Toivottavasti tuovat sen tänne Eurooppaan, mielellään alkuperäisillä äänillä, ettei tarvitsisi importata.

Ovat jättämässä Yakuza 2:en alkuperäisen ääninäyttelyn, ellen nyt aivan väärin muista. Olisihan se Segallekin halvempaa jättää enkkudubin nauhoittamisprosessit pois myös sitten Yakuza 3:sta.

(DQX)

Eikö Dragon Quest Swords riitäkään. 

[Valkyrie Profile: The Accused One]

DS:n ropevalikoima alkaa parantua peli peliltä pikkuhiljaa. NeliöEnix ilmoittaa uusimmassa Jump-lehdessä nimittäin julkaisevansa tri-Acen kehittämän Valkyrie Profile: The Accused One -pelin Nintendon kannettavalle ihmelaitteelle.

· You don't play as a Valkyrie, you don't even play as a female.
· The main character is a young soldier with silver hair who hates the Valkyries from past experience.
· He is determined to fight against the gods using the "feather that leads to victory" given to him by Heru from the underworld.
· Everytime he uses the power of the wing, it turns darker.
· Ansel is close friend of Wilfred.
· Elise is a mysterious girl from the underworld that seeks to help Wilfred.
· The game doesn't look like it's in Profile, it's isometric instead.
· The theme of the game is "Vengence on the Gods".

Pari kuvaakin on:

http://www.forever-fantasy.net/modules.php?op=modload&name=4nAlbum&file=index&do=showgall&gid=191


Valkyrie Profile: TAO, The World Ends With You, Front Mission 2089, Soma Bringer, Kingdom Hearts 358/2 Days, Dragon Quest IX, FFXII: Revenant Wings ja muutamat muut. Eipä ole DS:n JRPG-valikoima tämän vuoden jälkeen enää läheskään yhtä heikko kun se on ollut tähän mennessä.

Turha jätkä.

Vaikken Stratovarius lempibändeihin kuulukaan (enää, joskus 9-vee nassikkana sitä tuli kuunneltua), niin kyllähän Tolkki on (tai ainakin oli aikoinaan) lahjakas säveltäjä/muusikko, ei siitä mihinkään pääse.

Männä vuosien pelleilyt ovat vaan vieneet viimeisetkin uskottavuuden rippeet tyypiltä, etenkin kun tämä ei ole tehnyt mitään merkittävää vuosiin.

Mistä meinasit ostaa kun esmes sieltä Blahista Personan saa 25 euroon?

Ei saa enää, julkaisun jälkeen nostettiin reiluun 30 euroon, ellen nyt aivan väärin muista. Siksipä olikin hyvä, että tilasin jo ennakkoon :p

Siinä on omat hyvät & huonot puolensa. Tarinan pitäisi olla ihan jees ja toimintapuolikin on toteutettu ihan hyvin, mutta pidemmän päälle pelaaminen alkaa toistaa itseään. Kyllä sen kuitenkin pitäisi olla ihan ostamisen arvoinen peli, tekemistä kyllä riittää. Haastettakin pitäisi olla ihan mukavasti, joten ei tylsistytä ainakaan helppoudellaan.

[On Locations]

In other news, Kojimalla on näköjään joku uus projekti työn alla, kun MGS4:kin alkaa vihdoin valmistua pikkuhiljaa. Ei kuitenkaan kannata odottaa siitä vielä mitään infoa pitkään aikaan. Tämä hirvittävän suuri tietomäärä paljastuu Fumiaki Tanakan (Konamin puheenjohtaja) haastattelussa, jonka tämä antoi Nikkei BP -sivustolle. Koska projekti on vasta suunnittelu/mietintäasteella ja Kojimalla on täysi tarkoitus saattaa MGS4 ulos muaailmalle ja panostaa vielä MGO:hon kunnolla ennen kuin uuden pelin kehitystä edes aloitellaan, siitä ei paljastettu mitään muuta kuin että kyseinen peli ei tule liittymään yhtään mitenkään Metal Gear -sarjaan. Mahdollisista julkaisualustoistakaan ei puhuttu mitään, vaikkakin PS3 saa osakseen suitsutusta avoimesta netti-infrastruktuuristaan.

http://ps3.ign.com/articles/858/858436p1.html
http://trendy.nikkeibp.co.jp/article/special/20080307/1007816/


EDIT: ja vielä juttua Heavy Rainista:

On Locations:
"I don't want to do a big free-roaming city like GTA, because the flow of the story will then be hard to control. Nevertheless, I do want to incorporate big sets, with a crowd, heavy populated areas like a mall and a subway are going to be in there. Of course, the gameplay has got to make use of that aspect too."
On Graphics:
"People will be surprised. Internal (Sony's) feedback on graphics has been great. This is going to be a truly next-gen game. But still, we want to do something unique with the graphics, going beyond just making the most photorealistic world we can."
On Gameplay:
"With the release of Fahrenheit, we gave the adventure genre a new grammar. We brought new ways into the genre, new words if you want to see it like that, a new vocabulaire. With Heavy Rain, where going to expand on that same grammar."
On Story:
"Heavy Rain is about normal people that have landed in extraordinary situations. I wanted a much more personal story. The first thing that came to my mind, as a father of two little boys, was that the main theme should simply be a father's love for his son. This is not a game about saving the princess or the world. Its purely about a father's love."
"The main story will revolve around 4 different characters, and we're putting the spotlight on their perceptions. The question 'what is good and what is evil' is the key here, that will be just a matter of viewpoint...I believe heavily in moral choices, I'm going to use them A LOT. They're not about being good or bad, but about finding the right balance."

http://kotaku.com/366150/new-heavy-rain-details-spilled-lapped-up

Ottakaa tämä tieto vastaan miten otatte, mutta liekö tässä jonkinsortin lupausta tulevasta? Voisikohan tämä sitten liittyä jotenkin Homeen (jos ei nyt aivan heti, niin sitten kuitenkin tulevaisuudessa)?

"Hello XXXX,

As a member of the Official European PlayStation Forums, this email is to inform you about some upcoming changes that will affect your Forum account.

During the next two weeks, the Forums will be joining forces with PLAYSTATION®Network. Soon, you will be able to use your PSN Sign In ID to log in to the Forums.

To ensure that your Forum account is preserved, you will need to link it to a PLAYSTATION Network account before 23:59hrs GMT on 16 March 2008.

This is an easy process that should only take a few minutes of your time to complete. Just head over to the Forums using the link below and log in to your account to get started.

http://community.eu.playstation.com/

More information about these upcoming changes can be found in our Announcements & Events forum:
http://community.eu.playstation.com/forumdisplay.php?f=138

Best regards,
The PlayStation.com Community Team"

Eli PSN-accon voi liittää SCEE:n foorumeihin.

Firefly + Serenity pitää saada Blu-Raylle.

Se on vaan perseestä, että pleikkarilla ei tee mitään bluray-soittimena. Paitsi, jos siihen joskus tulee jokin modaus, jolla saa kaikki aluekoodit toimimaan. Sitä ennen sillä ei tee mitään. EI YHTÄÄN MITÄÄN!

Eikös melkeinpä suurin osa tähän mennessä julkaistuista Bluray-leffoista ole ollut aluevapaita?

Se on Everwoodin tasolla lämminhenkisyydessä ja elämänmakuisuudessa ja kaikin puolin sellainen sarja, joka minuun kolahtaa erittäin vahvasti.

Heh, ajattelin suositella tätä sinulle jossain välissä kun luin taas sun Everwood suitsutuksia. GG on ehkä hieman vähemmän vakavahenkinen kuin Everwood (siitä ei löydy aivan Roryn ja Lorelain kevyiden keskusteluiden tapaista läpänheittoa), mutta niistä löytyy silti yhtäläisyyksiä (molemmat sijoittuvat pieneen kylänpahaseen, jossa asustaa erikoista sakkia, ja ne keskittyvät aikalailla yhden perheen elämään). Onhan tuossakin omat dramaattiset hetkensä, mutta Kirk, Miss Patty ja muut Stars Hollow'n asukkaat keventävät jaksoa kuin jaksoa jo pelkällä olemassaolollaan.

Olisi tarkoitus alkaa keräillä noita itsekin, mutta DVD-rahat ovat menneet poikkeuksetta Angelin kausien ostamiseen. Nyt kun ne kaikki on ostettu niin olen miettinyt josko jaksaisi aloittaa GG:n keräämisen vaiko sijoittaisinko ensin rahat Joss Whedonin erinomaiseen Firefly-sarjaan (siihen yhteen tuotantokauteen, joka siitä tuli...) ja siihen liittyvään Serenity-leffaan. Tuon Firefly + Serenity kombon sais mukavan nopeasti kokonaisuutena koristamaan hyllyä, kun taas noita GG-kausia saa taas ostella yksittäin pidemmällä aikavälillä jonkun pari vuotta ennen kuin kaikki löytyy hyllystä.

Gilmore Girls olisi ollut niin paljon parempi sarja, jos jaksoja ja kaikenlaista ihmissuhdedraamaa olisi ollut ainakin puolet vähemmän.

Tuo draama on mun mielestä aivan älyttömän iso osa Gilmore Girlsiä ja aivan mielettömän hyvin kirjoitettua. Roryn puhe kun tämä valmistui Chiltonista <3 Sen vastapainoksi on sopivasti kevyempää matskua, mutta olishan tuo aivan helvetin hengetön ohjelma ilman tuota vakavampaa otetta. Emmää halua sen olevan mikään Friends "Wacky Village Edition". 

Viaton pataponien iltapalaksi päätyvä pahkasika.

Ja muistan sen sun kuvan, siinä oli säästöpossu ja "DS säästöt".

Säästäpossuja sekä muutama säälittävä kolikko (markkoja tai oikeastaan pennejä,  euroja(/senttejä) ja joitain ulkomailta lähtösin olevia kolikoitakin tais olla pari kolme).

Kyllä monetkin nettikaupat vaativat land-line numbaa, mutta itse laitan niihin aina kännykkänumeron. Laitat vaan +358XX... ja kyllä ne pysyy tyytyväisenä.

Itse olen pikkuhiljaa siinä pisteessä, että hyllyssä jaksaa pitää vain pelit joita tulen vielä tulevaisuudessa pelaamaan. Paria poikkeusta lukuunottamatta tietenkin.

Vähän samansuuntaisia tuntemuksia on mullakin ollut normaalia enemmän viimeaikoina, tekis mieli päästä eroon joistakin "turhista" peleistä, joista osa on toisaalta ihan päteviä julkaisuja, osa ei. Vuosien varrella on tullut toki tehtyä jonkin sortin pohjanoteerauksia, mitä tulee paskojen pelien ostamiseen, mutta niistä ei aina jaksa hankkiutua eroon kun niistä saisi myydessä ehkä 2€ tai paskimmista joutuisi varmaankin itse maksamaan ostajalle, jos haluais päästä niistä eroon.

