Vs: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #8 : 26.07.2015 21:58 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
HiFi on hassu harrastus. Jopa osa "tosiharrastajista" sanoo, että vaikka ero on vain päässä, ei se tee siitä sen huonompaa syytä kuin muista syistä. HiFissä ja sen ympärillä hääräämisessä ollaan harrastuksen idean ytimessä: Tehdään sitä mikä ruokkii mieltä ja hankitaan sitä mikä tätä parhaiten tukee, vaikka se tuntuu muista oudolta. Onko se "insinöörimielessä" fiksua on kokonaan eri juttu. Mutta HiFi -harrastus, ja siis puhun tässä musiikin kuuntelemisestä, on lopulta lähempänä taideharrastusta kuin tekniikkaharrastusta. Vaikka se "välineharrastus" onkin ja tekniikka on olennainen asia harrastusta. Mutta harrastuksessa ei lopulta mitata teknisiä ominaisuuksia, vaan mielikuvia äänestä. Ja se taas on hyvin subjektiivista. Joka taas näkyy toisille, ei harrastajille tai heille jotka eivät ymmärrä harrastuksen pointtia, selkeänä epäloogisuutena. Sama ilmiö on perinteisemmässäkin taiteessa.
Se että tämän voi tulkita niin, että pelkkä hinta nostaa äänenlaatua on osin totta ja osin lyhyt katseista. Hinnakkaissa laitteissa on oikeasti erot halvempii laitteisiin ja niissä on laadukkaampaa tavaraa sisällä. Näkyykö se äänessä? Joku sanoo että ei, joku sanoo että näkyy. Kuuntelin kerran vertaillen 500€:n vahvistinta vs. 1500€:n vahvistinta. Oliko niissä eroa? No oli. Oliko se 1000€:n ero? No ei. Voiko se jollekkin olla 1000€:n ero? Miksi ei voisi.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #16 : 27.07.2015 13:21 »
Lanttu
Jäsen
Viestejä: 977
Basaaripisteet: 1
Itse omistan jokusen vinyylin, mutta pääsääntöisesti olen ostanut musiikin CD-formaatissa. Näin varmasti myös jatkossa, vaikka välillä formaatipäätökset aiheuttavatkin harmaita hiuksia. Sinänsä hauskaa, etten edes omistanut vinyylisoitinta, kun ensimmäiset hankin. Nytkään soitin ei ole seinässä kiinni, en omista erillistä CD-soitinta eikä tietokoneellakaan ole tarpeeksi tallennustilaa musiikille, niin musiikin kuuntelu on jäänyt yleisesti ottaen aivan liian vähälle. Pitäisi varmaan tuo Google Play Music ottaa käyttöön omalle musiikille, kun kerta on ilmeisesti ilmainen palvelu tuolta osin.
Sen vähän mitä olen vinyyleillä ehtinyt säätää, niin onhan siinä ihan eri fiilis, vaikka itse soundeissa ei eroa olisikaan. Siksi onkin tarkoitus laittaa setti taas kuuntelukuntoon reilun kuukauden päästä muuton yhteydessä. Jotkut levyt myös ovat kuin vinyyliä varten suunniteltu. Esimerkiksi Sólstafirin Svartir Sandaria kuunneltaessa tuli pakottava tarva hankkia albumi nimenomaan vinyylimuodossa.
Toisaalta joissain tapauksissa vinyylin musiikkiin tuomat tauot häiritsevät musiikillista kokonaisuutta. Tästä syystä tulen tuskin koskaan erityisesti kuuntelemaan Moonsorrowin vinyylikokoelmaa, josta maksoin 300 euroa. Albumit ovat niin tiukkaan nivottuja kokonaisuuksia, että vinyylin kääntely tappaa kokonaan flown, jonka levyt parhaimmillaan mahdollistavat. Olen saanut elämäni vahvimman ja parhaan musiikkikokemuksen aikoinaan kuunnellessani puolen tunnin mittaista kappaletta Jäästä syntynyt / Varjojen virta. Jossain 10 minuutin tietämillä onnistuin sulkemaan kaiken muun mielestäni ja uppoutumaan täydellisesti musiikkiin. Tämä kokemus olisi jäänyt saamatta, jos välissä olisi joutunut vaihtamaan vinyylin puolta.
