Pelaajalauta

Elikkä sama vanha musiikkithread, nyt täällä.

Täällä saa keskustella mistä vain musiikkiin liittyen; Genreistä, bändeistä, albumeista, instrumenteista jne.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oma musiikkimakuni on laaja. Tykkään kuunnella melkeimpä kaikkea, missä on hyvä soundi ja tunteita nostattavat sanat.
Tällä hetkellä kuuntelen progressiivisen metallin mestaribändiä, Toolia (http://www.toolband.com/index_frames.html).



Bändiin kuuluvat (vasemmalta oikealle) Maynard James Keenan (laulu), Danny Carey (rummut), Justin Chancellor (basso) ja Adam Jones (kitara).

Bändiltä on tullu jo neljä (4) albumia; Undertow (1993), ænima (1996), Lateralus (2001) ja 10,000 Days (2006).

Itse bändillä on aivan mahtava soundi. Maynard pystyy muuttamaan äänensä korviasärkevästä huudosta hiljaisenpehmeään tuutulauluun tuosta vaan noin. Adam soittaa loistavia sooloja, Danny hakkaa rumpuja valon nopeudella ja Justin luo ilmiömäisen tunnelman matalalla bassollaan jokaisessa biisissä.
Harmonia laulun ja soittimien välillä on uskomaton ja välillä tuntuu kuin pyörtyisi kuunnellessaan.

Enpä tästä enempää sitten jauha (vaikka voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin bändin toiminnasta jne.). Suosittelen bändiä jokaiselle, johon synkkä, kaunis ja progressiivinen metalli iskee, ja joka jaksaa kuunnella jokaisen levyn ainakin kymmenen kertaa läpi ennenkuin ne aukeavat kunnolla, mutta kärsivällisyys palkitaan, sillä tämän jälkeen muita bändejä ei ole, Tool on se yksi ja ainoa Jumala.

Itselläni on kanssa laaja musiikkimaku, mutta Metallicaa tulee eniten kuunneltua


Tämä on ollut ensimmäinen lempi bändini ja fanitus vain kovenee päivä päivältä. Eihän se nykyinen tuotanto kuitenkaan vedä vertoja 3 ensimmäisen levyn tuotantoon, mutta kyllä niitä sentään kuuntelee.

Studioalbumit:

Kill 'Em All  (1983)
Ride the Lightning  (1984)
Master of Puppets  (1986)
Garage Days Re-Revisited  (1987)
...And Justice for All  (1988)
Metallica (The Black Album)  (1991)
Load  (1996)
ReLoad  (1997)
Garage Inc.  (1998)
St. Anger  (2003)

Bändin jäsenet: James Hetfield: laulu/kitara
                          Kirk Hammett: kitaristi/taustalaulu
                          Lars Ulrich: rummut
                          Robert Trujillo: basso(vuodesta 2003)

Bändin historia on mielenkiintoinen, siinä on porukkaa potkittu pellolle, jäsenkin kuollut (R.I.P Cliff), riitaa, vieroitushoitoa ja katkeria entisiä jäseniä. Metallica kyllä rokkaa edelleen ja kovana.
Kuinkas moni on menossa katsomaan Helsinkiin Metallicaa? Itse en saanut lippuja ja harmittaa kovasti...

Mä olin pitkään ns. hevimiehiä enkä kuunnellut oikein mitään muuta musiikkia kuin metallia. No, tuossa reilu vuosi sitten viisastuin ja aloin laajentamaan musiikkitottumuksiani. Aikalailla laidasta laitaan tulee siis kuunneltua nykyään musiikkia, suosikkigenreinä tuo vanha rakkaus metalli, electronica ja hip-hop, enkä enää miksikään hevariksi itseäni kutsuisi. Ehkä jonkinlainen vastareaktio tälle nykyiselle buumille. :)

Suosikkiartisteja: Ehdoton lemppari ja lähes jumalolento on Blind Guardian, joka on saksalainen 1980-luvun lopulla perustettu speed/power metal -poppoo. Tämä on tosiaan laadukasta poweria eikä mitään tusinatilutusta, mitä tulee nykyään joka tuutista. Viikon päästä viikonloppuna pääsen todistamaan bändin esiintymistä livenä Tuska-festivaalilla. :P Muita metalliartisteja, joita kuuntelen ovat mm. Dark Tranquillity, Edguy, Iced Earth, Bruce Dickinson, Iron Maiden jne. jne.

Hip-hop -musiikkia kuuntelen melko valikoivasti. Perinteinen gangsta-rap -meininki ei oikein pure minuun vaan pidän enemmän svengaavasta materiaalista. Looptroop kaikkein parhaana esimerkkinä kenties. Promoen ja Embeen soolotuotantoa on tullut myös kuunneltua. Eilen ostin The Streetsin Original Pirate Materialin, joka on kieltämättä kova levy.

Muita artisteja, joista pidän ovat mm. Zero 7, Sia, Sigur Rós ja Massive Attack. Pelimusiikkiakin kuuntelen silloin tällöin. Akira Yamaokan Silent Hill -sävellykset ovat nerokkaita ja parasta pelimusiikkia, mitä maa päällään kantaa. Retrommasta päästä suosikkejani ovat Mega Manien ja Castlevanioiden musiikit.

Musiikin waretusta en hyväksy muuta kuin aivan erityisissä tapauksissa, joissa ei ole mahdollista saada jotain levyä muuta kautta. Omassa levyhyllyssä on reilut 130 levyä ja määrä kasvaa jatkuvasti.

Kuten esittelyketjussakin mainostin, musiikkimakuni käy tiivistetysti ilmi osoitteesta www.last.fm/user/Turilas/.

Ei mitään laajaa musiikki makua vain Metallica, Iron Maiden, Judas Priest ja Doc Adams. Sillä pääsee pitkälle


www.last.fm/user/juf0 (http://www.last.fm/user/juf0) Tuolta voit mennä katsomaan mitä lähinnä kuuntelen. Metalli siis on aika lähellä sydäntäni vaikka en ole koskaan ollut mitään keikkoja katselemassa. Kohta pitää laittaa taas jotain soimaan muuten tulee niin tyhjä ole.

Levyt:
Iron Maiden - X Factor
Iron Maiden - Brave New World
Metallica - Vertigo
Metallica - Master of Puppets
Judas Priest - Angel of Retribution

Helsinkiin ollaan isolla porukalla lähdössä bändiä katsomaan. Jos meiniki on puoliakaan siitä mitä viime kesän Tallinnan keikalla niin hyvää on luvassa. MoP albumin synttärikeikkaa on varmaan mahdoton ainakaan tunnelmassa ylittää \m/

E: Karmaiseva kirjotusvirhe.

-

Tuota, Icky Thump.

Olisivat melkein voineet julkaista pelkän Rag & Bonen ja olisin ollut aika tyytyväinen levyyn.

Ja, no. Meg White on aika söpö.

Proge menee. Pink Floyd on parasta tällä saralla. Psykedeliaa.

Genesistä kuuntelen myös. Bändi oli parhaimmillaan alkupäässä, siis ennen kuin Collinsin myötä bändin musiikki meni liian poppimaiseksi.

Metallipuolelta tietyissä oloissa tulee kuunneltua Rhapsody(of fire):a. Tiedän, lyriikat ovat säälimättömän korneja, mutta jokseenkin pidän itse musiikista.
Myös veljen Sonata Arcticaa tulee sivukorvalla kuunneltua, mutten itse vaivaudu sitä soittimeen pistämään.

Isällä on muuten valtavat varastot kaikenlaista progea, pitäisi luultavasti joku päivä tutkia mahdollisten helmien varalta.

Katsoin eilen pienen elokuvan nimeltä Pieces of April, jossa soi joku kappale the Magnetic Fields-yhtyeen 69 Love Songs-levyltä. Meni sitten loppuilta tuota eeposta kuunnellessa.

69 Love Songs siis sisältää nimensä mukaan 69 kappaletta rakkaudesta. Kolme levyä ja kolme tuntia vievä levy on aika iso pala nautittavaksi ja tämä oli ensimmäinen kerta kun olen sen kokonaisuudessaan kuunnellut, vaikka sen jo viime vuoden puolella hyllyyni sain. Missään vaiheessa kuuntelu ei käy tylsäksi, joka on jo itsessään aivan tajuton saavutus, kiitos vaihtelun: levylllä laulaa Stephin Merritin, Magnetic Fieldsin Trent Reznorin, lisäksi neljä muuta laulajaa; kappaleissa soi banjoja, ties mitä huiluja, kaikenlaisia elektronisia vempaimia, gongeja ja ties mitä; vaikka genrenä pysyy pop, niin sen rajoja koetellaan kovasti (punk- jazz- ja country-vivahteita muun muassa) ja levyn aihekin on jotain josta pystyy ammentamaan vaikka mitä jännää.

Ja koska One Little Indian on sen verta kiltti levy-lafka, että tarjoaa New Yorkilais-yhtyeen Asobi Seksun ensimmäistä levyä kuunneltavaksi ihan ilmaiseksi (http://www.indian.co.uk/Asobiseksu/), niin, no. . . olen kuunnellut Asobi Seksun ensimmäistä levyä. Nyt taidan tietää miltä kuulostaisi, jos Kevin Shields tykkäisi japanilaisista naislaulajista.

Hip hop ja rap ovat sydäntä lähellä. Muutakin kuuntelen mieluusti, rockia, metalli, teknoa ym. mutta räppi on silti ylitse muiden. Viime syksynä innostuin tosissani suomalaisesta hip hopista. Sitä ennen en ollut oikein minkään musatyylin fani. Haukkukaa valtavirrassa melojaksi, mutta Rähinä Records on parasta räppiä, mitä Suomella on tarjota. Trilogian Nyytit on SE biisi, jonka takia rupesin Rähinästä pitämään. Muitakin toki kuuntelen, Herrasmiesliigaa, Cheekiä, Steen1:ä ja Ambassaa. Voittajafiilis ei ole koskaan iskenyt, lähinnä säälittävän Mängimiehen takia, jonka ääni on jotenkin vastenmielinen.

Ulkomainen rap on myös kivaa. 50 Cent, Snoop Dogg, Eminem ym. ovat kuuntelussa, mutta The Game on kuitenkin ykkönen. Hate It Or Love It on tällä hetkellä suosikkina. Eminemistä en oikein pitänyt, mutta englannin viitoskurssin kirjassa oli Eminemistä kappale, jossa soitettiin Without Me. Biisi iski kovaa, ja Eminem tuli myös soittolistalle.

Bloodhound Gang on suosikki artisteista, jotka eivät ole rap-artisteja. The Bad Touch on lempibiisini, mutta muutkin iskevät meikäläiseen.

Vaikka itse en ole mikään rapin suuri ystävä, on hyvä nähdä, ettei tämä lauta perustu pelkistä metallimiehistä.  :-X

Jos räppiä kuuntelen, niin vain sekoitettuna metalliin; eli Limp Bizkit.

Bändi saattaa aluksi kuulostaa naurettavalta yritykseltä yhdistää kaksi aivan erillaista genreä, mutta pari kuuntelukertaa, ja se vie mukaansa.
Eli bändin laulaja "laulaa" rappia, ja muu bändi (paitsi DJ Lethal) soittavat sitten metallia. Tuloksena on omaperäistä, mutta jollaintavalla kiehtovaa musiikkia, suosittelen.

Julma-Henri & Syrjäytyneet - Al-Qaida Finland
Juuri nyt kuuminta ja tuoreinta suomalaisessa rapissa. Youtubesta löytyvä musiikkivideo Rikrek (http://www.youtube.com/watch?v=8a0HoHjcnHw) on jo havaittu mm. Helsingin Sanomien NYT-liitteen musiikkivideo-osoitteessa.

Varoitetaan jo nyt etukäteen ettei ole mitään soittolistakamaa.

Musiikkivideo on aika sanoinkuvaamaton.

Naah, vanhaa kamaa. Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavoured Waterilla on sellainan nostalgia-klassikko-status, että sitä voi soittaa ajoittain edelleen, mutta muuten ei Löysä Keksi ole kiinnostanut enää vuosiin.


Niin, itsehän kuuntelen vaekka ja mitä. Rockia ja metallia, soulia ja funkkia, räppiä(niin uutta kuin oldschool-kamaa), jazzia. Jopa muutaman irkku-biisit kolisevat kuin itsemurhaloikkari katuun. Jos ei Michael W. Smithin Tribute To Rich Mullinsia ole kuullut, on aika perehtyä. Shit.

Olisi pieni kysymys.

Tietääkö kukaan jotain melodista ja agressiivistakin orkesterimusiikkia? Hans Zimmerin soundtrackit ovat koluttu ja joitain muitakin soundtrackeja.

Clint Mansellilta ja Klaus Badeltilta löytyy ainakin jotain.

Musiikkimakuako pitäisi kertoa? Parhaiten selviää last.fm:n kautta: http://www.last.fm/user/kep/ Qotsa on äärimmäisen kovaa kamaa, siis. Sleepylle muuten äärimmäisen paljon propseja hyvästä Sufjan Stevens-sigusta, SS on myös the man.

Till Lindemann jättää Rammsteinin (http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=76851)


 :(

Herzeleid.com, aka. netin paras Rammstein-uutislähde, vastaa:
Kun Rammsteinin virallisilla sivuillakaan ei ole vielä asiasta mitään juttua, niin uutinen on vielä pelkkä huhu. Jäitä hattuun ja toivotaan, ettei Till lähde.

Paskempi homma, jos lähtee...mutta hyvältä tuo tällä hetkellä vielä näyttää.

Sanokaa kaikki yhdessä: "Ankka!"
Uutinen repäisty Herzeleid.comista.

Onneksi oli uutisankka. :) Rammstein ei ole mitään ilman Tilliä.

Pakko yrittää jonnekin purkaa tuntemuksia Beastie Boysien uusimmasta The Mix-up-levystä. Yksinkertaisen loistavan To the five boroughsin jälkeen odotukset porukan uuteen plattaan olivat luonnollisesti korkealla, pään sisällä kehittyi jo mielikuvia yhtä mielettömistä taustoista kuin ttfb:llä. Olipa yllätys kuitenkin suuri, kun luin netistä päivää ennen levyn saapumista, että kyseessä on instrumentaalilevy. Okei, ei paha. Voi levy olla silti loistava. Ei se voi olla huono. Eihän...? Vaikka kuinka paljon tekisi mieli sanoa ei, on pakko myöntää, että Brooklynin ja Manhattanin pojilta on tullut paha ohilyönti.

Oikeastaan ohilyönti on aivan liian kova tyrmäys levylle. Välityö on osuvin sana kiekolle, joka koostuu ambienssimaisesta jazz-funkista. Ei sillä, että kaverit eivät osaisi soittaa, kyllä Beastiet ovat aikaisemmin tehneet yksittäisiä instrumentaalibiisejä levyille sekä heittäneet livenä kokonaisia osioita(kts. Awesome; I fuckin' shot that!-konserttidvd). Soitto kulkee nasevasti ja ketään ärsyttämättä, mutta juuri tästä syystä siihen ei tahdo kiinnittää missään vaiheessa suurta huomiota. Paljon kertovaa on se, että levyn parisen kertaa läpi kuunnelleena en pysty millään määrittämään levyn parasta biisiä. Kun otetaan huomioon kolmikon loistava ura, voi tällaisen tyylirikon antaa helposti anteeksi, mutta seuraavan levyn onkin sitten pakko räjäyttää pankki.


Mihin aktiivisuus tästä ketjusta on kadonnut? Keskustelkaa, hyvät ihmiset, musiikista!

11.9. PAMAHTAA

Kanye West - Graduation

Huhuja albumin kansista ja tracklistista pyörii ympäri nettiä. Ilmeisesti keitään räppäreitä ei ole mukana Young Jeezyn adlibia lukuun ottamatta, Kanye säästää räppäreiden vierailut REMIXEIHIN. Jay-Z? Common? Mos Def? Ilmeisesti kuitenkin mm. John Mayor ja Chris Martin pääsevät virallisiin biiseihin mukaan.

Uusi sinkkuhan on nimeltään Stronger (http://www.youtube.com/watch?v=cZd1Js0QaOI) ja silkkaa kovuutta. Kuinka moni muu keksisi sämplätä DAFT PUNKIA? Huomattavasti kovempi sinkku kuin Gold Digger ja Touch the Sky. Mikään ei oo siistimpää kuin pumpata rautaa tän tahtiin salilla.

Samana päivänä on myös Fiftyn uuden albumin julkaisu, ellei mies pian tajua paljonko kello on ja siirrä julkaisuaan, sillä tässä kilpailussa nykyfiftylla ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä Kanyen myynnille. 9/11 on myös Jay-Z:n Blueprint-klassikon julkaisupäivän kuusivuotispäivä, joten sillä on myös symbolista merkitystä Kanyelle.

Can't wait. Hype is on! Timantit ilmaan niinku ROC olis täällä!

Lisäksi 11.9. on meikäläisen syntymäpäivä, ja luonnollisesti jokaisen Jenkin lempipäivämäärä. Planeetat asettuvat linjalleen, biaiatch!

Uus KanYe on kyllä tsekattava, sen verran vakuuttavaa matskua julli on tähän asti pukannut ulos. Sinkku miellytti, vaikken ajatuksen kanssa olekaan sitä vielä kuunnellut. Jännä nähdä, mitä kaikkea historian hämäristä KW on tällä kertaa kaivanut sämpleihinsä. On muuten sanottava, että ajoittain nykyinen sämpläys-trendi alkaa hajottamaan, ja sielu huutaa tuoreutta, mutta hei: jos se hoidetaan näin tyylillä, ei lopulta kehtaa edes valittaa. Ja tietty fiilis on aina eri, jos lainattu matsku on perin pohjin tuttua tahi sitten tuntematonta, mutta parhautta.

Amuse me. (http://meteli.net/uutiset/2924) Hiukka suolainen tuo 42e, mutta kyllä sen ymmärtää kun on kyse Musesta, ja keikkapaikka on Jäähalli.

Muse on kyllä helvetin kova. Livenä varmasti vielä rautaisempi. Jäähalli on toki parempi kuin Hartwall Arena, itse diggailen luonnollisesti enemmän klubikeikkoja jonne Musen kaltaista pumppua on hankala saada.

Jes! Onnistuin saimaan liput Musen keikalle salakavalasti tulleesta fanien pre-salesta huolimatta, josta tiedotettiin vain bändin sivuilla. Katsomosta on paikka.



Kuuntelussa on lähiaikoina ollut erityisesti Sweatmasterin erinomainen Animal. Todella hienoa revittelyä koko mitalta, ja lopetusbiisi "Everybody thinks they know that you've got a broken heart" lopettaa levyn erinomaisesti. Tämän lisäksi nimikkobiisi jää nuppiin soimaan aivan takuuvarmasti muutamaksi päiväksi.

Depeche Mode
Lempimusiikkia/yhtyettä kysettäessä vastaukseni kertomiseen ei mene kauaa (vihjeenä kuva), ja sehän on Depeche Mode.
Tässä hieman tietoa tietämättömille:

Tuo elekronista musiikkia ja joissain määrin rockmaisia piirteitä käyttävä yhtye syntyi 1980, kun nykyinen Depeche Moden solisti David Gahan tapasi Vince Clarken keikallaan. Vince kertoi Gahanille Martin Goren (nykyinen DM:n jäsen) kanssa perustamasta yhtyeestä, johon myös Andrew Fletcher (toinen nykyisistä jäsenistä) oli myöhemmin tullut. Tähän myös Gahan halusi mukaan, ja yhtyeen nimi muuttui jäsenenlisäyksen yhteydessä Depeche Modeksi ranskalaisen muotilehden mukaan. Vuotta myöhemmin julkaistiin Depeche Moden debyyttialbumi Speak & Spell.

Aikaa on vierähtänyt 27 vuotta, jäljellä ovat enää Gahan, Gore ja Flechter, yksitoista levyä julkaistu, eikä musiikki ole huonontunut ollenkaan. Vuonna 2005 julkaistiin DM:n uusin levy, Playing the Angel, joka on yhtyeen parhaita, ellei jopa paras kiekko. Hyviä biisejä tältä levyltä voisi mainita niin uskonnoliset John the Revelator ja The Sinner in Me, Precious ja Lilian.

Ylhäällä on siis kuva vuonna 1990 julkaisemasta levystä, Violatorista, joka on samalla myös Depeche Moden eniten myydyin albumi. Henkilökohtaisesti sanottuna voi tätä levyä helposti ylistää maasta taivaaseen. Personal Jesus, Policy of Truth ja Halo ovat mainittavan hyviä raitoja. "Moden" faneille ehdoton hankinta.

Juttu päätetään suorastaan yli-filosofiseen mietteeseen:
"Hyvä musiikki on parasta"

Musen keikalle lopuu piletit täältäkin! Youtubesta olen katellut noita keikkavideoita ja kyllä näyttää melkoisen hyvältä meininki. Valittiinhan kyseinen bändi Briteissä parhaaksi live-bändiksikin viime vuonna.  8)

Heitetäänpä tännekkin lyhyt selostus omasta musiikkimausta ennen kuin siirryn referoimaan biologiaa.
Muussikkimakuani voisi kuvailla sanalla laaja. Kuuntelen lähes mitä vain, paitsi radiohittejä, idolskuraa ja kaikkea muuta samantasoista musiikkia.Suosikkeja on monia, joten kerronpa muutamasta tämän hetken kuumottavimmasta nimestä.

Lamb Of God


Varmaan tämän hetken suosikkini. Tutustuin bändiin aivan sattumalta, kun huomasin Unholy Alliance kiertueen mainoksen. Slayer olikin minulle jo muutaman biisin osalta tuttu ja ajattelin sitten ottaa hieman selvää tästäkin bändistä. Kun vielä Guitar Hero 2:en Laid to Rest biisi vakuutti soundeillaan oli asteltava levykauppaan. Ensimmäisen albumin ostin sitten viime joulun tienoilla ja se oli bändin tuorein eli Sacrament (2006). Levy olikin todella osuvaa mättöä, mutta en osannut odottaa aikaisemmilta levyiltä tällaista. As the Palaces Burn(2003) ja Ashes of the Wake(2004) yllättivät minut toden teolla. Parempaa ja tarttuvampaa settiä kuin Sacrament. Debyyttialbumi New American Gospel on ostoslistalla seuraavana. Jos pidät metallista (metalcoresta) suosittelen tätä bändiä lämpimästi. Jos kiinnostuit hanki laillisin tai laittomin keinoin biisit: 11th hour, Ruin, Laid to Rest, Omerta, Redneck ja Black Label. Noilla biiseillä saat bändistä varmasti hyvän kuvan

PURE AMERICAN METAL


Toinen innostuksen aiheeni on ollut ketjussa jo aiemmin mainittu Pink Floyd. Kesällä innostuin progesta oikein kunnolla ja aloin sitte konemaisesti keräilemään eteen osuvat Floydit. Live-dvd ja yli kymmenen levyä tulikin hommattua. Nyt ei proge tosin maistu yhtään.

Toolistakin tuli jo kattava esitys aloituspostissa. Viime kesänä tuli käytyä Ruisrockissa ja Toolin takiahan sinne lähdettiin. Loistava keikka oli ja siitä myös musiikki-innostukseni lähti räjähdysmäisesti nousuun. Sain jonottaa eturiviin neljä tai viisi tuntia helteisessä +30 asteen kesäsäässä, mutta oli tuo sen arvoista.

Heitän lisää stooria kunhan ehdin, nyt sen biologian kimppuun.

Musiikin kuningas, jo 11-vuotiaana:

http://youtube.com/watch?v=MVaZffIa3yE

Löytyykös täältä muita faneja?

EDIT: Linkki ei näköjään toiminut, nyt toimii.

Yeah, baby!! The Life of the party on varmaan näinäkin päivinä yksi maailman parhaista biiseistä. Valehtelematta. Ja tietty lukemattomat muut kuolemattomat klassikot. Jos ei tiedä, on velvollisuutenne perehtyä.

Hehei, jopa ainakin yksi jonkin tason fani löytyi. Tuollaisen biisin mainitseminen muuten kertoo, että on kuunneltu tai kuultu vähän enemmänkin kuin Billie Jeanit Jaksoselta. ;)

Jotenkin aivan mieletöntä, että tossa se tosiaan vetää 11-vuotiaana tollasella tavalla, eläytymisellä ja lavakarismalla. Aika selkeää on ollu jo tuolloin, että kaverista "saattaa" tulla suhteellisen kova stara. :p

Jeh, on kyllä. Varsinkin tuo kipale on muuten breikki-piireissä varsin arvostettu teos. Jacksonit on sitä laadukkaampaa tanssimusiikkia, monen muun meriitin ohella.

Siihen perheeseen on kyllä starboja siunaantunut. ;)

Tuli ostettua parit keikkaliput.


Ruotsin lahjaa maailmalle Kentiä, menen katsomaan 4.11. Kulttuuritalolle. Odotukset kohtuullisen kovalla tuttavapiirin hehkutuksesta johtuen, hyvä setti varmasti luvassa.


Saksalainen Beatsteaks raahataan myös Suomeen ja lippu löytyy! 27.9. on päivämäärä ja Tavastia paikka. Kovaa riehuvana ja ennen kaikkea loistavana live-esiintyjänä tunnettu pumppu on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Löytyi aivan loistava bändi ;D Onko kukaan kuullut Beatallicasta? Kyseessä on bändi joka sekoittaa Beatlesien ja Metallican biisejä hauskalla tavalla. Tässä esim:http://ie.youtube.com/watch?v=Lz1PtyYCrZQ (http://ie.youtube.com/watch?v=Lz1PtyYCrZQ)
Kannattaa tutustua  :lol:

Jaahas, löyty sattumalta aika mielenkiintonen artisti..

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendid=89541740

Aikamoinen kopio???

Radiohead on mielenkiintoinen yhtye.

Tänään yhtye ilmoitti julkaisevansa uuden levynsä "In Rainbows" kymmenen päivän päästä, eli lokakuun kymmenentenä. Julkaisijana toimii yhtye itse ja albumi julkaistaan kahtena versiona, internet-latauksena tai sitten joulukuussa julkaistavassa 'Discbox'-setissä, jossa on itse albumi CD:nä ja kahtena vinyylinä sekä jonkinlainen extra-CD.

Erittäin mielenkiintoista tässä tekee se, että pelkälle latauksella ei ole laitettu minkäänlaista hintaa, vaan hinnan kohdalle saa laittaa ihan minkä summan itse tykkää. . . joka on aika. . . noh, mahtavaa.

Kuunteleekos täällä kukaan hip-hopia? Tarkoitan siis sitä oikeaa hoppia enkä mitään 50 centiä tai Ja Rulea. Itse kuuntelen lähinnä undergroundia ja old schoolia ja tässä on muutama suosikkini:

Gang Starr



Gang Starr on eräs tunnetuimmista underground hip-hop bändeistä. Se koostuu kahdesta henkilöstä: DJ Premier ja Guru. Parasta musiikkia mitä itse olen kuullut. Nykyään kaikki jotka kuuntelee mainstreamia kuuntelevat sitä lähinnä biittien takia. Ei 50 olisi mitään ilman sen biittejä. Gang Starr koostuu mahtavien biittien lisäksi täydellisistä lyriikoista liittyen politiikkaan ja yhteiskunnan epäkohtiin eikä mihinkään blingeihin ja rahaan. Yhtye nauttii USA:ssa valtavaa kulttimainetta.

Tässä on hyvä esimerkki bändin erinomaisuudesta: http://youtube.com/watch?v=U76Nde6rMTw (http://youtube.com/watch?v=U76Nde6rMTw)

KRS-One



Jälleen yksi erinomainen old school-räppäri New Yorkista. Tämä mies on ollut siitä saakka mukana kun hip-hop alkoi muodostumaan kunnolla Gang Starrin tavoin.

KRS-Onen uusin single, joka näyttää miehen taidot: http://youtube.com/watch?v=ZZDd_uStJLA (http://youtube.com/watch?v=ZZDd_uStJLA)

Hip-Hopista kiinnostuneet, mutta mainstreamiin kyllästyneet, tutustukaa näihin!

Aika mahtava homma, melkoisena yllätyksenä tuli!  :P Itse diggailen suuresti yhtyettä ja onhan tämä uusinkin levy pakkohankinta. Taidan kuitenkin ihan kaupasta ostaa tuon Discboxin. :) Mikäköhän idea tuossa vapaassa hinnoittelussa on takana?

Tuota, käsittääkseni ainoa, ihan tavallisiin levykauppoihin eksyvä julkaisu In Rainbow'sta taitaa olla vasta ensi vuoden puolella julkaistava CD. Tuo Discbox on saatavilla vain tuolta bändin omasta w.a.s.t.e.-kaupan kautta, joka tuli ennakkotilattua. Vänkää tuossa Discboxissa on myös se, että sen mukana tulee tuon kahden CD:n ja vinyylin lisäksi tuo ladattava versio albumista.

Ihan tavallisia levyostoksiakin tuli tehtyä tällä viikolla múmin Go go smear the poison ivyn ja Animal Collectiven Strawberry Jamin muodossa. Strawberry Jam on selkeästi Animal Collectiven parhain levy ja múm kuulostaa herttaisen kotikuntoiselta ja lämpimältä. Ja ihan plussana kummassakin levyssä on nätit kannet: múmin levyn kannet on tehty kokonaan tärkkelyksestä, perunasta ja vedestä ja on silloin kokonaan kierrätettävissä; Strawberry Jamin kannet ovat kiehtovan iljettävät kiitos sen kiiltävän ja sileän kansimateriaalin sekä kuvamateriaalin, joka koostuu erilaisista hedelmistä purppuran hillon peitossa.

Kiitoksia selvennyksestä! Normi-CD lähtee sitten kaupasta, kunhan julkaistaan.  :P

Kun hintaa löytyy sen 40 puntaa (rapiat 57 euroa) niin itse taidan etsin tutustua levyyn tuon latauksen kautta. Bändin edellinen levy kun oli ainakin Radiohead-mittarilla suorastaan surkea ja uutukainenkin vaikuttaa ennakkoon melkoiselta tilkkutäkiltä. Jos sieltä tulee OK:n tai Kid A:n veroista materiaalia niin saattaa boxi mennä hankintaan.

Ihan mielenkiintoista että Trent Reznor ja nyt Radiohead ovat lähteneet pieneen sotaan levyjen hinnoittelua vastaan. Nähtäväksi jää tapahtuuko mitään suuremmassa mittakaavassa.

"Has anyone seen the price come down? Okay, well, you know what that means - steal it. Steal away. Steal and steal and steal some more and give it to all your friends and keep on stealin'. Because one way or another these motherfuckers will get it through their head that they're ripping people off and that that's not right."

Myönnän että en tänäänkään totellut herra Reznoria vaan tilastin yhden puuttuvan NIN-levyn.. alennuksesta toki. =)



Step in the Arena ja Daily Operation oli aikoinaan ja tietysti vieläkin kovia levyjä, mutta ei enää tule juurikaan kuunneltua. DJ Premier on kova tuottaja ja minuun iski Gang Starrissa nimenomaan biitit ja sämplet eikä niinkään Gurun räpäytys.

Itsehän diggailen Gang Starrilta eniten Moment of Truthia, joka on kyllä jo aika lähelle 5/5 -levy.
Aww, fifty ja Ja Rule ovat ihan ehtaa räppiä. Stop the hating!

Oi, jopa kaksi ihmistä tietää Gang Starrin (Edellinen lause ei sisällä sarkasmia). Suomi kun on täynnä hevareita (Nonni antaa tulla. koetan kestää kaiken paskan mitä minusta sanotaan täällä seuraavaksi)
 
Niin itse asiaan: Olent äysin samaa mieltä. Tälläkin hetkellä kuuntelen Moment of Truthia. Todella mahtava levy kyseessä, vaikkei olekaan yhtä suuressa suosiossa kuin esim. Step in the Arena. Tykkään myös Full Clipistä (siis siitä levystä, tai no biisistäkin) ja kukapa ei nyt tykkäisi No More Mr. Nice Guy-levystä.

Niin sori, piti sanoa että Fifty ja Rule ovat historiamme parhaita ''räppäreitä''. Tuli typo  ;D

Laitoinpa ennakkotilaukseen nollalla punnalla... :evilgrin:

Jos musiikki kuulostaa hyvältä niin tilaan uudestaan ja maksan sitten.

Mulla ei kans hyllyssä ole kuin Step In The Arena, mutta kuunnellut luonnollisesti Gangstarria varsin laajasti. Vanha koulu rokkailee ku kivekset. Full Clipistä on tietty erikseen heitettävä propsit jo ihan sen nimekkyyden vuoksi. Veikkaan etä melko harvassa ovat ne jotka eivät koskaan ole kyseistä hittiä kuulleet. Ja vaikka niitä parempiakin biisejä on, niin pirun leppoisa biisi se silti on, ja kestää aikaa ja kulutusta timantin tavoin.

Itseeni kolahtaa parhaiten 90-luvun alun Pearl Jam ja asennetta omaava Sepultura. Ja tällä jälkimmäisellä tarkoitan Max Cavaleran aikaa bändissä, tosin tähän aikaan ei lasketa sitä nu-metal Roots-levyä mukaan.

Morbid Visions - Chaos A.D levyt ovat kyllä thrash metallin klassikoita (vaikka kovin thrash levy ikinä onkin Exoduksen Bonded by Blood) vaikka MV:llä olikin deathmetalmaisuuksia mukana ja Chaos A.D:lla olikin sitten jo vähän myöhempien Sepu-levyjen groovea. Jos Maxin ja Igorin toimet kiinnostaa mutta Soulfly ei välttämättä nappaa, niin kannattaa odottaa Cavalera Conspiracyn tulevaa debyyttiä, mennään vissiin aika vahvasti vanhan Sepulturan hengessä. Mukana yhtyeessä myös Soulflyn Marc Rizzo ja Gojiran Joe Dublantier.
Tulee eittämättä Cavalera Conspiracyn levy potkimaan tulevaa Sepulturaa perseelle vaikka Dante XXI olikin jonkin sortin ryhdin nostatus (ei välttämättä kanna inspiraatio seuraavalle levylle ja Derrick Green ei vaan ole kovin hyvä vokalisti). Cavaleran veljesten debyytti on näillä näkymin kaupoissa helmikuussa 2008.
Thrash til' death.

Soulfly kyllä nappaa. Ja Nailbomb on ihan vitun kova. Ja Cavalera Conspiracya odotan mielenkiinnolla.

Minun musiikkimaustani tuskin syntyisi mitään keskustelua, kun sieltä ei enää nykyään heviä löydy. Toisekseen Wet Confettit, Helio Sequencet, Caribout, Corneliukset, Ataxiat, Of Montrealit sekä Grandaddyt tuskin sanovat kenellekään mitään. Edellä mainittujen lisäksi tosin kolahtaa Red Hot Chili Peppersin, John Fruscianten, Foo Fightersin ja Apulannan kaltaiset tunnetummat nimet.

Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tutustumaan edellämainittuihin yhtyeisiin.

Eivät nuo mainitsemasi bändit varsinaisesti mitään Ylöjärven naapuruston pieniä underground-bändejä ole. Jos joskus on sattunut Pitchforkia lukemaan, niin eiköhän Of Montrealit ja Corneliukset ole aika tuttuja. . .

Nyt on menossa jonkinlainen hiljainen kausi musiikin puolella. Lainasin tässä kuun alussa ison läjän levyjä Tampereen kirjastosta ja tuli hieman ähky olo. Metso on kyllä kiva kirjasto; ensin kamalan pieneltä näyttävä musiikkitarjonta piilotteleekin mukavan paljon yllätyksiä. En olisi uskonut löytäväni sieltä Yellow Magic Orchestraa tai Boredomsia, mutta väärässä olin.

Eivät tietenkään, en sitä sanonutkaan. Tuntuu vain, ettei tällä laudalla ihan samanlaista musiikkia kuunnella. Of Montreal ja Cornelius ovat tosiaan noista isoimmat nimet, ja Ataxian tunnistanevat kaikki, jotka kuuntelevat John Fruscianten tekemisiä. Cariboukin on itseasiassa jonkin verran tunnettu nimi, myös Pitchforkissa, eikä edesmennyt Grandaddykään joudu loistamaan poissaolollaan: Pitchfork on listannut yhden tai kahden Grandaddy-levyn parhaimpien levyjen listalleen.

Mutta jos joku tunnistaa Wet Confettin tai Helio Sequencen, olen yllättynyt. Ne ovat aivan älyttömän hyviä yhtyeitä, ja molemmat Oregonin Portlandista, indie-musiikin ihmeestä.

Distant Worlds: Music from Final Fantasy-konserttikiertue aloittaa Tukholman konserthusetista 4.12. klo 20!!!

http://www.konserthuset.se/Default.aspx?leftpanedate=2007-12-01&calendardate=2007-12-04&pageID=16&ConcertID=40384 (http://www.konserthuset.se/Default.aspx?leftpanedate=2007-12-01&calendardate=2007-12-04&pageID=16&ConcertID=40384)

Ja kyseessä on näemmä oikein maailmanensi-ilta. Kalliimmat liput, joilla pääsee meet&greet-tilaisuuteen Nobuo Uematsun kanssa on kuitenkin jo näemmä myyty loppuun, mutta nyt kävi himottamaan. Toistaiseksi kiertueelta on ilmoitettu vasta kaksi konserttia, Chicagossa maaliskuussa 2008 sekä tämä. Onko fanikynnys tarpeeksi korkea ylittämään meren tätä varten? Vai oletko tarpeeksi riski ja uskallat odottaa tätä herkkua Suomeen?

Settilista, joka löytyikin jo tuosta linkistä:

Uematsu Main Theme ur Final Fantasy
Uematsu Swing de Chocobo ur Final Fantasy
Uematsu Medley ur Final Fantasy I-III
Uematsu Opening ur Final Fantasy III DS
Uematsu Theme of Love ur Final Fantasy IV
Uematsu Dear Friends ur Final Fantasy V
Uematsu Opera Maria and Draco ur Final Fantasy VI
Uematsu One Winged Angel ur Final Fantasy VII
Uematsu Bombing Mission ur Final Fantasy VII
Uematsu Aerith’s Theme ur Final Fantasy VII
Uematsu Final Fantasy VIII: Liberi Fatali
Uematsu Fisherman’s Horizon ur Final Fantasy VIII
Uematsu Love Grows ur Final Fantasy VIII
Uematsu Don't Be Afraid ur Final Fantasy VIII
Uematsu Vamo’ alla Flamenco ur Final Fantasy IX
Uematsu To Zanarkand ur Final Fantasy X
Uematsu/Mizuta/Tanioka Memoro de la Stono ur Final Fantasy XI
Uematsu/Mizuta/Tanioka Distant Worlds ur Final Fantasy XI

Kiertueen viralliset sivut:
http://www.ffdistantworlds.com/main.php (http://www.ffdistantworlds.com/main.php)

Vicious.



Delicious.

Okei, tunnustan. Tuli otettua Saul Williamsin ilmainen tarjous, kun kuulin että Trent Reznor on levyn tuottajana. Tulee varmaan maksettua se $5, jotta saan ne häviöttömät flacit kuunteluun. Hyvää settiä, sanomma.

Pakko olla samaa mieltä. Varsinkin alkukolmannes levystä jytisee todella rankasti. Black History Monthin jyristessä ja hyvän putken päättyessä loistavaan U2:n Sunday Bloody Sunday-coverointiin ei voi muuta kuin diggailla. Saul Williams kyllä tekee omanlaista musiikkia ja Reznorin tuotanto istuu täydellisesti miehen äänimaailmaan.

turusen my winter stromia kuuntelen parasta aikaa ja perkele että on loistava platta.
tämä on pakko ostos kyllä, pakkohan se oli warettaa ensin ettei kyseessä ole joku yhden hitin ihme.
ei tunnu olevan yhtään huonoa tai edes heikompaa biisiä, pelkkää laatua alusta loppuun.

tosin jos se i walk alone sinkku ei iskenyt niin ei kyllä tästäkään pidä.
minuun se iski kuin miljoona volttia ja niin ilmeisesti koko levykin.

Itse olen vahvasti eri linjoilla. Kuulostaa jotenkin mitäänsanomattomalta koko levy ja turvalliselta. Levy yrittää tyylilajiensa puolesta mennä useampiin suuntiin, mutta uskallusta ei ole tehdä räväköitä ratkaisuja ja tuotos kuulostaa muoviselta, varovaiselta ja yksinkertaisesti huonolta. Myöskään särmää ei levyssä ole. Toki Tarja ihan hyvin laulaa, mutta ei se yksinään riitä tekemään levystä hyvää. Dark Passion Play on saanut komean erävoiton Turusen levystä.
Osunko muuten oikeaan veikatessani, että sä Partajeesus olet niitä joiden mielestä NW:n tärkein elementti oli Turusen ääni ja DPP on täyttä shaibaa?

Arcade Firea on tullut jonkin verran nyt pyöriteltyä ja innostuin bändistä uudestaan. Enpä muista kakkoslevyä, joka olisi niin loistava kuin kyseisen Montrealilaisen indie-porukan Neon Bible. Bruce Springstreet-vaikutteet kuuluvat kauas, ja solisti Vin Butlerin paikoin maaniseen valitukseen kiihtyvä lauluääni sopii soitantaan täydellisesti varsinkin aivan järkyttävän hyvällä ykköslevyllä, Funeralilla.

Kokeilkaa, hyvät ihmiset! Helppoja lauluja aluksi voisivat olla Funeralilla soinut Rebellion (Lies), sekä kakkoslevyn (Antichrist Television Blues) taikka The Well and The Lighthouse. Kannattaa myös tarkastaa Neon Bible-singlen interaktiivinen musiikkivideo: Linkity-link! (http://www.beonlineb.com/click_around.html)

that is correct.
kun sitä turusta on kuunnellut ekasta nightwishin levystä asti niin ei se uusi tyyli sovi omaan korvaan ollenkaan.
aivan sama jos vaikka rammsteinin till korvattaisiin jollain tyypillä jolla on täysin erilainen ääni, loppuisi senkin bändin kuuntelu siihen.
joitain asioita ei vaan saisi muuttaa.
olisivat samantien muuttaneet sen bändin nimen vaikka morning stariksi tai jtn.

Ostelin ekan levyn aika innoissani edesmenneinä sankkarmetalli-vuosina, mutta sitten jossain vaiheessa tajusin kuinka hirveä laulaja Turunen on. Oli se tuolloin aika jäntskää kuunnella jotain Metalliliittoa ratiosta ja sillä julkaistulla ensimmäisellä MEtalliliitto-levyllä oli Carpentteerit kovaa valuuttaa Hammerfaalin kanssa. Muistan kun Tuomas kertoili ratiossa kuinka Tarja oli pelokkaana "hevin" suhteen ja tätä sai lämmitellä asiasta. Myöhemmin taisi Tarja sanoa että oli täysillä heti projektissa mukana. Buha. Testasin tuossa männävuosina Nightwishiä tuon Wishmasterin muodossa ja onhan se ihan pätevää kuten aina, mutten vain kestä Turusta yhtään. Oceanborn on semmoinen levy jonka vielä joskus kyllä ostan sillä siinä oli ihan pirun tiukkiksia sävellyksiä painavine syntsamelodioineen ja tuli mieleen joku kasarirätke parhaimmillaan.

Täytyisi testata tuota uutta Nightwishiä oikeasti. Onnistunut välttämään kuulemisen totaalisesti kun en TV-lähetyksiä telkusta seuraile saatika radiota kuuntele.

Kuunteleekos joku senmoista yhtyettä kun Hellfired/Hellfueled tms? Tuommoista olin kuulevinani tuossa taannoin ja hittolainen että laulaja kuulosti Ozzyltä.

Turusen levyltä olen kuullut sen ensimmäisen sinkkubiisin, joka oli aivan poppia ja tämän järkyttävän huonon Poison coverin (http://www.youtube.com/watch?v=f81KOtgZ8c8). Kahden biisin perusteella voi sanoa että Turusen levy ei saisi minkäänlaista huomiota missään ja keneltäkään ilman ex-Nightwish titteliä. Huvittavaa kahden euron NW-apinointia havaittavissa ja viimeistään nyt pitäisi käydä selväksi että Nightwishin salaisuus on nimenomaan Holopaisen sävellyskynä eikä mikään muu. Voihan tietysti olla että loput Turusen levystä on ihan silkkaa timanttia, mutta uskokoon ken tahtoo.

En ole Nightwishistä ikinä juuri piitannut. Levyjä ei ole ja keikallakaan en ole nähnyt. Sinkkubiisien perusteella Aneten ääni on huomattavasti miellyttävämpi kuunnella kuin Tarjan ja sanoistakin saa selvää eli ei enää steven seagullia.

Minusta taas uusi Nightwish kuulostaa Abbalta joka kerta, kun uusi laulaja avaa suunsa. Onneksi on instrumentaali-versiot kappaleista, ne ovat nimittäin helvetin kovaa kamaa.

Abbahan on perhanan hyvää!

Lähti levy heti tilaukseen :)

Varsinkin Funky Abba. Kiitos Nils Landgrenin Ruotsista tuli kerrankin jotain kaunista. Naisten lisäksi. ;)


Nighwishista taas. Turusen ulostaminen poppoosta oli menetys, no doubt about it. Englantia Tarja ei kyllä osaa lausua pätkääkään, mutta so not, kun on Ghost Love Scoren kaltaisia rock-oopperoita. Holopainen kirjoittaa, Tarja viimeistelee, ja kertsi saa kylmät väreet aikaan joka kerta. Sellaiseen ei Anetella ääni yksinkertaisesti riitä. Toisaalta taas, nykyisellään Nightwishille jää silti upea musiikki, Marco(mad respect) sekä, noh, hyvä naislaulaja. Ei erikoinen, mutta ainakaan meikäläistä Anette ei ole myöskään alkanut häiritsemään. Turuselle taas jäi....tuota, Tarja. Niin ja epätoivoinen venyttely klassisten ja rockaavien fanilaumojen välissä. Tästä erästä pisteet Dark Passion Playlle, ja tämäkin oikeastaan pelkän Amaranthin perusteella. Lopullista tuomiota, kunhan saan DPP:n ostettua.

Pääasia on tietty lopulta se, että kaikki muistavat vihata Marceloa. Maisteri Intohimo Ahneus. ;D

Serj Tankian. System Of Downin solisti. Häneltä on tullut soololevy, Elect The Dead. Ja herranen aika kun se on hyvä! En tiedä miksi mutta ne kappaleet iskee tosissaan. Johtuu ehkä miehen äänestä, joka on varsin persoonallinen. Mutta muutamat kappaleet ovat yksinkertaisesti mahtavia. Siitä on aikaa kun on viimeksi näin laakista johonkin biisiin tykästynyt. "Empty Walls", "Sky Is Over" ja "Lie Lie Lie" ovat ne jotka iskivät saman tien. Myös Baby on hyvä. Aivan uskomattoman hyviä biisejä. Kävelin äsken Stockmannin läpi ja teki mieli alkaa fiilistelemään siinä keskellä Stockmannia kun "Sky Is Over" raikui kuulokkeista.

Tämän henkilön biisejä kehoitan jokaisen ainakin kerran kuuntelemaan. Varsinkin jos System Of Down on mieleen, vaikka bändin materiaali onkin yleisesti vähän rankempaa. Mutta hyvin saman tyylistä musiikkia mielestäni.

System Of A Down. ;) Joo, pitäisi kai tuo melkein tsekata, jonkun biisin kuulin joskus jossain eikä se ollut huono. Tuli heti kovasti mieleen nykyinen SOAD ja Mesmerize/Hypnotize.



Saathansson kun pitäisi taas ostaa tuhat ja yksi levyä, mutta kun ei ole ollut aikaa edes kaupassa käydä. Saati että kuuntelisi niitä levyjään. Tuossa taannoin ostamaani Dream Theater - Train of Thought -plattaakin olen ehtinyt vasta viimeaikoina kuunnella, kun heitin biisit PSP:hen reissumusiikiksi. Ei muuten ole ollenkaan hullumpi levy, vaikkakaan ei silti voita Scenes From A Memorya. Parista ekasta kertsistä tuli mieleen Metallica, ja lisäksi jossain kohtaa ajattelin Rage Against The Machinea. Niin, ja yksi kohta tuo aina mieleeni Suburban Triben Manimalin. Go figure. Useampi kuuntelukerta on kyllä avannut Train Of Thoughtia mukavasti, ja jopa aluksi aivan liian irrationaalisilta kuulostaneet instru-osiot toimivat nyt paljolti pirun hyvin. Mukavaa on myös se, että levy on kokonaisuus eikä feivoreita oikein osaa nimetä. Kaikissa raidoissa on jotain upeaa.

Kunhan levykauppoihin pääsen, niin ainakin uusin Dark Tranquillity, uusin Kanye West, Dark Passion Play sekä ikuisuusprojekti Amorphiksen Eclipse(vaikka eipä tältä levyltä tarvitsisi kuin jumalaisen House of Sleepin) ovat vaarassa tulla siepatuksi. Niin, ja Soilworkiltakin oli näköjään pukannut uusi levy, eikä kukaan ollut kertonut mulle. Perkele. Voi olla hienoa matskua, jos pääsee lähellekään Stabbing the Dramaa. Yksi lempilevyistäni. Pakko tarkastaa.

NeoGAF G.A.M.E: An electronic music compilation. (http://s3.amazonaws.com/files.neogaf.com/NeoGAF%20G.A.M.E.rar)

Siinäpä se mitä tarvitsee tietää. Ja kätevästi julkaistiin syntymäpäivänäni vielä.

Viime aikoina on Lauri Tähkä ja Elonkerjuu soinut minun soittimissani. Olenkin nyt tällainen hännystelijä, joka hyppää Tähkän kelkkaan vasta, kun hänen orkesteristaan tuli koko kansan suosikki. Voicea katoin kerran ja sytyin Pauhaava sydän -biisiin. Sitten tuli Hetkeksi en sulle rupia ja kohta kuuntelinkin jo vanhempaa tuotantoa, joka on vielä parempaa kuin uusi Tähkä. Mahtavia biisejä ja mahtavia sanoituksia.

Jotkut ärsyyntyvät, mutta minä tykkään. 8)

Tell me about it. Varsinkin kun on intin leirellä kuunnellut aivan liikaa tusina-asemia ja niiden mukana aivan liikaa jo muutenkin paskaa Tähkää, niin toleranssi on aivan nollassa. Jos näinä päivinä kuulen soinnunkaan Pauhaavaa sydäntä, tulee pakottava tarve sytyttää jotain tuleen...

Noh, ainakin se herättää tunteita. :lol:

13. Helmikuuta Thrillerin 25-vuotis juhlajulkaisu. Pakkohankinta, tottakai. :p

Jacksonin levyt ovatkin oikeastaan ainoita, joita on tullut aina ostettua heti julkaisupäivänä aamulla, kun kaupat aukeavat. Ensi vuonna tulee vielä kokonaan uusi levykin. Seitsemän vuoden odotus päättyy. 8)

Odotellessa saatiinkin sitten uusia shokkiuutisia, kun Mikeä oltiin nähty kaupungilla kummallisia laastareita naamassa. Että voi jollain mennä niin heikosti...

Silti(ja varmaan siitä syystäkin) on kyllä ihan mielenkiintoista kuulla, minkälaista uutta matskua äijä tuuttaa markkinoille kaiken tämän jälkeen.

Partakone temppuillut?

Mut mikä sen Tähkän pärstää vaivaa?

Yrittää olla Jim Carrey?

Nytissä haastattelussa ollessaan häneltä tätä kysyttäessä sanoi, että "valuvika".
 ;D

Intti ja juntit esittää: Lauri Tähkä, Cascada, Yölintu...

-> Sivariin kuuntelemaan live-proggista :lol:

Mutta siis helvetin alimman-tason-oksennuksesta-mönkivä-musiikki ei ole kivaa intin vähillä vapaa-ajoilla.

Mjuu, tuo oli melko shokeeraavaa. Raulibäddingit sun muut "hyvät" oli meilläkin kovassa huudossa enkä koskaan niitä tajunnut. Eipähän kukaan ainakaan voi tulla itkemään ettenkö olisi kuunnellut sen jälkeen kun olen paskaksi haukkunut.

Laita itsensä sivistämisen ja karaistamisen piikkiin.

Badding ja huonous mainittu. ZERO POINTS, TUHIS.

Jackon kuvasta; mieshän yritti jo aiemmin ajaa läpi eräänlaista sairaalamuotia. Ei oikein napannut tuulta alleen, jokainen varmasti tajuaa miksi.

wtf?

Wacko Jacko täyttää muuten 50 vuotta tämän vuoden elokuussa! Saa nähdä ehtiikö edes kuuteenkymppiin kunnes naama rupeaa kirjaimellisesti hajoamaan kuten loistavassa South Parkin jaksossa.

Kuunteleeko kukaa muu täällä The Retrosicin musiikkia.Itse tykkään kuunnella sitä.Musiikin tyyli on jotain teknoa vastaavaa.
Omia suosikki kappaleita mm.
http://youtube.com/watch?v=ye5GCPJAZxc
http://youtube.com/watch?v=j4OKSS52mbU

sitten saatat tykätä psyclon 9:stä myös.
http://youtube.com/watch?v=oBlS9P38O1U (http://youtube.com/watch?v=oBlS9P38O1U)

rankempaa kamaa se kyllä on mutta tyyli on sama.

Ei oikein iskenyt.Ehkä oli jo liiankin raskasta.  ;)

olen nyt kuunnellut kaikki michael jacksonin levyt läpi ja mielestäni äijällä ei ole yhtään huonoa biisiä.
onko päässäni vikaa vai onko se oikeasti noin hyvä vai olenko kenties aivan homo.

Jackson on helvetin loistava, mutta miehestä on helppo lähteä tekemään pilaa sen erikoisuuden ja viimeaikaisten tapahtumien myötä. Sitä faktaa nuo ei kuitenkaan muuta että Jackolla on tatsia, ja Off the Wall - Dangerous kausi räjäyttää tajunnan.

Invinciblea en ole koskaan kuunnellut. Ehkä ensivuosikymmenellä.

Nyt ostamaan tämä jos ei Thrilleristä aikaisempaa spesiaalia jo löydy! Ensi kuussa julkaistaan.

Thriller 25th Anniversary (http://en.wikipedia.org/wiki/Thriller_25)



Jos yhtään on suomalaisen yksinoikeuden, eli funeral doomin ystäviä ja Shape of Despairin seuraavan levyn odottelu käy tuskasta, löysin tämmöisen kuin http://www.colosseumdoom.com/ jossa on mukavasti samanlaista pehmeyttä ja lujuutta, vaikkei sävellyksellisesti ihmeisiin noitten näytepiisien myötä kurkottele. Levy on miksattu kivasti ja soi täyteläisesti. Julkaistaan kanssa ensi kuussa ja ei muutakuin tukemaan kotimaisia pyrkijöitä.

Jos minulta kysytään, sulla ei ole päässä vikaa.

Nimim. "noin kolme tuhatta kertaa jokainen biisi kuunneltuna". :P


Jacksonilla on vaan sellanen kultanen kosketus + se vetää vielä kaikki kappaleet niin täysillä ja taitavasti, että riittää oikeestaan, että se vaan laulaa niin kappale on ihan uskomaton.

Pari pohjoismaisen metallin tapausta ollut kuuntelussa viime päivät.

Ensimmäisenä Engel (http://www.engelpropaganda.com)-nimisen poppoon debyyttilohkaisu Absolute Design(ja btw, poikien levykotelokin sisältää varsin absoluuttista suunnittelua). Olipa kerran yhtye nimeltään Passenger, jossa vaikutti mm. In Flamesin vokalisti Anders Friden sekä skilssi kitaristi Niclas Engelin. Passenger teki pirun tiukan levyn, mutta toista odotettiin pitkään, ja odotetaan edelleen. Pelastus on kuitenkin saapunut Engelinin uuden kokoonpanon muodossa, ja Absolute Desing on aivan järkyttävän tiukka levy. Tiukkoja riffejä, monipuolisia komppeja, niin kliiniä kuin raspista vokaalia sekä luihin ja ytimiin käyvät kertsit. Soundi on luonnollisesti semisti erilainen vaikkapa In Flamesiin tai Passengeriin verraten jo pelkästään eri vokalistin(Mangan Klavborn) vuoksi, mutta samaa henkeä löytyy tästäkin. Suosittelen satasella, jos Gothenburg-mättö uppoaa.

Toinen on Amoralin uusin kiekko, Reptile Ride. Tästä mulla on ollut vähän vaikea saada otetta, vaikkei levy missään nimessä huono ole. Jotenkin sitä ei vain ainakaan vielä ole sisäistänyt. Lukuunottamatta raitaa 4, Mute, joka on todennäköisesti viime vuoden paras yksittäinen biisi. Aivan hervoton ralli alusta loppuun, ja sen main-riffi kasvattanee pitkät mustat hiukset kenelle vain. Voi olla, että tuonkin biisin takia muu levy näyttäytyy vähän vaisuna, eikä siihen oikein jaksa perehtyä. Pitänee soitella vielä, nyt on vain tuo Engel vienyt enemmän mukanaan.


Seuraavaksi pitäisi perehtyä uusimpaan Soilworkiin, kun vain joskus ehtisi. Selvää on kuitenkin, että Suomi-Ruotsi-akselilta tulee tämän maailman tiukointa metallia. Sori vaan.

En kyllä nostaisi Soilworkin uudempia levyjä siihen kastiin. Natural Born Chaosiin asti kyllä, mutta sen jälkeiset levyt ovat kyllä heikon puoleisia esityksiä. Ruotsista tulee monia paljon parempia bändejä kuin nyky IF ja Soilwork. Tietty jos tuollainen moderni amerikkalais tyyppisempi metalli uppoaa, niin ei siinä mitään. Itsehän kuuntelen niitä perinteisempää melodista deathia soittavia yhtyeitä enkä niinkään noita Amerikkaa kohti kumartelevia.

http://fi.myspace.com/heavymetalperse (http://fi.myspace.com/heavymetalperse)

Siitä  ;)

Yllättävän "laadukasta" matskua ovat perseilijät saaneet tehtyä sen vanhan Legenda Taikamiekasta-piisin jälkeen (ja ovat äänittäneet sen nyt uudestaan). Levyäkin oikein ovat pukanneet ilmoille. Vakavasti tätä on äärimmäisen vaikeaa ottaa, mutta suht tosissaan näyttävät kuitenkin nimestään huolimatta veivaavan. Sanoitukset on odotetusti poimittu kliseelaarista, mutta tietyllä hilpeällä asenteella. Jostain ihme syystä listan eka kipale tuo mieleen jonkun pelin. Ihan menevästi rallattava biisi kyllä.

Suomi-power-tilutusta kuitenkin.

EDIT: Kyllä, Lanttu, mielipiteet tunnetusti ovat kuin perseenreikiä. Siksi hakasulkeet. Tarkoitus tosin ei ollut disauttaa HMP:tä, levyn saatan ehkä jopa ostaakin.

Heh, mulle taas Natural Born Chaos sekä Stabbing The Drama on ehdottomasti ne parhaat Soil-tuotokset(esim. Figure Number Fivellakin oli joku ihan jännä biisi, mutta muuten eivät ole iskeneet mitenkään erikoisesti). Niissä on molemmissa täysin samaa perusmeininkiä. Sillä erolla että STD on vielä piirun verran parempi, ja samalla yksi kaikkien aikojen lempialbumeistani. Uudesta levystä en tietenkään tiedä vielä mitään, mutta toivon "edes" hyvää matskua.

Kiintoisaa olisi kyllä tietää, miten tässä sitten kumarrellaan jenkkilään päin. Jos meinaan niin on, niin sitten svenssonit tekevät jenkkimetallin paremmin kuin jenkin koskaan. Paska mäihä. Ja tietenkin Ruotsista tulee muutakin kovaa kuin In Flames tai Soilwork. Passenger ja Engel esimerksiksi.  ;)

Ja Dark Tranquillity tietenkin. Mun mielestä paras noista elossa olevista ruotsalaisista "Göteborg" -orkestereista. At the Gates on myös kova.

On kyllä aivan jokaisen oma häpeä, jos ei voi vakavasti ottaa nimen takia. Vaikkei musiikkia aivan otsa kurtussa tekisikään, ei se automaattisesti tarkoita, että sitä huumorihengellä tehtäisiin. Ihan tosissaan siis musiikkia tekevät, joskin jostain kumman syystä joutuvat sitä varsin usein selittelemään juurikin tuon nimen takia...;)

Mielipiteet ovat kuin perseenreikiä, mutta pitää silti kysyä miksi laadukasta sanan ympärillä on hakasulkeet? Tuntuu nimittäin hieman vähättelevältä julkaistun materiaalin laatuun nähden.:) Yllätäväähän se saattaa joillekin toki olla.

Mjooh, eiköhän tuosta jo oma asennoitumiseni HMP:hen käy jo selväksi. Omilla listoillani bändi nousee erittäin korkealle. Niin omituiselta kuin se saattaakin kuulostaa, yksittäisistä biiseistä Legenda Taikamiekasta on omalla tavallaan vaikuttanut ehdottomasti eniten koko musiikkimakuni muodostumiseen. Tämä siis päältä kolme vuotta sitten, kun vasta aloittelin musiikin kuuntelua. Eipä liiemmin harmita, kun kaverit aikoinaan tuosta biisistä puhuivat. Siitä huolimatta, että pitivät(/pitävät yhäkin) sitä pelkkänä vitsinä.

Viime viikolla julkaistu Eripura on muuten mahtava levy. En muista yhtäkään levyä, josta huokuisi samanlainen positiivinen fiilis. Ihmeitä saa tapahtua, mikäli ei löydy vuoden 2008 kolmen parhaan levyn joukosta. Pääsi muuten myös Suomen viralliselle listalle sijalle 38, siitä huolimatta, että ÄKT muutti noita listasääntöjä sallien valtakunnallisessa alessa olevat midprice-levyt mukaan (joita sitten tulikin "muutama" listoille).

Summa summarum, ehdottomasti paras Kajaanista peräisin oleva asia.;)



Ruostimetallista... Enpä osaa sanoa, tuleeko sieltä rapakon toiselta puolelta mitään kovin ihmeellistä. Tosin rahan puutteen takia en ole kummemmin tutustunutkaan. Sen mitä olen esimerkiksi In Flamesilta tai Soilworkilta kuullut, ei ole kummemmin säväyttänyt. Dark Tranquillity sen sijaan on erittäin hyvä. Pari albumia omistan tällä hetkellä, ja tarkoitus on loputkin hankkia sitten joskus.

Sharkien mainitsemasta Engelistä en ollut aiemmin kuullut mitään, mutta enpä ollut mistään kummoisesta paitsi jäänyt. Viitisen biisiä taisin kotisivuilta kuunnella, mutta kun ei niin ei. Juuri tuon tyyppinen kliini laulaminen on itselleni poistyöntävää. Se ei vaan kuulosta hyvältä. Äärettömän suuret propsit siitä tosin, että ovat laittaneet koko levyn kokonaisuudessaan kuunneltavaksi kotisivuilleen. Parempaa promoa ei yksinkertaisesti voi antaa.

Samaa poppimetallisarjaa (hieman kärjstin) noi Engel ja Passenger on kuin nyky Soilwork ja IF. Tylympää ilmaisua esittäviä bändejä ovat sitten Dark Tranquillity, Arch Enemy, Gardenian, Amon Amarth, At the Gates, Opeth (tosin huomattavan paljon progressiivisempaa kuin nämä muut), Hypocrisy, The Crown, Thyrfing, Scar Symmetry, Centinex ja Demonical osin, Disarmonia Mundi, Edge of Sanity, Dan Swänö's Moontower. Myös Eternal Oath ja Ebony Tears ovat muistaakseni ruotsalaisia. Lisäksi The Project Hate (sisältää industrial elementtejä), The Duskfall, Within Y ja melko uutena tulokkaana Zonaria.
Mutta voi olla, että nämä eivät uppoa suhun paitsi ehkä Scar Symmetry, Disarmonia Mundi ja Zonaria jotka ovat vähän lähempänä IF ja Soilworkia kuin nuo muut.

Eripura-levyn biisistä Saunaherran kunniaksi löytyy muuten eräs tuttu melodianpätkä kaikille pelien ystäville  :lol:

*spoil*hiukan muunneltu Dr. Wilyn teema Megaman 2:sta*/spoil*

Onneksi on tuo Guitar Hero olemassa. Sen avulla on saanut sivistää itseä vähän kunnon klassisella rockilla. Tällä kertaa löytyi Foreigner. (http://en.wikipedia.org/wiki/Foreigner_(band))




On bändiltä muutama biisi tullut joskus kuultuakin, mutta ei ole koskaan niin tutuksi tullut, että nimeltä olisin tunnistanut. Nyt olikin pakko laittaa Best Of -levy tilaukseen ja sillä välin popittaa "preview"-kappaleita koneelta.

JUKE BOX HERO!

ei nyt ihan kuitenkaan.
itse imutin juuri superbus:n yhden levyn ;D

loistava, radio song on yksi lemppari biiseistä pelissä.
kaikki sitä tuntuu vihaavan.

Radio Song on huippu. Miten sitä voi joku vihata? Noh kaikki ei ymmärrä parhautta, minkäs sille mahtaa?

Nyt kun tässä triidissä ei olla vähään aikaan keskusteltu muusta kuin rockista, niin ajattelin tulla tähän väliin ja suositella jälleen muutamia suosikki hip-hop yhtyeitä/artistejani. Haluaisin kuitenkin muistuttaa että ''Rap=Gangsta'' on täyttä bullshittiä, joten Toni-P tuossa ylempänä voi syödä paskaa. Harva ihminen Suomessa tykkää hip-hopista, juuri niiden mainstream-mulkkujen(Soulja Boy, MIMS, Gay-Unit, P-Shitty sun muut paskakasat) takia jotka tahraavat hip-hopin maineen jota se nautti 80 -ja 90-luvuilla. Onneksi on niitä jotka tekevät oikeaa rappia:

Wu-Tang Clan

Tässä on on yhtye josta kaikki vähäänkään hip-hopia kuunnelleet kunnioittavat ja ne jotka eivät ole kuunnelleet niin vähintäänkin tietävät mistä on kyse. Ehdoton legenda, jonka jäseniin kuuluu Method Man, RZA, GZA, Ghostface Killah, Inspectah Deck, Masta Killa, U-God, Raekwon sekä edesmennyt Ol' Dirty Bastard (ODB). RZA toimii joukon DJ:nä ja jonkin sortin johtajana. Mielestäni parhaat on kuitenkin INS, Ghostface ja kaikkien suosikki Meth.

Wu-Tangilla on ollut valtava vaikutus hip-hopiin ja mm. Cypress Hill on sanonut Wu:n olevan paras yhtye.

Jengin uusin albumi 8 Diagrams oli kuitenkin hienoinen pettymys, johtuen U-Godin ja RZA:n välisistä riidoista ja siitä että joukon edellinen albumi ilmestyi vajaa seitsemän vuotta sitten. Mutta Wu:n aikaisemmat levyt (Etenkin ensimmäinen, 36 Chambers) ovat puhdasta parhautta, ja suosittelenkin ensimmäistä albumia. Wu-Tang on paras esimerkki hip-hopista.

Tässä Wu:n kuuluisin ja mielestäni paras biisi(vaikkei sisälläkkään kuin muutaman äijän): http://uk.youtube.com/watch?v=GDfToFcJ2J4 (http://uk.youtube.com/watch?v=GDfToFcJ2J4)


Rakim


Rakim nauttii suurta suosiota hip-hop artistien yhteisössä, enkä yhtään ihmettele. Äijää pidetään maailman parhaana lyrikistinä. Miehen flow on myös jotain sanoinkuvaamatonta. Rakim tunnettiin 80 -ja 90-lukujen vaihteella DJ Eric B:n kanssa yksinkertaisesti Eric B. & Rakim:na. Kaksikko on antanut vaikutteita mm. Gang Starrille ja Nasille (joka on tehnyt biisin pelkästään Rakimin kunniaksi), ja 90-luvun puolenvälin jälkeen Rakim aloitti soolouransa ja on julkaissut kaksi levyä ja kolmannen pitäisi ilmestyä tänä vuonna. Eric B. & Rakim oli enemmän svengaavaa ja jazzahtavaa kuin mitä Rakim soolourallaan on.

Rakimin soolo-parhautta(valitettavasti löysin vain clean-version): http://uk.youtube.com/watch?v=5KZbdFyzkds (http://uk.youtube.com/watch?v=5KZbdFyzkds)
Eric B. & Rakim parhautta: http://uk.youtube.com/watch?v=bM5fNP-hr9Y (http://uk.youtube.com/watch?v=bM5fNP-hr9Y)


DJ Premier


Ei ehkä MC mutta ei se mitään. Vaikka äijä ei pahemmin räppää, niin mielestäni kyseessä on kaikkien aikojen paras hip-hop tuottaja. Noin 70 prosenttia mp3:ni biiseistä on Primon tuottamia, 20% on Wu-Tangia ja loput kaikkea muuta. Tyyppi tunnetaan parhaiten Gang Starrin toisena jäsenenä/perustajana.

Viime vuoden parhaat biitit, jotka Preemo tuotti (häntä näkyy myös videossa. Muutenkin hyvä biisi, paitsi Rakim homoilee melko lopussa): http://uk.youtube.com/watch?v=UDCDrcZK4NE (http://uk.youtube.com/watch?v=UDCDrcZK4NE)


Kuuntelen minä tällä hetkellä muitakin artisteja mm. Nas, Common ja Jeru The Damaja joista kirjoitan myöhemmin, mutta tuossa yllä nyt tämän hetken parhaimmat hip-hop suosikkini.

mihin unohtui run - dmc ja cypress hill?
ne on parempia kuin mikään wu- tang clan.

Eikä oo. Wu-Tang on paras.

Joo, Scar Symmetry on ihan douppia matskua, tosiaan pikkasin Soiliin päin, mitä nyt isommilla palleilla. Opethiakin voi kuunnella valikoidusti, mutta paljolti päämäärätön hihhulointi ei lämmitä. Dark Tranquillity sen sijaan on yksi mun feivoreita(tältäkin se uusin platta kuuntelematta), mutta koska tykkään eritoten Projectorista, jossa siis vedellään kans reilusti kliinejä, olen todennäköisesti heikko hissukka. Fanien mielestähän kyseinen albumi on aitouden vastakohta, ja bändi luopuikin sen jälkeen monipuolisemmasta vokaalitarjonnasta pitkäksi aikaa. Mikä on täysin käsittämätöntä, sillä yhtä persoonallista ääntä saa hakea. Samalla tavalla esimerkiksi mainitsemani Amoralin uusin levy on vissiin monien mielestä ollut sellout-kamaa, ihan vaan sen takia että se myy ihan jees. Shees...

Useimpia mainitsemistasi bändeistä en kuitenkaan ole koskaan kuunnellut, joten niiden laadusta on paha mennä sanomaan mitään. Vaan joo, voi olla etteivät ne välttämättä maistuisi. Mulla on varmaan vähän keskiverto-metallipäätä alhaisempi örkkäyksensietokyky. Sen kanssa mennään niin helposti puuroksi. Munakasta ja selkeää, melodiasta tinkimättä, niin hyvä tulee.

Huh huh, onneksi olen itse päässyt eroon niistä ajoista kun piti räppipoliisina sanella mikä on aitoa räppiä ja mikä ei. Stop the hatin'! Ei sillä että mä olisin ikinä edes kuullut mistään Soulja Boysta tai MIMSistä.

Wu-Tangin uusi tuleminen hämmentää. Watch your mouth ja while my heart gently weeps kuunneltu, ei se vaan oo sama ilman Ol' Dirtya. Ei tässä kyllä viime aikoina ole muutenkaan tullut seurattua uusimpia räppijulkaisuja, Lupe Fiascon The Cool toki kiinnostaisi.


MACHINE GUN FUNK

''Oikean'' räpin tunnistaminen ja erottaminen hip-popista on nykyään niin helppoa. Otetaan esimerkiksi vaikka nuo Soulja Boy ja MIMS jotka pääsivät molemmat viime vuonna Billboard 200-listan ykkösiksi. Eikö se kerro jotain mihin suuntaan hip-hop on menossa. Ei kukaan halua tehdä hyviä biisejä enää kun riittää että hankit mahdollisimman ''hyvät'' biitit ja sanelet jotain randomia päälle. Puheet sikseen, tässä on hyvä esimerkki:

Vertaa:

http://uk.youtube.com/watch?v=cQf5poAK4s0 (http://uk.youtube.com/watch?v=cQf5poAK4s0) <--Huom! esittelyssä näkyy sanoitukset.

http://uk.youtube.com/watch?v=4Aio2WHXG44 (http://uk.youtube.com/watch?v=4Aio2WHXG44)

Alempi on clean-versio, mutta on silti sanomatta selvää kumpi on parempaa.


8 Diagrams ei muuten sisällä Watch Your Mouthia(Vaikka onkin hyvä biisi) ja The Heart Gently Weeps ei todellakaan ole uuden albumin parasta antia. Mutta siinä olet oikeassa että Wu ei ole parhaimmillaan ilman ODB:tä. Hän oli ehdottomasti ryhmän omaperäisin jäsen ja toi miellyttävää tunnelmaa biiseihin. Uudessa albumissa Wu:n äijät ovat muutenkin hieman jäissä, joten lopputulos ei ole parasta vaikka sitä toivoinkin.

Itse odottelen eniten tällä hetkellä Raekwonin Only Built 4 Cuban Linx II:sta johon on luvattu mm. Dr. Dre:n tuottamia biittejä. Drestä puheen ollen, vuosia kestänyt odotukseni miehen Detox-albumia kohtaan on laantunut huomattavasti. Levyä lupaillaan tämän vuoden kesäksi, mutta jotenkin minun on hieman vaikea uskoa tätä. Eihän se ole myöhästynyt alkuperäisestä julkaisupäivästään kuin jotain neljä vuotta. Toivon silti että sitten kuin se julkaistaan jossain vaiheessa vuonna 2012 niin siitä tulisi oikeasti kaiken odotuksen arvoinen.

Olen aina ollut suuri metallimusiikin ystävä, mutta tänävuonna tutustuin vähän pehmeämpään nimikkeeseen.

Porcupine Tree


Progerokkia Englannista. Tutustuin bändiin vahingossa saatuani XO:n ja sen kovalevyn mukana tulleen biisin, Shallowin kautta. Shallow soi pitkään päässä, kunnes ajattelin tutustua paremmin bändiin. Latasin pari levyä, ja huomasin, ettei Shallow ole todellakaan bändin ainoa hyvä biisi.

Alkutuotanto poikkeaa uudesta; Psykedeelistä rokkia/poppia, ja bändin ainoana jäsenenä sen nykyinenkin laulaja/kitaristi/pianisti Steven Wilson. Neljännestä levystä lähtien bändissä on ollut Wilsonin lisäksi muitakin jäseniä, ja levy levyltä bändin soundi muuttui yhä rockimmaksi ja raskaammaksi.

Omasta mielestäni parhaat levyt ovat 2000-luvun alussa ilmestyneet Lightbulb Sun ja In Absentia. Wanha tuotantokin iskee, mutta sitä kuunnellessa täytyy unohtaa uudempien plättyjen raskas ja synkkä soundi, ja katsoa bändiä ihan toisesta näkökulmasta.

Album art on muuten varsin tyylikästä, tässä komeimmat:

Stupid Dream


Lightbulb Sun


Deadwing

Paras pelisoundtrack koskaan. Piste.
Jos peli kolahtaa niin kannattaa ehdottomasti tutustua myös soundtrackiin, koska ilman pelaamistakin raidat ovat täyttä rautaa.

Noniin

Nyt kun kavahdusefekti on vaihtunut jonkinasteiseen sympatiaan, katsotaanpa mistä on jääty paitsi.

Peli teki niin kovan vaikutuksen, että mikään muu ei ole viime päivinä Kossin plugeista pauhannut.



phear is the maind killah!!!!! yeaaahh....

Joutui sortumaan, kun mahdollisuus aukesi.  Ostan kyllä ihan omankin kopion sitten. ;)

Kanye Westin Billie Jean remix toi kylmiä väreitä, ihan USKOMATON. Siis mitä vittua tämä haukuttiin jossain previkassa ihan sudeksi. Siis ihan täydellinen remixi!

Muutaman kuuntelun jälkeen Billie Jean ja Pretty Young Thing on ihan VITUN hyviä, Beat Itin Fergie-osuudet on ihan paskaa (ei vaan riitä tytöllä äänessä voima), mutta loistavaa bassolinjaa lisätty, Wanna Be Starting Something on ihan ok ja The Girl Is Mine on aikasta tavallaan tosi hyvä ja toisaalta ei.

Fear is the mind-killer!

Proge-rockin kärkinimeltä The Mars Voltalta tullut taas uutta materiaalia. Eipä siinä mitään, kunhan laatu pysyy, eikä The Bedlam in Goliath petä lainkaan. Heti levyn alkupuolella yllätyin miten energinen, suorastaan debyytti de-loused in the comatoriumainen levy oli. Eloisuus pysyy loppuun asti, mikä on jo melkoinen saavutus Voltalta. Helposti bändin paras ja ehein albumi. Jos ei aikaisemmin The Mars Voltasta ole kuullut, The Bedlam in Goliathista on hyvä aloittaa. Ostakaa edes cover arttien vuoksi.

Bedlam in Goliathin voisi jo suosiolla valita tämän vuoden levyksi. Niin hyvä se on.

Parin edellisen levyn jopa liiallisesta kokeellisuudesta on päästy eroon ja nyt tarjolla on yllättävänkin tarttuvaa ja menevää materiaalia. Vaikutteita on haettu selvästi 70-luvun rockista. Levy ei kuitenkaan ole liian suoraviivainen. Tällä kertaa vain tasapaino on saatu kohdalleen. Ja kyllä se sama vanha progeilu levyllä edelleen pääosassa on.

Alkaa tuntumaan siltä, että kyseessä on bändin paras levy ohittaen ensimmäisen. Ovat ne muutkin levyt hyviä, mutta varsinkin Amputechture oli jo ahdettu liiankin täyteen kaikkea. Mutta kaikelle on paikkansa ja bändillä onkin nyt kasassa neljä mukavan erilaista levyä, joista kaksi on täysosumaa. Jos Mars Voltaan haluaa tutustua niin suosittelen ensimmäiseksi levyksi joko tätä uusinta tai bändin ensimmäistä eli De-Loused in the Comatoriumia. Ensimmäinen levy voi olla ehkä se helpoin tapa.


Edit: Niin ja kun pelisivustolla ollaan niin tässa levyä promoamaan tehty selainpeli, Goliath the Soothsayer (http://www.amazon.com/gp/feature.html?ie=UTF8&docId=1000184001). Kyseessä on varsin tunnelmallinen pieni seikkailu, joka liittyy levyn taustoihin.

Tässä taas maistiaiseksi nettivideo loistavasta Ilyenasta (http://www.youtube.com/watch?v=fB3sDAnKuUM)  Muitakin vastaavia videoita levyyn liittyen kyllä löytyy.

Anberlinin Citiesiä olen kuunnellut lähipäivinä. Myönnetään, onhan tämä niin tyypillistä emoindiealtsurokkia kuin olla ja voi, mutta tykkään. En sitten tiedä, että onko se laulajan äänessä, joka mielestäni erottuu muista saman musiikkityylin laulajien vastaavista, vai mistä, mutta on ollut yllättävänkin kova tämä levy. Tuli hinku kuunteluun Nhl 08:ssa olleen A Whisper & A Clamour-biisin kautta, mutta levy sisältää tätäkin parempia biisejä, kuten Godspeed ja There is No Mathematics to Love and Loss, joka tarttuu päähän kuin bukkakeringin mämmi. Suositellaan nyt tätäkin lajityypin muille ystäville.

Viime päivät ovat olleet elektronisen musiikin aikaa.

Löysin kaverin kautta tällaisen oppaan (http://techno.org/electronic-music-guide) elektronisen musiikin genreihin ja historiaan. Normaalisti vedän kaikenlaiset syvemmät genrejaoittelut kölin ali heti kättelyssä, eikä tällaistakaan hiuksenhienojen tyylierojen ja -rajojen sekamelskaa voi kukaan oikeasti osata, mutta näin esitettynä kyseessä on silti pirun mielenkiintoista matskua. Sivulta saa siis eri pääotsakkeiden(kuten House, Trance, Downtempo, Breakbeat ym.) alta esiin kartan, joka esittää selvästi erilaisten alatyylien kehittymisen läpi eri vuosikymmenten. Sivuston todellinen hittijuttu on kuitenkin se, että mitä vain alatyyliä klikkaamalla saa esiin infopaketin - jotka ovat elävästi, hauskasti ja inforikkaasti skrivauteltuja - sekä useita esimerkkibiittilooppeja kyseisestä genrestä. Aivan järkyttävän kingejä biisejä, vieläpä.

Mä olen muiden street-tanssilajien ohella harrastanut jo jonkin aikaa house-tanssia (http://www.youtube.com/watch?v=2CzfBZ1mYBs), ja alkanut nyt pikkuhiljaa metsästelemään kuumia house-biisejä omiin kokoelmiini. Siksi olenkin edellä mainitulla sivustolla kaivellut lähinnä house-puolta ja koettanut metsästellä tiukkoja artisteja. Deep house on erityisen lempeää matskua, ja paljolti muutkin tyylit funkimmassa osastossa, mutta muuten sitä diggailee yhdestä biisistä siellä, toisesta täällä. Edelleenkään ei siis tieteellisen tarkka genrejaoittelu kerro lopulta paljoa mitään mistään. Tämä ei kuitenkaan tapa hupikerrointa. Ei tule helposti ajateltua, että esimerkiksi Run DMC:n It's Like That olisikin todellisuudessa "hip housea". Rap on.

Näissä viboissa on täytynyt myös palata vanhojen kuolemattomien klassikoiden pariin, kuten Daft Punkin Around The World(kingi musavideo) taikka Basement Jaxxin Red Alert, jonka musavideo(se kahvilahässäkkä, olisin linkannut mutten löytänyt) on myös suorastaan kipeä. Fiilasin sitä jo ihan skidinä. Viihdytin itseäni myös Daft Hands -buumin erilaisilla tuloksilla. Daft bodies oli ihan veikeä. Ei sitä alkuperäistä silti niittaa mikään.

Fiilaten ja höyläten.

Make love and listen to the music.
You've got to let yourself go go go go go.
Oliver Cheatham - Get Down Saturday Night

Shirley Horn: Here's to Life

Upea upea Shirley Horn lohduttelee samettisesti kun elämän kiireet tuntuvat vievän mukanaan liiaksi. Ajatonta, rauhoittelevaa ja kaunista maalailua. Paras naispuolinen jazzlaulaja omasta mielestäni. Teknisesti ei väläyttele, mutta ääni on uskomattoman hieno ja ennenkaikkea tunnelmallista tulkintaa. Tätä jazz/blues/soul on parhaillaan minulle. Last.FM:n kuvaus "intiimi" on äärimmäisen osuva.


Chaka Khan: Chaka

Sittemmin tasoittunut CK räjäytti räväkkyydellään soolouransa alussa legendaarisen Rufuksen jäljiltä. Naiselta tuli tänävuonna levy joka oli paria edellistä huomattavasti parempi.


Mercyful Fate: Melissa (25th anniversary)


King Diamond: Spider's Lullaby

Klassista matskua. King Diamondin luotsaama Mercyful Fate iski muinoin samanhenkisellä aallolla kuin Ashin seikkailut epäkuolleita vastaan. Mercyful Faten päivinä ei mies kuitenkaan konseptilevyjä pahemmin tehnyt kuten myöhemmin sitten oman artistinimensä alla innostui tekemään - audiokirjoja biisien muodossa. Trademarkkina toimiva korkea puristusääni ei todellakaan mene monille tuskitta ja itsekin mietin että mitä vittua, naureskelin ja sitten rupesin oikeasti kuuntelemaan eikä pois enää päässyt. Huumoria mukaan niin tajuaa mm. sen ettei musamaailmassa ole parempia biisin aloituiksia kuin MF:n aikainen Evil.

Pistää kyllä ihmetyttämään nämä RZAn nykyiset visiot. Levyltä ei kolahtanut juurikaan mikään muu kuin Wolves ja nettiin livahtanut Unpredictablen aikaisempi versio Thug World.

Shaolin vs. Wu-tangia odotellessa...

Genre: Kaikki hyvä musiikki menee. Hyvään musiikkiin EI KUULU mielestäni ne kaikkein raskaimmat örinäpatatatam-bändit, esim. Cannibal Corpse. Myöskään se pahin gangsta-rap tai teinipurkkapoppi tai techno ei iske. Rock ja Hard Rock kolahtaa aika hyvin. : 9

Pääasiassa metalli ja sen alalajit eivät erityisemmin iske, poikkeuksena toki joitakin bändejä. : )

Bändit:

No niin, nyt päästiin asiaan. Pistän bändin, perustelut, ja bändin parhaita kappaleita.

Deep Purple, pakko mainita ensimmäisenä, yksi lempibändeistäni. Äärimmäisen mahtavaa musiikkia ja jäsenet - vaikka kokoonpano vaihteleekin/vaihtelikin - osaavat hommansa. Musiikki ei ole liian raskasta mutta rokkaa silti ja kovaa. : )

Kappaleita : Child In Time, Strange Kind Of Woman, Woman From Tokyo.

Dio, jätkä joka osaa laulaa ja laulu on todella hillittyä. Biisit eivät taaskaan ole liian raskaita ja ne jäävät soimaan mieleen, joka tässä tapauksessa on hyvä asia. Sen verran mahtavaa musiikkia kyllä. : 9

Kappaleita: Holy Diver, Rainbow In The Dark, Don't Talk The Strangers. Legendakolmikko, juu, mutta titteli ei tule turhasta.

Led Zeppelin, aivan mahtava bändi. Page (ja kaikki muutkin bändissä) hallitsee/hallitsevat hommansa aivan mahtavasti ja kappaleet ovat parhautta. Ei...en osaa kommentoida enempää. ^^;

Kappaleita: Stairway To Heaven, D'yer Mak'er, Achille's Last Stand, Trampled Underfoot, Dazed And Confused.

Judas Priest, metallia parhaimmillaan. Kyseinen porukka - etenkin heidän vanhempi tuotanto - on täyttä laatua ja Halfordin korkeat kirkunat, jotka silti pysyvät hallunnassa ovat absoluuttisesti mahtavia.

Kappaleita: Victim Of Changes, Painkiller, Exciter, The Ripper, Breaking The Law, Dreamer Deceiver.

Michael Jackson, sen verran laadukasta vanha tuotanto tälläkin herralla että ei voi muuta kuin...kuunnella sitä. Thriller, Bad, Beat It, Billie Jean, absoluuttisesti ko. genren parhaimmistoa.

Kappaleita: Mainitsin ne jo, noiden lisäksi vielä Smooth Criminal.


The Police (ja Stingin Englishman In New York), mahti...mikägenrenytonkaan -bändi, jolla on monia mahtavia biisejä, suht. koht. rauhallista musiikkia ja muutenkin jotenkin positiivinen bändi. Englishmanikin on mahtava biisi, vaikka se eri artistilta onkin...tosin Sting on Policen laulaja. : D

Kappaleita: Spirits In The Material World, Message In A Bottle, Roxanne, Every Breath You Take, Wrapped Around Your Finger.

Pearl Jam

Grungea, kyllä. Olen kuullut tosin vain yhdeltä levyltä tuotantoa, mutta kun kyseessä on heidän debyyttialbuminsa Ten, niin ei voi muuta sanoa kuin: MAHTAVAA. Teniltä en löydä yhtään huonoa, keskinkertaista tai edes hyvää biisiä, kaikki ovat mielestäni mahtavia. Vaikka kaikki mahtavia ovatkin, mahtavimpia ovat mielestäni...öh...no en osaa valita. Suosittelen ainakin tuota Ten-levyä, muuta kun en ole kuullut. : P

Kappaleita: Lue ylläoleva teksti. ;D


Lisäksi vielä listaan tähän bändejä ja suluissa kappaleita. Se, etten pistä niille yhtä isoa kirjoitelmaa kuin ylläoleville bändeille ei tarkoita että ne olisivat huonoja tai huonompia kuin ne joille tein noin paljon tekstiä, en vain jaksa tehdä jokaikisestä bändistä tuollaista hölötystä.

The Fixx (Saved By Zero, Are We Ourselves, One Thing Leads To Another)
Metallica (For Whom The Bell Tolls, Enter Sandman, Nothing Else Matters)
Depeche Mode (World In my Eyes, Enjoy The Silence, Strangelove)
Gunnarit (joo en ala listaamaan kappaleita)
Iron Maiden (Aces High, Run To The Hills, Rime Of The Ancient Mariner)
Queen (Another One Bites The Dust, We Will Rock You, Bohemian Rhapsody, The Show Must Go On)

Oh man, en jaksa enää vaikka bändejä vielä olisi. Pitää turvautua halpaan mutta hyvään kikkaan - Last.Fm-profiiliin.