Mutta kuitenkin, palatakseni pelien hyllyttämiseen, pidän esim. Zone of the Endersin, joka on luokkaa "ihan hyvä peli", edelleen kokoelmissa, vaikkei sitä teekään mieli pelata oikeastaan ikinä. 2nd Runner tekee kaiken niin paljon paremmin, että eka tuntuu sen jälkeen melko keskinkertaiselte. Aina kun tekee nykyään mieli ZoEtella, niin kone nielee sisälleen poikkeuksetta kakkosen. Silti tuo ykkönen pysyttelee sinnikkäästi ZoE2:n vieressä.

Toisaalta yritän välttää tuollaista tilannetta sillä, että mietin tarkemmin mitä ostan enkä nykyään osta edes kaikkia hyviä pelejä. Sellaiset "ihan OK" tason yhden pelikerran ihmeet jäävät helpommin hyllyyn kuin ennen. Nykyään ei myöskään tule ostettua aivan niin helposti shmuppeja ihan vain siitä syystä, ettei ole aikaa/halua/voimia harjoitella niitä (huippupisteiden keräily kun on kuitenkin iso osa niiden pelaamista, mihin vaaditaan verta ja kyyneleitä). Mieluummin sitten käyttää rahat johonkin sellaiseen peliin, josta voi nauttia vähemmällä panostuksella. Ikaruga on tosiaan ainut shmup jonka tällä hetkellä haluaisin vielä saada kokoelmiini, muuten mulle riittää SNES:n Axelay, PS1/2:n Einhänderit, Gradiukset ja R-Typet, GBA:n Gunstar Future Heroes, Wiin Metal Slug Collection ja VC-klassikot sekä nuo tähän mennessä julkaistut ja minun ostamat PSN-shmupit (Super Stardust HD ja Everyday Shooter).

En jaksanut osallistua kun oletin, että taso olisi liian kova, mutta se voittajakuva oli niin läppä, että itkin viikon.

Osallistuin kerran tuollaiseen valokuvauskisaan (tais olla Peliplaneetan), jossa palkintona oli vastikään Euroopassa julkaistu DeeÄssä. Sain jonkun vitun kunniamaininnan. Oli katkera pala, kun kerrankin sai tunnustusta ees jostain ja sitten ei ees palkittu millään tavalla. 



Oikeastaan nyt kun tätä asiaa on pohdiskellut, niin vois kyllä pistää muutamat pelit tästä suorilta myyntiin, joita ei jaksa enää katsella kokoelmassa.

Valikoiva keräilijäsielu löytyy täältäkin. Mulla ei ole mitään sellaista pakkomiellettä, että olisi pakko omistaa kaikki mahdolliset pelit jollekin tietylle konsolille. Mutta haluaisin kuitenkin hyllyjäni koristamaan kaikki sellaiset pelit, joiden luulisin miellyttävän minun pelimakuani. Jotkut niistä eivät ole niitä rakastetuimpia klassikoita, joiden MetaCritic keskiarvo on lähellä sataa, mutta minua ne kuitenkin kiinnostavat syystä tai toisesta (esmes Ghost Hunter PS2:lla). Tällä hetkellä alan jo olla oikeasti melko lähellä "täydellistä" PS2- ja GC-pelien kokoelmaa. Cubelle ei pidä oikeastaan hankkia kuin Pikmin 1, Ikaruga, Twin Snakes ja molemmat Super Monkey Ballit sekä ehkä importata Baten Kaitos Origins ja ostaa sen seuraksi FreeLoaderi. Noihin saa kulumaan rahaa, mutta hankintojen määrä on kuitenkin jo kymmenen lompakkoystävällisemmällä puolella

PS2:lla onkin sitten jonkin verran enemmän pakkohankintoja vielä jäljellä, mutta luku on nykyään lähempänä ehkä pariakymmentä kuin niin että olisi useampi tusina hyvää peliä vielä hankkimatta. Jos nyt jonkinlaista listaa laittaisi, niin hyllystä puuttuu (vaikka olenkin pelannut joitain näistä) mm. Jak & Daxter sekä Jak 2: Renegade, Ratchet & Clank: Going Commando, Disgaea 2, Phantom Brave, La Pucelle Tactics, Silent Hill 3, Sly Raccoon 1 & 2, Onimusha 2, Wipeout Fusion, Rayman 3, Shin Megami Tensei: Digital Devil Saga 1 ja jokunen super-rare peli, joita en välttämättä ikinä tule hankkimaan, koska en niitä saa sellaisilla hinnoilla mitä olen itse valmis maksamaan käytetyistä & vanhoista peleistä (lue: PS2:n mahdolliset vastineet PS1:n Suikodeneille).

Pikkuhiljaa aletaan kuitenkin olla voiton puolella ja voi siirtää katseensa hyvillä mielin pelkästään tulevien Wii-, PSP-, DS- ja PS3-pelien hankintaan. Nykyään ei tarvitse keskittyä pelkästään jo vuosia sitten julkaistujen pelien hankkimiseen, vaan pääpaino voi olla uusissa peleissä.

Osa peleistä on tosin isoveljen tai pikkuveljen, joten sellaisia en ala omaan hyllyyn hankkimaan, ellei sitten löydy kirpparilta, Huudosta tai jostain muualta aivan naurettavan halvalla. Katson ne kuitenkin oman kokoelmani jatkoksi, koska pääsen niihin kuitenkin käsiksi milloin haluan ja olen osasta maksanutkin muutaman euron.

Ainut "pakkomielle" on genrenä roolipelit ja etenkin Final Fantasy -sarja. Jostain syystä haluttaa omistaa ne vähän keskinkertaisimmatkin tuotokset (kuten Dirge of Cerberus) siinä missä joistain genreistä riittää vain niiden parhaimpien pelaaminen.

