Niin, liian yksinkertaiset as in: et voi tehdä mitään muuta kuin juosta, hypätä ja näyttää idiootilta Wiimotea heilutellessasi. Tuossa listasin noita liikkeitä (hyvin yksinkertaisesti suoritettavia liikkeitä, kyllä, mutta vaativat silti tietynlaista taitoa, jos noita halusi hyödyntää huippuunsa aikaisemmissa Marioissa), siinä siis vähän osviittaa siihen mitä tarkoitin.
En tarkoita että kontrolleissa pitäisi olla liikkeitä, jotka vaativat kuuden eri napin yhtäaikaisen painalluksen + päälle vielä kunnon tatin pyöräytykset, mutta kaikki nuo liikkeet, jotka listasin, toivat hieman lisää syvyyttä pelattavuuteen. Jos noita osasi käyttää "oikein", niin pystyi oikomaan kentissä ja pelaaminen oli muutenkin hauskempaa. Galaxy koostuu nunchuk-lisukkeen tatin liikuttelusta ja A-näppäimen painamisesta ja siihen päälle vielä vähän ohjaimen heiluttelua.
No eihän ole. Se ei ole täydellinen, mutta se toimii 99% ajasta mikä on melkoinen saavutus ottaen huomioon pelin rakenteen. Monissa perinteisissä seikkailupeleissä/tasoloikissa on epävarmempi kamera ja se kertoo jo asiasta jotain.
Kamera on todella monissa tilanteissa huono. Ei niin huono, että se aiheuttaisi kuolemia, mutta pienempiä kämmejä kylläkin. Pahimpia kameravitutuksia oli varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa kamerakulmaa ei voinut lainkaan muuttaa. Pelaajan on siis yritettävä sopeutua kamerakulmaan eikä päinvastoin (l. että pelaaja saisi mukauttaa kamerakulman pelitilanteen mukaan). Toisekseen kamerakulma oli joskus ihan swidurallaan, jolloin minulla oli ainakin jonkin verran vaikeuksia hahmottaa esim. Marion etäisyys vihollisesta. Pienellä varovaisuudella tuostakin haitasta kyllä selvisi, mutta kyllä se välillä tuntui harmittavalta.
Lainaus
Lainaus
-jo liian yksinkertaistetut kontrollit
Hassua, sillä minusta FLUDD tuntui pakkopullalta. Se vei pois tasoloikan tuntua ja ruiskiminen nyt oli yhtä jännittävää kuin miltä se kuulostaakin.
Minun mielestä FLUDD taasen lisäsi uuden kerroksen pelattavuuteen. Ehkä se ei sitten ollut enää "puhdasta" Mariota, mutta väliäkö sillä kun se kuitenkin toi pelattavuuteen jotain uutta siinä missä Galaxy on ennemminkin siltä osin askel taaksepäin. FLUDD:lla leikkiminen oli aivan helvetin mukavaa ja palkitsevaa kun kunnon kikkailun avulla pääsi paikkoihin, joihin ei sinänsä olisi edes vielä pitänyt päästä. Galaxystä tuollainen tietynlainen vapaus puuttuu kokonaan. Kentät voi läpäistä melkeinpä vain yhdellä tapaa (ne laajemmat kentät ovat ehkä poikkeuksia). Galaxy on kuin 2d Mario turned 3d, eli kuten jo sanoin niin todella kenttäsuunnittelu oli todella suoraviivaista, mutta oikeastaan ilman 2d-Marioiden haastavuutta.
Lainaus
Kyllä Mariolta sujuvat Galaxyssa seinähypyt ja muukin akrobatia aivan mainiosti. Simppelit kontrollit ovat vain hyvä asia, kunhan pelaaja tuntee itse poukkoilevansa paikasta toiseen.
Tuossa nyt on listaa, mitä Mariolta puuttui. Pari on sinänsä melko yhdentekeviä, mutta muutamaa niistä jäin kaipaamaan:
-Punch, Punch, Kick (wäggle korvaa tämän)
-Being able to pick things up quickly when standing next to them
-Jump Kick with recoil
-Crouch, kick
-Run, Slide-kick
-Jump-dive
-Jump-dive and then continue diving repeatedly
-Jump-dive and grab/attack enemies and objects
Slide-kick oli ensinnäkin mitä oivin tapa neutraloida viholliset, jump-dive mukava tapa liikkua ympäri kenttiä ja tuo viimenen kohta olisi ollut hyödyksi parissa kohtaa Galaxyssä.
Ei Auringonpaistekaan täydellinen ollut. Lomaparatiisi oli tosiaan pelimaailmana ikävän homogeeninen eikä vaihtelua ollut maisemien suhteen riittävästi. FLUDD oli liikkumista varten tarkoitettuna lisävälineenä The Best, mutta kaikki muu mitä sillä piti tehdä (eli paikkojen peseminen) oli melko persiistä. Kenttäsuunnittelu oli kuitenkin paria kolmea lukuun ottamatta rautaa. Ja olihan ne retroilu-tasotkin mukavia. Jos nyt oikeastaan ajattelee, niin Sunshinen retro-kentät ja Galaxyn jotkut kentät ovat hyvin samanlaisia. Se mikä tekee Sunshinen retro-kentistä parempia on nimenomaan niiden vaikeustaso, eli oikeastaan hyvä ja haastava kenttädesign. Eivät todellakaan olleet mitään nössöilyä, vaan pieninkin virhe johti usein kuolemaan. Galaxyssä ei voi monissa kentissä kuolla vaikka yrittäisikin.
-on paska kamera -jo liian yksinkertaistetut kontrollit (olis nyt ees pitänyt Super Mario 64:n liikearsenaalin mukana) -ei tarjoa hevon vittua haastetta (jos 120 tähdestä saa kerättyä ~115 ilman että edes oikeasti yrittää, jotain täytyy olla vialla) -kenttäsuunnittelu on liian suurelta osin todella suoraviivaista, mielikuvituksellisen näköistä mutta ei todellakaan mikään pelillisen suunnittelun riemujuhla (on siellä monia nerokkaitakin kenttädesaigneja, mutta ei mitenkään tarpeeksi)
3d Marioista Sunshine on parempi monesta syystä (FLUDD >>>>> joku lame pyörähdys-wäggle-liike, löytyy haastettakin), jopa Super Mario 64 voittaa Galaxyn.
Jos sitten otetaan 2d-Mariot mukaan, niin Yoshi's Island, World ja 3 tuhoaa Galaxyn täysin. Ei sitä pari pikkugimmick ideaa muuta, kun niistä ei oteta mitään sen haastavampaa/syvällisempää irti. Galaxyllä olis kyllä mielestäni ollut potentiaalia vaikka ja mihin, mutta se sitten pilataan Nintendon nykyisellä *kyynel* "kasuaali-pelaajat-ei-osaa-pelata-jos-on-liian-monimutkainen" *kyynel* -asenteella. Toki painovoimalla kikkailu on siisti idea, mutta ei siitäkään oteta täyttä iloa irti.
Kunnes huomaat joku kaunis päivä, että Nintendo pakottaa jonkun Pakko Saada Wii-pelin kohdalla päivittämään Wiin firmiksen, joka muuttaa samalla Freeloaderin importtaajan unelmalevystä ainoastaan hyväksi lasinaluseksi.
Eiköhän tuo kuvan resoluution perusteella ole nimenomaan PS3- tai Xbox 360-versiosta, zoukan viesti taitaa lähinnä viitata siihen kuinka peli näyttää enemmän Wii/PS2-peliltä kuin PS3/Xbox 360-peliltä ja että tuon näköisenä peli voitaisiin kyllä portata Wiille ilman sen suurempia ongelmia. Ei SH5:sta ole kuitenkaan ilmoitettu Wiille julkaistavaksi missään vaiheessa (vielä...).
Paras Euro PS Store päivitys ikinä, behold the massive list (laitetaan varmuuden vuoksi spoiler-tagien sisään, ettei Pelaajalauta räjähdä rasituksesta, on kuitenkin niin pitkä lista):
Playstation Homesta on kyllä nyt tullut ihan mielenkiintoista juttua sen ominaisuuksista itse peleissä.
