Pelaajalauta

Laudalla kun oli muutama vinyyleitä harrastava kaveri, niin ajattelin uuden ketjun laittaa pystyyn.

Uutta levysoitinta pitäisi hankkia wanhan Akain muoviromun tilalle. Näin soittimista mitään tietämättömänä ja tuoreena vinyyliharrastajana on tullut pari päivää selailtua eri soittimia ja ähkyhän tässä on tullut. Olen etsimässä soitinta hintaluokassa max. 250€. Muutama vaihtoehto on tullut esiin. Pro-ject Essential II/ Debut Carbon. Toisaalta haluttaisi hankkia joku puoliautomaattinen, mutta en ole päässyt oikein niissä mihinkään vaihtoehtoon.

Noniin. Tänään tuli sitten uusi soitin. Tuli päädyttyä Pro-ject Debut Carboniin, kun oli Verkkokauppa.comissa kiva tarjous. Punaista mallia sai hintaan 246,90€.

(Sori paskalaatuisista kuvista. Myöhemmin otan uudet kuvat)


Käyttöönotto oli kohtuu helppoa. Tätä tuli hieman jännitettyä, mutta YouTubesta parin videon ja ohjekirjan selaamisen jälkeen kaikki sujui. oikein mainiosti.



Ensimmäinen vinyyli lautaselle ja pyörimään. Amoralin Fallen Leaves And Dead Sparrows sai kunnian olla ensimmäinen levy soittimessa. Ja hyvältähän se kuullosti. Pitää vaan levyn loputtua muistaa nostaa neula, kun on manuaalisoitin.

Nostetaas ketjua unhon syövereistä  :)

Varmaan viimeiset kymmenen vuotta olen kuluttanut käytännössä kaiken musan digitaalisesti eri tavoilla. CD-levyt ovat olleet omassa käytössä täysin turhakkeita jo vuosia. Missään ei tule niitä kuunneltua, mutta onhan niitä ostanut kannatusmielessä hyllyyn pölyttymään. Mieluummin kuitenkin maksan fyysisestä musiikista, kuin digitaalisesta. Tosin koneen levyasemakin on nyt rikki, niin ei se rippaaminenkaan onnistu enään sitä kautta.

Nightwishin uusin levy piti ostaa, mutta ei tehnyt mieli ostaa CD:nä. Keksin sitten, että perkele ostan sen vinyylinä. Mieluummin pölytän sitä vinyyliä hyllyssä kuin CD:tä, jos niin kävisi. Toisaalta on ollut jo vuosia sellainen pieni kutina, että olisi siistiä omistaa vinyylisoitin. Faijalla on sellainen ollut aina ja onhan ne hienoja vehkeitä. On siinä vähän enemmän fiilistä laittaa se levy siihen pyörimään, kuin tunkea joku CD koneeseen tai painaa tietokoneen nappia. Plus se iso kansitaide ja muut läpyskät on kivoja. Bonuksena tuntuu aika monessa uudessa julkaisussa tulevan digitaalinen kopio vinyylin mukana. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että taitaa mennä se LP-soitin ostoon tässä jossain vaiheessa kun on rahaa enemmän. Pitäisi vain keksiä joku paikka sille. Tarkoitus on varmaan ostaa vain harvat ja valitut levyt LP-muodossa. Tuskin tuo digitaalisen musiikin kuuntelu kuitenkaan mihinkään hirveästi vähenee. LP:llä voi kuunnella sitten kun oikeasti haluaa fiilistellä.


Alkuun tuli nyt hankittua (itselle ja/tai vaimokkeelle):

- Nightwishin Endless Forms Most Beautiful
- Holopaisen The Life and Times of Scrooge
- Dire Straitsin Brothers in Arms
- Ritchie Blackmore's Rainbow
- Daft Punkin Random Access Memories
- Django Unchained Soundtrack

Aika sekalainen seurakunta, mutta eiköhän noilla alkuun pääse. Kaikki ovat itse asiassa uusia vieläpä. Vielä pitäisi päättää, että minkä laitteen sitä ostaisi. Pro-Jectin mallit on ainakin ihan hyvän näköisiä ja ilmeisesti äänenlaadultaankin hyviä? Onkos Kubs ollut tyytyväinen omaan malliinsa? Faija sanoi, että 400-500€ olisi hyvä hintahaitari, mutta tiedä sitten onko halvemmat miten vertailukelpoisia hinta-laatusuhteeltaan..

Joo, oon kyllä ollut ihan tyytyväinen. Riittävä omaan käyttöön ja onhan se nätin näköinen. Kovin ahkera kuuntelija en vielä ole, kun levyjä ei ole kovin montaa ole kertynyt. Muutamia uusia ja klassikkolevyjä.

Eikä äänenlaadullisestikaan ole ollut kyllä mitään valitettavaa.

Nyt on kotona Pro-Ject Debut Carbon DC -mallinen laite. Niistä kahdesta mallista se Ortofon 2M Red -äänirasialla varustettu, eli vähän kalliimpi. En tiedä mitä eroa noilla käytännössä on, mutta halvempi se on ostaa näin päin kuin sitten joskus tulevaisuudessa päivittää rasia. Erikseen ostettuna on aina kalliimpaa.

Äänenlaadullisesti kuulostaa tosi hyvältä. Ei kai näistä voi mitenkään absoluuttisesti sanoa, että onko analoginen vai digitaalinen parempi. Aika pitkälti samalta kuulostaa, mutta onhan siinä oma fiilis laittaa levy koneeseen pyörimään. Tosin vaimoke kommentoi heti, että soundi on jotenkin pehmeämpi vinyylissä. Ja niinhän ne kai sanovatkin (vaikka ei hän ollut siitä kuullut).


Onhan nämä Pro-Jectin masiinat ihan suhteellisen hyvännäköisiä kyllä:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://i.imgur.com/UcduIUC.jpg)

Onhan se nätti :) Hassu juttu kuinka tuo vinyyli on alkanut nostaa päätään markkinoilla nykyään. Olen aina ajatellut, että miksi sellaisen ostaisi kun digitaalisena saa kaikki musat, mutta niin vaan on takaraivossa alkanut myös houkuttamaan vinyylilaitteet. Mutta ensimmäisenä on kyllä uusi vahvistin tulossa kun/jos siihen rahaa saa. Vaikka ei sillä että vinyylin ostaminen (tällä hetkellä) olisi muutenkaan järkevää. Poika hakannut muutaman pikselin TV:stä kuoliaaksi ja likka vielä tulossa siihen ikään, joten ennen kuin molemmat vanhenee muutaman vuoden tai on varaa kämppään jossa saa oman "luolan", vinyylilaitteiston ostaminen on silkkaa typeryyttä.

Mutta onhan niistä kiva haaveilla ja mukava katella ja kuunnella HiFi-messuilla :)

Tuli heti ketju mieleen kun törmäsin tähän sarjakuvaan.

Sitä kutsutaan myös kolmenkympin kriisiksi.

HiFi on hassu harrastus. Jopa osa "tosiharrastajista" sanoo, että vaikka ero on vain päässä, ei se tee siitä sen huonompaa syytä kuin muista syistä. HiFissä ja sen ympärillä hääräämisessä ollaan harrastuksen idean ytimessä: Tehdään sitä mikä ruokkii mieltä ja hankitaan sitä mikä tätä parhaiten tukee, vaikka se tuntuu muista oudolta. Onko se "insinöörimielessä" fiksua on kokonaan eri juttu. Mutta HiFi -harrastus, ja siis puhun tässä musiikin kuuntelemisestä, on lopulta lähempänä taideharrastusta kuin tekniikkaharrastusta. Vaikka se "välineharrastus" onkin ja tekniikka on olennainen asia harrastusta. Mutta harrastuksessa ei lopulta mitata teknisiä ominaisuuksia, vaan mielikuvia äänestä. Ja se taas on hyvin subjektiivista. Joka taas näkyy toisille, ei harrastajille tai heille jotka eivät ymmärrä harrastuksen pointtia, selkeänä epäloogisuutena. Sama ilmiö on perinteisemmässäkin taiteessa.

