Vs: Viimeksi nähtyjä elokuvia
« Vastaus #126 : 13.10.2007 12:22 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Hairspray. Väriä ja välkettä, riemua ja raikkautta, melua ja meteliä sekä uskomatonta liikkeen puhtautta.
Hairspray on musikaali, joka sijoittuu 50- ja 60 lukujen vaihteeseen ja kertoo tarinan Tracy Turnbladista, varsin tanssitaitoisesta ja -intoisesta, mutta samalla ylipainoisesta tyttösestä joka haaveilee Baltimoren paikalliseen tv-show'hon pääsemisestä. Matkan aikana setvitään lisäksi rakkaus- ja rotukysymyksiä. Käsikirjoituksella ei siis sen suurempia Oscareita olla hankkimassa, mutta onneksi se ei ole tarpeenkaan. Leffa on tehty varsin kepeällä otteella, ja vaikka stoorissa vilahtelee tummempiakin sävyjä, ei Hairspray oikeasti ota paljoakaan vakavasti. Teokseen on saatu myös mukavasti Hollywood-tähtimatskua mukaan mm. Michelle Pfeifferin ja Christopher Walkenin muodossa. Hämmentävintä kepeästi on silti John Travoltan roolityö päähenkilön äitinä, rehevänä Edna Turnbladina...
Se main point tässä leffassa on kuitenkin musiikillinen ja tanssillinen anti, ja sanon heti suoraan, että se toimii kuin häkä. Musiikki luistelee kepeän rokkabillyn, funkin ja mehukkaan soulin väleillä, ja on poikkeuksetta upeaa. Samoin ovat massiiviset tanssikohtaukset, joita parhaiten kuvaavat tämän tekstin ensimmäiset sanat. Ne ovat Hairsprayn sielu. Leffa vilisee uutta nuorta potentiaalia, joista löytyy rytmiä vaikka muille jakaa. Tanssipätkät ovat aikakaudelle uskollisia, ja kuitenkin pikkasen ylivedettyjä. Ne ovat teknisesti taidokkaita, ja niin fiilisrikkaita, että teki parikin kertaa mieli itkeä tirauttaa. Velipoika kyseli ovela hymy hyylillaan leffan jälkeen, että menikö mulla grande finalén aikana rytmi jalan alle. Oli kuulemma ollut jo vaikea tarkentaa katsettaan valkokankaalle, sen verran penkkirivi heilui ja hytkyi. Ja minä kun yritin parhaani mukaan hillitä itseni.
Jos kaipaa huumoripitoista, viihdyttävää, värikästä, vauhdikasta ja puhtaasti iloista leffakokemusta, kannattaa tsekata Hairspray. Se ei nouse draamallisiin huppusuorituksiin, mutta on piristävin leffakokemus pitkiin pitkiin aikoihin. Jag tycker.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Viimeksi nähtyjä elokuvia
« Vastaus #131 : 22.10.2007 20:05 »
sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 828
Basaaripisteet: 6
Kävin jossain välissä viikonloppua katsomassa Ratatouillen ja Julie Delpyn ohjaaman elokuva, 2 Days in Paris.
Ratatouille oli yllättävä siinä, että se on Pixar-elokuva josta oikeasti tykkäsin. Jotain Pixarin elokuvissa on oudon etäistä, ehkä se tulee liiasta kohelluksesta ja popkulttuuri-vitseistä ja yleensäkin vitsien liian runsaana määränä. Ratatouillessa hahmot olivat oikeasti hahmoja, ei vitsien aiheita tai kertojia. Toki mukana oli niitä "hassujakin hahmoja", mutta niitä käytettiin varsin säästeliäästi ja, kuten muutkin vitsit ja hassut jutut, mukavan armokkaasti ja elokuvaan sopivana. Vähän samoin kuin Pixar käyttää ääninäyttelijöitään: mukana on aika isojakin nimiä, mutta varsinaisia nimiä ei turhaan mainosteta vaan annetaan enemmänkin arvoa elokuvan hahmoille ja itse näyttelijöiden työlle, jopa niinkin, että melkein unohdin montakin kertaa Remyn äänenä olevan aivan mahtava Patton Oswalt.
2 Days in Paris oli kuin Woody Allen-elokuva, jos Allen olisi syntynyt pariisilaisena naisena. Tykkäsin.
« Viimeksi muokattu: 22.10.2007 21:22 kirjoittanut sleepy »
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
Vs: Viimeksi nähtyjä elokuvia
« Vastaus #141 : 04.11.2007 18:18 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Tässä parin päivän toipilas-aikana en ole tehnyt mitään muuta kuin katsonut Canalia. Muun muassa seuraavia kuvia näin.
Mission Impossible III - Katsoin tämän jo aikanaan teatterissa, mutta olihan siitä jo hetki, joten toinenkaan katsomiskerta ei sen enempää takellellut. Tyylikästä toimintaa, ei kait siinä se kummempaa. Katsoin myös MI2:n pitkästä aikaa, ja pidän siitä enemmän kuin kolmosesta. Mitä nyt Tompan pitkä letti alkoi jostain syystä nyt ärsyttämään. Stoori toimii tässä monilta osin paremmin, ja mättö on massiivisempaa. Ensimmäistä kertaa tuli myös ajateltua pätkää katsoessa, että nimenomaan Woo on tämän ohjannut, ja ne kyyhkyset alkoivat huvittaa saman tien. Tyyli ennen kaikkea.
United 93 - Tämä leffa on tehnyt mieli katsoa jo pidemmän aikaa, ja nyt sain siihen viimein mahdollisuuden. Unitedin ehdottomasti paras puoli on se, että sen parissa unohtaa katsovansa elokuvaa. Kuvausta myöten tietyllä tavalla "rakeinen" ulkoasu ja neverheard-casting tekevät leffasta arkisen ja edesauttavat siihen syventymistä ja henkilöihin samaistumista. Hätä tuntuu aidolta ja koskettaa juuri siksi. Pidin.
Lisäksi tiirailin sellaisen House-jakson, jossa keissi meni kerrankin reisilleen. Aika hämmentävää.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu