Yle järjesti pari HBO-maratonia sarjojen Ylellä alkamisen kunniaksi... Toissapäivänä vissiin True Blood, eilen Game of Thrones. Kaveri oli jostain kilpailusta repäissyt tuohon Game of Thrones -maratoniin pari lippua, siispä eilinen kului paljolti Game of Thronesin parissa. Paikkana toimi Bio Rex Helsingin keskustassa ja Game of Thronesista katsottiin koko ensimmäinen tuotantokausi.
Joskus kello kymmenen aikaan illalla maratonista poistuessani olo oli hämmentyt - tämäkö on se sarja jota hypetetään ihan jumalattomasti kaikkialla? Roolisuoritukset olivat toki peruspäteviä (kuten tällaisen kokoluokan sarjalta on varmaan syytä odottaakin) ja pointsit täytyy antaa etenkin Peter Dinklagen sarkastiselle ja persoonalliselle suoritukselle Tyrion Lannisterin roolissa. Tästä huolimatta sarjassa ei ollut mitään mikä olisi tehnyt siitä erityisen kiinnostavan. Jonkinlainen kliseisyys paistoi tuon tuosta erinäisissä kohtauksissa, musiikki oli perustusinatavaraa ja juoni ei napannut mukaansa juur ollenkaan. Toki sen verran, että loppuun asti tuotantokauden katsoin, muttei yhtään sen enempää. Kyseessä ei ole siis mikään täydellinen epäonnistuminen, mutta noin yleisesti ottaen Game of Thrones tuntui lähinnä ison budjetin keskinkertaiselta fantasiasarjalta.
Ehkä kirjat pitäisi lukea jonkinlaisen eri näkökulman saamiseksi, mutta tämän TV-sarjan pohjalta en kyllä viitsisi... pitää harkita.
Samat tuntemukset oli itsellänikin. En oikeastaan enää edes muista, mitä kymmenen jakson aikana tapahtui. Perushuttua, jonka katsomista en aio jatkaa kakkoskaudella.
Mutta on jotain hyvääkin tullut HBO:lta seurattua, aloitin nimittäin The Sopranoksen uudelleen alusta. Kakkoskaudella mennään, eikä sarja ole menettänyt yhtään loistoaan vuosien saatossa.
The Wiren aloitin myös, mutta tähän tarvisi panostaa ihan eri intensiteetillä, jotta pysyisi kärryillä. Pitää vetää ykköskausi joskus maratonin putkeen.