Se että tämän voi tulkita niin, että pelkkä hinta nostaa äänenlaatua on osin totta ja osin lyhyt katseista. Hinnakkaissa laitteissa on oikeasti erot halvempii laitteisiin ja niissä on laadukkaampaa tavaraa sisällä. Näkyykö se äänessä? Joku sanoo että ei, joku sanoo että näkyy. Kuuntelin kerran vertaillen 500€:n vahvistinta vs. 1500€:n vahvistinta. Oliko niissä eroa? No oli. Oliko se 1000€:n ero? No ei. Voiko se jollekkin olla 1000€:n ero? Miksi ei voisi.

Vinyyli on nykyaikana mielestäni hyvä keino ostaa ja nauttia musiikin omistamisesta fyysisessä muodossa. Valtaosa musasta tulee kuunneltua digitaalisena jostain striimauspalvelusta, mutta joskus sitä haluaa jotain käsin kosketeltavaa. Vinyyli on tähän CD:tä parempi vaihtoehto omasta mielestäni.

Vinyyli on minusta persoonallisempi, kun CD on puhtaampi. Myönnän, että en suoraan ole vinyylimusaa CD-musaan verrannut, mutta tälläinen kuva on jäänyt. Sekin on että vinyylisoittimissa on varmasti enemmän eroja kuin CD-soittimissa.

En itse tarkoittanut äänenlaatua, molemmissa on varmasti ihan "yhtä hyvä" loppujen lopuksi. Vinyyli vaan on formaattina parempi keräilyyn suuremman hypisteltävyyden takia. Kansitaide on isompi ja niin edelleen.

Vinyylissä on enemmän fiilistä niihin harvoihin hetkiin, kun haluaa ottaa levyn hyllystä, ihailla kantta ja laittaa levyn koneeseen. CD:n kohdalla tälläistä ei oikeastaan ole, joten sama laittaa Spotifysta soittolista päälle. Eli digitaalinen on tietenkin se kaikista helppokäyttöisin, mutta jos haluaa silloin tällöin fiilistellä levyjä, niin omasta mielestä vinyyli on tähän parempi vaihtoehto CD:seen verrattuna.

Ite oon täysin eri kannalla. Musiikki ja leffat tulee jo tarpeeksi hyvällä laadulla pilvestä ja ehkä seuraavassa genissä myös pelitkin. Sitten ei tarvitse hyllyjä täyttää enää muovilla. Vinyyleiden romantisointikin menee vähän ohi.

En luottais omia mediakokoelmiani jonkun isoveljen haltuun.

Jeps, viikko sitten uploadasin Google Musiciin 4000 biisiä. Siitä voi sitten striimailla hetkeen sopivaa musaa. Musiikin kuuntelu on itselle enemmänkin sen hetken olotilasta kiinni, kuin mistä se musa soitetaan. Tietty se on hauska, että on kokoelma koossa, olipa se vinyyliä tai cd-leveyjä. Olen vain huomannut, että kaikki omat CD:t, DVD:t ym. on parempi pakata laatikkoon ja laittaa varastoon. Ne löytyy vielä sitten sieltä, kun Zoukan pelkäämä isoveli sekoaa.

No enpä mä halua mitään mediakokoelmaa omistaakkaan. Kivempi semmonen laaja striimattava kirjasto.

Itse omistan jokusen vinyylin, mutta pääsääntöisesti olen ostanut musiikin CD-formaatissa. Näin varmasti myös jatkossa, vaikka välillä formaatipäätökset aiheuttavatkin harmaita hiuksia. Sinänsä hauskaa, etten edes omistanut vinyylisoitinta, kun ensimmäiset hankin. Nytkään soitin ei ole seinässä kiinni, en omista erillistä CD-soitinta eikä tietokoneellakaan ole tarpeeksi tallennustilaa musiikille, niin musiikin kuuntelu on jäänyt yleisesti ottaen aivan liian vähälle. Pitäisi varmaan tuo Google Play Music ottaa käyttöön omalle musiikille, kun kerta on ilmeisesti ilmainen palvelu tuolta osin.

Sen vähän mitä olen vinyyleillä ehtinyt säätää, niin onhan siinä ihan eri fiilis, vaikka itse soundeissa ei eroa olisikaan. Siksi onkin tarkoitus laittaa setti taas kuuntelukuntoon reilun kuukauden päästä muuton yhteydessä. Jotkut levyt myös ovat kuin vinyyliä varten suunniteltu. Esimerkiksi Sólstafirin Svartir Sandaria (https://www.youtube.com/watch?v=wFV1oK-pYV4) kuunneltaessa tuli pakottava tarva hankkia albumi nimenomaan vinyylimuodossa.

Toisaalta joissain tapauksissa vinyylin musiikkiin tuomat tauot häiritsevät musiikillista kokonaisuutta. Tästä syystä tulen tuskin koskaan erityisesti kuuntelemaan Moonsorrowin vinyylikokoelmaa (https://www.pelaajalauta.fi/files/48/Moonsorrowvinyylisetti.jpg), josta maksoin 300 euroa. Albumit ovat niin tiukkaan nivottuja kokonaisuuksia, että vinyylin kääntely tappaa kokonaan flown, jonka levyt parhaimmillaan mahdollistavat. Olen saanut elämäni vahvimman ja parhaan musiikkikokemuksen aikoinaan kuunnellessani puolen tunnin mittaista kappaletta Jäästä syntynyt / Varjojen virta (https://www.youtube.com/watch?v=3isGs5se-Z8). Jossain 10 minuutin tietämillä onnistuin sulkemaan kaiken muun mielestäni ja uppoutumaan täydellisesti musiikkiin. Tämä kokemus olisi jäänyt saamatta, jos välissä olisi joutunut vaihtamaan vinyylin puolta.

Voi varmaan sanoa että meikä on pitkänlinjan materialisti. Tämä on jopa muuttunut "pahempaan" suuntaan. Ennen kun osti kunnon toistolaitteet, olin digitaalisen toiston kannalla. Nykyään se materialistinen omistaminen musiikissakin on nostanut päätään. On tullut jopa ostettua muutama CD-levy ja nyt haikailen hiukan vinyylin perään.

En sano että digitaalinen musiikki, esim. Spotify olisi huonompaa. Vaikka moni sanookin, että eroa tulee koska Spotifyn laatu ei ole CD-tasoista. Varmasti totta, mutta itse en sitä huomaa. Ainakaan kun PS3:n kautta on levyä soittanut. Tietyissä tilanteissa digitaalinen musiikki sopii tilanteeseen paremmin. Auto on yksi paikka. On paljon helpompaa iskeä puhelin Bluetoothilla kiinni autoon ja kuunnella Spotifysta mitä huvittaa, kuin alkaa pläräämään levyjä. Toinen on tietokone. Koneella kun on ja kuuntelee musaa, ei siinä jaksa levyjä selailla ja laitella asemaan. Spotify päälle ja toimii. Mutta kun istut sielä paremman laitteiston äärellä ja oikeasti haluat kuunnella musiikkia, vinyyli, CD ja niiden tuoma oheismateriaali tuo paremman fiiliksen kuin Spotifyn soittolista. Ja siitähän siinä on kyse, fiiliksestä. Juuri viime viikolla tuli fiilisteltyä iltamyöhällä Dave Brubeckin biisejä. Hienoa musiikkia Sportystakin, mutta olisihan se fiilis ollut erilainen kun olisi laitanu vinyyli pyörimään ja istunut sohvalle pahvikotelo käsissä fiilistelemään. Tai edes CD. Tosin tämä olisi ehkä vaatinut juurikin sen vinyylin ;D

Se mikä tällä hetkellä on esteenä sille että en hommaa parempaa CD-soitinta ja vinyyliä päälle (rahan lisäksi) on ne muut asukkaat. Se on aivan varma että vinyylisoittimen äänivarsi ei kauaa pysyisi paikallaan, kun poika sen huomaisi. Ja kun jo WiiU:ssa oli kerran neljä levyä yhtäaikaa sisässä (toimii muuten vielä, vaikka jouduinkin kuoret purkamaan että sain levyt ulos), niin uuden karkea CD-soitin varmasti kutsuisi iskemään levyjä sen sisään. Eli, sisäinen materialistini ja hifistelijä saa odottaa parempia aikoja (ja palkkoja), ennen kuin pääsee valloilleen.

Jep, 50k biisiä saa uploadata omaan käyttöön. Tietenkin jos joku tuon saa täyteen, niin mikä estää tekemästä toista googletiliä, jonne laittaa toiset 50k biisiä. Oma kokoelma meni kuitenkin heittämällä tuonne. Lisäksi kuunteleminen onnistuu melkein millä vain.

Itekin tunnistaudun melkoiseksi materialstistiksi musiikin osalta. Esim. ostin viimeksi Faith No Moren Angel Dustin erikoisuusintapainoksen. Levy on tullut kuunneltua Spotifyn kautta parisen kertaa mutta nyt kun pistin cd-kiekkoa pyörimään, maistui musiikki huomattavasti paremmin. Jatkan tästä eteenpäinkin Spotifyn kuuntelua ja suurimman osan itelle merkittävistä levyistä ostan cd-torniini, joka on muuten tällä hetkellä täynnä ja lisää levyjä tulossa postissa. No sitten seuraavaan asuntoon enempi neliöitä ja toista cd-tornia tulille.

Aika sama tilanne täällä, eli tärkeimmät musat (ja leffat) hyllyyn ja suurin osa arkikulutuksesta suoratoistosta. Netflix ja Spotify on suhteellisen vahva parivaljakko missä vaan.

Sen olen tosin huomannut, että osto- ja säilytyskynnys on noussut tässä iän myötä isosti. Just arvioitiin vaimon kanssa leffakokoelma uusiksi ja leikattiin yksi iso pahvilaatikollinen ei-niin-pakollisia omistuksia kiertoon. CD-puolella tarttis ehkä tehdä samaa, vaikkei se niin iso kokoelma olekaan. Tavoitteena olis kaikella fyysisellä rintamalla se, että kokoelmat hioutuis oikeasti timanttisiksi keihäänkärjiksi, joissa on vaan kiistatta parhaat ja henk.koht. supertärkeät teokset hiplattavana.

Vaan kuinkas sitten kävikään... Muutama päivä tuon jälkeen tein ikuisuuksien tauon jälkeen kalliin CD-tilauksen ja vielä kerran myöhemmin syksyllä ostin läjän CD:itä levymessuilta.

Tämä kuva (https://www.pelaajalauta.fi/files/48/levykuva.jpg) viimeisen puolen vuoden levyostoksista kertonee kuitenkin kuinka pääsääntöinen formaatti CD lopulta on ollut. :lol:

Hauskinta tässä on se, että vaikuttaisin olevan jälleen tilanteessa, jossa en voi vinyyleitä edes kuunnella. Jokunen viikko sitten parin isomman tilauksen postista haettuani nimittäin huomasin, ettei kaiuttimista kuulu pihaustakaan. Soittimessa tuskin vika on, sillä ääntä ei kuulunut puhelimenkaan kautta. Nyt sitten pohdin pitäisikö yrittää selvittää onko ongelma vahvistimessa vai kaiuttimissa vai pitäisikö vain suoraan uusia molemmat. Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Tapanani on välttää halvinta, joten ihan halvaksi tuo ei muodostuisi.

Tuli sitten laitettua tilaukseen verkkiksestä audio-technika lp60usb vinyyli soitin.
Pari iltaa koitin etsiä tietoa "halvoista" levareista ja tuo näytti olevan ainoa oikeasti hyvä ns. entry level soitin (159e).

Mistä tämä ajatus sitten sai alkunsa. Noh discshopista tuli tilattua mafia 3 collectors edition 49.95e hintaan ja siinä tulee kaksi vinyyliä mukana ja mullahan on jo valmiiksi bioshock 2:n mukana tullut vinyyli.
Toki samalla tuli laitettua myös cdonista hieman metallia tilaukseen, koska mitä järkeä on ostaa soitin jos sille ei pahemmin ole kuunneltavaa.

Hammerfall - Built to last
Diablo - Silver horizon
Metallica - Hardwired to self destruct
Sabaton - The last stand box set (2cd+dvd+2lp)
Triptykon - Eparistera Daimones
Judas priest - Battle cry
Sabaton - Coat of arms

Jos kaikki tilattu tulee perille niin eiköhän noilla hetken pärjää.

Osallistuin tuossa viime kuussa Nathan McCreen (originaalien Tomb Raiderien säveltäjä) Kickstarteriin, jonka tavoitteena oli tehdä näistä alkuperäisistä soundtrack-biiseistä kunnon sinfoniaorkesteriversiot Abbey Roadin studioilla. Hetken aikaa jo näytti ettei saavuta tavoitetta, mutta kovan loppukirin johdosta mentiinkin kirkkaasti yli. Vinyylin tilasin ja digiversio tulee myös, yhteensä 68 punnan hintaan. Marraskuussa pitäisi tulla, jos aikataulu pitää kutinsa. TR1:ssähän varsinkin on yksi kaikkien aikojen parhaimpia pelisoundtrackeja.

https://www.kickstarter.com/projects/1636910846/the-tomb-raider-suite


Lisäksi tämän kuun 21. päivä tulee viimein Wintersunin seuraava levy. Osallistuin tuossakin Kickstartteriin, mutta tilasin myös vinyylin eilen Äxästä. Onpi sitten joku fyysinenkin versio.

Miten täällä on ihmiset pitäneet levyistään huolta?
Tässä illan aikana taas googletellut ja jotkut sanoo, että levyharjat vaan lisää levyn staattisuutta ja näin ollen ne kerää enemmän pölyä. Toiset taas pitää niitä hyvinä.
Joku taas puhdistaa neulan harjalla aina kun vaihtaa vinyylin puolta joka minusta menee jo hifistelyn puolelle.
Jotkut vannoo antistaattisten sleevien nimeen ja sanovat, että ne perus paperiset naarmuttaa levyjä ja taas kerran lisäävät staattisen sähkön määrää joka taas kerää enemmän pölyä.

Mikä on hifistelyä ja mikä tarpeellista tällaisen satunnaisen kuuntelijan näkökulmasta. Koita siitä nyt sitten ottaa selvää.
Vasta tänään opein, että se pieni rätinä vinyyliä soittaessa ei olekaan vinyylin ominaisuus vaan johtuu pölystä / liasta.
Meitsin kokemukset vinyyleistä rajoittuu siihen kun joskus teininä 20 vuotta sitten niitä kuuntelin philipsin perus stereoilla jossa oli LP soitin.

