjaimet sieltä kirjan sivuilta kenenkään puolesta sitä työtä menestyksen eteen tee (pitää myös ymmärtää lukemansa). Ideana onkin antaa aivoille työkalut suhtautua eri tilanteisiin eri tavalla kuin aiemmin on tottunut. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei koskaan tule helpolla, eikä sormia napsauttamalla. Selvää on että se vaatii työtä ja AIKAA. Motivaatio kuolee hyvin nopeasti ellei ole selvää fokusta mitä tavoittelee tekemisellään, mutta keskustellaan kun olet kirjan lukenut vaikuttiko se sinuun ja millä tavalla. Uskon kirjalla on positiivinen vaikutus ja elämänlaatu paranee kun ei stressaile enää samalla tavalla tuon jälkeen. Kirjan jälkeen on hyvä recappina katsoa Joe Roganin podcast kun Goggins on vieraana. Roganikin oli kuin pieni innostunut fanipoika koko haastattelun ja taitavat nykyään treenaillakin yhdessä  :)
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #193 : 24.02.2019 00:00 »
IPlayer fagotti Jäsen Viestejä: 147 Basaaripisteet: 0 Profiili https://www.adlibris.com/se/assets//Muumi_pokkariboksi.pdf

Tämän parissa teen itsestäni supermiehen ja kriittisesti ajattelevan filosofin.

Ei vaines, mutta saattaa väitöksessäni jotain perääkin olla. ;D Tove Janssonin alkuperäiset Muumikirjat ovat nimittäin jääneet tyystin lukematta, ja tuli fiilis että yleissivistyksen kannaltakin pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen. Ensi viikolla starttaavan Muumilaakso-tv-sarjan tiimoilta julkaistava boksi kerää yhteen nippuun kaikki kahdeksan Muumistooria, miinus se ensimmäinen eli n. 60-sivuinen Muumit ja Suuri Tuhotulva. Pitäisiköhän se ihan ensimmäiseksi, jos meinaa kronologisesti edetä...

Hell yeah I'm gonna. Onhan kyseessä sentään Suomen käännetyin kirjailija!

EDIT: No okei, Lönnrotin Kalevalaa on käännetty Finlit:in mukaan 59:lle kielelle, mutta kaikkiaan Janssonia on käännetty 45:lle. Eli heti kannoissa kiinni.

« Viimeksi muokattu: 24.02.2019 00:45 kirjoittanut IPlayer »
It's the end of the world as we know it, and it's only just begun.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #194 : 24.02.2019 00:48 »
Kraidi Jäsen Viestejä: 1 203 Basaaripisteet: 7 Profiili WWW Suuret kiitokset IPlayerille tästä, laitoin saman tien tilaukseen. Tulee varmaan luettua heti, kun olen saanut kaikki Maameren tarinat päätökseen. Saisivat tosin olla kovakantisia kaikki, vaikka edullisuushan se tässä ajaa laadun edelle. Ja onhan tuo boksi itsessään jo todella kaunis.
Kuvasigut pois. t: reijo
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #195 : 24.02.2019 01:07 »
IPlayer fagotti Jäsen Viestejä: 147 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Kraidi - 24.02.2019 00:48
Suuret kiitokset IPlayerille tästä, laitoin saman tien tilaukseen. Tulee varmaan luettua heti, kun olen saanut kaikki Maameren tarinat päätökseen. Saisivat tosin olla kovakantisia kaikki, vaikka edullisuushan se tässä ajaa laadun edelle. Ja onhan tuo boksi itsessään jo todella kaunis.

Jep, kun vertaa esim. juuri tuon putiikin kovakantisten Muumien hintoja tämän boksin yhden pokkarin laskettuun hintaan, niin hintaero on massiivinen.
It's the end of the world as we know it, and it's only just begun.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #196 : 13.06.2019 23:20 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: JayeizH - 17.02.2019 15:07
Lainaus käyttäjältä: Gba - 16.02.2019 22:20
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.


No onko luettu? (ei varmana ole, muuten olisit heittänyt viisi volttia ja kirjoittanut klo 04.20 foorumille palopuheen)  ;D

Mites, oma tavoitteeni? Viikko per kirja piti vetää, mutta todellisuudessa se on ollut kirja per kaksi viikkoa.

