Toivottavasti toi teksti oli sarkasmia. Aika varmuudella viime vuoden paskin leffa. Katoin 15 minuuttia ja meinas jo laatta lentää siinä vaiheessa, kun ei sitä paskan hajua enää kestänyt.

Twilight

Blaablaaaaa blaa

En kai ole ainoa Ystävät hämärän jälkeen-elokuvan nähnyt täällä?

Veren Vangit

Vaimo innostui tästä vampyyriaiheesta, ja kun tämäkin filkka oli mulla näkemättä, niin vuokrailtiin eilen. Aika tyly setti. Ihan tosissaan ja antaumuksella selvästi tehty, ja roolisuorituksista irtoaa vahva viboja. Yllättäen nuori Kirsten Dunst oli ihan perkeleen kova tässä. Melkoinen rooli vetää tuonikäiselle. Viihdyin paremmin kuin odotin.

Tuohan on filmatisointi tämän hetken ylivoimaisesti myydyimmästä kirjasta. Itse olen kirjoista ensimmäisen lukenut ja ihan kelpo tavaraa, vaikka kohderyhmä onkin selvästi romantiikan nälkäiset teinitytöt ja Ephramit.

Katsokaa Twilightista tykänneet tämä. Keinolla millä hyvänsä.  Teette palveluksen itsellenne.

The Pianist

Chinatownin jälkeen ehdottomasti parasta Roman Polanskia, elokuva on aidosti tunteita herättävä ja koskettava elokuva. Monta shokeeraavaa kohtausta ja palan kurkkuun tuovia hetkiä.
Paras elokuva juutalaisten sorrosta mitä olen itse nähnyt.
Adrian Brody sai ansaitusti Oscarin työskentelystään.

Eli tarinan näkökulmat ja ne asiat joihin keskityttiin oli yllättävän hyvin paikallaan. Suurin ongelma elokuvassa oli kuinka asiat oli kerrottu. Niin kohtausten suunnittelun kuin toteutuksenkin osalta. Osa kohtauksistakin oli kyllä hiukan huvittavia. Ensimmäisenä tulee mieleen metsässä toteutettu kohtaus kun Edward näyttää miksi he eivät kulje auringon valossa. "Pelkäätkö mua? Kannattais. Oon paras metsästäjä. Ai et pelkää? *swih* Nyt oon täällä, kato kuinka nopee olen. Pelkäätkö nyt? Ai et. Kato kuinka vahva oon *arg* Pelkäätkö nyt? Ai et. Mä himoitsen sun verta, en tiedä pitääkö itsehillintäni. Pelkäätkö nyt mua? Ai et, tuut vaan lähemmäs." Siis ihan ihme meininkiä. Tähän vielä hiukan tökeröt päätökset tehosteissa, niin tahaton komedia oli aika valmis. Voin kuvitella mitä Wayansin veljekset keksii tästä elokuvasta. Varsinkin "täysvalkoisesta elämästä" mikä on Edwardin perheellä.

Taken avaa elokuvateatteriturneeni vuonna 2009, ja millaisella tavalla! Raina liittyy heittämällä Rambon, Terminatorin, True Liesin ja Die Hardin ruudinhajuiseen suosikkitoimintaelokuvieni ketjuun.

Mestarillisesti rytmitetty Luc Bessonin kynäilemä tarina laittaa Liam Neesonin hienosti esittämän isäpappakoviksen jahtaamaan Pariisissa tyttärensä kaapanneita rosmoja. Kaunistelematon toiminta on Takenin merkittävin vahvuus; mättöä ei juuri koristella, vaan pahikset saavat ansionsa mukaan(vai saavatko?) rujon realistiseen tyyliin. Tässä nauretaan PG13 Quantum of Solaceille, jotka korkeintaan näkevät märkiä unia vastaavasta. Koko homman kruunu on Liam Neeson, joka on vaihteeksi oikeasti hyvä näyttelijä action-tujauksessa. Jos Neesonin paikalla olisi ollut vaikkapa Jason Statham, niin ei tämä näin hyvin olisi toiminut. Äijäilyä Liam ei silti jätä vaihtopenkille, vaan leffa tarjoaa myös tämän osalta toimintapätkien faneille muisteltavaa vuosiksi eteenpäin.


Mieleen tulee, että Taken muistuttaa monilta osin 24-toimintasarjan ensimmäistä kautta. Molempien asetelmassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, ja päähahmo Bryan tuo vahvasti mieleen Jack Bauerin. Loppua kohti näiden kahden lajityyppiensä merkkiteosten opetus on yhteneväinen: kun läheiset ovat vaarassa, tekee ihminen mitä vain tilanteen korjaamiseksi.

Mitä vain.


Taken on action-leffojen uusi helmi.

Taken on tosiaan yksi viime vuosien parhaista toimintaleffoista. Liam Neesonin hahmo on kyllä kova äijä. Ja olen iloinen, ettei tyyppi turvaudu pelkästään tuliaseisiin, vaan käyttää tehokkaita lähitaistelutekniikoitakin. Leffa imaisi heti mukaansa ja piti otteessaan loppuun saakka. Ja kyllähän siitä vähän Commando-vibojakin sai.

Tuli viime viikolla katsottua myös Yes Man ja Zack and Miri Make a Porno. Yes Man oli älyttömän paska leffa, joka petti odotukset Jim Carreyn paluusta. Zack & Miri oli varmaan kymmenen kertaa parempi leffa, ja overallina viime vuoden hauskin komedia.

Tuli viime viikolla katsottua myös Yes Man ja Zack and Miri Make a Porno. Yes Man oli älyttömän paska leffa, joka petti odotukset Jim Carreyn paluusta. Zack & Miri oli varmaan kymmenen kertaa parempi leffa, ja overallina viime vuoden hauskin komedia.

Taken avaa elokuvateatteriturneeni vuonna 2009, ja millaisella tavalla! Raina liittyy heittämällä Rambon, Terminatorin, True Liesin ja Die Hardin ruudinhajuiseen suosikkitoimintaelokuvieni ketjuun.

Mestarillisesti rytmitetty Luc Bessonin kynäilemä tarina laittaa Liam Neesonin hienosti esittämän isäpappakoviksen jahtaamaan Pariisissa tyttärensä kaapanneita rosmoja. Kaunistelematon toiminta on Takenin merkittävin vahvuus; mättöä ei juuri koristella, vaan pahikset saavat ansionsa mukaan(vai saavatko?) rujon realistiseen tyyliin. Tässä nauretaan PG13 Quantum of Solaceille, jotka korkeintaan näkevät märkiä unia vastaavasta. Koko homman kruunu on Liam Neeson, joka on vaihteeksi oikeasti hyvä näyttelijä action-tujauksessa. Jos Neesonin paikalla olisi ollut vaikkapa Jason Statham, niin ei tämä näin hyvin olisi toiminut. Äijäilyä Liam ei silti jätä vaihtopenkille, vaan leffa tarjoaa myös tämän osalta toimintapätkien faneille muisteltavaa vuosiksi eteenpäin.


Mieleen tulee, että Taken muistuttaa monilta osin 24-toimintasarjan ensimmäistä kautta. Molempien asetelmassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, ja päähahmo Bryan tuo vahvasti mieleen Jack Bauerin. Loppua kohti näiden kahden lajityyppiensä merkkiteosten opetus on yhteneväinen: kun läheiset ovat vaarassa, tekee ihminen mitä vain tilanteen korjaamiseksi.

Mitä vain.


Taken on action-leffojen uusi helmi.