Noh soitin pitäisi olla jo noudettavissa ja huomenna pitäisi levytkin saada hakea ellei posti onnistu ryssimään jotain niin sitten sen kuulee miltä kaikki kuulostaa hieman paremmalla soittimella.

En ole mikään expertti saati luule tietäväni mitään, mutta mulla on näin:

-Levyt antistaattisissa ja pehmeissä suojissa omien kansien välissä. Mukana tulevat suojat on yleensä aika heppoiset ja kovaa materiaalia. Pehmeät tuntuu kivemmilta käteenkin.
-Kannet suojapusseissa niin aseteltuna että sisään laskeutuvan pölyn määrä "minimoituu". Eli siis pussin suu sivullepäin, eikä ylös. En tiedä mikä on käytännön hyöty.

Ja kun laitan levyn pyörimään, niin vedän kierroksen pari sillä harjalla yleensä. Neulaa putsailen satunnaisesti. Suurin osa levyistä on uusia ja puhtaita, niin en ole kokeillut sitä puuliimatemppuakaan.

Mistä noita parempia suojia löytyisi?
ÄX:ssa on tuotteen kuvaus niin paska ettei siitä voi päätellä mitään ja myyvät vain 100kpl 40e hintaan.
https://www.levykauppax.fi/artist/tarvike/vinyylin_sisapussit_100_kpl/#262001 (https://www.levykauppax.fi/artist/tarvike/vinyylin_sisapussit_100_kpl/#262001)

Cdonista saisi 10kpl paketeissa hintaan 4.95e
https://cdon.fi/musiikki/music_accessories/lp_sis%c3%a4kotelo_%2f_muovi%2fpaperi-kotelo_(10-pack)-26666041 (https://cdon.fi/musiikki/music_accessories/lp_sis%c3%a4kotelo_%2f_muovi%2fpaperi-kotelo_(10-pack)-26666041)

Noissa ainakin lukee "valmistettu valkoisesta paperista ja vuorattu muovilla" eli onko nuo sitten alkuperäisiä parempia?

En muista mistä tilasin, mutta nuo CDONin pyöreäkulmaiset näyttää samalta.

Nyt on uusin metallica ekana kiekkona soimassa enkä kyllä voi valittaa äänenlaadusta. Ihan kuin cd levyä kuuntelisi. Ainoa ylimääräinen ääni kuului kun neula osui levyyn ja sen jälkeen silkkaa hiljaisuutta kunnes musiikki alkoi.
Täytyy heittää tänään vielä cdonista arch enemyn tuorein live konsertti tilaukseen jossa tulee myös dvd vinyyleiden lisäksi. Hintaa alle 30e joka on ihan jees.
Samalla sitten niitä suojia ja uusi neulakin valmiiksi jos tulee tarvetta kun ei se maksa kuin 16.9e.

edit:

Ja tietenkin sitten se metallican kakkos kiekko skippaili molemmin puolin.
Oli pakko googlettaa ja tietenkin vasta nyt löysin tietoa, että esim uudet 180 gramman levyt saattaa aiheuttaa tuota lp60:n kanssa ja nuo metallican levyt on juurikin  180 grammaisia.
Ykkös levy tosiaan toimi ongelmitta ja tuon jälkeen on tullut kuunneltua diablon silver horizon jossa on kaksi levyä sekä mafia 3:n soundtrack ja nyt on sabatonin last stand soimassa. Missään noissa ei ole ollut ongelmia.

Kävin myös motonetistä ostamassa haman levyharjan jonka piti olla antistaattinen ja tein kuten videoilla on neuvottu eli ulkoreunasta siirryin kohti keskustaa ja lopuksi kosketin sen harjan rungolla sitä levylautasen keskellä olevaa tappia ja nostin harjan ylös.
Metallican kakkos kiekko oli ainoa jonka kanssa tuota testasin ja tuon jälkeen jopa levymatto tarttui levyyn kiinni eli aikamoinen staattinen varaus siihen kertyi. Minkään muun levyn kanssa noin ei käynyt eli tuon harjan käyttöön sen on pakko liittyä. Teinkö homman täysin väärin vai onko harja vaan huono, sitä en tiedä.

Btw nuo sabatonin last stand kiekot on kyllä hemmetin hienot.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(https://abload.de/img/wp_20170707_18_49_13_6joia.jpg)

Itse muutama kuukausi takaperin Äxän alennuksista 200 kpl mustia sisäpusseja (https://www.levykauppax.fi/artist/tarvike/vinyylin_sisapussit_musta_100_kpl/) ja 100 kpl valkoisia pusseja (https://www.levykauppax.fi/artist/tarvike/vinyylin_sisapussit_100_kpl/) (jotka Partajeesus linkkasikin). Mustat ovat todella laadukasta tavaraa, luultavasti hommaan jatkossakin, kun vanhat loppuvat. Ei valkoistenkaan laadussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ovat hieman ohuempaa paperia eikä väri ole puhdas valkoinen. Siinä mielessä tulee hieman vintage mieleen.

Olen noita sitten vaihdellut vanhempiin ja aina uusiin sitä myöten, kun on tullut hankittua. Harmittavan harvoin, kun uusissa tulee laadukkaita sisäpusseja. Isommista lafkoista tulee mieleen vain Music on Vinyl, joiden levyt nyt muutenkin ovat laatua alusta loppuun. Jos jostain levystä on useamman lafkan vaihtoehtoja tarjolla, niin käsittääkseni käytännössä aina kannattaa valita Music on Vinyl, jos mahdollista. Laadukkaat, vinyyliä varten tehdyt masteroinnit ja erittäin laadukkaat prässäykset. Yleensä täysin hiljaisia ilman sivuääniä. Pienistä, tuoreemmista tuttavuuksista synthwaveen keskittyvällä Electronic Purification Recordsilla on myös antistaattiset pussit valmiina ja laadukkaat painokset muutenkin.

Noissa pusseissa ero on oikeasti huomattava. Etenkin, kun ottaa uutta vinyyliä ensimmäistä kertaa pussukastaan. Paperiset suojukset ovat miltei poikkeuksetta "lähmääntyneet" levyyn kiinni, eikä levy siten sujahda nätisti ulos pussia suu alaspäin napauttamalla. Pitää siis vähän nostella reunoja irti ja välillä sähköisyyden oikein kuulee. Antistaattisista pusseista taas tulevat kuin unelma eikä sähköisyydestä ole tietoakaan.

Samoista taannoisista alennuksista ostin 200 kpl suojamuoveja (https://www.levykauppax.fi/artist/tarvike/vinyylin_suojamuovit_100kpl/). Todella jämäkkää ja laadukasta tavaraa. Suuri ero esimerkiksi Blood Musicilta tilattuihin levyihin, joissa välillä suojamuovit ovat jo saapuessaan hieman ratkenneet toisesta yläreunasta. Tuo ja "laadukkaat" mustat sisämuovit ilman muovikerrosta ovatkin suurin miinus heidän julkaisuissaan, sillä muuten painokset ovat huippuluokkaa. Harva firma panostaa tuotteisiinsa yhtä täyspainoisesti.

Vinyylien huoltoon liittyen pitäisi vielä keksiä ja opetella jokin tapa pesemään niitä. Jotkut levyt tuntuvat raksahtelevan sen verran paljon, että pesu lienee ainoa tapa saada ongelmat poistettua, jos ne poistettavissa ovat. Olen lukenut, että joskus ero on huomattava. Toisaalta etenkin splatterit (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/64/95/8b/64958b4e7722de10382c08477947d783.jpg) tai swirlit (http://modern-vinyl.com/wp/wp-content/uploads/2013/04/Mae-Swirl.jpg) ovat joskus suoraan menetettyjä tapauksin. Etenkin, jos ovat hutaisten painettuja. Omassa kokoelmassani pahimpia esimerkkejä, valitettavasti, ovat Carbon Based Lifeformsin splatter-vinyylit (http://i.imgur.com/y0l3Fr7.jpg), joiden kohdalla todellakin toivon, että pesu auttaisi.