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Vs: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #17 : 27.07.2015 13:24 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Voi varmaan sanoa että meikä on pitkänlinjan materialisti. Tämä on jopa muuttunut "pahempaan" suuntaan. Ennen kun osti kunnon toistolaitteet, olin digitaalisen toiston kannalla. Nykyään se materialistinen omistaminen musiikissakin on nostanut päätään. On tullut jopa ostettua muutama CD-levy ja nyt haikailen hiukan vinyylin perään.
En sano että digitaalinen musiikki, esim. Spotify olisi huonompaa. Vaikka moni sanookin, että eroa tulee koska Spotifyn laatu ei ole CD-tasoista. Varmasti totta, mutta itse en sitä huomaa. Ainakaan kun PS3:n kautta on levyä soittanut. Tietyissä tilanteissa digitaalinen musiikki sopii tilanteeseen paremmin. Auto on yksi paikka. On paljon helpompaa iskeä puhelin Bluetoothilla kiinni autoon ja kuunnella Spotifysta mitä huvittaa, kuin alkaa pläräämään levyjä. Toinen on tietokone. Koneella kun on ja kuuntelee musaa, ei siinä jaksa levyjä selailla ja laitella asemaan. Spotify päälle ja toimii. Mutta kun istut sielä paremman laitteiston äärellä ja oikeasti haluat kuunnella musiikkia, vinyyli, CD ja niiden tuoma oheismateriaali tuo paremman fiiliksen kuin Spotifyn soittolista. Ja siitähän siinä on kyse, fiiliksestä. Juuri viime viikolla tuli fiilisteltyä iltamyöhällä Dave Brubeckin biisejä. Hienoa musiikkia Sportystakin, mutta olisihan se fiilis ollut erilainen kun olisi laitanu vinyyli pyörimään ja istunut sohvalle pahvikotelo käsissä fiilistelemään. Tai edes CD. Tosin tämä olisi ehkä vaatinut juurikin sen vinyylin 
Se mikä tällä hetkellä on esteenä sille että en hommaa parempaa CD-soitinta ja vinyyliä päälle (rahan lisäksi) on ne muut asukkaat. Se on aivan varma että vinyylisoittimen äänivarsi ei kauaa pysyisi paikallaan, kun poika sen huomaisi. Ja kun jo WiiU:ssa oli kerran neljä levyä yhtäaikaa sisässä (toimii muuten vielä, vaikka jouduinkin kuoret purkamaan että sain levyt ulos), niin uuden karkea CD-soitin varmasti kutsuisi iskemään levyjä sen sisään. Eli, sisäinen materialistini ja hifistelijä saa odottaa parempia aikoja (ja palkkoja), ennen kuin pääsee valloilleen.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Re: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #20 : 27.07.2015 20:31 »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #21 : 08.02.2016 20:46 »
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Re: Vinyylilevyt ja soittimet
« Vastaus #29 : 08.07.2017 13:27 »
Lanttu
Jäsen
Viestejä: 977
Basaaripisteet: 1
Itse muutama kuukausi takaperin Äxän alennuksista 200 kpl mustia sisäpusseja ja 100 kpl valkoisia pusseja (jotka Partajeesus linkkasikin). Mustat ovat todella laadukasta tavaraa, luultavasti hommaan jatkossakin, kun vanhat loppuvat. Ei valkoistenkaan laadussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ovat hieman ohuempaa paperia eikä väri ole puhdas valkoinen. Siinä mielessä tulee hieman vintage mieleen.
Olen noita sitten vaihdellut vanhempiin ja aina uusiin sitä myöten, kun on tullut hankittua. Harmittavan harvoin, kun uusissa tulee laadukkaita sisäpusseja. Isommista lafkoista tulee mieleen vain Music on Vinyl, joiden levyt nyt muutenkin ovat laatua alusta loppuun. Jos jostain levystä on useamman lafkan vaihtoehtoja tarjolla, niin käsittääkseni käytännössä aina kannattaa valita Music on Vinyl, jos mahdollista. Laadukkaat, vinyyliä varten tehdyt masteroinnit ja erittäin laadukkaat prässäykset. Yleensä täysin hiljaisia ilman sivuääniä. Pienistä, tuoreemmista tuttavuuksista synthwaveen keskittyvällä Electronic Purification Recordsilla on myös antistaattiset pussit valmiina ja laadukkaat painokset muutenkin.