Tänne näin vain. (http://"http://www.last.fm/user/Exodeus")

Että tällaista. Tuo on vanha (öh, 3-4 kuukautta vain : D) kirjoitus, kopsattu jostakin mutta kyllä nuo pätee vieläkin. Ja tosiaan, en ole enempää jaksanut kirjoittaa, mutta tuolta Last.Fm-profiilista näkee sittenne mitä en ole jaksanut kirjoittaa. Levyjä on kuusi, josta yksi on kolmannella luokalla ostettu heräteostos, massalevy, josta en pidä enää ollenkaan. ;_;

Rainbow - Ritchie Blackmore's Rainbow
Rainbow - Rising
Dio - Diamonds: The Best Of Dio
Lynyrd Skynyrd - "Classic Lynyrd Skynyrd (The Universal Masters Collection)"
Red Hot Chili Peppers - By The Way
Pikku G - Räjähdysvaara

Lienee selvää, mikä on se heräteostos.

Ja siis kuuntelen paljon muutakin musiikkia - enkä edes waretettua (ainakaan paljoa, suurin osa tulee tästä:), sillä isällä on päälle kolmesataa levyä ja niistä löytyy suurin osa kuuntelemastani musiikista.

Saa haukkua, kehua, kysyä, ihan mitä vaan. : D

Kanye Westin coveri Billie Jeanista oli IMO surkea räpellys vaikka West muuten on ihan ok. Chris Cornellin coveri tuosta Billie Jeanista taasen on mahti, mutta eipä mikään sitä alkuperäistä voita. : P

Joo nyt löytyy Thrillerin juhlapainos. :)

Se Kanye Westin remix on täydellinen. Tempo hitaammaksi ja pieni painotus jousille ja kappaleen muutamille pienille sekunnin "erikoiskohdille" lisäävät kappaleen ja Jacksonin vokaalien dramatiikkaa todella paljon ja  se biitti lisää kappaleeseen pienen oman mausteensa. Uskon, että joitain tuo biitti varmasti häiritsee pahasti, mutta minusta istuu siihen loistavasti. Kehtaisinko jopa väittää, että pidän remixistä enemmän kuin alkuperäisestä.. :o En tiedä, se olisi aika törkeää jo, mutta jos ihan totta puhun niin tällä hetkellä tuntuu siltä. :p

On se Cornellinkin versiointikin loistava omalla tavallaan toki, kyllä mullekin maistuu.

Kyllä!

Itse tuli jo jokin aika sitten tutustuttua Pearl Jamiin juuri Ten-levyllä. Se vain tuli mieleen, kun katselin MTV:ltä ohjelmaa Chris Cornellista ja siinä näytettiin pätkä Pearl Jamin Jeremy-videosta. Alitajuntaani iski tieto, että muistan jotenkin tämän biisin 90-luvulta. Ten-levy on mielettömän kova pakkaus. Myös Vs.-levy on hyvä, mutta ei minun mielestäni ihan niin hyvä kuin Ten. Ten on lähes täydellinen. Vitalogy-levy on vielä myös kova, mutta itse en ole siihen vielä tutustunut.

Lempibiiseihin lukisin Jeremy, Alive, Once ja Vs.-levyltä Go sekä Animal.

Sitten tutustuin Alice in Chainsin Dirt-levyyn. AIC oli oikeastaan tuttu ainoastaan GTA: San Andreaksesta, jossa soi Them Bones. AIC:n musaahan löytyy tosiaan myös Doomista midi (?)-versioina. Toistaiseksi olen tutustunut vain tähän Dirt-levyyn ja tämäkin on mieletön levy. Layne Staleyn ääni, rankempi grungemeininki, kaikki. Mieletön levy, suosittelen.

Lempibiisi tältä levyltä vaihtelee vähän mielen mukaan. Tällä hetkellä pidän parhaimpana Junkheadia, jonka kitarasoolo on yksi parhaimman kuuloinen mitä olen koskaan kuullut.

Soundgardeniinkin voisi enemmän tutustua. Itseäni hieman harmittaa, kun grungesta puhutaan, niin aina tulee vain Nirvana ja Kurt Cobain esille. Nevermind-levy on mielestäni yliarvostettu. Tykkään ainoastaan niistä hittibiiseistä (Smells Like Teen Spirit, Come As You Are, Lithium, In Bloom..) ja niistäkin varsinkin kaksi ensimmäistä ovat niin puhkikuluneita. Muut biisit levyllä on todella keskinkertaisia. Eli kyllä Nirvana jää mielestäni tässä Seattlen neljän tunnetuimman grungebändin listalla neloseksi.

Jep, eli tosiaan tuohon uudempaan tuotantoon en ole tutustunut mutta ajattelin yhdessä vaiheessa ostaa rearviewmirrorin (PJ:n kokoelmalevy) sekä Soundgardenin Superunknown-levyn, mutta kumpaakaan en löytänyt kaupungilta, en mie netistä jaksanut alkaa tilaamaan. Tuolta Dirt-levyltä en  ollut kuullut muita kuin Wouldin ja Them Bonesin, mutta kun nyt sen mainitsit niin tsekkasin isäni levyt (jotka hän on pistänyt koneelle joten on helppo etsiä : P) ja siellähän se Dirt oli ja aloinpa nyt kuuntelemaan sitten tätä levyä, sillä pidin Wouldista ja Them Bonesista aika paljon.
 Ja Soundgardenista pidin - enpä muuten tuota levyäkään olisi aikonut ostaa. Mitä nyt olen kuunnellut niin juuri tuolla Superunknownilla oli aika paljon hyviä biisejä ja sen kannen ideakin on mainio. Soundgardenilta lempibiisejä ovat (yllätys yllätys) Spoonman ja Black Hole Sun, niitä kun olen renkuttanut eniten. Eiköhän niitä suosikkeja tule enemmänkin kun ostan tuon Superunknownin sitten joskus. : D
Nirvana...se jostakin kumman syystä tuodaan aina esiin Grungesta puhuttaessa. Nirvana on IMO toisiksi huonoin (vaiko kolmanneksi paras?) - ikävä kyllä, AIC on tylsin - näistä grungebändeistä.. Nevermind-levyn yliarvostuksesta en tiedä kun en ole siitä paljoa mielipiteitä nähnyt, mutta kyllä esim. Ten peittoaa sen mennen tullen. Nevermindilta menee Lithium, Smells Like Teen Spirit, Something In The Way, In Bloom ja Come As You Are parhaiten, joten aika hittilinjalla tässä ollaan.  Muuten kappaleet tosiaan ovat - kuten sanoitkin - melko keskinkertaisia. Ja "Endless, Nameless" levyn boonusbiisi joka tulee Something In The Wayn jälkeen (välillä tosin on ~10 min hiljaisuus) on kyllä aikamoista örvellystä. : D

KISSIN KEIKKA VARMISTUI!

Ja ensi viikolla hiihtolomakin..

Siis kuinka hyvä Kanyen Flashing Lights on?

Uskomattoman hyvä.

Onhan se ihan eteeristä mättöä, muttei lähelläkään levyn parhaita biisejä.

Top kolmessa kevyesti.

Siitä heilahtaa I Wonder, Good Life sekä Good Morning(pirun leppoisa pelinavaus) ohi heti kättelyssä. Noin niinkuin esimerkiksi. ;)

Se on mukava herätä aamulla siihen että Good Morning alkaa soida stereoissa ja keitellä vähän aamuteetä. Tekee jopa maanantaiaamusta miellyttävän. Flashing Lights on toki myös hieno.

Wake up Mr. West, Mr. West, Mr. Fresh...

nyt soi parhaillaan ainakin vuoden tauon jälkeen star wreck VI:n soundtrack.
kyllä tuo siirtolan juippi osaa musaa vääntää.
jotenkin laittaa miettimään että miksi esim johonkin gears of wariin ja haloon ja kaikkiin peleihin nykyään tehdään musat jonkun vitun sinfonia orkesterin kanssa kun joku yksi nuori sälli tekee kotonaan tämän tasoista matskua.

jollette ole kuunnelleet niin ostakaa tai imuttakaa vaikka sitten.

http://store.starwreck.com/epages/TP.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/14102005-0009/Products/002 (http://store.starwreck.com/epages/TP.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/14102005-0009/Products/002)

tuosta lähtee 9.9e tupla cd.
varmasti hinnan arvoinen jos hiukankin diggaa yleensäkkään leffa/peli soundtrackeja kuunnella.

The Mars Voltaa on tullut kokeiltua viimeaikoina, ja täytyy sanoa että tässäpä bändi minun makuuni.

Esikoislevyn, De-Lousedin, vasta omistan. Kunhan saan siitä kaiken irti, siirryn seuraavaan [levyyn]. Ei tästä progerokki paremmaksi tule, ainakaan vähäänaikaan.

Tuo uusin tammikuussa ilmestynyt levy The Bedlam in Goliath kannattaa kuunnella. Se taitaa olla jopa bändin paras. Itseasiassa se on jopa niin hyvä, että nostan sen tällä hetkellä yhdeksi parhaimmista levyistä mitä olen kuullut. Ne pari levyä siinä välissä ovat hyviä, mutta eivät yllä aivan ensimmäisen ja uusimman tasolle. Ja ne vaativat vielä enemmän kuulijalta. Toivottavasti et jää jumiin näihin, sillä se viimeinen levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Kaikki levyt vaativat sen verran sulattelua, että et taida ihan heti päästä kaikkia kuuntelemaan, jos ne meinaat kunnolla sisäistää. Mutta kyllä se on ehdottomasti vaivan arvoista.

Mars Volta on kyllä hieno bändi. Olisivat vaan saaneet tulla Suomeen nyt meneillään olevalla Euroopankiertueella. Oslo, Tukholma ja köpis kelpasivat, mutta ei Helsinki/Turku. 2003 olivat Red Hot Chili Peppersin lämppärinä kahdella Suomen keikalla ja pari vuotta myöhemmin Provinssissa, mutta luulisi jo olevan aika omalle klubikeikalle.

De-Loused on helposti yksi 2000-luvun parhaita rocklevyjä. Frances the Mute oli pettymys, muutamia hyviä biisejä, mutta liian moni hyvänkuuloinen kappale sotkettiin turhilla suhinoilla ja muilla kikkailuilla. Seuraava levy oli taas vähän parempi paketti ja tuo uusin onkin aivan erinomainen.

Kannattaa myös tutustua Cedricin ja Omarin vanhaan bändiin At the Drive-In, jos ei ole jo ennestään tuttu. Vähemmän progea kuin Mars Volta, mutta ei silti mitään suoraa tai helppoa musiikkia. Relationship of Command on mielestäni ATDI:n paras levy, mutta This Station is Non-Operational kokoelma on erinomainen keino tutustua bändiin.

Omar on myös tehnyt jo tukun soolomateriaaliakin. Semmosta kokeellista ja paikoin hyvin hämärää kamaa, toisinaan taas ei olla kovinkaan kaukana Mars Voltasta.

Mars Volta:
De-Loused in the Comatorium - XXXXX
Frances the Mute - XXX
Amputechture - XXX½
The Bedlam in Goliath - XXXX½

At the Drive-In:
Acrobatic Tenement - XXX
In/Casino/Out - XXX½
Relationship of Command - XXXX

Noh, sinun avataristakin näkee jo, että olet homppeli.

KISSin keikalle tuli hankittua kenttälippu. Melko nopeasti tuntuivat liput menevän.. KISSin ohella kovassa kuuntelussa on viime aikoina ollut Sepultura, nimenomaan vanha tuotanto. Kaikki levyt Chaos A.D.:hen asti ovat helvetin kovia. Roots-levyllä on vielä pari ihan hyvää biisiä, mutta Sepulturan levyksi se oli melko huono ja siitä alkoikin Sepulturan alamäki. Max Cavalera lähti bändistä ja perusti Soulflyn, joka oikeastaan on tehnyt aika Roots-levyn tyylistä musiikkia. Itse kyllä pidän esimerkiksi Primitive-levystä, mutta ei tosin yllä vanhojen Sepultura-levyjen tasolle, ei lähellekään.

Nyt Max ja velipoika Igor (joka lähti Sepulturasta pari vuotta sitten) ovat perustaneet uuden bändin, The Cavalera Conspiracyn. Ensi kuussa olisi tulossa levy ja olen kyllä innoissani. Pari biisiä maistiaiseksi on tullut jo kuultua ja ai helvetti, kun kuulostaa hyvältä. Kuulostaa aivan Arise-meiningiltä (Arise on yksi Sepulturan parhaimmista levyistä).

Vielä on mainittava semmoinen bändi kuin Nailbomb. Nailbomb oli 90-luvulla vähän aikaan elänyt bändi, joka oli Max Cavaleran sivuprojekti. Industrial metal saattaa kuulostaa monen mielestä paskalta, mutta Nailbombin Point Blank-levy on helvetin kova. Vaikutteita on paljon hardcore punkista ja onhan Cavalera sanonut, että fanittaa suomalaista Terveet Kädet-bändiä.

Bad Brainsia popitettiin kahtena iltana (kaverin levyt) ja onhan tuo parasta punkkia mitä on ikinä nauhoitettu. Ja oikeastaan ainoaa, jota jaksaa kuunnella. Biisit ovat tiukkoja, nopeita ja yllättävän vaihtelevia. Välillä mukana on loistavan letkeitä reggae renkutuksia ja kuulema keikat ovat olleet aika hienoa katsottavaa kun mosh pititkin ovat biisien ajoiksi rauhoittuneet :lol:

Tutustukaa jumalauta ja vaikka en ole expertti niin uskon kyllä kaveria siinä, että tästä se HC lähti. Levystä en ole varma, saattoi olla Rock for light.

Hullun hyvää.

De-lousedin esikuuntelun jälkeen en muistanut muuta, kuin että kuulosti aivan pirun hyvältä. Nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen on auennut hienosti. Haluaisin kuunnella levyt järjestyksessä, minkä varmaan teen, vaikka Bedlamkin houkuttelee jo nyt... kiusaus saattaa voittaa.

Voihan siinä käydä niinkin, että tykästyn toiseen ja kolmanteen levyyn vielä enemmän kuin De-lousediin. Mutta pysyttelen vielä siinä, kunnes tuntuu sopivalta jatkaa eteenpäin.

Setä Reznor jatkaa yhä In Rainbowsin aloittamalla linjalla, näemmä.

Eilen yöllä siis Nine Inch Nails julkaisi uuden neliosaisen albumin Ghosts I-IV, joka koostuu, hieman Still-levyn tunnelmissa, instrumentaalikappaleista.

Ihan ilmaiseksi levyä ei kuitenkaan Sateenkaarien tapaan saa, ainoastaan levyn ensimmäiset 9 kappaletta. Koko levyn saa pelkkänä latauksena vitosella, cd-muodossa digipackinä kympillä. Sitten löytyy kaksi keräilijaversiota "truu-faneille", 75 dollarilla saa kirjaa, bluraytä ja hienoa koteloa. Kolmella hiton sadalla saa mukana vinyyliä, lisäkirjaa ja jotain artwörkkiä.

Streamina ehdin hetken kuunnella ja tykkäsin. Itseasiassa sen verran, että tuo 75 dollarin setti lähti tilaukseen. Jee.

Aika puskista pääsi Reznor tulemaan tämän kanssa.

Levyn sivut ollut koko päivän täysin juntturassa. Tuota ilmaista maistiaista kun on yrittänyt latailla niin ensin ei hyväksytty turvakoodia vaikka kuinka näpytteli koodin oikein. Kun tuo lähti toiminaan niin ei silti saanut linkkiä sähköpostiin ja vihdoin viimein kun sähköpostin sai tulemaan niin linkistä ei mitään saa ladattua. "Exceeded Download Limit"

Noh odotellaan jahka saavat lisää rautaa pyörittelemään järjestelmiään. Nuo streamina tulevat biisit kuulostaa oikein hyviltä. Tuo halvempi deluxe-versio olisi mietinnässä, mutta jos jenkeistä tulee niin tulliin napsahtaisi. Toukokuussa vasta pihalle niin on tässä aikaa pohtia.

Kiss myi toisenkin Helsingin keikan loppuun suht nopeasti 9 minuutissa :o , kun taas ensimmäinen meni jopa 6 minuutissa.

http://kissonline.com/index_newlayout.php (http://kissonline.com/index_newlayout.php)

Viime aikoina tullut kuunneltua ihan älyttömästi Violent Femmesin ekaa, bändin nimeä kantavaa levyä ja tokaa levyä, eli Hallowed Groundia. Kummaltakaan levyltä ei oikeastaan huonoja biisejä löydy ja sanoitukset ovat toimivia. Biisit on vaihtelevia ja melkeinpä parhaiten iskee Hallowed Groundin kristinuskosta ammentavat, ainakin täältä katsottuna humoristiset biisit. Jesus walking on the water!  :P

Hallowed Groundin kansitaide on myös mainitsemisen arvoinen:
(http://static.rateyourmusic.com/album_images/6173.jpg)

nyt soi vanessa mae - the violin player.

on se vaan loistava platta.
klassisia biisejä viululla soitettuna ja taustalle lisätty konebiitti.

jos en asuisi kerrostalossa niin nytkin voisi vääntää kunnolla nupit kaakkoon prkle.

Chris Walla - Field Manual

Death Cab for Cutien taustalaulaja-komppikitaristi-kosketinsoittaja-multi-instrumentalistin soololevy yllätti. Vaikka Rumba antoikin peräti neljä tähteä, en osannut odottaa että levy näin hyvä on. Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen levyä kuunnellessa on vanha dcfc-materiaali. Tämä tunne vahvistuu vielä loppua kohden, ja ei varmaan kauaksi mene veikkaus, että Walla vastasi alkuaikojen dcfc-soundista Benjamin Gibbardin ottaessa myöhemmin enemmän vastuuta sävellyspuolella. Vielä kun Wallan äänikin kuulostaa samankaltaiselta Gibbardin kanssa, illuusio dcfc:n "lost demo tapes"-levystä vahvistuu. Levyssä on kuitenkin jotain erilaista, jonka avulla se ponnistaa eroon dcfc-massasta. Suositellaan kovasti.

Volbeatin Rock The Rebel/Metal The Devil ollut kuuntelussa. Varsin hauska levy. Levyn nimen mukaan Volbeat on sekoitus rehellistä jenkkirokkia malliin Johnny Cash(jota tributoidaan selkeiden bluesahtavalla rallilla Sad Man's Tongue) sekä metallia. Tuplabasarit paukkuu, riffit ovat rapeita ja laulajalla on mehevän syvä ääni. Kaiken kaikkiaan erittäin omintakeinen soundi. Aluksi en ollut oikein varma, kaikki biisit kuulostivat tosi samanlaisilta, mutta nyt tämä alkaa maistua jo aika hyvin.

Velipoika kuvasi ennakkoon levyä sellaisena, jota kuunnellessa alkaa heti tekemään mieli kaljaa. :lol: Taidatkos sen paremmin sanoa. Suosittelen tutustumaan jo ihan kuriositeettina.

Öh. Ajattelin poiketa nyt teille tietämättömille ja kysynkin teiltä neuvoa - olisiko suositella jotain...

1. Joko Kitaron kaltaista, rauhallista elektronista musiikkia.
2. Tai sitten "ambientia" (siksikö sitä kutsuttiin?), musiikkia joka keskittyy enemmän tunnelman luomiseen. Rauhallista pitäisi olla, sellaista tekee juuri nyt mieli...

Odotan innolla neuvoja vaikken ole varma paljonko niitä saan - mutta kai täältä joku, joka pitää elektronisesta musiikista sentään löytyy?

Aphex Twiniltä löytyy kaksi ambient-levyä, Selected Ambient Works 85-92 ja Selected Ambient Works II, jotka kattavat aika hyvin ns. perus-ambientin, ihan rauhoittavasta hurinasta ihan biitin ja sellaisia sisältävään ambienttiin.

Boards of Canada on myös ihan näpsäkkä, varsinkin bändin Music Has the Right to Children-levy.

Eniten suosittelen kovasti ihan ensimmäistä, varsinaista ambient-levyä, Brian Enon Ambient 1: Music for Airports, joka on aivan täydellinen levy. Nimensä mukaan Eno suunnittelu levyä soitettavaksi lentokentillä auttaen poistamaan lentopelkoa ja stressiä ja sitä soitetaankin ainakin New Yorkin LaGuardia-lentokentällä. Jokainen levyn neljästä kappaleesta sisältää oman pienen melodiansa, jota soitetaan joko pianolla tai muokatuilla ihmisäänillä, jotka toistuvat hiljaa ja kiireettömästi. Vaikka melodia etenee kokoajan, tulee levyä kuunnellessa hyvin pysähtynyt olo, joka tuntuu mahtavan rauhalliselta.
Koko levyn pitäisi löytyä kuunneltavana ilmaiseksi deezer.comista.

Kiitos paljon.

Tuo Enon lentokenttämusiikki on tosiaan aika rentouttavaa ja paljolti sellaista mitä kaipasinkin. Kuuntelin vain 1/2:n tosin mutta tuskin ne nyt NIIN erilaisia on.

Aphex Twiniä en ole vielä kuunnellut, sitä ei tuolla Deezerissä ollut mutta jostain Youtubesta sitä varmaan bongailee.

Jatkankin tästä kuuntelemista, mutta muut - jos teillä on jotain artisteja lisää niin siitä vaan, postatkaa. : P

BTW, Deezerissä tuli tällainen vastaan: Kwoon - Eternal Jellyfish Ballet (jota erehdyin aluksi luulemaan Aphex Twiniksi kun se sitä alkoi soittamaan ollessani AT:n "sivulla") ja tämä säväytti rokkaavalla lopullaan ja mukavalla tunnelmallaan, hmm. Alku oli rauhallista ja lopunkin rokki oli ihan rauhallista mutta meininkiä oli, tiedä sitten miten se on selitettävissä.

Muttah, AT:tä voisi juu kuunnella vaikkapa huomenissa sitten.

Brian Enon ambienttiprojektit ovat juu kovia. Osasta vanhemmasta "analogisesta" matskusta on julkiastu remasteroituja versioita, mutta omasta mielestä tuommoinen soinnin sihinä ja kohina kuuluu näihin kappaleisiin joihin on jo tottunut.

Muita ehdottomasti ambientteja nimiä ovat mm.

Harold Budd
Steve Roach
Jonn Serrie
Biosphere
Vir Unis

ja muut kumppanit löytyvät vaivattomammin nettiradioista:

Cryosleep http://207.200.96.225:8022
Drone Zone http://scfire-nyk-aa02.stream.aol.com:80/stream/1032

Nettiradiosuosikkeja jo ties monettako vuotta. Hemmetin vaivatonta taustaääntä tekemiseen kuin tekemiseen.

Koska musiikista voidaan aina väitellä, en Aphexia lukisi itse oikeastaan ambientiksi. Se on ihan elektroa, mutta koska elektroakin on laidasta laitaan, niin kai miehen rauhallisempia juttuja on helpompi kuvailla ambientiksi. Puhdasverisessä ambientissa ei kuitenkaan ole biitin biittiä, vain eteerisen soljuvia äänivalleja. Aphex miekkosen, Richard mikäolikaan, tuotokset ovat pääasiassa aivan hirveätä kuunneltavaa omaan korvaan. Siellä täällä pari helmeä. Suurin meriitti omissa kirjoissa on Aphex Twin nimellä työstetty viimeisin levy Drukqs (tms), jolla oli pari aivan helvetin upeata pianopimputtelua josta toinen sai meikäläisen kyyneliin. Enpä muista että oliko jotain elämänvaikeilua olemuksessa jo alla, mutta pirulauta että nuo pianottelut olivat kauniita. Täytyisi melkeinpä tilata tuo levy, mutta pelkään ettei kappaleet olekaan niin hyviä kuin muistan.

Nyt on tullut kuunneltua Thrillerin remixit tarpeeksi monta kertaa läpi..

P.Y.T. ja Billie Jean ovat onnistuneet remixit ja Wannabe Starting Something, Beat it sekä The Girl Is Mine ovat pettymyksiä, vaikka ihan ok kaikki ovatkin.

Mistä kannattaisi aloittaa Faith no More levyjen hankinta? Pattonin projetkit nyt yleensäkin alkoivat Mr Bunglen kautta kiinnostamaan joten ehdottakaa kaikkea. Mieluummin vähän kokeilevampaa, mutta onhan sitä pari "hittilevyäkin" hyvä omistaa.

TV:n katselun loputtua olisi nyt arjessa rako fiilistellä enemmän musan tahtiin. Omistan säälittävän vähän levyjä  :(

Kannattaa ehdottomasti kokeilla Pattonin Peeping Tom (http://www.last.fm/music/Peeping+Tom/Peeping+Tom)-artistinimellä julkaisemaa levyä jolla vierailevat mm. Amon Tobin, Bebel Gilberto, Kid Koala, Norah Jones ja Massive Attack.

Faith No Morelta kannattaa poimia hittilevyistä ehdottomasti Angel Dust ja sitten vähemmän hittilevyistä King for a Day... Fool for a Lifetime. Se isoin hittilevy eli The Real Thing ei muhun kauheena iske, mutta kannattaa sekin tarkistaa jos kasarimeininki iskee. Viimeiseksi jäänyt Album of the Year on kans loistava.

Hitto kaikkihan ne hyviä on. Osta joku kokoelma. ;D

Peeping Tomin levy oli omaan korvaan aika väsynyt poppilevy lukuunottamatta sitä sinkkubiisiä.
Jos Bunglen teillä haluaa jatkaa voisin suositella toista Pattonin bändiä Fantômas. Homma on vedetty ehkä vielä hiukan astetta sekopäisemmäksi ja raskaammaksi, mutta erittäin kovaa mättöä silti. Bändin levy Director's Cut on aika kova paketti klassikkoleffojen teemamusien covereita ja tietysti muutkin kannattaa tarkistaa.

Patton on ollut mulle jonkin sortin idoli aina. Yksi niitä harvoja nykymuusikoita, jolle pystyy neron titteliä sovittelemaan.

Faith No Morelta voin oikeastaan suositella kaikkia neljää Pattonin aikaista levyä. Ensimmäinen The Real Thing on hyvä, muutamia aivan loistavia biisejä. Pattonin kädenjälki ei kuitenkaan vielä ehtinyt kuulua musiikissa lainkaan (musat oli valmiina kun Patton astui remmiin). Angel Dustilla Patton pääsi jo enemmän osaksi biisien tekoa ja se kuuluu = kokeilevampaa kuin edellinen. Mielestäni bändin paras levy ja mahtunee omaan alltime topteniin. Täydellinen. King for a Day... Fool for a Lifetime jakaakin sitten mielipiteitä todella rankasti. Osa pitää bändin parhaana ja osa silkkana roskana. Itse tykkään, ei häviä paljoa edelliselle. Suoraviivaisempi kuin Angel Dust, mutta monipuolisuutta silti löytyy. Viimeiseksi jäänyt Album of the Year ei nyt ole nimensä veroinen tapaus, mutta jälleen ihan kelvollinen kokonaisuus. Levyt järjestykseen: 1. Angel Dust, 2. King..., 3. The Real Thing ja 4. Album of the Year

Eihän FNM koskaan ollut mitään Mr. Bunglen tasoista häröilyä, muuten kuin hetkittäin livenä. Enemmän haasteita haluavan täytyy tutustua Fantômasiin. Löytyy erikoisempia versioita elokuvasävellyksistä (The Director's Cut), vain yhden 74 minuutin mittaisen biisin sisältävä teemalevy (Delìrium Còrdia) ja animaatioflippailua (Suspended Animation).

Tomahawk on myös ihan mielenkiintoista kuunneltavaa Pattonilta. Patton-mittarilla aika helppoa musaa. Bändin kaksi ensimmäistä levyä oli hyviä, mutta tuo uusin Anonymous ainakin minulle pettymys.

Pattonin kahdesta omalla nimellä tekemästä soololevystä kannattaa pysyä kaukana. Huutoa, häröilyä ja raakoja makarooneja.

Lisäksi on kourallinen erilaisia projekteja ja yhteistöitä, joita on hankala tässä yhteydessä ruveta suosittelemaan kun materiaalia on niin laidasta laitaan. Itse odotan tulevaa Mondo Cane nimistä levyä melkoisesti. 1950-60 luvun italialaista poppia + 60 hengen orkesteri + Patton = kiinnostaa!

haastavuusranking:
1. soolot
2. Fantômas
3. Mr. Bungle
4. Faith No More
5. Tomahawk

edit: niin ja suosittelen hankkimaan kaikki Faith No Moret ennemmin kuin yhtä kokoelmaa, varsinkin jos kiinnostaa muutkin kuin ns. hittibiisit. Jos kuitenkin päätyy kokoelmaan niin kannattaa odotella tovi, sillä kuun lopussa (vai oliko ensi kuussa?) tulee uusi kolmen levyn FNM kokoelma.

Joo vois tuon Angel Dustin lyödä tilaukseen ja tsekkailla Fantomasia jossain välissä. Kaveri aikoinaan tutustutti tuohon Bungleen kun se on semmoinen Zappa-friikki ja kuulema Bunglesta on helposti kuultavissa Zappa-vaikutteita vaikka millä mitalla. Allekirjoitan.

Aika jännää muuten kun eräät venäläis-syntyiset kaverini kutsuvat minua Fantomakseksi? Mitähän liene tarkoittaa (etunimestä se on alunperin väännetty)

Album of the Year, eli FNM:n viimeinen kiekko, on todella hyvä, ja mielestäni ehkä FNM:n paras. Ei kyllä todellakaan jää paljon huonommiksi Angel Dust ja King for a Day, mutta jotenkin tykkään vain siitä. King for a Day saa kylläkin minun ääneni ensimmäiseksi FNM-levyksi, koska Angel Dust voi kokeilullisuudellaan hieman pelottaa pois loistavan bändin luota.

No enpä tiedä kuulostaako Angel Dust kovin kokeelliselta jos suoraan Bunglen parista FNM:ään siirtyy. Angel Dust kuitenkin aika pop-painotteinen levy. Album of the Year oli omalla kohdalla eka FNM-levy ja kyllähän siltä muutama jumaltason mahtibiisi löytyy, mutta mielestäni eniten myös näitä huteja.

Kuuntelen muuten juuri nyt Fantômasin Suspended Animationia ja on kyllä aika huikeaa tavaraa.

Sydärien eilen julkaistu uusin lätty jatkaa alkuvuoden kovien levyjen linjaa. Tällä kertaa mukaan on lähdetty entistä rennommalla linjalla. Biisilistasta löytyy mm. Työtön paska ja Käykö täällä Visa Electron?- nimisiä kappaleita. Sanoitukset on välillä jo niin sekopäisiä että piti ihan äänen nauraa muutamat kerrat. Parasta nautittuna perseet olalla.

// Olin muuten yksi niistä onnekkaasta sadasta ennakkotilanneesta jotka sai numeroidun ja yksilöidyn t-paidan. Minun paitaa komeilee # 22.

Mitä helvettiä on tapahtunut? CoB ja In Flames tavoittelevat ilmeisesti vuoden paskimman albumin titteliä. Blooddrunk ja A Sense of Purpose, molemmat täyttä paskaa. Kaikki se mikä teki näistä yhtyeistä hyviä on haudattu jonnekkin Trip Hawkinsin anaalin tuolle puolelle.

Ei minusta CoB:in edellinenkään albumi mikään mestariteos ollut...

Angel Dustia olen nyt viikonlopun luukuttanut ja hyvää matskuahan se on. Purupintaa on AotY:a paljon enemmän ja soundit ovat terävämpiä. Pattonin äänikin pääsee joissain biiseissä väläyttelemään koko potentiaaliaan.

I'm easy like sunday morninghaah.... sopi suhteellisen hyvin kuvaan kun sunnuntaina istuin lonkero kädessä (long drink) sohvalla ja aamuauringon valo valaisi mikkihiiri-boxerini.

IF nyt on tehnyt melko huonoa musiikkia jo vuosikaudet ja CoB:in edellinen levy oli huono. Uusin kyllä sen voittaa, mutta levyä vaivaa harmaus ja hieman keskinkertainen biisimateriaali, mieleen jäävät kohdat ovat suht vähässä, mutta varsinaista paskuuttakaan ei IMO juuri löydy. Blooddrunk on kuunneltava levy ja ASOP taas aika mitäänsanomaton veto, ei kumminkaan täyttä paskaa sekään.

...tai sitten pojat vain ovat tehneet musiikkia, josta et satu pitämään. En minäkään koita väkisellä kuunnella bäkkäreitä, kun tietää kyllä mitä sieltä tarjotaan. Toiset tykkää, minä en.

In Flames on kuumaa kakkaa. Uutta en tosin ole vielä kuunnellut.

Vuoden levy on jo julkaistu.

Inflikted.

Eikäku Autechren Quaristice.



...

Stratovarius lopettaa. (http://www.timotolkki.com/Split.html)

Monesko kerta menossa?

Pitääkin vissii palauttaa Tolkki.

Paha sanoa, ainaskin toinen. Joku valaiskoon jos tietää paremmin. Turhaahan se on venyttää bändin kohtaloa jos on selvää, ettei poppoo tule toimeen keskenään.

Tolkki's People, Waldo's Peoplen jalanjäljissä.

Alkuvuoden levytapahtuma on pian käsillä! Portishead (http://www.myspace.com/portisheadalbum3) julkaisee odotetun jatkonsa itsenimetyn kakkoslevynsä perään, eikä aikaakaan ole kulunut kuin 11 vuotta! Yhtyeen myspace-sivuilla(linkki tekstissä aiemmin) on kuunneltavana Third-nimisen tulevan albumin singlelohkaisu Machine Gun. Onhan tästä aivan pakko pitää, maanisesti etenevä tausta ja Beth Gibbonsin hypnoottinen lauluääni koukuttavat biisin pariin kerta toisensa jälkeen.

Hieman pettäneen kakkosalbumi Portisheadin jälkeen Third voisi olla se legendaarisen Dummyn jatko, jota kaikki fanit ovat odottaneet.

Historian eka hyvä (ja samalla loistava) Beats and styles kappale: You got the light. Ihan tykkiä kamaa, en ymmärrä miten ne pysty tekee tällasen. Tosin en oo kyl paljoa niitten musaa kuullu eli en tiedä sitten löytyiskö sieltä lisääki, mutta kaikki mitä olen tähän asti kuullu, ei ole iskeny.

En ole tainnut puhua tässä ketjussa muusta kuin Trent Reznorista, mutta pakko on jatkaa, koska mies julkaisi tänään ihan uuden albumin. Vieläpä täysin ilmaiseksi.

The Slip nimellä kulkevan levyn saa ladattua tästä (http://theslip.nin.com/).

Taide on kovin tyylikästä ja musiikki on mukavan tanssittavaa, melkein. Tykkään kovasti, oikeastaan enemmän kuin With Teeth'stä tai Year Zerosta!

Pakko kyllä quotea, kun kävin hetken mielijohteesta kappaleen kuuntelemassa youtubessa. Aivan järkyttävää sontaa jälleen biittien ja tyylien pojilta. Juustoiset syntsat, tökkivät lyriikat sekä tylsät taustatkin olisi EHKÄ voinut antaa anteeksi ellei b&s:n pää"laulaja" olisi "laulanut" äänisyntetisaattorin kautta. Tai no, eihän niitä nyt olisi mitenkään voinut antaa anteeksi siltikään. Ainoastaan Elastisen osuus on jotenkuten kuunneltavaa, mutta ei se nyt paljon ole. Erikoispökäle lähtee vielä pojille super-tökeröistä viuluosista, jotka tulivat esiin biisin lopulla.

Portisheadin Third-albumi on tullut ulos ja ollut kuuntelussa. Levyhän on aivan mahtavaa tavaraa ja täysin ansainnut kaiken suitsutuksen. Kyllä tätä kannatti se 11 vuotta odottaa!

http://www.offspring.com/ (http://www.offspring.com/)

Offspringiltä ladattavissa uusi biisi ilmaiseksi.

En oikeen tiedä mitä tohon sanoa. Ihan hyvältä kuulostaa. Perus offspring biisi mielestäni.

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa yhden kappaleen Sydän, Sydäntä ja tykästyin heti. Kyseessä siis tämä kappale:

http://www.youtube.com/watch?v=d34m-Bb25pE

Onko kukaan muu kuullut kyseisestä päntistä? Onkos meno samanlaista Au albumin muissakin kipaleissa? Jos on niin tuon voisi käväistä ostamassa Levykauppa Äxästä joku päivä.

Joo olen kuunnellut ihan riittävästi, sanoisinko. :) Au on kyllä nyt jälkeenpäin ajateltuna se kovempi levy kuin pari kuukautta sitten julkaistu Usko itseesi. Jos ei ole oikeanlaista huumorintajua, niin ei tämä musiikki aukea sitten ollenkaan. Toki Sydärit on muutakin kuin Jope Ruonansuuta. Se poikamainen, vähän kiero huumori on vaan joka levyllä läsnä, siitä joko tykkää tai sitten ei. Mutta jos tuosta tykkäsit, niin uskon itseeni sen verran, että uskallan suositella Au-levyä ihan lämmöllä. Se uusin kannattaa hankkia vasta sen jälkeen. On Sydän, Sydän sen verran piristävä orkesteri suomalaisen musiikin puolelta, ettei sitä kannata missata.

Itsekkin latasin, ja toimivaa kamaahan tämä on. Parhaat palat ehkä 1,000,000, Discipline ja Demon seed. Olen aijemmin kuulut vain muutamia biisejä NIN:iltä, kuten Closer, The Hand That Feeds ja Piggy. Eli ensimmäinen levy minulle, pitääkin tutustua aijempaan tuotantoon.

Sigur Rósilta tuli tänään ilmoitus uuden levyn ilmestymisestä ensi kuussa sekä ensimmäinen kappale tuolta levyltä videon kera. Koska levyn kansi ja video eivät ole ihan työ-ystävällisiä, löytyvät ne sekä ihan ilmaiseksi ladattava kappale bändin sivuilta linkin takaa (http://www.sigur-ros.co.uk/).
Pikkuhiljaa Sigur Rós on mennyt aina vain luonnollisempaa soundia kohti ja nyt tällä Floodin tuottamalla levyllä ollaan jo kovin orgaanisissa ja folk-maisissa tunnelmissa: akustiset kitarat pärisevät, ihmishoilaukset ja hirmuisen iso rumpulauma tekevät hyvin yksinkertaisen ja siten älyttömän toimivan rytmin. Kovin tulee mieleen Animal Collective, joka ei ole ollenkaan huono asia.

Nyt harmittaa etten tajunnut edes yrittää saada lippuja tuonne Kulttuuritalon keikalle.


Downward Spiral ja With Teeth ovat varmaankin aika kivoja seuraavia levyjä tuon The Slipin jälkeen. Jos et siis tässä, öh, neljän viikon aikana ole vielä ehtinyt kuuntelemaan muita levyjä. . .

Soundinsa perusteella With Teeth voisi olla seuraava hankinta. Year Zerokin kuulostaa ihan kivalta. Katsoo nyt.

Siis Downward Spiralhan on NIN:in paras levy ja sitä pidetään klassikkona yleisesti. Se kyllä poikkeaa With Teethin jälkeisistä soundimaailmoiltaan aika radikaalisti. Angstimpaa, huumehuuruisempaa, ysärimpää ja raskaampaa industrialpörinää. Kuulostaa vähän tunkkaisemmalta kuin nuo uudet levyt, mutta tältä löytyvät ne klassikot tyyliin Hurt, Closer ja Reptile löytyvät. Yleissivistyksen(kin) takia kannattaa hankkia.

Että Lupe Fiascon uusin sinkku Paris, Tokyo on loistava:

http://uk.youtube.com/watch?v=-rkH-cK8yPA (http://uk.youtube.com/watch?v=-rkH-cK8yPA)

Onhan sitä Downwardiakin tultu kuunneltua, ja hyvää on. En vain haluaisi heti The Slip -höyryjen jälkeen vielä siirtyä siihen juuri tuon erillaisen soundin takia. Pikkuhiljaa mennään kuitenkin klassikoita päin.

Löytyykö Moonspellin Wolfheart/Irreligious -ajan faneja?

Uusi levy vaikuttaa äärettömän upealta, mutta onko se pitemmän päälle sitä? Ribeiro ei ole englantia opetellut koskaan lausumaan hyvin, mutta se kuuluu asiaan.

http://www.myspace.com/moonspell

Saakeli että kuulostaa hyvältä useamman pettymyslevyn jälkeen. Kertakaikkiaan.

Nyt on paljon uutta matskua kuuntelussa. Soilworkin uusin on pyörähtänyt muutaman kerran ympäri, enkä ole ihan vielä tarpeeksi vakuuttunut ostaakseni levyn. Juuri nyt fiilis on, että kiekolla on ikävän paljon sellaista sekavaa, latteaa matskua, ja riffistä toiseen pompitaan vähän epäloogisesti. Peräänkuulutetaan flow'ta ja Stabbing The Draman veroisia kertsejä. Pari selkeää hittiäkin kuitenkin löytyy, joten perehdytään vielä.

Fair To Midland sen sijaan vakuutti jo parilla kuuntelukerralla. Mukavan letkeää ja omaleimaista settiä. Samaten 45 Degree Woman, jota sain viimein syvällisempään kuunteluun todettuani poppoon viime kesänä Tuskassa lupaavaksi, miellyttää. Molemmat lähtevät ostoon.

Hupaisana uutena tuttavuutena mainittakoon Diablo Swing Orchestra. Pitää vielä kuunnella lisää, mutta kuten nimestäkin voi päätellä, tarjolla on melko moninaista, erikoista ja melkeinpä härskiä metallia. Jos kävelee jossain vastaan, suosittelen tutustumaan.


Seuraavaksi pitäisi sitten perehtyä tarkemmin Hauntediin, Danko Jonesiin, myGrainiin, In Flamesin tuoreeseen, Green Carnationiin, Kilven uuteen, vanhempaan Volbeatiin, Monsterizeriin ja moneen moneen muuhun(kävin isoveljen luona hamsterireissulla). Osaa on jo hieman fiilistelty, osaa ei. Mutta melkein toivoisin etten tykästy ihan kaikkeen, lompakko kun itkee verta jo nykyisen ostoslistan nähdessään.

Coldplayn toiseksi paras albumi A Rush Of Blood To The Headin jälkeen. Chris Martin on löytänyt äänialastaan muutakin kuin falsettia ja piano ei hallitse enää joka kappaletta, tilalla bändin seikkailua erilaisiin suuntiin, selkeät areena-anthemit puuttuvat (kyllä usean kappaleen mukana voi silti laulaa) eikä biiseissä ole sitä yhtä "koukkua" mihin voi tarttua mukaan, mutta musiikki on silti selkeästi Coldplaytä. Meininki on iloisempaa, eheämpää ja reilusti tuoreempaa. Two thumbs up.

Ja jatkaa vakuuttamistaan edelleen. En ole pariin viikkoon malttanut kuunnella melkein mitään muuta, sen verran tämä on imaissut mukaansa. Monipuolisia vokaaliosuuksia, muutenkin omintakeinen, monista genreistä ammentava saundi, vahvoja melodioita, ja kaiken päälle levyn upeista biiseistä muodostuu vieläpä varsin eheä kokonaisuus.

Niin, ja kuuntelussahan on siis ollut bändin uusin platta, viime vuoden puolella julkaistu Fables From a Mayfly: What I Tell You Three Times is True. Musiikkia pojat ovat vissiin työstäneet jo monta vuotta, lähinnä omakustanne-tuotoksin. Vanhempaa matskua olisi kyllä ilo tämän jälkeen löytää jostain.

Vähän myöhässä tämä, mutta onhan tuo Night Eternal parhautta. Kuulostaa nimenomaan Wolfheartilta (vähemmän folkahtava tämä uusin tosin), Irreligiousilta ja Memorialilta. Jos Night Eternal uppoaa, niin myös em. Memorial uponnee sillä siinä Moonspell palasi raskaamman ilmaisun pariin, jota tämä uusin sitten jatkaa. NE:llä tosin on parempia biisejä, mutta Memorial on kelpo levy sekin. Julkaisivat  muuten viime syksynä Under Satanae nimisen levyn joka sisältää demoaikojen Moonspelliä uudelleen äänitettynä. Se kannattaa myös katsastaa.