Esim. Uncharted tarjoaa kaksi mahdollisuutta Homessa, voit joko tutkia uusia 3d-ympäristöjä Home-hahmollasi ilman pelkoa vihollishyökkäyksestä tai sitten pelata tarjolla olevaa 2d-arcade-versiota Unchartedista (niinQ Contra tai joku). Warhawkissa taasen pelaajat voivat kokoontua pelin ulkopuolisessa pre-game-lobbyssä, jossa max. 8 pelaajaa kokoontuu pelin jollain sotatantereella. Siinä voi sitten vaikka keskustella strategiaa tiimiläistensä kanssa.
Ensimmäinen Resistancekin tarjoaa tutkittavaksi jonkun ihmehuoneen, joka sitten mahdollistaa jollain tapaa ennennäkemättömien ympäristöjen, jotka eivät päätyneet itse peliin, tutkimisen. Muiden (Sonyn omien) jo julkaistujen pelien Home-ominaisuuksista ei kerrottu mitään, jos niissä nyt edes on mitään Home-tukea.
kuinka sitten jäisi kaikki hyvät sarjat näkemättä.
Miten niin? Jos kerta olet tähän mennessä maksanut tv-lupamaksun (heh, pölijä), voisit vaikka sitten käyttää ainakin osan säästyneistä rahoista vuoden mittaan DVD-boksien ostamiseen. Esmes Play.comista ja monista muista nettikaupoista saa +/- parilla kympillä monien sarjojen yksittäisiä kausia, joten ei niihin välttämättä hirveästi rahaa menisi. Ja saisit katsoa jaksoja sitä mukaa kun itse haluat.
Tietty toisena tapana on sarjojen lataaminen netistä. Ei aina se kaikkein laillisin tapa, varsinkaan jos ovat DVD:ltä ripattuja episodeja (en uunituoreiden sarjojen tv-ripeistä tiedä?), mutta yksi mahdollisuus kuitenkin.
Gyakuten Saiban 5 on tosiaan jo tekeillä, julkaisu tapahtunee Japanissa syksyllä. Ehkä se saadaan länteenkin nopeammin kuin Apollo Justice, kun nuo DS-uudelleenjulkaisutkin on saatu pois alta. Olishan tuo neljäskin julkaistu melko varmasti jo syksyllä, jos Trials & Tribulations ja muutkin AA:t oltaisiin julkaistu jo aikaisemmin. Capcom tuskin halusi julkaista näitä aivan parin kuukauden välein, joten siksipä Apollo Justicekin julkaistiin "vasta" nyt, melkein vuosi Japanin julkaisun jälkeen.
Ei tästä mun tietääkseni muunlaista versiota tulekaan Eurooppaan kuin se "spessu"-versio, jossa on mukana ainakin artbuukki (ehkä joku soundträkkikin, jos mukailee jenkki-julkaisua)
Trials & Tribulations nitoo kaiken yhteen niin upeasti, että osa pelaajista olisi oikeastaan halunnut jo siirtyä eteenpäin ja jättää aikaisempien pelien hahmot omaan arvoonsa, sijoittuuhan peli kuitenkin 7 vuotta Trials & Tribulationsin jälkeen.
Tavallaan varsin hyvä pointti, mutta täytyy myöntää, että ainankin mussa elää sellainen Phoenix-fani, joka vain odottaa vanhojen hahmojen pyörähtelyä uudessa pelissä. Kai sitä on sitten jo suosikkinsa valinnut.
Juuh, minäkin oikeastaan vain pidän siitä, että Wright on edelleen mukana. Toiset on vaan outoja. Eihän tässä tosiaan liikaa ole niitä vanhoja hahmoja, melkeinpä kaikki rakastetuimmat Edgeworthit, Miat ja Mayat puuttuvat (tällaisen käsityksen olen ainakin saanut), Phoenixiä lukuun ottamatta.
