tuhis
Vieras
Neljä tai viisi jaksoa nyt tullut katseltua ja tasaisesti tulee ajateltua Burtonin leffaa Big Fish, sillä sarja on ikäänkuin tuon leffan moninaiset palaset lohkottuina omiksi tarinoikseen, eli kaupungin jättiläisen, siamilaisten kaksosten ja niinpäinpois. Aiheet eivät tietenkään samoja ole, mutta periaatteessa kyseessä on äärimmäisen satumaisia tapahtumia joita käydään läpi huumorikkaan dialogin kautta ja kertojan, joka kertoo tapahtumista kuin kirjaa lukisi. Päähahmo kokee jopa täysin Burtonmaiset kaavat täyttäviä sankaruuden hetkiä - muutoin melko dysfunktionaalinen, nörtähtävä ja (hyvästä syystä) fyysistä kontaktia karttava sankari saa sankaruus-spurtteja, joilloin suoritetaan joko sankarillinen loikka tai käydään miekkamittelöön.
Ei tästä oikein voi olla pitämättä. Pidin Big Fishistä aivan järjettömän paljon ja jo yksistään tämmöinen yhtymäkohta saa pitämään sarjasta. Jotkut kohdat tuovat mieleen sitten Charlie and the Chocolate Factoryn, liioiteltuine kontrasteineen ja satukirjamaisine setteineen. Juuri taakse jääneessä jaksossa viestinviejäpululle ommeltiin uusi (vihreän papukaijan siipi), ja siitä tehtiin oikein numero että jälkikohtauksissa kun seurattiin tätä kahden naispääosan mökkihöperön takavuosien kuviouintitähtitätien kanssa autolla, että lintu on nukke taivaalla räpytellessään ja sijoittuen asennoltaan hieman väärin ollakseen oikea lentävä olento. Ihastuttavat surrealistiset kohtaukset ovat aivan kuin lastenkirjasta - realismista viis, tarinalla ja tarkoituksella voittoon.
Sarja ei kuitenkaan ole täysin ylisöpö, vaikka tuo ylläoleva kuva semmoisen kuvan saattaakin antaa. Se on pikemminkin kliinisesti liioiteltu - pöydällä olevassa hedelmävadissa on täydellisiä omenoita, pikkutytöillä on somat mekot ja musiikkia kuunnellaan aina vanhanaikaisesta gramofonista: aivan kuten asiat piirrettäisiin satukirjoihin.
Sen verran mitä olen katsellut niin sarja on toiminut oikein mukavasti.
Kannattaa tsekata ehdottomasti.