tuhis
Vieras
Katsellut tässä päälle 10 jaksoa Heroesia putkeen
Toista kertaa katson ja maistuu edelleen, ja jopa hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kun ei tavallaan nouse mitään odotuksia pilviin saakka ja voi mietiskellä tarinanpätkiä ja ihmisiä. Tai kenties tämä maistuu vain hieman erilaiselta, kun Nikkin, Micahin ja DL:n tarina ei niin harmita, vaikka turha kiemurahan se on alusta loppuun. Peterin osuus on kaikkein mielenkiintoisin, mutta siihen voi tietysti vaikuttaa sekin että mitä toisella kaudella tapahtuu. Tykkään Peterin veljeä näyttelevästä Adrian Pasdairista, vaikka aikamoinen liero tämä onkin kauden alussa, mutta tämä saa puolestaan pohtimaan kuinka paljon tämän omat kyvyt vaikuttavat miehen luonteeseen ja käyttäytymiseen, ja mukaan kun ympätään historiikki vaimon vammauttaneen kolaroinnin yhteydessä, niin ehkä on helpompi olla suoraan lentävä luoti jonkin asian perässä kuin käsitellä tai pohtia ympärillä olevia ja taakse jääviä asioita. Peterin tarina tuntuu tavallaan vähän liiankin suunnattomalta siinä mielessä ettei oikein vaikuta siltä, että käsikirjoittajat tietäisivät mitä haluaisi hahmolla tehdä kun mennään kakkoskauden puolelle, sillä tämähän pystyy käytännössä tekemään mitä tahansa. Olisi tietyllä tapaa ollut parempi, että Peter olisi ollut normi jamppa joka olisi saanut muut ympärillään näkemään omat kykynsä uudessa valossa.
Tätähän varten tietysti on Hiro. Kaksi samanlaista tyyppiä olisi kenties antanut liikaa vauhtia pääjuonelle ja jaksot olisivat mahdollisten kirjoitettujen hidasteitten vuoksi saattanut alkaa tuntumaan monster of the week tyyppiseltä päsmäröinniltä. Voiko Hirosta olla pitämättä? Hiron tarina kuitenkin vähän pöljääntyi kun isäpappa saapui päälliköimään ja mentiin historiikkeihin, vaikka sinänsä tärkeä juttu onkin kakkoskaudella käydä lävitse. Aika paljon tuntuu unohtuneen sarjasta, mutta toisaalta mitä enemmän muistelee mitä edessä on, sitä hajanaisemmalta ja kauempana ensimmäisen kauden alun elementistä ollaan.
Noh, jatkuu.