Lainaus
Mutta muuten mukava kuulla, että kässäriltä ja eritoten käännökseltä voi odottaa hyvä juttuja. Tekee paljon. Vielä päälle maailman nerokkainta käyttöä DS-ominaisuuksille, niin jesaja. Saisi kyllä tulla jo huomenna.
Onhan tuo dialogin "flow" (miten tuon ny suomentaa... kulku?) jotenkin sujuvampaa kuin kakkos- ja kolmososan Capcomin sisäisten tiimien kääntämä teksti. Pari typoa on kyllä jo ollut (annettakoon se anteeksi, kun käännettävää tekstiä on kuitenkin niin järkyttävän paljon), mutta muuten on selkeästi parempaa työtä kuin JFA ja T&T, käännöksen osalta ainakin.
Samaten tämä tipahti täälläkin jo eilen postiluukusta. DS:stä tosin loppui akku heti alkumetreillä, joten en voinut ottaa sitä mukaan, mikä harmitti koska olin melkein koko päivän pois kotoa. Noh, nyt on kuitenkin jo toinen tapaus menossa (aika pitkällä, toista kertaa jo oikeussalissa) ja täytyy sanoa että tämä on lähtenyt todella vahvasti liikkeelle. Eka tapaus oli, kuten CurryFrank'kin sanoi, mitä loistavin aloitus pelille, ehkä paras eka keissi Ace Attorney -sarjan peleissä tähän mennessä. Onnistui normaalista poiketen jopa yllättämään, siinä missä aikaisemmissa osissa ekan oikeudenkäynnin ratkaisut ovat olleet täysin selviä tai melko selviä alusta asti.
Jos tämäkin paranee vain loppuunpäin mentäessä yhtä paljon kuin aikaisemmatkin osat, niin Apollo Justice saattaa hyvinkin olla sarjan paras peli. Tietysti saattaa hävitä Trials & Tribulationsille joissain asioissa, olihan se mitä eeppisin päätös trilogialle. Jos kuitenkin ottaa huomioon, että tämä on vasta eka peli mahdollisessa Apollo Justice -trilogiassa (uudet hahmot ja muutenkin täysin uudet juonikuviot, joten tässä on kolmosta enemmän tyypillistä hahmojen & tapahtumien pohjustelua), niin tämä on tietyllä tapaa sitäkin vakuuttavampaa työtä, jos kukaan nyt tajuaa mitä tarkoitan.
Eikä tuo uusi syyttäjäkään aivan turhakeelta vaikuta, kuten jotkut ovat valitelleet.
Julkaisupäivä mahdollisesti kesäkuun 12. (Pohjois-Amerikassa), näin on kuulemma ilmoitettu jossain Sonyn jälleenmyyjille pitämässä info-tilaisuudessa. Samana päivänä tai ainakin samoihin aikoihin tulee myyntiin MGS4 + 80GB PS3 -bundle, jossa myös mukana DualShock3. Hintaa saman verran kuin nykyisellä Motorstorm-bundlella, l. 500$:a.
Mitään ei ole vielä varmistettu virallisesti, mutta senkin pitäisi olla tulossa piakkoin (virallisen ilmoituksen, siis).
Niin, kukaan ei teidän tapauksessa osannut pelata. Kaverini osasi. Toki, kun huomasin jonkun hyvän iskusarjan, kaverini oppi nopeasti torjumaan ne, joita toistin liikaa (kun en vielä hirveästi osannut, niin tuli toistettua niitä tehokkaimpia komboja turhankin paljon), mutta silti tuolla Solilla pystyy kuka vaan vähänkään taistelupelejä pelannut mättämään myös vähän kokeneempiakin pelaajia pannuun. Eri asiahan tietysti on, jos kaikki ovat kokemattomia. Kaverilla sen sijaan oli jo ollut pidemmän aikaa tuo GGX2 ennen kuin minä pääsin käsiksi siihen ja tämä osasi pelata jo esim. Chipillä todella hyvin (aluksi hävisinkin säälittävästi kaikilla muilla hahmoilla paitsi Solilla).
Alkusyksystä taas voisi olla sellainen ajanjakso, jolloin tähän ehtisi varmaan keskittyäkin.
Syksyllä alkaa taas se tyypillinen pelitulva, joten et ehtisi tätä pelata silloinkaan, jos et muilta peleiltä ehdi pelata sitä pelijulkaisujen kannalta paljon syksyä hitaamman keväänkään aikana. Kaikista parasta olisi julkaista tämä vielä keväänkin aikana Euroopassa, jolloin olisi koko kesä aika pelata tätä. Syksyllä suurimman osan ajasta vie monilla varmasti opiskelu/työt, puhumattakaan muista peleistä. Mieluummin sitten jättää tämänkaltaisen aikasyöpön ostamatta ja pelailee monipuolisemmin muita lyhytkestoisempia pelejä.
Ei ehkä paras, mutta vähiten taitoa vaativa hahmo. Aloittelijakin saa liian helposti tuhoa aikaan.
EDIT: Kokemusta nimittäin löytyy, kun minä kävin kaverin luona pelaamassa GGX2:sta ensimmäisiä kertoja ja pieksin ihan n00binakin tätä Solilla vaikka tämä oli jo harjoitellut parilla hahmolla ihan kunnolla ja alkoi jo olla niillä ihan hyväkin (jos otin jonkun muun hahmon kuin Solin, niin heti tuli melkeinpä turpiin).
No huoh. Kuvittelevat, että kun saamme jotkut Mario Kartit 2-4 viikkoa ennen Pohjois-Amerikkaa, että se jotenkin korvaisi kaikki ne lukuisat puolen vuoden/vuoden viivästykset PAL-julkaisujen kanssa.
Harrison oli ainut johtohahmo Sonyn puolella, jolla oli jonkinlaista uskottavuutta ja jonka kaikki jutut eivät olleet pelkkää kilpailijoiden armotonta mollaamista. Hänen paikkansa SCEWW:n johtajana korvaa aina yhtä ihana Kazuo Hirai. Ei kyllä olis voinut enää paljoa huonommin valita jatkajaa.
vaikka sitä on vähän alk. per. pelejä huonommaksi parjattukin.
Kritiikkiä on mun tietääkseni tullut pelisarjan suurimmilta faneilta oikeastaan eniten
Trials & Tribulations nitoo kaiken yhteen niin upeasti, että osa pelaajista olisi oikeastaan halunnut jo siirtyä eteenpäin ja jättää aikaisempien pelien hahmot omaan arvoonsa, sijoittuuhan peli kuitenkin 7 vuotta Trials & Tribulationsin jälkeen. Tietty myös uusi syyttäjä on ainakin tämän ensimmäisen Apollon tähdittämän osan perusteella monien mielestä huomattavasti huonompi tapaus kuin esmes Edgeworth ja Godo, jotka olivat mitä loistavimpia "pahiksia". Sinänsä pelin ongelmanratkonnan haastavuus & loogisuus ja käsikirjoituksen taso ei ole käsittääkseni kärsinyt juuri lainkaan. Itseasiassa Alexander O. Smith on ollut taas mukana pelin käännöstyössä, mikä näkyy Jenkeissä englanninkielisen version jo käteensä saaneiden pelaajien mukaan käännöksen tason selvänä nousuna verrattuna Justice For All:n hirveään ja T&T:n vain jonkin verran JFA:a parempaan käännökseen.
Ja ei tullut Apolloa postissa tänään. Nyt on jo mennyt neljä arkipäivää siitä, kun lähetettiin VG+:sta. Yleensä on pelit tulleet n. neljässä päivässä.
Sol Badguy oli pelin pahin huoraushahmo, ei sillä tarvinnut osata pelata. Muut hahmot vaativat jo hieman taitoakin, jos niillä halusi saada jotakin aikaiseksi (osa enemmän kuin toiset). Usein ne pahimmat friikit olivat niitä hankalimpia hahmoja hallita eikä niillä pwnattu ketään ilman harjoittelua.