Mutta tosiaan, ostan kuitenkin pelit nimen omaan pelattavaksi (ne keskinkertaiset japsiropetkin pelittävät ihan OK, kun ei ole uutta pelattavaa), keräilymielessä ei ole mitenkään tärkeää että kyseessä on täydellisessä kunnossa ja vielä muoveissa oleva paketti, vaan Platinum-julkaisut mahtuvat hyllyyn aivan yhtä hyvin kuin originaalit, käytetyt yhtä hyvin kuin käytetytkin. Kolhu kotelossa ja hiusnaarmu tai pari levyssä eivät haittaa, kunhan peli toimii.

FFXIII ei suinkaan olisi ensimmäinen peli, joka julkaistaan samaan aikaan monella kielellä. Käännökseen käytettävä aika ei lyhenisi varmastikaan yhtään, kyseinen homma vain alotettaisiin aikaisemmin.

Ei olisikaan. On niitä käännöskukkasiakin jo vaikka kuinka monessa pelissä. Sellaisia tosin ilmenee sitä enemmän, mitä monimutkaisempi/erikoisempi pelin maailmankuva ja teknologian/tavaroiden/aseiden kehitys on.

No enpä nyt ole mitenkään hirveästi lukenut räikeitä virheitä pelien käännöksissä, etenkään SE:n peleissä. Squarelta ainut on oikeastaan Final Fantasy Tacticsin alkuperäinen käännös (Blaze Gun = Jääpyssy? WTF?), mutta muuten käännösten laatu on hyvä ja monissa peleissä jopa erinomainen. SE:n kokoisella firmalla on niin paljon rahaa & kokemusta, että tuollaiset pelot ovat täysin aiheettomia.

Japanin kauneus kielenä on tietty se, että siellä on käytössä kanji-merkit. Vaikka yksi sana lausutaan ja periaatteessa voidaan myös kirjoittaa (hiraganoilla/katakanoilla) samalla tavalla/tavuilla, ne voidaan erottaa kirjoituksessa käyttämällä eri kanji-merkkiä. Vaikka nyt vesiputous ja pieru lausuttaisiin samalla tavalla, ne erottaa kanji-merkin perusteella kirjoituksessa (puhumattakaan tietysti käyttöyhteydestä).

En ole japania lukenut, enkä sitä siis osaa. Käsittääkseni kuitenkin samalla kanjilla voi olla useita eri merkityksiä, jotka käännettäessä tarkoittavat kaikki ihan eri asiaa. Korjaa, jos olen väärässä.

Se on oikeastaan molemminpäin. Tietty sana voi tarkoittaa montaa asiaa, mutta ne voidaan erottaa selkeästi käyttämällä kirjoituksessa eri kanjia. Toisaalta onhan noita kanji-merkkejäkin sellaisia, joilla on useita merkityksiä, joka vaihtelee niin käyttötavan kuin -paikankin (ja jopa sijainnin lauseessa) perusteella. Tosin joissakin niissä saattaa olla vain pieni vivahde-ero, eli tarkoittaa käytännössä samaa asiaa, mutta ehkä hieman voimakkaammin tai heikommin ilmaistuna.

Mutta tosiaan, eipä tuohon käännöshommaan valita mitään amatöörejä, joten eipä siitä ole pelkoa, että käsittäisivät jonkun sanan väärin tai tekisivät joitain suurempiakin käännösvirheitä (typot ja pikkuvirheet ymmärtää jossain FF:n kokoluokan pelissä). Luulisi kuitenkin, että käännöstyöt tehdään hyvin lähekkäisessä yhteistyössä pelin kehitystiimin kanssa eikä niin, että Square Enix lähettää - jos lähettää - viikottain jollekin taloonsa sulkeutuneelle nörtille sen viikon käännössatsin ilman minkäänlaista ohjeistusta.

Tämähän voi tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää FFXIII:n ja FFVsXIII:n julkaisuajankohdille. 

...jotka ovat aikaisintaan vuoden 2010 syksyllä.

Aikaisintaan tämän vuoden lopulla (FFXIII siis), viimeistään ~vuoden päästä. Versusta saadaan odotella varmaankin sitten sinne 2009 syksyyn, sen kehittäminen aloitettiin kuitenkin myöhemmin kuin XIII:n. Mediahiljaisuutta kyseisten pelien suhteen ei voi käyttää minään perusteluna sille, että ei usko niiden olevan lähelläkään valmista. Jos nyt muistelee FFX:n julkaisua, niin sekin 1) julkistettiin hirveän aikaisin ja 2) siitä ei puhuttu paljoa julkistuksen jälkeisinä kuukausina/vuosina. Hypetys aloitettiin vasta vajaa vuosi ennen julkaisua. FFX:llä ja XIII:llä on sama ohjaaja. SE on luvannut että informaatiota aletaan vihdoin antaa näistä kahdesta ihan kunnolla. 1 + 1 + 1 = 3. Jos Kitase & Toriyama ovat valmiita aloittamaan FFXIII:n hypetyksen, se tarkoittaa aika varmasti sitä, että pelin kehitys alkaa olla "lähellä" loppua.

Mutta mahdollisesti huonoa käännöksille.

FFXIII ei suinkaan olisi ensimmäinen peli, joka julkaistaan samaan aikaan monella kielellä. Käännökseen käytettävä aika ei lyhenisi varmastikaan yhtään, kyseinen homma vain alotettaisiin aikaisemmin.

kun joku montaa eri asiaa tarkoittava sana on käännetty ihan päin prinkkalaa.

