Top Gun: Maverick
Iitiksen IMAX:ssa, tietenkin. Jumalauta. Hyvä toimintaelokuva on erittäin vaikea tehdä, 99,99% toimintaelokuvista on silkkaa paskaa ja genrenä vähiten kiinnosta itselle. Ainoastaan komedian tekeminen on vaikeampaa. Top Gun: Maverick on kaikkea mitä hyvä actionleffa on. Toiminta on eeppistä, näyttävää ja tehty oikeasti eikä millään vitun CGI:llä (tottakai tätäkin on, mutta ei liiaksi). Soundtrack soi kuten ykkösosassa, kohtauksista joka toinen iskee silmää historiaan. WOKEa tai muuta hevonpaskaa elokuvassa ei ole juuri tipan tippaa, ei siis mikään ihme miksi teatteri oli täpötäysi. Elokuvalla muka menee huonosti, huonoilla elokuvilla menee huonosti. Top Gun tulee räjäyttämään lippuluukut. Cruise toki kantaa elokuvaa, mutta steroideilla pumpattu Miles Teller todistaa myös olevansa oman ikäluokkansa kovimpia nimiä. Näyttelijäkaartista ei oikein heikkoa lenkkiä löydy. Mikä on tekosyysi ettet ole jo ostanut lippuja?
Allekirjoitan kaiken. Loppu ehkä meni vähän yli, mutta eipä se leffaa pilannut.
Turkuun, tai oikeastaan Raision puolelle oli vieläpä auennut uusi teatteri, jossa oli penkkeinä kunnon löhötuolit. Sai kallistettua lähes vaaka-asentoon ja tilaa oli ympärillä oikein hyvin. Saatanan kallita lippuja tietysti, mutta Smartumin kulttuurisaldolla kylläkin lippuni maksoin.