Guardian's Crusade a.k.a Knight and Baby.

Njoo, tiedän että on, joten pistän uutta.

Naperona melko ahdistava pelikokemus.

Ja oravanpyörä alkaa... no, lopetan omalta osaltani tähän.

Onko missään nettikeskustelussa koskaan ollut kehittävää sanomaa?

 Riippuen siitä minkä ottaa kehittävänä ja minkä ei.

Toki Wiin puutteet ovat pätemisen arvoisia vieläkin, koska puutteita konsolista vieläkin löytyy. Ja löytyy toki muistakin konsoleista. Jos ei löytyisi, ei internet hengissä pysyisi.

Jos siltä kannalta katsotaan. Tarkoitinkin lähinnä pätemistä, jolla ei ole mitään kehittävää sanomaa. Vaikka fleimaajat ovatkin keskustelujen polttoainetta.

Luulisi, että Wiin puutteista päteminen olisi jo so-last-year-kamaa, mutta ei.

Olen vahvasti sitä mieltä, että porukka tuntuu olevan ylioptimistisia Wiin suhteen.

Tietenkin; Otetaan kaikki ilo irti konsolista. Turha negatiivisuus ei hyödytä mitään.

[aihetta]

Pitäisi kai itsekkin vaihtaa avan aihetta. Laudalle rekisteröitymisestä (eli viime kesästä) asti on ollut aina jokin Pikachu -aiheinen ava...

Miten tuo auttaa yhtään mihinkään? Jos tuon ylihinnoitellun GC1.5:n hankkii, niin sehän maksaa sen 250-270€. Jos ostaa toisen, niin silloinhan on jo maksanut 500-540€ siitä huvista. Pelkän PS3:n saa nykyään periaatteessa jo vajaalla 400€:lla (jos ostaa sen Uncharted + Ratchet bundlen, jolloin itse PS3:lle jää sinänsä hintaa "vain" 360-380€, laskentatavasta riippuen).

Kysymysmerkkiin asti asiallista tekstiä. Loput turhaa pätemistä.

Mun mielestä Kauna (japsiversio) oli juuri sellaista sopivaa kauhua; Hillitty ja tunnelmaltaan aavemmainen. Ei mitään turhaa verellä, limalla tai muulla sössöllä mässäämistä. Ehkäpä paras kauhuleffa jonka olen nähnyt.

[The Mars Volta]

The Mars Voltaa on tullut kokeiltua viimeaikoina, ja täytyy sanoa että tässäpä bändi minun makuuni.

Esikoislevyn, De-Lousedin, vasta omistan. Kunhan saan siitä kaiken irti, siirryn seuraavaan [levyyn]. Ei tästä progerokki paremmaksi tule, ainakaan vähäänaikaan.

Tuo uusin tammikuussa ilmestynyt levy The Bedlam in Goliath kannattaa kuunnella. Se taitaa olla jopa bändin paras. Itseasiassa se on jopa niin hyvä, että nostan sen tällä hetkellä yhdeksi parhaimmista levyistä mitä olen kuullut. Ne pari levyä siinä välissä ovat hyviä, mutta eivät yllä aivan ensimmäisen ja uusimman tasolle. Ja ne vaativat vielä enemmän kuulijalta. Toivottavasti et jää jumiin näihin, sillä se viimeinen levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Kaikki levyt vaativat sen verran sulattelua, että et taida ihan heti päästä kaikkia kuuntelemaan, jos ne meinaat kunnolla sisäistää. Mutta kyllä se on ehdottomasti vaivan arvoista.

De-lousedin esikuuntelun jälkeen en muistanut muuta, kuin että kuulosti aivan pirun hyvältä. Nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen on auennut hienosti. Haluaisin kuunnella levyt järjestyksessä, minkä varmaan teen, vaikka Bedlamkin houkuttelee jo nyt... kiusaus saattaa voittaa.

Voihan siinä käydä niinkin, että tykästyn toiseen ja kolmanteen levyyn vielä enemmän kuin De-lousediin. Mutta pysyttelen vielä siinä, kunnes tuntuu sopivalta jatkaa eteenpäin.

[The Mars Volta]

The Mars Voltaa on tullut kokeiltua viimeaikoina, ja täytyy sanoa että tässäpä bändi minun makuuni.

Esikoislevyn, De-Lousedin, vasta omistan. Kunhan saan siitä kaiken irti, siirryn seuraavaan [levyyn]. Ei tästä progerokki paremmaksi tule, ainakaan vähäänaikaan.

En ihan vielä jaksa uskoa, että syksyyn menisi. Vuoden kesäpeliksihän tämä on tarkoitettu :c

[VI]

Tämän on vaikeaa...

Muutaman minuutin miettimisen jälkeen taidan sanoa, että tunnearvoltaan rakkain pelini taitaa olla... Final Fantasy VI

Pöh, tähänkin peliin tutustuin vasta pläkäversion kautta. Mukana tuli jopa FFX -demo, mutta vielä tuolloin emme omistaneet pleikkari kakkosta.

Olin kaupassa isäni kanssa, ajatuksena ostaa uusi peli pleikalle. Silmieni kohdalle osui muista värikkäiden ja tummien kansien seasta vaaleampi kansi, ja katsoin nimeä; "Final Fantasy". Olin ennen pelannut jotain Final Fantasya (no kasia) kaverilla, ja se vaikutti hyvältä peliltä. Ja tämä oli vielä halpa, 200 markkaa.
Pidin kovasti boxartista, ja ihailinkin pelin kantta koko paluumatkan ajan.

Kun pääsin kotiin pelaamaan, oli peli pienoinen pettymys; "Paskan näkönen ja en älyy tätä". Ohjekirjaa himean selailtuani ja maalaisjärkeä käyttäen pääsin jopa ensimmäisen bossin läpi. Peli jäi unohduksiin pariksi vuodeksi, kunnes aloitin sen alusta. Peli oli nyt paljon selvempi, kun englantiakin osasi paremmin.

Parhautta peli oli silloin, kun sai valita kolmesta eri hahmojen kohtaloista yhden, ja miten kaikki loppujenlopuksi löysivät toisensa... Hahmosuunnittelu on ehkä parhain missään Final Fantasyssa, varsinkin Kefkan, joka on ilkein pääpahis ikinä. Ja tarina... en osaa edes sanoa kuinka paljon tunteita se herättää.

Mikä pelissä sitten niin viehättää. Onko se persoonalliset hahmot, tarina vai kenties Kefka? En tiedä, mutta tätä peliä muistellessa tulee tippa linssiin ja pelatessa tunnen olevani taas se pieni poika, joka niin rakasti tätä peliä, ja rakastaa vieläkin.

Pelottaa ajatuskin tietää jo tässä vaiheessa kaikki salahahmot jne. vaikka suurinosa varmaan onkin arvattavissa. Meleessä salaisuuksien paljastaminen ei tuntunu oikein miltään, koska tiesi jo ennestään kaiken. Brawlin kohdalla en tee samaa virhettä.

[Porcupine Tree]

Olen aina ollut suuri metallimusiikin ystävä, mutta tänävuonna tutustuin vähän pehmeämpään nimikkeeseen.

Porcupine Tree

Progerokkia Englannista. Tutustuin bändiin vahingossa saatuani XO:n ja sen kovalevyn mukana tulleen biisin, Shallowin kautta. Shallow soi pitkään päässä, kunnes ajattelin tutustua paremmin bändiin. Latasin pari levyä, ja huomasin, ettei Shallow ole todellakaan bändin ainoa hyvä biisi.

Alkutuotanto poikkeaa uudesta; Psykedeelistä rokkia/poppia, ja bändin ainoana jäsenenä sen nykyinenkin laulaja/kitaristi/pianisti Steven Wilson. Neljännestä levystä lähtien bändissä on ollut Wilsonin lisäksi muitakin jäseniä, ja levy levyltä bändin soundi muuttui yhä rockimmaksi ja raskaammaksi.

Omasta mielestäni parhaat levyt ovat 2000-luvun alussa ilmestyneet Lightbulb Sun ja In Absentia. Wanha tuotantokin iskee, mutta sitä kuunnellessa täytyy unohtaa uudempien plättyjen raskas ja synkkä soundi, ja katsoa bändiä ihan toisesta näkökulmasta.

Album art on muuten varsin tyylikästä, tässä komeimmat:

Stupid Dream

Lightbulb Sun

Deadwing

Kunpa jo Maaliskuun-Huhtikuun aikana tulisi. Kesään ei jaksa kukaan odottaa..

Primukseen törmäsin Guitar Herossa (kakkos osassa tarkemmin) ja ihastuin heti.

Menin sitten levyn tilaamaan, ja ihastuin vielä enemmän. Varsinkin sellaiset biisit, kuin Too Many Puppies ja Pudding Time tuovat synkimpäänkin räntäsadepäivään iloa.

Lesin nariseva ääni on vain jotain niin sympaattista...

Deles, goldilla

Brawlin myöhästyminen olisi ehkä ollut ihan hyvästä, koska keväällä tulee varmaan ihan helvetisti tärkeitä kokeita, ja en tiedä kuinka hyvin jaksaisin pitää näppini erossa pelistä.

Jos Q1:ssä pysytään, niin veikkaisin että Maaliskuussa pääsee jo pelailemaan.

Liityinpä lopulta Jouluavaryhmään. Pikachua en vaihda, oli mikä pyhä tahansa 

[5. WarioWare: Smooth Moves (Wii)]

Tänä vuonna en paljoa pelejä ostellut, mutta...

5. WarioWare: Smooth Moves (Wii)

En ole pelannut muita WarioWare -pelejä, mutta tämä oli ihan kiva. Ei tätä yksin jaksanut viikkoa pitempään.

4. Excite Truck (Wii)

Parasta arcadekaahailua sitten Burnoutin. Ilmalennot tuntuivat mahassa.

3. Mario Stirkers Charged Football (Wii)

Loistava peli, josta riitti tekemistä ainakin kesäkuuksi.

2. Guitar Hero II (PS2)

Tuntuma on täydellinen, ja CO-OPin aikana itkin ilon kyyneliä.

1. Super Mario Galaxy (Wii)

Loppujen lopuksi varsin vähälle pelaamiselle jäänyt peli. CO-OP tyttöystävän kanssa oli mielenkiintoista...


Huhhuh.. tänä vuonna on julkaistu vaikka mitä pelejä, mutta ei vain ole tullut ostettua. Ehkä sitten, kun halpenevat.

Vallankumouksellisen topicin jälkeen vaihdoin muun massan kanssa melko nopeasti tänne.

Nyt on kerätty 15 tähteä, ja peli ei ole käynyt tylsäsksi missään vaiheessa. Muistan Sunshinea pelatessani, mite jonkun ajan päästä alkoi kyllästyttämään, eikä peliä jaksanut pelata paljoa (läpi on kuitenkin). Ekan Bowserin musiikki oli kyllä jo sitä Zelda-tasoa, melkein itkin. Nyt takaisin keräämään tähtiä 

Viimeinen tunti koulussa, näpläsin lompakkoani kokoajan. Kun tunti loppui, juoksin pyörälleni, ajoin myyrmanniin, sieltä toiseen kerrokseen; Savepointtiin.

Peliä kaupasta hakiessani käteni tärisivät, kun avasin lompakkoa, johtunee sitten ulkona olevasta kylmyydestä, jännityksestä tai kummastakin..

Kello viideltä pääsen vasta pelaamaan, toivottavasti täyttää kaikki odotukset.

Enää pitää nukkua neljä yötä ja sitten on jo perjantai. Vähiin käy, vähiin käy. Odotuksen tärinät käyvät tosin tunti tunnilta ja päivä päivältä pahemmiksi. Onneksi en sentään ole sortunut katsomaan IGN:n ja Gametrailersin videoarvosteluita. Ne spoilaavat kuulemma aivan julmetun paljon asioita, kuten kenttiä.

Perjantaina sattuu sopivasti olemaan koe. Ahkeran lukemisen ansiosta koe menee hyvin, ja palkintona on viikonloppu pelkkää Mario Galaxya 

Katsoin IGN:in videoarvostelun, ja ei se omasta mielestäni paljoa spoilannut. Mitä nyt muutaman puzzlen ja pari orgastisen hyvän näköistä kohtaa, mutta omalla vastuulla.

Sopisikohan Feng Shui -ja Taijimusikki tunnelman luomiseen, itseltäni nimittäin löytyy levyjä.   

Äh.. ei rahat meinaa riittää tähän, nytkun SMG tulee ja XO on myös ostoslistalla. Ehkä ensivuonna, vaikea sanoa.

Ihan ok-peliltä vaikuttais.

Juu, varmasti ihan pelattava.

Vielä n. vikko, ja peliä pääsee ahmimaan. Hyvä muuten, että peliin on lisätty (semi) CO-OP, niin ei kavereille tule tylsää katsellessa vierestä

Niin, Brawlin piti tulla Eurooppaan ensivuoden puolella (varmaankin Q1), mutta nyt Amerikan julkaisuajan siirtyessä siirtyykö myös Euroopan?

HRC kiinnosti Meleessä vain kerran jokaisella hahmolla, mutta nyt uusilla ominausuuksilla tästä saa toivottavasti paaaaaljon enemmän iloa irti. Kaksinpeli on tervetullut lisäys.

Hienolta vaikuttaa . Uudet, suuremmat ja värikkäät hahmokuvakkeet (pelin aikana) pistivät aluksi hieman silmään, mutta niihin tottui nopeasti. Peli näyttää kyllä varsin hitaalta ja leijuvilta verrattuna Meleehen, mutta tähänkin varmaan tottuu aikanaan.

Järkytyin kuullessani Pitin äänen...