Tämäkin tuli tosiaan importattua tualta Atlantin kuuluisalta toiselta puolen.
Mikäs siinä, ihan kivaa puzzlenratkontaa kevyellä juonella höystettynä. Eri ongelmien ollessa niin irtonaisia, en voi sanoa pitäväni tästä yhtä paljon kuin Ace Attorney -sarjan peleistä, vaikka ne ovat sinänsä molemmat murhamysteereillä höystettyjä seikkailupelejä. AA:n ote uppoaa minuun paremmin kuin Laytonin irtonaisempi meininki. Tässä tosin toimii se "vielä yksi" toimintamalli melko tehokkaasti, joten kyllä jotain on tehty oikein. Aina sen yhden puzzlen jälkeen tulee etsittyä & ratkaistua vielä yksi, ja sitten vielä yksi, miksei vielä toinenkin jossei kolmaskin, kunnes tulee vastaan niin vittumainen puzzle, että täytyy antaa aivojen lepuuttaa hetken.
Ainut hieman ärsyttävä piirre joissain puzzleissa on näin suomalaisena se, kun peli esim. etsii jotain tiettyä sanaa, joka pitäisi tajuta vihjeistä. Joskus saattaa tietää mitä sanaa haetaan, muttei esineen/asian englanninkielistä nimeä. Yritä siinä sitten muistaa kaukana sanakirjoista ja tietokoneista, mikä on esimerkiksi
englanniksi, kun ei tuollaista sanaa tule juurikaan käytettyä... ikinä. Vielä hölmömmältä tietysti tuntuu, kun se onkin niin helppo sana kuin
Eipä sitä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että tuo sana tarkoittaa myös Spoileri #1:stä. Ei tuo silti ole ollut tähän mennessä kovin suuri ongelma, kun tuollaisia puzzleja ei ole sattunut eteen hirveästi.
ps. kaikki ne 9x9 puzzlet ovat aina olleet perseestä, olipa pelin nimi Resident Evil 4, Geneerinen Puzzle Peli #3000 tai Professor Layton, se ei asianlaitaa muuta.
pps. Ovat muuten plagioineet sormenosoitteluposeeraukset melkein kuin suoraan Ace Attorney peleistä. Kuvakulma on vain hieman eri.
Älkää ymmärtäkö väärin: PS3:n F1 Championship Edition on kelpo ja varsin näyttävä formulapeli, mutta silti... Miksei Polyphony Digital voisi tehdä seuraavaksi F1-peliä!? Kukaan ei vaan taida enää haluta lisenssiä, kun bööni (Bernie E.) nosti sen hinnan aivan pilviin. Kun ei F1-pelejä nyt niin paljoa myydä, että voitot hervottomia olisivat.
Sonyllähän tuo F1-lisenssi taas on, vaikka välillä puhuttiinkin siitä melko virallisena tietona, että EA olisi muka lisenssit hankkinut haltuunsa. Joltakin lipsahti taannoin tuo asia.
Ja tosiaan, onhan tuostakin ollut juttua, että Sony ei ehkä enää tekisikään erillistä F1-peliä vaan siitä tulisi vain yksi (iso) osa Gran Turismoa. En nyt muista oliko edes jossain määrin ehkä luotettavana pidettävä huhu vai jonkun foorumikäyttäjän märkä uni.
Eka Persona 4 -traileri, pitkä sellainen (17min...). Peli siis sijoittuu maalle ("nostalginen ympäristö") ja keskeisenä teemana ovat murhamysteerit. Juonella sanotaan olevan "monia loppuja", joten oletettavasti niitä voisi kuvitella olevan enemmän kuin Persona 3:n 2kpl. Erikoisempana ominaisuutena on säänennustusjärjestelmä. Aina kun on sumuiset ilmat, tapahtuu murha, eli voisi kuvitella että P4:n sumuiset illat ~ P3:n täysikuulliset yöt.
Apollossa ajoittain suorastaan vihasin Phoenixiä, jolla tuntuu olevan kaikki avaimet, joka ei kerro tasan mitään, ja jota ilman Apollosta ei olisi mihinkään.
Miten niin? Mielestäni Apollo on paljon aggressivisempi ja itsevarmempi kuin Phoenix oikeastaan ikinä oli (AJ:n lyhyt Wrightilla pelattava pätkä näyttää hänet itsevarmempana kuin hän ikinä oli aikaisemmissa peleissä) ja vaikka Phoenix pihtaakin tältä tietoa (ja hyvistä syistä), ei Apollo ole oikeastaan missään vaiheessa täysin Phoenixin armoilla, saatika sitten ettei hänestä olisi mihinkään ilman Phoenixiä. Sitä paitsi, aivan samalla tavalla aikaisemmissakin osissa useat hahmot ovat usein tyyliin "mä tiedän mutten kerro, päättele ite".
Mitä tulee siihen, ettei Apollossa olisi muka samanlaisia veitsenterätilanteita kuin ennen, niin sanoisin, että sinänsä siinä kyllä on niitä, mutta AJ on ehkä hitusen helpompi kuin aikaisemmat pelit, joten samantyyliset tilanteet eivät tunnu niin ahdistavilta kuin aikaisemmissa peleissä. Klavierkin auttaa Apolloa vain silloin, kun itsekin huomaa totuuden olevan aivan jotain toista kuin mitä todistaja väittää. Epäselvät tilanteet täytyy kyllä todistaa edelleen ja hän pistää kyllä hanttiin jos Apollon jutuissa on minkäänlaisia aukkoja, mutta kun Gavinille paljastuu asioiden todellinen laita, niin hänkin käyttäytyy kuten Edgeworth alkaa käyttäytyä ekan PW:n viimeisessä tapauksessa, eli hän haluaa saada tietää totuuden ja toki samalla auttaa myös Apolloa kerran tai pari.
Ihan vain muuten kiinnostaisi tietää, mitä ajattelette siitä minkälaisia mahdollisia juonikuvioita tulevissa peleissä tulee olemaan? Jos nyt muutaman listaa, niin ainakin:
Nuo nyt tulevat ainakin äkkiseltään mieleen. Mielipiteitä?
Entäs mitä hahmoja uskotte näkevänne tulevaisuudessakin? Ainakin Spark vaikuttaa sellaiselta hahmolta, jonka sijoittaminen uuteen peliin olisi täysin luonnollista. Emakin tulee luonnollisesti varmaankin korvaamaan edelleen Gumshoen, jonka toivon kuitenkin näkeväni jossain muodossa tulevissa peleissä. Kaikista tärkeintä olisi tietenkin tietää onko Gumshoe enää yhdessä Maggeyn kanssa!
ps.
Lainaus
Nyt vain sivistyssanaston korvaavat lyhennesekamelska. PW, AJ, JFA, T&T, HC, TJ, RFTA, FVK, NAFTA, EFTA, NATO, come on!
Hei mää käytin ees aluksi pelien/keissien koko nimiä, jos ei jälkeenpäin tajua mikä tarkoitti mitäkin niin sitten voi vain syyttää itseään. Jälkeenpäin on vaan helpompi käyttä lyhenteitä eikä aina tarvitse kirjoittaa Ace Attorney Phoenix Wright: Justice For All kaltaisia nimihirviöitä uudestaan.
Ok, hyvä etteivät ole menneet yksinkertaistamaan tätäkin liikaa. Toivottavasti uudet systeemit toimivat, joskin uskon että "pro":t tulevat tästäkin löytämään snakingin tapaisia vitutuksen aiheita. Just give 'em time.
Onko pelissä nyt enää minkäänlaista boostia? Jos ei niin johan menee tylsäksi pelaaminen. Olihan tuo snaking tietysti rasittavaa varsinkin Mario Kart DS:ssä jos tuli vastaan joku henkilö, joka osasi tekniikan paremmin kuin itse (*köhmastertkköh*), mutta jos nyt vaikka sopi kavereiden kanssa ettei huoraa boosti-featurea, niin kyllä se toi oman erinomaisen mausteensa erityisesti mutkissa ajamiseen. Helvetin tylsäähän se on jos pelissä voi tätä nykyä painaa kaasua, jarrua/peruutusta ja kääntyä vasemmalle sekä oikealla. Huhhahheijaa, kun on hauskaa. Not.
Ei emo, mutta suht tyypillinen japanilainen ihQ-beibe kuitenkin:
Raiden ei näytä emolta, koska tältä puuttuu kaikki emon tuntomerkit (1) valkoiset hiukset, eivät mustat 2) hiukset eivät silmillä eivätkä "silleen söpösti sekaisin" 3) kajaalit puuttuu) eikä käyttäydy kuin emo -> Raiden ei ole emo.
Vitut. Jos Raiden olisi ollut emo, tämä olisi whinettänyt koko pelin ajan kuinka maailma on paska paikka ja kuinka hän olisi vain halunnut kuolla. Tekeekö hän niin? Ei missään vaiheessa peliä, ei edes niissä epätoivoisimpien hetkien aikana. Jos surullisuutta väittää emoiluksi niin sitten on käsittänyt sanan aivan väärin.
Jos Raidenia väittää emo-pojaksi, niin sitten 100%:a muistakin hahmoista on emoja, jopa Mario ja etenkin Luigi.
Perjantaina näytetään ehkä, jos FF&KH-blogia on uskominen, PS Premiere tapahtumassa abaut kolmen minuutin taistelupätkätraileri FFXIII:sta. Versuksen antagonistikin ehkä paljastetaan (hiukset kultaiset/valkoiset). Toivotaan tosiaan, että jos nyt Square ei taaskaan näytä kyseisiä trailereita kuin jossain Super Secret tilassa, jossa sniputtajat vartioivat ettei kukaan ottaisi peleistä valokuvia kamerakännyköillään, niin olisivat ainakin niin armollisia että antavat lehdille kuvia julkaistavaksi.
Jokaisen välivideon sisältö oli kutakuinkin sama: Ashe pysyi ilmeettömänä ja surumielisenä, Balthier heitti läpän, pupunainen selitti sumusta ja Vaan heilui messissä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Heh, osoittaa kyllä kuinka tosissaan olet juonta seurannut, jos ihan tosissaan tuollaista väität
No jooh, tämä oli toki kärjistetty kuvaus pätkistä. Tosiasia kuitenkin on, että hahmoissa tapahtui vähän kehitystä koko pelin aikana ja niiden välinen dialogi oli heikkoa kamaa.
Ihan kiitettävän paljon sitä itseasiassa tapahtui. Ei vain edelleenkään mitään räikeää muuttumista whinettävästä emo-pojasta/-tytöstä elämää rakastavaksi hipiksi, mutta kuitenkin hahmonkehitystä siinä kyllä on.
Eikä se jutustelukaan ollut heikkoa, päin vastoin suurin osa välipätkistä oli varsin hyvin toteutettuja, vaikka niistä melko ison osan merkitys pääjuonelle olikin olematon tai sitä ei edes ollut. Minusta hahmojen arkipäiväinen jutustelu teki niistä inhimillisiä ja realistisempia kuin että jos 99%:a välipätkistä olisi ollut jotain syvällistä elämän merkityksen pohdintaa tai muuten vaan liiallisen melodraaman täyttämää farssia.
Lainaus
On aika kyseenalaista kuitenkin pitää jonkin pelin meriitteinä asioita joita ei kerrottu, tai mitenkään erityisen taidokkaasti vihjailtu, vaan ne ovat kokonaan jätetty pelaajan mielikuvituksen harteille jos ylipäätänsä on semmoinen ihminen että ajatustyötä tekee.
Kaikki kyllä kerrotaan pelissä tai ainakin pohdiskeluun annetaan hyvät puitteet (ehkä kaupungissa ihmisille jutteleminen ei ole kaikkien mielipuuhaa, mutta sillä saa selville monia asioita ja on mielenkiintoista huomata miten porukoiden mielipiteet muuttuvat pelin edetessä), mutta on itse pelaajan tehtävä ottaa asioista selvää ja huomata ne hienovaraisimmatkin vihjaukset. Jos vain juoksee pelin läpi, paljon asioita voi jäädä huomaamatta.
FFXII on erilainen FF, ei siitä pääse mihinkään. Kaikkia se ei miellytä ja se on ihan ymmärrettävääkin. Pitipä juonesta, hahmoista ja maailmasta tai ei, ei voi mielestäni kieltää etteikö niistä löytyisi syvyyttä. Jos niin sanoo niin ei vain ole perehtynyt juoneen tai kiinnittänyt tapahtumiin tarpeeksi hyvin huomiota.
Lainaus
Sitä on nykyään oppinut katsomaan "lyhyitä pelejä" kuten Gears of War hieman toisella silmällä - jep, ehkei paras esimerkki kun justiin päästiin sanomaan vihollisten samankaltaisuuksista, mutta tässä sille onkin syy.
Ja FFXII:ssäkö ei? Jos nyt oikeasti mietitään, niin maapallolla on ihan oikeastikin helvetisti samannäköisiä öttiäisiä. Okei, ehkä pelin ei pitäisi tässä tapauksessa kopioida oikeaa maailmaa, mutta minä en näe mitään pahaa esmes saman näköisten mutta eri elementaalia edustavien vihollisten olemassaolossa. Paljon itseääntoistavampaa paskaa GeoW on suhteessa pelin kestoon kuin FFXII.
Jokaisen välivideon sisältö oli kutakuinkin sama: Ashe pysyi ilmeettömänä ja surumielisenä, Balthier heitti läpän, pupunainen selitti sumusta ja Vaan heilui messissä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Heh, osoittaa kyllä kuinka tosissaan olet juonta seurannut, jos ihan tosissaan tuollaista väität
Juonenkuljetus oli kyllä FFXII:ssä epätasaista, mutta kokonaisuutena FFXII:n maailma ja tarina olivat erinomaisia. Ei jaksa ymmärtää valittajia.
XII:n pahin ongelma oli, ettei hahmoista saanut mitään otetta. Lähes kaikki hahmot olivat todella persoonattomia.
Liekö sitten jäivät sinulle persoonattomiksi juuri siitä syystä, että juonenkuljetus ei ollut aivan täydellisesti tehty, joten kokonaisuuden hahmottaminen oli vaikeaa ja hahmoja/maailmaa syventävät välipätkät/keskustelut olivat liian pitkien pelirupeamien/liian suuren työn takana. Aikaisemmissa Finaaleissa on valiteltu sitä, että juonenkuljetusta on liikaakin ja että itse pelaaminen jää pahimmissa juonenkuljetusryppäissä taka-alalle. FFXIIssä on toisinpäin. Pelaamista riittää vaikka muille jakaa, jolloin välillä sai tehdä töitä ihan kunnolla että pääsisi seuraavaan juonta edistävään/hahmoja syventävään välipätkään.
Otetaan nyt vaikka pelin "pahis" Vayne, jota monet pitävät varsin heikkona hahmona. Häntä näkee suhteellisen vähän koko pelin aikana, mikä monien mielestä tarkoittaa, että Vayne = paska ja pinnallinen hahmo. Jos oikeasti kiinnittää huomiota muiden ihmisten (jopa tavallisten kaduntallaajien) kommentteihin ja reaktioihin sekä koko pelin teemoihin, hänestä huomaakin aivan uusia ulottuvuuksia. Mielestäni Vaynen "pahuuskin" jätetään hienolla tavalla tulkinnanvaraiseksi. Hän ei ole mikään Sephirothin/Jenovan tyylinen "Mä ajan tän planeetan pahki toiseen" pääpiru, vaan tämän tekemiset on hoideltu paljon hienovaraisemmin. Koko pelin ajan Vayne tekee kyllä "pahoja" asioita (niinQ sota ja kaikkee), mutta ainoastaan siksi koska hän näkee sen tarpeelliseksi omien tavotteidensa saavuttamiseksi. Eikö Ashe olisi valmis täysin samaan? Saadakseen valtakuntansa takaisin, hän ilomielin uhraisi porukkaa vastakkaiselta puolelta? Eikö tämä tekisi Ashesta myös pahan hahmon? Tuollaiset rinnakkaisuudet (joita on muuten huomattava määrä) hyvisten ja "pahisten" välillä tekevät FFXII:stä minulle mitä mainioimman kokemuksen, nousee kevyesti juoneltaan, hahmoiltaan sekä maailmaltaan pelien kärkikastiin.
FFXII:n hienous piilee mielestäni juuri siinä, että sitä ei selitetä puhki ja että sen ymmärtämiseen pitää nähdä vaivaa, jos haluaa saada kaiken irti. Aikaisemmissa Finaaleissa kaikki selitetään aika juurta jaksaen ja melko vähän jätetään itse pelaajan mietittäväksi (ymmärrettävää saattaa olla paljon, mutta tulkinnanvaraa ei hirveästi). XII:ssä on huomattavasti enemmän hienovaraisia piirteitä, jotka jäävät pelaamisen tiimellyksessä helposti huomaamatta.
+ onhan tuo uus taistelusysteemikin melko l33t verrattuna aikaisempien pelien hidastempoisempiin vuoropohjaisiin satunnaistaisteluihin. Grindaamista oli kyllä turhankin paljon paikoitellen, mutta kiitos muutosten ja (mielestäni) hauskan Chain-systeemin, taisteleminen oli viihdyttävä(mpä)ä puuhaa (kuin aikaisemmin).
Square eli suuruudeen aikaansa osien 7-9 aikoihin ja kympistä tosiaan lähti liikkeelle alamäki.
Riippuu keneltä kysytään. Ja jotenkin aina huvittaa nuo alamäki-kommentit, ainakin jos niitä käytetään FF-sarjan kohdalla (jos ihan yleisesti SE:n suhteen, niin on se ainakin osittain totta, kyllä sieltä tulee enemmän paskaa kuin ennen). On nääs ollut melkoisen lyhyt alamäki, kun FFX:n jälkeen on julkaistu ainoastaan yksi varsinainen "jatko-osa" ja sekin oli mitä mainioin FFXII. FFX-2 ei ollut ikinä tarkoituskaan olla mikään Supervakavasti otettava Jatko-osa isolla Jiillä, vaan ennemminkin juuri kevyempää pelailua tarjoava irtiotto tyypillisestä FF:stä. Ei ole ihme kun ei vakavamieliset TK:t ymmärrä.