Yksi mielenkiintoisimmista kirjoista oli Cannonballin ex-johtajan Janne Naccin kirja. Kyllä, ostin tän. Hieman ristiriitaiset fiilikset tukea verojen välttelijää ja kriminaalia ostamalla kirja, mutta uteliaisuus vei voiton. Itse kun on elänyt hyvinkin säntillistä elämää ja suorittanut kaikki velvoitteet yhteiskuntaa kohtaan on mielenkiintoista lukea tarinaa ihmisestä, joka on valinnut joka käänteessä toisin.

Jocko Willink - Extreme Ownership oli sitten täysin toista lajia kuin mopojengiläisten sekoilut. Jocko näyttääkin Rambolta, mutta myös pään sisältä löytyy hyvinkin sivistynyt kaveri. Todella mielenkiintoinen kirja johtajuudesta esitettyinä tosielämän esimerkein Irakin sodasta. Tyypillä on myös hyvä podcast. Suosittelen kuuntelemaan Joe Roganin tekemän haastattelun, hyvää läppää SEAL -meiningeistä ja Irakin sodasta.

Sami Yaffa - Tie taipuu. Huonoin Hanoi -kirja, mutta suurelle fanille kelpaa kaikki. Toivottavasti Hanoi Rocks palaa vielä yhteen tekemään keikan tai jopa levyn. Selvästi ainakin Andy omassa kirjassaan tätä halusi eikä Samillakaan taida sitä vastaan olla mitään. Yhdessähän nuo soittavat Pelle Miljoonassa. Ehkä kaikki on kiinni Michaelin ja Andyn egoista lyödä homma pakettiin vielä kerran. Yksinhän nuo ovat melkoista paskaa. Monroen levyjä ei jaksa kuunnella ollenkaan ja uusin Andy on ylituotettua paskaa, vaikka Valon Villekin kävi jeesailemassa.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #197 : 16.06.2019 12:26 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Vähän on jäänyt kesken. En sen puoleen ole lukenut hetkeen mitään muutakaan. Ehkä kesällä. Jos kakarat pysyy aisoissa.

Ensireaktiotakaan on turha suuremmin antaa kun kovin pitkällä en vielä ole.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #198 : 17.06.2019 08:41 »
Rocky_Balboa Jäsen Viestejä: 3 953 Basaaripisteet: 1 Profiili WWW Itsellä olisi Gogginsin äänikirja ostettuna, mutta en ole vielä kuunnellut. Pitänee kuunnella kunhan saa muita kirjoja ensin alta pois. Tosin onkos tuossa järkeä, koska ei yksi kirja tee läskistä supermiestä tai idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia.

Onkos täällä kukaan lukenut Jordan Petersonin kirjaa? Sekin tulee varmasti jossakin vaiheessa hommattua, vaikka tuo Gogginsin kirja vaikuttaakin olevan itselle osuvampi.
Play-Asia
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #199 : 17.06.2019 12:57 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #200 : 17.06.2019 13:01 »
Rocky_Balboa Jäsen Viestejä: 3 953 Basaaripisteet: 1 Profiili WWW
Lainaus käyttäjältä: zoukka - 17.06.2019 12:57
Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).

Vähän samoilla linjoilla. On sen haastatteluja ym. väittelyitä tullut katseltua ja suurimmaksi osaksi ihan järkeviä puhuu. Tuosta kirjasta en vain tiedä, että tarjoaako se mitään niin mullistavaa. Ilmeisesti monille on tarjonnut.
Play-Asia
tallennettu
Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #201 : 17.06.2019 18:59 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Rocky_Balboa - 17.06.2019 13:01
Lainaus käyttäjältä: zoukka - 17.06.2019 12:57
Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).