Lainaus
GG/Disgaea PS2-efektit *check*
Kannattaa varmasti huonolaatuisen youtube-videon perusteella arvioida yhtään mitään. Mitä nyt on ennakoita lukenut AOU:n previkkaversiosta, niin tuota on kyllä luonnehdittu seuraavaksi askeleeksi 2d-graffojen suhteen. Taitaa vaatia sen 30-40+'' HD-ruudun nokan eteen, ennen kuin tuota voi kunnolla arvostaa.
Ja mitäs vikaa Sorassa on? Eihän tuo mikään persoonallisuuden huipentuma ole, mutta kivan näköinen piirros kuitenkin. Nomura on helvetin taitava piirtämään oman tyylisnä mukaisia hahmoja. Nyyh, jos et pidä hänen japanilaiselle animelle tyypillisemmästä tyylistä. Minä pidän. Sora sentään näyttää normaalilta naamaltaan (mitä nyt hiukset ovat piikikkäät...) eikä häntä ole noudettu 10 000 vuoden päästä menneisyydestä. Nomuran hyvin piirrettyä KH-taidetta katsoo mieluummin kuin SF:n Tosi Miehiä & Naisia.
Lainaus
KOFXII?
Tullaan julkaisemaan vasta 2009, BlazBluella on ehkä mahdollisuus ilmestyä kauppojen hyllyille (ainakin Japanissa) jo tämän vuoden puolella.
Lainaus
Ja Street Fighter IV on nimenomaan teknisesti aika vaatimaton verrattuna kilpailijoihinsa.
SFIV näyttää niin hyvältä kuin se voi noin oksettavan tyylin kanssa näyttää. HD-resoluution ansiosta kaikki näyttää skarpilta, tuossa ainoassa tähän mennessä paljastetussa kentässä on kivasti yksityiskohtia ja hahmotkin näyttävät sinänsä ihan hyviltä (käytetty tyyli saa edelleen lähinnä kakomisreaktioita aikaiseksi). VF, Tekken ja SC yrittävät näyttää edes jollain tapaa realistiselta ("tyyliteltyä realismia") - joskin SCIV:n naishahmojen rinnat ovat jo niin suuret, että ne uhmaavat kaikkia fysiikan lakeja - siinä missä SFIV käyttää sarjakuvamaista tyyliä. Ei sille ole tällä hetkellä mitään vertailukohdetta.
Viimeksi Dead Head Fred Gamesuniversesta n. 17€:lla ja uusin Ace Attorney Känädasta (l. VideoGamesPlussasta) vajaalla kolmellakympillä. Olen ollut kiinnostunut DHF:stä jo kauemman aikaa, mutta eipä sitä ole tullut tätä ennen tilattua. Nyt on tuokin vääryys korjattu.
Ace Attorneyt aka Gyakuten Saibanithan ovat olleet parhautta jo vuodesta 2001, joten eipä tuota uusintakaan osaa voi jättää välistä. Kiinnostaa mm. nähdä kuinka hyvin ovat onnistuneet kaikenlaisten uusien DS-kikkojen keksimisessä, kun on kuitenkin ensimmäinen varta vasten DS:lle kehitetty sarjan peli. Harmi vain, kun ei ehtinyt viikonlopuksi tänne. Olisi ollut kiva pelata sitä jo viikonlopulla, mutta nyt on joutunut kärsimään Ässä Asianajajattomasta viikonlopusta. *nyyh* Toivottavasti tipahtaa nyt aamulla postiluukusta.
LocoRocon ollessa yksi lempipeleistäni PSP:llä, Patapon on luonnollisesti ollut sen julkistamisesta asti kiinnostuksen kohteena. En kuitenkaan halunnut spoilata peliä sen pahemmin ennen sen pelaamista, joten ainut asia, mitä tiesin Pataponin tarjoavan hienon graafisen tyylin lisäksi, oli pelisysteemi, joka sekoittaa rytmi- ja strategiapelin saumattomasti yhteen.