Japanin kauneus kielenä on tietty se, että siellä on käytössä kanji-merkit. Vaikka yksi sana lausutaan ja periaatteessa voidaan myös kirjoittaa (hiraganoilla/katakanoilla) samalla tavalla/tavuilla, ne voidaan erottaa kirjoituksessa käyttämällä eri kanji-merkkiä. Vaikka nyt vesiputous ja pieru lausuttaisiin samalla tavalla, ne erottaa kanji-merkin perusteella kirjoituksessa (puhumattakaan tietysti käyttöyhteydestä).

Ja lähde: http://finalfantasy-xiii.net/2008/03/10/more-hope-for-a-simultaneous-release-of-ffxiii-and-ff-versus-xiii.html

Yoichi Wada kertoo taas uudestaan, että Square Enixin tavoitteena tulevien pelien kohdalla olisi pyrkiä julkaisemaan ne maailmanlaajuisesti samoihin aikoihin. Tämä siksi, koska lännen markkinat ovat nykyään niin tärkeät SE:lle (kun Japanista on tullut WiiBrainTrain&FitnessLand). Sen sijaan, että peli julkaistaisiin ensin Japanissa ja vasta sitten ehkä aloitettaisiin käännösprosessi, pelin kehittäminen ja kääntäminen voitaisiin yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi eikä enää tehtäisi niin, että ne olisivat kaksi erillistä vaihetta kehityksessä.

Tämähän voi tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää FFXIII:n ja FFVsXIII:n julkaisuajankohdille. 

BK:n "lisä"sisältö on suurinta kusetusta tähän mennessä yhdessäkään (konsolin) nettipalvelussa. Kaikki ladattava lisämateriaali on jo levyllä mukana. Ne vain pitää aktivoida maksua vastaan. Namcolta kyllä aikamoinen pohjanoteeraus.

Grimgrimoire löytyi yllättäen Top Tenistä kympillä! Kyllä näistä anime-ropetuksista se 40 eunukkia vähintään repii

Jos sinne jäi yhtään kopiota tuosta, niin saat kyllä käydä ostamassa sellasen mulle (maksan tietysti vähän vaivanpalkkaakin). 

Ja kyseessähän ei ole rope, vaan ennemminkin jonkin sortin 2d-strategiapeli.



Tuninki, The Hutissa on Play.comin tapaan ilmainen toimitus.

No näin just. Kaikki alelaarit, joita minä koskaan pääsen katsomaan ovat aina täynnä pelkkää paskaa.

God, why oh why do you hate me!?

Sama juttu.

Onneksi olette tulossa miittiin. Täällä Espoon Suvelan R-Kioskilla on vielä kaikkea jäljellä hintaan 9,90. Ico, Shadow of the Colossus, Xenosaga II, jne.

Voisitko hieman tarkemmin vielä listata mitä siellä on (hyviä pelejä, ei tarvitse mitään NHL 91:ä yms. listata)? Ico, SotC ja Xenosaga II löytyypi jo, mutta jos siellä olisi vielä jotain muutakin yhtä jännää, niin voisin harkita jonkun pelin ostamista miitissä kävijän kautta (Sharkiehan on Oulusta ja tulossa miittiin? Säästyis postikuluiltakin).

Tätä tahtia ei enää olla kaukana siitä, että pääsen korkkaamaan God Handin.

Ja tuohan aloitetaan heti Hard Modella.

GT5: Prologuen lännessä julkaistava paketti sisältää yhden uuden radan (yhteensä siis 6 + niistä eri lay-outteja, eli käytännössä kait peilikuva-versiot), lisää autoja (yhteensä 71), 2 pelaajan splitskriinin ja monia muita uudistuksia & parannuksia Japsi-versioon verrattuna. Tarkkaa julkaisupäivämäärää ei edelleenkään kerrottu, mutta maaliskuun aikana sen pitäisi ilmestyä niin PS Storeen kuin kauppoihinkin

GliXor

Jos nyt sattuu löytymään ylimääräistä rahaa tässä kuussa, niin täytyy harkita tuon ostamista. Ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän korkealla tärkeysjärjestyksessä, mieluummin sitten odottelee varsinaista GT5:sta.

Opintotuki tuli, joten tietysti sitä pitää tuhlata jokunen euro peleihinkin. Tilaukseen lähti DS:n Professor Layton: Curious Village ~24€:lla CDUniversesta ja PSP:n Crush reilulla 16€:lla TheHutista.

EDIT: BlahDVD tarjoili näköjään Shadow Hearts: From The New Worldia niin uskomattoman halpaan hintaan (13,49€), että pakkohan sekin oli laittaa tilaukseen.

Kaikki lähti alkuun yhden konsolin miehenä (tai ennemminkin perheenä). NES ja SNES olivat ainoat 8- ja 16-bittiset konsolit meidän olohuoneessa silloin 80-luvun lopulla/90-luvun alkupuolella. Sitten tapahtui N64:n myöhästyminen ja ostimme sen sijaan aluksi PlayStation 1:n ja sille mitä mainioimman Ridge Racerin (ei taitaisi tänä päivänä oikein toimia, että joutuisi pulittamaan muutaman radan ihmeestä täyttä hintaa). Koska oli kuitenkin pakko päästä pelaamaan Super Mario 64:sta, niin N64:kin yllätti yhtenä iltana ilmestyessään takkahuoneeseen.

