Ohhoh, kyllähän tama tosiaan alkaa avautua tämä Mars Volta - Drunkship of Lanteens ja Roulette Dares ovat ainakin tosi mahtavia kipaleita. Näiden keikalla voi olla fiilis aika katossa, luulisin...

Heh, luulisi että Inertiatic ESP ja Eriatarka olisivat ne ekat jotka avautuvat. Mutta hyvä näinkin

Mulla taitaa vieläkin olla tää Action Man -peli jossain laatikossa. Pelasi sen jopa pari kertaa skidinä läpikin ja olihan se silloin parhautta. Nykyään en ehkä enään uskaltaisi tätä pelata siinä pelossa, että se todella onkin mitäänsanomatonta paskaa.

Henkilökohtainen klassikko.

Itse kans vähän aikaa sitten hommasin Awaken ja olihan se kyllä aikamoista paskaa. Ei sitä laulua oikeasti pysty kuuntelemaan ja lyriikat on lievästi sanottuna noloja. No halpa oli.

Kornit sanoitukset ja Labrien eeppistäkin eeppisempi äänihän ovat Dream Theaterin tavaramerkki. Herättää monia tunteita. Mutta ymmärrän ettei kaikkiin iske.

Njoo, Ei se Tool avaudu heti vielä moneen kuuntelukertaan. Kuulostaako levy hieman itseääntoistavalta? Se menee kyllä ohi. Itse ensin avaudutin 10,000 Daysin ensin ja vasta sen jälkeen Lateraluksen. Toisaalta jos Schism aukeaa, niin luulisi ettei koko levyn aukeaminen kovinkaan kaukana enään ole.

Mars Volta on muuten ihan mielenkiintoista musiikkia, mutta niillä on ehkä vähän liikaa tällaista jonkinlaista itsetarkoituksellista monimutkaistuttamista, turhia kikkailuja. Kyllä ne rummut toimii ihan ilman kappaletta mikä on ikuista rumpufilliä... Laulajan ääni on vähän nariseva, (itselle tuli mieleen Musen laulajan ja Coheed and Cambrian (jota olen kuullut tasan yhden biisin) sekoitus) menee, koska on ihan persoonallinen. Muutenkin aika progea musaa. Ei sillä etteikö tämä olisi ihan mukavaa, mutta vähän liian sekasortoa ja tartuntapintaa on vaikea löytää, ainakaan vielä. Löytyyköhän se vielä joskus?

De-loused (jos sitä kuuntelit) sisältää kyllä aika kokeellisia soundeja, mutta kyllä sen tuntuman sieltä saa kunhan vain jaksaa kuunnella. Voi ne säkätykset ja muut vingutukset aluksi kuulostaa turhilta ja ärsyttäviltä, mutta kyllä sen vielä omaksuu. Kuuntele toki muitakin levyjä, sillä jokainen on hieman erillainen

[Sigur Rós - ( )]

Joululahjaksi sain ihan kivoja levyjä.

Sigur Rós - ( )

Ja

Dream Theater - Awake


Vasta jouluaattona ajattelin kuunella. Awake on vuoren varmasti rautaa, mutta ( ) vähän jännittää. Sen näkee sitten.

[Sleepy]

Tänä vuonna kirjoittelu on jäänyt hiukan vähemmälle (ensivuonna aktiivisemmin), mutta seurattu on silti laudan elämää, ja tässä on valintani.

Vuoden lautalainen 2008

Sleepy ei ole ehkä se aktiivisin lautalainen, mutta ainakun kaveri kirjoittaa, kirjoittaa hän hyvin. Rento tyyppi.

Vuoden hauskin

Tää oli vaikea valinta. Laudalla kun on niinkin hauska tyyppi, kuin Fyysinen Preesens, mutta siitä huolimatta annan ääneni Rocky_Balboalle. Yksinkertaisesti hauskaa luettavaa joka postaus.

Vuoden topic

Pelijournalismin alennustila. Tässä oli taas vaihteeksi sellaista virkistävää uhoa. Asia topic.

Vuoden yllättäjä

Teppo Holmqvist ja itkupotkuraivarit.

Vuoden sitaatti

(katsotaan)

Vuoden viper7 (Vuoden blogi)

Rockyn Roki7 -blog on ollut blogeista viihdyttävin (insert kymmenen kertaa enemmän- läppä here)

Vuoden tulokas

Teppo Holmqvist. Oli suht asiatyyppi aluksi.

Vuoden ulkoasu

Fyysinen Preesens ja sen avatarit (sekä blogi -kuva); Saan henkisen orgasmin joka kerta.

[Lateralus]

Niin niitä levyjä voisi edelleen suositella - ei viitsisi aloittaa huonoimmasta joka voisi viedä mielenkiinnon poies.

Toolilta voisit kokeilla kahta uudempaa, Lateralusta (2001) ja 10,000 Daysiä (2006) näin alkuun. Toolista muuten tietoa tämän palstan ensinmäisellä sivulla (vähän kankeanlaista kylläkin...).

The Mars Voltalta taas suosittelen heidän ensimäistä levyä, De-loused in the Comatoriumia. Bändin rauhallisin ja helpoin levy, siitä on hyvä lähteä.

Vaikken voi tietää mikä levy juuri sinuun kolahtaa, suosittelen silti näitä oman kokemukseni perusteella. Muista silti kokeilla varmuudeksi muitakin, jos nämä ei nappa.

Toolia kuullut jonkun yhden biisin, soitin sen WT:ssä DigiExpossa... Oisko ollut Schism, en ole ihan varma. Ihan mukavalta se kuulosti sinänsä. Noita muita en olekaan kuullut sitten ollenkaan.

Schism on kyllä yksi parhaista, hyvä esimerkki siitä miten nerokasta musiikkia Tool osaa tehdä. Voittivat miehet siitä vielä Grammy -palkinnonkin muutama vuosi sitten.

[Tooli]

No niin, arvon persläpät.

Musiikkimakuni (jota Toni.P on haukkunut jo vuodesta... hmm) koostuu pääosin pelkästä metallimusiikista ja sen alalajeista. Kyllä hard rock ja rock myös menee ja jopa iskelmäkin.

Juuri tällä hetkellä progressiivista metallia kuuntelen urakalla, mm. sellaiset nimikkeet kuin Dream Theater, Star One, Ayreon, Symphony X, Liquid Tension Experiment, Opeth ja CMX ovat käsittämättömän hyviä.

Kuitenkin. http://www.last.fm/user/Kraidi - jos kiinnostaa.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan mm. seuraaviin bändeihin: Porcupine Tree, Pain of Salvation, Cynic, Riverside, Seventh Wonder. Seuraava askel: progressiivinen rock ja post-rock. Näin siis ainakin itselläni

Eikä pidä unohtaa Toolia, yksi parhaimmista progerock/metal yhtyeistä koskaan. Myös sellaset nimikkeet kuin Mastodon ja Neurosis kannattaa katsastaa, vaikka jälkimmäinen menee ehkä hieman post-metallin puolelle, mutta silti.

Ainiin, kokeilkaapa vielä The Mars Voltaa, sen jälkeen enään mikään ei kuulosta progemmalta.

Näin ikään.

Tasonpudotus Sunshinesta, ehdottomasti.

En voi ymmärtää...

Remember boys, don't feed the trolls.

Left 4 Deadin demoa itsekkin olen jo pariin otteeseen pelannut. Ennen mainittua kokemusta kuvittelin pelin tuntuman olevan suhteellisen samanlainen, kuin Half-Lifessä (mikä ei kuitenkaan olisi ollut huono asia), mutta yllätyin positiivisesti ettei näin olekkaan. Kaikki on jotenkin yht'aikaa hyvin yksinkertaista, mutta silti haastavaa ja totuttelua vaativaa. Hahmojen nopea likkuvuus antoi myös hauskan arcademaisen fiiliksen.

Erittäin virkistävää kamaa näin FPS-peliksi. Voitte olla varmoja, että ostoon menee.

