tuhis
Vieras
1. kausi on suloinen. Mulderin geeliletti ja nasaalimonoloogit sortuilevine poikaäänineen, Scullyn kehittymättömät pohkeet, luonnonmuhkeus ja konservatiivitekstiilit, Skinnerillä yksi hius enemmän... Pidän hirvittävästi ensimmäisestä kaudesta. Jokaisesta särmästä ja kulmasta.
Mietiskellyt kanssa filujen maratoonausta alusta saakka. Edellisestä on jo useampi kuukausi ja sitä on jo sopivasti kaivannut sarjaa. Ensimmäistä viittä kautta. Ehtaa kultaa, vaikka mukana onkin muutamia jaksoja joista en koskaan ole oppinut pitämään. Jaksoja kuten Eve, Conduit, 3, Aubrey, Fearful Symmetry, F.Emasculata, 2Shy, Oubliette, Teso dos bichos, Home, El mundo gira... Onhan näitä joitten katsomista ei varsinaisesti odota samalla tapaa kuin jaksoja kuten Ice, Fallen Angel, Darkness Falls, Duane Barry -jaksot, Humbug ja muut huumorit Clyde Bruckman etunenässä.
Henkilökohtaisesti en oikein koskaan innostunut UFO-miljööstä Mulderia pitemmälle. Sarjan yksi riippakivi onkin minusta se kuinka perinteisiä meloonipäitä nämä ufoilijat tavallisesti olivat, poislukien tämä tuo kapinoiva osapuoli. Eniten sarjassa tykkäsin lopulta siitä fiksusta ja nokkelasta sananvaihdosta Mulderin ja Scullyn välillä. Näillä on hirmuinen jaettu magnetismi. "Mulderin juonta" enemmän pidin Scullyn omasta sisäisestä väittelystä tiedenaisen ja uskonnon välillä. Lähes kaikki jaksot jossa on tippa tullut linssiin ovat niitä jossa Scully on kokevana osapuolena asioissa ja tunteissa, joista ei voi edes Mulderille kertoa vaikka ovatkin läheisimmät ihmiset toisilleen. Tuo on mahdottoman ihastuttavaa kuinka Scully herkistyy aivan yllättäen löytäessään itsensä näistä tuntemuksista ja ajatuksista. Scully ei pelkästään joudu hyväksymään Mulderin maailmaa, vaan jotain muuta ja paljon henkilökohtaisempaa.
Aijai, täytyykin tuupata ensimmäistä kautta sisään.