Harmi, että limingassa asustaa parisataa taidehippiä, jotka ovat hesalaisempia kuin he itte.

Ja tummien perhosten koti oli niin huono elokuva, etten ole voinut toista Karukoskea ikänä katsoa.

Elokuva seuraa kahden ääriuskovaisessa perheessä kasvaneen hintsusti aikuisiän kynnyksen ylittäneen tytön matkaa suuren maailman kiusauksien äärelle. Alun Liminka on huikea kontrasti Helsingille. Muutoksen suuruus on saatu vangittua elokuvaan varsin hyvin.

Harmi, että limingassa asustaa parisataa taidehippiä, jotka ovat hesalaisempia kuin he itte.

Aika rauhassa sai katella. 3 katsojaa oli itseni lisäksi paikalla.

Scarlett Johanssonin näyttelemisestä tässä leffassa ei tietenkään mitään Oscareita satele, mutta ilo silmälle tottakai. (Nörttipojan puheita, vai hä!)

Robin Hood

Kolmikon kovin. Russel Crove Robin huppupäänä. Toi hieman uskottavuutta Robinin hahmolle, ainakin kun vertaa näihin sukkahousu versioihin. Cate Blanchett taas aiheuttaa Lady Marionina lähinnä naamapalmun. Ei hän silti onnistu elokuvaa pilaamaan, mutta muutamat myötähäpeän aiheuttavat kohtaukset olisi voinut leikata pois. Leffa loppuu niin, että jatko-osaa jää odottamaan. Toivottavasti sellainen tulee.

Kapteeni Amerikan kilpi oli mukava pikku juttu kaiken seassa. Ja pakkohan sille oli hymähtää kun Stark käytti sitä tukena. Lopussa tekstien jälkeen oli tietty myös hieno hetki kun Thorin vasara löytyi kraaterista Meksikosta.

Kick-Ass

SO AWESOME.

Se tuli mieleen näytöksen lopuksi. Ja vieläpä englanniksi. Helvetin viihdyttävä ja omaperäinen supersankarielokuva, jonka tujua toimintaa katsoessaan suu kääntyy väkisinkin virneeseen. Jotkut kohtaukset ovat epätyypillisine musiikkivalintoineen niin absurdeja, että ne iskevät totaalisesti katsojan suojauksen alle. En voinut muuta kuin myhäillä tyytyväisyyttäni ja nauttia.

Kieli poskella, muttei liikaa. Se on tuntunut olevan tekijöiden kaava. Toisin sanoen siis elokuva saattaa tykittää huimia, realismin rajamailla viipottavia hetkiä kun taas seuraavassa otoksessa loikataankin varsin realistisiin kuviin.

Parasta on, että elokuva luo nahkansa ensimmäisen puolituntisen jälkeen. Silloin Kick-Ass vasta näyttää oikean karvansa ja yltyy huikeaksi, paikoitellen Tarantinomaisen tyylitteleväksi, niin väkivallaltaan kuin erittäin onnistuneiden musiikkivalintojenkin kautta.


5/5