Onko tämä nimenomaan soittimesta johtuva ongelma vai voisiko ratketa esimerkiksi neulapainoa säätämällä? Itse ostin Äxästä Radioheadin OK Computerin, jossa toinen levy pompautteli erittäin häiritsevästi neulaa alkupuolella. Levyssä oli selkeästi pieni kohouma, mutta käydessäni kysymässä vaihtoa myyjä testasi sitä kaupan soittimella, eikä mitään ongelmaa ilmennyt. Hieman siinä sitten nolotti, kun sanoi, että kyllä se ongelma ihan neulapainossa on. Liekö soittimen laadulla mitään merkitystä, sillä omanihan on tosiaan varsin kehno. Vaihtoi kuitenkin uuden muoveissa olevan version vanhan levyn tilalle, joten hyvä palvelu sen suhteen.


Vaan miltä kuulostavat? Itse en ole kuullut mitään positiivista sanottavan kuvavinyyleistä äänenlaadullisesti. Siksi en ole vielä ainuttakaan kokoelmaani ostanut. Ehkä joitain harvoja valittuja voisin keräilymielessä harkita. Esimerkiksi Gunshipin nimikkolevyn sain ostettua vasta viime kuussa, sillä ensimmäiset kaksi painosta olivat kuvavinyylejä. Ilmeisen laadukkaita sellaisia, mutta silti heikompia kuin normaali musta tai edes erilaiset värikikkailut olisivat olleet.

P.S. Tätä viestiä kirjoitellessani olen kuunnellut Laced Recordsin versiota (myös iam8bit on painanut oman versionsa (https://store.iam8bit.co.uk/collections/vinyl/products/no-mans-sky-vinyl)) No Man's Sky soundtrackista (https://www.lacedrecords.co/collections/all/products/copy-of-no-man-s-sky-music-for-an-infinite-universe-x2-lp-vinyl-digital-download). Kaikin puolin huippulaatuinen julkaisu. Hyvä äänenlaatu, ei mitään sivuääniä, antistaattiset suojat, tyylikäs paketointi. Siis käytännössä täysi vastakohta itse pelille, jota ei kiinnosta edes testata. :lol:

Varmaan säätö auttaisi, mutta lp60:ssa ei tosiaan ole mitään säätöjä ellei kierrosnopeutta ja levyn kokoa lasketa.
Kyllä ne sabatonin levyt omaan korvaan ihan hyvältä kuulosti, mutta toisaalta kuuntelen myös ihan mielelläni musaa tubesta n.30e logitechin muovipurkkien kautta.
Joku hifisti varmaan pitää niitä täysin kelvottomina.

Nyt on kaikki levyt kuunneltu ja osa pariinkiin kertaan ja tuo metallican kiekko oli ainoa jonka kanssa oli ongelmia joten vielä olen tyytyväinen ostokseeni.
Toki olisi voinut heti ostaa paremman, mutta jo tuo 159e oli minulle ihan ylärajalla mitä olin soittimesta valmis maksamaan kun en tiennyt kuinka paljon niitä levyjä tulee sitten lopulta ostettua ja kuunneltua.
Lisäksi soittimen ulkonäkö miellytti ja siinä on vielä itselle täysin riittävä äänenlaatukin joka kyllä tuli yllätyksenä.

Sain viimeinkin kuunneltua sen metallican D puolen kokonaan.
Hain motonetista vatupassin ja laitoin soittimen suoraan. Vaikka kuva ei täysin suora olekaan niin hyvin näkee kuinka paljon tuo ikean tv taso on notkollaan.
Olin kyllä varma, että näen vaan omiani eikä se nyt vaan voi olla tuollainen :D

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(https://abload.de/img/wp_20170731_12_00_27_3ll2q.jpg)

Ei muutakaan ollut käden ulottuvilla niin heitin vaan pari kolikkoa kulmien alle.

Vielä kun cdon saisi toimitettua mun wintersunin forest seasons boxin.
Vasta tilauksen jälkeen huomasin, että siinä lukee "hankintatuote, toimitusaika 4-7 päivää". En tiedä mistä hankkivat, mutta tilauksesta on keskiviikkona jo kaksi viikkoa eikä sitä ole postiin saatu.
Olisin varmasti saanut sen nopeammin suoraan nuclear blastilta tilaamalla. Tietenkin tuota edelleen myydään ihan normaalisti vaikka ei ole mitään tietoa koska tavaraa saavat jos sähköpostia on uskominen.
Eka kerta kun noin on cdonin kanssa käynyt.

Sieltä on myös syyskuussa julkaistava Arch enemyn will to power varauksessa ja tänään lähti Amon Amarth: Jomsviking tulemaan. Molemmissa tulee kätevästi myös cd mukana.

Tulihan se sieltä.



Albumi sekä vinyyleillä, että cd muodossa ja toisella cd levyllä on instrumental versiot biiseistä. Sitten on vielä 2013 vuoden tuska keikka kolmannella cd:llä.
Nyt tuo on kerran kuunneltu ja erittäin hyvä levyhän se on. Tuossa on neljä 12-15 minuuttia pitkää biisiä eri vuodenaikojen mukaan. Syksy on luonnollisesti se kaikista synkin ja se onkin melkein kuin jotain immortalia kuuntelisi ja talvi biisi sitten taas koostuu melkein kokonaan vaan puhtaista vokaaleista.

Vajaa pari viikkoa sitten tuli vietettyä muutama tunti selaten cdonin vinyyli valikoimaa ja tsekaten tubesta, että millaisia kaikki itselle tuntemattomat bändit mahtaa olla.
Siellä oli siis taas kerran vähintään -20% kampanja menossa.
Aluksi ostoskorissa oli vain rankempaa metallia, mutta aloin miettimään, että jaksanko kuitenkaan niitä kuunnella uudestaan ja uudestaan kun tuon tyylistä musaa on jo valmiiksi hyllyssä kohtuu paljon.

Lopulta synkkä metalli oli vaihtunut enimmäkseen rokimpaan settiin.

Alice Cooperin tuorein paranormal oli helppo valinta vaikka tubesta löytyi vain kaksi biisiä eli albumin nimeäkin kantava paranormal (https://www.youtube.com/watch?v=NlEcM53kj_I) sekä Paranoiac Personality (https://www.youtube.com/watch?v=nF_w79N418Y).
Päätin ostaa levyn ennen kuin olin ehtinyt edes puoliksi kuuntelemaan paranormalia.
Olihan se koko levykin hyvä alusta loppuun ja enimmäkseen menevämpää ja rokimpaa settiä mitä nuo kaksi biisiä.
Mukavana yllärinä mukana tuli myös cd jossa oli kuusi vanhempaa biisiä.

Blues pills oli viimeinkin pakko googlettaa, koska ihmettelin, että mitä se tekee cdonin heavy metal osastolla.
No se olikin aikas hyvää blues rockia eli kategoria oli kyllä väärä, mutta hyvä niin sillä nyt löysin uuden hyvän bändin.
Tuli siis ostettua lady in gold (https://www.youtube.com/watch?v=W-1hn87q9_8) albumi taas kerran vain kolmen biisin perusteella ja hyvä sekin oli. Eilen tuli kuunneltua tubesta vanhempi bändin nimeä kantava levy ja sekin pääsi ostoslistalle kunhan löytyy sopivaan hintaan. 19e cd levystä ja 29e vinyylistä on hieman liikaa.

