Samaa poppimetallisarjaa (hieman kärjstin) noi Engel ja Passenger on kuin nyky Soilwork ja IF. Tylympää ilmaisua esittäviä bändejä ovat sitten Dark Tranquillity, Arch Enemy, Gardenian, Amon Amarth, At the Gates, Opeth (tosin huomattavan paljon progressiivisempaa kuin nämä muut), Hypocrisy, The Crown, Thyrfing, Scar Symmetry, Centinex ja Demonical osin, Disarmonia Mundi, Edge of Sanity, Dan Swänö's Moontower. Myös Eternal Oath ja Ebony Tears ovat muistaakseni ruotsalaisia. Lisäksi The Project Hate (sisältää industrial elementtejä), The Duskfall, Within Y ja melko uutena tulokkaana Zonaria.
Mutta voi olla, että nämä eivät uppoa suhun paitsi ehkä Scar Symmetry, Disarmonia Mundi ja Zonaria jotka ovat vähän lähempänä IF ja Soilworkia kuin nuo muut.
Joo, Scar Symmetry on ihan douppia matskua, tosiaan pikkasin Soiliin päin, mitä nyt isommilla palleilla. Opethiakin voi kuunnella valikoidusti, mutta paljolti päämäärätön hihhulointi ei lämmitä. Dark Tranquillity sen sijaan on yksi mun feivoreita(tältäkin se uusin platta kuuntelematta), mutta koska tykkään eritoten Projectorista, jossa siis vedellään kans reilusti kliinejä, olen todennäköisesti heikko hissukka. Fanien mielestähän kyseinen albumi on aitouden vastakohta, ja bändi luopuikin sen jälkeen monipuolisemmasta vokaalitarjonnasta pitkäksi aikaa. Mikä on täysin käsittämätöntä, sillä yhtä persoonallista ääntä saa hakea. Samalla tavalla esimerkiksi mainitsemani Amoralin uusin levy on vissiin monien mielestä ollut sellout-kamaa, ihan vaan sen takia että se myy ihan jees. Shees...
Useimpia mainitsemistasi bändeistä en kuitenkaan ole koskaan kuunnellut, joten niiden laadusta on paha mennä sanomaan mitään. Vaan joo, voi olla etteivät ne välttämättä maistuisi. Mulla on varmaan vähän keskiverto-metallipäätä alhaisempi örkkäyksensietokyky. Sen kanssa mennään niin helposti puuroksi. Munakasta ja selkeää, melodiasta tinkimättä, niin hyvä tulee.
Aihe: Musiikki
