tuhis
Vieras
En ole koskaan yrittänyt sen vakavemmin laittaa elokuvia mihinkään järjestykseen. Pidän mieluummin ne omana kokonaisuutenaan, joka näyttää erilaisia kasvoja jokaisen uuden osan myötä - kuitenkaan en ole kovinkaan suuri laajennetun universumin ystävä, mitä tulee elokuvien henkilöitten eloon. Melko monet sarjakuvat asettavat näitä hahmoja tilanteisiin joiden vuoksi on hankala nähdä näitten tekevän ne päätökset mitä elokuvissa nähdään, mutta toisaalta jotkut sitten tukevat ihan mukavasti hahmonkehitystä ja elokuvien jutuissa näkee hitusen enempi syyn ja seurauksen tulosta.
Aloitin tässä katselemaan noita leffoja taas ja Phantom Menacen juuri seurailin. Pidän tuosta leffasta nykyään jopa enemmän kuin alunperin, jolloin omaan mielikuvaan saattoi vaikuttaa fanilaumojen tuskaiset ulinat ja uikutukset. Pidin leffasta tosin tuolloinkin, joskaan en niin kovaa ääntä siitä pitänyt.
PM on päällisin puolin pieni elokuva. Alkuperäisen trilogian (eli episodien IV-VI) jälkeen, suuren ja kaikkivoipan imperiumin, selvästi läpeensä pahan keisarin ja Vaderin ja kapinallisliiton taistelulentueen jälkeen oli monille ylivoimaista seurata niinkin mitättömän oloista tarinaa kuin kauppasulkuun verotuskiistojen myötä asetetun planeetan kamppailua (aluksi byrokratian rattaissa ja myöhemmin suoraa taistelua) itsehallinnon ja vapauden palauttamiseksi. Tämä oli realistisen oloinen alkuasetelma jonka kautta sitten paljastui Palpatinen suuremmat suunnitelmat, mutta koska kaikki tiesivät kuka kukin jo oli, tuntuu ettei ihmisväki oikein osanut käsitellä näin pieniä asioita kun olivat jo tottuneet alkuperäisen trilogian lennokkuuteen ja tietynlaiseen lapsekkuuteen. Olin suorastaan yllättynyt kuinka aikuinen leffan käynnistävä juoni oli.
Toisaalta sitten se oli totutun yksinkertainenkin. Se, kun Padme ensimmäisen kerran näki samalla planeetalla asuvan toisen sivilisaation jäsenen ja kun tämä kysyi, että taidat olla gungani, ei sopinut oikein yksiin Obi-Wanin palopuheen kanssa siitä kuinka nämä kaksi kansaa (jotka ilmeisesti kuitenkin elivät täysin erillään toisistaan) muodostaisivat jotenkin tärkeän symbioosin ja se mitä toiselle tapahtuu, vaikuttaisi ehdoitta toiseen tavalla tai toisella. Toinen hieman hataralla pohjalla ollut seikka oli se, kuinka esille ja oleelliseksi Naboon tilanne pakotettiin senaatissa, sillä episodi II:n alkuteksteissäkin sanotaan että tasavallasta on eronnut tuhansia maailmoja separatistisessa liikkeessä, niin kuinkahan monta mahtaa olla jäljellä jos voidaan puhua että tuhansia on eronnut. Näin ollen voisi kuvitella että olisi muitakin maailmoja jossa olisi jonkinmoisia hätä- tai poikkeustilanteita. Toisaalta, Padmen mielikuva toimimattomasta tasavallasta olisi ollut kenties toisenlainen jos avunpyyntö olisi jäänyt byrokratian rattaisiin siksi että muut maailmat olivat ennättäneet pyytämään apua. Se että kuinka leffassa ilmennettiin korruptoituneisuus ja tasavallan toimimattomuus hyvinkin suoraan siten että kauppaliitto saattoi vaikuttaa kanslerin istuntotoimiin antoi kyllä kuvan että homma ei toimi, mutta oli niiltä osin epäuskottava että eikö tuhansien muiden maailmojen edustajat olisi asiaa huomannut ja tuonut tavalla tai toisella esille - puhumattakaan siitä, etteikö jedit olisi puuttunut asiaan - vaikka jedit tosin oli alistettu tietynlaiseen impotenssiin läsnäolevan Sithin toimesta, kuten Windu episodi II:ssa sanookin kun eivät osanneet nähdä edes niin suuren asian muodostumista kuin klooniarmeija.