Ja miten paljon arvostetumpi FFX voi olla kun moni pitää sitä parhaana tai ainakin yhtenä parhaista Final Fantasyistä? Oli Japanin "Parhaat pelit ikinä" listan ykkösenä eikä ole menestynyt huonosti muillakaan listoilla. FF-sarjan pelit jakavat aina - ja tarkoitan AINA - mielipiteitä. Osa pitää FFVI:tä parhaana ja kaikkea sen jälkeen tullutta Nomuran saastuttamana emoilu-turhakkeena. Toisia miellyttää enemmän Cloudin angstaaminen, toisia Squallin wha'eva meininki. FFIX oli perinteisempää fantasiaa, mikä miellytti taas eri porukkaa ja jätti FFVII-fanipojat kylmäksi.
Jostain syystä myös FFIV miellyttää osaa pelaajista muita sarjan pelejä enemmän, vaikka sehän se vasta turhake onkin.
Lainaus
äläkä puhu mitään siitä että chief on persoonaton jollei hyllystä löydy kolmea ensimmäistä halo kirjaa.
Erkkiäkin kiinnostaa maksaa jostain sivujulkaisukirjoista. Halo on peli ja jos se tarvitsee jotain kirjoja tarinan syventämiseen, niin se ei poista sitä tosiasiaa että itse pelien tarina on paskasti kerrottu.
Onko toi oikeesti muka vaan 23€? Tuleeko posteja? En jaksa tutkia kaupan sivuja. Joku varmaan tuonkin liikkeen vakioasiakas.
Blahista tulee euron tai pari postikuluja. On tuo silti yleensä halvempi kuin esim. Play.com, jossa ei (mukamas) tule postikuluja (eurolisää sitäkin enemmän )
Olen vakaasti sitä mieltä, että yhdestäkään toisesta sarjasta ei löydy niin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea viihdyttävää dialogia kuin Gilmoren tytöistä. Ja voi hyvänen aika miten nopeaa se on!
Ilmoitetaan Kung Fu Hustle aluevapaaksi, mutta Amazon.com väittää, että on Region 1 -lockattu? Uskaltaako tuohon Bluray.liesincin tietoihin luottaa enemmän kuin Amazonin? Olisin meinaan laittamassa mun ensimmäiset Bluray-leffat tilaukseen (Fifth Element Remastered ja tuo Kung Fu Hustle), kun Amazonissa olisi ihan OK tarjous molemmista.
mutta olisiko sitten ollut parempi, jos he olisivat olleet tämän parhaita ystäviä?
Ei. Ymmärrän sinänsä, että Lanalla oli omat salaisuutensa eikä hän halunnut niiden paljastuva, mutta minua tuollainen "Haista Vee, mä haluun olla syyllinen" asenne ei lämmittänyt, olipa se tarinan kannalta kuinka perusteltua tahansa.
Lainaus
Wesley Sticklerkö ei sitten ollut koppava ääliö?
Ei ärsyttävällä tavalla. Koko hahmon olemus oli jotenkin koominen. Itsevarma, mutta ei sinänsä Wockyn tavoin päällekäyvän punk-ass-matafaka koppava. Ja minkälaiseksi henkilöksi hän paljastuikaan.
JAF:n viimeisessä tapauksessa oli tosiaan parasta tuo, että
Muuten sekään ei yltänyt monimutkaisuudessaan aivan BTTT:n tasolle. Muttajooh, ilmiselvästi meillä on eri mielipiteet siitä mikä tekee omasta lempitapauksesta erityisen hyvän. Voin ehkä jollain etäisellä tavalla ymmärtää, jos JAF4:sta pitää T&T5:n parempana (minulle T&T5 vaan oli niin tunteita herättävä kokemus ja oli muutenkin niin monipuolista vääntöä, ettei mikään muu ole yltänyt sen tasolle), muttamutta... Jokainen tyylillään.
Ihan vain mainitakseni, ei kannata menettää toivoaan, ettei saisi ikinä kätösiinsä Gyakuten Saiban Meets Orchestra -levyä. Joskus viime vuoden puolella Capcom ilmoitti tuovansa sen myös Pohjois-Amerikkaan nimellä Ace Attorney Meets Orchestra. Tämä tapahtui tosin jo heinäkuussa '07 eikä asiasta ole kuulunut sen jälkeen yhtään mitään. Toivottavasti eivät nyt vain ole menneet perumaan suunnitelmia julkaista sitä lännessäkin.
Kuitenkin, hyvällä tuurilla tuotakin saa sitten jossain vaiheessa ehkä jostain Amazon.comista tai vastaavasta ihan siedettävään hintaan (varsinkin nykyään, kun dollarin kurssi on mitä on).
Olihan tuo Euro Store-päivitys taas tälläkin viikolla kilo paskaa - tai oikeastaan vain muutama milligramman verran, niin vähän sitä tavaraa oli. Ainoana positiivisena seikkana voi mainita sen, että se muistutti Elefunkin olemassaolosta sen debyyttitrailerin muodossa. Näyttää vähintäänkin erinomaiselta fysiikkapohjaiselta Lemmings muunnokselta, featuring elephants:
Eh? AJ:sta paistaa läpi kehittäjien aikaisemmista peleistä saama kokemus ja jo siksi se voittaa "alkeellisemman" PW1:n. PW1:ssä ei ole yhtäkään tapausta joka yltäisi tuon AJ:n 4. jutun tasolle. Kaikki ne ovat PW1:ssä yksinkertaisempia ja siten myös tietyllä tapaa "huonompia".
PW:AA:ssa ei yhtään tapausta, joka yltäisi AJ:n viimeisen keissin tasolle?
Nii-in. Ei ole.
Lainaus
Anteeksi vain, mutta on pakko olla eri mieltä. Rise from the Ashes on ihan älyttömän loistava tapaus.
Olihan se loistava, mutta jossain mielessä silti irrallinen kokonaisuus. Toki SL-9 tapaus liitti kaiken yhteen, mutta murhaaja ja syytetty tuntuivat tietyllä tapaa etäisiltä. Minä en vain saanut aivan samanlaisia kiksejä Rise From The Ashesista kuin Successionista.
Lainaus
Joo, tiedetään, se tehtiin ihan vartavasten DS-versiota varten, mutta kyllä neljäskin tapaus oli loistava. Ehdottomasti samaa tasoa Turnabout Successionin kanssa.
Eipä oikeastaan. Juonen tasolta melkein, mutta rakenteeltaan oli paljon suoraviivaisempi eikä läheskään niin kekseliäs. Menee mielestäni niin, että Turnabout Goodbye oli juoneltaan lähes yhtä hyvä kuin AJ:n viimeinen tapaus, mutta tapauksen rakenne oli liian yksinkertainen. Toisaalta taas RFTA oli tapauksen rakenteelta hyvinkin lähellä AJ:n 4. jutun tasoa, mutta juoni jäi hieman heikommaksi. Lana jätti syyttömänä syytettynä jotenkin kylmäksi siinä missä Vera oli hyvin sympaattinen hahmo, jota halusi puolustaa. Ne hänen piirrokset...
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Edes koko pelisarhan paras keissi, JFA:n päätöstapaus, ei T&T:tä voita
Voisin ihan vaan kysyä, miksi sinusta JFA:n päätöstapaus on paras? Kuitenkin T&T:n vastaava on niin paljon paremmin rakennettu kokonaisuus (siinä ei esim. ole niitä JAF:sta turhankin paljon löytyviä epäselviä "tiedän mikä mättää, mutta peli tekee vaikeaksi tietää missä vaiheessa pitäisi esittää mitäkin" epäloogisuuksia ja muutenkin T&T4:n rakenne on mitä nerokkain). Puhumattakaan siitä, että Franziska on helvetin ärsyttävä ja Godot on Super Cool.
Ennen kaikkea tunnelma ja juoni tekivät kyseisestä tapauksesta parhaan mahdollisen. Myönnän, että Mayan kidnappaus-hässäkkä oli aika kliseinen, kun ei tyttö osaa olla joutumatta vaaroihin, mutta siinä silti luotiin mahdottoman hyvää tunnelmaa, etenkin kun koko tapaus oli toivoton. Selkääni pitkin valuivat hikipisarat, kun tätä pelasin, ja sitä ei tosiaankaan ole muiden tapausten kohdalla tapahtunut.
Olihan T&T:n viimeisessäkin jutussa Maya pulassa. Paljon enemmän minä vuodatin sen aikana kyyneleitä kuin toisessa osassa, jossa kuitenkin näytettiin välillä miten menee ja melkein koko ajan oli selvää, että Maya oli kunnossa. Tuolla murhaajalla ei ollut periaatteessa mitään syytä tappaa Mayaa siinä missä Bridge to the Turnaboutin murhaajalla oli vaikka kuinka monta motiivia ja tuhottomasti aikaa viillellä Maya poikki ja pinoon.