Spiritual beggars oli taas yksi outo bändi ja pikainen tubetus paljasti kyseessä olevan varsin hyvää deep purple tyylistä settiä.
SPIRITUAL BEGGARS - Diamond Under Pressure (Lyric Video) (https://www.youtube.com/watch?v=EXMz_vIKrhU)

Sitten se levy joka aiheutti minulla sellaisen wtf hetken yhdistettynä nauruun eli heavy tiger ja levyn nimi on glitter.
Kyseessä on vuonna 2000 perustettu tyttöbändi joka soittaa varsin menevää rokkia. Esimerkkinä Devil May Care (https://www.youtube.com/watch?v=odRFdjyriKw) biisi.

Toki sieltä rankemmalta puoleltakin löytyi uusi tuttavuus eli sterbhaus.
Sterbhaus - Insecticide (Official video) (https://www.youtube.com/watch?v=d5f5eg16TDI)
Useampi video tuli tubesta katsottua ja tykästyin niin paljon, että kaksi levyä tuli tilattua.

Arch enemyn will to power pitäisi olla myös matkalla ja cradle of filthin uusin julkaistaan 22. päivä ja siitä on kuva vinyylit varattuna.
Ihan hyvinhän tämä vinyyli harrastus on alkanut.
Soitinkin toimii edelleen ilman ongelmia nyt kun se on suorassa ja turhana pitämälleni usb portillekin tullut käyttöä kun olen kopsannut levyjä kovolle.
On tuo kätevämpää kuin repiä aina rca johdot vahvarista irti.

Tuli itsekin haettua muutama vinyyli postista, tällä kertaa pelkästään peliteemaisia.

Axiom Verge on toinen painos valkoisella vinyylillä. Alkuperäinen oli läpinäkyvä oranssi, joka on omaan silmääni miellyttävämmän värinen, vaikka valkoinen sopiikin ehkä marginaalisesti paremmin kansitaiteeseen. Itse peliä en ole (vielä) pelannut, mutta musiikki toimii oikein kivasti. Alkuperäisen painoksen vinyyli-rip (https://www.youtube.com/watch?v=zJdfLJyF954).

Hotline Miami tuskin tarvitsee mitään selittelyjä. Taattua tykitystä. Vinyylillä myös digitaalisesta poikkeava kappalejärjestys. Vinyyli-rip (https://www.youtube.com/watch?v=VdjdTxZYDhg)

Hieman harmittaa, että jahkailin alkuperäisen painoksen kanssa, sillä siinä olisi ollut (oletettavasti) hienot glossy-painatukset ja hintaakin pari euroa vähemmän. Toisaalta silloin Axiom Verge, Snatchet ja Everything olisivat mitä luultavimmin jääneet tilaamatta. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. :lol:

Snatcher ei oikeastaan sanonut entuudestaan yhtään mitään, mutta pienellä perehtymisellä ilmeni, että sen käsikirjoituksen takanahan on tuntematon suuruus Hideo Kojima. Ns. hauska bonus, vaikka musiikki ratkaisikin täysin. Eipähän sillä, jokunen todella hieno biisi (https://youtu.be/tEGsufscSCg?t=5m3s) mukana. Vinyyli-rip (https://www.youtube.com/watch?v=tEGsufscSCg) triplaväriversiosta, omani on läpinäkyvä.

Donkey Kong Countryn soundtrack yhden miehen bootleg-lafka Moonshaken käsialaa. Hieman mietin haluanko tukea bootleg-toimintaa, mutta sitten tuumin, että Nintendoon ei ole luottamista näiden tuomiseksi vinyylille, joten sorruin. Laatu on erittäinkin pätevä, vaikka jotkin kappaleet loppuvatkin hieman liian aikaisin ja toiset looppaavat vain kerran. Lisäksi B-puolella on täysin turhakkeena alkuperäisen Donkey Kongin musiikit, jotka kaiken lisäksi tuntuivat tulevan DKC:ta kovemmalla voluumilla. Mieluummin olisi ottanu Fear Factoryyn ja kumppaneihin kuuluvat toiset looppaukset, mutta näillä mennään. Vinyyli-rip (https://www.youtube.com/watch?v=EyfNAPI8vqo)

Everything oli ja on yhä täysin tuntematon peli minulle. Soundtrack tuli vastaan Vinyl Digitalin (https://www.vinyl-digital.com/en/) valikoimaa tutkiessa, Hotline Miamille kavereita etsiessä. Erittäin tunnelmallista musiikkia, jonka ajattelin hyvin toimivan pimeisiin syysiltoihin. Nopealla vilkaisulla itse pelikin (http://store.steampowered.com/app/582270/Everything/) saattaisi toimia minulle. Näyte levyltä: Ben Lukas Boysen & Sebastian Plano - Winding and Unwinding (https://www.youtube.com/watch?v=wMXHIXaKMDM)

Metroid-trilogia niin ikään Moonshakelta oli helppo napata Donkey Kong Countryn kylkeen. Ensimmäisen vinyylin ja C-puolen alun Super Metroidin jälkeen loppuosa C-puolesta koostuu Metroid 2:n musiikeista D-puolen ollessa omistettu alkuperäiselle Metroidille. Valitettavasti splatter-vinyyli tuo tässä tapauksessa jokseenkin kuuluvaa taustarahintaa. Noin niin kuin muuten ääni on hieman tukkoinen, mutta sitäpä se oli alkuperäisessä pelissäkin. David Wise oli kyllä taikuri SNES:in äänipiirin kanssa... Vinyyli-rip (https://www.youtube.com/watch?v=yA1uJtPuAdc).

Melkein vuosi siinä meni (tilattu 28.11.2016), mutta vihdoinkin sain pakettini iam8bitiltä. Kyllähän se tiedossa oli, että pitkälle kevääseen menee, mutta että syyskuun lopulle, kun viimeiseksikin viivästynyt Abzun soundtrack julkaistiin kesäkuussa. Aivan onnetonta toimintaa. Lisäksi parit kannet olivat hieman vääntyneet ja Rocket Leaguesta tuli väärä versio.

Vaan eipä tässä, tärkeintä, että vihdoin sain nämä. Seuraavaksi pitäisi etsiä kehykset tuolle kartalle. Ja kuunnella levyt läpi, että ovat vähintään tarpeeksi laadukkaita. Itse asiassa yllätyin tuosta Rocket Leaguesta. Nimenomaan tarkoituksella otin normaalin version kuvavinyyleiden sijaan, mutta mutta pari levyä kolmesta kuunneltuani laatu on hyvinkin hyvä. Ei oikeastaan lainkaan taustakohinaa, joka ilmeisesti on kuvavinyyleiden yleisin ongelma. Vain pientä napsumista yhden puolen alussa.

^ Itsekin olen pari kertaa tuolta katsellut levyjä, mutta kaikki kiinnostava on joko loppu tai sitten juuri tuollaisia joiden saamisessa tulee kestämään kohtuu kauan joten jätin homman siihen.
Saako muuten yleensäkään mistään peli musiikkia vinyylillä järkevillä postikuluilla?  Jos jostain jenkeistä tilaa niin levy saattaa olla ok hintainen, mutta postikulut + alv on jo yhtä paljon mitä koko levy maksaa.