Selkeästi fanit kuitenkin odottivat Anakinia ja pikkukaveri näytti kivalta miljöössään, vaikka se jätettiinkin lähinnä nimelliseksi että Anakin ja tämän äiti Shmi olivat orjia. Eihän sitä kuitenkaan missään ole sanottu että orjia kirjaimellisesti orjuutetaan aina ja Watto vaikutti ihan kohtuulliselta omistajalta jolla tuntui olevan jopa aitoa kiintymystä Anakiniin kohtauksessa sen jälkeen kun Qui-Gon Jinn poistui romukaupasta epäonnistuneen mind trickin jälkeen. Anakinin näyttelijä oli ihan hyvä ja on vähän tyhmä lähteä sättimään, sillä harva on edes noin hyvä tuon ikäisenä ja kun ottaa huomioon kuinka eri tavalla ja teatraalisesti kaikki puhuvat SW-leffoissa. Tatooine planeettana jäi hieman pimentoon nyt kun jälkeen päin ajattelee ja sinne kirjoitettuja tapahtumia lähdettiinkin kirjoittamaan kenties liiaksi ajatellen että kaikki tietävät mistä Luke on kotoisin. Elokuvassa on ilmeisesti kohtauksia Tatooinessa mutta ne on leikattu pois ja olisi ihan mielenkiintoista nähdä ne - ilmeisesti ne selittävät mm. sen miksi Anakin ja Jinn juoksevat aluksen luona hätääntyneesti ennen kuin Maul päräyttää paikanpäälle.
Anakinin syntymä oli eräs asia jolle naureskeltiin aika laajalti, mutta itse pidin tuosta aivan hemmetisti. Koko konsepti on kerrassaan nerokas, mutta vaatii tietynlaista käsitystä siitä mitä tuo Voima on ettei sitten tule mentyä siihen suuntaan että lol jeesus. Obi-Wan kertoo Lukelle että Voima on kaikkialla, läpäisee maan ja lihan ja täyttää tähtien välit. Phantom Menacessa Qui-Gon tarjoaa tieteellisen selityksen samasta asiasta. Mitään ei tapahdu ilman Voiman läsnäoloa tässä universumissa, mutta mikä erottaa esimerkiksi Padmen ja Anakinin? Se, että toisessa on enemmän Voimaa kuin toisessa. Kuinka tuo sitten pitäisi käsittää? Itse olen tykännyt ajatella Voimaa ikäänkuin näkymättömänä myrskynä, merenä tai aallokkona joka sitten "rantautuu" tai jättää jälkiä itsestään enemmän tai vähemmän joihinkin läpäisemiinsä asioihin. Joistain asioista tulee paikkoja kuten se pimeän puolen luola Dagobahissa siinä missä joistain asioista tulee jedejä, joten jos ajatellaan että syystä tai toisesta Shmi joutui Voiman poikkeuksellisiin pyörteisiin syystä tai toisesta, niin miksei voisi tapahtua jotain niinkin luonnollista aikuisen naisen kehossa kuin raskaaksi tuleminen. Tietystihän tuo on hömppää alusta loppuun, eikä sekunti ns. siemennyksen jälkeen pidä osotella Shmin vatsaa ja sanoa lol Anakin, sillä Anakin tuli yhdeksän kuukautta myöhemmin (ja Vader vielä myöhemmin olosuhteitten vuoksi), ja silloinkin vasta päivä toisensa jälkeen ja vuosi vuoden perään.
Qui-Gon Jinn kohosi lempparijediksi melko pian kun ensimmäisen kerran leffaa katselin. Sen lisäksi että Neeson näyttää hienolta lettinsä ja pontsonsa kanssa, oli miekkosen touhuissa juuri oikeanlaista varmuutta ja viisautta jota jedimestarilta odottaisi. Jinnin hahmo oli kirjoitettu enemmän maanläheiseksi ja se onnistuttiin hienosti tekemään sellaiseksi, kun vastapäässä on sitten se kopeilijoitten veljeskunta (miinus Yoda) mikä jedineuvosto oli, Ki-Adi-Mundin ja Windun jäykässä johdossa. Leffassa olisi saatu keskittyä enempi Jinnin ja Obi-Wanin hahmoihin, ja olisin oikeasti halunut kuulla rutosti enemmän jedien keskustelevan sitheistä. Neuvoston reaktio Jinnin raporttiin sithien paluusta oli jotenkin kömpelö ja typerä "äläs nyt höpöjä puhu", mutta täytyy muistaa että Sidious taitanee olla aika raju jamppa kun pystyy a) kätkemään olemassaolonsa niin monen jedin nenän alla ja b) vaikuttamaan jedien Voiman käyttöön ja järkeilyyn. Nuo yhdessä sen kanssa ettei sithejä ole ollut pitkiin aikoihin nimellisesti esissä olisi mielestäni saanut aiheuttaa jotain muutakin kuin Jinnin hautajaisissa Windun kuiskuttelevan että joo, sithi sen täytyy olla.
« Viimeksi muokattu: 25.04.2008 09:48 kirjoittanut tuhis »