Itse olen huomannut, että oikeastaan mikään lapsuuden suosikkiartisti ei ole enää soitossa ja kuunnelluin genre (heavy metal) on jäänyt täysin pois.
Itselläni alkoi musiikin kuuntelu yhtään vakavammin, joskus 15 ikävuoden tietämilläni, joten omalla kohdallani ei varmaan ihan lapsuudesta voida puhua. Noiden alkuaikojen artistien aktiivinen kuuntelu on jäänyt vähemmälle, mutta ison osan kohdalla tulee hirvittävän hyvä fiilis silloin, kun sattuukin ottamaan kuunteluun.
Jossain vaiheessa en kuunnellut edes hirveästi musiikkia, ja jotenkin kaikista raskain tavara ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta jaksanut innostaa. Siitä huolimatta, vaikka kevyempi musiikki kuinka hyvältä kuulostaisikin, sain viime kesänä konkreettisen muistutuksen, että kyllä ne ovat ne raskaat soundit, jotka ovat yhä lähimpänä sydäntäni. Olin Ilosaarirockissa tähtiteltan alueella töissä koko viikonlopun. Siellä soi musiikki Kasmirista Popedaan ja Evasta ja Manusta Ghostiin. Aika moni kuulosti ihan kivalta. Sellaisilta, joita livenä festareilla voisi hyvin katsoakin, vaikka kotona ei tulisikaan kuunneltua.
Ghostin ensitahtien alkaessa sydämeni kirjaimellisesti suli. Bändihän on yllättävän kevyt levyillä eikä neljän vuoden takaisesta Tuskan keikasta ollut muistikuvia, joten raskaat ja syvältä kourivat kitarat yllättivät todella positiivisesti. Koko keikka oli suorastaan yhtä ilotulitusta. Menee varmaan viiden parhaan näkemäni/kuulemani joukkoon, vaikka jouduinkin keskittymään yleisön valvomiseen. Harmi, etteivät poikenneet syksyllä kuin Helsingissä, jonne ei etenkään keskellä viikkoa viitsinyt lähteä.
Itsellä on tällä hetkellä kuuntelussa jenkkien 1988 Crystal Light Aerobic mestaruuden theme biisi.
Ahaha, tää on kyllä aina kova! Tosin vielä parempaa niiden jumppamuuvien kanssa.
Jumppavideoista tuli mieleen tämä Carpenter Brutin Le Perv -kappaleen virallinen musiikkivideo. En viitsi suoraan tähän upottaa, ettei koko ketju täyty videoista.
Yleiseti ottaen genren viralliset musiikkivideot tuntuvat olevan todella tyylitajuisesti tehtyjä. Etenkin aiemminkin linkkaamani Perturbatorin Complete Domination on viimeisen päälle mietitty kokonaisuus. Mikä videosta tekee kenties vielä upeamman on se, että kyseessä on yksittäisen fanin tuotos, jonka levy-yhtiö teki viralliseksi sen äärimmäisen laadukkuuden vuoksi. Eräs videon ensimmäisistä kommenteista kuvaakin laatua hyvin "Does anyone know what movie the clips in this video are from?", eikä kysymys ollut edes vitsin muotoon puettu kehu.
SynthwaveKesällä törmäsin vahingossa
Corridor Digitalin Real GTA ja
MiniDrones Blew Up My Toys! -videoiden kautta Carpenter Brutiin ja se oli menoa. Aina paljon pitämälleni musiikille löytyi yksi selkeä artisti ja mikä tärkeintä, genrelle nimi. Kesän mittaan rakastuin Carpenter Brutiin ja tutustuin muihin artisteihin.
Hyvää faktaa! Hotline Miamin soundtrackia olen itsekin lukuisten muiden pelaajien tavoin fiilistellyt melko täysillä. Itselle OSTilla kolahtivat kovimpaa Scattlen biisit. Muttamutta, ainakin tuo Carpenter Brutin Roller Mobster on ihan perkeleen kova biisi. Muutenkin ollut tarkoitus kuunnella noita yksittäisiä artisteja tarkemmin, joten CB lähtee ehdottomasti listoille.