Lainaus
Ja hei, olihan Franziskakin T&T:nkin loppukeississä
Oli oli, mutta ei läheskään niin rasittavana. Minulle yhdistelmä Franziska + epäloogiset kohdat JFA:ssa melkein pilasivat koko pelin. Onneksi muistakin osista tuttu laatu loisti kaiken sen paskankin läpi. Kolmannessa osassa Franziskan ärsyttävää piiskanheiluttelua ja uhoamista oltiin vähennetty huomattavasti ja hän oli miellyttävämpi persoona. Kuitenkin, hän on PW-trilogian ja vielä AJ:nkin jälkeen pelisarjan huonoin syyttäjä.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
T&T on kuitenkin sen verran loistava peli ihan kaikilta osa-alueilta hahmokaartista juoneen ja dialogiin
Eipä tuon AJ1:kään hahmokaarti huono ole. Ja kuten olen jo varmaankin useamman kerran sanonut, ei ole yllättävää että T&T voittaa AJ:n hahmokaartin osalta. T&T nojaa kuitenkin hyvin pitkälti kahdesta aikaisemmasta pelistä tuttuun hahmokavalkaadiin, joihin on muodostunut jos jonkin sorttista tunnesidettä. Siitä on uuden trilogian ensimmäisen osan vaikea pistää paremmaksi.
Sanoinko, että AJ:AA:n hahmokaarti olisi ollut huono?
Et, mutta en minäkään sanonut, että sinä olisit sanonut niitä huonoiksi. Kunhan vain huomautin.
Lainaus
Luke Atmeylle, Ron DeLitelle, Dahlialle, Godotille, Jean Armstrongille, Irikselle, Terry Fawlesille tai Furio Tigrelle.
Tjaah, minä taas en välittänyt Luke Atmeystä tai Furio Tigrestä yhtään, Armstrongkin aiheuttaa lähinnä puistatuksia (mutta niin kait on tarkoituskin ). Itse tapaukset olivat mitä mainioimpia, mutta hahmoina nuo kaksi ovat ehkäpä koko pelisarjan heikoimpia.
Lainaus
Ei siinä ollut mitään tekemistä vanhoilla hahmoilla, vaikkakin Mayan läsnäolo oli erittäin mukavaa. AJ:sta taas ei Apollon, Trucyn, Phoenixin, Eman ja Klavierin lisäksi löydy paljon loistavia hahmoja. Wocky on yksi ainoista, joista pidän ihan tosissani.
Minusta tässäkin oli tuttuun tapaan monta erinomaista sivuhenkilöä. Vera ja hänen isä, Olga Orly (nimestä huolimatta ), Plum, "Big Wins", Eldoon, Machi ja Spark olivat kaikki omalla tavallaan pidettäviä hahmoja. Wesley Sticklerkin oli mitä hulvattomin hahmo. Jos nyt oikeasti pitäisi huono tyyppi nimetä, niin sitten juurikin Wocky. Samalla tavalla ärsyttävän koppava ääliö kuin Tigrekin. :p Tosin loppupuolella tästäkin tuli ihan inhimillinen hahmo. Suurimman osan tapauksesta hän oli kuitenkin lähinnä vain rasittava idiootti, jonka olisi toivonut pitävän suunsa kiinni useamminkin.
Eh? AJ:sta paistaa läpi kehittäjien aikaisemmista peleistä saama kokemus ja jo siksi se voittaa "alkeellisemman" PW1:n. PW1:ssä ei ole yhtäkään tapausta joka yltäisi tuon AJ:n 4. jutun tasolle. Kaikki ne ovat PW1:ssä yksinkertaisempia ja siten myös tietyllä tapaa "huonompia". Kehittäjät eivät vain ole vielä tajunneet mitä kaikkea tällaisessa oikeussalidraamassa voikaan tehdä. Edgeworth on ainut asia missä PW voittaa AJ:n, toisaalta AJ kompensoi tuota monella muulla tapaa.
Ettet vain kärsisi ns. "eka-on-paras" syndrooman aiheuttamista harhaluuloista.
Lainaus
Edes koko pelisarhan paras keissi, JFA:n päätöstapaus, ei T&T:tä voita
Voisin ihan vaan kysyä, miksi sinusta JFA:n päätöstapaus on paras? Kuitenkin T&T:n vastaava on niin paljon paremmin rakennettu kokonaisuus (siinä ei esim. ole niitä JAF:sta turhankin paljon löytyviä epäselviä "tiedän mikä mättää, mutta peli tekee vaikeaksi tietää missä vaiheessa pitäisi esittää mitäkin" epäloogisuuksia ja muutenkin T&T4:n rakenne on mitä nerokkain). Puhumattakaan siitä, että Franziska on helvetin ärsyttävä ja Godot on Super Cool.
Lainaus
T&T on kuitenkin sen verran loistava peli ihan kaikilta osa-alueilta hahmokaartista juoneen ja dialogiin
Eipä tuon AJ1:kään hahmokaarti huono ole. Ja kuten olen jo varmaankin useamman kerran sanonut, ei ole yllättävää että T&T voittaa AJ:n hahmokaartin osalta. T&T nojaa kuitenkin hyvin pitkälti kahdesta aikaisemmasta pelistä tuttuun hahmokavalkaadiin, joihin on muodostunut jos jonkin sorttista tunnesidettä. Siitä on uuden trilogian ensimmäisen osan vaikea pistää paremmaksi. Siksi sanoinkin, että AJ trilogialla on mahdollisuus olla PW-trilogiaa parempi. Jos AJ3 olisi tosiaan samalla tapaa trilogian huippukohta kuin PW3, niin sillä onkin sitten jo potentiaalia olla ihan selkeästi koko sarjan paras osa. Tällöin oletan tietysti, että hahmoihin saadaan koko trilogian läpi samalla tavalla syvyyttä kuin PW:ssäkin. Onhan sekin tietysti täysin mahdollista, että Capcom kaikessa suuruudenhulluudessaan kusee kaiken. Tuota vaihtoehtoa en halua edes ajatellakaan.
Ja AJ:n dialogihan on käännöksen osalta huomattavasti parempaa kuin T&T:ssä, kiitos Alexander O. Smithin osallistumisen. Orly on käännöksen suurin heikkous, mutta annettakoon se anteeksi, kun Smith tiimeineen on tehnyt muuten niin erinomaista työtä
Toivottavasti seuraava peli nousisi jopa Trials and Tribulationsin yläpuolelle tai tasolle, mutta se taitaa olla turha toive.
Minusta AJ-trilogialla (?) on hyvät mahdollisuudet nousta PW-trilogian yläpuolelle (kokonaisuutena). Apollo Justice on ainakin minun mielestäni selkeästi parempi kuin Phoenix Wright 1 oli trilogian aloituskappaleena ja se ei häviä kovinkaan pahasti T&T:lle (varsinkin viimeisen tapauksen rakenne on aivan loistava, melkein yhtä hyvä kuin PW3:n viimeisen, siihen kun vielä lisätään "tutoriaali"-tapauksen monimutkaisuus verrattuna aikaisempiin ykköskeisseihin, niin on jo hyvä peli kasassa). Tosiaan, ainut syy miksi PW3 voittaa AJ:n on AJ:n kaksi keskimmäistä tapausta. Eivät ne huonoja ole, mutta jotenkin ne eivät vain yllä aivan parhaimpien tapausten tasolle. Ovat juuri PW1:n tasoisia juttuja.
Jos nyt AJ-trilogiakin noudattaisi suurin piirtein samaa kaavaa kuin PW kolmikko (eka aloittaa vahvasti, toka pieni notkahdus, kolmas = paras), niin kolmannella Apollo Justicella olisi sinänsä mahdollisuus olla paras kaikista, jos se on suhteessa yhtä suuri parannus aikaisempiin kuin PW3 oli verrattuna PW 1&2:en. Toisaalta - olettaen että Capcom on ottanut oppia Justice For Allista - AJ2:kin voisi jo ylittää T&T:n, jos vain parantavat AJ1:stä entisestään (ei niin paljoa pelkkää uusien päähahmojen esittelyä, vaan kunnon tykitystä alusta saakka). Varsinkin jos (lopun perusteella) aloittavat pelien läpi jatkuvan juonikuvioiden käsittelemisen ihan kunnolla jo toisessa osassa sekä kehittävät enemmänkin AJ1:n viimeisen tapauksen kaltaisia monimutkaisia oikeusjuttuja.
Siitä olen samaa mieltä, että nuo tieteelliset tutkimukset oltaisiin voitu tehdä paremmin ja toivottavasti AJ2 parantaakin tästä osasta huomattavasti. Tällaisenaan pelaajalle ei annettu tarpeeksi vapautta, vaan pideltiin koko ajan kädestä kiinni.
Näytä kirjoitukset
Kuvakulma on vain hieman eri.
)