Kun nuo kaksi alkoivat tulla tiensä päähän, saimme ensin jouluna Dreamcastin, n. 9kk sen julkaisun jälkeen Playstation 2 ja sittemmin vielä GameCuben. Dreamcasthan kuoli sitten valitettavasti melko nopsaan pois, mikä oli sinänsä harmi. Sen verran laadukasta tavaraa sille julkaistiin (R.I.P. Shenmue *kyynel*).

Nyttemmin tuossa vieressä pörrää taas "vain" kaksi konsolia, elikkä PS3 ja Wii. Oikeastaan Boksit eivät ole henk. koht. kiinnostaneet ikinä sen vertaa, että olisin ne hankkinut. Boksilla oli muutama peli, joita olisin halunnut kokeilla (Ninja Gaiden, Otogi 1 & 2, Galleon ja Panzer Dragoon Orta, lähinnä), mutta muuten sai kyllä melko hyvin pelattua ne Biowaren ropet ja petyttyä Fableen myös PC:llä.

En voisi ikinä nähdä itseäni vain yhden konsolin omistajana, pitää sitä olla vähintään se kaksi konsolia, ettei jäisi vain yhden konsolin omistajana paitsi liian monista hyvistä peleistä. Nykyään on DS:n ja PSP:n myötä alkanut pelata enempi myös käsikonsoleilla. GB(A):t sun muut eivät vain jostain syystä silloin aikoinaan sytyttäneet (tosin Link's Awakening <3), joten tuli enempi harrastettua tuota kotikonsolipuolta. Nythän noilla tosiaan tulee pelattua melkeinpä enemmän kuin kotikonsoleilla.

Tosin muistakaa nyt, että tämän keskustelun osallistujat ovat melkeinpä kaikki peliveteraaneja, joille ei peli varmasti tuota ongelmia.

Siis ihan oikeasti mun äitikin sanoi tätä peliä "jotenkin lapsellisen helpoksi" (melkein suora lainaus). Hän ei ole mikään HC-pelaaja eikä hän ole pelannut edes aikaisempia 3d Marioita, mutta silti hän keräsi melkein kaikki pelin 120 tähteä ennen kuin kyllästyi. Ilmiselvästi peli tekee paljon oikein, koska hän nuo jaksoi kerätä (ja minäkin jaksoin). Jotain on kuitenkin vialla kun hänkin sanoo kyseistä saavutusta helpoksi. Yleensä kun tämä pelailee tasohyppelypelejä siinä saa olla vähän väliä vieressä auttamassa tai ainakin neuvomassa läpi vaikeiden kohtien (puhelimenkin välityksellä...). Galaxy sen sijaan... Sen vain annoin tälle lainaan eikä tämä soittanut edes kertaakaan mulle kysyäkseen neuvoja pelaamiseen.

Jotenkin Nintendolla vain tuntuu olevan ajatus, että näitten uusimpien pelien pitäisi viehättää mahdollisimman suurta yleisöä (ei mitään vastalauseita tuohon, ihan hyvä tavoite) ja että tuo saavutettaisiin tekemällä kaikista peleistä naurettavan helppoja. Tuo on oikeasti vain kaikkien aliarvioimista. Mulla on paljon sukulaisia, jotka pelasivat aikoinaan NES:n ja SNES:n tasoloikat, Zeldat yms. läpi, mutta ovat nykyään joko lopettaneet pelaamisen melkein kokonaan tai sitten se on vähentynyt mitättömän vähäiseksi. Kuitenkin, annoin tuossa syksyllä kolmikymppiselle serkulleni lainaan Wiin, johon oli ladattu yksi tämän suosikeista SNES:llä eli Donkey Kong Country. DKC on haastava peli, etenkin loppupuolella. Uskokaa tai älkää, serkkuni vain NAUTTI pelin tarjoamasta haasteesta. Kuolema ei suinkaan ollut turhauttavaa, vaan ennemminkin jännittävää (kuoleminen aiheutti lähinnä kiljahduksen ja sen perään naurua). Tuo jännitys, jota muuten löytyy Sunshinesta, puuttuu melkein kokonaan Galaxystä. Harvoin tarvitsee oikeasti pelätä sitä, että tipahtaa rotkoon tai että kohtaa kuoleman jollain muulla tavalla. Harvoin tarvitsee oikeasti YRITTÄÄ. Peliä vain pelaa. Ihan mielellään joo, mutta silti se jokin vain puuttuu.

Edelleenkään en sano Galaxyä huonoksi, onhan tuo ihan selkeästi yksi Wiin parhaita pelejä (eipä siihen tosin paljoa vaadita tällä hetkellä). Olipahan vain pienoinen pettymys eikä sellainen jeesuspeli, jota minä odottelin (mielestäni) loistavan Sunshinen jälkeen, joka on mun lemppari 3d-tasoloikinta. Kenttädesign on Galaxyssä mielikuvituksellisen NÄKÖISTÄ (varsinkin ne sirpaleisemmat avaruuskentät), mikä on ehkä suurin syy siihen että niiden läpi juokseminen on ihan viihdyttävää puuhaa. Ei tule ihan heti mieleen peliä, joka olisi tarjonnut näin virkistävän erilaista kenttäsuunnittelua. Kiinnostaa nähdä minkälaisia juttuja tulee vastaan seuraavaksi. Niiden kenttien varsinainen pelaaminen ei vain ollut tarpeeksi jännittävää tasohyppelypeliksi. Ne olivat kirjaimellisesti aivan liian suurelta osin läpijuoksua. Ihan viihdyttävää, kyllä, mutta pitkällä tähtäimellä ei kovin tyydyttävää. 120 tähden kerääminen ei tuntunut isolta saavutukselta, kuten 100-prosenttinen läpäiseminen on tuntunut aikaisemmissa Marioissa. Sen vain teki ja siinäpä se, end of story. Onneksi en sentään pelannut peliä läpi toista kertaa Luigilla jonkin erikoisen toivossa. Kuulemma se 121. tähti on suurinta paskaa evör.


