Maailman huonoin elokuva ei ole enää Gomorra. Ensimmäinen kerta itselläni ja frendillä kun käveltiin teatterista kesken näytöksen pois. Le Havresta puhun tietenkin. Pitkäveteisempää leffaa en ole ikinä nähnyt. Juoni oli kliseinen, näyttelijät Kaurismäkeläisen eleettömiä, varsinkin kuvaus ja leikkaus ihan järjettömän paskaa. Leffan ainoana positiivisena puolena voisi pitää muutamia kappalevalintoja. Tekotaiteellista scheissea, kuten aiemmatkin Kaurismäet(Mies vailla menneisyyttä ainoa hyvä). Suomen huonoin ohjaaja.

Haha juuri Gomorran katsoneena voin sanoa, että Hollywood on kyllä mädättänyt monia ihan terveitä aivojakin. Ihan mahtava elokuva City of God tyyliin, mutta paljon jotenkin häiritsevämmästä aiheesta ja kerronnassa ei turhia jäpöstelty.

Yleisesti ottaen leffoissa on kuitenkin melko paskat ja/tai mitäänsanomattomat taustahulinat.

Haha juuri Gomorran katsoneena voin sanoa, että Hollywood on kyllä mädättänyt monia ihan terveitä aivojakin. Ihan mahtava elokuva City of God tyyliin, mutta paljon jotenkin häiritsevämmästä aiheesta ja kerronnassa ei turhia jäpöstelty.

Tarkoitatko että suurimmassa osassa elokuvista on paska soundtrack? Ei mikään ihme että pidit Le Havresta missä musiikkia ei juuri ollut (ainakaan alussa minkä näin, jonka jälkeen ensimmäistä kertaa elämässäni marssin elokuvateatterista ulos). Et taida paljon elokuvista tietää jos noin vaan heität kommentin elokuvien soundtrackien huonoudesta.

koo, "ensimmäinen kerta kun kävelin leffasta ulos" ja "matala kipukynnys paskojen leffojen suhteen. Fuck the logic.

Nyt ei tule mieleen elokuvista esimerkkiä, mutta esimerkiksi Splinter Cell 3:ssa oli niin paskat ja sopimattomat musiikit että pelasin sen läpi ilman niitä.

Maailman huonoin elokuva ei ole enää Gomorra. Ensimmäinen kerta itselläni ja frendillä kun käveltiin teatterista kesken näytöksen pois. Le Havresta puhun tietenkin. Pitkäveteisempää leffaa en ole ikinä nähnyt. Juoni oli kliseinen, näyttelijät Kaurismäkeläisen eleettömiä, varsinkin kuvaus ja leikkaus ihan järjettömän paskaa. Leffan ainoana positiivisena puolena voisi pitää muutamia kappalevalintoja. Tekotaiteellista scheissea, kuten aiemmatkin Kaurismäet(Mies vailla menneisyyttä ainoa hyvä). Suomen huonoin ohjaaja.

No eiköhän sieltä kohta onneksi taas tule joku Aleksi Mäkelän leffa, jossa on pääosissa Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann vilauttamassa pippeliään.

No eiköhän sieltä kohta onneksi taas tule joku Aleksi Mäkelän leffa, jossa on pääosissa Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann vilauttamassa pippeliään.

Joo vaikken itse mikään SC fani olekaan, niin Chaos Theoryn soundtrack on yksi xboxin parhaita.

No eiköhän sieltä kohta onneksi taas tule joku Aleksi Mäkelän leffa, jossa on pääosissa Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann vilauttamassa pippeliään.

Häjyt (1999)
Pahat pojat (2003)
Vares – yksityisetsivä (2004)
Matti (2006)
V2 – jäätynyt enkeli (2007)
Rööperi (2009)

Mulle tärkeintä viihteessä on sen viihdyttävyys(no shit). Siksi lähdin Le Havrestakin kesken näytöksen. En viihtynyt, joten en viitsinyt tuhlata elämääni siihen. On tärkeämpää ja mielenkiintoisempaakin tekemistä.

Suomalaisista elokuvista harvemmin mitään ihmeellistä irti saa. Viina, masennus, kalut ja tissit. Niistä tai jostain niistä useimmat suomalaiset elokuvat kertoo. Tosin suomalaisuuteen fiksulla ironialla suhtautuvat elokuvat ovat varsin jees. Häjyt oli liian paljon viinan, tissien ja kalujen kuvaamista, mutta esim. Napapiirin sankarit yllätti positivisesti, vaikka mikään vuoden elokuva ei olekaan kyseessä.

Odotan mielenkiinnolla Rare Exportsin tuloa makuuniin että pääsisi sen katsomaan.

Voin kyllä ilman tuskia myöntää että Kaurismäen elokuvat ovat liian melankolisia tai taiteellisia (tekotaiteellisia?) että olisin niistä kiinnostunut. Nämäkin putoaa mielestäni aika hyvin siihen suomalaisuuden yleiseen kärsimyksen, masennuksen, ja niistä saavan mukaonnellisuuden piiriin. Vaikka onhan siinä sekin että harvoin haluan mennä elokuviin masentumaan jota Kaurismäki viljelee aika paljon. Saatan olla myös liian pessimisti ja materialisti että osaisin löytää sitä "toivoa" mitä Kaurismäen on(?) tarkoitus tuoda. Tosin en ole nähnyt tätä uusinta, Le Havrea, joten voin olla väärässäkin.