Vähän samoilla linjoilla. On sen haastatteluja ym. väittelyitä tullut katseltua ja suurimmaksi osaksi ihan järkeviä puhuu. Tuosta kirjasta en vain tiedä, että tarjoaako se mitään niin mullistavaa. Ilmeisesti monille on tarjonnut.
Riippuu täysin mitä odottaa. Kirja ei millään muotoa ole yhtä raflaava ja provosoiva kuin Pettersonin julkisuuskuva ja mielenkiintoiset haastattelut. Päin vastoin, kirjassa käydään hyvin yksityiskohtaisesti ja monesti tylsästi Pettersonin 12 "käskyä" läpi. En jaksanut ite lukea ihan lause lauseelta. Hyvä kirja silti oli ja oppii petaamaan sängyn. :  D
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #202 : 02.07.2019 08:37 »
Rocky_Balboa Jäsen Viestejä: 3 953 Basaaripisteet: 1 Profiili WWW Kuuntelin tuon Gogginsin kirjan. Mielenkiintoinen äijä kyllä, mutta ei hänen metodit oikein iskeneet niin lujaa. Sen verran kuitenkin, että kyllä sieltä pieni kipinä itsensä parantamiseen löytyi. Hyvä lkirja kuitenkin kaiken kaikkiaan. Lisäksi Gba ehkä tykkäisi myös tuosta äänikirjasta, kun siinä on paljon extraa lätinää ghost writerin ja Gogginsin välillä. Tosin tuo ghost writer lukee sen kirjan, vaikka Gogginsia olisi ollut paljon mukavampi kuunnella.
Play-Asia
tallennettu
Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #203 : 02.07.2019 09:59 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 175 Basaaripisteet: 5 Profiili Täälläkin on nyt ollut, harvinaista kyllä, non-fiction-putki kirjojen saralla päällä. Viime vuonna esimerkiksi sain viimein luettua Patton Oswaltin Silver Screen Fiendin, joka on erittäin mielenkiintoista tarinaa kaverin nuoruusvuosien addiktiosta elokuviin ja standup-komiikkaan. Ei suuria filosofisia läpimurtoja, mutta leffafanille kiehtovia knoppeja sekä hersyvän terävää kerrontaa.

Juuri nyt kesken on Dan Harrisin Meditation for Fidgety Skeptics. Repäisin tammikuussa Harrisin 10% Happier -meditointisovelluksen luotsaaman 20 päivän meditointihaasteen kokeeksi, kun tuli sopivasti Twitterissä vastaan, ja sen sekä miehen Minimalism-dokkarissa vilahtamisen innoittamana hommasin kirjan. Erittäin fiksu ja aidosti hauskaa tekstiä tuottava kaveri tämäkin, ja toimittajahenkinen asennoituminen meditointiin salilla käymiseen verrattavissa olevana mielen treenaajana suitsukehuminan sijaan resonoi vahvasti.

Gogginsin kirjan ostin alkuvuodesta valmiiksi hyllyyn GBA:n innoittamana, sen otan varmaan lukuun Harrisin jälkeen. Lisäksi tutkalla on vahvasti esimerkiksi Adele Faberin How to Talk So Kids Will Listen & Listen So Kids Will Talk. Pitäisi tarjota hyvää, tutkittuihin viestintäperiaatteisiin perustuvaa perspektiiviä ihan kenen kanssa tahansa keskustelemiseen, mutta näin semituoreena isänä erityisesti toki kiinnostaa oman jälkikasvun kanssa jubailu.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #204 : 02.07.2019 18:43 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Rocky_Balboa - 02.07.2019 08:37
Kuuntelin tuon Gogginsin kirjan. Mielenkiintoinen äijä kyllä, mutta ei hänen metodit oikein iskeneet niin lujaa. Sen verran kuitenkin, että kyllä sieltä pieni kipinä itsensä parantamiseen löytyi. Hyvä lkirja kuitenkin kaiken kaikkiaan. Lisäksi Gba ehkä tykkäisi myös tuosta äänikirjasta, kun siinä on paljon extraa lätinää ghost writerin ja Gogginsin välillä. Tosin tuo ghost writer lukee sen kirjan, vaikka Gogginsia olisi ollut paljon mukavampi kuunnella.