Tässähän siis ohjataan rytmipeleistä tutulla rytmikkäällä nappienpainelulla sotaisaa heimoa läpi 2d-ympäristöjen. Vastaan tulee harmittomia biisonienkaltaisia otuksia ja jotain strutseja, jotka toimivat ruoanlähteenä, sekä myös vaarallisempia kilpailevia heimoja ja tultasyökseviä dinosauruksia/lohikäärmeitä. Aluksi tämä ei tarjonnut juuri minkäänlaista haastetta, mutta nyt nuo vastaan tulleet lohharit syö aina mun kirves- ja miekkamiehet eikä mulla oo mitään sanomista siihen. :'( Pitäis keksiä joku taktiikka, ettei niin tapahtus, mutten vielä ole aivan sisäistänyt kaikkia pelin strategisia mahdollisuuksia niin hyvin, että keksisin mitä tehdä niinä hetkinä, kun jättiläisen suuaukko lähestyy suloisia pieniä sotilaitani.
Pelaamisessa on monessa mielessä enemmän syvyyttä kuin LocoRocossa. Siinä missä LR oli suhteellisen helppoa kallistelua, Patapon vaatii jo huomattavasti enemmän (strategistakin) ajattelua sekä myös tietyn verran rytmitajua, jotta saisi ihanat pikkupataponit Fever-modeen, joka auttaa näitä heittämään keihäitä tarkemmin ja olemaan muutenkin tuhovoimaisempia. Pitää tietää missä vaiheessa edetä, missä vaiheessa pistää täysvoimanen hyökkäys päälle ja milloin kenties olla puolustuskannalla. Kaikki tämä reaaliajassa pitäen huolen siitä, ettei rytmikäs rummuttelu laahaa perässä tai kiirehdi sen kanssa, samalla kun iso dino talloo joukkosi maan rakoon.
Jos nyt jotain negatiivista täytyisi sanoa, niin alku oli ehkä turhankin hidasta ja yksinkertaista Pata! Pata! Pata! Pon! ja Pon! Pon! Pata! Pon! komentojen vuoronperäistä naputtelua. Samaten tuossa on ehkä liikaakin tuota resurssien keräämistä yhdessä ja samassa metsästyskentässä, ainakin siihen asti, että saa kasaan sellaisen poppoon, jolla saa lohikäärmeet kaadettua ilman liian suuria vaikeuksia.
Kaiken kaikkiaan mitä loistavin peli. Tähän on kehitetty paljon enemmän lihaa luiden ympärille kuin LocoRocossa eikä pelaaminen rajoitu vain sen yhden idean ympärille, kuten LocoRocossa kallistelun suhteen. Suosittelen kyllä kaikille, jotka PSP:n omistavat. Jos peli paranee paranemistaan läpi pelin, kuten se on tähän mennessä tehnyt, taitaa olla kyseessä PSP:n paras peli ja todella vahva Vuoden Peli ehdokas. Ja vaikkei tästä enää paranisikaan (mitä epäilen*), tämä on silti alkuvuoden paras peli.
*olen tehnyt ehkä 10-20%:a pakollisista tehtävistä, minkä lisäksi vanhoista örkeistä voi yrittää tappaa kuolettavammat lvl 2, 3, 4 jne. (?) tason versiot (en ole vielä voittanut yhtäkään lvl2:n örmyä, joten en tiedä miten monta tasoa pahempia hirviöitä pelistä löytyy).
EDIT: Persona 3:kin on tullut aloiteltua, mutta en mene sanomaan siitä vielä sen enempää. Todella lupaavalta kaverisuhde/treffisimulaattori/lukio-RPG:ltä on vaikuttanut tähän mennessä.
Näytä kirjoitukset
Eihän tässä tosiaan liikaa ole niitä vanhoja hahmoja, melkeinpä kaikki rakastetuimmat Edgeworthit, Miat ja Mayat puuttuvat (tällaisen käsityksen olen ainakin saanut), Phoenixiä lukuun ottamatta.
Nyt on jo mennyt neljä arkipäivää siitä, kun lähetettiin VG+:sta. Yleensä on pelit tulleet n. neljässä päivässä.