Uusien pändien löytäminen on aina yhtä mukavaa. Tällä kertaa sattui eteen Norjalainen kokoonpano Winds. Ajauduin poppoon MySpace -sivustolle (http://www.myspace.com/windsrocks) alunperin kun halusin tutustua Before The Dawnin basisti/laulusolisti Lars Eikindin tuotantoon, jonka ääntä pidän erinomaisena. Joka on muuten sekin ihan pätevä kotimainen metallibändi.

Winds on musiikkityyliltään kuitenkin enemmän makuuni. Rauhallisia melodioita, mutta raskaita kitaroita, sekä yllättäviä käänteitä. Larsin äänessä on paikoin hieman Serj Tankiania, mutta se ei välttämättä ole huono asia.

Voisi jossain vaiheessa pistää koko tuotannon tilaukseen Äxästä.

http://www.hidriaspacefolk.st/index.php (http://www.hidriaspacefolk.st/index.php) .... Hidria Spacefolk, suomalainen "Astrobeat"-yhtye. Biisejä olen sivuilta kuunnellut jo vähäisen akaa, ja kohta voisi panna tilaukseen tuo Symetria-levy. Iskee kuin tonni vasaroita kirkkaalta taivaalta, helvetin taidokasta soittoa.  8)

Rage Against The Machine on tullut takaisin eikä täällä ole kerrottu mitään.  :???: Ovat jo muutamilla festareilla kierrelleet ja mitä youtubesta katsastin, niin ihan mahtavalta näyttää. Uusi levy yhdeksän vuoden tauon jälkeen olis ihan jees.

Olis ja keikka Suomeenkin olisi kiva.

RATM:sta tulikin mieleen, että olen pohtinut väitettä, että "90-luvulla tehtiin paskaa musaa, kasari rox!" ja tullut siihen tulokseen, että se on täyttä paskaa. 90-luvun alku on musiikin kulta-aikaa minun mielestäni. Grungebändit kuten Pearl Jam, Alice In Chains, Soundgarden ja Nirvana tekivät kaikki mahtavaa musiikkia. Vaikka Nirvana onkin näistä tunnetuin, muitakaan ei saa väheksyä. Pearl Jamin Ten on ehkä paras albumi mielestäni. AIC:n koko tuotanto on kovaa ja Dirt-levy nouseekin minun listoilla hyvin korkealle.

Sitten tulee mieleen nimi Mike Patton. Faith No More teki 90-luvun alussa loistavan Angel Dust-lätyn ja Mr. Bunglen varsinainen esikoisalbumi on ihan hiton kova. Sepulturakin oli vielä voimissaan 90-luvun alkupuolella. Arise (1991) oli oikeastaan yhtä hyvä levy kuin edellinen. Chaos A.D.:kin on vielä hyvä levy, vaikka onkin kovin erilainen levy. Roots-levy nyt ei enää hyvä ollutkaan, enkä sen jälkeistä Sepulturaa enää edes noteeraa. Sepulturan perustajan Max Cavaleran sivuprojekti Nailbombkin teki yllättävän hyvät studio- ja livealbumit.

Metallican Black Album oli viimeinen ihan hyvä 'tallica-levy. Megadeth teki (ja tekee yhä) loistavaa musiikkia. Rust in Peacesta löytyy paljon hyviä biisejä, Countdown to Extinction oli myös ihan hyvä albumi ja se oli vähän rauhallisempi. Youthanasialta löytyy ehkä suosikkikappaleeni Megadethin osalta, A Tout Le Monde.

80-luvun lopun ja 90-luvun alun räpistäkin pidän tosi paljon. Mainitaan nyt vaikka Cypress Hill.

Suomalaisista bändeistä tulee mieleen Kingston Wall, johon pitäisi paremmin tutustua. Ulkomaalaisista bändeistä jos jokin vielä pitäisi mainita, niin Pantera! CFH ja Vulgar Display of Power.. Ehkä albumit joista löytyy eniten asennetta.

Tässä kuuntelen pitkästä aikaa Pink Floydin Pulsea. Ihan mieletöntä katsottavaa ja kuunteltavaa. Varsinkin Comfortably Numb oli pitkine kitarasooloineen yhtä kylmien väreiden sarjaa.

Unohda Kingston Wall, narkkipaskaa. Kannattaa suosiolla keskittyä ainoaan oikeaan todelliseen suomalaiseen huippubändiin (http://www.youtube.com/watch?v=l9nJq4fi5f8).

Itse olen kuunnellut viime aikoina eniten Morrisseyta. Tyyppi on ylimielisempi kuin kaikki Pelaajalautalaiset yhteensä. Täydellistä.

just nyt radio rockilla metallican uudelta platalta the day that never comes biisi.
kuulostaa aika hjuvalta.

Kuulostaa aikas helvetin hyvältä.

Edit: Jahas, uudestaan perään, kelpaa.

Kuulee myös täältä (http://www.metallica.com/index.asp?item=601119). Ihan jees. Parasta Metallicaa pitkiin aikohin, vaan eipä tuohon paljoa vaadita.:rollaus:

no omasta mielestä st.anger plattakin oli kova, juuri nytkin soimassa.
en tajua miksi kaikki haukkuu sitä, sehän on juuri sitä juurille palaamista ja rehellistä mättöä mitä sen pitikin olla.
omasta mielestä metallicalla ei ole yhtään huonoa albumia.
joskus teininä load tuntui paskalta kun oli tottunut kunnon mättö metallicaa kuuntelemaan mutta kyllä sekin levy alkoi tuntua helvetin hyvältä kun ikää tuli yli 20.
olen siis kuunnellut metallicaa ylä-aste ajoista lähtien eli aloittanut kuuntelemaan joskus about 15 vuotta sitten.

edit: vittu että tuli taas vanha olo ;D

Frän tik tik tik tok vaan teillekin, ei hyvänen aika mitä paskaa tuo Frantic oli. Sen perusteella en kyllä ole St. Angeria kuuntelemessa.

The Day that Never Comesin perusteella olen todellakin kuuntelemessa Death Magneticin - pidin, paljon. Loistava.

Metallica oli muinoin helvetin tärkeä Maidenin ja kumppaneitten kanssa sitä ajatellen että innostuin musiikkia enempi kuulemaan. Punanen paska muoviratio rämisi ja bootleggien lukumäärällä mitattiin seudun kovin fani.

Tykkäsin St. Angerista sen takia kun se ei ollut Loadin tai Reloadin kaltainen, eikä tää uusikaan yhtään hassumpaa ole. Siitä asiasta ei vaan päästä mihinkään, että jos on vähänkin musiikillista taipumista saatika tajua, niin tuo Larssin soitto on ihan hirveätä kuunneltavaa. Se väsyttää kuuntelijan. Se pykii ja rimpuilee pysyäkseen mukana. Se on sielutonta.

Harmi ettei miestä voi oikein mettäänkään jättää kun se on ollut aina 100% Metallican PR-koneisto.

Ja ehkä tärkein henkilö Metallican musiikillisten suuntausten ja luovuuden kannalta. Lisäksi bändin tyypeillä on lähes 30 vuotta yhteistä historiaa takana. Tuskin ne sitä pelkän PRn takia mukana raahaa.

Itse pidin tosta uudesta biisistä aika perkeleesti. Paranee joka kuuntelukerralla. Pidin kyllä kolmesta edellisestä albumistakin mutta silti vielä parempaan suuntaan mennään taas.

Niinhän se on. Kun on yhdessä puoli elämää niin vitunko paljoa joittekin toisten mielipiteet mihinkään vaikuttaa, ja niinhän se pitää ollakkin. Ei Metallicassa sinänsä ole yhtäkään ylipätevää jamppaa, enkä tiedä miten Trujillo pappojen sekaan sopii. Ehkä mies inspiroi, ehkä ei, mutta jos Lars on rumpalina kangistunt, ei James ole koskaan osannut laulaa eikä Hammetti nykyään oikein tunnu osaavan kepittää mitenkään erikoisella tavalla.

Metallica on kuitenkin kulkenut mukana niin kauan, että vitunko väliä millään.

Niin hyvässä kuin pahassa.

Helvetin kova toi uusi Metallican kipale. Muutamia kertoja tuli kuunneltua tossa eilen illalla.

Nyt on tullu kuunneltua ihan pikasesti Slipknotin uutta matskua, jota löytyy youtubesta ja mahtava levy taas tulossa. Erityisesti Sulfur ja Vendetta nimiset kipaleet kolahti jo pikakuuntelulla todella kovaa.

?

Ai ei vai... (http://www.youtube.com/watch?v=w04QtaBoJMs)

Kyllä Dave Mustainen suloinen lauluääni on mielestäni parempi..

Slippiknottin pojilla tulee uus levy ensi keskiviikkona, itselle tämä on iso juttu koska tullut kuunneltua Slipknottia vuosia.
Tietenkin sitä tuli jo ladattua toi levy ja tullut kuunneltua se nyt about 10 kertaa. Ihan jees kamaa mutta levy kyllä pienoinen pettymys vitun kovan Vol.3n jälkeen.

Erona on myös se, että Mustaine osaa oikeasti laulaa. Hetfielddihän ei ole laulaja ja pisti kampoihin tälle aika kovasti muinoin, mutta tällä oli pojista vähiten paskin ääni - vaikka ekoja keikkoja tulikin laulettua selkä yleisöön päin :)

Jos nyt ruetaan vääntämään nippelitietoa niin hetukkahan mursi äänensä Black Albumia nauhoitellessa, ja joutui ottamaan laulutunteja. Kyllä sen jo viimeistään Loadilla ja Reloadilla huomaa että äijä osaa laulaa. Ilmeisesti jätit myös linkittämäni videon huomiotta.

Mustainen teknisestä puolesta en kyllä tiedä kuinka hyvä laulaja on. Omituinen ääni. En pidä mutten dispidäkkään.

Jos tosta Morrysta oikein kunnolla dikkailit niin tutustuppa miehen edesmenneeseen bändiin The Smiths. Perfection.

Ei yksi onnistunut kamomillajumalat lahjomalla saatu suoritus kuule riitä mihkään. Laulajan on laulettava vaikka ois henki pois. Ei tuo Hetfield niin kamalan paska levyillä ole kun valitaan niistä miljoonista otoista juuri se paras - kuten tekevät tasan kaikki muutkin bändit. Bläkillä on kovaa matskua, mutta opit unohdettiin ja ruvettiin punaniskahuutelointiin tyyliin YESSAH! ALRIGHTTAH! On niitä paskempiakin huutajia maailma täys, että eipä sillä. Hetfieldin kyvyttömyys on kuitenkin ihan yleisesti tiedostettu asia. Samoin kuin Larssin touhut. Jotkut puhuvat varmasti sen takia että muutkin, mutta ei savua ilman tulta jne.

Ei Mustaine tosiaan mikään maailman paras ole, mutta miehellä on pirun tunnistettava ja persoonallinen ääni. Enemmän kuin Jamessilla. Metallican Blackin tavoin yhtye oli hienoimmillaan Youthanasian aikaan ja levyltä löytyy nimenomaan Blackin tapaan laulettuja lauluja tyyliin tämmöinen (http://www.youtube.com/watch?v=65JpQRUf8XE). Nykyään mies on mennyt hieman raisumpaan ja elehtivämpään suuhtaan tyyliin tämä (http://www.youtube.com/watch?v=U44XJeqHpAM).

Aika paskoja laulajia hevimiehet pääasiassa kuitenkin ovat ja jos oikeasti jotain teknistä laulantaa haluaa, niin kai se on jotain oopperoita tai 600 kiloisia mustia miehiä Mississippin takaa kuunneltava.

kova plattahan tämä on.
täytyy varmaan kuunnella se vol.3 jossain välissä kun ei enää kunnolla muista millainen se oli.
itsekkin olen knottia kuunnellut jo 9 vuotta eli siitä "viivakoodi" levystä lähtien.

Vol 3 opetti minut pitämään kahdesta aiemmasta levystä. Sitä ennen vain pari sinkkua oli kolahtanut niiltä ja muuten en ymmärtäny miten Slipknotin musiikista voi pitää. On Vol 3 siltikin paras näistä kolmesta suuremmasta julkasusta, mutta Iowa ja Slipknot ovat myös loistavia. Vol 3 > Slipknot  > Iowa. Vol 3:n ainoa heikompi esitys on Virus of Life, joka on oikeastaan aika koominenkin kappale.

Tämä uusin vaikuttaa muutaman kuuntelun jälkeen siltä, että potentiaalia on mennä jopa Vol 3:n ohi. Vol 3 kuulosti aluksi aivan paskalta sinkkua lukuun ottamatta ja veikkaan, että tämäkin vain paranee, mitä enemmän kuuntelee.

kyllä se paranee.
nyt kolmas kerta menossa putkeen.

Yleisesti tiedostettu asia? Jossain sun bändipiireissäs?

Jos kuuntelet Mitä vaan Black Albumin edellistä albumia ja vertaat jälkeiseen niin kyllä se ero on hieman muutakin kun "YESSAH! ALRIGHTTAH!" -huudahduksia.

.

Niin no, mitäpä tähän enää voi sanoa. Jos mies väittää olevansa fani ja ilmentää omien piiriensä olevan ekstensiiviset, ja silti kuulee ensimmäistä kertaa arvostelua Hetfieldin laulusta, niin ei hyvää päivää.

Ja näinhän se on että kun mennään 20 vuotta ajassa eteenpäin ja otetaan niitä laulutunteja, niin oletettavasti äänessä on eroa kun vertaillaan levyjä. Ei sitä tarvitse alleviivata kun se on itsestäänselvyys. Itsestäänselvyys. Nuo asiat ei kuitenkaan tee Jamesista hyvää laulajaa, vai onko tässä nyt jotain säälipisteitä tarkoitus hakea? Heitetäänkö tähän nyt se fanien perinteinen "tee ite parempaa", jonka pitäisi muuttaa sitä tosiasiaa että Metallican jätkät ei vaan enää osaa puoliksikaan niin hyvin kuin ennen. Eikö tätä asiaa saa vanhat fanitkaan ääneen sanoa? Hear no evil.

Kuten jo pariin kertaan totesin ettei murkkuja mene housuun, niin ei James ole paskin laulaja universumissa, saatika paskinta Metallicassa tällä hetkellä. Paskin aika, eli se rekkahevin Load & Reload periodi on takanapäin ja odottelen uutta levyä positiivisissa merkeissä.

kuuluuks se ylimääränen piste tähän perään vielä?

.

Metallica meni ja julkaisu tänään toisen uuden biisin nimeltänsä My Apocalypse ja melko lailla rässimpi veto kuin mikään Tallican tuotos sitten And Justicen. Laatu ei nyt ole ihan yhtä korkea, mutta kokonaisuutena kumminkin melko hyvä biisi. Alku on osin vähän tönkkö, mutta loppu on jo sitten oikeen hyvää menoa ja koska biisi on "vain" 5 minuuttia pitkä niin se pysyy kasassa The Day That Never Comesia ja Cyanidea paremmin.

Larsin rumpalointi on suht simppeliä eikä ajoitustakaan voi suuremmin kehua, mutta ainakaan se ei kuulosta rumpukoneelta. Monipuolisuutta siihen kyllä toivoisi lisää, mutta ei taida Lars taipua moiseen. Toisaalta eihän MoP:kaan ole nykyisessä asemassaan rummutuksen takia vaan paljon enemmän muista syistä johtuen. Hetfield kuulostaa ihan OK:lta, hieman nuo nopeammat kohdat saa miekkosen kuulostamaan laiskalta, mutta ihan asiallisesti tuo biisin kumminkin laulaa kun otetaan huomioon, että ääni ei ole enää siinä kunnossa missä se oli takavuosina. Joka tapauksessa positiivista kuulla Metallicalta näin menevä biisi rokkailujen ja St. Angerin chugga chugga junttailujen jälkeen.

Rikotaan Metallica-keskustelua hieman toisen artistin puffaamisella.


Santogold on kohtalaisen uusi artisti, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Äärimmäisen ruman kansitaiteen lisäksi omanimetty debyyttilevy sisältää mahtavia, genrejen laidasta laitaan kimpoilevia biisejä, joille yhteistä on tarttuvuus ja korkeatasoinen tuotanto. EA:n NHL 08-pelin omistaville Santogoldin ensisingle L.E.S. Artistes on miltei pakostakin tuttu, koska kyseinen raita löytyy pelin soundtrackilta. Santogoldin MySpace-sivuilta (http://www.myspace.com/santogold) onnistuu ainakin edellä mainitun biisin kuuntelu, joten ripi rapi!

Jeap kyl tää on melko vitun kova plätty mutta imo huonoin knotin ja se ei todellakaan meinaa huonoa koska antaisin aijemmille helpostikkin sen 9-10 arvosanan. Tää on tämmönen -9 levy. Pitää kyl  kattoa että mitä kriitikot pitävät tästä.

En kuullut ensimmäistä kertaa arvostelua Hetfieldin laulusta mutta se että hetfieldin paska laulutaito on "yleisesti tunnettu fakta" oli mulle ihan uutta. Jos moni ihminen ei pidä siitä ei siitä kuitenkaan tule mitään vitun absoluuttista totuutta. Koska helvetin moni ihminen kuitenkin myös pitää siitä.

Load/Reload ajan "rekkahevi" meiningeissähän hetfield laulaa teknisesti parhaiten ikinä. Ja on yksi niistä asioista joka tekee ne albumit edes kuunneltaviksi. En tiedä mihin oikeen perustat omat kriteerisi.

. tarkotti että en jaksa enempää jauhaa tätä samaa paskaa joka on kaikilla musiikkifoorumeilla käyty läpi miljoona kertaa. "Metallica on paskaa"->"Eikä ole"->"No ne on niin vanhojakin jo"->"Eikä ole". Joopajoo.

Mä tuun kans aina surulliseksi kun ihmiset disauttaa tunteetta Loadia. Joo, eihän se ollutkaan ihan sitä samaa Metallicaa, mutta missä universumissa tämä sitten on huono asia? Biiseissä on monipuolisuutta, makeita soundeja, rapeita riffejä ja kuitenkin pohjalla se tuttu ja turvallinen rehellisen tekemisen meininki. Jo pelkästään Until It Sleeps on yksi Iso-M:n upeimpia julkaisuja ikinä(velipoika sanookin aina, että harmi miten näin hyvä biisi on näin huonolla levyllä; tietty hän on jälkimmäisestä täysin väärässä). Matkan varrella on kuitenkin monta muutakin perkeleen hienoa biisiä, kuten King Nothing ja starttiraita Ain't My Bitch(hell yes). Levyn alkupuolisko voi ehkä olla hieman kovempi kuin loppuosa, ja ei, eihän tällä pelkkiä superhittejä ole. Load on silti ehdottomasti hyvä levy, ja vielä kun The Outlaw Torn paketoi kokemuksen upeasti, niin ei todellakaan ole tarvista itkeä lauantaina.

Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että Load oli suunnilleen ensimmäinen levy, mitä koskaan olen kuunnellut. Ja Reloadille ei silti heru sympatiaa edes minulta. ;)


EDIT. Niin, ja Larsin meikit bookletissa: total radness. :lol:

tuli taas pari kertaa fiilisteltya my apocalypsea ja the day that never comesia.

kolme sanaa uudesta albumista: day one baby!

ja jos guitar hero 4:n setin hinnaksi tulee alle 250e (syytä olisi tulla perkele) niin se menee ostoon ja koko death magnetic platta myös sille niin pääsee itsekkin mättämään.

nyt soi metallican kill em all.
pakko kuunnella kaikki läpi ennen kuin ostaa tuon uusimman. S&M tietenkin dvd versiona.

Uus metallica; hajutonta ja mautonta.



Venetian Snaresia on tässä tullut popitettua ja jotain kaverien levyjä tyyliin Daft Punk (aika paschaa), Dj Shadow ja Marleyn Bob. Snares on jännää breakcorea ja klassista on myös mukana samplejen muodossa. Toimii aika hyvin ja välillä ollaan aika transsissa kun meno käy kovaksi.

Vois ostella.

tuli äsken huomattua että metallican uus platta play.com:ssa vaivaiset 12.49e.
tolla hinnalla ostaa kyllä silmää räpäyttämättä vaikka ei julkkariksi saakkaan.
on se 5e säästö jo ainakin minulle paljon.

Itseltäni Rossz Czillagmikälie löytyykin, ja ohan se ihan klassikko. Moni breakcore-artisti tuntuu vain toistensa kopioilta, mutta Snares on aika poikkeuksellinen kaveri. Hänen tuotannostaan löytyy enemmän vaihtelua, kuin koko genrestä yhteesä - My Downfallin ja Rossz Csillagin ollessa todellisia huipentumia (nämä kaksi pohjaavat klassiseen). Kannattaa niitä muitakin Snaresin levyjä ehdottomasti kokeilla, ja niitähän muuten on paljon.. Uusin, Detrimentalist, tuntuisi minusta aika hyvältä johdatukselta miehen perusmeininkiin, jos nyt jotain voin suositella. Paluu juurille, vaikka en panisi pahakseni jos Aaron vielä yhden klassisen levyn tekisi. Tai vaikka humpan.

Onko siinä levyllä useammassakin biisissä sitä klassista? Tuossa joku vuosi sitten löysin Hajnal ja Szamár Madár nimiset kappaleet, joissa oli klassista. Niistä innostuneena tutkin sitten Venetian Snaresin tuotantoa lisää, mutta haaviin ei tarttunut tämän jälkeen kuin peruspörinää.

Brittien parin vuoden takainen indie-ihme Bloc Party on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa uuden levynsä kotisivuillaan, ja ostoonhan se meni heti. Tällä hetkellä kaiuttimista pauhaa levyn 320kbs-mp3-versio, ja 12€:lla sain myös lokakuun lopulla ilmestyvän fyysisen levyn tulemaan kotiovelleni. Muutaman biisin olen ehtinyt kuunnella, ja ensitunnelmat ovat hieman sekaiset. Toisaalta haikailen ensimmäisen levyn rauhallisen tunnelman perään, mutta toisaalta tämä jo toisen levyn ensi-singlen The Prayerin aloittama särörock-electro-yhdistelmä potkii hienosti. Katsellaan uudestaan kun levyn on ehtinyt kuunnela pari kertaa läpi. Vaarallisen keskinkertaista arvosanaa olisin tällä hetkellä antamassa.

Tänään hakemaan postista Crystal Castlesin debyytti.



Videopeli -samplejen pimputtelua ja varmaan omaperäisimmät vokaaliosuudet mies muistiin.

Eti tää levy käsiisi. Kaikki biisit sisältävät klassista.

No damn! Youtubesta pari biisiä koekuuntelin ja pitää varmaan itsekin lyödä levy tilaukseen...

Ja tää.



Zoukan mainitsemalla levyllä ei-breakcore-biisejä taisi olla kaksi kappaletta, tällä pelkkää klassista on vielä enemmän. Tsögen mainitsema toki ensin hankintaan. Jännästi kyllä Snaresin kautta itse innostuin klassisesta. Tällä hetkellä - jos rankkamaan rydytään - se on genrena ihan top 3:ssa.

^Oon harjotellu crip walkia jo jonkun aikaa, sitten voidaan ruveta bängäilemään yhdessä WESSIDE TIL WE DIE!

Itse olen kunnellut viimeaikoina cdonista tilaamiani levyjä;
R.E.M. - In time: the best of R.E.M.
Lupe Fiasco - Food & Liquor

Erityisesti toi Lupen vanhempi levy on t-o-d-e-l-l-a hot!

Itse pidän enemmän Lupen toisesta albumista The Cool, joka iskee paremmin kuin Food & Liquor.

E: Hip-Hop linjalla jatketaan, eli olen tässä nyt parin kuukauden ajan kuunnellut kotimaisen DJ Anonymousin yli 12 vuotta sitten kokoamaa mixtapea Hip Hop is Living, jonka voi ladata tästä ilmaiseksi(ja laillisesti):

http://www.djanonymous.fi/2007/06/hip-hop-is-living-1996.html (http://www.djanonymous.fi/2007/06/hip-hop-is-living-1996.html)

Ja sitten bongasin uudestaan pitkästä aikaa zoukan mainitseman DJ Shadown, jonka ensimmäinen levy on puhdasta kultaa. Kaksi kyseisen äijän parasta biisiä IMO:

http://uk.youtube.com/watch?v=aiO7DlDQb8o (http://uk.youtube.com/watch?v=aiO7DlDQb8o)
http://uk.youtube.com/watch?v=32X-ieCav-M (http://uk.youtube.com/watch?v=32X-ieCav-M)

DJ Shadow väsää kyllä diippejä biittejä ja makeita sampleja. Itsekin olen tuota ensimmäistä levyä kuunnellut ja etenkin reissussa musa pääsee hienosti oikeuksiinsa, se vain jotenki rentouttaa. Parhaita biisejä levyltä on mielestäni Organ Donor ja Chanelling transmission 1.

Metallican uus lätty kuuntelussa. Eka biisi on ainakin helvetin hyvä.

Ja kyllä, ostan myös levyn joten en pode pahaa omatuntoa kun menin warettamaan.

http://www.myspace.com/zimmershole

Zimmers Hole on huumorimetallia joka onnistuu kuulostamaan paremmalta kuin valtaosa tosimielisistä genren edustajista. Hemmetin hyvä vokalisti ja uusinta When you were shouting at the devil... we were in league with satan levyä voi suositella ripeämmän powermetallin ystäville. Itse en oikein enää moista jaksa mutta vokalisti on tosiaan hyvä ja touhussa on pilkettä silmäkulmassa oikealla tavalla.

on tuo platta kyllä perkeleen kova.
meinasin jo eilen tilata kunnes tuli mieleen että vitut ostan.
ostan kuitenkin koko levyn pelattavaksi guitar heroon enkä todellakaan osta koko levyä kahteen kertaan.

eri juttu jos vaikka ennakko tilaamalla levyn saisi nuo dlc biisit ilmaiseksi tai edes puoleen hintaan.

Olisvat karsineet U3 ja Cyaniden esimerkiksi pois niin lätty olis ollu timangia. Aivan järkyttävän kova parannus St.Angerista.

Slipknotin All Hope Is Gone tuli ostaa päräytettyä. Ensimmäinen oma Slipknotin levy. Tämä oli pakko hankkia radiosta kuulemani Psychosocial kappaleen takia, joka iski minuun kovasti. Olen kyllä ennekin jollain tasolla bändistä pitänyt, mutta tämä levy on jo suorastaan loistava. Positiivinen yllätys oli levyn tasapainoisuus. Tuttujen rumpu ja kitara -myrskyjen väliin on mahdutettu hieman rauhallisempia kappaleita, ihan hempeilyyn asti.

Tämän ja Disturbedin avulla jaksan odottaa uutta Metallicaa.

Synttärilahjaksi velipoika ostaa paukautti Volbeatin livedevun. Helvetin munakas bändi, saas nähdä miten pojilta keikkaruljanssit onnistuu. Uuteen levyyn en ole vielä tutustunut, pitänee koittaa jonain näistä kuukausista keretä.

Heh, itse tilasin juuri toissapäivänä kyseisen poppoon kaksi ensimmäistä levyä, kun niin halvalla cdonista sai. Bändin musiikkia kuulin ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten. Imperiumin messulautaa, kun tulee suht aktiivisesti luettua, niin siellä olleen ketjun innoittama suunnistin kuuntelemaan myspacen valikoiman (jonka olen kuunnellut muutamaan otteeseen uudelleenkin). Suurella innolla odotan levyjä.

Aika rajusti on muuten Volbeatin osakkeet nousseet Suomessa viimeisen puolen vuoden aikana. Uusin levykin pomppasi juuri levylistan ykköseksi. Näin korkeallahan se ei tule enää toista viikkoa jatkamaan, jostain kumman syystä.;)

Volbeathan on tulossa taas viiden keikan pituiselle klubikiertueelle heti vuoden alusta tammikuussa. Näistä parilla on lämppärinä vielä Brother Firetribe. Valitettavasti Jyväskylä (tai Oulukaan sen puolen) ei ainakaan toistaiseksi kuulu näihin, joten toivottavasti tilanteeseen tulee muutos. Jo viimevuotinen keikka Tuskassa oli hyvä ja mukaansatempaava, vaikkei kappaleita tuntenutkaan, joten kiinnostaisi tietää miten nyt uppoaisi, kun bändin musiikkia on tullut jo vähän kuunnteltuakin. Uutinen kiertueesta täällä (http://www.kingfooentertainment.fi/index.php?page=news&lang=fin&id=121).

Mä oon Volbeatilta soittanut eniten bändin toista levyä, ja se on kyllä törkeän hyvä. Vaati aikanaan vähän kuuntelua, kun aluksi tuntui että jokainen biisi on samanlainen ja se puoliksi tanskaa/norjaa/jotain niistä kuuma-peruna-suuhun-kielistä oleva extra-folkahtava raita lähinnä nauratti, mutta pian sille lämpenee ja lujaa. Munakasta, omintakeista ja yllättävän monipuolista settiä alusta loppuun. Eka levy löytyy kans koneelta, mutten vielä ole ehtinyt hirveästi perehtyä. Ehkä nyt, kun uuttakin jo pukkaa, niin pidän pienen Volbeat-session.

Tammikuun Teatrian keikalle pitää ehdottomasti raahautua, jopa ilman Brother Firetribea, mutta se ei silti estä toivomasta muutosta tilanteeseen. Olisi meinaan melko muhkea kirsikka tälle kakulle.

Joo en osaa sen paremmin sanoa, mutta se radiohitti oli niin karmeaa vetämistä, että joka kerta vaihtui sivaripaikalla radio-kanava.

Volbeat siis.

Viddu The Jamin This is the modern world on hyvä levy, isän muinaisia vinyylejä präläillessä löyty. Mukavan rauhallista, vaikka onkin aika tämmöstä punkhenkistä. Ei jaksa aina kuitenkaan mitään rähinäpunkkia kuunnella. Kauhea himo kokoajan olisi ostaa vinyylejä, levykauppa äxässä houkuttelis Bad Brainsin ja Iggy Popin plätty aika paljon :P

Mitäs mieltä jengi on ollut Gunnareitten surullisenkuuluisasta Chinese Democracysta nyt kun se on vihdoin julkaistu?

Itsehän olen jopa kohtalaisen yllättynyt, että levy ei edes ole totaalinen fiasko. Etenkin alkupään repäisevämmät kappaleet ovat ihan mainioita ja sieltä täältä löytyy pari muutakin helmeä (mm. Madagascar), mutta kokonaisuus ei ole balanssissa. Siinä vaiheessa kun loputon balladien suo iskee vasaran tavoin yläilmoista, ja eltonjohn-piano alkaa säestämään siirappisäveliään, on meikäläinen ainakin jo aikalailla kypsynyt touhuun. Hienoja äänimaailmojahan nuo hempeämmätkin rainat tarjoavat, mutta liika on oikeasti liikaa.

Olisikohan seuraavaksi Duke Nukem Foreverin vuoro?

http://www.last.fm/user/Kraidi - jos kiinnostaa.

Paljon parempihan tuo on kuin mitä olisi odottanut. Hyviä biisejä on paljon, mutta tuntuu että niitä kaikkia vaivaa sama ongelma. Pituus, liian pitkiä paatoksia miltei jokainen. Eihän tuolla levyllä juuri muita ole kuin balladeja ja pieninä annoksina se menee, mutta koko levy on liikaa.

Itse diggasin myös Madagascarista, myös IRS on noista loppupään biiseistä kova. Huonoin kappale on varmaankin shacklers revenge, ei napannut ollenkaan.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan mm. seuraaviin bändeihin: Porcupine Tree, Pain of Salvation, Cynic, Riverside, Seventh Wonder. Seuraava askel: progressiivinen rock ja post-rock. Näin siis ainakin itselläni ;)

Rushia unohtamatta! Moving Pictures ja Permanent Waves ainakin tilaukseen kuin olis jo.

Eikä pidä unohtaa Toolia, yksi parhaimmista progerock/metal yhtyeistä koskaan. Myös sellaset nimikkeet kuin Mastodon ja Neurosis kannattaa katsastaa, vaikka jälkimmäinen menee ehkä hieman post-metallin puolelle, mutta silti.

Ainiin, kokeilkaapa vielä The Mars Voltaa, sen jälkeen enään mikään ei kuulosta progemmalta.

Porcupine Tree on ainakin loistavaa matskua omasta mielestäni - uusimman levyn Anesthetizekin on aivan loistava biisi. Neurosista kuuntelin yhden kipaleen, mutta se on tosiaan ehkä vähän liian karjuntaa omaan makuuni. Pain of Salvationia en ole kuullut, olen miettinyt että jospa se olisi mukava. Rush vaikuttaa tähän mennessä aika tosi pätevältä, mutta Geddy Leen ääni on sen verran kumma, että taitaa vaatia vähän totuttelua. Olen kuullut niiltä vasta Tom Sawyerin ja YYZ:n ja, öh, O Bateristan, sen Peartin 8 minuutin rumpusoolon. Toolia kuullut jonkun yhden biisin, soitin sen WT:ssä DigiExpossa... Oisko ollut Schism, en ole ihan varma. Ihan mukavalta se kuulosti sinänsä. Noita muita en olekaan kuullut sitten ollenkaan.

Vastaan toki Kraidille osoitettuihin suosituksiin, mutta todennäköisesti ne parhaat kelpaavat minullekin. Levysuosituksia, olisiko? Kirjastostahan voi aina lainailla. :)

Ayreonia, jos satut ylipäätänsä löytämään sitä kirjastosta. Etenkin se ensimmäinen levy sinun on kuunneltava.

Schism on kyllä yksi parhaista, hyvä esimerkki siitä miten nerokasta musiikkia Tool osaa tehdä. Voittivat miehet siitä vielä Grammy -palkinnonkin muutama vuosi sitten.

Ayreonista kannattaa kysellä Viper7:lta.  (http://viperseven.blogspot.com/2008/01/ayreon-01011001-musiikki.html)

Ihan hyvä tiivistelmä, mutta itse turvautuisin mieluummin levyasioissa Korroosioon (http://www.korroosio.fi/).

Joo, kyllä se tuo Schism oli. Aika mukava kipalehan tämä on, meinasi mennä rummuilla Hardilla vähän... päin mäntyä kun oli ensimmäinen kerta kun kokeilin niitä rumpuja & kuulin biisin. Mutta ihan hyvin se meni sitten...

...Mitä levyjä kannattaisi lainata (ellei peräti ostaa) noilta aiemmin mainituilta artisteilta? (Ja myös Toolilta siis)

..."ihan hyvä tiivistelmä"... Joo, asiaa oli periaatteessa mutta tekstin laatu varsin hämärää.

"Ayreon itse kuvaa musiikkiansa Rokki oopperana mutta itse luettelisin tämän ehkä enempi progressiiviseksi metalliksi, kuten moni muukin on tehnyt."

Viper7:n laatu mitään hämärää >__>

Yhdyn suosituksissa edellisiin, Toolia ja The Mars Voltaa soimaan.

Aha, Mr. Pelaajalauta-insider tuli puhumaan totuuksia Viper7:sta. Ok.

Niin niitä levyjä voisi edelleen suositella - ei viitsisi aloittaa huonoimmasta joka voisi viedä mielenkiinnon poies. :(

Toolilta voisit kokeilla kahta uudempaa, Lateralusta (2001) ja 10,000 Daysiä (2006) näin alkuun. Toolista muuten tietoa tämän palstan ensinmäisellä sivulla (vähän kankeanlaista kylläkin...).

The Mars Voltalta taas suosittelen heidän ensimäistä levyä, De-loused in the Comatoriumia. Bändin rauhallisin ja helpoin levy, siitä on hyvä lähteä.

Vaikken voi tietää mikä levy juuri sinuun kolahtaa, suosittelen silti näitä oman kokemukseni perusteella. Muista silti kokeilla varmuudeksi muitakin, jos nämä ei nappa.

Hmm, tuo Tool ei ole vielä oikein avautunut tuon Lateraluksen perusteella, joten sitä en mene vielä arvostelemaan. Schism on toki loistava, edelleen.

Mars Volta on muuten ihan mielenkiintoista musiikkia, mutta niillä on ehkä vähän liikaa tällaista jonkinlaista itsetarkoituksellista monimutkaistuttamista, turhia kikkailuja. Kyllä ne rummut toimii ihan ilman kappaletta mikä on ikuista rumpufilliä... Laulajan ääni on vähän nariseva, (itselle tuli mieleen Musen laulajan ja Coheed and Cambrian (jota olen kuullut tasan yhden biisin) sekoitus) menee, koska on ihan persoonallinen. Muutenkin aika progea musaa. Ei sillä etteikö tämä olisi ihan mukavaa, mutta vähän liian sekasortoa ja tartuntapintaa on vaikea löytää, ainakaan vielä. Löytyyköhän se vielä joskus?

Lainasin tässä samalla kirjastosta muutakin. Musea, De La Soulia, Kool & The Gangia, Radioheadia, Porcupine Treetä, jopa Aphex Twiniä. Toolin ja Voltan levyjen lisäksi siis. Radiohead, Muse ja PT olivat ainoat bändit, joilta olin aikaisemmin jotain kuullut.

De La Soul... okei, ihan pirteää ja mukavaa kun vertaa räppiin yleisesti ottaen, mutta vähän laimea vaikutelma siitä jäi. Kaiken lisäksi tällä levyllä Ring Ring Ring oli muokattu jotenkin hämärästi ihan kököksi, vrt. siihen alk. per. versioon.

Muse oli taasen aika jees, Hysteriakin oli tuolla albumilla (<3). Musesta tykkään näin yleisestikin. Ehkä vähän progehtavaa musiikkia, muttei kuitenkaan mene miksikään itsetarkoitukselliseksi monimutkaisuudeksi ja kikkailuksi.

Kool & The Gang ei ehkä ole se syvin musiikkielämys, mutta pirteää kamaa kyllä! Celebration!

Radioheadin, PT:n ja Aphex Twinin levyjä en ole vielä kuunnellut.

Käsittääkseni oli tarkotus warettaa laillisesti myös Rushin Moving Pictures, mutten sitten tiedä että miksen sitä varannut. Kämmäsin kai jotenkin.

De La Soul on loistava. Maailman letkeimpiä biittejä, oikeasti nasevia lyriikoita, ja normimatskun lisäksi ne ovat tietysti tehneet monta sen verran kovaa hittiä, että oksat pois. Ring Ring Ring on tietty yksi niistä, tavallaan. Kumpi versio tässä nyt ei sulle maistunut? Originaalin lisäksihän siitä on se jazz-versio maailman mehukkaimmilla saksofoneilla, joka tekee aika tylsästä biisistä yhden maailman parhaista koskaan. Uskomaton fiilis siinä raidassa, alusta loppuun.

Tai siis, tällä Collection-levyllä se biisi oli aika tylsä, kun vertaa siihen mikä on Youtubessa ( http://www.youtube.com/watch?v=gC1xuVCBl4o ).
Tässä on alussa joku kummallinen puhelujuttukin. ja fonit puuttuu! Hö! Onko tämä siis se aito versio, tämä foniton?

PS. Me, Myself and I on ainakin tosi kiva. Tämä levy siis kyseessä (http://www.amazon.co.uk/Platinum-Collection-Soul/dp/B000WKO0WM)... Tuolta näkyy biisilistakin.

Joo, se foniton on alkuperäinen, ja fonillinen remix. Ja tietysti huomattavasti parempi. Mietinkin ettet millään voinut preferoida orkkista tuon jazz-version yli. :)

Ja Me, Myself and I nyt on tietty klassikoin koskaan tehty rapsoni. Onneksi ryhmä ei ole kuitenkaan one-hit-wonder, vaan loistobiisejä löytyy reippaasti. Jotkut niistä saattavat kyllä vaatia vähän kuuntelua, että nappaa.

De La Soul on kyllä kova. Huge L:n Touchen ostin viime viikolla, ja onhan se Huge hyvä. Pystyä voi biisissä vielä mehukkaat featit Asalta ja Davolta. Lyriikoiltaan semisti tyhjänpäivästä, mutta ei sitä aina jaksa jotain fiksua kuunnella.

Porcupine Treen tuotannosta kannattaa muistaa että bändin (alkupään levyt ovat tosin lähinnä Steven Wilsonin soolotuotantoa) 1990-luvun tuotokset ovat lähes täysin erityyppistä kuin 2000-luvun Porcupine Tree.

Njoo, Ei se Tool avaudu heti vielä moneen kuuntelukertaan. Kuulostaako levy hieman itseääntoistavalta? Se menee kyllä ohi. Itse ensin avaudutin 10,000 Daysin ensin ja vasta sen jälkeen Lateraluksen. Toisaalta jos Schism aukeaa, niin luulisi ettei koko levyn aukeaminen kovinkaan kaukana enään ole.


De-loused (jos sitä kuuntelit) sisältää kyllä aika kokeellisia soundeja, mutta kyllä sen tuntuman sieltä saa kunhan vain jaksaa kuunnella. Voi ne säkätykset ja muut vingutukset aluksi kuulostaa turhilta ja ärsyttäviltä, mutta kyllä sen vielä omaksuu. Kuuntele toki muitakin levyjä, sillä jokainen on hieman erillainen :)

De-lousedin kuuntelin joo, ja tuota Bedlamiakin kuuntelin jonkin verran ja tähän mennessä ainakin De-loused on ihan kybällä parempi, vaikken siitäkään ole oikein selkoa saanut. Eikä omituisissakaan äänissä mitään vikaa ole, mutta jos minulla ei minkäänlaista melodianpätkää jää mieleen albumin kuuntelun jälkeen niin se on vähän huono juttu..

Tuo Tool vaikuttaa sellaiselta että se todennäköisesti aukeaakin kun vähän yrittää, Mars Voltasta en ole ihan varma, ehkä sekin aukeaa. Kuunnellaan lisää! :)

Ei se välttämättä ole. Proge on vähän hasardi genre, koska megapitkät raidat, rehellinen sooloilu ja asioilla leikkiminen lähtee helposti lapasesta ja pakenee sfääreihin. Mä tykkään pitää jalat lähellä maata, ja kuuntelenkin siksi progressiivista tosi valikoidusti. Moneen muuhun levyyn verrattuna De-loused on kuitenkin varsin hillitty, mutta kuitenkin omintakeinen kokonaisuus, ja siitä löytyy pirun makeita biisejä. Nämä vain tarvitsevat monesti useamman kuuntelukerran, ja mielellään ihan ajatuksen kanssa. Kyllä sieltä pian jää jotain mielenpohjalle soimaankin.

Huge L mainittu.

-> Ränsistynyt talo -> Kestorepeämiset.

Hirveää sontaa : )

Ohhoh, kyllähän tama tosiaan alkaa avautua tämä Mars Volta - Drunkship of Lanteens ja Roulette Dares ovat ainakin tosi mahtavia kipaleita. Näiden keikalla voi olla fiilis aika katossa, luulisin...

Ihan hyvät biitit on osassa biiseistä, ja itseäni ei ainakaan sällin räppäystyyli taikka ääni häiritse.

Lyriikoista ei ehkä tarvitse puhua.  :)

Heh, luulisi että Inertiatic ESP ja Eriatarka olisivat ne ekat jotka avautuvat. Mutta hyvä näinkin :)

Pakko päästä tännekin hehkuttamaan...

Ayreonin The Human Equation on kyllä upea teos kaikin puolin. Joululahjaksi siis sain tämän Symphony X:n Paradise Lostin ja Ayreonin Migrator Part 1:n & 2:n kera ja on kyllä ehdottomasti paras näistä kolmesta, ellei jopa paras levyni. Se vain pitää sisällään niin uskomattoman kertomuksen: mies joutuu auto-onnettomuuteen, vaipuu syvään koomaan ja kappaleiden aikana käsitellään miehen muistoja ja kamppailua siitä herääkö hän ylipäätänsä koskaan koomasta...

Ei tämä suinkaan tarinan takia ole Ayreonin paras teos, vaan tässä on myös hieno laulajakaarti. Ja Ayreonhan ei ole mitään ilman Arjen Anthony Lucassenin taikatemppuja ja mahtavaa laulajakaartia. Tarina ja sanoma vain kruunaa koko mahtavuuden. Nam, viiden tähden levy. Suosittelen kaikille metallioopperan ja progressiivisen metallin ystäville.

Ja levyhän sisälsi monta upeaa kappaletta. Jostain syystä (ainakin minun) on kuunneltava koko levy läpi aina kun pistän sen pyörimään, eikä jäädä ainakaan kovin kauaksi aikaan junnaamaan johonkin tiettyyn kappaleeseen (no, krhm... Day Seven: Hope ja Day Eight: School ovat kyllä tarttuvia), se on kuin kirja joka pitää tutkia läpikotaisin joka kerralla.