Tuo visuaalinen puoli (etenkin sen mielikuvituksellisuus) onkin mun mielestä se ainut asia, jossa Galaxy voittaa Sunshinen ilman että tällä ois ees mitään sanomista asiaan. Muuten Sunshine vie mun listoilla Galaxyä 10-0. Ohjaus on aivan yhtä tiukkaa kuin Galaxyssä ja FLUDD tuo oman hienon lisänsä tasoloikintaan (paikkojen siivoaminen sillä on perseestä, sitä en kiellä). Kamera toimii mielestäni paremmin ja tuota toitottamaani haastettakin löytyy.

Kunnes huomaat joku kaunis päivä, että Nintendo pakottaa jonkun Pakko Saada Wii-pelin kohdalla päivittämään Wiin firmiksen, joka muuttaa samalla Freeloaderin importtaajan unelmalevystä ainoastaan hyväksi lasinaluseksi.

Sitten ostaa toisen Wiin.

Miten tuo auttaa yhtään mihinkään? Jos tuon ylihinnoitellun GC1.5:n hankkii, niin sehän maksaa sen 250-270€. Jos ostaa toisen, niin silloinhan on jo maksanut 500-540€ siitä huvista. Pelkän PS3:n saa nykyään periaatteessa jo vajaalla 400€:lla (jos ostaa sen Uncharted + Ratchet bundlen, jolloin itse PS3:lle jää sinänsä hintaa "vain" 360-380€, laskentatavasta riippuen).

[n]

Näissä on niin paljon loistavaa musiikkia, että on vaikea valita vain yksi. Tässä kuitenkin jonkin sortin pelikohtaista Top ?? lista (ei missään järjestyksessä):

Gyakuten Saiban 1 - Police Cell ~ Jailers' Elegy
Gyakuten Saiban 1 - Gyakuten Sisters' Ballad
Gyakuten Saiban 1 - Investigation - Overtaked (<- huvittava virhe nimessä, luulis tuon olevan Overtaken)
Gyakuten Saiban 1 - Ryuuichi Naruhodou ~ Objection 2001

Gyakuten Saiban 2 - Reminiscence ~ The Fire Carves Scars
Gyakuten Saiban 2 - Reminiscence ~ Tonosaman's Ballade
Gyakuten Saiban 2 - End

Gyakuten Saiban 3 - Investigation ~ Cross-examining
Gyakuten Saiban 3 - Godot ~ The Fragrance of Dark Coffee
Gyakuten Saiban 3 - Reminiscence - Viewing the Hazy Bridge and Its Scenery
Gyakuten Saiban 3 - Pursuit - Cornered 2004 (tämäkin löytyy ekasta, mutta tämä on mielestäni parempi versio, joten listaan vain tämän)
Gyakuten Saiban 3 - End

Kolmosessa on ylivoimaisesti parhaat musat, sen lähellä seuraa ensimmäinen osa ja toinen osa tarjoaa "huonoimman" OST:n. Enpä ole vielä perehtynyt peliä pidemmälle Apollo Justicen musiikkeihin, joten enpä niitä vielä listaa, kun en nimiäkään tiedä.

Jos nyt aikuisten oikeesti pitäis valita paras, niin ehkä sitten... joko Gyakuten Sisters' Ballade tai GS1 - Investigation ~ Overtaked (noiden kahdella ei pysty valitsemaan, toinen on paras hempeily-kappale, toinen luo parhaiten jännitystä).

Kannattaa muuten hankkia Gyakuten Meets Orchestra -niminen levy, jos sen vielä jostain sattuu löytämään (on ainakin loppuunmyyty Play-Asiassa). Se on mitä mainiointa PW-musiikkia orkesteroituna (kappalelistaan sisältyy mm. Godotin teemakappale, Objection GS1:stä, Turnabout Sisters' Ballade ja Steel Samurai Theme).

Apollo Justicen viimeinen tapaus on kyllä pelisarjan toiseksi paras keissi. Loppu tuli vähän töksähtäen (en jotenkin osannut odottaa sitä niin "varhain", olisin odottanut vielä paria käännettä), mutta se oli kaiken kaikkiaan aivan mielettömän hyvin mietitty kokonaisuus.

Kyllä se kuitenkin häviää Phoenix 3:n viimeiselle tapaukselle, oli se niin eeppistä matskua, mikä ei tietystikään yllätä kun oli kuitenkin kyseessä trilogian tunteiden täyttämä päätös. Minä en ainakaan tuntenut aivan yhtä vahvaa sidettä hahmoihin vielä tämän ensimmäisen Apollo Justicen kanssa.

Tuo on muuten tietääkseni ainoa tapaus, jossa on kaksi erilaista lopetusta. Apollo Justicesta on vielä pelaamatta viimeiset kaksi tapausta, joten en siitä vielä tiedä.

Apollossakin on periaatteessa kaksi loppua. Toinen kuitenkin lopettaa pelin melko lyhyeen (l. paha loppu), siinä missä toinen jatkaa tuttuun tapaan näyttämällä mitä kaikille kuuluu pelin jälkeisinä aikoina.

Uuuh, elitistit hyökkäävät joukolla. I'm scared.

