Pari pohjoismaisen metallin tapausta ollut kuuntelussa viime päivät.
Ensimmäisenä
Engel-nimisen poppoon debyyttilohkaisu
Absolute Design(ja btw, poikien levykotelokin sisältää varsin absoluuttista suunnittelua). Olipa kerran yhtye nimeltään Passenger, jossa vaikutti mm. In Flamesin vokalisti Anders Friden sekä skilssi kitaristi Niclas Engelin. Passenger teki pirun tiukan levyn, mutta toista odotettiin pitkään, ja odotetaan edelleen. Pelastus on kuitenkin saapunut Engelinin uuden kokoonpanon muodossa, ja
Absolute Desing on aivan järkyttävän tiukka levy. Tiukkoja riffejä, monipuolisia komppeja, niin kliiniä kuin raspista vokaalia sekä luihin ja ytimiin käyvät kertsit. Soundi on luonnollisesti semisti erilainen vaikkapa In Flamesiin tai Passengeriin verraten jo pelkästään eri vokalistin(Mangan Klavborn) vuoksi, mutta samaa henkeä löytyy tästäkin. Suosittelen satasella, jos Gothenburg-mättö uppoaa.
Toinen on
Amoralin uusin kiekko,
Reptile Ride. Tästä mulla on ollut vähän vaikea saada otetta, vaikkei levy missään nimessä huono ole. Jotenkin sitä ei vain ainakaan vielä ole sisäistänyt. Lukuunottamatta raitaa 4,
Mute, joka on todennäköisesti viime vuoden paras yksittäinen biisi. Aivan hervoton ralli alusta loppuun, ja sen main-riffi kasvattanee pitkät mustat hiukset kenelle vain. Voi olla, että tuonkin biisin takia muu levy näyttäytyy vähän vaisuna, eikä siihen oikein jaksa perehtyä. Pitänee soitella vielä, nyt on vain tuo Engel vienyt enemmän mukanaan.
Seuraavaksi pitäisi perehtyä uusimpaan Soilworkiin, kun vain joskus ehtisi.
Selvää on kuitenkin, että Suomi-Ruotsi-akselilta tulee tämän maailman tiukointa metallia. Sori vaan. En kyllä nostaisi Soilworkin uudempia levyjä siihen kastiin. Natural Born Chaosiin asti kyllä, mutta sen jälkeiset levyt ovat kyllä heikon puoleisia esityksiä. Ruotsista tulee monia paljon parempia bändejä kuin nyky IF ja Soilwork. Tietty jos tuollainen moderni amerikkalais tyyppisempi metalli uppoaa, niin ei siinä mitään. Itsehän kuuntelen niitä perinteisempää melodista deathia soittavia yhtyeitä enkä niinkään noita Amerikkaa kohti kumartelevia.