Ayreonia minunkin levyhyllyyni on ilmaantunut vasta hiljattain, Into the Electric Castlen ja Universal Migrator Part 1&2:n muodossa. Olen keskittynyt vasta ensinmainittuun suuremmalla huolellisuudella. Arjenilla on mielestäni suht simppeli tapa kirjoitella lyriikoita, ja vaikka välillä pieneltä juustoisuudelta ei niissä voidakaan aina välttyä, niin kokonaisuutena tarinat ovat ihan mielenkiintoisia. Electric Castlea moni pitää Ayreonin parhaana (jopa Arjen itse?) ja melkoinen trippihän se levy on, niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin. Kaikki lyriikat on kirjoitettu oopperamuotoon, eli hahmojen vuorosanoiksi useiden nimikkäiden rock- ja metallilaulajien esittämänä 1 hahmo=1 laulaja-konseptilla. Toimii.

Vaikka useimmiten Ayreon ihan progemetalli-genreen niputetaankin, niin sen vahvuus on niin jumalattoman monen eri tyylilajin yhteennitominen. Biiseistä irtoaa metallisemman ilmaisun lisäksi folkkia, jazzia, electroa, poppia, klassista, 60-, 70- ja 80-luvun rockia ja luoja ties mitä. Mielestäni Ayreonin paras saavutus omalla kohdallani on ylipäätään innostaminen kuuntelemaan progressiivista musiikkia, jota yleensä on tullut varsinkin metallin puolella pidettyä varsin tyhjänpäiväisenä tilutteluna. Arjen Lucassenin omalaatuinen ote on vain jotain todella erilaista. Nämä levythän kuuluu oikeastaan kuunnella mielellään täysin putkeen yhdeltä istumalta/makaamalta, niin immersio ja tarina säilyy rikkoutumatta, ja trippi on täydellinen.

(http://i287.photobucket.com/albums/ll128/laxanorizo/AyreonElectricCastle_F.jpg)Inkkari, barbaari, roomalainen, hippi, futureman, egyptiläinen, ylämaalainen ja ritari heitetään omilta aikakausiltaan vieraaseen ulottuvuuteen etsimään teh electric castlea ja matkan varrella vaaroilta ei vältytä? Homma selvä. Tarina ei oikeastaan edes yritä olla mitään järin syvällistä, mutta omalla tavallaan se on kyllä yllättäväkin. Musiikki heittelehtii laidasta laitaan kuten levyn porukkakin, mutta kyllä se vaan perskules toimii.


(http://img51.imageshack.us/img51/6241/ayreon068uw.jpg)(Tähän tuplalättyyn on tarkoitus paneutua vielä tarkemmin, mutta kunhan Sähkölinna on saatu ensin sisäistettyä.)

Ayreon nousi minulla siinä vaiheessa kyllä kaiken muun yläpuolelle kun aloin kuuntelemaan 01011001 -albumia, oikea käsi hiirellä Ayreonin historiaa googlettaen ja vasemmassa kädessä levyn sanoitukset. Vaikka en luonnehdi 01011001:stä oikein Ayreonin parhaimmaksi, niin kyseessä on silti jollain tavalla upea teos, kun näinkin kauan Ayreon on saatu pidettyä maailman parhaimpana musiikkiprojektina (huom. minun mielipiteeni).

Into the Electric Castle ja The Final Experiment lähtee minulle (ja jos tuon Star Onen, Arjenin yhden toisen musiikkiprojektin nappaisin myös vaikka CDON.comista lisäksi) seuraavaksi hankintaan. Itse satun vain omistamaan 01011001:n, The Human Equationin, Migratorit ja Timeline -kokoelman (sangen onnistunut pakkaus kokoelmaksi, suosittelen. Sisältää sopivasti Ayreonin klassikoita ja mukana tulee myös juliste).


Jep. Minustakin vain Ayreonin levyt pitää kuunnella alusta loppuun saakka läpi, koska levyjen sanoma on todellakin kuin jokin kirja (ja jotain jää kyllä välistä, jos ei kokonaan levyä kuuntele). Ja yllättävän monimutkaisia kertomuksia A.A.L. on saanut aikaan, joista oma henkilökohtainen lempikertomus on juuri tämä The Human Equation. Ihan hyvä vain, että Arjen unohti hetkeksi avaruuden ja kaiken sellaisen, joka tuntuu liian uskomattomalta ja suurelta (ja jota ei kenties kuin itse Arjen pysty parhaiten ymmärtämään).

Pitää olla jotenkin luovasti "hullu", että saa aikaan sellaista musiikkia mitä Ayreon on. Ja ilman hyvää kokoonpanoahan Ayreon olisi kuin tyhjä kuori.

Ayreonin "levytaide" on myös aika kiintoisaa, kuuntelijalle jätetään jotain tulkittavaksi.

--

Huhhuh, ei kyllä tee Ayreonin jälkeen mieli palata ihan heti sellaisiin nimikkeisiin kuin Avantasia tai Edguy. Nyt menen tutkimaan Migratorien sanoituksia ja pistän molemmat pyörimään. -->

Äh prkl! kauan mietin mitä tähän kirjottaisin, mutta en sitten keksinyt parempaa kuin ilmoittaa, että kuuntelen kaikkea väliltä Beethoven - Nile ja Darkthrone. http://www.last.fm/user/AndersHelFin91 tuosta voi nähdä kaiken mitä koneella kuuntelen nykyisin, mutta suurimman osan musiikistani kuuntelen kyllä ihan cd-soittimesta ja ihku ihanista kajareista.
 Ai niin  tosiaan vois kans mainita, että musiikkikokoelmani on jo suhteellisen laaja. Omistan yli 400 aitoa levyä + kymmeniä musiikki-dvd:itä. Muusikoidenlevylistan levylistani voisin tähän tunkea kunhan sen sitten joskus tässä jaksan päivittää ajan tasalle...

Uusimmat levyhankinnat:
- Ayreon - The Human Equation
- Yngwie Malmsteen's Rising Force - Perpetual Flame
- Paramore - The Final Riot
- System of a Down - s/t
- System of a Down - Hypnotize
- Avenged Sevenfold - City of Evil
- Muse - Hullabaloo
- Between the Buried and Me - Colors
- Coheed and Cambria - GooD Apollo I'm Burning Star IV | Volume One: Special Edition

Danko Jonesin Born A Lion on soinut koko päivät, ja perkele mikä meininki! Tiukan alun jälkeen on pari heikompaa biisiä, mutta muuten tämä toimii jo nyt todella hyvin. Törkeitä hittejä. Ja se Lovercall...beibe!

Pitäisi koittaa malttaa soittaa vähän Volbeattiakin tänään illan keikan fiilistelyksi, mutta kattoos nyt.

Odotan kuin kuuta nousevaa, että George is Jones (http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewProfile&friendID=80925526) saisi ensimmäisen albuminsa julkaistua. MySpacessa olevat 4 kappaletta ovat puhdasta kultaa, ja juuri sellaista musiikkia mistä diggailen kympillä.

Miten sain tietää George is Jonesin olemassaolosta? Everwoodin finaalijakson Amy/Ephram-montaasissa soi Ruins, ja se iski kuin salama. Oli kerrassaan pakko ottaa selville mistä moinen jumalainen musiikki oli peräisin.  Heti kun saavat levyn ulos, kyseessä on varma iTunes-lataus.

Tänä vuonna taidetaan (taas kerran?) palata musiikissa 80-luvun syntikoihin ja sen sellaisiin?

Yeah Yeah Yeahs'ien Heads Will Roll (http://www.kanyeuniversecity.com/blog/?em3106=224359_-1__0_~0_-1_5_2008_0_0&em3161=&em3281=) kuulostaa kovasti New Orderilta. Kun taas Phoenixin 1901 (http://www.wearephoenix.com/) kuulostaa. . . öh, New Orderilta. . .

No, kuitenkin. Kummankin bändin levynkannetkin näyttävät tulevan kasarilta, Yeah Yeah Yeahsin kannen koruttomuudesta tulee mieleen 80-luvun punk ja Phoenixin kannessa on. . . neon-väriä?

Äh. Kuunnelkaa biisit. Ei tämä postaus nyt ihan mennyt niin kuin piti.

Yeah yeah yeahsia diggailevalle tuli tällainen suunnanmuutos aivan täysin puun takaa. Karen O:n ääni kuitenkin sopii tähän yllättävän hyvin ja onhan tämä enemmän Show Your Bones-levyn tyylistä kuin Fever to Tellin runttaamista. Diggailin. Bändin paras julkaisu tähän päivään mennessä on kuitenkin EP Is Is, joka on kutakuinkin täydellinen risteytys FtT:n aggressiivisuutta ja SYB:n tuotetumpaa tavaraa. Spotifystä löytyy ainakin tämä, joten ohjelman omistavien kannattaa käydä kuuntelemassa.

Jos yhtään tykkää alternativesta, varsinkin grungesta, on pakko tutustua bändiin nimeltä Screaming Trees.  Vanha bändi Washingtonin osavaltiosta (yllätys..). Tuli tähän bändiin tutustuttua lukiessani grungesta juttuja ja Spotifystä löytyikin bändin kokoelmalevy Ocean of Confusion (http://en.wikipedia.org/wiki/Ocean_of_Confusion), joka sisältää bändin parhaimmat biisit vuodesta 1989 aina vuoteen 1996, jolloin bändi hajosi.

Shadow of the Season (http://www.youtube.com/watch?v=oWZoESAq72Q)
Nearly Lost You (live) (http://www.youtube.com/watch?v=dJIEZx-_T74)

Muitakin grungebändejä tulee yhä kuunneltua ahkerasti.

Nyt on ensimmäisen kerran kuunneltu kokonaan Prodigyn uusin, Invaders Must Die.

En ymmärrä miksi tätä on jopa vähän dissailtu. Mielestäni tämä oli kokonaisuutena hyvin tasainen ja yhtenäisempi levy kuin esimerkiksi hittilevy Fat of The Land.

Aika karua paljastaa aikaisempien dissauksieni jälkeen tämä, mutta meikä on alkanut tykätä Faith No Moresta. Easy on coveri, mutta Pattonin ääni on aivan loistava. Epic ei ole mikään järjettömän hyvä, mutta ihan jees silti (vaikka aikaisemmin vihasinkin). Midlife Crisis ja Evidence ovat ihan kivoja biisejä myös ja We Care A Lot on Pattonin puutteesta huolimatta ihan jees. Levysuosituksia?

King For a Day ja Angel Dust, sekä oma suosikkini, yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt, Album of the Year.

Kaikki paitsi eka lätty.

Josta sitten siirrytkin Mr Bungleen.

Hah, Last.FM:n avasin pitkästä aikaa ja kuukausimaksu tullut.. Joopajoo.

Nyt odotellaan kovasti kuun loppupuolella julkaistavaa Amorphiksen uutta lättyä. Bändi on kyllä niin täydellinen, ainakin allekirjoittaneen korvissa. Silent Waters on edelleen kovan kuuntelun alla. Aivan koko Amorphiksen tuotanto ei suoralta kädeltä miellytä. Fanitus rajoittuu oikeastaan Tomi Joutsenen aikaisiin levyihin. Kaverin ääni toimii toimii niin örinöissä kuin lauluosuuksissa.

Silver Bride sinkun biisit:

Silver Bride (albumin versio)
http://www.youtube.com/watch?v=yIvf8bucJIs
Hittikelpoinen sinkkubiisi. Lopun nostatus taustalaulun kera toimii joka kerralla. Tämä albumiversio lähtee maltillisemmin liikkelle.

Separated
http://www.youtube.com/watch?v=Vts_H5tQgUE
Hyvin tunnelmallinen, hieman poikkeava, mutta silti Amorphikselta kuulostava tykitys.

Mikä?

Mikä mikä?

Kuukausimaksu?

Siis, scrobblaus ei maksa mutta radioiden kuunteleminen maksaa. Paska ominaisuus, mutta enpä ollut radioiden tehokäyttäjä muutenkaan.

Ja nyt ärsyttää. Okei, olen hemmetin iloinen että pääsen Jenkkeihin kesäkuussa, mutta tosiaan tuon uuden tuttavuuden, FNM:n ilmeisesti varsin loppuunmyyty keikka on silloin. Ja lämppärinä CMX, voi että. Kelpais toki mutta eipä onnistu. ( :) / :( )

Eagles of Death Metal saapuu Tavastialle 7.7. ja liput on hommattu, vaikkakin hieman tuurilla. Huomasin satunnaisesti, että liput olivat tulleet myyntiin reissussa ollessani 8. päivä perjantaina, ja tarkoituksena oli soitella peruutuslippuja aamulla. Pidettyäni tiketin sivun kuitenkin auki, ja vähän ajan päästä refreshattuani, keikalle ilmestyi ainakin kaksi lippua, jotka otin välittömästi parempaan talteen. Aijai, herkkua tulossa heinäkuussa.

Pitkästä aikaa taas uutta musiikkia kuuntelussa, nimittäin Harmaja (http://www.myspace.com/harmajaraahe). Suomenkielistä, akustista ja erittäin tunnelmallista kamaa. Solistina Charonistakin tuttu JP Leppäluoto, ja homma kuulostaa ihan törkeän hyvältä. Charon ei ole mulle koskaan kauheasti napannut, vaikka ihan kivaa musaa porukka tekeekin, mutta tässä taas on sitä jotain. Suomi ja tällainen hillitympi ote sopivat Leppäluodon käheän suloiseen soundiin kuin sormi nenään. Debyytti on näköjään julkaistu jo muutama kuukausi takaperin, mutta ei ole aiemmin sattunut silmään taikka korvaan ennen kuin velipoika vinkkasi. Lähtee varmaan ostoon.

Mulla ei ainakaan just nyt jostain syystä Myspace-sivun biisit toimineet, eli jos tätä ilmenee, niin tuubasta ja vaikkapa upeasta Sydäntalvella (http://www.youtube.com/watch?v=tOCag5EgbT4)-biisistä on hyvä lähteä liikenteeseen.

Suosittelen kyllä ostamaan Harmajan debyytin. Itse odotin levyä kieli pitkänä ja se täytti kaikki odotukset. Nyt kesän kynnyksellä on vain vaikea kuunnella esimerkiksi juuri tuota kappaletta Sydäntalvella:

Kuule, ruoskien ikkunaa,
viuhuu lumiset siimat.
Meren aavalta raivoaa,
sydäntalviset viimat.

Toisaalta muista biiseistä löytyy kyllä sitä kesäistäkin värinää, joten passaapi tätä vaikka mökkimatkalla autossa popittaa.

Lyriikat ovat tosiaan aivan mahtavan tunnelmallisia ja sopivat musiikkiin täydellisesti. Parissa biisissä on käytetty nuorena pois nukkuneen Saima Harmajan tekstejä (esim. tuossa kappaleessa Sydäntalvella). Kuulemma aivan sattumaa, että bändin nimi on sama kuin tuon runoilijattaren, jonka tekstit liikkuvat hämmästyttävästi samoissa sfääreissä kuin Leppäluodon omat lyriikat.

Ja jos tästä tykkää, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla neofolk-yhtye Tenhiä. Hieman vaikeammin lähestyttävää kamaa ja maalailevampaa, mutta minä tykkään ainakin aivan perkeleesti. Tästä näytettä: Tenhi - Jäljen (http://www.youtube.com/watch?v=WU9DQzdPAyM)

Ei itseasiassa mitenkään huonoa. Vokaalisoundi on ehkä mun makuun vähän liian Kalevala-folk, mutta musiikki noin muuten on tosi mielenkiintoista. Kyllä tälle voi mahdollisuuden antaa.

Huuh, itselläkin muutama uusi bändi taas kuuntelussa ja levyjäkin pitäisi hankkia. Ensinnäkin, se aikaisemmin mainitsemani Faith No More (jolta pitäisi hankkia jotain), mutta myös muutama muu tuttavuus.

Pelasin Rock Band 2:sta netissä ja viimeisenä biisinä päätin valita Mastodonin Colony of Birchmenin, jota olin kyllä aikaisemminkin soittanut. Biisi kolahti jostakin syystä yllättävän kovaa (vähän niinkuin rumpukapulani joka tippui kesken biisin) ja päätinkin kuunnella Mastodonia (Spotifyn kautta, tottakai) sitten lisääkin. Nyt on Spotifystä tullut kuultua Blood Mountain ja Crack the Skye molemmat kokonaan ja täytyy sanoa, että hemmetin mahtavaa kamaa. Pitänee tukea artistiakin sitten kun rahankäyttö on taas sallittua (nyt on säästö päällä), mutta voi että kun on loistavaa musiikkia.
 
En ole koskaan erityisemmin pitänyt karjumis-örinä-akselin vokaaleista, mutta Faith No Moren "The Gentle Art of Making Enemies" ja nämä Mastodonin hieman raskaammat vokaalit ovat (jo aikaisemmin kuuntelemani Riversiden lisäksi) vähän kenties avanneet niitä minulle. Mastodonista löytyy aggressiivisuutta, mutta myös monimutkaisuutta ja hienoja biisirakenteita (eli niitä progempia elementtejä) ja se on varsin jees. Nyt ne karummatkin vokaalitkin menee alas, syynä lienee asenne tai jokin.

Toinen bändi on vähän erikoisempi ja en muista mistä ihmeestä se vastaan tuli, kai Music Artist Cloudista (http://camaris.no-ip.com:3546/artistcloud/artist/default) (on joo aika ruma sivu, ihan kiva silti) kun koitin jollain artistilla, en muista nyt millä. The sound of animals fighting on siis jonkinlaista progerockin tyylistä, ehkä hieman kuin Musen ja Radioheadin mikstuura johon on sekoitettu hyppysellinen Mars Voltaakin jos näin yksinkertaistetaan. Joka tapauksessa aika mukavaa tavaraa ja monien vokalistien äänet sopivat varsin hyvin yhteen. Koittakaa vaikka MySpacesta (http://www.myspace.com/thesoundofanimalsfighting).

Mikäköhän sitten vielä oli... Niin no, kirjastosta lainaamani dredg oli varsin mukavaa musaa, jotenkin "luonnonläheisen" (Mitäh?) kuuloista vaikkakin ehkä vähän geneeristä. Olihan tuossa jonkin verran oivia jippoja tuossa Catch without arms -levyssä kuitenkin. Ja sitten kuuntelin muutaman biisin ex-Dream Theater -kosketinsoittajan Kevin Mooren ja Fates Warning -kitaristin Jim Matheosin yhteisprojektia, Office of Strategic Influencea. Varsin tunteellista tavaraa (eikä juurikaan DT-tiluttelua, toisia se tuntuu häiritsevän niin näin sivuseikkana) eikä vierailijakaartikaan ole mikään huono, mukana kun on porukkaa Porcupine Treen Steven Wilsonista Cynicin basistiin.

Tenhi on kyllä tosiaan aika mahtava yhtye. Monesta muusta suomalaisesta bändistä en pysty samaa sanomaan.


Muutama päivä sitten päätin tarkistaa, mitä jo edesmenneen amerikkalaisen indiepop-legenda Grandaddyn sanoittaja-säveltäjän, Jason Lytlen sooloprojektille kuuluu. Debyyttilevy on tulossa pian, eikä kappaleet kuulosta yhtään hassummilta. Itse asiassa, ne kappaleet, jotka olen Internetin avulla onnistunut kuulemaan, ovat olleet lähes tauotta soitossa kämpässäni, joten odotan Your's Truly - The Commuterin julkaisua malttamattomana. Lytlen sooloprojekti kuulostaa aika pitkälti samalta kuin Grandaddy, mikä ei ole ihmekään: Lytlen naukuvan lauluäänen, heleän akustisen kitaran ja täyteliään soundin seoksesta puuttuu vain Grandaddylle ominaiset rosoiset sähkökitarat ja elektroniset äänet. Niitäkin kyllä löytyy, mutta huomattavast vähemmän kuin Lytlen edesmeneellä yhtyeellä. Se ei ole ollenkaan paha.

Teksteihin en ole vielä perehtynyt, mutta pakko sekin on tehdä jossain vaiheessa. Grandaddylle ominaiset luonnon ja elektroniikan fuusioitumisesta ja yhteentörmäyksestä kertovat tekstit olivat poikkeuksetta hyviä ja kiinnostavia, joten Lytlen sooloprojektin lyriikalta odotan samaa. Kannattaa kuunnella vaikka biisi Brand New Sun (http://www.youtube.com/watch?v=78pXxZdFxDc), joka on todella hyvä. Your's Truly - The Commuter on yksi tämän kevään pakko-ostoksista ainakin minulle.

Don Johnson Big Bandin uusin yllätti. En ole aiemminkaan erityisemmin inhonnut kyseisen poppoon musiikkia, mutten ole kyllä ollut fanikaan (= ei ole kiinnostanut ostaa levyjä, vaikka olenkin pitänyt muutamista biiseistä). Kuuntelin ihan mielenkiinnosta uusinta levyä Spotifyn kautta ja hemmetti melkein jokainen kappale oli melkoista timangia. DJBB:n räppi ei ole ikinä ollut sitä ärsyttävän uhoavaa laatua, jota inhoan yli kaiken, joten senkin takia on kyseessä poikkeuksellisen siedettävä "räppi"yhtye (voiko tuotakaan noin kapeasti luokitella). Tää uusin kohoaa kyllä ihan omiin sfääreihin, hemmetin monipuolinen ja tasaisen laadukas paketti.

Olihan tossa muutama ihan mukavankuuloinen veisu, mutta en tiedä miksei kolahda, kai se on toi Tommyn tyyli joka on vähän ''meh''.

Jos vähän ns kokeilevampi meininki iskee niin Ceebrojen Pijallin soolotuotantoon kannattaa tutustua (ps. ceebrolistics on kans tosi hyvä).
Eli Michael Black Electrolta (=Pijall) tulikin levy tuossa joku aika sitten, kova on.

http://www.myspace.com/michaelblackelectro  (http://www.myspace.com/michaelblackelectro )

Sexplicit, agape ja necrospiritual biisit ainakin ovat siltä levyltä. Agapehan nyt on tuo levyn ns ''hitti'', vaikkei läheskään paras biisi levyltä ole. Hyvin vaihteleva plätty.

Pojkarna (och flickorna?)! Porcupine Treen uusimmasta, The Incidentistä on previewiä porukan MySpacessa. Kuulostaa loistavalta! Ja vahvistettu, on että levystä tulee 3 versiota, normi-tupla-cd-versio, deluxe editioni ja tupla-LP. Deluxe kuulostaa kivalta jos hinta on kohtuullinen. :)

http://www.myspace.com/porcupinetree

Mastodoniin tullut tutustutta. Kova bändi, metalli ei oikeen ole nappaillut viimeaikoina, mutta tämä oli ihan mukava uusi tuttavuus.
Black Sabbathin ekaa levyä on kanssa tullut kuunneltua, mielettömän hyvä lätty.

Freak Out ollut tässä kuuntelussa kun sain synttärilahjaksi Zappa paidan! Uria kaiveleva levy ja jo tästä plätystä voi kuulla miten paljon Zapalla ideoita ja lahjakkuutta oli maailmalle myöhemmin tarjota.

Sitä niin sanottua "pakollista kuunneltavaa".

Oulun Musiikkivideo-festivaaleilla on tällä viikolla tarjolla perkeleen douppia ohjelmaa. Ainakin tämä (http://www.youtube.com/watch?v=kPW5UCgnIj0) pitänee raahautua tsekkaamaan, luvassa meinaan vahvaa näkemystä. Lisäksi viikonloppu lähtee lapasesta pahamaineisen Pumpeli-gaalan ja suunnattomien Time Tunnel -bileiden avulla. Hyvä viikko. :)

Kaikkien näillä leveysasteilla pyörivien kannattanee tsekata ohjelma ja muut infot (http://www.omvf.net/2009/FI/paasivu.html), jos yhtään siis kiinnostaa. Täälläkin tapahtuu niin harvoin mitään, niin kliffaa että nyt on kerralla enemmän.


EDIT. It Might Get Loud oli loistava. Suosittelen, tämän näkemisestä Suomessa muualla, eritoten teatterissa, ei ole tällä hetkellä mitään takuita.

Livenä myös helvetin kova bändi. Se oli eka kerta kun kuulin kyseistä bändiä, mutta ei todellakaan viimeinen.

09.09.09 on meikälle odotettu päivä, sillä silloin julkaistaan Anssi Kelan uunituore Aukio-levy.

Sitä odotellessa voi kuunnella aamu-kipaletta Youtubesta (http://www.youtube.com/watch?v=rzxUEsIqxls&eurl=http%3A%2F%2Fwww%2Eanssikela%2Ecom%2Fjumittelua%2F%3Fp%3D2354&feature=player_embedded) (http://www.dvdplaza.fi/forums/images/smilies/thumbsup2.gif)

HUH. Katsoin tuon trailerin. Olin joskus kuullut tuosta aikaisemmin, mutten ollut niinkään vielä innostunut kun "olin vaan miettinyt että hurjaa, että tuollaiset ihmiset voi saattaa yhteen". En edes muista tajusinko silloin sen olevan leffa. Trailerin nähtyäni olin aivan häikäistynyt, vaikken Jack Whiten tuotantoa niin tunnekaan.

Harmi etten Ouluun ole menossa, toivottavasti tulee muihinkin teattereihin. Huhuh.

Toivotaan tosiaan, harmi nimittäin on jos tämä jää Suomessa näihin pariin esitykseen. Toisaalta nyt on vielä aika aikaista sanoa, kun eihän tämä ole jenkeissäkään käsittääkseni pyörinyt kuin viikon. Ja eiköhän sen jostain pääse katsomaan, mikäli teatterilevitykseen ei ylletä.

Oliko tuota It Might Get Loudia kattomassa isokin yleisö? Ihan vaan mietin, että kannattaisko käydä ihan etukäteen vaikka jo tänään ostamassa liput huomiseen näytökseen...

Sali taisi olla lähes täynnä, joten ei siitä varmasti haittaa ole. Toisaalta lipunmyynti siirtyy puolta tuntia ennen ovelle, enkä jaksa uskoa lippujen loppuvan kokonaankaan(mekin ostimme liput vasta ovelta), vaan enemmänkin on tärkeää olla hollilla kun jengi päästetään saliin, sillä liput eivät ole paikkalippuja.

Talk Like a Pirate Dayn virallista musiikkia on tietenkin Captain Dan & The Scurvy Crew (http://www.myspace.com/captaindan).

Black Beard's Treasure (http://www.youtube.com/watch?v=Mclbc8nSww4)
The 7 Seas (http://www.youtube.com/watch?v=PCO2kBjsuFc)
All Me Mateys Dead and Gone (http://www.youtube.com/watch?v=HyHCLrtw7Ac)

Mahtavaa musiikkia! Ostanut kaikki niiden albumit (3kpl). ;D

Koo, suosittele jotain hyviä dubstep -ja drum n' bass -artisteja. Saa linkittää biisejäkin.

Dr. Scientist:

Noisia http://www.youtube.com/watch?v=9pv3hQ8qLLc&feature=related
Chase & Status http://www.youtube.com/watch?v=0PV5L97Cqa0&feature=related
Urban Assault http://www.youtube.com/watch?v=I0D-4M3TDp8
Desimal http://www.youtube.com/watch?v=1jeMRjCo-6M

Mun lenppareita.

Kiitti linkeistä. Kaikki noista iski erittäin kovaa. Chase & Statukseen olen kyllä aikaisemminkin tutustunut. Se on oikeastaan ainoa dnb yhtye Pendulumin ohella jonka tiedän  :lol:

Deep Medi Musik sekä DMZ levylafkojen kaikki platat on aika helvetin kovaa tavaraa, aika hyvä läpileikkaus tulee jo dubstepistä. Ainoa ongelma on ettei noita saa laillisesti muuten kun vinyylinä, mutta kyllä ne youtubesta ainakin löytyy. Hyperdub levy-yhtiö on kanssa ollut kautta linjan kova.

Artisteja:

Joker http://www.youtube.com/watch?v=swnVlDtThfk

Silkie http://www.youtube.com/watch?v=_q1dAWlj-cE&feature=related

Zomby http://www.youtube.com/watch?v=wE7Yj7RsuzM


 
Itse fiilistelly ihan törkeenä kaikkia näitä uusia 2-step garage hengessä tehtyjä biisejä, kuten nämä:

Joy Orbison http://www.youtube.com/watch?v=vsJVW5apRmY

Pangaea http://www.youtube.com/watch?v=y6-Vcro3wrk



Sit tietty jos haluu niitä kaikkein härskeimpiä bassolinjoja niin Rusko, Reso, Emalkay, Borgore, Trolley Snatcha ja monet muut.

EDIT:

Burialin molemmat levyt kannattaa tietty kans kuunnella, vaikka ne onkin jo aika ambienttia tavaraa. Burialin Untrue on kylla yksi parhaista albumeista joita tiedan.


 
Ja Dnb puolelta ainakin Nero, Omni Trio, Logistics, London Elektricity ja Photek on maistunut.

A-Trakin Ja Armand Van Heldenin prokkis Duck Sauce

http://www.youtube.com/watch?v=NBDG6ZjfElo

Tän kuun lopussa pitäisi ensimmäinen julkaisu Greatest Hits Ep tulla.


Disco tuntuu muutenkin elävän, Chromeo tekee kermasta tavaraa:

http://www.youtube.com/watch?v=DmbdtbdBqI0


Ja tietysti suomalainen Helsinki 78-82, joka on, ihan törkeen hyvä

http://soundcloud.com/top-billin/sets/helsinki-78-82-ep


Eipä nää varmaan kauheen montaa kiinnosta mut kuitenki  ;D

EDIT: Ohopsis tämähän ois kyl melkeen biisiloydokset threadiin voinut mennä.

rammsteinikin on lähtenyt mukaan tähän super limited edition hässäkkään jossa on kaikkea krääsää mukana ja hinta sen mukainen.
tämän boxin sisältö on vain hieman erilainen



hinta vaivaiset 230-260e.

Kun musiikki on nykyisin täyttä paskaa, niin pitää jollain tavalla huomiohuorailla.

Vaikkei aivan täyttä paskaa, niin on Rammstein pudonnut todella kauaksi uusimman albumin ensisinglen perusteella. Tekevätkö he edes tätä hommaa tosissaan nykyään?

Tuo Pussy on vähän niinkuin tämän levyn Amerika. Muu levy on mielestäni oikein mainota kamaa.

It's a Sin on täydellinen poppibiisi.

Osa varmaan on kuullutkin tästä mutta eniveis. Mitä syntyy kun pistetään samaan settiin Josh Homme, Dave Grohl ja John Paul Jones?

THEM CROOKED VULTURES!

18. päivä tätä kuuta on mulkku kovana.

edit: trööt

Johan on bändissä Hommeja vaikka muille jakaa. Grohl potkittiin? :(

Anyways kokoonpano on mahtava, katsoo nyt mitä musasta tulee. :)

Kappas, enpä ollut tästä vielä kuullut, vaikka stoneriin ja desert rockiin linkittyviä hankkeita tulee nykyään seurailtua aika tarkasti.  Eli kiitoksia paljon! New Fang kuulostaa huippubiisiltä!

Kyllä se on mun tietääkseni edelleen mukana. En sitten tiedä miksei Doinkki maininnu sitä, on se sen verran erinomainen rumpali.

Joo sori. Oli mulkku jo valmiina sen verran kovana, että tapahtui tämä valitettava aivopieru. Tottakai Grohl on messissä.

Borderlandsin alkukuvista jäi mieleen tämä biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=5t99bpilCKw

Sopii kyllä hyvin peliin ja sen tunnelmaan.

New Fang oli aika yllätyksetön. Itselleni tuli ainakin mieleen QOTSA:n levyjen välibiisit, joihin kaverit eivät ole keksineet mitään kummempaa koukkua. Pitää kuitenkin laittaa korvan taakse ja odottaa, että josko albumilta löytyisi parempaa tavaraa.

E: Käväisin bändin youtube-profiilissa ja muut sieltä löytyneet biisien pätkät vakuuttivat. Nyt onkin mulkku melkein yhtä kovana kuin Doinkilla. Oletettavasti.

E2: Nyt on ilmestynyt koko levy kuunneltavaksi bändin Youtube-profiiliin. Eipä ole niin kummoista, menee toistaiseksi "ihan ok"-lokeroon.

Lätty pariin kertaan kuunneltu ja jumalauta, että on kovaa settiä! Vuoden paras levyhän sieltä pamahti.

Kuunnellut joku viitisen biisiä. Järjetöntä kamaa. Positiivisessa mielessä... Nyt ei puhuta mistään Chickenfootista (jossa siinäkin oli laatumuusikkoja kyllä), tämä on täyttä asiaa. Soundit, biisit, kaikki <3 Olin vähän skeptikko tähän supergroupiin (nimenomaan Chickenfootin failin takia), mutta onhan tämä jäätävää laatua. Ostoon mennee.

Them Crooked Vultures. Nysse on tääl.

Onhan tämä kyllä niin Josh Hommea kuin voi vain olla. Huono asia se ei ole missään nimessä, koska kyllä minulle kelpaa. Odotin ehkä vain JP-Jonesilta enemmän Led Zeppelin -tyylisiä kaasu-urkurointeja. Tai jotain. "Scumbag Blues" on jännä kappale, ollen muuten lähestulkoon Creamia, aina siihen asti kunnes MI-lickki törähtää tiskiin.  :lol:

Loistava levy.

Itsekkin hain tuplavinyylin tänään ja ai saakeli kun soi komeasti. Pitkään aikaa freesiä kamaa, johon on saatu rokin kulta-ajan meininkiä mukaan. Blues rock ja psykedelia toimii erittäin hyvin! Erityismaininta myös mielenkiintoisista lyriikoista.
Biiseistä parhaiten kolisee varmaan Elephants, Scumbag Blues ja Caligulove. Tosin eipä levyllä paskaa biisiä olekaan vaan kokonaisuus kantaa hyvin.

Jos tuon tyyppinen meno kiinnostaa niin kannattaa tutustua Ruotsin retrorock-skeneen: Mm. Graveyard, Witchcraft, Dead Man ja Horisont soittavat erittäin tajuntaa laajentavaa ja ehdottomasti tutustumisen arvoista rokkia 70-luvun vaikutteilla.

Pyörittelen ite tällä hetkellä tuota Them Crooked Vulturesia ekaa kertaa kokonaisuudessaan ja hyvin tuntuu rokkaavan näin ensikuulemaltakin.

Joo Graveyardin self-titled toimii kuin Euroshopperin eineslihapullat suolikaasun maksimoimisessa. Loistava levy eikä yhtään heikkoa kappaletta.

Tykkään :)

Kiitoksia vinkeistä, hyvin toimii!

Piti ihan itekkin kuunnella tuota kun niin kovasti hehkutetaan. Loistavaa musaa. Them Crooked Vultures siis.

Mul on bemari ja Levikset ja fleeceruutupaita
levykokoelma ja Burton lumilauta
mul on ponnari ja bemari ja Burton lumilauta
levykokoelma ja fleeceruutupaita

Mixet tahdo olla mun kaa
jos mä rakastan sun bemarii?
Mixet tahdo olla mun kaa
jos mä rakastan sun Leviksii?
Mixet tahdo olla mun kaa
jos mä rakastan sun ponnarii?
Mixet tahdo olla mun?

Mul on harrikka ja reibanit ja lentäjänlakki
pepperooni bootsit ja biker-nahkatakki
mul on enemmän ja vähemmän ja oikeastaan kaikki
mikä silti puuttuu ja mistähän sen saisi?

Mixet tahdo olla mun kaa
jos mä rakastan sun bemarii?
Mixet tahdo olla mun kaa
Mixet tahdo olla mun kaa
jos mä rakastan sun ponnarii?
Mixet tahdo olla mun?

Mixet tahdo olla mun kaa
Mixet tahdo olla mun?

Them Crooked Vultures - Aikamme Cream?

Joo, mietin ihan samaa. Nk. supergrouppihan se Creamikin oli ja jo se, että noilta tulee loistavaa rockmusiikkia voisi oikeuttaa tuon vertauksen, mutta se, että musiikki kuulostaa noinkin paljon Creamilta oikeuttanee tuon tittelin aika kivasti.

Loistava levy kyllä, tällä hetkellä suosikki on Scumbag Blues. On se vaan kova. Ainiin ja John Paul Jones se vieläkin jaksaa ja hemmetin hyvin jaksaakin. Levyn bassot ovat myös ihan mahdit.

Noiden ansiosta innostuin QotSA:stakin, hmm. Toki olen niitä aiemminkin ne hitit kuullut, mutten ole sen kummemmin välittänyt. En, vaikka Kyussiakin olin kuullut jonkin verran (en tosin perehtynyt)... Mikä albumi olisi suositeltava? Era Vulgaris -lätyn pyöräytinkin kerran tuolta Spotifysta ja olihan se aika kiva, mutta tarvinnee enemmän aikaa noin muuten. Ja onko Hommen muissa projuissa mitään kiinnostavaa? Eagles of Death Metal yms. siis.

Olenpahan myös kuunnellut Puolan progekingin, Riversiden, uusinta kiekkoa, Anno Domini High Definitionia ja täytyy sanoa, että onhan tämäkin aivan järkyttävän hyvä levy. Laulaja Mariusz Dudan ääni pääsee oikeuksiinsa (kuten tosin aina ennenkin ;P) ja sekaan ripotellut karjahdukset ovat kyllä vain positiivinen juttu. Edelleen on huomattavasti sitä ulkomaalaista aksenttia enkunlausumisessa, muttei mitenkään häiritsevästi. Instrumenttipuoli on mahtava ja kipaleet ovat tosi hyviä. Kunniamaininta Hyperactive-kappaleen falsettiäänille, jotka vähäisellä olemassaolollaan piristivät biisiä kivasti. :D

Ainiin ja Riversiden keikka Nosturilla ens lauantaina. Jes.

QotSA:lta Rated R taikka Songs for the Deaf. En osaa näiden väliltä valita omaa suosikkiani. Jälkimmäisellähän tietty Grohl köyrii kannuja myöskin. :) Songs for the Deaf on kivasti isketty radiolähetyksen konseptiin ja Rated R on erittäin härski levy. Kyussilta sitten Welcome to Sky Valley kokonaisuudessaan.

Harmi vain että ollakseen uusi Cream TCV:lla täytyisi olla hullu basisti, joka nahistelisi rumpalin kanssa  :/

: |

Mä en osaa oikein sanoa tykkäänkö enemmän Sky Valleysta vai Blues for the Red Sunista, molemmat kun on mielettömän tiukkoja levyjä. Wretch on muutamia väläytyksiään lukuunottamatta vähän tylsä ja soundeiltaan karu ja And the Circus Leaves the Town taas hivenen mielikuvitukseton (ei silti ollenkaan huono) verrattuna noihin kahteen superpläjäykseen, joista molempiin kannattaa Tzibon hetimiten tutustua.

Songs for the Deaf ja Era Vulgaris on mun lempparit QOTSA:lta, niistä on mun mielestä hyvä aloittaa. Rated R ei oo oikeen auennut ja Lullabies To Paralyze on hiukka liian samankaltainen SFTD:in verrattuna, muttei läheskään yhtä hyvin tehtynä. On myös vähän tasapaksu, harvoin jaksan enää kuunnella sen kokonaan alusta loppuun.

Lullabies nousee mun omalla listalla yllättävän korkealle. Aluksi en tykännyt levystä ollenkaan, kun sitä vertasi Songs for the Deafiin, joka oli hieman helpompaa kamaa. Kuuntelulla levy - ja sen yhtenäinen fiilis - kuitenkin avautui, ja siitä löytyi oma QOTSAn suosikkibiisi, Someone's in the Wolf. Rated R on myös loistava levy, joka kannattaa ehdottomasti kuunnella, kuin myös QOTSAn eka levy, joka on helkutin laadukas paketti.

Eli pähkinänkuoressa Tzibolle: kuuntele kaikki levyt, ja aloita Songs for the Deafista ja Era Vulgariksesta. Hommen sivuprojekteista Desert Sessionsiin kannattaa tutustua, kuin myös Eagles of Death Metaliin.

Tällä hetkellä uutta kuumaa kakkaa on Ghost Brigade (http://www.myspace.com/ghostbrigade) ja eritoten viime vuoden puolella julkaistu, bändin toinen albumi Isolation Songs.

Sain levyn eilen kuunteluun ensimmäistä kertaa, ja jo nyt pidän siitä valtavasti. Bändi tarjoilee sellaista kevyesti progehtavaa(kai), erittäin tunnelmallista metallia. Välillä muristaan ja tampataan ihan reippaasti, mutta suurin osa levystä on aika leppoisaa kamaa. Alusta loppuun kuitenkin valtavan hienoa musiikkia. Pitkästä aikaa albumi, joka on melkeinpä pakko kuunnella kokonaisuutena, kerralla ja keskittyen. Ei niinkään siksi, etteivätkö biisit kantaisi yksinkin vaan siksi, että fiilis on niin vahva. Ajoittain ainakin mulla tulee mieleen yksi lempilevyistäni, Green Carnationin The Quiet Offspring. Suosittelen tutustumaan, molempiin itse asiassa, elleivät ole vielä tuttuja.

Ghost Brigaden debyyttiä en itse ole vielä kuunnellut, mutta velipoika väitti että hyviä biisejä on siinäkin, muttei toimi kokonaisuutena ihan niin hyvin kuin tämä uusin. Pakko kuunnella se kuitenkin jossain vaiheessa.

On muuten heittämällä paras levy viime vuodelta. Toki olen kuullut levyjä melko rajoittuneesti, kun en ole kaikkia kovasti kiinnostavia levyjä vielä edes kuullut. Tästä huolimatta en millään jaksa uskoa, että mikään pystyisi tätä ylittämään.

Ghost Brigade on itselleni tuttu nimi jo kesältä 2008, jolloin soittivat Tuskassa. Myspace-näytteet kuulostivat hyvältä ja keikkakin maittoi, mutta silti bändi lokeroitui lopulta ryhmään "mielenkiintoinen, ostetaan levy sitten joskus, jos hyvään hintaan eteen sattuu". Eipä tullut vastaan, eikä sen puoleen tullut kiinnitettyä huomiota bändin tekemisiinkään. Onneksi kumminkin pistivät Isolation Songsin julkaisun alla koko levyn pariksi viikoksi Myspaceen kuunneltavaksi. Toisaalla luettujen järjettömien kehujen perusteella piti sitten itsekin kuunnella. Vaikkei silloin vielä aivan täysin iskenytkään, niin sen verran paljon kumminkin, että Äxän reissulla sattui hetken mielijohteesta mukaan (vino pino juuri julkaistuja levyjä kätevästi kassatiskillä). Näin jälkikäteen en voi kiitellä itseä tarpeeksi tuosta.

Viimeisen kolmen vuoden aikaan itselleni uusista (julkaisujankohdasta huolimatta) levyistä yhtä kovaa ja yhtä pitkäkestoisesti (puhutaan kuukausista) iskeneet voidaan laskea yhden käden sormilla. Niistäkin ehkä vain yksi mennee innostuksen määrässä tästä ohi, mutta sekin jää nykyään kauas tästä ja monista muista. Isolation Songs on vain yksinkertaisesti aika lailla täydellinen levy. Raskas ja kevyt materiaali kulkevat käsi kädessä täysin luonnollisen oloisesti. Yksikään nuotti ei kuulosta ylimääräiseltä tai turhalta. Lisäksi levy toimii kokonaisuutena niin hyvin, ettei yksittäisiä kappaleita yksinkertaisesti tee mieli kuunnella. Koko levyn kuunteluja takana puolisen sataa, yksittäisten kappaleiden kuunteluja pyöreä nolla. Sanatkin muistan paremmin kuin minkään muun levyn kanssa koskaan. Keikkoja on sitten elokuun nähty kaksin kappalein ja paitojakin kaappiin tullut samaiset pari kappaletta. Vaikka moni bändi tuntuu itselleni livenä, ainakin lähestyttäessä täyden setin loppua, olla hieman tylsähköjä, niin Ghost Brigadea lähtisin katsomaan uudelleen vaikka heti.

On tietyllä tapaa jännä miten hyvin Isolation Songs kuuntelua. Kappaleet ovat kumminkin lopulta hyvin perinteisestä puusta veistettyjä selvine rakenteineen ja iskevine kertosäkeineen. Siinä suhteessa levy onkin tietynlainen outo lintu kaikkien aikojen suosikkieni joukossa. Kaikkein käsittämättömintä on kumminkin se, että niin loistava kuin Isolation Songs onkin, tuntuu, että bändiltä voidaan tulevaisuudessa odottaa vielä huomattavasti kovempaakin albumia. Eipä tule toista vastaavaa tapausta mieleen...