[Foxtrot]

Heräteostoksia tein.

Genesiksen Foxtrot-levy. Yllätyin positiivisesti kuinka tuoreelta levyn soundi kuulosti, vaikka on wanha kuin taivas. Lisäääääh kiitos.

ja sitten...

Post

Ajattelin aloittaa Björkin kuuntelun tällä levyllä. Mitä voisin sanoa... kaunis, nerokas, täydellinen.

sekä

Sigur Rós, Ágætis Byrjun.

Petyin hieman lopussa, mutta suurimman osan ajasta melkoista kuulo-orgasmia. Menee silti parhaimpien joukkoon omalla listallani.

Joku syövän oire se vaan on.

[Mirror's Edge]

Mirror's Edge
Ruma kuin mikä...

Saisinko kuulla perustelun tälle mielipiteelle, en voi muuten uskoa.

Sitten asiaan.

Fallout 3, Fable 2, GeoW 2 ja Far Cry 2. Näitä odotan kaikkia melko neutraalilla ja ennakkoluulottomalla mielellä.

Mega Man 9. Olisi ihanaa, jos saisivat vielä tänä vuonna tänne. Tämä palauttaisi taas halun olla olemassa.

Jamesia taas.

Tänään hakemaan postista Crystal Castlesin debyytti.

Videopeli -samplejen pimputtelua ja varmaan omaperäisimmät vokaaliosuudet mies muistiin.

Noh, tauti on helposti tarttuva. Päätelkää siitä

Nyt ei oo kivaa. Tiedossa mahdollinen Mononukleoosi (ehkä typo) eli "kissing disease"; kurkku kipeänä, nielaiseminen sattuu (ja kuumetta voi tulla, jos tämä nyt on se virus). Tätä sitten mahdollisesti kaksi viikkoa... en edes halua ajatella sitä opintorästien määrä tämän jälkeen..

Ykkönen oli hyvä siihen asti kun alkoi tulemaan niitä mutanttiörkkejä; peliin tuli liikaa jännitystä ja äkkikuolemia, kun aiemmin olin nauttinut sotilaiden napsimista puskista käsin jne. Lopulta peli sanoi itsensä irti tekemällä "sumubugin" jossa tekstuurit muuttuivat yhdeksi harmaaksi mössöksi... Hyvä peli oli silti.

Nyt kun kerta XO on omistuksessa, voisi tämänkin (FC2) ostamista harkita.

Miksei tätä ole DS:lle?

FC

Why so, Sirius?

[The Bedlam in Goliath]

The Mars Voltan viimeisin levy, The Bedlam in Goliath, tuli hommattua vihdoin.


Niinkuin aiemmin tässä (vai oliko se Musiikki-) threadissa De-loused in the Comatorium:in hankinnan aikoina Pyramidhead(?) suositteli seuraavaksi levyksi juuri tätä. Siitä huolimatta ostin ensin Frances the Mute:n ja Amputechture:n, jotka ovat molemmat loistavia, vaikka vaikeita levyjä. Ja nyt on Bedlamin vuoro...

Levy alkaa hyvin nopeasti Aberinkula -nimisellä kappaleella, joka on samalla yksi levyn parhaimmista. Kuulo-orgasmi jatkuu Tourniquet Man:iin saakka, eli puoleen väliin. Tämän jälkeen Cavallettas:ista eteenpäin biisit muuttuvat vaikeimmiksi, ja välillä tuntuu, kuin kuuntelisi Amputechturea. Silti levyn jaksoi kuunnella loppuun saakka positiivisin mielin, ja niinkuin muutkin TMV:n levyt, tähänkin tulee himo kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Vielä; Omat suosikkikappaleet ovat tähänmennessä olleet Aberinkula, Ilyena, Goliath, Agadez ja Conjugal Burns. Hieno levy on kyllä kyseessä, ehkäpä TMV:n paras.

Ja porukalta taitaa tulla uusi levy vielä tämän vuoden puolella. Hienoa.

Oma lemppari Pixarini taitaa olla Monsters inc. sen hahmojen ja värimaailman takia. Toy Storyt ovat omalla kohdallani jo vähän väsynyttä katseltavaa, mutta hienoja elokuvia silti.

Mitä nyt trailereita olen katsellut niin tämä menee paljon eeppisempään ja "surullisempaan" suuntaan kuin aiemmat Pixarit. On sympaattista, söpöä ja hauskaa katseltavaa, kun Wall E tutkiskelee asioita ja esineitä; ehkä sympaattisin hahmo koskaan. Vois tämän mennä lehvaan katsomaan.

Lisäksi hiukan kyrsii se tarra juttu. Ihan kivahan se on ja mielenkiintoinen, mutta se että tarra häviää kun sen ottaa pois (vai käsitinkö nyt jotain väärin), antaa minulle kovan kopinan takaraivoon enkä siis laita niitä tarroja kellekkään Nyt ne on nätisti sielä valikossa käyttämättömänä kun en voi muutta mieltäni päätöksistäni Jotenkin aloin kyllä miettimään että jotain olen kyllä tajunnut väärin tässä...se vain tuntuu niin tyhmältä.

Tarrat kyllä häviävät, mutteivät lopullisesti. Ne ovat siis sinun sticker albumissasi, muttet voi enään pistää sitä tarraa minkä jo otit pois joltain hahmolta, ellei sinulla ole samaa tarraa useampi kappale. Kyllä ne tarrat kannattaa laittaa, parantavat hyökkäystä, kestävyyttä jne. ainakin vähäisen.

Pidin tästä pelistä, kun ekalla kerralla pelasin... tai oikeastaan katsoin... Eipä tän äären ole tullut palattua sen jälkeen.

Mutta sanoisin, että ei tämä paska MGS:nä ole, mutta nimenomaan pelinä kyllä täysin epäpelattava. Joku siinä silti koukutti sen verran, että sen jaksoi kerran vetäistä läpi.

EDIT: Nojoo, nytkun muistelee, niin pomotaistelut olivat kyllä sitä pelin parasta antia. Muita mieleenjääneitä gameplay-tilaisuuksia ei oikeastaan ole, paitsi se sukelluskohtaus.

[musiikista]

Aaah, vihdoin. Levykappaäxästä tilasin jo monta kuukautta ostoskorissa lilluneen Hidria Spacefolkin Symetria-levyn. Eikä ole pettymys.

Kotimaista "Astrobeattia" siis, ehkä paremmin sanottuna Rokkiteknoprogea. En ole itse kokeillut, mutta kännissä saattaa kuulostaa vieläkin paremmalta, kuin kuivana. Loisto-ostos, jos tykkää musiikista.

[Medievil]

Wind Waker on ehkä tunnelmallisin peli ikinä, ja sitä lähelle pääsee vain SotC.


... Kuitenkin vielä ennen näitä pelejä, kakarana, oli yksi tunnelmaltaan ylitse muiden.

                                                                       


Medievil oli synkkä ja adistava zombimättö, jonka edetessä pelko ja ahdistus vain kasvoi, vaikka välillä huumoriakin oli. Tunnelmallisimpiin paikkoihin lukeutuu varmaan taso ennen lasihirviö-bossia, jossa oli laavaa, paljon zombeja ja mäki jonka huipulle piti kiivetä samalla loputtomasti alas vieriviä kivenjärkäleitä väistellen. Lopputaistelu Zarokvaimikänytolikaan kanssa, ja sitä ennen luurankoratsu sekä kuolleiden joukkojesi taistelu pahisluurankoja vastaan kuuluu tunnelmallismpiin lopputaisteluihin, mitä olen koskaan kokenut. Loppufiilistelyn kruunaa vielä iloisensurullinen outro, jossa sankarimme palaa hautaansa koisimaan raskaan, mutta palkitsevan seikkailun jälkeen.

Tämä oli hyvä peli.

Eli tän vuotinen Nipatilaisuus oli "Ihan kiva, mutta paska" ...