Carpenter Brut olisi myös erityisen siistiä nähdä livenä. Tuohon puoleen on panostettu heti alkumetreiltä asti kunnolla. Mukana on niin oikea rumpali kuin kitaristikin, jotka tuovat välittömästi lisää aitoa livetunnelmaa. Esimerkiksi ylempänä linkkaamani Roller Mobsterin liveversio. Jotain juttuja puuttuu, jotain juttuja on lisää, mutta varmasti ei tule fiilistä, että kuuntelisi glorifioitua jukeboxia.
Ainiin, tämän ketjun ansiosta otin viimeinkin Moonsorrowin kuunteluun. On ollut sillä "pitäisi joskus tsekata, että onko mistään kotoisin" -listalla varmaan viisi vuotta. Vielä en sano juuta enkä jaata, mutta asia on selvityksessä. Tai no voin sanoa, että ns. musa uppoaa mutta en osaa vielä sanoa laulusta.
Hieno homma! Heti oli ketjusta näköjään iloa. 
Sitten vaan levynjulkkarinkeikalle Virgin Oiliin 1.4. Itsekin tuota vakavasti pohdin (etenkin, jos eivät ole tulossa Jyväskylään vielä keväällä), vaikka olisi muutakin ohjelmaa päällekkäin. Edellinen Virgin Oilin keikka syksyllä 2014 oli maagisen hyvä. Bändin pisin keikka (kaksi tuntia) ikinä, ja jo ensimmäisen puolituntisen Tulimyrskyn jälkeen olo oli "täytetympi" kuin juuri minkään muun keikan jälkeen ikinä.
Laulun "sävyhän" vaihtelee yllättävän paljon historian eri vaiheissa. Suurin hyppy tapahtuu Voimasta ja kunniasta ja Kivenkantajan välillä. Minulla oli jossain välin hetki, etten enää edes halunnut kuunnella Kivenkantajaa aiempia levyjä juuri laulun takia. Myöhemmin totuin siihen onneksi taas uudestaan. Hävitetyn jälkeen on mielestäni kuultavissa taas pientä muutosta.
Ja enpä olisi uskonut Sharkieta metallimieheksi
Haha, ei se tosiaan ehkä habituksesta tulisi heti mieleen. Toisaalta, oonhan mä vuosien varrella hehkutellut useita kertoja erinäisiä metalliartisteja boardeilla/laudalla. Keskustelua on muistaakseni käyty ainakin akselilla Soen - Dream Theater - Soilwork - Ghost Brigade - System of a Down.
Mut ehkä kaikki on sit jo tottuneet, että tämän avatarin viereltä löytyviä tekstejä ei kannata liian tarkkaan lukea.
Itse en muista olisiko tämä haikalan metallius tullut jo joskus vieläkin aiemmin esille, mutta itse muistan meidän Ghost Brigaden Isolation Songsin hehkutukset monen vuoden takaa. Se on muuten kova levy se!
Nyt ollaan oikeassa topikissa. Näin valon musiikkijuttuihin Iron Maidenin Brave New Worldin myötä 15-vuotiaana ja kyseisen bändin diggailun vanavedessä melodisuus ja erinäinen progeilu on kuulunut olennaisena osana allekirjoittaneen musamakua. Kuunnelluimmat bändit lienevät juurikin Iron Maiden, Gamma Ray ja Blind Guardian. Progebändeistä myös Ayreon, Camel ja viimeisimpänä tuttavuutena lontoolainen, jäätävän taidokas ja tuleva genrensä ykkönen Haken.
Gamma Ray oli itsellänikin Ensiferumin ohella ensimmäinen bändi, jota kuuntelin antaumuksella fanittaen. Viimeisimmän Empire of the Undeadin olen kuunnellut kerran tai kaksi, mutta kaikki muut löytyvät hyllystä (Ultimate Collectionin ollessa koko kokoelmani toiseksi arvokkainen yksittäinen kokonaisuus) monen monta kertaa kuunneltuina. Itse asiassa last.fm käyttöni kultavuosina 2007-2010 Gamma Ray oli näköjään ylivoimaisesti kuunnelluin bändini miltei 4000 soitolla. Kerran ehdin nähdä myös livenä 2007, kun Kai Hansenin ääni oli vielä todella hyvässä tikissä. Valitettavasti samaa ei ole voinut sanoa enää useampaan vuoteen. 
Aihe: Ne parhaat bändit, artistit, levyt ja kappaleet