Noissa pusseissa ero on oikeasti huomattava. Etenkin, kun ottaa uutta vinyyliä ensimmäistä kertaa pussukastaan. Paperiset suojukset ovat miltei poikkeuksetta "lähmääntyneet" levyyn kiinni, eikä levy siten sujahda nätisti ulos pussia suu alaspäin napauttamalla. Pitää siis vähän nostella reunoja irti ja välillä sähköisyyden oikein kuulee. Antistaattisista pusseista taas tulevat kuin unelma eikä sähköisyydestä ole tietoakaan.
Samoista taannoisista alennuksista ostin 200 kpl suojamuoveja. Todella jämäkkää ja laadukasta tavaraa. Suuri ero esimerkiksi Blood Musicilta tilattuihin levyihin, joissa välillä suojamuovit ovat jo saapuessaan hieman ratkenneet toisesta yläreunasta. Tuo ja "laadukkaat" mustat sisämuovit ilman muovikerrosta ovatkin suurin miinus heidän julkaisuissaan, sillä muuten painokset ovat huippuluokkaa. Harva firma panostaa tuotteisiinsa yhtä täyspainoisesti.
Vinyylien huoltoon liittyen pitäisi vielä keksiä ja opetella jokin tapa pesemään niitä. Jotkut levyt tuntuvat raksahtelevan sen verran paljon, että pesu lienee ainoa tapa saada ongelmat poistettua, jos ne poistettavissa ovat. Olen lukenut, että joskus ero on huomattava. Toisaalta etenkin splatterit tai swirlit ovat joskus suoraan menetettyjä tapauksin. Etenkin, jos ovat hutaisten painettuja. Omassa kokoelmassani pahimpia esimerkkejä, valitettavasti, ovat Carbon Based Lifeformsin splatter-vinyylit, joiden kohdalla todellakin toivon, että pesu auttaisi.
Oli pakko googlettaa ja tietenkin vasta nyt löysin tietoa, että esim uudet 180 gramman levyt saattaa aiheuttaa tuota lp60:n kanssa ja nuo metallican levyt on juurikin 180 grammaisia.
Onko tämä nimenomaan soittimesta johtuva ongelma vai voisiko ratketa esimerkiksi neulapainoa säätämällä? Itse ostin Äxästä Radioheadin OK Computerin, jossa toinen levy pompautteli erittäin häiritsevästi neulaa alkupuolella. Levyssä oli selkeästi pieni kohouma, mutta käydessäni kysymässä vaihtoa myyjä testasi sitä kaupan soittimella, eikä mitään ongelmaa ilmennyt. Hieman siinä sitten nolotti, kun sanoi, että kyllä se ongelma ihan neulapainossa on. Liekö soittimen laadulla mitään merkitystä, sillä omanihan on tosiaan varsin kehno. Vaihtoi kuitenkin uuden muoveissa olevan version vanhan levyn tilalle, joten hyvä palvelu sen suhteen.
Btw nuo sabatonin last stand kiekot on kyllä hemmetin hienot.
Vaan miltä kuulostavat? Itse en ole kuullut mitään positiivista sanottavan kuvavinyyleistä äänenlaadullisesti. Siksi en ole vielä ainuttakaan kokoelmaani ostanut. Ehkä joitain harvoja valittuja voisin keräilymielessä harkita. Esimerkiksi Gunshipin nimikkolevyn sain ostettua vasta viime kuussa, sillä ensimmäiset kaksi painosta olivat kuvavinyylejä. Ilmeisen laadukkaita sellaisia, mutta silti heikompia kuin normaali musta tai edes erilaiset värikikkailut olisivat olleet.
P.S. Tätä viestiä kirjoitellessani olen kuunnellut Laced Recordsin versiota (myös iam8bit on painanut oman versionsa) No Man's Sky soundtrackista. Kaikin puolin huippulaatuinen julkaisu. Hyvä äänenlaatu, ei mitään sivuääniä, antistaattiset suojat, tyylikäs paketointi. Siis käytännössä täysi vastakohta itse pelille, jota ei kiinnosta edes testata. 
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Aihe: Vinyylilevyt ja soittimet 