Omia hankintoja on syyskuussa julkaistu cradle of filthin cryptoriana. Komeana kuvavinyylinä tietenkin.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(https://abload.de/img/cryptoriana36j7f.jpg)

Jokainen studio albumi on tullut ostettua eikä kertaakaan ole tarvinnut pettyä. Tämäkin on täyttä timanttia alusta loppuun.
Tänään tuli laitettua cdonista tilaukseen satyriconin tuorein deep calleth upon deep levy clear vinyl versiona sekä Marilyn Mansonin tuorein heaven upside down.

Mansonin levy löytyy kokonaan tubesta ja osa biiseistä aiheutti välittömät osto halut, mutta osa taas tuntui aika meh kamalta. Toki vasta kolme kertaa tuon kuunnellut enkä enempää kuuntelekaan ennen kuin levy on soittimessa.
Syy miksi tuo tuli lopulta ostettua oli se, että tuo satyriconin levy maksaa 38e jota en ollut valmis maksamaan. mutta CDONXMAS koodilla sai 10e pois 60e ostoksesta joten otin tuon mansonin siihen kaveriksi kun kuitenkin osa biiseistä iski heti ekalla kuuntelulla. Nyt nuo molemmat maksoi yhteensä 53e.

Shadow of the Colossus 2LP vinyl soundtrack ennakkotilattavissa. (https://store.iam8bit.com/collections/japan-studio/products/shadow-of-the-colossus-2xlp-vinyl-soundtrack)

Satyriconin tuorein deep calleth upon deep ja Marilyn Mansonin uusin heaven upside down.

Lasken itseni jonkinlaiseksi Manson faniksi ja hyllystä löytyy kaikki studio albumit golden age of grotesque levyyn saakka, mutta tuon jälkeen musan taso lopahti ja seuraavaksi julkaistu eat me, drink me oli jo niin mitäänsanomatonta kamaa ettei se herättänyt mitään osto haluja.
Seuraavana tullut high end of low ei ollut paljon parempi, mutta born villain sekä pale emperor oli jo parempia, mutta edelleen niidenkin ostaminen jäi.
Tämä uusin taas on parhaina hetkinään melkein antichrist superstar levyn tasoa ja nyt kun tuon on kuunnellut yli 20 kertaa läpi niin itselle tuossa ei ole yhtään huonoa biisiä.

Satyriconilta en omista kuin volcano levyn joka tuli ostettua seuraavalla kauppareissulla kun aikoinaan näin moon tv:lta fuel for hatred biisin musavideon. Tuota ennen ainoa satyrin biisi jonka olin kuullut oli mother north joka siihen aikaan kuulosti omaan korvaani helvetin tylsältä, mutta fuel for hatred oli helvetin menevä ja agressiivinen biisi eikä levyyn tarvinnut muutenkaan pettyä.
Tuon jälkeen bändi jäi hyvinkin vähelle huomiolle kunnes viissin vuosi (vai kaksi) sitten ostin at the opera levyn jossa satyricon esiintyy norjan kansallisoopperan kanssa ja aivan helvetin hyvähän se oli ja jopa se mother north iskee nykyään.
Tämä uusinkin on täyttä timanttia alusta loppuun vaikka ekan kerran levyn nimikko biisin kuullessani olinkin epäileväinen. Kyllä sekin sitten toimi vallan mainiosti kun sen kuuli kolmannen kerran.

Oma suosikki on helposti to your brethren in the dark jonka simppeli riffi onnistuu kuitenkin kuulostamaan suorastaan koukuttavalta.
Kivana yksityiskohtana levyn kotelo on karkeampaa materiaalia joka sopii tuohon kansikuvaan hyvin. Tästä tuli muutenkin ostettua clear vinyl versio kun hintaa oli vain euron enemmän mitä perus mustalla.

Tänään lähti cdonista tilaukseen myös Spiritual beggars - Mantra III (LP+CD), Megadeth - Dystopia (picture vinyl) ja Amaranthe - Maximalism

Tuli nuo yllä mainitut kiekot haettua postista. Olisihan se ollut ihan kiva jos tuon megadethin mukana olisi tullut myös kotelokin.
Noh laitetaan jonkun muun levyn kanssa samaan koteloon kun muutamassa kotelossa on paikat kahdelle levylle vaikka albumi on vaan yhdellä levyllä.
Mukavana yllärinä Amaranthen levy oli läpinäkyvä oranssi ja spiritual beggars läpinäkyvä vihreä.

Jos täällä sattuu olemaan muitakin Steven Wilson -faneja, niin Levykauppa Äxässä olisi tällä hetkellä ennakkotilattavissa vinyyliversiot Porcupine Treen In Absentiasta, Deadwingistä ja Fear of a Blank Planetista. Kaikki todella upeita levyjä, PT:n kiistatonta parhaimmistoa. Etenkin Deadwing lukeutuu aika lailla parhaimpiin kuuntelemiini levyihin.

My Bloody Valentinen Loveless putkahti postin mukana tällä viikolla.
Ensin meni vuosia että Kevin Shields ja kamut äänittivät levyä vieden samalla levylafkakin konkurssiin. Sitten odoteltiin ikuisuus että saatiin levystä remaster cd-muodossa ja taas meni kourallinen vuosia että Shields sai levystä aikaan kunnollisen analogisen remasterin vinyylinä, jonka juuri sain kuunneltua.
En ole mikään hifistelijä, musiikinkuuntelulaitteistollani ei kehuja saa ja luulen että kuuloni alkaa olemaan vuosien kuulokkeiden käytön jälkeen aika surkea, mutta hemmetin hyvältähän tämä kuulostaa. Loveless on levy johon en kykene kyllästymään, sen kuuntelu on kuin päällä olisi lämmin ja painava (osittain vähän tuskallisenkin painava) peitto päällä. Kitarat ovat kuin kauniit suihkarin moottorit jyrisemässä ja Kevinin ja Belindan laulut kuuluvat ihanan epämääräisesti jossain kaukaisuudessa.
Siitä on ikuisuus kun viimeksi olen ajatuksen kanssa kuunnellut 2012 julkaistua cd-uudelleenpainoksen kumpaakin levyä, mutta ei tähän vinyylipainokseen pettynyt voi olla millään tavalla, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun Sometimes-biisin pörinät kuulin. Ja levyn kannet yllättivät minut kovin, tuntuvat ihanan jykeviltä ja arvokkailta, en ole ennen törmännyt levynkansiin jotka olivat tehty näin kivasta materiaalista.

Harmittaa etten tilannut samaan syssyyn bändin ensimmäisen levyn joka sai samanlaisen käsittelyn. Ilmeisesti kummankin levyn tilaajat saivat kaupan päälle tuosta Isn't Anything'sta testipressin.

Kun bändin mvb ilmestyi 2013 niin lupailivat että uusi EP olisi ilmestynyt jo seuraavana vuonna. Nyt taas Shields uskalsi lupailla että uutta levyä olisi tämä vuonna 100% varmuudella tulossa, toivottavasti!

Taas tuli kasvatettua levy kokoelmaa. Cdonissa oli jo muutenkin vinyyli alet menossa ja sitten sai vielä koodilla 20e pois 100e ostoksesta. Pakkohan se oli valikoimaa selata ja pari tuntia siinä taas menikin.
Tosin tällä kertaa ongelma ei ollut paljoudesta johtuva valinnan vaikeus vaan oli oikeasti vaikea saada tuo 100e täyteen.

Ekana mukaan tarttui Iced Earth - Live in Ancient Kourion
Kyseistä bändiä tuli kuunneltua ekan kerran joskus vuosia vuosia sitten ja sen jälkeen tuo onkin unohtunut joten nyt oli hyvä tilaisuus palata tämän pariin.

