Huomasi muuten, että vaikutteita on otettu Nolanin Bättis-leffoista. Esim. Silvan vangitseminen ja vapautuminen oli kuin suoraan Jokerin käsikirjasta.

Luultiin jo kaverin kanssa, että itse herra Connery olisi ollu Skyfallissa. Tuli sellaiset vibat Skotlantiin kohti mennessä. Se vasta olisi ollu yllätys

Mielestäni M:n ja Bondin suhde Skyfallissa oli mielenkiintoinen siinä missä Vesperin ja Bondin CR:ssä. Ja miksei näitä bondimaisuuksia saisi olla Bond-elokuvassa? Kyseessä kuitenkin on sarjan 50-vuotis juhlaelokuva. Suurin osa "paskoista one-linereistä" oli kunnianosoituksia vanhoja Bondeja kohtaan, kuten esim. se kun M vitsaili DB5:n heittoistuimesta, joka löytyi ko. autosta jo Goldfingerissä. CR oli Cambellin näkemys uudesta Bondista, Skyfall oli Mendesin.

Ainoa Bondin kuolemattomuuteen viittaava asia oli intron "kuolema", mutta itse näkisin Bondin ylösnousumuksen lähinnä symbolisena. Loppuleffanhan Bond on ihan yhtä kuolevainen kuin kuka tahansa. Mies ei läpäise kuntovaatimuksia, ei osu edes ladon seinään ja on vähällä joutua paperihommiin.

Mitä tulee hahmojen päämääriin, niin ainakin Silva onnistui lopulta kuten halusikin, enkä usko että moni tätä osasi odottaa. Bond ei onnistunut pelastamaan M:ää, mikä oli oikeastaan koko leffan pointti. Lopetus ei ollut antiklimaattinen (Silvan kuolema tosin kyllä), siinä esiteltiin jo aiemmin esille tuodun Q:n lisäksi Moneypenny ja uusi M, sekä luvattiin tulevasta. Loppuun vielä asiaankuuluva "James Bond will return" -teksti, tunnari ja The Gun Barrel Sequence. Paluu LEFFASARJAN juurille, toisin kuin Casino Royale, joka tuntui mielestäni enemmänkin irralliselta osalta koko sarjassa (mutta oli toki tunnollinen Ian Flemingin ensimmäiselle Bond-kirjalle).

CGI? Oliko leffassa muuta huonosti toteutettua CGI:tä kuin se varaanikohtaus? Mietin jo teatterissa, miksei tota voitu toteuttaa oikein otuksin.

Jos verrataan suoraan Casino Royaleen, niin eipä siinäkään ollut oikeastaan hahmoina Bondin lisäksi kuin Vesper, josta katsoja välittää tai jota olisi sen enempää avattu leffan aikana. Mitä tulee pääpahikseen, niin Mads Mikkelsin esittämä Le Chiffre ei ollut sekään samaa tasoa kuin vaikkapa Ledgerin Jokeri tai Hopkinsin esittämä Lecter. Ja kyllä Silva nyt mielenkiintoisempi hahmo oli kuin verta itkevä Le Chiffre, vaikkei Bardemin roolisuoritus ylläkään No Country for Old Menin tasolle.

M oli ihan onnistuneesti mulkku hahmo. Ei siihen mitään tunnesidettä itsellä syntynyt missään vaiheessa ja kuolema ei täten liikauttanut mihinkään suuntaan. Skyfallissa meidän piti pelätä muiden hahmojen takia, eli että kerkeääkö Bondi ampumaan tämän pahiksen ennenkuin pahis ampuu vanhan papan tai mummon! Ei mitään jännitystä. Moneypenny tuntui myös täysin pinnalliselta lisäykseltä elokuvaan ja sellaiseksihan se lopussa sitten paljastuikin. Vain petaukselta tuleviin elokuviin. Moneypennin hahmo kärsi heti kättelyssä rajoitteista mitkä hahmolle ovat vuosikymmenien ajan muodostuneet. Silvan vendetta koski M'ää ja näin Bondin hahmo tuntui vain sivullisesta pelinappulalta. Q oli naurettavan juustoinen hahmo ja se teknoläppä CSI tasoa. Ne huonot CGI kohdat olivat alun moottoripyörä -chase, varaanit, skorpparit ja sitten se pahin eli Silvan saari, joka näytti straight-to-video tason kulissilta. Varsinkin ne helikopterit, jotka Bond kutsui miniradiollaan huhhuh. Myös lopun taskulamppu nummella oli jotain kammottavaa katsottavaa.

Leffassa oli paljon hienoja juttuja, kuten se Kiinassa käyty tarkka-ampuja kohtaus, tunnarianimaatio, Silvan läpät ja osa kuvauksesta näytti namilta. Mutta liian paljon keskinkertaista puuroa oli eksynyt mukaan, että tämän haluaisi ikinä nähdä uudestaan. 50-vuotisen taipaleen kunniaksi annan anteeksi ne nostalgialäpät, mutta eivät ne leffan pisteitä nosta kun sitä tarkastellaan yksittäisenä elokuvana.