Kumpihan se on elitismiä

Haukkua peliä jota parempaa genressään ei ole, vai antaa sille sen ansaitsema arvostus

Se on elitismiä, ettei edes vastaa jonkun antamaan kritisismiin vaan yrittää vittuilla "vastustajat" ulos väittelystä muka-nokkelilla sutjautuksilla yms., jos tällä on edes vähänkään omasta eroava mielipide.

Pidin kyllä Galaxystä. Siinä oli paljon hyvää eikä se ole missään nimessä huono peli. En vain näe siinä sitä samaa mitä kaikki nämä "OMG! Paras peli/Mario ikinä! ZOMG!" hehkuttajat näkevät. Sama vika on mielestäni New Super Mario Brossissa ja tuossa vast ikään julkaistussa Phantom Hourglassissa. Kauttaaltaan hiottuja pelejä joo, mutta ei niissä vain ole sitä jotain (haastetta nyt ensinnäkään), sitä viimeistä silausta, joka tekisi niistä samanlaisia klassikoita kuin mitä "ne aikaisemmin tulleet" ovat. Jotenkin liian varman päälle vedettyjä julkaisuja. Sen sijaan, että mentäisiin eteenpäin katsotaankin taaksepäin ja tehdään kaikesta "helpommin lähestyttävää" kaikille pelaajille (lue: poistetaan viimeisetkin haasteen rippeet pelistä). Liian pullamössömeininkiä mun makuun.

Silti puolen välin jälkeen kentät alkavat vaikeutua ja parissa tehtävässä sai kiroillakin, vaikkei ehkä ihan yhtä paljon kuin aikaisemmissa Marioissa. Mun mielestä tällainen pelin rakenne on nerokas. Annettaan huonommillekin pelaajille mahdollisuus päästä peli läpi, mutta jätetään sitten haastetta kaipaaville vielä ekstramatskua. Esimerkiksi osa Daredevileistä oli pirullisen vaikeita.

Tuosta olen kyllä taas eri mieltä. Heitetään nyt vaikka päästä sellainen luku kuin että Galaxyssä on noin 100 todella helppoa tähteä. Okei, muutamassa niissä saattaa (yleensä huolimattomuuden takia) kuolla kerran tai pari. Eivät ne kuitenkaan pakota samanlaisiin suorituksiin kuin Sunshinen retroilut tai oikeastaan koko Super Mario 64, vaan ne ovat vain rutiininomaista suoritusta. Siinä vain juoksee eteenpäin hauskan näköisiä kenttiä ilman sen suurempia vaikeuksia.

Anyway, nuo "100 tähteä" ovat kaikki sellaisia, jotka melkeinpä kuka tahansa pelaaja voi saada ilman tuskastumisen kyyneleitä. Pelin läpäisemiseen tarvitaan vain 60 tähteä, kyllä. Pelinhän voi tällöin läpäistä kauan ennen kuin edes astuu viimeiseen "galaksiin". Silti, melkein kaikki ne tähdet, jotka voi saada ENNEN pelin "läpäisemistä" (l. Bowserin pieksemistä), jopa ne viho viimeisestä kentästä löytyvät (joihin asti ei ole pakko edes päästä Bowserin voittamiseksi), ovat helppoja. En nyt ole aivan varma kuinka monta tähteä Bowserin voittaminen aukaisee saatavaksi, mutta niiden joukosta löytyy ne muutamat pahimmat haasteet, joiden joukkoon lukeutuu pari purppurakolikko-haastetta, se kivi-monsteri ja pari muuta.

Minä keräsin kaikista kentistä kaikki mahdolliset tähdet ennen kuin siirryin eteenpäin. Tällöin sain ne 60 tähteä kerättyä kasaan nopeasti. Noh, eipä siinä mitään, helppoahan se oli. Olin tietty lukenut jotain juttua, että peli vaikeutuisi sen jälkeen. Ja paskat. Ne loput kentät joihin en ollut vielä astunut kertaakaan olivat aivan yhtä helppoja (tai ainakin melkein) kuin mitä ne aikaisemmatkin. Samanlaista putkijuoksua. Välillä tuli vastaan niitä haaste-kenttiä, joista löytyi jopa haastetta ja jotka ovatkin pelin parasta antia (tai ainakin osa niistä on). Mutta tosiaan, reilut 100 tähteä tuli kerättyä ilman ongelmia, sitten muutamat aiheutti jo jonkin verran ongelmia ja sitten oli vielä se 5-10 tähteä, joiden eteen joutui tekemään jo ihan työtäkin (eli aloin pelata ihan tosissani eikä siltikään meinannut onnistua). Jotenkin vain Galaxy tuntuu minusta liian helpolta läpijuoksulta. Onhan se viihdyttävä sellainen ja kenttäsuunnittelukin on sinänsä todella mielikuvituksellista ja melkoista nannaa silmille (puuttuipa niiden varsinaisesta pelaamisesta haastetta tai ei). Jotenkin se ei aivan tyydytä minun vaatimuksiani pelattavana pelinä. Pidän haasteesta eikä Galaxy tarjoa sitä tarpeeksi, olipa sillä mitä tahansa muita meriittejä. Tähden saaminen ei vain tunnu iloitsemisen arvoiselta Saavutukselta isolla ässällä.


Muttajooh, tämä on nyt mun viimeinen viesti asiasta. Pitäkää tätä BGE:nä, jos haluatte. Minä olen tehnyt mielipiteeni selväksi eikä se tästä varmastikaan mihinkään muutu (ellen sitten tulevaisuudessa pelaa Galaxyä ja koe valaistumista sen mahtavuudesta). Laadukas pelihän se on, jonka jokaisen Wiin omistajan kannattaisi ostaa. Ei vain mielestäni ole se Paras Ja Mahtavin.