Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Tappavilla aseilla on kyllä ihan oma paikkansa mun sydämessä. Miksi edes yrittää enää tehdä toimintapätkiä, kun tämän maailman tiukimmat on jo tehty? Intensiivisyys sai uuden merkityksen sillä hetkellä, kun äijät konsultoi keskenään, että mistä kohti se itsemurhaluoti kannattaisi Riggsin pään läpi sujauttaa lopputuloksen varmistamiseksi. Nämä pitäisi taas joku päivä katsoa.
Myöskin Braveheart on melko huikea pätkä. Kukapa ei olisi aina halunnut nähdä Melin hurmaavan hymyn lisäksi starban karvaista persettä. Leffan lopussa teki kovasti mieli mennä tervehtimään lippua - ihan mitä vaan lippua, oikeastaan - ja itkeä tirauttaa. Todellinen spectacular spectacular. Tämä pitäisi taas joku päivä katsoa.
Mihinkään Kristuksen Intohimoon en kyllä sitten ole koskaan koskenutkaan, enkä koske, joten Gibsoniitin tapauksessa voisin vaikka kirota crackin helvetin tuleen. Ennen kaikki oli paremmin. Toisaalta taas, jos on tarpeeksi suuri mies, niin suurten elokuvien ohjaus tulee vissiin luonnostaan. Draamantajussa meinaan löytyy. Kunpa vain Mel tekisi seuraavan leffansa aihepiiristä, joka ihan oikeasti kiinnostaa.
Murphyn tapauksessa taas en jaksa itkeä tirauttaa, kun se nykyinen "menestyksekäs, vaikkakaan ei niin komediallisesti laadukas" -Eddie on ainoa, mitä muistan. And besides, Eläintohtori oli Disneyn Herculeksen ohella lapsuuteni hervottomimpia elokuvakokemuksia. Paino lapsuuteen viittaavalla sanalla, sillä ikävä kyllä vain toista näistä elokuvista voi katsoa edelleen.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu