Palasivat sitten suunnittelupöytään Sonylla hienon slimin jälkeen miettimään, että miten siitä plesestä saataisiin taas grillin näköinen. Tuo ritiläkuviointi tuo mieleen myös ilmanpuhdistajan.
Rahahan merkitsee vain niin paljon kun henkilö itse päättää. Tietenkin riippuu myös elämäntilanteesta, missä vaiheessa rahan merkitys on suurempi, milloin pienempi. Kun täytyy vain itsestään pitää huolta, raha ei stressaa paljoa, mutta heti jos on kaikenmaailman pikkuväkeä (myös karvaisia sellaisia) huolehdittavana, ei sitä enää voi katsoa vain omaan napaan.
Niin paljon kun tykkään nykyaikaisesta meiningistä, toivoisin joskus voivani unohtaa kokonaan rahan, ja kaiken muun yhteiskunnallisen hömpän, ja asua vaikka jossain metsässä. Tosin, en tiedä kuinka kauan nykyisillä erätaidoilla siellä selviäisin/viihtyisin
Kiitti vinkistä, täytyipä laittaa tilaukseen tuo. Pitkästä aikaa tekisi mieli syventyä kunnolla johonkin ropeen, ja tuossa vaikuttaa olevan tekemistä koko loppuvuodeksi.
Itse erosin juuri pitkästä suhteesta tyttöystävään. Syynä oli kait liian vakava suhde, joka alkoi liian nuorena. Ei vaan loppujenlopuksi ollut mun juttu, ainakaan vielä.
Vaikkei tuosta nyt kauheasti saanut selkeyttä, että onko peli nettimoninpeli, RTS, tasohyppely vai näitä kaikkia, vaikuttaa aikas mielenkiintoiselta ja vähintään kokeilun arvoiselta. Jaappanissahan peli on jo ulkona.
Juu, hyvä Zelda edelleen. Paljon on paranneltu (hyvässä ja pahassa) aikaisemmista, mutta jotkut uudet suuntaukset saattavat olla hiukan kyseenalaisia vanhoille tekijöille.
Kyllä itse ajattelin tämän lähiaikoina taas aloittaa, tälläkertaa 100% läpäisy päämääränä.
Mutta Bourneissahan on selkeimmät leikkaukset mitä missään nykyäksönpläjäyksissä (en niistä kyllä silti oikein välitä), tai ainakin niissä mitä itse olen nähnyt.
En ole Expendableseja nähnyt, mutta on tuo videon kohtaus aika pärisevää ajoittain.
Tämä sukupolvi on kyllä omalla kohdallani mennyt aika indie -meiningiksi ja retroiluksi, vaikka on myös tullut erinomaisia isojakin julkaisuja. Parhaimpia ovat olleet
Minecraft Limbo From Dust Trine Left 4 Dead Half-Life 2 (lähinnä sitä seuraavat episodit ovat olleet tätä sukupolvea, mutta menkööt alkuperäinenkin) Portal (kakkonen vielä pelaamatta ) Diablo III Flower The Journey Demon's Souls Dark Souls Super Mario Galaxyt Halo 3
Itsellänikin aika vähän verrattuna aikaisempiin sukupolviin, mutta saattaa myös olla, että olen nykyään aikaisempaa nirsompi peleistä. Myös aikaa ei löydy enää yhtä paljoa pelailuun, kuin joskus kakarana ja teininä.
Siis jos olet Duke's Archiven päässyt jo läpi, niin tuo kristallipaikkahan on helppoa kauraa siihen verrattuna. Eihän siinä tarte ylittää kuin muutama suora näkymätön silta ja niihinkin ropisee niitä kristallihiluja taivaalta merkiksi. Siitä läheiseltä nuotiolta juoksee parissa minuutissa koko kristallipaikan bossille saakka. Kannattaa jatkaa.
Juu, muistaakseni pääsin suht pitkälle juuri seuraamalla niitä hileitä, mutta jossain vaiheessa tuli kohta, jossa kokoajan tipuin enkä löytänyt ratkaisua. Jäi tietenkin varmaan jotain huomaamatta, tai koitin jostain ihan väärästä kohtaa.
Mutta ensikerralla ei luovuteta ja löydetään se ratkaisu.
Dark Soulsissa en ole vielä katsonut yhtäkään ohjetta mistään. Ai saatana kun tekee taas mieli palata tämän pariin kaiken hehkutuksen takia täällä. Peli tällä hetkellä jäänyt vähän kesken, mutta kun taas pleikkarin äärelle pääsee niin pakkohan tuo on pelata sitten lopulta läpi. Taisin muistaakseni jäädä johonkin kristallikuiluun, jossa aiheuttivat kyllä niin suurta peppukipeyttä.
Krautrock on kyllä mahtavaa, jopa paskimmillaan. Tutustumisen arvoisia ovat myös Faust, Ash Ra Temple, Klaus Schulze, Popol Vuh, Cluster, Harmonia... onhan noita.
Tago Mago levynä yksi lemppareista, mahtavaa sekoilua. Jännää että 40-vuotta vanha levy voi vieläkin aiheuttaa hämmennystä.
Ensimmäinen single syksyllä julkaistavalta uudelta plätyltä. Aikamoiset Strawberry Jam -vibat, mutta potenssiin kymmenen. Ei ehkä vielä mitään eargasm -kamaa, mutta lupaavalta kuulostaa.
Crystal Castles - Plague
Myös eka sinkku myöhemmin tänävuonna julkaistavalta kolmannelta CC-levyltä! Vähän samat fiilikset kuin Today's Supernaturalin kanssa, ei vielä mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvältä kuulostaa.