Guided by Fire -debyyttikin on oikein toimiva albumi, vaikkei yhtä vahva kokonaisuutena olekaan. Tunnelma on myös tuntuvasti erilainen, eteerisempi. Sen verran sekin levy on kumminkin maistunut, että useamman tunnin olen käyttänyt yrittäessä yksinomaan saada sanoituksista selvää. Virallisia kun ei missään ole saatavilla, niin sanat selville saadakseen on tyydyttävä korvakuuloon. Onneksi joku muukin on jaksanut nähdä vaivaa, ja suurin osa vaikuttaisi olevan ylhäällä oikein. Kyseisiä sanoituksia pystyy katselemaan Winampille ja Windows Media Playerille saatavalla Lyrics Pluginilla (http://www.lyricsplugin.com).

Tulipa taas kirjoitettua pitkä viesti täynnä turhaa jorinaa. Tiivistettynä: Ghost Brigade on loistavaa, kuunnelkaa tai katukaa! ;)

Nyt muutaman päivän jatkuvalla pyörityksellä täysin samaa mieltä. "Tasapainoinen" tulee ensimmäisenä mieleen Isolation Songsia kuunnellessa. Eihän tässä tosiaan kikkailla mitään hirveän erikoista, kun ei tarvitse. Kuten sanoit, fiiliksestä toiseen kuljetaan luonnollisesti. Mitään ei ole liikaa, kaikella on paikkansa, ja kaikki kuulostaa törkeän hyvältä. Olen minä pari kertaa koittanut mentaliteetilla "yksi vielä" levyn pyörähdettyä kerran ympäri kuunnella yhden tai kaksi biisiä lisäksi. Tästä on aina seurannut toinen täysi kuuntelu. Tälläkin hetkellä syy, miksi en ole nukkumassa, pyörii kuulokkeissa. Aika osuvasti Lost In A Loop vielä tämänhetkinen raita. :D

Pakko päästä näkemään nämä livenä jonain näistä päivistä. Ja muutenkin olisi kyllä mukava päästä keikoille pitkästä aikaa. Viimeksi nähty oli vissiin Volbeat alkuvuodesta 2009 Teatrialla.

Nyt on muuten aika reggae-fiilis. Suosituksia? Marleyn Bobin tiedänkin jo ja faija kertoi Jimmy Cliffin ja Toots & The Maytalsin, joista Cliffiä olenkin vähän jo kuunnellut. :)

Reggaesta en yhtään tiedä, mutta eikö näistä tunnetuimmista edustajista ole ihan arvostettu The Wailersissakin soittanut Peter Tosh?

Toshin Peteri on kova, mutta kyllä Lee Perry on se kovin jätkä.




Mieheltä löytyy vähän kokeilevampaa matskuakin.

Jos suomireggae iskee, suosittelen tutustumaan Raappanaan, Soul Captain Bandiin ja Kapteeni Ä-neen. Kaikki suht tunnettuja (vaikkakin SCB ja Kapteeni Ä-ni jo edesmenneitä kokoonpanoja) niin youtubesta löytyy. Itse tykkään myös Jukka Pojan sooloiluista ja Seppo Paarman vähästä mitä olen kuullut.

Jos kristillinen sanoma ei karkoita niin Kaemo ja Katajainen kansa vetävät hyvää settiä.

Ja tietenkin Mamban biisi, Rakkaus on iso riski (feat. Jukka Poika) on kovin reggae-henkinen.

Joo voi helvetti. Suomireggae.. Että miä vihaan Raappanaa.

Son kyllä semmonen musanlaji et jakaa mielipiteet kovin vahvasti. Mikä onkin syynä viestin aloituksessa olevaan "Jos suomireggae iskee...".

Joop, ei mulla mitään suomiregeitä vastaan ole. Raappanaa ja SCB:tä olen joskus kuunnellutkin ja etenkin Raappana kolahtaa, vaikka SCB onkin ihan jees myös. Kapteeni Ä-ni on uusi tuttavuus, taidanpi koittaa. Ja heh, hihhuli kun olen niin eihän tuo kristitty sanoma varsinaisesti karkoita; tosin en hirveästi gospelmusaa kuuntele nykyään kun tuppaa olemaan musiikillisesti aika kyseenalaisia nuo bändit usein. "Meillä on gospel-lyriikkaa, voidaan tehä huonoa musaa ja silti porukat kuuntelee"...? Eniveis, Kaemosta olen kuullut, muttan niiden musaa ole kyllä koskaan kuullut. Ja itseasiassa Katajaista kansaa kuuntelin pari biisiä tossa tänään, olin yllättynyt kuinka hyvää se olikaan. Ton yhen jäbän noista olen tavannutkin joskus. Noh, koetan suosituksiasi, mut pistäkää lisää vaan. :) Lee Perryllä oli muuten aika hurjasti diskokrafiaa, oisko jotain valittuja paloja?

Yöllä julkaistu Jalometalliin pari uutta esiintyjää. Suffocation ja Gorgoroth !! Aika mahtavaa, ainakin omaan makuun. Carcasshan on jo elokuussa ilmoitettu tulevan joten jo nyt on semmoisia yhtyeitä kiinnitetty että saatana soikoon. Ei voi kuin odotella innoissaan mitä tulevan pitää. Lippu on jo festarillekkin ostettu :)

Porukka popittaa Machinae Supremacya. En ole pahemmin kuunnellut ennemmin. Ovatko tästä bändistä tykkäävät myös suuria Timo Tolkki & Stratovarius faneja?

Machinae Supremacy on aika jees. Laulajan ääni ei ole mikään erityisen loistava, etenkään aikaisemmassa (eli kaikki muut paitsi uusin levy) tuotannossa, mutta muu musa on sen verran jees, että ei sitä jaksa ottaa huomioon. Ja onhan noilla noita instrumentaalejakin, esim. Sidologyt on aika hauskoja, Episode 2 (http://machinaesupremacy.com/music/machinae_supremacy-sidology_2-trinity.mp3) parhaimpana niistä. Tässä (http://machinaesupremacy.com/downloads.php) on ilmaiset Site Releaset. Kai noi jostain torrenttinakin löytyy, kuten varmaan myös uusin levy jos warettamaan ryhtyy, minen sitä harrasta niin en osaa sanoa.

Viimeaikoina on tullut kuunneltua paljon tätä levyä:



Eli Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-la-la band.

Yksi parhaista 2000- luvun levyistä.

Ainiin tota Silver Mt. Zionia pitäisi varmaan koittaa myös. Mut hei, tulin puhumaan vähän isomman kaliiperin artisteista ny. : )

...Hendrixin resurrektio!

Valley of Neptunes (http://www.spinner.com/2010/01/28/jimi-hendrix-valleys-of-neptune-song-premiere/) kuunneltavissa tosta linkistä. Hendrixiltä tosiaan ilmestyy uusi albumi Valleys of Neptune (http://en.wikipedia.org/wiki/Valleys_of_Neptune) maaliskuussa. Asiallisen kuuloista kamaa ja vaikka tuossa nyt onkin myös jo aikaisemmilla levyillä olleita biisejä (esmes Stone Free) niin ei se varsinaisesti haittaa - onhan tuossa kuitenkin uusiakin biisejä. Ja Sunshine of Your Love -coveri. <3

Tullut kuunneltua viimeaikoina vaikka mitä


Slint - Spiderland

Loistava Post-rock levy ja bändi. Pitänyt kuunnella tämä vaikka kuinka kauan. No nyt kuuntelin ja diggailin.

The XX - XX

Hyvä levy tämäkin. Tosin ykskään biisi ei ole niin kova tällä kuin se Florence and the machine remix joka on about parhaita biisejä mitä viime vuonna kuulin. Muutamia edukseen erottuvia biisejä levyllä muttei yhtäkään huonoa. Night time ehkäpä henk koht lemppari. Mount Kimbien Basic Space remix on myos hävyttoman hyvä vaikkei albumilla olekkaan.

Bibio - Ambivalence Avenue

Folkahtavaa elektronista, pienellä hiphop vivahtella. Kolmas albumi Bibiolta. Jotenkin ihan äärimmäisen positiivinen levy. Tulee ihan helvetin hyvä fiilis aina kun tätä kuuntelee. Suosittelen kaikille varauksetta. Neljännenkin täyspitkän tsekkasin ja sekin toimi, tosin ei ollut niin eheä kokonaisuus ja muutenkaan yhtä cowa kun tää. Siinä olikin lähinnä remixejä.

Eka ja toka lp pitäs jostain saada käsiin Bibiolta, oon sen verran vakuuttunut.

Enpä ollut Bibiosta kuullut, mutta viestisi jälkeen kiinnosti. Kuuntelin YouTubesta jonkin aikaa, kyrpiinnyin lagailuun, tsekkasin oisko Kirjastossa Ambivalence Avenueta ja olihan siellä, vieläpä Kirjasto 10:n hyllyssä niin ei tarvinnut venailla sen saapumista. Kävinkin noutamassa levyn tänään ja nyt olen kuunnellut tätä. Yleensä en ole tällaisista lievästi lo-fi -indieartisteista juurikaan innostunut (ne ovat niin samankaltaisia) mutta tämä kyllä kolahti. Kiva tunnelma ja jotenkin syvällisen simppeliä musaa. Ja tää on vissiin sen viides albumi, mies julkas kolme albumia viime vuonna. :D Ja muuten mukavan "laahaava" (tjv) tunnelma näissä biiseissä, etenkin Sugarettessa.

Ai niinpäs olikin muuten viides.  :lol:
Kantsii se Apple and the tooth tsekkailla kanssa, ihan hyviä remixejä + neljä uutta biisiä.

Toi on kyl jotenkin niin good-feeling tavaraa kun voi olla. On siiinä tosin muutama biisi jota ei jaksa kuunnella, mutta ei pilaa kokonaisuutta.

Isona kommenttiraitojen ystävänä on kiva löytää niiden hiipuvan pikkuhiljaa levyjenkin puoleen, kiitos Phoenixin. Viime vuoden parhaimmalla levyllä, Wolfgang Amadeus Phoenixin (ainakin minun versioni) mukana tulee DVD, josta löytyy kommenttiraita jokaiselle kappaleelle. Luulisi olevan aika vaikeaa mahduttaa tarpeeksi sanottavaa tollaiselle perus-popbiisin 4 minuutin kestolle, mutta hienosti bändi siihen kuitenkin pystyy, aina niin mahtavan kuuloisella ranskankielellä kaikenlisäksi.

Mutta tämä Phoenixin toinen kommenttiraita-projekti (http://vimeo.com/6943466) on kuitenkin syy tälle postaukselle. 20 kappaleen kokoelma jota bändi biisien lomassa kommentoi, Phoenixin musiikillisten vaikutusten ja persoonallisten kokemusten kautta. Phoenixin pitäisi ehkä pitää, jotta tätä oikeasti pystyisi arvostamaan, mutta saattaapi tuosta muutenkin jotain saada irti. Jos ei muuta, niin minä ainakin löysin kasan hienoja, ennestääntuntemattomia kappaleita.

Prince Of Assyria - Missing notes

Ruotsalainen Iranista kotoisin oleva heppu ja esikoislätty akustista-folk-rock-pop vaihtoehto whatever-muusiikkia. Ei ihan heti uskoisi. Kuulostaa niin jenkiltä, mutta toisaalta ainahan ruotsissa on osattu tuottaa ja tehdä musiikkia. Parempaa ääntä saa melkein hakea, loistava albumi.




Levyn hittibiisi:

http://www.youtube.com/watch?v=bXQ7b5FNFtk

Kuulostaahan tuo suhteellisen sielukkaalta. Itse en ole koskaan vielä oikein perehtynyt noihin mies ja kitara -juttuihin, Bob Dylanit ja kaikki muut klassikot kokematta. Tuota tsekkailin Spotifysta jossain vaiheessa ja pidin, mutta jäi sittemmin unholaan - pitänee taas kuunnella uudelleen. Näin ensikuulemalta ei meinaan aukea minään "vuoden levy"-matskuna, mutta ehkäpä kovemmassa kuuntelussa hioutuu sitten se timantti. :)

Tuplaviestejä ei vissiin saa tehdä, mut menkööt nyt tässä tapaukses. Modet saatte sitten yhdistellä jos haluatte. :)

Tuvalulta on tulossa uusi albumi, Tuvalu nimeltään. Tämä on vissiinkin niiden kolmas pitkäsoitto... Albumilta on julkaistu yksi biisi, Tulevien aikojen luurangot (http://tuvalu.ws/kortti/index.php), ja onhan tuo kyllä aika hyvä, ehkäpä jopa parempi kuin Tuvalun aikaisempi kama. Miksattu ainakin jotenkin paremmin. Uuden biisin versejen taustat kuulostavat ihan Mastodonilta, muuten musiikki on perus "Suomen Mars Volta" -kamaa. Levyn kansi viitannee siihen, että Tuvalu on uppoamaisillaan...? Jos kolahtaa, voi Viimeiset hetket ovat käsillä! (http://www.last.fm/music/Tuvalu/Viimeiset+hetket+ovat+k%C3%A4sill%C3%A4!) -albumin ladata Last.fm:stä ilmaiseksi kokonaan.

Mitäs muuta tässä on tullut kuunneltua... Deathin Voice of the Soul kolahtaa kuin mikäkin vaikken Deathin tuotantoon ole muuten vielä oikein perehtynyt kun en ole niin innoissani Schuldinerin laulusta...

Samoin ajattelin tässä perehtyä vähän Mars Voltan kitaristin Omar Rodriguez-Lopezin soolotuotantoon. Mies julkaisee albumeja kuin liukuhihnalta, mutta taso vaikuttaa olevan aika jees kuitenkin. Bandcampistahan (http://omardigital.rodriguezlopezproductions.com/) noita voi ilmaiseksi & laillisesti kuunnella, jos kiinnostaa.

Samoin Amon Tobinia olen hieman kuunnellut, lähinnä SC3:n soundtrackia. Siinä pelimusaa joka on loistavaa, muttei vain kasibittisiä tai orkesterilla tehtyjä muistettavia pimputuksia vaan jotain tyylikkäämpääkin!

Sen lisäksi on tullut luukutettua noita albumeita, joita Play.comista ostin. Levyostoksissa (https://www.pelaajalauta.fi/forum/popkeskustelu/levyostokset/msg37168/#msg37168) niistä sitten enemmän.

Suosittelen kuunneltavaksi albumin Old Money. Kyllä jos Mars Volta iskee, niin tämä on melkein pakkohankinta.

Moi.

Miten mulla on mennyt 2000-luvun suurimman ja ainoan rokkitähden Jack Whiten viime vuonna päivänvalon nähneen sivuprojektin ensimmäinen levy? The Dead Weatherin ensimmäinen levy kuulostaa ihan hyvältä, mitä nyt tuon alkupuoliskon ensimmäistä kertaa kuuntelin.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/58/MisleadIntoAFieldByADeformedDeer.jpeg)
The Internal Tulips - Mislead Into A Field By A Deformed Deer (http://www.planet.mu/discography/ZIQ266)

Tullut kulutettua tuon albumin sampleja viimeset pari viikkoa. Julkaistaan vasta/vihdoin ensi maanantaina. Todella hyvä albumi.

Internal Tulips on kahden miehen indie bändi ja Mislead Into A Field By A Deformed Deer niiden ensimmäinen albumi. Levyn saatavuus saattaa olla vähän heikkoa paikkallisista liikkeistä, mutta ainakin tuon linkin takaa sen voi ostaa joko CD:nä, LP:nä tai MP3- tai WAV-tiedostoina. Ja reilun mittaiset sampletkin löytyy sieltä. Suosittelen.

Jotenkin levoton äänimaailma tossa, kun on kikkailtu niin älyttömästi noitten eri soundien ja efektien kanssa psykedeelisen äänimaailman luomiseksi. En tiedä sitten tottuuko tohon lisäkuuntelulla, mutta sekavalta kuulostaa, vaikka onkin tullut kulutettua paljon psyke ja indiekamaa.

Planet Mu julkasee paljon hyvää tavaraa mutta toi nyt ei ihan hirveesti kyllä iskenyt. Tätä odotetaan:

http://www.planet.mu/discography/ZIQ259

The Internal Tulips on kyllä loistavaa kamaa, levy ehdottomasti ostoon!

5.4. - Grungen muistopäivä

5.4.1994 Grungen keulakuva, Nirvanan Kurt Cobain ampui aivonsa pellolle. 5.4.2002 Alice In Chainsin Layne Staley kuoli huumeisiin, ruumis tosin löydettiin pari viikkoa myöhemmin. Taidanpa fiilistellä tämän illan, ja kuunnella taas kummankin bändin mainioita Unplugged-levyjä.

Levykauppa X:n sivuilla on kaikkea jännää taas viikon ennakkokuuntelussa. (http://www.levykauppax.fi/blog/2010/4/nyt_kuuntelussa_olavi_uusivirta_jakob_dylan_kaihoro_ja_end_of_you/) Muista en hirveästi osaa sanoa, mutta tämä Kaihoron Skyhook kyllä kuulostaa lupaavalta! Jossain kuulin tuon This Gold We Don't Share -biisin aikaisemmin ja aika sopivaan saumaan sattui nyt sitten tämä ennakkokuuntelukun. Suht. old-school hard rockia linjoilla The Souls (mainio "uuden aallon" suomalainen hard rock -bändi sekin), QotSA. Tykkään, koittakaa.

Samoin itseeni on taas uudelleen kolahtanut Them Crooked Vultures. Vähään aikaan en niitä ollut kuunnellut kunnolla mutta nyt taas tullut plättyä pyöritetyä ja loistavaahan tuo on. Miten ne osaakin...

Myös suomiheviosastoa on tullut jytäiltyä; Mokoman uusin oli X:än ennakkokuuntelussa jokin aikaa sitten ja kuuntelin sen läpi, oliko monestikin. Sydänjuuret-nimikkobiisi on loistava! Annalan äänessä oli totuttelua (en ole Mokomaa ennen kuunnellut), mutta onhan tuo aika tykkiä kamaa. ...Muttei yhtä tykkiä kuin Stam1na, huhuh! Niiden kuopus pitäisi käydä kaupan hyllyiltä poistelemassa, Uudet Kymmenen Käskyä ja Raja on ollut hurjassa kuuntelussa ja tietenkin myös nimikkoalbumi jonkin verran. Onhan sillä Kadonneet Kolme Sanaa joka on eittämättä yksi Stam1nan parhaista kipaleista...

Jonkinlaista trippailuosastoa on myös tullut kuunneltua (vaikken tajunnan laajentamista apuvälinein harrastakaan) ja jotain randomeja: Jean Michel-Jarren Oxygéne, Zero 7 ja Enigman Sadness Part 1 ovat kaikki olleet havaittavissa kaiuttimen ääniaaltoja tutkiessa vaikkei varsinaisesta tehokuuntelusta voi puhuakaan.  Jónsin pirteä (liiankin ehkä joillekin) Go-albumi on yllättävä poikkeus Sigur Rósista ja etenkin Boy Lilikoi on hieno biisi.

Ainiin ja se Mass Effectin Credits-biisi. Faunts - M4 (Part 2) on kyllä hieno biisi. <3

Nyt tuli kyllä sellainen suru-uutinen..

Entertainment & Showbizin juttu (http://www.entertainmentandshowbiz.com/peter-steele-peter-steele-dead-confirmed-by-fellow-bandmate-kenny-hickey-2010041546439)
Fuse-kanavan juontaja Mistress Juliyan Twitter (http://twitter.com/MistressJuliya)
Biohazardin laulajan Evan Seinfeldin Facebook-sivu (http://www.facebook.com/evan.seinfeld?v=wall)

Eli Type O Negativen Peter Steele on kuollut.. taas. Nyt vaikuttaisi vähän siltä, että kuoli oikeasti, eikä vain uuden levyn mainoskikka. Vasta eilen tuli kuunneltua Type O Negativeä.

Voi helevetti.

Ei jumaliste jos oikeasti kuoli.  :o Olisi ollut mahtavaa nähdä livenä jätkä vetämässä. Bändi tehnyt aina loistavaa musaa ja Steelellä on todella hyvä ääni. Toivottavasti tämä olisi jälleen vain vitsi.

EI EI EI EI EI EI EI! Huomenna se on taju kankaalle TypO-paidassa.  :(

Öy

Brantin uusin on nyt soinut viime päivät nonstoppina. Näin tiivistetysti voisi sanoa, että mukavan simppeli levy kuten odotettavissa olikin. Reilu puoli tuntia on tälle juuri sopiva kesto ja Somewhere, Some Womanin soidessa ei muuta kuin uusiksi. Radio Meccasta on hämyisen tunnelmansa myötä muotoutunut minulle levyn ylivoimaisesti paras kipale. Muita huippuja toistaiseksi ovat: Future Rock (We Got It) aavikkorämistelynä, hypnoottinen Somewhere, Some Woman sekä letkeä Little World. Muut ovat "vain" perhanan hyviä.  ;D

Kokonaisuutena G&G on parempi kuin edeltäjänsä Punk Rock Guilt, muttei yllä Somera Sólin taikka Jalamantan tasolle. Tyckkään.



e: Ja ens ti keikalle  8)

Yauhza. Jonkin mielettömän kosmisen voiman ansiosta sain vihdoin pamautettua blogini käyntiin ja toivoisinkin, että kävisitte siellä ja mahdollisesti asiallisesti kommentoisittekin. Tosin tietenkin jos ei ole sanottavaa niin ei tarvitse. :) Vinkatkaahan sellaisille (asiallisille huom huom! >:D) kavereillennekin joita saattaisi jonkinlainen hörhömusablogi kiinnostaakin. Etsemmost.

http://aaniaaltoja.wordpress.com

Tulipa törmättyä Society of Soundiin. Society of Sound on hifi-kaiuttimista parhaiten tunnetun B&W:n musiikkiklubi. SoSin jäsenet saavat joka kuukausi kaksi albumia ladattavakseen, joskus lisäksi bonus-albumeja. Albumit on häviöttömästi pakattuja, eli vähintään CD-laatuisia, mutta noin puolet on ns. korkearesoluutioisia äänitiedostoja (joko 44.1kHz/24bit tai 48kHz/24bit), eli CD:tä korkea tasoisempia.

Musiikkilajeja on laidasta laitaan, mutta mitä nyt olen kerennyt noita kuuntelemaan, niin kyllä siinä joitain omaa korvaa miellyttäviä albumeja on mukana. Mm. Peter Gabrielin Scratch My Back, ja varsinkin samaisen henkilön luottokitaristi David Rhodesin ensimmäinen sooloalbumi Bittersweet (joka ei ole vielä myynnissä) osui ja upposi. Ja ainahan on hyvä kuunnella vähän erityyppistä musiikkia kuin mitä yleensä tykkää kuunnella.

Lisäksi joistain artisteista on jonkinlainen artikkeli haastattelujen, kuvien ja videoiden kera.


Tämä lysti tietty maksaa, mutta aika halvaksihan se loppujen lopuksi tulee. 6kk jäsenyys kustantaa 23,99GBP ja 12kk kustantaa 33,95GBP. Jäsenenä saat heti kättelyssä kaikki edellisten kuukausien albumit, joita on tällä hetkellä 26kpl (näistä tosin kaksi ei ole kokonaisia). Eli esimerkiksi 6kk jäsenyydellä saat yhteensä yli 38 albumia noin 28€:lla, eli noin 70 senttiä per albumi. Melko hyvä tarjous ottaen huomioon että albumit on CD-laatuisia, tai parempia. Ja vielä DRM-vapaita.

Tarjolla on myös ilmainen trial, mutta se on jokseenkin turha. Trial-tilillä voi ladata ainoastaan yhden biisin jokaiselta albumilta, eikä korkearesoluutioiset versiot ole tarjolla.

Ainut huono puoli SoSissa oikeastaan on, että albumien lataamiseen tarvitsee erillisen latausohjelman joka on toteutettu itse paholaisella, eli Adobe Airilla. Toimivuus on vähän niin ja näin, mutta eipä siihen tarvitse koskea kuin kerran kuukaudessa. Myös biisien tagit on lähes poikkeuksetta puutteelliset.


Kannattaapi tsekata: Society of Sound (http://bowers-wilkins.co.uk/display.aspx?terid=3558&infid=3550)

Esitän teille haasteen - suositelkaa mulle sellaista kivaa rumpujytinää linjoilla Amon Tobin ja Venetian Snares. Venetian Snaresistakin saa vielä kertoa, jos on joku tietty albumi mihin kandeisi perehtyä, en ole juurikaan tsekannut häntä paitsi Szamar Madarista tykkään. Amon Tobin sen sijaan <3 Jotain semmosta. D'n'b:täkö se on?

Mikä sanarypäs voisi Amon Tobinin tuotantoa edes tarkasti kuvailla, oisko se vaikka ambienttia jazz-teknoa?  :lol:
Drum n' bass, trip-hop, breakbeat Wikipedian mukaan miehen genrejä.

Conan ja Jack White säätää... jotain (http://teamcoco.com/thirdman)

Hassua minkälaisista paikoista uusia artisteja voi löytää. Kävin pari päivää takaperin kaverin häissä, jossa oli livebändi. Nuoret klopit oli jotain morsiamen veljen kavereita, mikä ei tietenkään kuulostanut hirveän mairittelevalta, mutta kappas vaan, poppoo oli erittäin jees. Taitavia soittajia. Muuten setti koostui aika peruskamasta(CCR, Muse, Orbison, Jimi Hendrix, puolikas Paranoid läpällä ynnä muuta), vaikka yhdistelikin aika kivasti klassikoita ja uudempia kappaleita, mutta yhtä biisiä en tunnistanut. Pidin siitä paljon ja se jäi heti soimaan päähän. Muuten en olisi varmaan edes tullut kysyneeksi, mutta kun liidikitaristi kommentoi jotain huomattuaan minun viheltelevän kappaleen kitarakoukkua jatkuvasti, kysäisin sitten biisistä. Ja se oli tämä:

Toe - Goodbye (http://www.youtube.com/watch?v=aQn5lN3GSjc)

Sairaan kaunis kappale! Toe on siis japanilainen post-rock/math-rock/mikälie-bändi, joka on tähän päivään mennessä julkaissut kaksi täysipitkää albumia ja pari kolme EP:tä. Pääasiassa musiikki on ihan instrumentaalia, mutta joihinkin raitoihin on lainattu naislaulajia. Tyyliltäänkin bändi tuntuu elävän melko paljon, mutta kaikkea musiikkia yhdistää tietty rauhallisuus, tunteikkuus ja se, että kaikki neljä muusikkoa ovat pirun taitavia. Varsinkin rumpali oli liveklipeissä aikamoista katsottavaa.

Joku vertasi jossain Toeta esim. Explosions In The Skyhyn, jota itse en ole paria biisiä enempää kuunnellut, mutta niiden perusteella ei ihan samoissa sfääreissä liikuta. Vaikka tunnelmat ovat mitä kauneimpia, tapahtuu Toen biiseissä kuitenkin ilahduttavan paljon, rytminvaihdokset yllättävät, ja kuitenkaan soitto ei lähde rönsyilemään vaan pysyy loogisena. Which I like. Ja laitettakoon merkille, että itse olen Toeta kuunnellut vasta vuorokauden verran, vaikkakin lähes tauotta. Ihan hirveitä syväanalyysejä ei siis pysty heittämään, muuta kuin että saatoin rakastua.

Tuo eka linkki oli uusimmalta, viime vuonna julkaistulta albumilta nimeltään For Long Tomorrow. Linkataan siitä vielä toinen biisi, ja pari vähän vanhempaa livevetoa vertailun vuoksi. Näillä mennään:

Long Tomorrow (http://www.youtube.com/watch?v=6r4yQdUy618&feature=related)

I Dance Alone (http://www.youtube.com/watch?v=xvc1qc8eOQg&feature=related)

Path (http://www.youtube.com/watch?v=Nl3dARTNgcw&feature=related)

(http://soundaslanguage.files.wordpress.com/2007/08/toe.jpg) (http://en.wikipedia.org/wiki/Toe_(band))

Mulla on nyt tässä jonkin aikaa ollut sellainen uuden musiikin kausi taas päällä, joten on mahtavaa, että niitä uusia bändejä löytyy. Tämä Toe on erittäin mainion kuuloista. Yhtenä syynä kenties toimii se, että siinä missä monesti nämä post-rock-tyyliset fiilistelybändit ovat tosiaan ihan vaan sitä fiilistelyä (joka ei aina tietenkään ole huono asia), mutta näiltä löytyy oikeasti svengiä ja rytmiä sinne taustalle. Biisitkin näyttävät olevan ihan suht kompakteissa pituuksissa, eikä se keskiarvo ole siellä kymmenen minuutin kohdalla, mikä on kivaa vaihtelua Sigur Rósin ja kumppanien (vaikka mahtavia ovatkin!) seuraan. Kiitos tästä!

Miten tämä on mahdollista että tutustun nyt vasta yhtyeeseen nimeltä Muse.. Me likes. Kunnon fiilikset näissä.

Mikään ei voita uuden hyvän musiikin löytämistä  :P

Uudesta hyvästä musiikista puheen ollen, mainitsin tuossa muutama viesti sitten B&W:n Society of Soundista. Noh, siinähän vähän pakosta törmäsi toinen toistaan erilaisempaan artistiin. Tässä parit suosikit.

Dengue Fever
Kategoriassa "musiikkia, jonka en uskonut voivan iskeä näin hyvin - enkä usko vieläkään." Tällä bändillä on melko erikoinen soundi, joka iskee ainakin minuun. Erikoista musiikkia. "Dengue Fever is more innovative and resourceful than 99-percent of the bands that receive 99 times the publicity."

YouTube:
Mr. Orange (http://www.youtube.com/watch?v=H_8Bd8e1Om4)
Tiger Phone Card (http://www.youtube.com/watch?v=zTckGk6eBjM)
Sober Driver (http://www.youtube.com/watch?v=O8OqxjVJ8j4)

Spotify: Dengue Fever (http://open.spotify.com/artist/3wFHDAXLsjvclEtifEV7F5)


Brett Anderson
Melankolistelevaa pop-rockia - iskee siis suomalaisiin kuin nyrkki silmään. Eipä siitä muuta sanottavaa keksi. Musiikki hoitakoon puhumisen.

YouTube:
A Different Place (http://www.youtube.com/watch?v=0gmUpKYykzU)
Clowns (http://www.youtube.com/watch?v=g6g8pvttBsM)
Back to You (http://www.youtube.com/watch?v=kc0vz8vJdY8)

Spotify: Brett Anderson (http://open.spotify.com/artist/0ndVVO80abvgGgjv2ICzct)

Kolahtaa -verbi on ehkä kulunein termi, kun puhutaan musiikin kuuntelemisesta. Silti minun on pakko sanoa, että viime aikoina on kolahtanut erityisesti Red Hot Chili Peppersin vanha tuotanto. Ja puhun nyt ajasta ennen Blood Sugar Sex Magikia, jolla on omat hetkensä. 80-luvun funkahtava RHCP ei ole mitään erityisen muistettavaa kamaa, mutta ainakin minuun iskee kuin häkä.

Varsinkin pari ensimmäistä levyä ei tarjoa mitään ihmeempää. Voisi sanoa jopa, että tasapaksua kakkaa, mutta tykkään silti. Mother's Milk sitten onkin bändin huippuhetki ja oikea huipennus kasari-RHCP:lle. Ja onhan Mother's Milkillä kaikkien aikojen tyylikkäin kansikuva.

Nyt on ruvennut kiinnostamaan stoner rock / metal ja sen tyylinen matsku, meneeköhän paikoitellen sludgen (häh, kuka näitä genrejä tajuaa) puolelle. Oisko suosituksia? Vähän viitteitä voinee antaa tää: Kyuss on alkanut maistua, tykkään niiden pörisevästä saundista ja toisaalta niillä on ihan makeita biisejä. Sleepiä koitin (Jerusalem-levy), mutta se oli jo ehkä vähän liian harhailevaa, en oikein löytänyt mitään "biisejä" varsinaisesti niiltä eikä 52-minuuttinen, osiin jaettu Jerusalem-teos oikein toiminu omalla kohdallani. Rankemmasta kamasta Mastodon on iskenyt jo pitkän aikaa ja nyt uusi tuttavuus High on Fire vaikuttaa aika mairealta. Että jos tiedätte jotain tällaista menoa ja meininkiä niin ehdottakaa ihmeessä! :)

Etelä-Kalifornia oli 90-luvulla stoner-musiikin mekka ja melkeinpä kaikki sen alueen bändit liittyvät jotain kautta toisiinsa. Tuolta alueelta tulee niin paljon hyvää musiikkia että kannattaa melkein valita joku levy vaikkapa Kyussilta kun se oli kerran tuttu. Katsoa ketkä sillä levyllä soittaa ja selvittää missä muissa bändeissä/levyillä samoja heppuja on soittamassa. Tuota kaavaa kun jatkaa eteenpäin niin helposti on monta kymmentä bändiä kasassa. Siitä sitten vain valitsemaan ne itselle mieluisimmat.

Toinen vaihtoehto tutustua myös tuntemattomampiin stoner-bändeihin on levy-yhtiö Meteor Cityn kokoelmat. Kokoelmista ensimmäinen on loppuunmyyty ja siitä joutuu maksamaan vähän ylimääräistä jos sattuu käytettynä jostain löytämään. Toista kolmen levyn kokoelmaa (http://www.bluecollardistro.com/meteorcity/product_info.php?products_id=4477&cPath=1045_1046&store=) löytyy ainakin Meteor Cityn omasta kaupasta ja muista ulkomaisista kaupoista. Itsellä ei tuota ole, mutta jo pelkän biisilistan perusteella tuota pystyy suosittelemaan varauksetta. Kolmas kokoelma (http://www.bluecollardistro.com/meteorcity/product_info.php?products_id=4478&cPath=1045_1046&store=) on tullut tänä vuonna ja siltä löytyy aika reippaasti minullekin entuudestaan tuntemattomia bändejä.

Itselle juuri Kyuss on se kaikista kovin ja mahtavin. Kyussista tietysti luonnollinen jatkumo on Queens of the Stone Age ja etenkin niiden muutama ensimmäinen levy. Viimeisimmillä on ollut hyvin vähän tekemistä stonerin kanssa.

Fu Manchu on Kyussin ohella toinen noista varhaisimmista "isoista" stoner-bändeistä. Itse pidän erityisesti The Action is Go - California Crossing ajanjaksosta, jolloin bändissä oli mukana Kyussin entinen rumpali Brant Bjork. Brant Bjorkin soolotuotantoonkin kannattaa ehdottomasti tutustua (vaikkapa levyt Jalamanta ja Somera Sól). Fu Manchun parin alkuperäisjäsen perustama Nebula kannattaa sekin pistää korvan taakse.

Kyuss laulaja John Garcian Slo Burn ja Unida on nopeasti tsekattu kun ensin mainittu sai tehtyä ainoastaan EP:n ja jälkimmäinenkin vain yhden levyn. Erinomaisia kumpikin.

Toki hyvää stoneria tehdään muuallakin kuin Etelä-Kaliforniassa. Esimerkiksi vaikka saksalainen varsin psykedeelinen Colour Haze tai sitten länsinaapurista Dozer ja Truckfighters.

edit: joskus törmäsin tähän History of Stoner Rock (http://www.bro-pro.de/tim/GesamtVersion1.jpg) kuvioon. Onhan tuo naurettavan moneen ja turhaan alagenreen jaoteltu, mutta ainakin tosta nyt näkee vähän noita isoimpia bändejä ja vaikutteita.

Onnea Tzibolle maailman mahtavimman musiikin löytämisestä! Tuossa tulikin ylläolevassa viestissä jo hyvä kattaus erilaisia stonerbändejä, joista pääsee alkuun. Heittäisin siihen sekaan vielä saksalaisen My Sleeping Karman, joka menee tuonne psykedeliaosastolle Colour Hazen kanssa. Pörinää löytyy nimenomaan Truckfightersilta ja samaa sorttia tykittävät myös sellaiset ruotsalaiset jo lopettaneet yhtyeet kuin Lowrider ja Astroqueen. Bassovahvaa riffivyöryä tarjoilee myös amerikkalainen Karma to Burn.

Jos High on Fire miellyttää, niin sludgen puolelta suosittelisin tutustumaan Kylesan Static Tensions -levyyn, Baronessiin, sekä Capricornsiin. Cult of Luna saattaisi iskeä myös. Doomimmasta matskusta sitten Electric Wizardin Dopethrone ja Acid Kingin III kuunteluun.

Japanilaisella Boris -nimisellä bändillä on muutama hyvä stoner/drone levyke, kannattaa katsastaa!

Mutta sitten.

Brittiläisen Fuck Buttonsin ekaa levyä, Street Horrrsing:ia on tultu kuunneltua. Levy on mielenkiintoinen yhdistelmä rauhallista house-ambienttia ja noise-musiikkia, etenkin vokaaleissa on otettu selvästi vaikutteita Lightning Boltilta. Vähän vanhempaa kamaa on tultu kanssa tyypättya, nimittäin saksalaista Can-yhtyettä ja levyä Tago Mago. Hieman enempi pitäisi vielä kuunnella että saa kokonaisuuden sisennettyä, mutta lupaavasti kokeellista sekoilua, joskin myös niitä kauniita melodioita mahuu myös mukaan.

Myös "Ambient" Black Metal -bändi Wolves in the Throne Room on kanssa ollut kovassa pyörityksessä!

Mitäs helv.. Wintersunin kotisivuilla eloa yli vuoden tauon jälkeen.

Kuusi vuotta työn alla olleen Time-albumin nauhoitukset alkavat kuulemma olla kasassa ja miksaus pitäisi alkaa joulukuun lopussa. Tuohon tosin tarvitaan uudet tietokoneet ja ne saadakseen bändi joutuu heittämään pari keikkaa, ei tosin vissiin Suomessa.

Ehkä se levy sieltä joskus sittenkin tulee..  :)

Duke Nukem Foreverinkin julkaisu on todennäköisempää eiku... Upeaahan tuo olisi, jos ensi vuonna jo nähtäisiin, mutta eipä tässä viitsi vielä turhan korkealle toiveita nostattaa. Perkeleen perfektionistit.:lol:

Itse odottelen tällä hetkellä kieli pitkällä Moonsorrowin uusinta ja Devin Townsendin Deconstructionia ja Ghostia, joiden kaikkien pitäisi keväällä ilmestyä.

Moonsorrowilta en edes tiedä mitä odottaa. Omissa kirjoissa jo toinen albumi edustaa miltei täydellisyyttä ja jokainen on parantanut edellisestään. Kaksi viimeisintä, Verisäkeet ja Hävitetty, ovat ylivoimaisesti parhaat levyt ikinä. Vaikkei uusin niin korkealle enää yltäisikään, niin loistavaa materiaalia on varmasti odotettavissa.

Townsendiltäkin odotan loistavia levyjä, sillä suurin osa herran tuotannosta on täyttä timanttia. Kontrasti levyjen välillä on varmasti mielenkiintoinen, sillä Deconstructionin pitäisi olla raskain albumi koko tuotannossa, Ghostin edustaessa toista ääripäätä. Maaliskuun lopussa sitten todistamaan uudelleen livenä. Toivottavasti saisin vielä jostain pieraistua tarpeeksi rahaa, jotta pääsisi molemmat keikat näkemään. Tuskan molemmat vedot olivat kumminkin upeinta ikinä. Se ääni (http://www.youtube.com/watch?v=pVUxTc-fklQ)!

Noilla on niin hemmetisti tuotantoa että mitä suosittelisit noista levyistä? :D

Joo ja edelleen stoneri kasvaa sisään. Myös sludge- ja post-metal ovat alkaneet kolahtaa - ehkä rajummat laulutyylitkin ovat jonkinlaisia "growereita"; siinä missä aikaisemmin vihasin niin nytten olen kuunnellut Isistä jo jonkin verran ja, hm, ainakin sietänyt noita örinäkohtia, jos en ihan nauttinut vielä. Muutenhan tuo Isis on kyllä tosi jees.

Lisää musaseikkailuistani voi toki (KÖH ADVERTISEMENT KÖH) tsekata allekirjoituksessanikin olevasta blogistani. ;) 2011 näyttää aika makoisalta levyjen suhteen. Ja Mars Volta tekee uutta levyä, oijjoi!

Noh, Heavy Rocks, Akuma No Uta, Pink, Smile. Siinä muutama.

Isishän on muuten loistokamaa. Harmi että lopettivat, mutta ehkä hyvä niin itse bändille.

Boris oli aiheena viimeksi tässä ketjussa joskus aikoja sitten, niistä tuli vähän uutista. Heavy Rocks -albumi kolahti YouTube-kuuntelujen perusteella parhaalta, mutta se oli ehkä vaikein löytää. Siitä on kuitenkin onneksi tulossa reissue, joten ostoon saattaapi mennä. Tämän lisäksi Borikselta on tulossa 3 muuta albumia, Self-Titled Mag (http://www.self-titledmag.com/home/2011/01/20/boris-announce-three-new-lps-including-heavy-rocks-reissue/) sanoo. No mutta ei siitä sen enempää, asiaan:

Ensi viikolla julkaistaan James Blaken (!!!!) debyytti. Itselleni kybällä tämän vuoden odotetuin levy. Just jokin aikaa sitten ilmestyi myös video mahtavalle Wilhelm Screamille (http://pitchfork.com/tv/#/music-videos/787-james-blake/2031-the-wilhem-scream/), jonka liveversiota olinkin kuluttanut aika urakalla. Albumi on tietysti vuotanut ulos jo aikoja sitten, mutta itse kun en lataile musaa niin innostus kohdistuu tuohon viralliseen julkaisuun. Voihan tätä tietysti mollata hypellä ratsastavaksi artistiksi kun kriitikotkin tykkäävät, mutta itse sanoisin kyllä, että James Blakella on ihan tarpeeksi meriittejä lunastamaan kehunsa... Ja debyytinkin voin kuvitella olevan aika hyvä - toivottavasti en pety. Suosittelen kyllä jokaista tsekkaamaan, Spotifysta vaikkapa, CMYKin (http://open.spotify.com/track/6mDMmxBs1tcjI24VP5d92A) ja Feist-coveri Limit to your Loven (http://open.spotify.com/track/5wZbNyht0kr3Tu8BkW4hux)...

Ainiin ja Omar Rodriguez Lopezilta tulee jonkinlainen kokoelma soolotuotannostaan (http://www.ultimate-guitar.com/news/upcoming_releases/omar_rodriguez_lopez_announces_massive_release.html). Yleensä en kokoelmia enää nykyään niin hirveästi ostele, mutta tämä voisi olla kyllä aika hyvä stepping stone tuon hemmon tuotantoon, sitä kun on aika paljon. Te jotka tunnette paremmin miehen tuotannon, onko tuolla hyviä biisejä? :D

+1.

Lankesin kyllä kiusaukseen ja kuuntelin jo aiemmin albumin vuodettua nettiin, mutta poistoon menossa jokatapauksessa. Vinyylillä näytti muutama bonusbiisikin olevan, joka on erittäin jees. Blake on itselle yksi viimeaikojen suurimpia uusia nimiä ja mies tulee varmasti olemaan vielä mukana monessa ja nyt jo uidaan isoissa vesissä kun on Polydorin kanssa kuitenkin levysopimus. Ei huonosti siihen nähden että 2009 vuonna tuli miehen ensimmäisiä biisejä underground lafkoilta ja myyntiluvut oli joitakin tuhansia. Taso on kuitenkin ollut kokoajan erittäin kova ja koko miehen diskografiaa voi varauksetta suositella kaikille. Heikoin lenkki ehkä Hessle:ltä tullut ep, joka ei rakenteltaan ole kovinkaan helposti lähestyttävä, mutta hyvää paskaa kuitenkin. Ainiin ja Blake on varmaan paskin DJ jonka olen nähnyt, viimekesänä kävi kutosella soittamassa. Setti oli flowltaan säälittävän ja naurettavan väliltä ja vaihdot kusivat lähes poikkeuksetta. Silti muutama biisi sai kylmät väreet kulkemaan selkäytimessä. Läpyskääkin kävin vähän heittämässä kun äijä tuli baarin puolelle setin jälkeen huojumaan.

Variaatiokin tuotannossa on älytön, nämä epäviralliset pop-biisi remixit ovat mielettömiä.

http://www.youtube.com/watch?v=udB6m3uuDOM&feature=related

Radiohead on puskemassa uutta levyään, The King of Limbs (http://www.thekingoflimbs.com/)iä digitaalisena versiona tänä lauantaina! Fysikaalinen, "newspaper album"-julkaisu levystä ilmestyy ensi kuussa.

Ei pojat tällä kertaa ihan menneet maksa mitä haluat-mallilla, mutta tykkään jostain syystä älyttömän paljon tälläisistä yllätysjulkaisuista.

Melkein sain sydärin kun kuulin uutisen tästä. Aivan vitun jees. Vinyylisetti lähti tilaukseen välittömästi. Nyt sitten pitäisi jotenkin malttaa venailla siihen lauantaihin asti.

Ihan hyvä etteivät laittaneet myyntiin taas tuolla "maksa mitä haluat"-periaatteella. Viimeksi jengi ei vissiinkään maksanut paskaakaan, kun kerran oli ilmaiseksikin tarjolla.

No oho! Oon kikseissä, pitäisikö periaatteessa jopa preorderata vaikka onhan tuo vajaa neljäkybää aika suolainen hinta. Yllätysjulkaisu on kyllä aika yllättävä (heh heh) veto nykymaailmassa, jossa kaikki albumit vuotaa ulos vähintään kaksi kuukautta ennen oikeaa julkaisua. Radiohead osaa!

Sen sijaan... mikä on Newspaper Album?  :lol:

Sehän on sairaan halpa!

No ei, mutta ei nyt silti paha kun messissä on kuitenkin tuplavinyylit, cd-levy ja artwork-sälät. Lisäksi sisältää sen latauksen sitten lauantaina. Ja postikuluthan sisältyvät myös hintaan, ei noiden vinyylien postittaminen kuitenkaan mitään halpaa touhua ole.

Tämä jää kyllä nähtäväksi.  :lol: Huutelivat, että olisi ensimmäinen lajissaan. Tiedä sitten mitä sieltä on tulossa.

1. Näen ensimmäistä kertaa levyn & sen hinnan. (Rahani: x)

2. Liian kallista, en aio ostaa. (Rahani: x)

3. Luen echoesin vakuuttelun, että kyseessä on halpa hinta. (Rahani: x)

4. Käyn tsekkailemassa Levykauppa Äxän tuplavinyylien hintoja. Kolmekymppiä, hyvänen aika! (Rahani: x)

5. Mietiskelen, että pitäisiköhän ostaa tuo levy. Sehän maksoi viisikymppiä, hyvänen aika... Tosin niin maksaisi jos ostaisin tuplavinyylin ja CD:n erikseenkin. (Rahani: x)

6. Menen King of Limbs -sivulle. (Rahani: x)

7. Huomaan, että levy maksaakin 36 euroa. (Rahani: x)

8. ???

9. Rahani: x - 36 EUR

No, harvoinhan tällaisia superdeluxe-editioneja tulee ostettua, sallin itselleni tämän. :)

Wolfmother ilmoitteli facebookissa tekevänsä uutta plättyä. Pari vuotta sitten ilmestynyt toinen albumi Cosmic Egg oli suuri pettymys loistavan debyytin jälkeen, nyt odotukset kolmatta levyä kohtaan ovat aika vähäiset. Ostoon menee silti. Ja näitäkin pääse näkemään sitten Provinssissa, jeah.

Radiohead tosiaan päätti julkaista digitaalisen version The King of Limbs'stä päivää aikaisemmin eilen.

Albumi paljastui Radioheadin lyhyimmäksi, 8 raitaa kestävät yhteensä pikkaisen yli puolen tunnin, joka passaa minulle mainiosti. Nick Draken Pink Moon on helposti minulle kuunnelluimpia levyjä juuri noin puolen tunnin kestonsa takia. Tekee samantien kuunnella levy uudestaan kun se loppuu.

Nyt on noin kuusi kertaa tullut pyöriteltyä tuo Radioheadin King of Limbs ja täytyy sanoa, että diggaan kyllä helvetisti. Sopivan erilaista kamaa taas vaihteeksi ja levy muistuttaa taas Kid A- ja Amnesiac-aikojen RH:ta. Levyn neljä ekaa biisiä ovat haastavimmat, mutta onhan nekin lopulta lähteneet aukeamaan. Ekassa biisissä on hyvät Fout Tet-vibat ja neljännessä biisissä äänisamplet, biitti ja bassokuviot muistuttavat Burialia. Vikat biisit ovat sitten hieman perinteisempää RH:ta.

Olen tyytyväinen, että ei tullut mitään tasaisen varmaa Radiohead-levyä HTTT:n hengessä vaan bändi on taas lähtenyt uusille urille. Nyt kun vielä pääsisi nämä livenä todistamaan.

Tästä vielä koko levy kuunneltavissa: http://www.youtube.com/watch?v=NV4xhsYvU2g (http://www.youtube.com/watch?v=NV4xhsYvU2g)

Battles lupailee uutta albmia kesäkuuksi! 2007 ilmestynyt Mirrored oli puhdasta neuroutta, enkä odota uudelta Gloss Drop (http://bttls.com/gloss-drop/)ilta sen vähempää. Nyt mukaan on saatu muunmuuassa Blonde Redheadista tuttu Kazu Makino sekä Boredomsin Yamantaka Eye, joten luvassa on varmaan vieläkin härömpää menoa, kuin debyytissä.

Turisaksen uusi albumi on aika tykkiä kamaa. Lukuisia hyviä biisejä ja tyyli sopivasti hieman erilainen, kuin edellisellä albumilla The Varangian Way. Taattua mahtipontista Turisasta kuitenkin ja iskee ainakin minuun (ja varmaan ainakin Lanttuunkin). Omiin lemppareihin lukeutuu erityisesti Fear the Fear -kappale. (http://www.youtube.com/watch?v=wY9Oe4LCj4g) Loistavaa kamaa  :)

HTDW : Love Remains on huippu levy. Ja on aina hienoa kun mies laulaa falsettona. Uudelleen julkaistiin viime kuussa Tri Anglen toimesta kun 2010 vuoden originaalipainos taisi olla melkoisen pieni.

Tässä vielä muutama maistiainen



http://www.youtube.com/watch?v=yc9xV8tE_-4 (http://www.youtube.com/watch?v=yc9xV8tE_-4)

http://www.youtube.com/watch?v=M6vMS3AHWgY (http://www.youtube.com/watch?v=M6vMS3AHWgY)

Mitäs laudalla mietitään Samuli Putron tuotannosta? "Sputron" uusi albumi Älä sammu aurinko on kuunneltavissa ennakkoon Ylexin sivuilla tämän viikon ajan.

http://ylex.yle.fi/musiikki/ennakkokuuntelu-samuli-putro-ala-sammu-aurinko (http://ylex.yle.fi/musiikki/ennakkokuuntelu-samuli-putro-ala-sammu-aurinko)

Nimibiisiä Älä sammu aurinko on soitettu radiossa jo jonkin aikaa, mutta eilen kuulin ensi kertaa kohta kappaleen Rämpytimies. Taitaa olla kesähitti tällä kertaa  ;D

E: pitää kyllä kuunnella muutkin biisit läpi. Pidin putron edellisestä soololevystä eikä Zen Cafekaan ole yhtään hassumpi.

Viime levy oli hyvä ja keikalla kokoonpano toimii oikein hyvin.  Ennakkoon kuulluista "Huono sängyssä" on oikein hauska kappale. Kova promoaminen uudesta levystä on ainakin ollut, eiköhän tuo listan kärjeen singahda. Ajattelin kyllä ostaa heti julkaisussa.

Burial, Four Tet ja Thom Yorke ovat lyöttäytyneet yhteen ja pistävät piakkoin ulos uutta kakstoista tuumasta sinkkua. Tubesta löytyy maistiaista ja onhan se vitullista kuninkuutta: http://www.youtube.com/watch?v=iQ_Yu_4zeo0 (http://www.youtube.com/watch?v=iQ_Yu_4zeo0) Lopun pianot säväyttävät.

Nyt kun vielä saisi Burialilta uutta lättyä.

On kyllä sellainen kokoonpanokin kyllä että mitä muuta voi odottaa kun puhdasta platinaa? (Siis oikeasti, Flying Lotus tuohon vielä lisäksi niin koossa on aika lailla top- elektroniset artistini) Ja hienoahan tässä on myös se, että tajusin, etten ole Four Tetilta kuunnellut muuta kuin There Is Love In Youta ja Burialiltakin vain Untrueta - toisinsanoen niiden backlogeissa odottaa monenmonta levyä nautittavaksi. Uijjui.

Tuleekohan tuo myyntiin Suomeen? Netistä en jaksaisi tilata, mutta mikäli Stupidon tai jonkun hyllyille tulee niin melkein voisi ostella.

E: Ainiin ja uskomattomien uutisten kategoriaan: Justice palaa! Damn good. Civilization (http://www.youtube.com/watch?v=DCRihtIZZdM&feature=player_embedded) linkin takaa, tosin Adidas-mainokseen ympättynä eikä täten ehkä täysin muusta mökästä vapaana versiona. Ihan jäätävän siisti silti.

Molemmilla artisteilla on kyllä kovat discografiat, kannattaa ottaa muitakin levyjä haltuun. Four Tet tuli myös todistettua viime kesän Flowssa, kova setti ja aika kovat bailut.

Saattaa tulla Stupidoon tai muihin liikkeisiin myyntiin, mutta itse varmaan tilailen suoraan tuolta Bleepin nettisivuilta. Viimeksi ainakin oli vissiin aika pieni printti tosta Four Tetin ja Burialin yhteissinkusta, joten nyt otan varman päälle.

http://www.youtube.com/watch?v=lpayJn3Ch5M
RIP Nate Dogg

Mirror iski paremmin kuin ego, hyvää tavaraa molemmat. Thom Yorke tosin vähän vaisu molemmissa, emmä tiiä. Tottunut ehkä siihen ettei kummallakaan artistilla vokaalit ole miksattuna noin pintaan tai jotain. Hemmetti kun ei ole rahaa  :(
Edellinen Burial / Four Tet kollabraatio on ihan järisyttävän hyvä. Onneksi löytyy hyllystä.

Sori että tuun tähän teiän keskustelun väliin, mutta toi justicen uus biisi tossa adidaksen mainoksessa kuulostaa melekose hyvältä. Sais jo tippua se oikee versio. ja rip nate dogg.

Jatkakaa.

On muuten aika tajuttoman funky kyllä, levy on odotuksessa. Nate Doggista en tiedä muuta paitsi että Warren G:n Regulate (feat. Nate Dogg) on jees.

Hei auttakaa joku, mistä Bleepistä näkee postarit? :D Tai tietääkö joku paljonko ne on jos ei näe? Eihän tuolta tietysti enää touta Four Tet - Yorke - Burial -kollaboraatiota saa, mutta kun kaupan tarjonta on muuten niin kiinnostavaa niin josko tulisi käytettyä...

Tilasin juuri Flying Lotuksen Pattern+Grid World EP:n (vinyyli) ja postareita tuli joku 4,5e. Lisää jotain ostoskoriin ja sieltä voit käyttää estimate-toimintoa, jolloin kauppa laskee postarit.

Nyt on muuten Bleepissä taas varastossa tuota Four Tet, Burial, Thom Yorke-sinkkua. Kannattaa varmaan toimia nopeasti jos haluaa omansa, varmaan suht pientä printtiä taas kehissä. Viime Burialin ja Four Tetin yhteissinkku nousee nykyisin aika jäätäviin summiin. Tuo uusin sinkku oli 13e postitettuna, joten suht turvallinen sijoitus.

http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=28822 (http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=28822)

EDIT: No perkele, 5 minuuttia viestin jälkeen out of stock. Voi olla, että tulee kuitenkin lisää myyntiin jossain vaihessa.

Joo, aika hamuttuja noi ilmeisesti on -> tuskinpa saan. :D

http://www.nihonkizuna.com/

Nihon Kizuna on 50 biisin (digitaalinen) kokoelma, joka maksaa 10 GBP (tai enemmän, omantunnon mukaan) ja josta kaikki tuotot menevät Japanin Punaiselle Ristille. Messissä on artisteja kuten Kode 9, Emika ja Onra ja kokoelma onkin aika vahvasti elektronispainotteinen. Päätin nyt sitten ostaa, sillä aika monta biisiä tässä tuohon hintaan saa ja toisaalta toimii omanlaisena löytöretkenäkin kun on niin monia artisteja joista en ole koskaan kuullutkaan. Ja kai tässä voi jotain hyvää tuntea tehneensä, vaikka joku voisi tietenkin argumentoida sen olevan jotenkin tekopyhää (kun saan myös itse hyötyä tästä kuitenkin :P). Miten vaan! Näin muutaman biisin perusteella voinen odottaa tältä aika kiinnostavaa meininkiä. :)

Bleepiltä tuli meiliä, että Burialilta tulee myös uusi oma sinkku ulos: http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=29025 (http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=29025) Mukana kolme trackiä "Street Halo", "NYC" ja "Stolen Dog". Laitoinpa tuonkin tilaukseen.

Nyt on ollut joku ihme levynosto-rykäisy meikäläisellä. Alkuviikosta tuli laitettua Ego/Mirror-tilaukseen, eilen sovin diilit Moth/Wolf Cub-sinkusta ja nyt vielä tuo uusi Burialin oma. Lisäksi Flying Lotuksen EP tuli tilattua alkuviikosta. Taitaa jäädä peliostokset vähille tässä kuussa. On kyllä suht edullinen tuo Bleepin verkkokauppa ja postikulut ovat kohtuulliset.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

iso uutinen!


Ja noista brittien verkkokaupoista voi varauksetta suositella Boomkatia & Redeyerecordsia. Boomkatissa on ihan laidasta laitaan levyjä myynnissä ja niitten newsletter on erittäin jees, syväluotaavia arvosteluita levyistä ja niin edelleen. Hauskasti myös lähes jokaisesta levystä löytyy pieni ''arvostelu'' tai kuvailu, helpottaa uusien levyjen etsimistä. Redeyessä on sitten vähän kapea-alaisemmin tota elektronista UK-musaa.

Chemical-records on kans toiminut, sieltä saa törkyhalvalla kledjuja levyjen lisäksi.

First off, Radioheadin uusi levy oli sekä ylläri, että hyvä. Tutustuin bändiin uudelleen In Rainbowsin myötä, josta tulikin vaivihkaa tämänhetken suosikkilevyni.

Sitten: Original Heteroes, jossa myös itse paahdan, julkaisi omin voimin levyn digitaalisessa muodossa helmikuun alussa. Jos jotakuta kiinnostaa niin eikön vain lysnapå. Spotifysta löytyy, iTunes, Meteli.net, Soundcloud, Youtube jnejne..

Linkki: http://www.originalheteroes.com

ja musavideo josta löytyy meikän väsäämää animaatiotakin:
http://www.youtube.com/watch?v=6HExl-_nWqs

Nii, ja keikoille mars, katkee munat ja repeää tissit! Tällä viikolla la 26.päivä Helsingissä IAMX:n lämppärinä, sit on toistaiseksi vähän hiljaisempaa.

Kuuntelinpa juuri nuo Burialin uudet raidat ja nyt olen aivan mykistyneenä. Aivan uskomatonta kamaa kaikki kolme biisiä. Street Halo on kyllä niin killeri biisi että ei mitään rajaa. Hakkaa tämä sinkku jopa tuon Ego/Mirror collabin. Käsittämätön jätkä kyllä.

Bleepin sivuilla on nuo hyvälaatuisena, mutta playerissä pitää painaa playta väliajoin, jotta kappale jatkuu. http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=29025 (http://bleep.com/index.php?page=release_details&releaseid=29025)

Nyt venailenkin kuumeisena, että pääsen kuuntelemaan kunnolliset versiot raidoista.

Rupesi kolisemaan vinyyliä postilaatikosta.



Burial & Four Tet - Moth/Wolf Cub
Burial & Four Tet & Thom Yorke - Ego/Mirror

Hienoa settiä molemmat. Hämmentävä meininki, että näinkin isot nimet julkaisevat materiaalia näinkin "salaa". Myös levyjen askeettisuus huvittaa, ei kuvia tai tarroja tai värejä. Ainoastaan nimet on kaiverrettu tuohon levyn sisäreunaan.

Tubesta löytyy muuten nyt myös HQ-versiot noista Burialin uusista biiseistä, Stolen Dog on järkyttävän hieno: http://www.youtube.com/watch?v=72wv9_fYjdU (http://www.youtube.com/watch?v=72wv9_fYjdU)

Animal Collectivesta tutun Panda Bearin uusin albumi on nyt kuunneltavissa kokonaisuudessaan. (http://www.npr.org/2011/04/03/134987319/first-listen-panda-bear-tomboy) Hyvältä kuulostaa.

Kuuntelin heti aamusta tuon ja diggailin kyllä paljonkin. Vaatii paljon lisäkuuntelua, mutta vakuutti kyllä jo ekalla kuuntelulla. Pitääpä laittaa ostoon kun ilmestyy.

Jep, loppua kohden alkoi saundit vähän puuroutua, mutta se menee ensikuuntelun (ja pienen kuumeenpoikasen) piikkiin. Fiilikset on kuitenkin hyvät ja ostoonhan tämä menee.

Äääh. Tämä kuulostaa ihan Animal Collectivelta. Mikä ei tietysti varmaankaan ole yllättävää lähtökohdat huomioon ottaen, mutta harmillista, sillä Animal Collective on ollut aina yksi niistä bändeistä joiden musiikkia en oikein hiffaa. Ääniverhoa, iloista tunnelmaa ja kilkettä, muttei juurikaan mitään mieleenjäävää...

Pidän itse enemmän vanhemmasta Animal Collectivesta, siitä kokeellisuudesta ja sekoilusta. Mutta Animal Collective on vähän sellaista musaa, että se kumuloituu, kunnes jonain päivänä huomaat mielesi yhdistyvän siihen, sen äänimaailmoihin ja tunnelmiin. Ainakin itselläni olis alussa vähän sellainen fiilis, kuin söisi karkkia pitäen samalla nenästä kiinni.

Tuli osteltua. Budjetti on about nolla kohta. Läheltä liipataan jo; oli kuitenkin pakko.

Burial + Four Tet + Thom Yorke - Ego / Mirror

Tällainen löytyi Lifesaversista hintaan 11,50 €, olin lievästi hämmentynyt kun luulin että tämä olisi niinkun yyberhankala saada. Tai jotain. Ostin siis. Vähän pelottaa kun tuo Ego-puoli piti ihme mekkalaa soittimessa. Johtuukohan halpisvinskasoittimesta (joka aikaisemmin ei ole kenkkuillut) vai olenko - pliis, EI - mennyt naarmuttamaan tuota jollakin ihmeen keinolla. Mirror soi kuitenkin mainiosti. Pitänee testata kohta uudelleen. Laatumusaa jokatapauksessa.

(E: Huoh, kyl siin taitaa kolme tuollaista ohutta pitkittäistä naarmua olla, mistä lie tullut. Vinyylien hienouksia; ekaa kertaa avasin... .___.)

Mono/Poly - Manifestations EP

No ostin nyt sitten tämänkin, Brainfeederin uutuuksia ja maksoi vaan (?) 7,90; vinyylinä siis. Kelpaa. Needs Deodorant on ässä biisi.

Ei paha hinta tuo, todella harmi jos on naarmuuntunut. Olisiko ollut skraiduilla jo liikkeessä? Vie takaisin ja osta uusi tilalle eBaystä, ei tuo vielä ihan mahottomissa hinnoissa ole, mutta paineita hinnan kohoamiselle on. Erinomainen lätty kyllä, vieläkin tulee säännöllisesti pyöriteltyä.

Itse laitoin tuon Zombyn Natalia's Songin tulemaan, kun oli sen verran hieno setti kyseessä. Onhan toki biisikin kova.

Joo, pitäsköhän valittaa että oli varmaan naarmuuntunut kun ostin. Mitenköhän ne suhtautuis? :S (Siis koska voi hyvin olla että olikin)

Eipä ne voi paljon vastaan jauhaa jos on ollut naarmuilla jo kaupassa. Vaikeahan se on todistaa, mutta ei kai siinä mitään menetä jos menee huutelemaan.

Ei perse rahat ihan finaalissa mutta toi Natalia's Song houkuttelisi kyllä... Muutamat levyt tuli itsekkin vastikään tilattua, Burialin hyperdub-lätty ja tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=u5tVxPCkbmU

Älytön biisi  8)

Hmm, pidin tosiaan samassa kassissa tota Mono/Polya ja siinä ei ainakaan mitään naarmuja näytä olevan, eli periaatteessa voi hyvin olla, että ois jo kaupalla ollut skraaduilla.

Millasilla kamoilla muuten kuuntelette vinyylejänne? Kiinnostaisi ihan vaan tietää; jospa joskus siirtyisin halpisvinyylisoittimesta johonkin pätevämpään soitin-kajarit-settiin. Tai jotain.

Tolta näyttää. Eli teknareilla mennään. Varmaan Pro-ject Debut III ois tullut ostettua ellei ois toi levyjenpyörittely alkanut kiinnostamaan. Ikeasta Expedit hylly alla johon mahtuvat levyt täydellisesti.

Hmm, pitänee tota Project Debyytä harkita sitten joskus jos tulee enemmän rahaa. Niinkun paljon, et sais äänentoistot messiin kanssa. Pitänee vaan säästää, koska tossa voi mennä hetki. (Hmm, 18vee synttärit vielä tänä vuonna tulossa, josko..) Lievästi tyylikkään näköinen setuppi kyllä sulla, tässähän melkein itsekin haluaisi deejiiksi ryhtyä jotta vois tollasta hankkia joskus. :D (Muutenkin toi levyjenpyörittely ja elektroninen musa on viimesen parin vuoden aikana ruvennut avautumaan ihan uudella tavalla, enkä enää mieti että DJ't on vaan porukkaa jotka pistää jonkun "jumputusbiisin" soimaan ja siinä se)

Huomion kiinnitti myös kuvan oikealla puolella oleva laite... Onkse SP-404 vai mikä? Kattellut videoita noista aina välillä ja himoinnut kyllä semisti :D

Joo no kyllähän noi teknarit on kuuntelukäyttöönkin varma valinta, ja jos on rahasta pulaa niin ostaa ensiksi vaikka toisen levysoittimen ja myöhemmin toisen. USB-kontrollereilla ja läppärillä voi tietysti alottaa ''levyjen'' pyörittelyn melko huokeasti.

SP-404 on juu, muuten veikeä laite mutta kyseisessä yksikössä ei toimi muistikortinpaikka ja se aiheuttaa harmaita hiuksia tällä hetkellä, sisäinen muisti kun on säälittävän pieni. Kyllä sillä silti jaksaa välillä kikkailla ja jos jotain liveviritelmää tule joskus järkättyä niin mainio efektiboksi se ainakin on.

Öhh... joo. Lienee uuden levarin aika - Lifesaverin Technicseillä levy pyöri niin, niin smuutisti. Myyjä ajatteli että voisi johtua siitä, että halvemmille levareille levyn bassot voi olla liikaa ja siksi neula pomppii kivasti. No, sinänsä ihan jees, ettei ole nyt sitten naarmuinen levy ainakaan.

Sinänsä tosin huvittavaa, kuinka ennakko-oletukset voi vaikuttaa arviointikykyyn - kun olin niin varma että vinskassa jotain naarmuja on (kun ei soi kunnolla) niin tottakai jotenkin löysin kuin löysinkin sieltä naarmuja, vaikkei siellä näemmä niitä ollut. :D

Project Debuttiko olisi hyvä vaihtoehto? Pitänee nyt vielä tutkailla noita (vois meinaan ostaa sterkat samalla). Technicsikin tietysti varmaan vaihtoehto mutta oliko näin että niiden valmistus oli lopetettu tjv niin voi olla hankalampi löytää...? Ja hintavampiahan ne kai oli?

Toisaalta onhan tässä aikaa mietiskellä, ei vielä vähään aikaan antane rahatilanne myöte stereoihin ja levariin sijoittamiseen. :D

Pro-ject Debut III:sta on kyllä suositeltu hirmuisesti, eikä ole mikään mahottoman hintainenkaan, jotain 300 euron paikkeilla muistaakseni?

Teknarien hyviin puoliin lukeutuu kestävä rakenne ja hyvä jälleenmyyntiarvo. Tosin, Pro-jectin saa kanssa myytyä varmaan ihan hyvään hintaan jos muuttaakin mielensä. Jos tuntuu siltä että ''dj-soittimet'' haluaa jossain vaiheessa kuitenkin hankkia niin kaipa se kannattaa suoaran teknari(t) ostaa. Nykysin kai löytyy jotain huokeampia varteenotettavia kilpailijoitakin, mulla ei niistä tosin mitään kokemusta ole. Teknari äänirasialla ja neulalla on käytettynä yleensä varmaan jotain 350-400 euron luokkaa.

Täysin huomaamattani Boris on julkaissut tänä vuonna jo 3 albumia.

New Album, Attention Please ja Heavy Rocks (http://www.brooklynvegan.com/archives/2011/02/boris_releasing.html)

New Albumin Party Boy -kipale (http://www.youtube.com/watch?v=58GNGRHlOEE)

New Album ja Attention Please ovat aika poikkeuksellisia Boris-albumeita, sillä ne ovat vahvasti electronica/shoegaze painotteisia. Heavy Rocks, nimestään huolimatta, ei ole re-release alkuperäisestä Heavy Rocks -albumista, vaan täysin uusi tekele.

Elikkäjoo, varsin mielenkiintoiselle linjalle lähteneet. Sillä välin kun hooceimmat Boris -fanit suunnittelevat murhaa, odotan mielenkinnolla että pääsen kunnolla nuo kuntelemaan. Vaihtelu virkistää.

Edit: korjailua

No nyt tuli postissa King of Limbsin Newspaper edition, joka sisältää siis mystisen sanomalehden, levy kahtena LP:nä, läpinäkyvällä vinyylillä ja sitten vielä levy CD:llä. Ottaa vähän päähän kun en tiedä uskallanko pistää näitä vinyylejä tuohon rupuiseen soittimeen, naarmuttaa vielä ne käyttökelvottomiksi. Pitää varmaan se uusi soitin joskus hankkia, tiedä sitten koska. Ainiin, ja mukana tuli myös joku outo iso kartonki joka on jaettu pieniin neliöihin joissa on jotain kuvia. Mihinköhän tätä...


... Aha. :D Ehkä käytän suosiolla vaan koristeina tai jotain.

Muuta musiikkirintamalta? Noh, Opeth on pikkuhiljaa ruvennut kolisemaan vaikka örinä on edelleen pieni kynnys, tosin matalempi kuin aikasemmin. Danger Mousen & Daniele Luppin Rome-levy on aika tyylikäs, mikä ei liene ihmekään - sillähän on Jack White. Ja, noh, Danger Mousekin on ihan kova tekijä ja Norah Jonesiakin on kiva kuunnella. Levy voisi tosin olla vähän vähemmän tasapaksu jos niikseen tulee. Kate Bushin musa on kanssa uusi tuttavuus, Hounds of Love -levy on aika loistokas. Ja tulipahan postin mukana jotain tosi uugeetä, nimittäin Golden Death Musicin (http://www.myspace.com/goldendeathmusic) levy, joka on näin piilossa olevaksi tavaraksi yllättävän tasokasta. Joskus vuosia sitten siis törmäsin tuohon (last.fm:ssä itteään mainosti) ja nyt tilasin levynkin kun tykkäilin.

Neon Indian'in uusi pitkäsoitto Era Extraña on nyt kuunneltavissa kokonaisuudessaan (http://www.npr.org/2011/09/04/140122007/first-listen-neon-indian-era-extra-a?sc=tw&cc=twmp) ennen julkaisua.

Sounds nice!

Mastodonin uusin levy "The Hunter" kuuntelussa. "Creature Lives" jäi päälimmäisenä mieleen, mitähän vittua Mastodon!? :D Ei oikeen osaa sanoa juu eikä jaata, muutama ihan hyvä kipale levyllä kyllä. Pitää ottaa tehokuunteluun heti kun saan itse levyn, pistin myös ne 2 ensimmäistä levyä tilaukseen, mitkä täydentävät kokoelman. Kokeilkaapas, levy löytyy Spotifysta jo nyt!

Katsoiko kukaan aikoinaan Pasilan jaksoa "Karrele palanut enkeli" jossa "Andy Suonsilmä" lauloi saman nimisen biisin. Alkoi aivan tyhjästä soimaan päässä...
Onko kellään tietoa, mistä biisistä tuo on "parodoitu" ?

http://www.youtube.com/watch?v=QR3F22p9MlY (http://www.youtube.com/watch?v=QR3F22p9MlY)

Rai Rai Rai....

Siinä mielipiteeni dubstepistä ja siitä helvetin Skrillexin renkuttamisesta radiokanavilla 24/7.

 8)

Skrillex on dubstepin raiskausta ja kokonaan pointin missaamista. Kantsinee lopettaa radion kuuntelukin kokonaan.

Jep, ei mitään järkeä lähteä disauttamaan kokonaista genreä yhden artistin takia. Kun kerta kuuntelet radiota niin kai sun pitäisi tietää ettei sieltä muuta tule kuin paskaa.

Ylex toimii iltapäivään saakka. Aamussa juontajat pelastavat paljon, uuden musiikin aamuvuorossa musiikki ja etusivussa silloin tällöin mielenkiintoiset puheenaiheet. Iltapäivä nyt on mitä on. Muita kanavia ei juuri tule kuunneltua, NRJ:tä öisin.

Kotona ollessaan kuuntelen pelkästään spotifyn kautta, mutta töissä ollessaan radio on lähestulkoon koko ajan auki.

Skrillexiä nyt sattuvat (valitettavasti) soittamaan eniten, siitä tuo heitto.

Eihän radioa ole lainkaan järkeä kuunnella ellei kuuntele Radio Helsinkiä tai muita riippumattomia kanavia.

Kuuntelin yhden kesäkuun ajan melkein pelkästään Ylexiä töissä olessani. Joku kuuntelijoiden top 200 lista oli aika jäätävää kamaa.

Väkisinkin muodostuu väärä mielikuva musiikista ja eri tyylilajeista jos kuuntelee jotain paskaa koko kansan radiokanavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=QxcCC2g1Ke0&feature=player_embedded

Ai jumalauta! Paskoin, kusin ja ejakuloiduin likimain pöksyihini synkronoidusti tuon nähtyäni! COOL!  :o

Mulle kävi melkein sama tämän kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=q-fM0lWEfek

Muistan joskus Pelaajalaudan kautta (kuka ikinä teistä olikin, kiitos sinulle!) löytäneeni Tenhi-nimisen artistin. Ilmeisesti Tenhiltä on nyt tulossa uusi levy marraskuun 25. päivä (http://utustudio.com/index.php/285) ja teaserin perusteella melkoisen kaunista kamaa.

http://vimeo.com/31358395

Heräsi hinku perehtyä siihen Tenhin aiempaan matskuun syvemmin, kun en ole sitä oikein muuten kuin muutaman biisin kuunnellut.

No nyt on treenikämppä plakkarissa ja samassa myös kokoaikainen äänitysmahis studiossa kunhan vain ProTools on hanskassa. Itse käyttänyt ProToolsia viimeksi vuosia sitten, joten pientä recappia joutuu ottamaan. Todella nastaa päästä jammailemaan porukassa, jossa musamaku kohtaa lähes täydellisesti. Tarkoituksena olisi laittaa krautrock/noise-jammailua tulille. Siisti päästä tuuttaamaan skeballa kunnon volyymillä, himassa kun joutuu himmailemaan aina aika urakalla.

http://www.youtube.com/watch?v=-VTrK972jj8&feature=share

http://www.youtube.com/watch?v=3GGYlGoJHW4&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=5g8ykQLYnX0

Aika jees tuo Imaginaerum-levy.

Vaati kyllä vähän enemmän kuuntelua, kuin aiemmat Nightwishin levyt mutta sanoisin että tämä on reilusti parempi kuin Dark Passion Play. Monta erittäin hyvää kappaletta löytyy.

http://www.youtube.com/watch?v=e2UPAMqlu1A

http://www.youtube.com/watch?v=mj-WUu8lCmM

http://www.youtube.com/watch?v=MFMZB2Y_nE4

http://www.youtube.com/watch?v=f79RJf5sIDI

Lisäksi tuo I Want My Tears Back on ihan kova kuten myös levyn intro, mutta kuten aina, radioon on valkattu imo se paskin biisi soimaan. Ei se huono ole, muttei jotenkin oikein nappaa tuo kertsi..

Tämä on kyllä niin totta. Levy tuli hankittua mutta tätä en ole levyltä kuunnellut kertaakaan. Mutta levy menee osin aika paljon sivuun Nightwishin tyylistä. Sinänsä tämä on ihan hyvä juttu ja pidänkin niistä kappaleista eniten mitkä ovat sivussa tästä tyylistä. Eli Taikatalvi, Turn Loose The Mermaids ja Slow, Love, Slow. Lisäksi Arabesque on varsin soitettava kappale. Storytimen jälkeen onnettomin biisi on varmaan I Want My Tears back. Ja siis vika ei sinänsä ole biisissä, mutta kun ensimmäistä kertaa kuuli biisin ja heti alussa raikaa I Want My Tears Back, en voinut olla hiukan naurahtamatta. Onhan muidenkin biisien nimet jne. mitä ovat, mm. Slow, Love, Slow, mutta tuo I Want My Tears Back raikaisu biisin alussa oli jotenkin niin kärkeästi koko touhun kulminoiva että voi hyvä päivä. Ja tästä fiiliksestä ei vain pääse eroon kun biisiä kuuntelee.

Nightwishiä ei paljon tule kuunneltua, mutta tosiaan se radiossa soiva paska on sitä paskinta paskaa mitä voi vain paska olla.

Mitkäs ovat Pelaajalaudan lempparilevyt tältä vuodelta?

Tässä joitakin omia suosikkeja:

http://www.youtube.com/watch?v=3eci6lTkS7Y
Clams Casino - Instrumentals

Edelleen jaksaa hämmästyttää, että tämä häiskä on tehnyt biittejä Soulja Boylle  :???:



http://www.youtube.com/watch?v=g5fwB36KVDE
Araabmuzik - Electronic Dream

Paskaa trancea sämpläämällä luotu parhautta. Tätä levyä on tullut kulutettua ihan kiitettävästi, varsinkin kesällä soi nonstoppina.



http://www.youtube.com/watch?v=H4m3XYyT-CM
The Caretaker - An Empty Bliss beyond this world

Eetterin käryistä fiilistelymusaa, joka vaan jostain syystä toimii. Sunnuntaille luotu levy.



http://www.youtube.com/watch?v=eEBmhXYjEvA&feature=related
Eevil Stöö - S.O.D

Kridlokin levy oli kanssa ihan kelpo musaa, mutta Stöön levy toimii paremmin överimmän meiningin vuoksi. Ja flow-keikka oli yksi parhaista joita tuli nähtyä tänä vuonna.


Mitäs muuta tänä vuonna vielä on tullut... Tim Heckerin, ASAP Rockyn ja James Blaken albumit ainakin ovat olleet ihan jees matskua.

Olipas loistava tuo Caretaker, pitää ottaa kiekko tarkempaan kuunteluun!

Loppuvuodesta on tullut diggailtua enemmän akustisia meininkejä ja rehellistä skulailua. Tässä tämän hetken kovimmat tältä vuodelta:

http://www.youtube.com/watch?v=Jgfpuy5qETs

Real Estate yllätti levyllä joka on täynnä loistavia biisejä. Ei kikkailua, vaan levy toimii loistavan materiaalinsa takia erinomaisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=H0ztizmGsFA

Kurt Vilen uusin kolahti kovaa, hauskoja virityksiä ja nasta släkki-meininki säväytti. Tavastian keikkakin oli loistava.

http://www.youtube.com/watch?v=TLiWdUhGQpE

PJ pamautti tiskiin todella kovan lätyn, taas kerran. Levy täynnä hyviä biisejä ja laulu kulkee käsittämättömän hienosti. Lontoon ATP-keikka oli hirmuisen kova.

http://www.youtube.com/watch?v=9yAxIdkF2Qo

Fleet Foxes jatkaa tasaista laatua tokalla levyllään. Upeita lauluharmonioita ja loistavia biisejä.

Myös Atlas Soundin uusinta on tullut pyöriteltyä ja olihan se Battlesin toka lättykin kova.

Kurt Vile on kyllä aika jees ja keikalle oli tarkoitus lähteä mutta jotain mutkia siinä oli. Ei muista enään, varmaan elin väärää kuukautta tai jotain. Toi Real Estaten biisi kuulosti ihan hyvältä mutta oma maku on nykysin jotenkin vähän kieroutunut kun monien bändien soundi on jotenkin liian kliininen, tullut kuunneltua varmaan liikaa kaikkea tunkkasta lofi-pörinää.

Yksi levy tuli vielä mieleen, unohdin sen tulleen tänä vuonna.


http://www.youtube.com/watch?v=SXKMvJjDce8
Ducktails -  Arcade Dynamics


Ihanaa nössöpoppia nuhjuisilla soundeilla ja levyllä ei ole yhtäkään huonoa biisiä.

Edit:

Pakko postata vielä toinenkin biisi

http://www.youtube.com/watch?v=x5-LKJSH_AM

Tänä vuonna ei oikein tullut ostettua tuoreita levyjä, mutta aina kun tuli, tuli ostettua parasta.



Gang Gang Dance - Eye Contact

Vasta äskettäin tätä pääsin kuuntelemaan, ja ei huhhuh mitä kamaa. Iskee jotenkin tosi syvälle omaan tajuntaan ettei mitään rajaa.

http://www.youtube.com/watch?v=2R7k1_kOqvk





Wolves in the Throne Room - Celestial Lineage

Levyssä on jotain todella omituista. Tuntuu oikeastaan aivan siltä, kun sen olisi pitänyt olla viimeinen levy ennen maailmanloppua. Harva bändi on päässyt ja pääsee näin eeppisiin sfääreihin koskaan.

http://www.youtube.com/watch?v=1AdfkejJDao





The Psychic Paramount - II

Vuoden yllättäjä omalla kohdallani. En oikein osaa kuvailla fiilistä, joka tätä levyä kuunnellessa tulee. Kylmiä väreitä, paljon.

http://www.youtube.com/watch?v=4s1ppHxvzIg



Tuota Caretakeria on itsekin pitänyt kuunnella jo jonkin aikaa. Paljon on kehuttu ja varmaan syystäkin.

No perkeles tuo Ducktales olikin ihan törkeen kova, pitää ottaa levy tarkempaan kuunteluun.

Aivan varmasti unohtuu joitain tänä vuonna julkaistuja levyjä, mutta tässä alustavaa listaa kovista tai mielenkiintoisista tänä vuonna ilmestyneistä lätyistä ja biisinostot jokaisesta:

The Black Keys - El Camino
Tämän hetken johtava garage-/blues-/ihanmikätahansarock-yhtye. Vienyt aiempaa tunnusomaista blues-soundia enemmän perinteisen rockin suuntaan ja sekoitussuhde näiden kahden välillä on osunut levyllä nappiin. Ehdottomasti vuoden levy.
http://www.youtube.com/watch?v=a_426RiwST8

Beastie Boys - Hot Sauce Committee Part Two
Levy viivästyi MCA:n syöpätaistelun takia, mutta valmis paketti on todella kova. Nostobiisin lisäksi kannattaa tsekata Don't Play No Game That I Can't Winin (http://www.youtube.com/watch?v=w-QIiVS_7Hs) 11-minuuttinen ja Make Some Noisen eeppinen puolituntinen(!) video (http://www.youtube.com/watch?v=evA-R9OS-Vo).
http://www.youtube.com/watch?v=WdgLMslbDuY&ob=av2e

Death Cab for Cutie - Codes and Keys
Hyvä levy, mutta ei missään nimessä yllä bändin parhaimmistoon. Vaikka viime levy, vuonna 2008 ilmestynyt Narrow Stairs, oli paljon koherentimpi kokonaisuus, sisältää Codes and Keys kuitenkin yhden bändin parhaimmistoon nousevan biisin, Doors Unlocked and Openin, joka on nostona.
http://www.youtube.com/watch?v=_zxeo_N3Z0c

Arcade Fire - The Suburbs
Toissa kesän hienolla Senaatintorin keikalla tästä saatiin hieman maistiaisia ja valmis levy on jälleen kerran todella kova kokonaisuus, vaikka ei mielestäni yllä aiempien tasolle. Jäänyt tosin vähälle kuuntelulle, joten voi olla että myöhemmin iskee paremmin.
http://www.youtube.com/watch?v=9oI27uSzxNQ

LCMDF - Love Nature
Aka. Le Corps Mince de Francoise. Sai pullautettua tänä vuonna vihdoin levynsä ulos ja tuloksena paketti tarttuvaa elektropoppia.
http://www.youtube.com/watch?v=agA6tExHwvY&ob=av2e

Das Racist - Relax
Nostobiisi puhuu mun mielestä puolestaan. Tämän vuoden yllättäjä viimeisen levynoston ohella.
http://www.youtube.com/watch?v=nc__3nsfxwA

Childish Gambino - Camp
Community-tv-sarjast tutun Donald Gloverin musiikkiprojekti, joka on saanut nimensä Wu-Tang Clan -nimigeneraattorista. Levyllä on harmittavan paljon täytebiisejä, mutta esimerkiksi singlebiisi Bonfire iskee todella lujaa.
http://www.youtube.com/watch?v=qL1B_r9nC9k

Nyt löyty taas sellaista kamaa, että huhhuh!

http://www.youtube.com/watch?v=sk6o4GWFIV8

ps. Aika reippaasti Imaginaerum>DPP

Vaikka Radioheadin uusin levy ei yltänytkään bändin parhaimmistoon, on silti levyn lopetusbiisi Separator varmaan itselle koko vuoden kovin biisi. Rumpukomppi on ykisnkertaisuudessaan nerokas, Yorken laulusoundi hienon etäinen, lyriikat uskomattoman hienot ja keskivaiheilla tuleva kitara todella kaunis. On levyllä muitakin hienoja biisejä, mutta tämä oli ylitse muiden.

http://www.youtube.com/watch?v=nhMYu39U2B0

Viddu miten siisti biisi. Voisin iskeä jonkun Radioheadin lätyn tulemaan äxästä kun en ole aiemmin kuunnellut.

Suggestions?

In Rainbows voisi olla ihan kova aloittelukiekko. Sisältää modernia meininkiä, mutta ei ole nii hc kuin esimerkiksi Kid A:n minimalismikokeilut. Kid A on kyllä mielestäni bändin paras tuotos, mutta bändiin tutustuvalle se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

Tämähän on ehkä kovin juttu vuosiin:

http://atdimusic.com/ (http://atdimusic.com/)

Oho...

Cool.

Heh, suuri kiusaus pistää tämän hetken kuumin puheenaihe tänne.
http://www.youtube.com/watch?v=oNfwMepTuZ0

Kannattaa varmaan sulkea radiot jos ja kun tuota ei halua kuulla... Älytön keskustelu ollu lehissä sun muissa.
Kohdeyleisö 5-15v tytöt?

Omistettu F1 fani Kim-Jong Zoukalle.

En ole kyllä tämän ystävä, mutta pakko kyllä tykätä tuosta autotunesta  :lol: Tätä sitten kuullaan vähintään sinne kesään asti.

Siis hä?? Tuo on Tommin kaveri, niille tulee riitaa ja tämä sitten iskeen Tommin siskon vai? Lyriikat on taas kerran mahtavia ja syvällisiä..

Tästä Rebacca Blackille poikaystävä.

Kaksi viime päivää ollut yhtä helvettiä tuon biisin takia. Luokkalaiset soittelevat tuota 24/7 tunnilla. Ihan kuin niiden Putous klippien toistaminen ei ollut tarpeeksi.
Voisi muuttaa tynnyriin asumaan.

Kyllähän tuon Robinin kappaleen voi läppänäkin ottaa, mutta en ymmärrä oikein tuota negatiivisuutta mikä sen ympärillä pyörii. Tai ymmärrän, mutta en tue; negatiivinen lähestymistapa tuntuu olevan Suomalaiselle se lähtökohta jos ei itse satu olemaan jonkin asian kohderyhmää.

Ei minua haittaa, jos jokin 13-vuotias nousee pinnalle hyvien suhteiden ja myös lahjakkuuden vuoksi. Eihän se nyt ihan surkea laulajakaan ole. Silti tuo youtube-video on tavalliseen tapaan täyttynyt loan viskojista.

Tämä tulee siis tyypiltä, joka aikoinaan diggaili Pikku G:stä.  :)

Jostakin asiasta tykkääminen tai sitä vihaaminen on vain osa omaa identiteettiä ja sen ylläpitämistä. Niinkuin esim. Rocky vihaa Applea ja Nintendoa, joskus on vaan mukava vihata jotain vain pönkittääkseen sitä omaa juttuaan.

Hah :lol: Kyllä, myönnän, olen vanha ja masentava. Mutta jumalauta kyllä nykyteinien musiikki on aivan perseestä. Ensin Tuisku ja sitten tämä. Vaikka myönnän, eihän tuota nauramatta voinut kuunnella  :lol:

Onneksi en kuuntele radiota  :)

Kyllähän toi Robin osaa laulaa ja sillä on ihan ok ääni, mutta tuo biisi, olemus = kokonaisuus on suunnattu juuri jollekkin Bieber faneille.
Toivottavasti tyyppi menestyy maailmallakin, ihan näin suomalaisuuden takia. Ja onhan toi Robin päässyt laulamaan sen Venäjän euroviisu voittajan kanssa sitä I believe(?) kappaletta, moni tuhatpäisen yleisön eteen...
Moni tuohonkin tube videoon kirjottajista on varmasti myös kateellisia. Periaatteessa olen minäkin, sillä olisi ihan kiva osata laulaa hyvin edes jollain asteella...

Toi nyky teinimusiikki saa kyllä silmät pyörimään päässä ja itkemään verta. Aikamoista touhua nykyään.

E: Tekstistä tuli aika ylistävää, mutta tulkittaa se että puhun yleisellä tasolla, en siis fanita Robinia. :D

Ja Robiniin sen kummemmin liittymättä...



Mars Volta - Noctourniquet - 27.3. (http://www.themarsvolta.com/splash/)

Nimi on aika kehno, mutta toivottavasti musiikki ei. Kansi ainakin täysin erilainen kuin aikaisemmissa (lieneekö edes sama tekijä) ja toisaalta Omarhan lupaili, että biisintekoprosessi olisi ollut aikaisempaa demokraattisempi. Innolla odotan! Circuksessahan nuo joitain uusia biisejä soittivat, mutta ei niistä ihan niin paljoa selkoa saanut. Ei vissiin mikään ihan täysi suunnanmuutos niiden perusteella kuitenkaan tulossa.

Mitenniin ''nykyteinien'' musiikki on paskaa, kyllähän sitä suosittua kuraa on aina ollut.


Eikä toi kyllä ole vielä huonoimmasta päästä. Eikä todellakaan jaksa vihata jotain noin harmitonta.

Lienee enemmänkin muodikasta "vihata" tuollaista musiikkia ja antaa itsestään todella fiksua kuvaa youtube-kommenttien muodossa?

Kuuntelin biisin puoliväliin ja totesin että ei taida olla ihan mun juttu. Menee samaan kastiin Rebecca Blackin kanssa.

No, ehkä se olen sitten vain minä, mutta minusta Spice Girls kuulostaa Grammy voittajalta tuohon verrattuna.

Ja harvemmin sitä itsekään jaksaa verisesti musiikkia vihata, mutta luokitteluna, tuo on aivan perseestä.

Nyt riittää pälpätys Robinista, ei saa ignorata kuukauden uutista.


Noniin, viimeinkin saatiin vähän selkeyttä suunnitelmiin. Nimi on kyllä jälleen läppä, mutta kansi erityylikäs. Uudet biisit keikallakin vaikuttivat hyviltä, vaikka bändille tyypillinen huuruilu onkin jäänyt vähemmälle (vaikka olihan Octahedronissakin näin, silti pidin levystä todella paljon). Mutta ehkä hyvä näin, uusi virkistää aina.

Tuo Robin on taas tuollaista kamaa, että pari kuukautta ihmetellään ja hekotellaan, kunnes unohdetaan kokonaan. Eipä tossa Robinissa juuri muu ärsytä kuin se, että biisin takana olevilla kundeilla on rutkasti resursseja ja laitteistoa käytössä ja silti pihalle suolletaan tuollaista kamaa. Voisihan noilla lähtökohdilla koittaa tehdä taiteellisesti kunnianhimoisempaakin settiä ja materiaalia, joka olisi mahdollisesti relevanttia vuosienkin päästä. Mutta tällaistahan tämä pop-musiikki on pahimmillaan.

Onhan tämä yksi vuoden odotetuimmista levyistä. Todella mielenkiintoista millaisiin tuotannollisiin ratkaisuihin kaverit ovat päätyneet ja millaisena Circuksessa kuullut biisit levyllä esittäytyvät. Materiaali on ainakin keikan perusteella hyvää. Levyn kansi on kyllä siisti, tuo mieleen jotkut 70-luvun progekannet. Myös Deantonin rumpuosuuksia venailen aika vesi kielellä, kundilla riittää noita kekseliäitä kuvioita. Äijillä riittää kiirettä nyt, kun tuo ATDI:kin lyötiin taas tulille.

Tässä muuten sairaan hyvänlaatuinen video tuosta Trinkets Pale The Moonista, onhan tuo kovaa höyryilyä ja progeilua.

http://www.youtube.com/watch?v=9srqp5FIdkc

Oh snap, ei kaiken musiikin tarvitse olla taiteellisesti kunnianhimoista ja relevanttia vuosienkin päästä. Pop on pop, bailatessa kuunnellaan bailumusaa jne.
Tätä kuulin YleX rytmibarometrissa 12s ajan, ihan hauskalta kuulosti, mutta ei kiinnosta sen enempää.

Ei toki tarvitse, mutta pop ja bailumusakin voi olla kunnianhimoista ja relevanttia vuosienkin päästä. Ymmärrän kyllä toki sen, että kertakäyttöviihteelläkin on yleisönsä ja kaupallinen arvonsa ja siksi sen tuottaminen on kannattavaa.

Juu, tuo Trinkets Pale of Moon erottui edukseen muista huuruilullaan, onhan se (kai?) pisin biisi noista uusista. Toki lyhyimmissäkin sitä on, ja kyllä Octahedronkin kaikessa seesteisyydessään oli aika douppi, omalla tyylillään.

Mutta joo, pitäisi varmaan kohta hommata se vinyylisoitin, että päästään keväällä fiilistelemään Noctourniquetia niinkuin pitääkin.

Tämä aiheuttaa lähes aina kränää meidän illanvietoissa. Osa haluaa kuunnella vaan Bob Dylania ja Rollareita, koska tämä on oikeaa musaa. Nuo kuuluvat omiinkin suosikkeihin mutta mielummin mä kuuntelen jotain bilemusaa jos on tarkoitus bilettää. Eri juttu jos vaan otetaan rennosti ja maistellaan vaikka vähän konjakkia. No, mielipiteet ovat kuin persereikiä jne...

Ero on siinä, että ennen oli hyvää bilemusaa, nykyään ei. Vrt. Bee Gees, Boney M, Michael Jackson, Abba yms... En toki ollut vielä edes ponnistanut tähän maailmaan tuolloin, mutta onhan jokainen noista bilemusaa vieläkin. Ja vatusti parempaa kuin nykyinen YleX/NRJ/Voice -jööti.

Jos tarkoitat että ennen oli hyvää suosittua bilemusaa niin ymmärrän jollain tasolla.

Jos taas et niin sitten en ymmärrä.

Tämän hetkinen eurohouse-vatkaus jota jokapaikassa tuutataan on kyllä aikamoista rääkkiä, onneksi ei tarvitse muulloin kärsiä kuin paikallisessa kaljotellessa.

Jep, vihaajat vihaa. Onhan tuo ihan helvetin hienosti tehty Bieber-kopio. Kaveri tulee saamaan naisia ja rahaa ihan tuhottomat määrät ja sekös kynäniska jonnea vituttaa ja sitten puretaan pahaa oloa youtube kommentteihin.

Samahan Bieberissäkin vituttaa, sellainen tuulennussima pentu ja onnistunut siinä missä kukaan ei ole aiemmin onnistunut. Varmaan eniten tienannut kakara koko maailmassa, ei tule ainakaan toista heti mieleen.

Ei sillä saa musiikkia toki arvostella, mutta kyllä se pieni kateus paistaa aina jostain kommenteista läpi.

Juu, mainstreamia meinasin.

http://www.youtube.com/watch?v=guGOETyEUgc&feature=share

Tommy Lindgren kuulostaa melkeinpä paremmalta suomeksi kuin englanniksi. Mielellään kuuntelisi lisääkin.

http://www.youtube.com/watch?v=t3VxTjeNjZE
Kuinkakohan moni tulee sekoittamaan Brandonin ja Asan?

Kuuntelen just levyhyllyn mahdollisia surkeuksia läpi ja löysin Shape of Despairin Illusion's Play -albumin. Tän tokan biisin keskellä elävä ambient-fiilistely toi ihan mieleen Oblivionin musat! Vai onko tää jostain muusta pelistä ja sekotan vaan ihan tyystin Oblariin  :lol: Ei muuten hullumman kuulonen levy, enpä myy tätä sittenkään. Ei vaan ole ikinä tullut kuunneltua vaik on hyllyssä varmaan yli vuoden päivät ollut.

http://www.youtube.com/watch?v=MsWD8FClNfQ

The Mars Voltan uuden levyn eka sinkku kuunneltavissa:

http://www.themarsvolta.com/the-malkin-jewel/ (http://www.themarsvolta.com/the-malkin-jewel/)

Aika helvetin kovaa häröilyä. Itelle kolisee melkoisen kovaa tämä sekoilu. Melkoinen suunnan muutos edellisistä levyistä, mutta on kyllä freesin kuuloista.

En muista että bongasinko tämän täältä vai linkittikö joku tämän facebookiin...kuiteskin:

http://www.youtube.com/watch?v=MV_3Dpw-BRY&ob=av2e

Ilmeisesti biisi onkin ollut Drive:n soundtrackilla...enpä ole leffaa nähnyt mutta biisi toimii.

No huhhuh. Tämänhän soittivat keikallakin, mutta nyt vasta pääsee oikeuksiinsa ehkä vähän hiotumpana.

Lisää uutta Voltaa, Zed And Two Naughts (http://soundcloud.com/themarsvolta/the-mars-volta-zed-and-two/s-WyCYD), kuunneltavissa.

Aika suorasukainen biisi tälläkertaa, mutta sopii varmaan kokonaisuuteen sitten paremmin.

Koko levyhän on vuotanut jo nettiin ja olen nyt pari päivää ehtinyt luukuttamaan. Ennen kuin syytätte piratismista, niin ei hätää, aion kyllä tilata vinyylinkin.

Levyhän on ihan helvetin härö soundeiltaan, mutta myös aika saatanan hyvä. Eka biisi järkytti hieman ja mielestäni se on vieläkin levyn heikoin lenkki, mutta loppumateriaali on täyttä rautaa. Biisit ovat loistavia, tuotanto on freesiä ja häröä sekä muusikot ovat iskussa. Synat ovat paljon isommassa roolissa kuin aiemmin, mikä ei sekään ole huono asia. Deantonin rummut ovat jäätävää kikkailua ja välillä tuntuu, että mies ei ole tahdissa ollenkaan, kunnes kompista hiffaa kuitenkin oikean tahdin. Cedricin laulut ovat myös todella framilla ja mielestäni lauluosuudet ovat todella onnistuneet.

Ihan helvetin kova levy siis mielestäni ja bändin kolmanneksi paras klasarien Delousedin ja Francesin jälkeen.

Echoesin hype vakuutti kyllä, kovat on odotukset tuota levykäistä kohtaan.

Itse päätin ostaa Logicin ja ottaa askeleen GarageBandista eteenpäin... Tähän mennessä olen yhden Logicilla tekemäni biisin nettiinkin pistänyt (Taui - See (http://soundcloud.com/taui/see)), kuunnelkaa ihmeessä jos kiinnostaa. Pointsit sille joka tunnistaa samplen... Rakentavaa kritiikkiä luonnollisesti otetaan vastaan ilomielin. :]

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://29.media.tumblr.com/tumblr_lltzgnHi5F1qzib3wo1_400.jpg)

Aika tasokkaan kuuloista kamaa, tykkään~

Joo tämä uusi Volta on siitä jännä levy, että se on tavallaan suoraviivaisinta Mars Voltaa, mutta toisaalta myös taas kokeellisinta kuin muut levyt. Soundi on todella erilainen, mutta tuttuja elementtejä löytyy seasta. Levy yllätti ekalla kuuntelulla melkein jatkuvasti ja eka kuuntelu meni hymyssä suin kun uusia juttuja ja kikkoja tuotiin pöytään jatkuvasti. Levy yllätti myös siinä suhteessa, että se toi täysin uusia juttuja tuotannollisesti, joita ei ole oikeastaan ikinä kuullut minkään muun bändin levyllä. Todella freesiä. En halua spoilata sen kummemmin biisejä erikseen, mutta vaihtelua levyltä löytyy todella paljon ja noiden julkaistujen biisien perusteella ei voi oikeastaan sanoa levystä yhtään mitään.

Diggailen sikana.

Tzibo toi biisihän oli ihan mainion kuuloinen, miksaus ehkä kaipaisi pientä säätöä, mutta jatka samaan malliin!!!


Tullut metskattua viimeaikoina vähän kirppislevyjä, hauskaa hommaa ja älypuhelimilla on näppärä tsekkailla hintoja ja muuta faktaa discogsista. Tänäänkin tuli ostettua puolivahingossa ~60 euron arvoinen jazz-levy joka oli vielä lähes täydellisessä kunnossa  :lol:

Edit: niin siis hupsis, kolmella eurolla tuo kyseinen levy

Latasimpa itsekin etukäteen tuon Voltan uusimman, ja hyvältähän tämä kuulostaa, oikeastaan paremmalta kuin odotin. Bändi on todella hyvin saanut mahdutettua monipuolisuutta ja kokeellisuutta lyhyimpiinkin kappaleisiin, ja niinkuin echoeskin jo sanoi, soundi on todella freesi.

Lemppareita tähänmennessä ovat The Whip Hand, Dyslexicon, Empty Vessels Make the Loudest Sound ja Molochwalker. Levy on kuitenkin kaikenkaikkiaan kovaa kamaa loppuun saakka.

Itelle kovimmat biisit Noctolta ovat varmaan Dyslexicon, Empty Vessels, In Absentia (!), Vedamalady ja Noctourniquet. Tosin kaikki muutkin ovat helvetin kovia. Ainoastaan Whip Hands ei ole oikein napannut, tai se kertsi on tuotannollisesti hivenen liian brutaali kuulokkeilla kuunneltuna.

Empty Vesselsissä on sairaan kovat ne rumpu-delay kikkailut, In Absentia pudottaa lattialle kun Cedricin säröiseksi masteroitu hämyinen lauluääni muuttuu leppoisaksi jamiksi ja samalla Omar soittaa sen yhden nuotin pieleen ainoastaan kerran koko biisin aikana, jotenkin täydellinen ja hämärä hetki. Vedamaladyn taustasynat sairaan makeet myös. Levyn synasaundit miellyttävät muutenkin todella paljon.

Nyt vasta hokasin, että Sigur Rósilta olisi ilmeisesti täysin uutta albumia luvassa. Valtari on nimi ja pientä maistiaista voi kuulla orkesterin nettisivuilta (http://sigur-ros.co.uk/).

Vielä ei aivan tuon jälkeen sukat pyöri jaloissa, mutta kelpaahan tämä enemmän kuin hyvin. Kai se on toukokuussa taas levykauppaan pitkästä aikaa raahauduttava :)

Jees, tätäkin on odotettu jo tovin. Tänä vuonna julkaistaan muutenkin paljon uusia odotettuja plättyjä, kuten Crystal Castlesia sekä (toivon mukaan) Animal Collectivea.

Joitain ylläreitäkin sopisi putkahtaa ulos vuoden aikana... kuten Toolin uutuuden julkistus sekä GY!BE'n paluulevy.

Crystal Castlesia! Enpä tiennytkään, käy kivasti yksiin sen kanssa, että olen löytänyt bändin vasta lähiaikoina. Sigur Rós luonnollisesti odotuksissa, vaikka näin sounditasolla ei mitään hurjia harppauksia vissiin otetakaan. Ei se mitään, tosin, Sigur Rósilta en välttämättä niitä kaipailisikaan. Eniten odotuksissa itselleni tältä vuodelta on kyllä varmaan tuo Flying Lotuksen uusi levykäinen, Until the Quiet Comes, sen verran mullistava juttu oli Cosmogramman löytäminen nimittäin itselleni. (Ja toki Tooliakaan en suinkaan pistäisi pahitteeksi jos suinkaan suvaitsisi ilmestyä; GY!BE:n matskuissa on vielä paljon kuunneltavaa ilman uuttakin levyä. :p)

Uuden Mars Voltankin olen kuunnellut muutaman kerran läpi, eikä sinänsä kyllä yhtään pahemman kuuloista. Paha sanoa, miten selviää pidemmällä aikavälillä, mutta näin alustavasti kuulostaa kyllä paremmalta kuin esimerkiksi Octahedron. Syntikat ovat aika framilla suhteessa aikaisempiin levyihin - mikä ei ole huono juttu - ja rumputyöskentely on jälleen kerran aika mainiota.

Itsellä venauksessa kanssa Fly Lo:n tuleva levy, Cosmogramma oli sen verran päheetä matskua, että jätti veden kielelle. Toivottavasti tosin masterointi hoidetaan hieman paremmin tällä kertaa, soundi kun tuppasi menemään hieman puuroksi ajoittain, varmaan tosin tahalleen masteroitu överiäänekkääksi.

Burialin on huhuttu julkaisevan uuden LP:n tänä vuonna. Julkaistut EP:t ovat ainakin luvanneet hyvää ja toivottavasti sieltä se täyspitkäkin vielä napsahtaisi. Four Tetin kanssa tehty Nova oli kanssa kova styge ja sen vinyyli lähti tulemaan Mothin ja Egon rinnalle.

Grizzly Bearilta pitäisi tulla uutta kamaa myös. Veckatimest on ollut säännöllisessä luukutuksessa julkaisusta lähtien ja olisihan se kiva saada uutta matskua. Ainakin Daniel Rossenin EP oli loistokamaa.

Crystal Castlesin uutukainenkin tulee tsekattua vaikka tosin hieman toivon jo uudistumista bändiltä. Itseä miellyttäisi punkimpi ja noisempi albumi. Doe Deer viime levyltä on hyvä esimerkki toivotusta soundista.

Olishan sieltä myös tulossa uutta the XX:ää, Swansia, GY!BE:ä ym. mielenkiintoista. Ihan kova levyvuosi varmasti tiedossa.

Täällä päin on myös kuunneltu pitkästä aikaa uutta musiikkia, kun löysin bändin nimeltään Soen (http://www.myspace.com/soenmusic).

(http://i.levykauppax.fi/cover/normal/2/29/299166.jpg?cd) (http://open.spotify.com/album/3lMCQATSnDULRCBYR9u7vX)

Kyseessä on jonkinlaisen progehtavan alternativen supergrouppi, jossa siis pyörivät mm. Opethin entinen rumpali Lopez sekä kovasti arvostettu, mutta itselleni tuntemattomampi basisti Steve DiGiorgio. Vokalisti on Willowtreesta. Bändi on saanut tasaiseen tahtiin noottia siitä, että meno muistuttaa kovasti Toolia, mutta koska en itse ole ko. bändin musiikkia juurikaan kuunnellut, eivät mahdolliset yhtäläisyydet ole päässeet häiritsemään. Toisaalta veljeni metallikallo kommentoi asiaa niin, ettei hän ole yhtään Toolin levyä jaksanut kuunnella alusta loppuun, mutta Soenin kiekko heilahti helposti. Ja Martin Lopez taas kuittasi asian jotakuinkin niin, että vaikutteita ei toki voi mennä kieltämään, ja että hänen silmissään Tool on enemmänkin genre kuin bändi.

Debyyttialbumi Cognitive(kansitaide ja Spotify-linkki yllä) julkaistiin tässä vuoden alussa, ja se on nyt ollut aika kovassa kuuntelussa. Ensimmäisenä levyltä kuulin tämän biisin:

http://www.youtube.com/watch?v=9VEFORk1wYA

Rakastuin kappaleeseen samoin tein(se ääni!). Levy kokonaisuudessaan ei ole ihan näin kovaa kamaa, mutta mieltäkutkuttavia rytmejä ja jänniä tunnelmia riittää ja levy on tosiaan mielekästä kuunneltavaa alusta loppuun. Paras puoli minulle on ehdottomasti sopiva tasapaino suoraviivaisuuden ja taidemaalailun välillä. Liiallinen pumpulin ja kikkailun määrä karkottaa minut aika nopeasti muille maille, mutta vaikka Soenin riveistä löytyy skilssejä herkutella, pelkkään matemaattiseen showcaseen ei sorruta. Kaiken kaikkiaan siis mainio levy, ja varsinkin bändin seuraavalta odottelen jo tässä vaiheessa paljon. Vähän kovempia panoksia kehiin, ja luvassa voi olla mind explosion.

Huhhuh, aika törkeä Tool-ripoff kansitaidetta myöten. Ei siinä, Tool on jepa joten pistetään tämäkin kuunteluun.

Jotkut menee siitä mistä aita on matalin...ja toiset etsii aina portin (http://www.youtube.com/watch?v=uo0mNMnmUaY).

On kyllä melkoisen laskelmoitua paskaa.

Ei tuo Petri sentään tyhmä ole, jonkun haastattelun kuuntelin joskus ja ihan fiksu kuva jäi miehestä. Jannu on tajunnut miten lypsää rahaa tyhmiltä.  :)

Ostin pitkästä aikaa levyjä!

'The Flaming Lips and Heady Fwends' ja Sigur Rósin 'Ekki múkk' ovat kummatkin tämän vuoden Record Store Day-julkaisuja. Ekki múkk on kiva pieni esimaku muutaman viikon päästä julkaistavasta albumista söötillä ja utuisella b-puolella maustettuna.

Heady Fwends taas on aika hyvä näyte The Flaming Lipsin nykytilasta: ihanan outo ja psykedeelinen yhteystyö-levy (mukana on mm. Nick Cave, Bon Iver, Ke$ha ja ties mitä muita). Tykkään älyttömästi the Flaming Lipsista nykyään, tuntuu että bändi tekee ihan mitä huvittaa ja julkaisee ties mitä sattuu!

My Bloody Valentine sai vihdoinkin julkaistua remasteroidun version Lovelessista. En tiedä voiko täydellistä levyä olla, mutta mielestäni tämä on aika lähellä sitä. Loveless kuulostaa yhä ainoastaan omalta itseltään ja nyt se kuulostaa vielä hieman alkuperäistä julkaisua paremmalta.

Hail to the Thief on ihan kiva Radiohead-levy. Tuo erikoisversio sattui olemaan vitosen, joten tuli ihan sen kummempaa ajattelematta otettua mukaan. "Sit Down. Stand Up." on mahtava biisi!

Ill Communication. . . MCA :(

Sleepylla kovat ostokset!

Itseltä jäi records store daysta käteen ainoastaan Animal Collectiven uusi ambient-tyylinen EP, ihan hauskaa häröilyä. Fyrkat sen verran finaalissa ettei pystynyt venymään muihin levyihin.

Tuo Lovelessin remasteri pitäisi kyllä hommata, levy on kyllä kohtalaisen täydellistä kamaa ja kestää kuuntelua vuodesta toiseen. Rajoja rikkova levy ja jäljittelijöitä löytyy tänäkin päivänä useita. Pitää toivoa, että MBV saa ulos vielä kovasti huhutun uuden täyspitkän jossain vaiheessa. Shields on tosin tunnettu perfektionismistaan, joten julkaisua ei uskalla venata vielä kovinkaan innokkaasti, ehkä se vielä joskus tulee. Varmaan pitäisi se uusi remasteroitu EP-kokoelmakin hommailla.

Huh huh, Wintersunin toinen levy julkaistaan viimeinkin ensi syksynä kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen  :o

Tai itse asiassa ensimmäinen osa julkaistaan syksyllä, koska materiaali ei mahtunut yhdelle levylle. Pojat päättivät jakaa paketin kahtia, niin ei tarvitse leikata mitään pois ja molemmat levyt julkaistaan vuoden sisällä.


http://www.wintermadness.net/



Voisin jopa sanoa, että tätä on odotettu  :)

Sieltähän se julkaisupäiväkin tuli, 19.10.. Todella ankea ajoitus, kun Suomen keikat (Lutakko ja Nosturi, tiedä sitten tuleeko muita) ovat viikkoa ennen. Itse nautin suunnattomasti enemmän keikoista, joissa materiaali on ennestään tuttua. Tästä syystä saatankin ladata levyn etukäteen, jos se nettiin sattuu vuotamaan. Tuntuisi kyllä ERITTÄIN antikliimaksiselta, kun levyä on odottanut monen monta vuotta, ja ajattelin kaikki maistiaisetkin skipata. Mokomaa puhaa, kun en muutenkaan ikinä harrasta. Saati sitten, että tämän kaltaisessa tilanteessa. :/

On kyllä jännä miten kauan yhden levyn miksaamiseen voi käyttää aikaa. Mäenpää sattui katsomaan Amorphiksen keikkaa aivan minun takanani vuosi sitten Tuskassa, joten pakkohan sitä oli käydä pari sanaa vaihtamassa. Tuolloin oltiin kuulemma jo voittopuolella. Eihän siitä mennyt kuin vuosi eteenpäin, että koko roska (tai puolikas) saatiin valmiiksi.

En malttanut, tuli waretettua Baronessin Yellow & Green. Parhauden kyyneleet on lähellä monessa kohtaa levyä. Tämä levy on vaan niin rehellinen ja koskettava, tunteella tehty alusta loppuun. Tämän vuoden aidoin levy, tässä ei välitetä mistään muusta kun siitä, että tehdään juuri sitä musiikkia mitä halutaan. Kaikki vaan toimii.

Parhautta.

http://www.youtube.com/watch?v=slu7JjDAsCY

Aika paljon on tullut Cania kuunneltua lähiaikoina, etenkin tuota Tago Mago -albumia, joka on aikamoista laatua. Tai no, suurimmilta osin; Aumgn ja Peking O on paikoitellen aika... hankalia sulattaa. Muuten kyllä olen kovin tykästynyt. Myös Soon Over Babaluma -albumia olen jonkin verran kuunnellut. Vähän chillimpää tavaraa, muttei yhtään huonoa sekään. Ege Bamyasi pitäisi varmaan pistää seuraavaksi kuunteluun jossain vaiheessa... Asiaan liittyen tsekkasin internetin syövereistä myös BBC:n krautrock-dokkarin, joka oli suht mielenkiintoinen. Että jos kiinnostaa niin kannattaa kurkkia. Seuraava vaihe kai krautrockiin perehtymisessä olisi Amon Düül II tai Neu!...

Tähän kun vielä sekoittaa lähiaikojen kiinnostuksen sellaiseen oldschool-psyke-progeen (Dungen, Tame Impala, Beatlesin kummempi kama) niin kovasti tekis mieli päästä soittelemaan tällaista itsekin, vähän on vaan mahdollisuudet vähissä. :D

Krautrock on kyllä mahtavaa, jopa paskimmillaan. Tutustumisen arvoisia ovat myös Faust, Ash Ra Temple, Klaus Schulze, Popol Vuh, Cluster, Harmonia... onhan noita.

Tago Mago levynä yksi lemppareista, mahtavaa sekoilua. Jännää että 40-vuotta vanha levy voi vieläkin aiheuttaa hämmennystä.

Musatouhujen kanssa on mennyt aika lujaa viimeaikoina ja se onkin syönyt suurimman osan vapaa-ajasta. Bänditouhut ovat lähteneet sairaan hyvin liikkelle ja uusia biisejä on syntynyt kovaan tahtiin. Musiikillisesti kemiat synkkaavat erityisen hyvin ja soittelu ja ideoiden heittely on helppoa kun voi referoida helposti muihin bändeihin.

Alkuaikoina jammailtiin juurikin tuollaista krauttis/noisea ja otettiin tuosta Canin Tago Magostakin kohtia joita vietiin eteenpäin. Nyt on sitten listalla ainoastaan omaa matskua ja aikaa menee eniten biisien nysväämiseen ja sovittamiseen. Äänittämään pitäisi lähteä kunhan saadaan vain hiottua ja soitettua tiukoiksi biisit.

On kyllä saatanan hienoa ja palkitsevaa touhua.

Jees! Pistä tännekin sitten jotain biisarnaa, jos niitä nettiin edes tulette ikinä laittamaan.

Mua kiinnostais kans!

Pitäs joskus itekkin jotain bändihommaa koittaa viritellä, ei vaan oo tullu vielä vastaan ketään jonka kanssa intressit kohtaisi tai jotain. No, ehkä vielä joskus.

Yksin tulee sensijaan tehtyä edelleen kaikenlaista, pöytälaatikossa alkais olla jo ~20 min (omasta mielestä eheä) kokonaisuus jotain hämyistä ambient/mitä lienee musaa joka tekis mieli saada jotenki julkastua... Mikään bandcamp viritelmä tms ei tosin oikein houkuttele kun ei oikein tiedä miten sitä sitten pitäisi promota ja niin edelleen.

Joo vois linkkailla kunhan saa laitettua matskut purkkiin. Siitä hyvä tilanne, että frendeillä on paljon suhteita erilaisiin musaharrastajiin ja studiotilat saadaan käyttöön tarvittaessa pientä korvausta vastaan. Vielä kun oppisi kunnolla hinkkaamaan sitä ProToolsia, siitä on vuosia aikaa kun on viimeksi pyöritellyt. Keikoillakin olisi kiva käydä, mutta tämä kyllä edellyttää että saadaan matsku tiukemmaksi. Noh nyt on viikottain pari kertaa treenit, joten eiköhän tämä tästä.

http://www.iltalehti.fi/popstars/201210010180417_ps.shtml (http://www.iltalehti.fi/popstars/201210010180417_ps.shtml)

Anette Olzon jättää Nightwishin.

Vähän harmi, itse tykkäsin Anetten äänestä ja uudemmasta Nightwishin tuotannosta, varsinkin Imaginaerum-levystä. Saas nähdä mihin suuntaan bändin musiikki tästä etenee.

Herää kuitenkin kysymys, minkälaisia bändin loput jäsenet ovat, kun jo toinen laulaja lähtee lätkimään.

Eipä tuossa nyt toisaalta ole mitään ennenkuulumatonta, että bändeissä vaihtuu jäsenistö. Pistetään lauma taiteilijoita työskentelemään yhdessä, niin ristiriitoja tulee varmasti. Harvemmassa on ne bändit, joiden miehitys ei uran aikana vaihdu. Olzon toki ehti olla Nightwishissä "vain" viisi vuotta.

Toivon vain, että Anettea nyt kiertueen loppuun tuuraava Floor Jansen jäisi bändin vakituiseksi laulajaksi. Olisi aikalailla täydellinen valinta, koska on klassisen koulutuksen saanut (kuten Turunenkin) ja osaa laulaa. Luulisi myös kiinnostavan jos bändi tämän mahdollisuuden tarjoaa, koska After Forever on lopettanut ja en tiedä on naisen nykyinen bändikään niin hyvin menestynyt.

Turusta oli jotkut fanit toivoneet takaisin, mutta tuo on kyllä niin epätodennäköistä että tuskin on tapahtumassa. Meni kuitenkin sen verran pahasti sukset ristiin poikien ja Turusen sekä aviomiehen kanssa..

Joo, vaikeahan tuo on ulkopuolelta sanoa, missä on menty ristiin ja mistä suunnasta eroajatus on alun perin tullut. Ja taiteilijoiden toimiminen yhteen ei tosiaan luonnollisesti aina natsaa. Jo pelkästään Holopainen seilaa musiikillisesti niin syvissä vesissä, etten usko kanssakäymisen kaverin kanssa olevan todellakaan aina helppoa. Huipulla ns. tuulee.

Aika eri keissi kuitenkin selvästi kuin Turusen kanssa. Tarja kun laitettiin pihalle yksimielisesti, ja lähinnä siksi, kun pojat olivat hajonneet Master Passion Greediin solistin takanapiruna.

Itsellä tuli tapauksen "kunniaksi" pitkästä aikaa kuunneltua Dark Passion Play. Edelleen helvetin hieno levy, ja mulle ehkä bändin paras. Vanhoissa Naikkari-albumeissa on rutosti kuolemattomia hittejä, mutta yksikään ei toimi alusta loppuun niinkuin tämä. Uusinta en taas ole ehtinyt kuunnella ajan kanssa, mutta muutama biisi ei ainakaan pikaselauksella oikein napannut. DPP aloittaa vahvasti, seikkailee makeissa satumaailmoissa pitkin albumia ja levyn loppupuolisko - eli 7 Days To The Wolves ja upea Meadows Of Heaven - tyhjentää parhauden kyynelten varastot joka kerta. Herranjestas miten voimaannuttavaa kamaa!

http://www.youtube.com/watch?v=Z1_4k-XVRcw

Lyhyt (ja vähän heikkolaatuinen) pätkä Floor Jansenin ensimmäisestä keikasta Nightwishin riveissä. Antaa edes vähän kuvaa, miltä Nighwish kuulostaa, jos hänestä leivotaan uusi laulaja. Aika paljonhan tuo mieleen ajat, joilloin Turunen oli vielä solistina  :)

Harvoja valittuja täälläkin saattaa kiinnostaa, että kieltämättä aika yllättäen ja pitkän levyttömän periodin jälkeen Godspeed You! Black Emperor julkaisi uuden lätyksen.

http://cstrecords.com/cst081/#

Puntti tutissoo. :o

Joo tämä kyllä kiinnostaa. Levyllähän on ilmeisesti Albanian ja Gamelan sekä välidronet. GYBEhän soitteli noita livenä viime vuosina ja ainakin niiden vetojen perusteella pitäisi olla loistavaa kamaa. Nasta kuulla miten biisit on laitettu studiossa toimimaan. Ja nastaa myös, että julkaisu on ihan justiinsa.

Laudallahan taisi olla yllättävän paljon GY!BE -kuuntelijoita.

Ovat tehneet aika hassun ratkaisun vinyyliversiossa; Pitkät biisit ovat yhdellä 12-tuumaisella, kun taas välidronet yhdellä 7-tuumaisella.

http://www.youtube.com/watch?v=yygk7BGa6fs

Reilun parinkymmenen minuutin pituinen hyvälaatuinen pätkä "uutta" Nightwishiä

Jos puhallinmusiikki kiinnostaa ja pyörii Helsingin suunnalla niin kannattaa suunnata musiikkitalolle huomenna perjantaina klo 19. Siellä konsertoi ensimmäistä kertaa Sibelius Akatemian puhallinorkesteri "Academy Winds". Hyvällä omallatunnolla voi sanoa että kyseessä on maamme parhaimpiin kuuluva ellei jopa paras puhallinorkesteri. Ohjelmassa mm. Johan de Meijn Sinfonia no1 "The Lord of the Rings". Itse soitan kyseisen orkesterin trumpettisektiossa :)

Tässä vielä linkki tapahtuman sivulle:
http://www.siba.fi/fi/whats-on1/-/events/event/5480

Mitäköhän minulle on tapahtumassa, kun nykyisin kuuntelen paljon näitä vanhoja herroja kuten Johny Cashia ja Bob Dylania? Täytyy sanoa, että kyseisten herrojen musiikista on sitä jotain, mitä ei vaan kauheasti enää uudesta musiikista löydy tänä päivänä.

Machinae Supremacyn uusin albumi, Rice of a Digital Nation löytyy ennakkokuuntelusta Imperiumista (http://www.imperiumi.net/index.php?act=page&id=53).

Hyvältähän tuo kuulosti, mutta paha tässä vaiheessa vielä mennä sanomaan kuinka korkealle tuotannossa nousee. Jotenkin en jaksa täysin uskoa, että ainakaan edellistä A View From the Edge of the Worldia voittaisi. Sen verran kova paketti oli kyseessä, eikä sen heikompien kappaleiden läsnäolo poista etenkään alkuviisikon totaalista kovuutta. Uudelta ei ensimmäisen kuuntelun perusteella samanlaisia tajunnanräjäyttäjiä löytynyt. Lisäksi uuden levyn uusioversio Herosta ei levyn päättäjänä toimi alkuunkaan. Alkuperäinen toimii itselleni paremmin, eikä se ole koskaan ollut lähimainkaan suosikkejani.

Ehdottoman positiivisin mielin silti eteenpäin.

Wintersunin Time I -levyn olen nyt kuunnellut pari kertaa läpi. Julkkarihan on perjantaina, mutta ainahan nämä vuotaa. Oma fyysinen kopiokin tulee sitten postissa loppuviikosta, mutta eihän tässä jaksanut odottaa. Aika eeppistä tykitystähän tämä on. Erittäin mahtipontista ja monimutkaista. Ei tarvi ihmetellä, miksi levyn kanssa meni yli kuusi vuotta ja tuotannossa oli niin paljon teknisiä ongelmia.

Hyvää kamaa  :)

Muutaman kerran on tullut itsekin kuunneltua levy. Kappaleet ovat kyllä todella täyteen ahdettuja, välillä tuntuu, että kuuntelisi montaa kappaletta päällekäin. Eeppisiä ovat kyllä nuo kolme kunnon kappaletta. Levy kyllä kärsii tuosta kahtia jaosta, huomaa että loppuu kesken. Olisikohan paras ratkaisu ollut julkaista koko levy kerralla? Mutta menee se näinkin, ei tarvitse odottaa kauempaa. Toivottavasti Time 2 julkaistaan sitten ajallaan. :)

Ilmeisesti eivät kaikki biisit olisi mahtuneet yhdelle levylle ja eivät halunneet jättää mitään pois näin monen vuoden odotuksen jälkeen. En sitten tiedä mikseivät julkaisseet tuplalevyä mutta ehkä levy-yhtiöllä oli tähän sanomista. Ja ehkä kaikkia biisejä ei ole vielä ehditty miksata loppuun.

Joka tapauksessa itseä ei tämä haittaa yhtään, muuta kuin nyt joutuu venaamaan jokusen kuukauden lisää loppuja biisejä.Ihan mielelään annan myös bändin pojille vähän ylimääräistä rahaa siitä hyvästä, että jaksoivat tuon kuusi vuotta tuotantohelvettiä. Monella muulla olisi varmaan loppunut voimat jo aikaa sitten.

Edit:

Striimaavat levyä tällä hetkellä bändin kotisivuilla, että voi "kuunnella ja päättää tykkääkö ennen ostopäätöstä". Ihan hyvä asenne. Harmi vaan, että serveri ei kestänyt kuormitusta  :P

Nyt kun on ollut jo viitisen päivää aikaa sulatella tätä Wintersunin uutuutta, niin pitää tulla taas toteamaan kuinka hyvä levy tämä on. Tällä hetkellä uskaltaisin jopa sanoa, että kyseessä on kaikkien aikojen lempilevyni. Niin uskomattoman hyvä kokonaisuus on kyseessä. Jokainen biiseistä on edellistä parempi ja kokonaisuus sulautuu saumattomasti yhteen. Ei tule mieleen yhtään muuta levyä, joka olisi alusta loppuun näin timanttia. Ei yhtään keskinkertaista biisiä välissä. Maanantaista asti olen käytännössä kuunnellut levyä repeatilla.

Oma lemppari biiseistä lienee tällä hetkellä levyn viimeinen kappale, Time. Kerrassaan upea kappale - ja upea levy.

http://www.youtube.com/watch?v=tneqc_cTJWk#t=1705s


Kerrankin voi sanoa, että kahdeksan vuoden odotus kannatti  :)

Viimeaikoina on tullut kuunneltua punkimpaa ja shoegaze-suhinaa, mutta yhtäkkiä tällainen rehellinen indie-matskukin kolahti aika kovaa:

http://www.youtube.com/watch?v=MLEov6tU-OA

Tuotanto on aika siistiä, vaikkakin on vedetty aika tappiin studiossa ja mitään lo-fi viboja on turha hakea. Pitäisi toimia esimerkiksi Animal Collectivesta diggaileville.

http://www.standingovationband.com/

Standing Ovation on kotimainen progebändi, jonka debyyttialbumi The Antikythera Mechanism julkaistiin tässä loppuvuodesta. Levy oli Spotifyssa tietyn aikaa, mutta näyttää nyt kadonneen. Ehdin kuitenkin kuunnella platan muutaman kerran läpi, ja kyllähän tuo ostoon menee. Aluksi en ollut aivan varma, vaikka tietyt osiot levystä iskivät heti, mutta joka kuuntelulla tuohon on päässyt enemmän ja enemmän sisään, mikä on todella palkitsevaa. Viime kuuntelulla koko 55 minuutin reissu oli jo aivan mahtava.

Fiiliksiä levyllä on ihan laidasta laitaan, folkahtavista balladiosuuksista kunnon runttaukseen. Sanoituksetkin vaihtelevat vakavammista pohdinnoista oikeasti humoristisiin veisuihin. Lisäksi biisit eivät äidy siihen porge-showcase-hommaan, vaan mitat ja melodiat pysyvät aisoissa ollen kuitenkin mielenkiintoisia. Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen levy, ja tuntunut menestyvät myös arvosteluissa. Alle linkkasin kaksi youtubesta löytyvää biisiä koekuuntelua varten. Ensimmäinen on osa kolmen biisin eeppistä, ihmiskunnan pelastusta käsittelevää kokonaisuutta, joka päättää levyn. Ei siis toimi yksin aivan niin hyvin, mutta esittelee kuitenkin poppoon osaamista jonnin verran. Toinen taas on törkeän upea slovari. Jos jotain kaipaisin, niin rimmaavia lyriikoita ja ajoittain enemmän varmuutta lauluun, mutta muuten pelkkää hyvää. Kun kappale lähtee puolen välin tienoilla käyntiin, menee se ainakin mulla suoraan selkärankaan ja ihon alle. Tuosta pianon käytöstä tulee kovasti mieleen Green Carnationin A Place For Me (http://www.youtube.com/watch?v=bTRQVxHJEeg) (jos bändi/albumi ei ole tuttu, niin tutustu) tai Saran Vielä Muodostan Varjoni (http://www.youtube.com/watch?v=Rqy4hZvYCkA). Toimii ns. aina.

http://www.youtube.com/watch?v=tX456vSZuSg&feature=player_embedded

http://www.youtube.com/watch?v=xtb6teTbuIA&feature=player_embedded

Harmi, ettei koko levy ole enää helposti kuuntelussa, mutta jos nuo yhtään nappaa, niin eiköhän sen saa imaistua kokokuunteluun.

En perstuntumalta osaa sanoa onko tämä oikea threadi, mutta mikäli jotakuta sattuu kiinnostaa, tehtailin taannoin omien sooloprojektieni ja erinäisten hääräilyjen lempikappaleista sekamelska-medleyn ja tuuppasin höskän linjahille. Vartin verran räimäkkää kiksuhevistä triphopiin, por favor:

http://www.youtube.com/watch?v=zm0O3MND36w

Ei huolta, en ota tätä itsepromoamista tavaksi. Olen vain kuulemma tautisen huono ilmoittelemaan luovan työn touhuistani jopa lähimmille ystävilleni, joten yritän parantaa tapani tasaisesti aina vuoden-parin välein.

My Bloody Valentine päätti julkaista tänään aamutuimaan uuden levyn parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Jännää!

Ja kallista :< lataus maksaa melkein 13e ja vinyyli+cd+download tuli maksamaan postikuluineen 30e, mutta pakko tuo oli kuitenkin ostaa, vaikkei rahaa tällä hetkellä oikeastaan ole mihinkään ylimääräiseen.

http://www.mybloodyvalentine.org/ (http://www.mybloodyvalentine.org/)

No huhhuh olipas mukava herätä näihin uutisiin! Pitääpä luukutella tänään rauhassa läpi muutaman kerran. Näitä pääsee ihmettelemään myös maaliskuussa livenä Lontoossa, liput ja lennot hommattu.

Oooh, epäreilua T_T

Onpa kiva levy! Alkaa hyvin Loveless-maisesti mutta B-puolella mennäänkin sitten jo hyvin erilaiseen ja uuteen suuntaan.

https://soundcloud.com/lenno/nabiha-mind-the-gap-lenno-remix (https://soundcloud.com/lenno/nabiha-mind-the-gap-lenno-remix)

Suomalaiselta Lennolta uutta tuotantoa. Kyllä on jytää tavaraa. Yleensä ei tule kuunneltua tällaista funkinpaa tavaraa, mutta Lennoa kyllä. Jäbähän täytti vastikään 18 vuotta ja on kyllä mielestäni parhaita nuoria tuottajia kainsainvälisestikin näinä päivinä mm. ranskalaisen Madeonin ohella.