Oon lukenut kahteen kertaan ebookin ja kuunnellut tuon äänikirjan myös kerran. Äänikirja ei kommenttiraidasta huolimatta iskenyt samalla tavalla, ehkä johtuen siitä tahdista. Jään monesti omiin ajatuksiini muutamien sivujen jälkeen aina ja muutenkin pohdin lukemaani. En todellakaan ole siis nopea lukemaan, vaan hommassa vierähtää pitkään. Siksi toi ebook iski itseeni todella paljon kovemmin, sen jotenkin sisäisti ja ymmärsi paremmin kuin äänikirjan "tykityksen". Äänikirjan kommenttiraita on toki timanttia, mutta mieluimin Joe Roganin tekemä haastattelu + ebook. Tai toki ne kaikki :)

Sharkielle suosittelen myös kuuntelemaan ensin tuon Joe Roganin haastattelun Gogginsista, siinä saa sellaisen sopivan hypen alle ja kun alkaa lukemaan kirjaa niin näkee mielessään tyypin ja osaa yhdistellä kirjan syvemmän kertoman itse haastettelun nopeisiin heittoihin. Kestää joku pari h, mutta huippusettiä koko haastis.

Sharkien kannattaa ottaa kuunteluun myös Joe Roganin Naval Ravikantin haastattelu. Kaikki mitä jäbä sanoo on kuin hunajaa korvaan kaataisi ja dopamiinit vaan valuu verenkiertoon. Todella hyvää settiä meditoinnista myös. Nimenomaan käytännön meditoinnista. Aloin kuuntelee tätä haastattelua yhden Instagram clipin takia ja en vaan voinut lopettaa kesken. Todella älykäs ja menestynyt ihminen. Älykkyyden huomaa helposti siitä kuinka helppoa tälle jäbälle on selittää monimutkaiset asiat yksinkertaisesti.

Joe Rogan - Naval Ravikant

Naval Ravikant - Meditation (6:29min osuus Joe Roganin haastattelusta)

Ravikantin haastattelun suosituin kommentti kertoo kaiken oleellisen "This podcast reminded me why I started listening to JRE."
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #205 : 29.07.2019 23:55 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Antti Tuuri - Talvisota

Harvoinpa voi todeta kirjan olevan todella paska verrattuna siitä tehtyyn elokuvaan. Tällä kertaa näin on. Tuurin kirjasta tehty elokuva on yksi suomalaisen elokuvahistorian hienoimmista kuvauksista, mutta itse kirja on tylsääkin tylsempää yksinpuhelua. Kuin lukisi lakonista listausta päivän tapahtumista päivästä toiseen. Jos kuvauksia taisteluista haluaa lukea, niin mieluummin lukee ihan oikeita historiankirjoja - tämäkin toki perustuu sotapäiväkirjoihin ja sen huomaa - huonolla tavalla.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #206 : 17.10.2019 09:16 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili David Goggins - Can't Hurt Me. Jaksoin lukea about puolet. Alku oli suurimmilta osin ihan mielenkiintoista. Sitten alkoi toistamaan itseään pahasti.

Kukaan ei voi väittää etteikö Goggins olisi lähtöisin rankoista oloista. Moni olisi menettänyt järkensä, elämän halunsa tai jopa elämänsä samanlaisessa ryöpytyksessä. Enkä voi sanoa että Gogginsillakaan ihan kaikki muumit on laaksossa pysyneet. Kaikki käsittelee vastoinkäymisiä, traumoja, epäonnea ja yleisesti elämän tuomaa paskaa omalla tavalla. Goggins on ollut käytännössä orja alusta asti, kunnes pääsi pois. Duunia alusta asti ja hakataan kun ei yllä "tavoitteisiin". Hienosti Goggins on kääntänyt kärsimyksen haasteeksi ja asiaksi joka on vain hidaste, eikä läpäisemätön muuri.
Mutta kuten jo vihjailin, ei voi olla ajattelematta että jossain vaiheessa jokin on naksanut jonkin rajan yli, kun mies lähes etsii masokismin tasolle meneviä haasteita ja hokee kuinka kipu on parasta mitä on. Ja tässä ei puhuta hiertyneistä kantapäistä, vaan murskana olevasta polvesta ja murtuneista luista. Sisua mieheltä löytyy huimasti, mutta eihän miehen elämän nuorassa ole järjen hiventä, puhumattakaan siitä että olisi mielentila jota pitäisi tai edes kannataisi tavoitella.

