Re: Levyostokset
« Vastaus #122 : 10.04.2008 22:37 »
sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 828
Basaaripisteet: 6
Täydellinen levy.
Itse Space Invaders Extreme-peli ei sisällä minkäänlaista tarinaa vaan pelaaja menee kentästä kenttään yrittäen saada mahdollisimman paljon pisteitä ja selvitä hengissä. Space Invaders Extreme Audio Clusterissa, eli pelin soundtrackissa, taas on jonkinlainen juonentapainen juttu! Aina ennen kenttien kappaleita tulee intro, jossa kertoja vakavalla äänellä kertoo engrishiä täynnä olevan pienen tarinanpätkän.
Itse kenttien kappaleet ovat onnistuttu kääntämään levylle hienosti; REZin soundtrack oli siinä heikko, että pelin kappaleet olivat todella laimeita verrattuna niiden kuulemiseen itse pelissä. Space Invaders Extremen äänimaailma on tosiaankin hyvin samankaltainen kuin REZissä, eli vihollisten ampuminen ja kaikki muukin mitä pelaaja tekee yhdistyy kauniilla tavalla pelin soundtrackiin. Ja Audio Cluster käyttää juuri sopivasti näitä pelaamisesta tapahtuvia ääniä kappaleissaan: ne eivät kuulosta siltä, että joku olisi nauhoittanut jonkun pelaamista, mutta kappaleet saavat sen tarvitsemansa lisän, joka pelin pelaamisesta äänimaailmaan tulee.
Levyn loppuun on ängetty kourallinen remixejä, joiden pelkäsin olevan tökeröitä ja pitkitettyjä jumputuksia, mutta eivätpä olleetkaan. Mukavan ambient-maista tunnelmaa ja ihan alkuperäisiä Space Invaders-piippauksia on käytetty sympaattisesti ja itseasiassa enemmän kuin itse pelin kappaleissa.
Tarrojakin tuli mukana. Tykkään! Ladatkaapas nyt joku edes se PSP-demo Extremestä, jookos?
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
Re: Levyostokset
« Vastaus #124 : 10.04.2008 23:15 »
sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 828
Basaaripisteet: 6
Ladatkaapas nyt joku edes se PSP-demo Extremestä, jookos?
Vaför?
Pääsette näkemään miten hienosta pelistä on kysymys, ostatte pelin, Taito saa lisää rahaa ja tekee lisää yhtä hyviä pelejä ja minä saan lisää pelattavaa!
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
Re: Levyostokset
« Vastaus #127 : 08.05.2008 06:55 »
kep
Jäsen
Viestejä: 807
Basaaripisteet: 0
Pitkästä aikaa on tullut tehtyä hankintoja:
Garbage - Absolute Garbage
Kokoelmalevy, joka löytyi Anttilasta alehyllystä 5.95 euron hintaan, onpa vielä jonkinlainen spessupainos ja mukana tulikin levyllinen remixejä. Itse kokoelmalevy on hyvä läpileikkaus 90-luvulla huippusuosiossa paistatelleen yhtyeen tuotannosta. Biisit ovat kronologisessa järjestyksessä, levy alkaa ensimmäisen omanimisen levyn melodramaattisilla kappaleilla käyden läpi Version 2.0:n powerpopin sekä beautifulgarbagen kokeilujen päättyen lopulta näillä näkymin yhtyeen viimeiseen albumiin, Version 2.0:n hengessä jatkaneen, Bleed Like Me:n "It's All Over But The Crying"-kappaleeseen. Biisivalinnat ovat onnistuneita. Suurimmat hitit ovat mukana, kuten Only Happy When It Rains, Push It sekä tulevassa Rock Bandissakin mukana oleva, uusimmalta levyltä tuttu supertarttuvan powerpopin esimerkki, "Why Do You Love Me". Olen siis kuulunut jo pitkään yhtyeen faneihin, ja suosittelen tätä kokoelmaa. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, on levy hyvä läpileikkaus yhden 90-luvun merkittävimmän pop-yhtyeen tuotantoon.