Sitten tuli napattua kolme kotimaista levyä eli children of bodom - halo of blood, Finntroll - Blodsvept sekä uusi tuttavuus S-Tool joka iski kerrasta varsin hyvin.
Tuben kommenttien perusteella tuo muistuttaa paljon sentencedia, mutta meitsi on viimeksi kuunnellut sentencedia yli 10 vuotta sitten joten muistikuvat on siitä varsin hatarat.

Viimeisenä levynä tuli otettua Avril Lavigne - The Best Damn Thing.
Hieman pirteämpää musaa kaiken tuon metallin rinnalle. Tuo levy on maannut oman koneen kovolla jo vuosia ja viimeksi pari viikkoa sitten tuli kuunneltua läpi. Varsin jees levy ja vinyylikin on vaaleanpunainen :D.

Youtube linkkejä:
Iced Earth - Live in Ancient Kourion [Live] [Full Album]
https://www.youtube.com/watch?v=ymZ-l3KYK5c&t= (https://www.youtube.com/watch?v=ymZ-l3KYK5c&t=)

Finntroll - Blodsvept FULL ALBUM
https://www.youtube.com/watch?v=FPx8hUiCAs4 (https://www.youtube.com/watch?v=FPx8hUiCAs4)

S-TOOL - Hammering
https://www.youtube.com/watch?v=A1pWRfpDwgQ (https://www.youtube.com/watch?v=A1pWRfpDwgQ)

Avril Lavigne - The Best Damn Thing (Full Album 2007)
https://www.youtube.com/watch?v=mZzeoQmCAFI&t= (https://www.youtube.com/watch?v=mZzeoQmCAFI&t=)

Hieman juhannus musiikkia.
Viime viikolla oli cdonissa plus jäsenille kaikki musiikki -20% ja lisäksi "osta 4 maksa 3" vinyyli kampanja joten shoppailin.
Arch enemyn boxi jossa on kaikki albumit sekä tupla levy jossa on kaikki bändin tekemät cover biisit. Yhteensä 11 albumia. Hintaa 170e eli n.15e/levy.

Metallican garage inc on levy jonka olen halunnut jo ties kuinka pitkään, mutta aina se tuntuu pitävän hintansa. Nyt sain tuon alle 30e hintaan.

Nightwishin endless forms most beautifull onkin eka bändin levy pitkään aikaan joka on tullut hankittua.
Ekat kolme levyä löytyy, seuraavat pari meni satunnaisesti kuunnellessa milloin missäkin ja kun Tarjan tilalle tuli Anette niin kuuntelu loppui.
Floor kuitenkin vetää hemmetin hyvin ja sen laulua on taas ilo kuunnella. Tämä onkin eka albumi jossa Floor on laulamassa. 17.4e ja tämä tuli kuvavinyylinä.

The dead daisies olikin ihan uusi tuttavuus kun selasin cdonin valikoimaa ja tsekkasin tubesta millaista musaa on kyseessä. Varsin jees rokkia. 14.7e ja tässä tuli myös cd mukana.

Tuollaista kalustoa ja kokoelmaa löytyy. Sain muutama vuosi sitten faijan vanhan Kenwoodin levarin ja vahvarin, ja siinä kyljessä 120 vinyyliä. Mun ja ukon musamaut ei oikein mätsää, mutta en ole saanut aikaiseksi myytyäkään noita. Itse olen 80+ levyä ostanut jälkeenpäin, joskin olen keskittynyt pääasiassa synthwaveen sekä leffojen ja pelien soundtrackeihin.

Vahvari on vaatehuoneessa, aktiivikajarien ansiosta en sitä tarvitse.

Kajareiden päällä on foliota, mikä varmistaa ettei kissa enää mene niiden päältä.

Ei ole pelejä tullut ostettua aikoihin, kun vinyylit vie kaikki rahat.

Mitäs pelivinskoja tyypeille on kertynyt viime aikoina?

Itsellä on jäänyt ostoksen hyvin taka-alalle oikeataan koko tämän vuoden puolella. Periaatteessa kiinnostavia julkaisuja kyllä riittäisi, mutta on jäänyt kuuntelu vähemmälle, niin sillä en ole viitsinyt pistää rahaa niin kiinnikään. Onkohan viimeiset levyostokset ylipäätään joulukuulta. Silloin meni joku ~600 euroa, kun Napalm Recordsin kaupasta onnistui saamaan -30% hinnalla levykäisiä.

Joskus viime syksynä Black Screen Records myi Gamescomeilta yli jääneitä ja lievää kansivahinkoa kärsineitä levyjä alennuksella. Nämä ovatkin samalla viimeisimmät pelivinyyliostokseni.

Sen sijaan pari kuukautta takaperin ostin Technicsin SL-1500C-soittimen, kun sai pienellä alennuksella. Ehti pitkään olla fiilis, että parempi puoliautomaattinen soitin olisi mukava. Aika huomattava ero vanhempaan 80-luvun Sonyn PS-LX5 täysautomaattiseen.

Sain vihdoin 6 metriä pitkän RCA-piuhankin, jolla saisi soittimen siirrettyä parempaan paikkaan. Sisäänrakennetun phonon ansioista ei tarvitse turvautua enää vahvistimen omaan tai hankkia erillistä RIAA-korjainta. Pitäisi vaan saada aikaiseksi siirtää. :lol:

P.S. Jos joku haluaa kulmasta osumaa ottanutta Stadew Valley -boksia, Into the Breachia, Katamari Damacya tai Nex Machinaa vinyylinä, niin löytyisi nuo kaikki tuplana. Fangamerin mokoma lähetti koko paketin uusiksi, kun varovaisesti otin yhteyttä Stardewistä. Hyvää palvelua, mutta tuosta ilosta piti maksaa uudelleen reilu 50 euroa veroja.

Tuli korkattua xenobladen erikoisversion mukana tullut kiekko ja se olikin hemmetin hieno kuvavinyyli.
Ei ole vissiin hetkeen tullut näitä kuunneltua kun oli pakko käydä melkein jokainen vahvarin input läpi, että löysin sen johon levari on kytketty.
Tuo oli myös yksi syy miksi tuon paketin ostin sillä aina kun ostan uuden levyn niin myös niitä vanhoja tulee kuunneltua päivittäin pari viikkoa ja sitten se taas loppuu.
Yleensä tuon jälkeen ei tule kuunneltua edes koneella mitään vaikka kaikki on parin klikkauksen päässä. Jotenkin se musan kuuntelun fiilis katoaa kunnes ostaa taas jotain uutta.

Pitkästä aikaa tuli ostettua pari levyä kun cdonin black friday tarjouksista sai pari euroa halvemmalla.
Blues pills - Holy moly 27,96e (34,95e)
Sepultura - Quadra 26,36e  (32,95e)
Marilyn Manson - We are chaos 23,95e joka oli ihan normi hinta.

Näköjään likemmäs vuosi mennyt kun viimeksi ostellut levyjä.
Nyt tuli hommattua cradle of filth - existence is futile joka julkaistiin lokakuussa sekä kataklysm - unconquered joka julkaistiin jo viime vuonna.
Seuraavaksi sitten uusi arch enemy jos se päätetään julkaista myös vinyylinä.
Hieman ylihintainenhan tuo filthin levy oli sillä emp:llä oli tarjolla vain sininen limited edition levy joka maksoi yli 30e, mutta kataklysm sentään oli tarjouksessa 19e hintaan.

Emp:n valikoimissa oli myös pelien soundtrackeja, mutta ei kuitenkaan mitään jonka olisin halunnut ostaa.
Jos jotain kiinnostaa niin ainakin viimeksi siellä oli resident evil 2 ja last of us 2 levyt sekä jonkun yakuzan ost sekä pari muuta levyä.