RED on oikeasti varsin pätevä toimintaleffa, mutta enpä tiedä tuosta kakkos-osasta. Vaikka tietenkin tulee varmaan katsottua jo pelkästään Malkovichin takia.
Returns oli hyvä leffa. Aluksi ajattelin, että nyt ei kyllä päästy samalle tasolle, mitä begins ja dark knight olivat, mutta nyt pienen sulattelun jälkeen oikein oiva lopetus trilogialle. Ainoa iso miinus oli Hathawayn rooli Kissanaisena, umpikliseinen hahmo jonka dialogi aiheutti enemmänkin ärsytystä ja myötähäpeää, vaikka paikka elokuvan juonessa kyllä löytyikin ajoittain.
Mutta muuten hahmot toimivat ja Bane on ehkä parhain pahis,
Vähän samaa tässä olen itsekin kaivannut. Jonkinlainen "+1" painike. Kannustaa samalla viestien kirjoitteluun, kun näkee, että joku niitä lukee ja vielä diggailee.
Itse olen saanut ryystettyä vasta pikkupennejä tuosta RMAHsta, suurin potti joku 15 euroa. Hyvä keino tosiaan saada vähän taskurahaa varsinkin nyt näin köyhänä sivarina.
Kesällä tulee jostain syystä kauhea himo kuunnella Lightning Boltia
Myös yksi ilta bussilla kotiin tullessa kuuntelin Blondesin levykäistä. Hieno fiilis kun katselee hitaasti laskevaa aurinkoa dösän ikkunasta ja tämä soi taustalla:
Final Fantasy IX:n läpiipelu on jälleen menossa, disc 2. lopussa tällähetkellä. Yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, vaikkei ehkä paras FF olekaan.
PS1 oli ensimmäinen konsolini, jonka muistan saaneeni 6-vuotiaana äidiltä ruinattuna. Sen mukana tuli demo, jossa oli Spyro, Crash 3, Tomb Raider, Tombi... Ja kokopelinä Croc: Legend of the Gobbos.
Croc on ensimmäisiä omistamiani pelejä, joten tunnearvo korvaa sen yleisen paskuuden. Muita kovia nimiä oli tietenkin Crashit ja Spyrot sekä Tekkenit yms.
Resident Evileillekin tuli kuumoteltua. Ensimmäisen zombin kohtaaminen on varmaan yksi ikimuistoisimmista kohtauksista videopeleissä.
Sitten oli myös niitä kuriositeettejä:
Destregaan liittyy helvetisti nostalgiaa. Pelissä on monta pelattavaa hahmoa ja jokaisella omanlaiset voimansa, joilla taisteltiin suht laajossa kentissä. Pelissä on myös tarina-moodi, joka on muistaakseni parasta paskaa. Kaverin kanssa tuli tätä pelattua junnuna helkkaristi.
Guardians Crusade on pleikkaropejen outolintu. Pelissä päähenkilönä ovat ritari ja vaaleanpunainen lohikäärmevauva. Ritari voi myös kutsua leluja apuun taisteluun, joilla kaikilla on omat erikoiskykynsä. En peliä loppujenlopuksi paljoa ehtinyt hakata, ennenkuin kaveri myi sen eteenpäin.
Rescue Shot herättää lämpimiä muistoja varsinki co-opina. Eikä haitannut, vaikka joutui padilla pelaamaan GunConin sijaan. Mahtavan sympaattisen tarinan ja hahmot omaava peli, joka pitäisi vielä kaivaa joskus esiin ja pelata kaverin kanssa.
Kännykkäpelit tulevat luultavasti vaikuttamaan käsikonsoleiden pelivalikoimaan ja hinnoitteluun. Epic ilmoitti juuri, että Infinity Blade on tuottanut aivan älyttömästi rahaa. Ja hyvin pienillä investoinneilla. Sijoittajilta lienee luvassa paljon paineita siirtyä vastaavaan malliin. Ei tarvitse välttämättä ihan eurolla myydä pelejä mutta jos hintakatto asettuu johonkin 10€ pintaan on sekin jo iso muutos. Miten Nintendo ja etenkin Sony kestävät tämän?
Tämä on se, miksi käsikonsolien tulevaisuus vaikuttaa äärimmäisen synkältä. Sony ja Nintendo eivät voi käsikonsolipeliensä laadun takia tiputtaa hintoja, koska tappiot olisivat liian suuret. Eli jos haluavat hinnat alas = myös laatu alas. Pelaajien tyytyväisyyshän ei ole enää pitkään aikaan ollut riittävä motivaatio valmistajille, vaan raha.
Tuo loottaus-systeemi on kyllä vähän juosten kustu, kun jostain kellarin laatikosta voi löytyä joku pelin paras kama, kun taas Bosseilta tippuu tuurilla pari sinistä roskaa. En sitten tiedä onko Infernossa toisin, mutta tähän mennessä (Hell) pomojen voittaminen ei tunnu oikein palkitsevan mitenkään.
Mutta eiköhän peliä pikkuhiljaa parannella patchien ja lisäosien myötä.
Baroness on kyllä kovaa sludge/stoner metallitelua. Blue Recordia on oikeastaan lähinnä tultu kuuneltua, ja nyt nuo pari uusimman levyn biisiä iskee kyllä kovaa.
Bändihän on tänävuonna Tuskassa, ja muun muassa tämän takia sinne ollaankin menossa.
Näytä kirjoitukset
)