Portishead - Third
Tuosta Musiikki-ketjusta löytyy jo pieniä tunnelmointeja tästä levystä, joita heiman yritän laajentaa tässä. Portishead yhtyeenä kuului siis ennen Bristol-ilmiönä tunnettuun trip-hop-bändien äkilliseen suosioon muun muassa Massive Attackin ohella. Third on siis heidän kolmas levynsä pitkän tauon jälkeen, ja on ollut huimien faniodotusten painostama. Hämmästyttävästi yhtye onnistuu vastaamaan täysin odotuksiin luomalla tunnelmallisen mestariteoksen. En pysty tarpeeksi hehkuttamaan laulaja Beth Gibbonsin panosta yhtyeen kaikilla levyillä. Hän on Adrian Utleyn ja Geoff Barrowin luomien nerokkaiden taustojen ohella määrittänyt yhtyeen soundin. Gibbons pystyy luomaan kappaleille täysin omanlaisen fiiliksen ja laulaa välillä herkästi kuin enkeli tai uhkaavasti kuin riivattu. Levy ei avaudu niin helposti, ja minunkin pitää vielä muutaman kerran kuunnella se läpi ennen kuin uskallan antaa tarkemman arvion tai vertailla aiempiin levyihin. Näillä näkymin miltei täyden kympin levy ja Dummyn jälkeen paras mitä yhtyeeltä on tullut. Katsastakaa ihmeessä!
Missähän Suomi olisi, jos 1939 olisi ollut rajalla 300 000 dosenttia.
-Gba
Katsoppas kirjoitusasuasi ja vertaa minuun. Itse olen viisitoista vuotias joten älä tule ruikuttamaan, piste.
-IceCold
tallennettu
Re: Levyostokset
« Vastaus #129 : 09.05.2008 23:51 »
Lanttu
Jäsen
Viestejä: 977
Basaaripisteet: 1
Moonsorrow - Tulimyrsky EPMoonsorrow väsäsi sitten 68 minuutin singlen, joka nousi sinkkulistan sijalle 2. Nimibiisi Tulimyrsky on lähes puolituntinen eepos kahden kylän välisistä tuhoamis- ja polttoreissuista. Kappaleessa yhdistyy koko Moonsorrow'n tuotannon elementit erinomaisella tavalla. Paikoin musiikki kuullostaa erittäin tutulta, mutta silti erilaiselta. Teokseen tuo pienen lisävärin vielä Turkka Mastomäen lukemat pienet johdattelevat tarinan pätkät. Soundit ovat erittäin raa'at ja ensimmäisellä kuuntelukerralla ei paljon jäänyt käteen. Tulimyrsky vaatiikin monen monituista kuuntelua ennen kunnollista avautumista.
Muut singlen biisit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta en jaksa niitä paljon soittimissani pyöritellä. Metallica-cover For Whom the Bell Tolls on kivasti Moonsorrow'mainen ja demobiisien uudelleenäänitykset mielenkiintoisia. Back to North -cover on hieno ja se herättikin mielenkiinnon Mercilessiä kohtaan.
Ostin itsekin tämän viime viikolla julkaisupäivänä. Moonsorrowin käsitys EP:stä on kieltämättä mielenkiintoinen. Lieneeköhän pisin noin korkealle yltänyt levy virallisella sinkkulistalla?
Oli miten oli, mietteeni levystä ovat pitkälti samat mitä Turilaalla. Ensimmäinen kuuntelu meni oikeastaan täysin ohi eikä juuri mitään jäänyt mieleen. Nyt parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen nimikkobiisi on avautunut jo melko hyvin, ja on heittämällä parhaita kappaleita, joita olen koskaan kuullut, ellei jopa paras. Yhtä ainutta kertaa en ole onnistunut kuuntelemaan kappaletta läpi ilman kylmiä väreitä. Itselleni uppoaa vielä moninkerroin paremmin kuulokkeilla hiljaisuudessa kuunneltuna. Tulimyrksy, kuten vuoden takaisen V: Hävitetyn Jäästä Syntynyt / Varjojen Virta ja Tulee Ajettu Maakin, onnistuvat ihanneolosuhteissa imaisemaan mukaan tunnelmaansa ehkä paremmin kuin mikään muu kappale/musiikki.