Tämä oli myös se mikä alkoi toistamaan itseään. Alku oli mielenkiintoista kun mies taisteli itsensä kuopasta ja sai tavoitteita. Mutta sitten kun kirja meni käytännössä haasteesta toiseen ja jokainen käsitteli sitä kuinka kroppa hajoaa ja kuinka kivusta pidetään,... siitä tuli tylsä. Mielen kovuus ja mielen hallitseminen, se oli tietyllä tavalla mielenkiintoista. Mutta kun armeijan päällystökin alkoi (Gogginsin mukaan) katsoa miestä niin että "Sä kuolet kohta jos et lopeta", homma menee joksikin muuksi kuin mielen kovuudeksi ja/tai "kunnollisten elämänohjeiden" noudattamiseen. Se menee pakkomielteeksi ja masokismiksi.

Kirja ei siis antanut oikein pohjaa opetukselleen eikä mitään "toi on kova, noin se pitääkin tehdä" tunnetta. Minusta Goggins on vain mieleltään rikki. En sano tätä silti mitenkään alentavasti. Onhan mies kaikesta huolimatta kova jätkä ja käynyt kovan elämän koulun ja onhan se hienoa kuinka "Tuhkimo -tarinoita" löytyy oikeastakin elämästä. Mutta eihän tästä jollain tasolla vakaan mielen omaava oikein mitään opetusta perustellusti itselleen saa.


Myönnän tietty, että on hyvin lyhytnäköistä tulla huutelemaan kaverista kun kirja on vasta puolessa välissä. Mutta kirjan kaava oli mielestäni selvä, kuten miehen habituskin. Lisäksi mielenkiinnosta olen katsonut miehen haastatteluja ja esiintymisiä, niin näissä jatkuu tuo sama kivun ja masokismin tietynlainen tavoittelu ja niiden kestäminen. Toki otan nöyrästi vastaan valistuksen joka sanoo että kirjan loppussa kaikki muuttuu.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #207 : 17.10.2019 19:58 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Nuo urheilusuoritukset ja Navy Seal jutut olivat vain Gogginsille, entiselle nallekarkin selkärangan omaavalle läskille niitä suurimpia pelkoja elämässä - että onko hänessä miestä kohtaamaan ja tekemään niitä juttuja. Se Gogginsin opetus onkin, ettei kaikkien pidä olla kuin hän vaan etsiä ne omat suurimmat pelot ja heikkoudet ja mennä niitä kohti. Ja olemaan luovuttamatta heti kun tuntuu hieman fyysistä tai henkistä kipua. Niistä syntyy se henkinen kasvu ja lopulta onnellinen elämä. You're in danger of living a life so soft and comfortable, that you will die without ever realizing your true potential. Tää voi tarkoittaa paljon muutakin kuin yli 300 km lenkin juoksemista (kuten Goggins tässä viikolla juoksi). Esimerkiksi moni epäilee jatkuvasti kykyjään työpaikalla eikä uskalla hakea kovina pidettyihin positioihin, mutta sitten kun voittaa sen "pelon" ja huomaakin että pärjää bossina niin elämänlaatu paranee huomattavasti siihen, että olisi grindannut siellä mukavuusalueella koko ikänsä. Tän voi ulottaa kaikkiin elämän alueisiin, moni jää huonoon suhteeseen kun ei uskalla olla yksin jne. Pelätään muutosta ja jämähdetään mukavuusalueelle. Se on se kirjan pointti ja se miten sieltä mukavuusalueelta pitäisi välillä pyrkiä pois.  Mutta ei kirja varmasti kaikille kolahda sehän on selvä.  :)

Luin toissapäivänä Immu Ilmenin kirjan Immu prätkäjengivuosistaan. Itselle nämä kriminaalien kirjat kolahtaa, olen lukenut tyyliin kaikki mitä kirjoitettu. Kultainen vasikka juuri menossa, joka kertoo järjestäytyneestä rikollisuudesta Suomessa. Immunkin kirja oli mielenkiintoinen varsinkin jos vapaaottelun suomalainen historia kiinnostaa. Nykyään luen romaanit ja elämänkerrat päivässä, korkeintaan kahdessa. Lukunopeus ja lukutaito on kehittynyt huimaa vauhtia. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti parin vuoden takaisesta, jolloin olin taantunut aivan adhd tasolle lukemisen suhteen. Hyvä että jaksoi paria sivua lukea ettei Spotifysta vaihtanut biisiä.

