tuhis
Vieras
Aika samanlaiset ovat, mutta variaatioitakin oli. Missään vaiheessa ei päästä fiilistelemään kunnolla sillä Conanin tunnarilla (vieläkään) tosin. Destroyerin soundtrack on useimpien mielestä melko tylsä ensimmäisen jälkeen, mutta yhdessä kuunneltuna sopeutuvat taustalle yhteen hienosti.
Olikohan se Red Dawnin soundtrack mitä joku aika sitten kuuntelin ja johon tykästyin kovasti. Oli nuotistanuottiin levyllä semmoisia melodioita joita Don Davis käytti luodessaan Matrixin äänifiilikset. Oikeasti kun tuota kuunteli (vaikken kyllä nyt heti muistakaan että oliko nimenomaan tuo) niin mietiskeli että kuinka voi olla ettei Davista vedetty oikeuteen tms.
Poledouriksen musiikki on tavallaan kuin peilikuva Morriconen musiikille, sillä mies on äärimmäisen uskollinen klassiselle koulutukselleen ja soveltaa kekseliäisyyttään siellä, tehden usein orkesterilla sitä mihin Morricone raahasi mukaan bändejä kitaroineen ja syntikoineen. Vahvoja ja monasti hyvin karsittuja melodioita.
EDIT: Leffamaratooni jatkuu
30 Days of Night
Pieni talo preerialla. Siis, jossain Alaskassa. 2000-luvulla. Kaupunki viettää vuosittain 30 päivää ilman aurinkoa ja sekös on vampyyrizombien mieleen. Erakkoluonteisena ihmisenä ääriolosuhteet viehättävät ja jostain hemmetin syystä vieläpä nuo Kanadan jäisimmät kolkat, jossa tuota sukuakin jo on. Elokuvan kaupungin väestöluku vähenee puolella jo melko niukasta 300:sta kun kaupunkilaiset matkaavat pois syystä ja toisesta pimeän alta. Sitten tapahtuukin kummia kun rekikoirat fileeroidaan, sähköverkon valvojan pää asetetaan tolppaan ja muukalainen tilaa naposteltavaksi raakalihapiffisen hampparin.
Lähtökohta vaikutti ihan kivalta lyhyen aikaa. Josh Hartnettikaan ei vituttanut vähäsanaisena seriffinä ja Alias-sarjasta tuttu Melissa George oli ihan nättiä katseltavaa ylipoltettuine kulmakarvoineen. Kaikki muu menikin metsään. Jylhiä jäämaisemia ei hyödynnetty juurikaan. Sen sijaan että olisi ollut jo ajatuksena miljoona kertaa parempi piilottelutarina, näytettiin kuinka kovia zombit on juttelemaan luomalla joku paska "kieli" ja näyttämällä kun väkeä sivakoidaan rossoksi. Elokuvan henkseleittenpaukuttelulausahdus tyyliin "there is a reason why we live here so far out" olisi antanut kuvakulmaa oikeasti tutkiskella ihmisten psyykettä ja elämäntarinoita, näiden piilotessa kaupungin vallanneelta laumalta jolle ei näytä voivan yhtään mitään. Se kun pikkutyttö maiskuttelee jotain pimeässä nurkkauksessa ja tokaisten tyttöäänellä jotain semmoista kuin "Play with me" ennen kuin kääntyy kameraan paljastaen zombinaamansa kertoo aika vitusti siitä kuinka väsyneesti leffassa käytetään genren kaikki kliseet peräperää. Paska leffa helvetin paskalla lopulla.
Next!
« Viimeksi muokattu: 20.02.2008 14:31 kirjoittanut tuhis »