Loput EP:stä onkin jäänyt paljon vähemmälle kuuntelulla. Jotenkin kaikki tuntuu vaan niin merkityksettömältä Tulimyrskyn jälkeen, että lopun kuuntelemisen sijaan tulee usein pyöräytettyä nimikkobiisi soiman uudestaan. Oikein hyviä loputkin kappalleet ovat, ei siinä mitään.
Tulimyrskyn lisäksi mukaan tarttuivat niin ikään Moonsorrowin Verisäkeet sekä Vaderin The Art of War EP.
Verisäkeistä ei ole sen kummempaa sanottavaa tässä vaiheessa, sillä levyn olen kuunnellut vasta pari kolme kertaa läpi, eikä tuossa ajassa ehdi mitään syvällisempiä ajatuksia syntyä. Moonsorrowille tyypilliseen tapaan materiaalin avautumiseenkin menee normaalia kauemmin aikaa. Jo 70 minuutin kesto viidellä kappaleella pitää tästä huolen.
Enpä ollut ajatellut tämän levyn ostoa etukäteen, mutta kävi sen verran pistävästi hyllystä silmään, että oli pakko. Vaderista kuulin ensi kertaa hieman ennen viime kesäistä Tuskaa, ja itse esitys osoittautuikin varsin hyväksi. Siinä määrin, että nimi painettiin visusti korvan taakse myöhempää, syvällisempää tutustumista varten. Ennen tätä levyä satunnainen kuuntelu oli kumminkin rajoittunut lähinnä youtubesta ja myspacesta löytyviin kappaleisiin, sillä jotenkin sitä waretettua musiikkia ei vaan osaa arvostaa samalla tapaa... Levy itsessään on hyvä, mutta kuusi, yhteiskestoltaan 15 minuuttia pitkää biisiä ei ole kovin paljon. Lisää jää kaipaamaan, joten muutkin levyt tulee varmasti hommattua ajan kanssa.
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Re: Levyostokset
« Vastaus #148 : 10.07.2008 22:05 »
kep
Jäsen
Viestejä: 807
Basaaripisteet: 0
Anttilan levyale:
Licensed to Ill nyt on vain klassikkokamaa. Iskee kuin pamplonan raivohärät perseeseen. Kaikki yhtä aikaa.
Sam's Town ei ensikuuntelulla ole vakuuttanut. Levystä aistii, että jätkät ovat pirteän debyytin jälkeen vakavoituneet ja yrittäneet kaikin voimin vääntää Springsteen-vaihteen silmään vaihtelevin tuloksin. Levyn varsinainen avausraita, When You Were Young, on malliesimerkki stadionrokista. Se sisältää koko biisin läpi kestävän koukun, joka toimii, sekä mahtipontisen äänimaailman sen ympärille. Bones nousee myös kasasta esiin piristävänä välirallina. Saa nähdä alkaako muukin levy maistumaan kuunteluiden jälkeen.
Björkin Volta on ollut pitkään ostoslistalla, joten nyt se tuli vihdoin hommattua. Alkua olen ehtinyt kuuntelemaan, mistä heti avausbiisi Earth Intruders säväyttää. Kunhan saan levyn kuunneltua läpi, niin kirjoittelen jatkoarviota. Ehkä.
Missähän Suomi olisi, jos 1939 olisi ollut rajalla 300 000 dosenttia.
-Gba
Katsoppas kirjoitusasuasi ja vertaa minuun. Itse olen viisitoista vuotias joten älä tule ruikuttamaan, piste.
-IceCold
tallennettu
Aihe: Levyostokset