Kimlandia on myös melko silmiä avaava kirja Pohjois-Koreasta. Media antaa kuvan, että kansa on aivan sokeana siellä Kimittäjän vallan alla, mutta todellisuudessa porukka katsoo Etelä-Korealaisia kanavia ja korruptio näkyy isosti. Kapitalismi tulee tuhoamaan tuon diktatuurin lopulta. Meneekö siinä 10 vai 100 vuotta en tiedä, mutta lopulta näin käynee.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #208 : 14.01.2021 03:01 »
Tingle Paavo Jäsen Viestejä: 37 Basaaripisteet: 0 Profiili Sain luettua Dostojevskin Idiootin. Lukiossa luin häneltä Rikoksen ja Rangaistuksen, ja päätin pitää sitä suosikkiromaanina. Sen jälkeen en olekaan kertomakirjallisuutta juuri harrastanut, mutta Idiootin pokkariversio päätyi parilla eurolla verkkokaupan tilauksen kylkeen.

Ruhtinas Myskin ansaitsee Idiootin arvonimen paitsi epilepsiansa, myös naiivin persoonallisuutensa vuoksi. Lapsellinen päähenkilö on jeesusmainen hahmo, joka näkee hyvää kaikissa - jopa murhaajissa ja naisissa. Luonteensa ja vaurautensa vuoksi hän on Venäjän seurapiireissä yhtälailla suosittu kuin naurettavakin. Määrätietoisuuden puute johtaa Idiootin myös vaikeuksiin. Ristiriita puhtoisen Myskinin ja materialistisen ympäristön välillä onkin romaanin kantava teema.

Myös muut hahmot ovat varsinaisia persoonallisuuksia. Eksentrinen Nastasha käyttäytyy täysin arvaamattomasti, kun taas kujeileva Aglaja peittää todelliset mietteensä kiusanteon alle. Pakkomielteisen Rogozinin läsnäolo tuo hyytävän viiman kirjan sivuille. Suosikkini on nuori keuhkotautia sairastava Ippolit, jolle lääkäri on ennustanut vain muutaman viikon elinaikaa. Hän haluaa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä, ja yrittää ampua itsensä ruhtinaan syntymäpäiväkesteillä. Kun suunnitelma paljastuu, juhlavieraat järkyttyvät. Mutta kun ase ei laukeakaan, alkaa juhlaväki nauramaan ja pilkkaamaan epäonnistunutta Ippolitia.

Kokonaisuutta on vaikea arvioida. Teoksella ei ole selkeää rakennetta tai päämäärää, vaan osat on vain kirjoitettu toisensa perään. Se tekee tarinasta hyvin hahmovetoisen, eikä koskaan voi tietää mihin suuntaan päättömät henkilöt juonta vetävät. Samalla osa sivujuonista päättyy antikliimakseihin kirjailijan kyllästyttyä niihin. Moni kommellus on juonen kannalta yhdentekevä, ja niiden laatu vaihtelee hurjasti. Enimmäkseen tarina koostuu lukuisista keskusteluista, joista eksistentiaaliset ja uskonnolliset aiheet olivat kiinnostavimmat. Välillä saippuaoopperaimen pälinä vain tylsistytti, ja halusin teoksen loppuvan mahdollisimman nopeasti. Tuhatsivuisen opuksen kahlaaminen veikin minulta puolen vuotta. Vaan painaessani kirjan kannen kiinni olisin vielä halunnut jatkaa yhteistä eloa omituisten hahmojen kanssa. Täydellinen mestariteos Idiootti ei ole, mutta tulen todennäköisesti arvostamaan sitä muistoissani rakkaammin kuin lukiessani.
moi :)
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7]
Tulostusversio
« edellinen seuraava »
linktree Pelaajalauta  >  Yleinen  >  Popkeskustelu
linktree Aihe: Kirjallisuus, food for thought.
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines